Kyselempä tällaista asiaa.. Elikkä kun tässä nyt poikima ajat pian alkaa, tai alkoi jo.. Se on taas sitä kokoajan vahtimista ja öiden valvomista. Välillä olet yksin hommassa kiinni, eikä apua aina ole saatavilla. Mitäpä sitten tehdää jos poikiminen alkaa, eikä siihen emän omat voimat riitä. Lekurikin saattaa olla kymmenien kilometrian päässä, eikä aina heti pääse apuun syöksymään. Mitä konsteja otetaan kättöön omien vähäisten voimien lisäksi, että vasikka saadaan ajoissa ulos?
Kaikkeen pitäisi varautua, ja sillä näitä apukonsteja voisi vähän valaista.
Yleensähän sitä apuvoimaa löytyy, mutta ei välttämättä aina. Kun korvessa asutaan ei naapureistakaan aina apuun kerkeä. (eikä kaikki ihmiset nykyään edes apuun tule poikimisiin nykyään).
Ja toinen asia poikimisissa.. Missä vaiheessa menette apuun? Usei voi käydä niin, että poikiminen pitkittyy ja vaikeutuu turhan häsläyksen ja stressaamisen takia. Mutta kun emo on pihatossa vapaana, eikä välttämättä päästä lähelle, niin aikaa menee myös siihen emon kiinnisaamiseen. Varsinkin jos kyseessä on nupo.
Eli ei voi jättää auttamista aivan viime tippaan.
No tässähän sitä taas olikin.. Monilla poikima aikaan vielä on aikaa, mut toivottelen kuitenkin jaksamisia kaikille asian kanssa tekemisissä oleville!
Poikima-ajan koittaessa..
30
1984
Vastaukset
- että tuntuuko olevan normaa...
Ja lehmän lämmöt ja muut kohillaan.
Lehmä olisi otettava kiinni ennen poikimista.
Se ei antaudu enää sitten,kun poikiminen lähestyy.-Älä jätä lehmärukkaa yksin suoriutumaan poikimisesta,vaan hanki veto-
valjaat,jotka saa selän taakse(se lisää vetovoimaa) ja silmukkaköydet vasikan nilkkoihin.
Kyllä naapuriapu on kullanarvoinen asia.Kannattaa vaalia näitä suhteita.- aloittanut
Joo ei todellakaan yksin jätetä poikimaan, vaan joka poikiminen seurataan. Joskus nämä tilanteet vain tulee niin pian, ettei kerkeä varautua. Esim. viimeviikolla poiki hieho, joka märehti ja makas normaalisti onnellisena, ja tunnin kuluttua näkyi jo sorkat. Siinä tuli kiire, kun näytti ettei emon voimat yksin piisaa.
Nämä yllätystilanteet on vain kivoja kun yöllä sattuu.. On jäänyt yöunet joskus kokonaan väliin, kun on pitänyt vahtia läpi yön.
Eikä oikein joka emoa voi kiinni laittaa, kun ovat vapaana aina olleet. Se vaan stressaa eläintä. - 40 vuoden kokemus
aloittanut kirjoitti:
Joo ei todellakaan yksin jätetä poikimaan, vaan joka poikiminen seurataan. Joskus nämä tilanteet vain tulee niin pian, ettei kerkeä varautua. Esim. viimeviikolla poiki hieho, joka märehti ja makas normaalisti onnellisena, ja tunnin kuluttua näkyi jo sorkat. Siinä tuli kiire, kun näytti ettei emon voimat yksin piisaa.
Nämä yllätystilanteet on vain kivoja kun yöllä sattuu.. On jäänyt yöunet joskus kokonaan väliin, kun on pitänyt vahtia läpi yön.
Eikä oikein joka emoa voi kiinni laittaa, kun ovat vapaana aina olleet. Se vaan stressaa eläintä.On se eräskin yö valvottu -ja kuutamoinen pakkasyö kävelty navetalle vahtaamaan poikivaa
lehmää.
Huipputapaus oli toissakesänä,kun naapuripitäjässä oli suuri musiikkitapahtuma -ja isäntä matkoilla,kun lehmälle piti tehdä sektio.
Löysin kylältä kaksi miestä avuksi -ja niistä toinen oli jo ottanut melkoisesti(oli myöhä
perjantai-ilta)-No isäntä tuli poikansa kanssa
avuksi ja sanoi,että otin hyvän kopsun vielä
lähtiessä,että kestän avustajan homman...
Ihan meni hyvin ja lehmä tuli uudestaankin
kantavaksi,mutta kuoli äkkiä muutamaa päivää ennen poikimistaan.-Oli ilmeisesti kohtu revennyt.
Lääkäri vain sanoi,että olisit ottanut puukon
ja vetäissyt lehmän mahan auki...Ei kiitos... - Terttu
aloittanut kirjoitti:
Joo ei todellakaan yksin jätetä poikimaan, vaan joka poikiminen seurataan. Joskus nämä tilanteet vain tulee niin pian, ettei kerkeä varautua. Esim. viimeviikolla poiki hieho, joka märehti ja makas normaalisti onnellisena, ja tunnin kuluttua näkyi jo sorkat. Siinä tuli kiire, kun näytti ettei emon voimat yksin piisaa.
Nämä yllätystilanteet on vain kivoja kun yöllä sattuu.. On jäänyt yöunet joskus kokonaan väliin, kun on pitänyt vahtia läpi yön.
Eikä oikein joka emoa voi kiinni laittaa, kun ovat vapaana aina olleet. Se vaan stressaa eläintä.Minulla on emoilla lukkoparret ja opetan ne heti kiinniolemiseensiinä, kunhan pää pysyy rautojen välissä.Näin jos tulee äkillinen tarve kytkeä emo syystä tai toisesta, se onnistuu ilman paniikkia.
Poikimakarsinaan erotan emon, kun siltä näyttää.Minun emot on keinosiemennetty, mikä siinä mielessä helpottaa poikima-ajankohdan määrittämistä.Kovin pitkäksi aikaa ei kuitenkaan yksittäistä eläintä voi eristää muista, puskevat, kun päästää muiden sekaan.Laitankin usein jonkun kaveriksi karsinaan, jolloin ei tarvitse yksin olla, vaikkakin toiset ovat aidan takana.
Sen helpompaa kaikki on, mitä enemmän viitsit emojasi käsitellä.Jos eläinmäärä on suuri, ymmärrän, että tähän kuluu paljon aikaa, mutta helpottaa yleistä hoitoa ja lisää työturvallisuutta.En nyt kuitenkaan itsekkään käy elukoitani päivittäin taputtelemassa ja hyysäämässä, mutta aina ohi kulkiessani ja välillä tapaan kävellä ulkotarhassa, joten en ole aikvan kauhea kummajainen niiden mielestä:) - aloittanut
Terttu kirjoitti:
Minulla on emoilla lukkoparret ja opetan ne heti kiinniolemiseensiinä, kunhan pää pysyy rautojen välissä.Näin jos tulee äkillinen tarve kytkeä emo syystä tai toisesta, se onnistuu ilman paniikkia.
Poikimakarsinaan erotan emon, kun siltä näyttää.Minun emot on keinosiemennetty, mikä siinä mielessä helpottaa poikima-ajankohdan määrittämistä.Kovin pitkäksi aikaa ei kuitenkaan yksittäistä eläintä voi eristää muista, puskevat, kun päästää muiden sekaan.Laitankin usein jonkun kaveriksi karsinaan, jolloin ei tarvitse yksin olla, vaikkakin toiset ovat aidan takana.
Sen helpompaa kaikki on, mitä enemmän viitsit emojasi käsitellä.Jos eläinmäärä on suuri, ymmärrän, että tähän kuluu paljon aikaa, mutta helpottaa yleistä hoitoa ja lisää työturvallisuutta.En nyt kuitenkaan itsekkään käy elukoitani päivittäin taputtelemassa ja hyysäämässä, mutta aina ohi kulkiessani ja välillä tapaan kävellä ulkotarhassa, joten en ole aikvan kauhea kummajainen niiden mielestä:)Lukkoparsia löytyy kyllä, että yleensä se kiinni saaminen hyvin onnistuu. Mut sitten on erikseen pienikokoiset nupot, jotka ei lukkoparressa pysy. Vaikka sen säätää pienimmilleen.
Toiset elukat kesyyntyy hyvin rapsuteltaessa, ja kyllähän niiden kanssa pärjää. Mutta näinkin suureen määrään (60 emoa) mahtuu monenlaista luonnetta. Ja vaikka eläin yleensä olisikin hyvä käsitellä, voi se poikimatilanne olla asia erikseen.
Ja kyllähän se niin on, ettei tämmöinen pieni naisihminen juurikaan mitään pysty tekemään poikimisen kannalta. Kyllä siinä tarvitaan joskus useampikin mies paikalle. Mutta jos ei niitä miehiä olekaan saatavilla just silloin H-hetkellä, niin mikäpä sitten avuksi?
Ja se on muuten ihan totta, että hoitajan rauhallinen käyttäytyminen auttaa jo paljon:) - Astuska_
"Lehmä olisi otettava kiinni ennen poikimista.
Se ei antaudu enää sitten,kun poikiminen lähestyy"
Meillä ei IKINÄ oteta lehmää kiinni poikimiseen(simmental-emoja ja sekarotuisia emoja kylmäpihatossa), karsinaan ne ajetaan, kun huomataan poikimisen lähestyvän tai sitten kun sorkat näkyvät. Ja lehmä kyllä rauhoittuu makaamaan, kun poikiminen oikeasti tapahtuu. Juokseva ja rauhaton lehmä ei vielä ole valmis poikimaan, kannattaa siis odottaa. Kun arka lehmä päästää apuvoimat lähelle, se on vasta valmis.
"Parempi ryhtyä koittelemaan hyvissä ajoin
että tuntuuko olevan normaalia"
Tästä samaa mieltä, mutta turhaa kopeloimista tulisi alussa välttää, jotta lehmä saa rauhaa.
"lisää vetovoimaa"
Lisää vetovoimaa harvoin tarvitsee, jos antaa lehmän poikia rauhassa, eli paikat aukeavat. Liika vetäminen myös usein repii lehmän paikat rikki... Perus köysi vasikan jalkoihin on meillä aina riittänyt (lehmiä ollut 17 vuotta), köyttä pidennetään, jos vetäjiä on enemmän kuin yksi.
"naapuriapu on kullanarvoinen asia"
On toki, jos perheeseesi ei kuulu lisäksesi toista aikuista. Maksimivoima poikimisessa on kuitenkin 3 miestä, joten kaikkia naapureita ei kyllä apuun kannata kutsua...
"Älä jätä lehmärukkaa yksin suoriutumaan poikimisesta,vaan hanki veto-
valjaat"
Valmistautua toki kannattaa(hakea köydet valmiiksi ja kertoa avustajille, että tämän päivän/yön aikana tapahtuu), mutta ensimmäisinä tunteina ei paikalla kannata koko aikaa olla. Katsomassa käydään, mutta annetaan lehmän rauhassa aueta. Normaalikin poikiminen voi hyvinkin kestää puoli päivää, eikä vasikalla ole siellä mitään hätää. Hätä tulee sitten, kun vasikkaa revitään ulos väkivalloin liian aikaisin ja sitten se jääkin emon aukeamattomuuden takia kiinni lantiostaan... Maltti on poi'ituksessa valttia :) - Astuska_
aloittanut kirjoitti:
Joo ei todellakaan yksin jätetä poikimaan, vaan joka poikiminen seurataan. Joskus nämä tilanteet vain tulee niin pian, ettei kerkeä varautua. Esim. viimeviikolla poiki hieho, joka märehti ja makas normaalisti onnellisena, ja tunnin kuluttua näkyi jo sorkat. Siinä tuli kiire, kun näytti ettei emon voimat yksin piisaa.
Nämä yllätystilanteet on vain kivoja kun yöllä sattuu.. On jäänyt yöunet joskus kokonaan väliin, kun on pitänyt vahtia läpi yön.
Eikä oikein joka emoa voi kiinni laittaa, kun ovat vapaana aina olleet. Se vaan stressaa eläintä."tunnin kuluttua näkyi jo sorkat. Siinä tuli kiire, kun näytti ettei emon voimat yksin piisaa."
Mistä ihmeestä voit noin hätäseen alkaneesta poikimisesta tietää, etteivät voimat riitä? Tollasessa tapauksessa meillä olisi käyty puolentunnin välein katsomassa, ja jos poikiminen kestää yli puoli päivää, sitten aletaan auttaa. Alussa tietysti kokeillaan, että vasikan asento on oikea. Ei siinä poikiessa ole kummallakaan(emolla/vasikalla) mitään hätää, jos emo vaan pääsee hyvin ylös poikimisen välillä.
Ei ne luonnossakaan muutamassa tunnissa käy... Hätäily vaan tekee sen, että kaikki poikimiset on vaikeita, kun ei emon paikkojen malteta antaa aueta.
Meillä on 17 vuotta ollut lehmiä ja äärimmäisen harvoin on oikeasti vaikeita poikimisia. Siirryttiin kolme vuotta sitten lypsävistä emoihin ja ekana vuonna poiki 10 simmental-hiehoa. Kaikki poikimiset sujui hyvin, yksi tarvitsi kunnon vetoapua, muut selvisivät pienellä, yhden hengen rennolla avulla. Viime keväänä poiki risteytys(Ay-Si, Fr-Si)-hiehot puhtaan simmental-sonnin vasikoita ja hyvin menivät nekin. Yksi poiki yllätyksenä yöllä itse ja muut pienellä avulla. Suurin osa noistakin olisi ajan kuluessa poikinut ihan itsekin, mutta iltaisin, kun haluttiin itse jo nukkumaan, päätettiin auttaa vähän. - Astuska_
Terttu kirjoitti:
Minulla on emoilla lukkoparret ja opetan ne heti kiinniolemiseensiinä, kunhan pää pysyy rautojen välissä.Näin jos tulee äkillinen tarve kytkeä emo syystä tai toisesta, se onnistuu ilman paniikkia.
Poikimakarsinaan erotan emon, kun siltä näyttää.Minun emot on keinosiemennetty, mikä siinä mielessä helpottaa poikima-ajankohdan määrittämistä.Kovin pitkäksi aikaa ei kuitenkaan yksittäistä eläintä voi eristää muista, puskevat, kun päästää muiden sekaan.Laitankin usein jonkun kaveriksi karsinaan, jolloin ei tarvitse yksin olla, vaikkakin toiset ovat aidan takana.
Sen helpompaa kaikki on, mitä enemmän viitsit emojasi käsitellä.Jos eläinmäärä on suuri, ymmärrän, että tähän kuluu paljon aikaa, mutta helpottaa yleistä hoitoa ja lisää työturvallisuutta.En nyt kuitenkaan itsekkään käy elukoitani päivittäin taputtelemassa ja hyysäämässä, mutta aina ohi kulkiessani ja välillä tapaan kävellä ulkotarhassa, joten en ole aikvan kauhea kummajainen niiden mielestä:)"Poikimakarsinaan erotan emon, kun siltä näyttää.Minun emot on keinosiemennetty, mikä siinä mielessä helpottaa poikima-ajankohdan määrittämistä.Kovin pitkäksi aikaa ei kuitenkaan yksittäistä eläintä voi eristää muista, puskevat, kun päästää muiden sekaan.Laitankin usein jonkun kaveriksi karsinaan, jolloin ei tarvitse yksin olla, vaikkakin toiset ovat aidan takana."
Meillä lehmä/hieho voi joskus olla kaksikin viikkoa poikimakarsinassa, kun näyttää poikivalta, muttei vaan poi'i :D Siinä on muihin välissä vain portti, joten eläin ei ole yksin. Eikä ikinä ole ollut ongelmia, kun päästetään takaisin muiden joukkoon... - Astuska_
aloittanut kirjoitti:
Lukkoparsia löytyy kyllä, että yleensä se kiinni saaminen hyvin onnistuu. Mut sitten on erikseen pienikokoiset nupot, jotka ei lukkoparressa pysy. Vaikka sen säätää pienimmilleen.
Toiset elukat kesyyntyy hyvin rapsuteltaessa, ja kyllähän niiden kanssa pärjää. Mutta näinkin suureen määrään (60 emoa) mahtuu monenlaista luonnetta. Ja vaikka eläin yleensä olisikin hyvä käsitellä, voi se poikimatilanne olla asia erikseen.
Ja kyllähän se niin on, ettei tämmöinen pieni naisihminen juurikaan mitään pysty tekemään poikimisen kannalta. Kyllä siinä tarvitaan joskus useampikin mies paikalle. Mutta jos ei niitä miehiä olekaan saatavilla just silloin H-hetkellä, niin mikäpä sitten avuksi?
Ja se on muuten ihan totta, että hoitajan rauhallinen käyttäytyminen auttaa jo paljon:)Meillä suurin osa poikimisista tapahtuu naisväellä(minä ja äitini), sillä isäni on muualla töissä. Ei kovinkaan usein poikimisessa se voima ratkaise, vaan se, mihin suuntaan vetää ja kuinka hätäisesti aloittaa sen avustuksen. Monen monta tuntia yleensä odotellaan(jos kaikki on kunnossa vasikalla ja emolla) ennenkuin edes aletaan auttaa ja sitten katsotaan tarkkaan, että vetosuunta on oikea(alaviistoon, lehmän jalkoja kohti). Jos tuntuu piukalta, päästetään vasikkaa aina takaisinpäinkin, jotta paikat aukeavat tai pidetään jopa tauko vetämisessä. Vasikallahan ei ole mitään hätää niin kauan, kun pää on sisällä, elävä vasikka ei edes kuivu sisälle vaan aikaa on todella vaikka puoli päivää odotella, että emo on valmis.
- aloittanut
Astuska_ kirjoitti:
"tunnin kuluttua näkyi jo sorkat. Siinä tuli kiire, kun näytti ettei emon voimat yksin piisaa."
Mistä ihmeestä voit noin hätäseen alkaneesta poikimisesta tietää, etteivät voimat riitä? Tollasessa tapauksessa meillä olisi käyty puolentunnin välein katsomassa, ja jos poikiminen kestää yli puoli päivää, sitten aletaan auttaa. Alussa tietysti kokeillaan, että vasikan asento on oikea. Ei siinä poikiessa ole kummallakaan(emolla/vasikalla) mitään hätää, jos emo vaan pääsee hyvin ylös poikimisen välillä.
Ei ne luonnossakaan muutamassa tunnissa käy... Hätäily vaan tekee sen, että kaikki poikimiset on vaikeita, kun ei emon paikkojen malteta antaa aueta.
Meillä on 17 vuotta ollut lehmiä ja äärimmäisen harvoin on oikeasti vaikeita poikimisia. Siirryttiin kolme vuotta sitten lypsävistä emoihin ja ekana vuonna poiki 10 simmental-hiehoa. Kaikki poikimiset sujui hyvin, yksi tarvitsi kunnon vetoapua, muut selvisivät pienellä, yhden hengen rennolla avulla. Viime keväänä poiki risteytys(Ay-Si, Fr-Si)-hiehot puhtaan simmental-sonnin vasikoita ja hyvin menivät nekin. Yksi poiki yllätyksenä yöllä itse ja muut pienellä avulla. Suurin osa noistakin olisi ajan kuluessa poikinut ihan itsekin, mutta iltaisin, kun haluttiin itse jo nukkumaan, päätettiin auttaa vähän.Joopa... On sen verran poikimisia nähty, että aikahyvin näkee lehmästä, milloin on voimat vähissä. Kun ei oikein meinaa jaksaa työntää, makaa vaan kuin kuollut... Ja lisäksi näytti vasikan sorkat aikas isoilta... Ja emä ensikertalainen ja aika pieni kokoinen.
Isommat rodut, charolaiset ja limousinit yleensä poikii itse, mutta näitä agnus pohjaisia joutuu välillä auttamaan.
Eikä sitä kyllä ihan minun mielestä puoltapäivää voi odotella, mut nämähän on jokaisen omia mielipiteitä. Ja jokainen hoitaa hommansa niinku hoitaa, en siihen ala puuttumaan.
Kyselinkin niitä apukeinoja, kun joskus niitä vain tarttee! - aloittanut
Astuska_ kirjoitti:
"Lehmä olisi otettava kiinni ennen poikimista.
Se ei antaudu enää sitten,kun poikiminen lähestyy"
Meillä ei IKINÄ oteta lehmää kiinni poikimiseen(simmental-emoja ja sekarotuisia emoja kylmäpihatossa), karsinaan ne ajetaan, kun huomataan poikimisen lähestyvän tai sitten kun sorkat näkyvät. Ja lehmä kyllä rauhoittuu makaamaan, kun poikiminen oikeasti tapahtuu. Juokseva ja rauhaton lehmä ei vielä ole valmis poikimaan, kannattaa siis odottaa. Kun arka lehmä päästää apuvoimat lähelle, se on vasta valmis.
"Parempi ryhtyä koittelemaan hyvissä ajoin
että tuntuuko olevan normaalia"
Tästä samaa mieltä, mutta turhaa kopeloimista tulisi alussa välttää, jotta lehmä saa rauhaa.
"lisää vetovoimaa"
Lisää vetovoimaa harvoin tarvitsee, jos antaa lehmän poikia rauhassa, eli paikat aukeavat. Liika vetäminen myös usein repii lehmän paikat rikki... Perus köysi vasikan jalkoihin on meillä aina riittänyt (lehmiä ollut 17 vuotta), köyttä pidennetään, jos vetäjiä on enemmän kuin yksi.
"naapuriapu on kullanarvoinen asia"
On toki, jos perheeseesi ei kuulu lisäksesi toista aikuista. Maksimivoima poikimisessa on kuitenkin 3 miestä, joten kaikkia naapureita ei kyllä apuun kannata kutsua...
"Älä jätä lehmärukkaa yksin suoriutumaan poikimisesta,vaan hanki veto-
valjaat"
Valmistautua toki kannattaa(hakea köydet valmiiksi ja kertoa avustajille, että tämän päivän/yön aikana tapahtuu), mutta ensimmäisinä tunteina ei paikalla kannata koko aikaa olla. Katsomassa käydään, mutta annetaan lehmän rauhassa aueta. Normaalikin poikiminen voi hyvinkin kestää puoli päivää, eikä vasikalla ole siellä mitään hätää. Hätä tulee sitten, kun vasikkaa revitään ulos väkivalloin liian aikaisin ja sitten se jääkin emon aukeamattomuuden takia kiinni lantiostaan... Maltti on poi'ituksessa valttia :)No tähän voisi kertoa erän tapahtuman....
Odoteltiin kun rauhaton lehmä alkoi poikia.. Punnerti ja punnerti.. Sai vasikan puoleen väliin, mut siihen jäi roikkumaan. Maate ei mennyt. Kiinni ei oltu laitettu, kun näytti että poikii yksin.
Isärotuna limousin, ja kokemuksesta tiedän, että nämä joskus jää lantiostaan kiinni. No onneksi kerkes isäntä saada vasikan jaloista kiinni ku perässä juos, ja saivat kahden miehen voimilla vasikan elävänä ulos.
Emää ei häiritty, ei sen takia jäänyt vasikka kiinni. - Astuska_
aloittanut kirjoitti:
Joopa... On sen verran poikimisia nähty, että aikahyvin näkee lehmästä, milloin on voimat vähissä. Kun ei oikein meinaa jaksaa työntää, makaa vaan kuin kuollut... Ja lisäksi näytti vasikan sorkat aikas isoilta... Ja emä ensikertalainen ja aika pieni kokoinen.
Isommat rodut, charolaiset ja limousinit yleensä poikii itse, mutta näitä agnus pohjaisia joutuu välillä auttamaan.
Eikä sitä kyllä ihan minun mielestä puoltapäivää voi odotella, mut nämähän on jokaisen omia mielipiteitä. Ja jokainen hoitaa hommansa niinku hoitaa, en siihen ala puuttumaan.
Kyselinkin niitä apukeinoja, kun joskus niitä vain tarttee!Kyllähän sen lehmästä huomaa juu. Mietin vain, että jos on tunti takaperin vielä märehtinyt tyytyväisenä, niin ei siinä ajassa kyllä vielä väsymään ehdi..
Jos kaikki on vasulla ja emolla kunnossa, niin puolikin päivää tosiaan voi antaa itsekseen yrittää, niin ei ainakaan mene paikat niin helpolla rikki, kun ovat auenneet kunnolla.
Meillä ainakin on toiminut ja kuolleina ovat syntyneet ainoastaan ne, jotka jo poikimisen käynnistyessä ovat olleet kuolleita. - Astuska_
aloittanut kirjoitti:
No tähän voisi kertoa erän tapahtuman....
Odoteltiin kun rauhaton lehmä alkoi poikia.. Punnerti ja punnerti.. Sai vasikan puoleen väliin, mut siihen jäi roikkumaan. Maate ei mennyt. Kiinni ei oltu laitettu, kun näytti että poikii yksin.
Isärotuna limousin, ja kokemuksesta tiedän, että nämä joskus jää lantiostaan kiinni. No onneksi kerkes isäntä saada vasikan jaloista kiinni ku perässä juos, ja saivat kahden miehen voimilla vasikan elävänä ulos.
Emää ei häiritty, ei sen takia jäänyt vasikka kiinni.Tietysti on lehmissäkin yksilöitä, joilla ei kaikki vaistot toimi. Harvemmin kyllä lehmä itse saa vasikan siihen vaiheeseen, jos sitten lantion kohdalta on kuitenkin tosi piukassa. Silloin tosiaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin saada vasikka ulos keinolla millä hyvänsä.
- aloittanut
Astuska_ kirjoitti:
Kyllähän sen lehmästä huomaa juu. Mietin vain, että jos on tunti takaperin vielä märehtinyt tyytyväisenä, niin ei siinä ajassa kyllä vielä väsymään ehdi..
Jos kaikki on vasulla ja emolla kunnossa, niin puolikin päivää tosiaan voi antaa itsekseen yrittää, niin ei ainakaan mene paikat niin helpolla rikki, kun ovat auenneet kunnolla.
Meillä ainakin on toiminut ja kuolleina ovat syntyneet ainoastaan ne, jotka jo poikimisen käynnistyessä ovat olleet kuolleita.Varmaan meille sattuu kaikki ihmeelliset tapaukset..
Eräs vasikka oli poikittain kohdussa. Poikiminen käynnistyi yöllä (kolmelta kävin katsomassa, ja vesipää oli tullut). Seurailin yön, eli välillä kävin sisällä, ja sit taas pihattoon kurkistin. Viimein kaikki tuntui olevan ohi (kuuden maissa), alkoi lehmä syödä, eikä enää vaikuttanut kipeeltä.
Soitettiin lekuri, joka totesi että vasikka on poikittain ja kohdunsuu menossa kiinni!!!
Mtenkähän olisi käynyt, jos ei oltais yöllä huomattu. Viime hetket oli saada vasikka ulos. No ulos se lopulta saatiin, ja hengissä.
Kaikkea sitä voi sattua. :) - aza.89@jippii.fi
aloittanut kirjoitti:
Varmaan meille sattuu kaikki ihmeelliset tapaukset..
Eräs vasikka oli poikittain kohdussa. Poikiminen käynnistyi yöllä (kolmelta kävin katsomassa, ja vesipää oli tullut). Seurailin yön, eli välillä kävin sisällä, ja sit taas pihattoon kurkistin. Viimein kaikki tuntui olevan ohi (kuuden maissa), alkoi lehmä syödä, eikä enää vaikuttanut kipeeltä.
Soitettiin lekuri, joka totesi että vasikka on poikittain ja kohdunsuu menossa kiinni!!!
Mtenkähän olisi käynyt, jos ei oltais yöllä huomattu. Viime hetket oli saada vasikka ulos. No ulos se lopulta saatiin, ja hengissä.
Kaikkea sitä voi sattua. :)Meillä kävi samoin yhden risteytyshiehon kanssa. Luultiin viikkotolkulla, että sillä on kauhea ummetus, kun se ponnisteli ja tuloksena oli pieniä muruja kakkaa. Eläinlääkärikin kävi ja totesi sen luultavimmin olevan juuri ummetusta, kun muutakaan kummallista ei sisällä tuntunut.
Oikeasti lehmän vasikka oli epämuodostunut ja myöhemmin eläinlääkärikin tajusi, että lehmän hormonit koittivat käynnistää poikimisen aiheuttamalla pieniä poltteita. (en varmasti osannut selittää oikein, mutta jotenkin noin)
Kun poikiminen lopulta käynnistyi(huomattiin veden tulo onneksi), kokeilin sisälle ja siellä oli jotain niin kummallista, että jouduttiin keisarinleikkaus lopulta tekemään. Vasikalta puuttuivat olkavivelet(sen jalat olivat "yhtäpuuta" rinnan kanssa), joten se ei sopinut tulemaan ulos normaalia kautta. Siltä myös puuttui osa niskanikamista, mikä aiheutti pään pyörimisen holtittomasti... Onneksi huomattiin veden tulo, muuten olisi kaikki mennyt sen "ummetuksen" piikkiin...
Kaikkea sitä sattuu ja tarkkana pitää aina olla... - Terttu
Astuska_ kirjoitti:
"Poikimakarsinaan erotan emon, kun siltä näyttää.Minun emot on keinosiemennetty, mikä siinä mielessä helpottaa poikima-ajankohdan määrittämistä.Kovin pitkäksi aikaa ei kuitenkaan yksittäistä eläintä voi eristää muista, puskevat, kun päästää muiden sekaan.Laitankin usein jonkun kaveriksi karsinaan, jolloin ei tarvitse yksin olla, vaikkakin toiset ovat aidan takana."
Meillä lehmä/hieho voi joskus olla kaksikin viikkoa poikimakarsinassa, kun näyttää poikivalta, muttei vaan poi'i :D Siinä on muihin välissä vain portti, joten eläin ei ole yksin. Eikä ikinä ole ollut ongelmia, kun päästetään takaisin muiden joukkoon...Meillä on samaan tapaan vain metalliportti välissä muiden tilaan, mutta jostain syystä syntyy tappeluita, kun päästän emon takas muiden sekaan.Reippaasti ne poikimiset yleensä menee yli od.päivän.Vaikka se näyttäs pian poikivalta, voi kutenkin mennä muutama päivä.Emoista kun on paha mennä sanomaan:D
- Paalinpyörittäjä
Parikymmentä vasta poikinu ja en kyllä öitäni niiden takia valvo.
Hyvä vetoapulainen on ihan tavallinen kuormansidontaliina! Toinen pää vasikan jalan ympäri ja toinen runkotolppaan ja eikun nitkuttelemaan, välillä voi painaa liinasta tarvittaessa sopivaan suuntaan.
Minulla ei vetotarvetta ole kuin satunnaisesti, koska ruokinnalla hoidan syntymäpainot kohdilleen. Tuossa kuukausi sitten oli yksi virheasentoinen, joka täyty vetää ulos. Emo ehti reilun tunnin punnertaa vasikkaa yksi jalka edellä, mikä helpotti minun hommiani. Jalkaa oikoessa lehmä ei punnertanu kättäni hapoille, kun oli jo uupunut, mutta liinalla tuli nätisti ulos sitten, kun molemmat jalat sain ulos.- eläimillesi,kun et öitäsi v...
Mutta ethän sinä miehenä tiedäkkään mitään synnytyskivuista.
Paranna tapojasi ja ole inhimillinen lehmillesi.
ps.eikö sinulla ole emäntää,joka hoitaisi tämän inhimillisen puolen? - Paalinpyörittäjä
eläimillesi,kun et öitäsi v... kirjoitti:
Mutta ethän sinä miehenä tiedäkkään mitään synnytyskivuista.
Paranna tapojasi ja ole inhimillinen lehmillesi.
ps.eikö sinulla ole emäntää,joka hoitaisi tämän inhimillisen puolen?Eipä tuolla metsässäkään kukaan ole hirveä kädestä pitämässä synnytyksen aikana. Ei pitäisi koskaan sekottaa IHMISTÄ eläimeen ja päinvastoin. Normaali lehmä hermostuu ihmisen turhasta läsnäolosta. Annatko lehmillesi myös epiduraalipuudutuksen ja vähän ilokaasua päälle?
Minulla on kyllä emäntä joka hoitaa sitä inhimillistä puolta, mukavasti suomussa nukumme yöt ja päivisin teemme töitä molemmat tahoillammme. - mitenkä sitte?
eläimillesi,kun et öitäsi v... kirjoitti:
Mutta ethän sinä miehenä tiedäkkään mitään synnytyskivuista.
Paranna tapojasi ja ole inhimillinen lehmillesi.
ps.eikö sinulla ole emäntää,joka hoitaisi tämän inhimillisen puolen?Minen nuosta liharotuusten poikimisista tiä, mutta kait se samalla sortilla menee ku ayshiret, eli ennen poikimista EI saa ruokkia yli, ja kalkin saanti PITÄÄ estää, eli parempi ilman kivennäisiä kuin kalsiumia sisältäviä. Ja luontaisesti nuo elukat haluaa poikia yksin, salaa. Tietysti siinä pitää olla "kärkkymässä" että jos vaikka sattuu olemaan asentovirhe tai kohtukierre, jolloin se poikiminen ei etene. Eli jos huomaa että molemmat sorkat ja turpa näkyy/tuntuu, nii pareet siinävaiheessa poistua paikalta, mennä tupaan ja juoda kaffeet kaikessa rauhassa, ja site mennä nostamaan vasikka karsinaan..
Jos siä navetassa hypppää jatkuvasti elukoita häiritsemässä, luontainen poikimistilanne häiriintyy. Jos sitä liika voimakkaasti, ja väärään suuntaan menee vetämään, niin siinä ei saa muuta aikaiseksi kuin emän honkajoen kuormaan ellei sitte ite osaa peraata elukkaa. Meinaan ei ole ensimmäinen liika aikasin siemennetty/astotettu yliruokittu hieho kun ratkee poikimisessa jättiläismäisen vasikan takia. Lisäksi ne ronskin kokoset vasikat on nii iesusvelttoja ja vaivaasia muutoonki. Semmonen luiseva, hoikka vasikka pömppää jaloolleen 10min poikimisesta, sekä yleisterveys selvästi parempi.. Nimimerkillä parivuotta aliruokittu poikivia lehmiä entisen lievän yliruokinnan jälkeen. Ei ne emät mitää asetonitautia eikä hapanta pötsiä sen nopean ruokinnan lisäämisen ja äkkinäisen muutoksen takia saa.. turha pelko.. - Astuska_
Muuten hyvä, mutta tuo liinahomma ei kyllä ole kovin kätevä :D Siinähän ei yhtään tiedä, koska vetää liian kovaa ja tarpeellinen vasikan takaisinpäinkään päästäminen ei onnistu... Siinä voi lehmä revetä pahastikkin ja poi'itukseen menee jopa enemmän aikaa, kun lehmän paikat eivät ehdi väkivalloin rykiessä kunnolla aueta...
Perusköysi vasikan jalkoihin ja omilla voimilla lehmän supistuksia myötäillen on paras konsti. JOS apua tarvitaan. Useimmiten ei tosiaan edes tarvita, kun malttaa odotella poikimista tarpeeksi kauan ja ennen poikimista hoitaa ruokinnan oikein. - Kuno
eläimillesi,kun et öitäsi v... kirjoitti:
Mutta ethän sinä miehenä tiedäkkään mitään synnytyskivuista.
Paranna tapojasi ja ole inhimillinen lehmillesi.
ps.eikö sinulla ole emäntää,joka hoitaisi tämän inhimillisen puolen?Raamatussakin se sanotaan että vain ihminen tuntee kovia kipuja synnytyksessä.
- Astuska_
Tärkeintä on, ettei itse hätäile. Lehmän poikiminen voi viedä ihan hyvin puolikin päivää, vaikka sorkat jo näkyisivät. Paras avustus aika on, kun emo on jonkin aikaa maannut samassa paikassa ja rauhoittunut poikimaan. Hiehoilla poikimiseen voi mennä paljonkin aikaa, eikä vasikalla niin kauan ole mitään hätää, kun pää on vielä sisällä.
Kun antaa lehmän rauhassa tehdä poikimista, sen paikat aukeavat parhaiten. Ideanahan on juuri se, että vasikka avaa tiet, kun se kulkee edestakaisin synnytyskanavassa. Siksi ei kannata huolestua, vaikka sorkat eivät koko aikaa edes näkyisi(kunhan koittaa, että vasikka on oikeassa asennossa).
Jos sitten seuratessaan huomaa, ettei vasikka itsellään tule, kannattaa varovasti koittaa, onko vasikka piukassa. Jos tuntuu vaikealta, pitää vetoapua antaa vain vähän (ei repiä vasikkaa äkkiä ulos, jolloin lantion kohdalta tekee useimmiten tiukkaa), eli vetää ja antaa sitten supistusten välissä vasikan palata takaisin(se tulee kyllä uudelleen helposti siihen asti, missä se jo kävikin) näin emon paikat aukeavat. Vetää ei kannata silloin, kun emo on levoton ja nousee ja asettuu maate koko ajan, sillä se itse koittaa avata paikkojaan vasikkaa varten. Emon rauhoittuessa työntelemään, hetki on oikea. Kyllä ainakin 5 tuntia voi helposti odottaa, jos lehmä pääsee poikiessaan hyvin ylös[eli lantion ja jalkojen hermot eivät ole piukassa] ja vasikan asento on oikea[molemmat sokat näkyvät ja pää tuntuu vähän matkan päässä jalkojen vieressä]. Kiire tulee sitten, jos emo ei pääse ylös tai vasikka on jo valmiiksi kuollut. Mutta sorkkien näkyessä vasikalla ei tosiaan ole hätää, siihen se ei kuole.
Jos sitten kuitenkin käy niin, että vasikka on jumissa lantiostaan: veto tapahtuu emon jalkojen suuntaan, siis suoraan alas. Jos ei auta, vasikkaa kierretään itsensä ympäri ja samalla vedetään, myös omin käsin voi koittaa venyttää emon ulkosynnyttimiä, jos auttajia on useita. Jos vasikka ei silti tule, vetoa kannattaa koittaa myös itsestä mahdottomilta tuntuviin suuntiin, joskus kummallinen asento onkin se oikea.
Pahimmassa tapauksessa ratkaisu on joskus se, että lehmän säästämiseksi annetaan vasikan kuolla. Eli jos vasikka jo näyttää huonolta ja on kiinni lantiostaan, odotetaan hetki. Kun vasikka päästää viimeisen hengähdyksen, se muuttuu veteläksi, jolloin se yleensä tulee itsellään ulos. Nopealla elvytyksellä tällaisen vasikan voi vielä saada virkoamaan(nostetaan ylös takajaloista ja ravistellaan limat ulos, annetaan tekohengitystä) ja jos vasikka ei virkoakkaan, ei ainakaan olla sen lisäksi pilattu emoa...
Voimaa ei saa olla enempää kolmen miehen verran, joten koko kylän pyytäminen apuun ei ole ratkaisu. En myöskään suosittele minkäänlaisia vipumenetelmiä, silloin ei itse tunne kuinka lujaa vetää... Köysi kiinni vasikan jalkoihin ja köyteen solmuja tai keppejä, joista vetäjät saavat otteen.
Vedot tietysti aina vain supistusten aikana, välillä levätään itse ja annetaan emon levätä.
Näin meillä aina toimitaan, eikä eläinlääkäriä ole tarvittu muuhun kuin yhden kerran epämuodostuneen vasikan syntyessä keisarinleikkaukseen.- Terttu
Odottelen kyllä ja seuraan poikimisen edistymistä.En kuitenkaan odota tuntitolkulla, jos sikiönesteet on valuneet ulos.Pidän paria tuntia rajana, jos poikiminen ei näytä edistyvän.Yleensä tässä vaiheessa katson, onko vasikka normaalissa asennossa ja minkä kokoinen vasikka on.Virheasennon korjaan ja sen jälkeen odotan,koska yleensä eläin poikii ilman vetoapua.Jos eläin on liian väsynyt poikimaan, on apua tarjottava.Aina ei voi tietää, koska sikiövesi on mennyt.Jos paikat pääsee kuivamaan vasikka ei ainakaan tule ulos ja vaiurioita syntyy, jos väkisin vedetään.Kerran olen joutunut laittamaan muutaman pullon liukastusgeeliä, jolloin poikiminen sujui hyvin.Vasikka oli virhetarjonnassa ja lehmä oli alottanut poikimisen yöllä,yllätyksekseni.
Kokemus opettaa ja niin kuin sanoit, on ensiarvoisen tärkeää malttaa odottaa, että paikat aukeaa.Pääsääntöisesti meillä kaikki emot ovat poikineet ilman apua.Jos näin ei ole käynyt, on kyseessä ollut jokin virheasento.Yleensä toinen etujalka ei ole ollut oikeassa paikassa. - Astuska_
Terttu kirjoitti:
Odottelen kyllä ja seuraan poikimisen edistymistä.En kuitenkaan odota tuntitolkulla, jos sikiönesteet on valuneet ulos.Pidän paria tuntia rajana, jos poikiminen ei näytä edistyvän.Yleensä tässä vaiheessa katson, onko vasikka normaalissa asennossa ja minkä kokoinen vasikka on.Virheasennon korjaan ja sen jälkeen odotan,koska yleensä eläin poikii ilman vetoapua.Jos eläin on liian väsynyt poikimaan, on apua tarjottava.Aina ei voi tietää, koska sikiövesi on mennyt.Jos paikat pääsee kuivamaan vasikka ei ainakaan tule ulos ja vaiurioita syntyy, jos väkisin vedetään.Kerran olen joutunut laittamaan muutaman pullon liukastusgeeliä, jolloin poikiminen sujui hyvin.Vasikka oli virhetarjonnassa ja lehmä oli alottanut poikimisen yöllä,yllätyksekseni.
Kokemus opettaa ja niin kuin sanoit, on ensiarvoisen tärkeää malttaa odottaa, että paikat aukeaa.Pääsääntöisesti meillä kaikki emot ovat poikineet ilman apua.Jos näin ei ole käynyt, on kyseessä ollut jokin virheasento.Yleensä toinen etujalka ei ole ollut oikeassa paikassa.Juuri niin meilläkin, vasikan asento tarkistetaan, jos mitään ei näy ja veden tulosta on tunti-kaksi. Jos vasikka elää ja on hyvässä asennossa, odotellaan niin kauan, että nilkat ja nenän pää näkyvät. Sitten yleensä pitääkin antaa apua, jos tuohon menee kauan, koska silloin vasikka on aika piukassa ja emo yleensä jo melko väsynyt. Tietysti pitää myös koko ajan seurata, että emo työntelee, on joskus käynyt niinkin, että ollaan vaan jouduttu vetämään vasikka "syvältä asti" itse, kun vanhalla lehmällä oli niin heikot supistukset. Tilaa oli vaikka kuinka, mutta kun ei ollut polttoja, ei lehmä työntänyt. Mutusteli vaan heinää puolen päivää ja eläinlääkärille soittamisen jälkeen päätettiin ottaa vasu itse ulos.
Eläinlääkäri kertoi meille joskus, että elävä vasikka ei kuivu sisälle, jos homma hoituu veden tulosta n. 10 tunnissa. Kuollut vasikka sen sijaan onkin nopeasti kuiva ja silloin on kiire. Eikä meillä kyllä ole kuivumisongelmaa ollutkaan muuta kuin yhdellä kuolleella ay-vasikalla, joka jouduttiin lopulta palottelemaan hiehon sisälle, kun oli muutenkin niin iso ja kuoltuaan vielä turvonnut ja kuivunut...sen oli eläinlääkärin mukaan täytynyt kuolla jo ennen poikimisen käynnistymistä, kun oli jo täysin muodottomaksi turvonnut ja kangistunutkin.
Yhtään kertaa ei ole liian odottelun takia vasikka tai emo kuollut, sen sijaan hätäilemällä saatiin aikanaan maitorotuisia useita Honkajoelle, kun katsottiin, että "ompa isot sorkat vasikalla, täytyy heti alkaa vetää ettei hieho väsy!" Noissa tapauksissa nykyään odotellaan suosiolla niin kauan, että pää alkaa itsellään näkyä, kyllä se lehmä sen loppurutistuksen yleensä aina vielä jaksaa, ja poikimisen jälkeenhän se saa sitten kuitenkin levätä rauhassa. Ja jos aiemmin mennäänkin auttamaan(joskushan on pakko, kun ei muuten edisty), niin vedetään aluksi ihan yhden ihmisen voimin, ja päästetään vetoköydestä irti aina supistusten välillä, ettei vasikka tule liian äkkiä ja jumitu sitten lantiostaan...
Mutta jokainenhan hoitaa nuo poi'itukset sen mukaan, mikä itsellä toimii :) Ei siihen hommaan kaavaa voi piirtää, kun joka tapaus on aina vähän erilainen.
- Astuska_
Meillä pihatossa aratkin emot kyllä rauhoittuvat jossain vaiheessa poikimaan, joten siinä vaiheessa pääsee auttamaan. Ei olla ikinä laitettu narua päähän ja otettu kiinni, koska ei sellainen juokseva emo kuitenkaan vielä olisi valmis poikimaan. Ollaan koitettu poikimisen alkaessa tai ennen(jos on huomattu) ajaa ne karsinaan, jossa sitten poi'itetaankin.
Turha eläimen stressaaminen ja liian aikaisin auttaminen on tosiaan turhaa... olen ollut poi-ittamassa - vetämässä vasikkaa - joitakin vasikoita synt syliini -
1 surullinen kerta - poiki 1kk etuajassa - kookas kuollut sonnivasikka ;(
mutta tulisin avuksi - ei autoa - avuksesi tulooni kiva "porkkana" ota yhteyttä.
tilatyöntekijän koulutus 03 Pemolla -
jano maitotilalle..- Hämeeseen apua tarvittaisiin
Rapukoira, missä päin asustelet? Meillä olisi nyt keväällä tarvis apua poikimis kauden verran.
- rapukoira58
Hämeeseen apua tarvittaisiin kirjoitti:
Rapukoira, missä päin asustelet? Meillä olisi nyt keväällä tarvis apua poikimis kauden verran.
soita/ laita viesti.. 0400571258
- vasikoita odotellessa
rapukoira58 kirjoitti:
soita/ laita viesti.. 0400571258
Kiitos mielenkiinnosta tulla auttamaan meitä lehmien pariin, mutta matka asuinpaikallesi on liian pitkä päivittäiseen kulkemiseen.Eikä meilläkään ole tarjota asuntoa käyttöösi. On silti hienoa että on niin ystävällisiä ihmisiä vielä, jotka ovat valmiita auttamaan toisia. Hyvää kevään odotusta Sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7394923Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6614109Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1732291Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o162057MTV: Katri Helena repäisee kunnolla - Aivan uudessa roolissa TV:ssä - Tätä ei arvannut!
No nyt iskelmälegenda ja koko kansan Katri Helena kyllä repäisee kunnolla! Upeaa heittäytymistä, Katri Helena! Lue, mis401858- 961696
TELIA pakottaa 4G-liittymiä väkisin 5G-liittymiin, vaihtaa ilman lupaa
Ihmisten sopimuksia! https://www.is.fi/digitoday/mobiili/art-2000011063159.html "Telia on lähettänyt osalle 4g-asiakka1671441OP Kaskimaa
Niin sitten pankki vaihtaa nimeään ja pääkonttori siirtyy ties minne. Pulkkisen visio, Kainuu ei kelvannut.301208- 941134
- 871131