Ilo ja ilkeys

Mietipä tätä. Ja naura. Nauru pidentää ikää, kuten tiedetään.

Jos kohtaat aggressiivisuuden puolustus tai uhriasenteessa, olet jo antanut psykologisen vallan ilkeälle.

"Kohta nauroimme kaikki. En ole varma kenelle!"

Luulen kirjailijan tarkoittavan, että he nauroivat itselleen. Itselleen nauraminen ei olekaan helppoa. En muista muista milloin viimeksi tein niin.

Ilkeydelle voi näemmä myös nauraa ja siitä jää hyvä olo.

Äidin lempipoika meni naimisiin, mikä oli äidille vaikea asia, eikä hän voimut hyväksyä tyttöä.

Kun he kävivät vierailulla anoppilassa, anoppi kohteli miniäänsä kuin puolituttua, joskus ei ollut muistavinaan hänen nimeään. Lisäksi hän huomautteli pisteliäästi miniän vaatteista, ulkonäöstä ja keksi kaikkea kielteistä ja vertasi häntä pojan aikaisempaan tyttöystävään. Poika ei puuttunut keskusteluun.

Tulkinta: anoppi ei hyväksynyt iloa ja hyvää toimintaa omaan elämäänsä, vaan oli katkeroitunut ja ilkeä. Tätä samaa hän kohdisti myös miniäänsä.

Anoppeja ja miniöitä on varmaan monenlaisia. Perheessäni heidän välinsä olivat koko elämän ajan vihamieliset.

Isäni oli perheensä ainoa lapsi. Hän sortui alkoholiin jo avioliiton alussa. Anoppi vaati äitiäni pitämään huolta siitä, että isäni ei ryyppäisi perheen koko omaisuutta. Toisin kävi, meni talo ja tavarat. Muistan, että isoäitini kävi minua kerran katsomassa ollessani noin viisivuotias. Kun isäni kuoli uintimatkalla, äitini lähetti anopille kirjeen, jossa kehoitti häntä menemään hautaamaan poikansa. Menetin isoäidin, jolta olisi voinut ssada tukea elämääni.

Hyvin ilmaistu tämä ilon ja ilkeyden vuoropuhelu.
Ominaisuuksina tai käsitteinä nämä ovat kaukana toisiaan, kuin päivä ja yö. Ilo on valoisa, keveä, onnentäyteinen, universaalinen tunne. Iloisella mielellä ihminen ikään kuin leijailee ilmassa, vapaana kuin taivaan lintu. Ilo antaa tilaa. - Ilkeys taas on egon tuote ja asuu ihmisen sisimmässä. Se on kuin myrkkyhammas käärmeen suussa, sillä hampaalla voi puraista ja levittää samalla purtuun myrkkyä. Toiselle tulee varmasti kelju olo, kun mieli on pahoittunut. On kuin olisi joutunut nurkkaan ahdistetuksi, mielessä kirvelee, kärsi sitten siinä pienessä tilassa ja ihmettele, miksi sinua puraistiin. Toisaalta eihän oma ilosi siitä mihinkään häviä, jos et ota ilkeyttä vastaan, et kerta kaikkiaan huoli sitä itsellesi. Jos ilkeys olisi kauppatavaraa, et taatusti sitä ostaisi.

Kadulla kävellessäsi vastaantulijan ilo saa sinutkin hyvälle tuulelle ja hymyilemään takaisin. Ilo siis tarttuu, niinkuin iloinen naurukin. Happaman ja myrtyneen näköinen vastaantulija saa sinut ihmettelemään, mitähän pahaa ja kauheaa vastaantullut ihminen onkaan saanut kuulla ja kokea, kun noin on huonolla tuulella. Onkohan myrkkykäärme päässyt puraisemaan?

Jos itse olet ilkeä jollekulle, olet hyvin huonoissa energioissa ja lähimmäisenrakkaus on kaukana sinusta, ajatuksesi ovat ikäviä. Voisit miettiä sitä, mistä moinen pahantahtoisuus johtuu. "Pikkupaholainen" kuiskii selkäsi takana ivallisia ja pilkallisia huomautuksiaan. Älä kuuntele niitä. Riita ja keskinäiset tölväisyt saavat sapen kiehumaan, ei kai se ilmapiiriä puhdista. Laske viiteen ennenkuin avaat suusi kiivastumisen jälkeen ollen valmiina antamaan samalla mitalla. Saammehan me sanoa sanottavamme ja arvostella toisiamme, mutta mieluummin lämpimällä huumorilla höystettynä kuin viha hampaiden välistä purskuen. Onko tuo toinen ilkeät sanasi todella ansainnut? Mikä hänessä sinua niin ärsytti, että piti sanoa ilkeästi? Olisiko nyt pienen luonteenkasvatuksen paikka? Muistatko heijastusilmiön, projektion eli, että omat viat ja virheet nähdäänkin toisessa ja se ärsyttää? Vai ajatteletko niin, että pannaan vahinko kiertämään; kun sinuun on kohdistunut ilkeyttä, sinunkin pitää piikitellä? Pitää lyödä takaisin, jos on saanut turpiin.

Kenenkään iloa ei pitäisi edes yrittää pilata, koska ilo voi kadota pitkäksikin aikaa. Ollaan mieluummin ilon tuojia kuin sen viejiä.

-
Teksti on Viktor Hugon romaanista Nauruihminen.

Hyväntekijä tässä maailmassa on se, joka voi saada toiset unohtamaan: ihmisen täytyy saada nauraa, myös kuninkaiden; siksi markkinapaikoilla tarvitaan ilveilijää, palatseissa hovinarria.

Kaikkien on saatava nauraa:
nälkiintynyt raukka nauraa, kerjäläinen nauraa, kansa nauraa, orpo nauraa, orja nauraa, ilotyttö nauraa, palatseissa nauretaan.

Naurattaminen on unohduksen tuottamista, inhimillinen yhteiskunta on siten rakennettu.

-
Aviomies löytää lähes teini-ikäisestä tytöstä uuden rakastetun ja jättää kotiäitinä olevan vaimonsa usean alaikäisen lapsen kanssa. Mies käy entisessä kodissaan haukkumassa vaimoaan, tämän ulkonäköä ja älyä. Lapsille hän sanoo, että perheellä ei olisi mitään ongelmia, jos äiti suostuisi menemään työhön.
Miehen vihamielinen kiusanteko ajaa perheen taloudelliseen ahdinkoon.

Vaimon ei tulisi antaa miehen syytöksille mitään arvoa. Sen sijaan olisi hyvä huomioida, kuinka epätasapainoinen "miesressukka" on. Toimiessaan tuhoavasti hän tuo esille sitä, kuinka hän ylipäänsä tuhoa elämää. Tästä hän tietysti kärsii.

Vaimon tulee toimia käytännöllisesti eikä ajautua uhriksi. Hänen on hyvä kertoa lapsille näkemyksensä isää syytteleämättä.

-
Hymy ei maksa mitään, mutta se antaa paljon. Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei tee antajaansakaan köyhemäksi. Se kestää vai hetken, mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti. Kukaan ei ole niin rikas ja vaikutusvaltainen, että pystyisi tulemaan ilman sitä, eikä kukaan niin köyhä, ettei se häntä rikastuttaisi.

Hymy tuo onnea kotiin, hyvä tahtoa liike-elämään ja on ystävyyden tunnus. Se tuo levon väsyneille, ilon lannistuneille, auringonpaisteen murheellisille ja on luonnon paras vastamyrkky kaikkiin huoliin. Siitä huolimatta sitä ei voi ostaa, kerjätä, lainata tai varastaa, sillä toisinaan sillä ei ole mitään arvoa kenellekään poisannettuna.

Jotkut ihmiset ovat lian väsyneitä hymyilläkseen. Hymyile sinä heille, sillä ei kukaan niin suuresti hymyä tarvitse, kuin hän, joka ei itse enää jaksa hymyillä.

-
Aito ilo syntyy suvaitsevuudesta ja toisen kunnioittamisesta. Se syntyy ymmärtämisestä ja hyvästä tahdosta.

Lisäys alotteeseen.

-
Mirri on ulkoisesti ilmetty isänsä. Isän suvulta tulee loistava piirtämisen ja kuvien tekemisen taito. Äiti luokittelee tytön piirrokset "joutaviksi töherryksiksi". Hän nolaa ja vähättelee Mirriä tämän kuullen. Myös lapsen ulkonäölle äiti naureskelee. Mirri saa äidiltä kovia rangaistuksia "valheista kiinni joutumisesta", kun hän on kertonut mielikuvitushenkilöistä. Vilkasta tyttöä syytetään myös muiden kolttosista. Äiti uskoo kyselemättä kaiken kielteisen.

Isän olisi hyvä yrittää kertoa oma näkemyksessä äidille; mitä äiti tekee tyttärelleen, sen äiti tekee itseään vastaan.

Mies voisi sanoa vaimolleen esim. : sinä liioittelet omia puutteitasi ja siten sinun kykysi ja mahdollisuutesi jäävät piiloon. OLet kovin ankara itsellesi ja loukkaava kritikiissä itseäsi kohtaan. Se lannistaa sinua.

-
Jos joku on ilkeä sinulle, älä vastaa ilkeyteen ilkeydellä. Puhu hänelle, että hänen ei pidä asennoitua ilkeästi sinuun, se on tuhoavaa ja turmelevaa. Meidän tulisi uskaltaa "kuunnella", kuinka ilkeä sanoo asiat meille.
-Jos joku sanoo minulle, että hengitykseni haisee pahalle, voin ottaa sen kritiikkinä, mutta myös siten, että henkilö todella haluaa minun huomaavan sen itse, jotta voin tehdä asialle jotakin.

Viha ja ilkeys liitetään usein voimaan, eli ilkeä ihminen on "vahvoilla". Siksi esim. koulukiusaajaa ei uskalleta vastustaa. Vastavasti hyvyys nähdään hekikkoutena, siksi kiusattua ei uskalletta ruveta puolustamaan.

Kysymyksessä on ihmisen inversio, kääntää hyvää pahaksi.

Minua harmittaa se, että pureksin kynsiäni, en kovin paljon, mutta kuitenkin sen verran, että siitä on vahinkoa. Kynsien päät haurastuvat ja kynsi murenee. Sylki, joka tässä vaikuttaa on happo, siksi xsylitolipurukumin jauhaminen on hyväksi.

Keskustelin asiasta erään ystävni kanssa, jolla on sama ongelma. Asia harmitti myös häntä, ajattelimme kirjoittaa nettiin. Minulle tuli ajatus, että kyseessä olisi ilkeys itseä kohtaan. Harvoin tulee ajatelleeksi, että ihminen kiusaa myös itseään.