Haluaisin kysyä teiltä äideiltä joiden miehet matkustaa, että kuinka jaksatte??
Meillä on 3- vuotias poika ja 10 kk ikäinen toinen. Vanhemmalla pojalla ylivilkkautta ja kielellisiä häiriöitä, joista käy terapioissa. Nuorempi poika käynyt nyt myös fysioterapiassa.
Mieheni matkustaa melko paljon ulkomailla, ja niinä päivinä kun ei matkusta tekee todella pitkiä päiviä. Esimerkiksi klo 7.30-21.30 ja 7.30-19.30, joskus 7.30-17.00/18.00 (joka sekin tuntuu pitkän päivän jälkeen todella pitkältä). Olen todella poikki!
En vaan pelkästään sen takia, että saan ottaa vastuun koko perheemme arjesta ja kuljettaa poikia pitkin terapioita - vaan myös siitä, että poikani, niin ihania kuin ovatkaan, ovat todella vilkkaita (kuten terapiatkin sanoo). Kokoajan joudun ojentamaan ja kieltämään. 10-12 tunnin kotona olo jakson jälkeen, alan olemaan jo niin väsynyt poikien kanssa yksin olemiseen, ainaiseen ojentamiseen, vahtimiseen ja tarkkailemiseen, että asiat menee huutamiseksi, jota tietenkin myöhemmin kadun.
Kun mieheni palaa matkaltaan, ja olemme juuri tottuneet päivärytmiinne, joudumme taas opettelemaan uuden rytmin ja tottumaan, että iskä on taas tullut "sotkemaan" rytmimme.... (niin valitettavasti siltä se on alkanut tuntumaan....) Itselläni ei ole paljoakaan omaa aikaa, enkä edes muista aikaa, koska olisin viimeksi ehtinyt pitää yllä sosiaalista elämääni. Kun aikaa sitten järjestyy joskus iltasella, en enää jaksa lähteä mihinkään, enkä kyllä enää pääsisikään - kaikki kaverit on kaikonnut, enhän ehdi/jaksa pitää heihin enää yhteyttä.
Tämän vuodatuksen jälkeen, onko täälä Suomen maalla yhtään vastaavassa tilassa? ja kertokaa kuinka te jaksatte?!
Mies matkustaa
2
622
Vastaukset
- junassa!
Nyt jo kuitenkin hivenen helpompaa..
Itselläni 2 vuoden ikäerolla kaksi ensimmäistä lastani. Eli ymmärrän hyvin mistä puhut.. Vanhempi vielä ylivilkas..
Voisi kyllä sanoa että yksinhuoltaja olen nämä vuodet ollut.
Ota yhteys neuvolaan tai sossuun. Laita ainakin vanhempi lapsesi hoitoon edes osaksi päivää. Näin saat pientä taukoa,edes hetkeksi.
Itse en tätä älynnyt tehdä, ja loppujen lopuksi olin niin väsynyt että oli täysi työ saada arki askareet hoidettua.
Nyt on oikeasti helpompaa, vanhin jo koulussa ja seuraava eskarissa. Saan muutaman tunnin päivässä keskittyä vauvaan ihan rauhassa.. Arkea helpottanut huomattavasti jo se että näille isommille on pikkuhiljaa ruvennut tuo järki kasvamaan päähän. Tosin, kotona ollessaan vieläkin melko menoa jatkuvasti.. ja varsinkin tämän vanhimman kanssa on vieläkin elämä melkoista fiaskoa.
Niin.. Mies tekee töitä vieläkin samaan malliin. Lähtee aamuyöllä, palaa illalla myöhään.. jos palaa..
Yritä jaksaa, ja ota yhteys todellakin johonkin ammatti-ihmiseen. He osaavat auttaa ja sieltä saat taatusti apua! Kun vain itse ensin uskallat selittää tilanteen ja puhua.. Sehän se suurin kynnys on! - sellaistahan
se usein tämä naisen elämä on...plaah.. laita tuo vanhempi lapsi päiväkerhoon. Yleensä ovat 2 tai kolme kertaa viikossa. ja niihin yleensä voi kysellä vapaita paikkoja kesken vuodenkin. Tuohon vilkkauteen osta lasten kalaöljykapseleita. Omega kids tms. rauhoittaa hiukan. Mutta paras tulos näkyy vasta puolen vuoden säännöllisen ottamisen jälkeen.
Muuten sanoisin, että osallistu johonkin perhejumppaan tms , missä lapset saa olla mukana. Itse ainakin jaksan paremmin, kun tavannut muita äitejä ja muutenkin päässyt ulos talosta..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742892
- 642753
- 681812
- 241647
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171639- 201580
- 181464
- 481287
- 381263
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91249