Tupakkalakko

...sokeri-saatanaa joka yleensä iskee, kun tupakointi loppuu. Tupakoinnin lopetus on hieno asia, usein vain iskee karmiva ruokahalun nousu ja makeanhimo...Tsemppiä ja pikaista paranemista yöks-taudista.

On lopettaa ihan kerralla! ei mitään niko laastareita tai piippuja van ihan kerralaan poikki! tila on pahempi vähän aikaa mutta palaudut nopeasti! laastareiden yms,jatkaa vaan kärsimystäsi sillä sinulla on vaan vähän paha olo mutta pitkän aikaan!

tsemppiä!

vinkki-älä pidä tupakkatuotteita kotona! tulee isompi rappu sytyttää jos joutuu hakemaan!

itseäni sitkeän flunssan avulla. Ei vaan tehnyt
mieli polttaa ja sitten kun tervehdyin, niin
kompensoin järjettömällä kahvin juomisella
ja (ei nikotiini-)purkan syömisellä.

Vaikeinta oli pysäkillä seisominen. Siis
ilman tupakkaa.

Kurja homma :( No yleensähän norotartunta menee päivässä ohi, että koeta kestää. Nestettä paljon!

Itse lopetin tupakoinnin yli 11 vuotta sitten. Sitä ennen tein tupakkilakon varmaan öbaut 200 kertaa. Sitten päätin, että lakkaan polttamasta. En tee tupakkilakkoa, vaan en yksinkertaisesti polta enää.

Ostin jotain hemmetin nicorettea rasian, ja söin niitä pari päivää, mutta sitten ajattelin, että jos tupakointi johtuu nikotiiniriippuvuudesta, niin parhaitenhan mokomasta pääsee eroon, kun ei sitä saa yhtään mistään. Sitä paitsi nuo nicoretethan ovat vielä kalliimpia kuin tupakka.

Jotkut huuliveikot väittävät, että viides vuosi on tupakkalakossa pahin. Kokemuksesta voin kertoa, etten siinä vaiheessa enää edes muistanut koko pahetta. Pahin vaihe on muutama ensimmäinen päivä.

Laitoin tupakasta säästyneet rahat asuntolainan lyhentämiseen. Kasvaneen lyhennyserän ansiosta laina-aika lyheni kolme vuotta! Nyt sekin on maksettu jo ajat sitten.

Tupakointi on kieltämättä rentouttavaa, mutta kalleutensa ja vaarallisuutensa vuoksi en sitä halua harrastaa. Hyödyt ovat huonoja puolia suuremmat. Toivotan menetystä lopettamispäätöksessäsi! Lukemattomien perseelleen menneiden lakkojen kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että tupakointia on mahdotonta lopettaa, jos se maistuu.

Ihan helvetisti salmiakkia. Täti pääsi sillä eroon tupakista kun aina himon koittaessa kisko naamaansa salmiakkia.

Tietystihän yksi vaihtoehto on nämä törkykalliit nicotinell-purkat.

toimii mulla ja purkkaa lisäks jos ahistaa.

Minulla se meni jotenkin näin. Laskin, että jos lopetan kerralla, niin pari kuukautta on tupakka vähän väliä ajatuksissa. Sitten se menee vähitellen ohi.

Jos jatkan polttamista, niin päivittäin tulee tilanteita, joissa ei pääse tupakille. Töissä pitää mennä pihalle, bussissa ei voi polttaa, kylässäkin sama juttu. Nämä kun ynnää niin johtopäätös on selvä. Helpoimmalla pääset, kun lopetat kerralla.

oli vuoden päivät ilman tupakkaa ja kertomansa mukaan ilman vaikeuksia, mutta aloitti sitten uudestaan. Mutta jossain vaiheessa hän taas vaan lopetti polttamisen ja silloin se kesti kauemmin, mutta tietääkseni polttelee taas.

Taisi siis olla niin, että ei se hypnoosi ollut se juttu, mikä tehosi, vaan itsesuggestio/päättäväisyys, että ei enää halua polttaa.

Hammastikkujen nakertelu auttaa kuulemma joitakin ihmisiä.

Suurin ongelma on tietenkin siinä, että pitää keksiä jotakin tekemistä niihin tilanteisiin, joissa ennen oli tapana polttaa. Se miten näissä tilanteissa kannattaa toimia riippuukin paljon siitä, millaiset tavat on ollut ja mikä juuri itselle sopii parhaiten.

Jos kaveripiirissä moni polttaa, niin lopettaminen on vaikeaa, vaikka polttavat kaverit tietenkin tukisivatkin päätöstä. Esimerkiksi jos vaikka katsotte leffaa ja porukka lähtee tupakalle, niin mitä teet? Jäät yksin sisälle katsomaan mainoksia? Menet ulos katsomaan kun kaverit polttavat?

Näitä tilanteita kannattaa jo etukäteen vähän miettiä, niin himo ei pääse yllättämään. Joku keittää kahvit, toinen jyystää purkkaa tai salmiakkia. Meille aikanaan armeijassa yksikköupseeri jopa ehdotti, että tupakoinin sijasta voisi vaikka mennä vessaan masturboimaan. :D No yleensä ratkaisu kuitenkin piilee jossakin, joka fyysisiltä piirteiltään muistuttaa tupakointia. Eli käsille jotakin tekemistä ja suuhun pitäisi tunkea jotakin. Osta vaikka tikkareita.

addiktiosta paraneminen on kai jokaiselle subjektiivinen kokemus ja addiktoitumisen aste kaikilla erilainen. Minä olen kummajainen tässä viinajutussa. Pystyn olemaan rapajuoppo, normaali viikoloppudokaaja ja kohtuukäyttäjä yhtä aikaa.

En tunne tarvetta dokaamiseen, mutta tupakan suhteen on toisin. Olen polttanut - sitäkin kohtuullisesti 10-15 savuketta päivässä - jo vuosikymmeniä, mutta kokonaan en ole edes yrittänyt päästä eroon.

Nyt olen kuitenkin ajatellut, että lopettaminen voisi olla paikallaan. Olen kuullut, että tupakan vieroitukseen olisi olemassa jo jokin hyvin tehokas lääkitys. Ajattelin puhua asiasta lääkärilleni, kunhan sinne ensi kerralla tulee asiaa.

Pitää olla varovainen kun pyytää rukous apuja.
Hannatäti voi vahingossa rukoilla,silloin voi vaikka henki lähteä.

No joo loppuishan se polttaminen siinä oheessa.

Sillä pääsin minä eroon pari vuotta sitten ja mielestäni vielä helposti.
Nikotiinikorvaus hoidot eivät tepsineet, vieroitusryhmät eivät tepsineet, eikä vieroitusryhmä nikotiinikorvaushoito tepsineet. Zyban kuurin kun söi, niin siihen loppui tuprutus.
Kallishan se oli mutta toi hintansa takaisin puolessatoista kuukaudessa. Suosittelen..

En ole koskaan edes yrittänyt lopettaa.

Kerran olin niin hirveässä kurkkukivussa, että jo hengittäminen sattui. Ei tullut mieleenkään kiskaista silloin mitään savuja. Ja onhan niitä kuumetauteja ja muita, että ei vaan jaksa kömpiä sängystä ylös tupakka-askille.

Aika hullua kuitenkin, että kun olin polvileikkauksessa, niin tuli niin mieletön tupakanhimo, että vaikka tuskasta hikoilin, kun puudutus loppui, niin kotiin vaadin päästä. Sairaalassa olisin varmaan saanut kunnon morfiinitujaukset, mutta minä kahjo makasin kotona sohvalla, väänsin itkua, poltin tupakkaa, join viinaa ja popsin Panadolia.

Poltin toistakymmentä vuotta askin, puolitoista päivässä. Lopettaminen ei käynyt mielessäkään, kun en minä mielestäni oikeasti polttanut (aina löytyi jokin nerokas asia, jonka takia en "oikeasti" ollut nikotinisti).

Kerran tuli kyllästyminen vastaan - kyllästyin rahanmenoon, hajuhaittoihin ja yskimiseen - ja tumppasin viimeisen kerran. Kokeilin nikotiinipurkkaa, mutta siitä sain vain hikan ja kitkerän kitalaen, joten kokeilupakettikin meni roskiin.

Kun teki mieli tupakkaa, ajattelin vain, että on se kumma, jos ei selkärankaa löydy. Muutamassa viikossa loppui yskiminen ja alkoi monen kuukauden kausi, jonka aikana löytyi hienoja tuoksuja ja makuja. Nyt kadulla koko ajan leijhuva tupakankatku iljettää, ensin se toi vain mielihaluja pitkäksi aikaa. En olisi uskonut 5 vuotta sitten, että voin ajella perjantaisin kotiin kaupoan kautta miettimättä, riittävätkö röökit koko viikonlopuksi vai pitäisikö ostaa varastoon.

Niksejä minulla ei ole muita kuin se, että itsekurista se on kiinni. Kaikilla ei käsittääkseni ole itsekuria tarpeeksi, mutta toivottavasti sinulla on. :)

Hae kirjastosta tai kaupasta kirja nimeltä "vihdoinkin eroon tupakasta", kirjoittajan nimeä en kuollaksenikaan muista, valitan.
Mutta kirja on Loistava. Etsi käsiisi a.s.a.p. Sulla on parhaat mahdollisuudet juuri nyt päästä eroon polttamisesta, kun nyt luet opuksen ollessasi polttamatta PAKOSTA :)

Jeesus on vapauttanut. Ottanut jopa tupakanhimon pois. Eräs oli yrittänyt polttaa, mutta tupakka oli maistunut niin pahalta, että oli jäänyt yrityksetkin pois.