Jotenkin elämä on suorittamista.
On hyvän uranalku, hyvä ulkonäkö, kaverit, matkustelua, kaikki sinänsä kohdallaan.
En pidä elämästäni tai itsestäni.
Haluaisin olla äiti, synnyttää, kasvattaa ja rakastaa omia lapsia, elää tavallista perhe-elämää. Olla paljon tuntevampi, pehmeämpi kuin mitä näytän ulospäin.
Elämä on jotain esittämistä. En ole onnellnen näin.
Ei mua kiinnosta hyvä status ja etenemismahdollisuudet firmassa. Onhan se hienoa mutta ei se ole mua.
Olen oman itseni vanki. Kuinka typerää.. Sabotoin elämääni, miten lopetan sen??
en ole
2
491
Vastaukset
- suustani
itse ole tahkonnut tätä uraani yli kymmenen vuotta, siinä sivussa seurustellut ja eronnut. Olen jo tullut siihen ikään, että alkaa olla viimesiä vuosia perheen perustamista ajatellen. Alkaa tää ura siis riittää, ihana olis oma pesue saada ja tietenkin se sopiva mies ensin löytää, kun parille edelliselle tuli rimakauhu. Tuttuja on monia, joilla jo lapset ja kukaan ei ole katunut, että on menettänyt sen oman vapautensa, päinvastoin mies ja lapset, perhe-elämä ovat se elämän rikkaus, siinä sivussa vaan sitten duunataan. Kevään jatkoa sulle, tiedä vaikka molemmat ollaan äitejä tässä pari vuoden sisään:) anna elämän kuljettaa.
- kohti vaan
Voi ihana et on muita jotka ajattelle samoin!
Eletään toiveiden mukaan ja uskotaan niihin, sen kaltaiseksi elämä muuttuu. :)
VOi koin eilen oivalluksen miksi entiset suhteet on omalta osaltani mennyt mönkään, olen siitä niin iloinen! En tahkoa samaa sarjaa uudelleen! Jes. Pienistä elämän ymmärtämisen hetkistä eteenpäin, paremmin eväin ja viisaanpana.
Tsemppiä molemmille! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732795
- 632684
- 681792
- 241637
- 201560
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä101515- 151402
- 481267
- 381243
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91229