Casino hulluudesta

Kaikki kasinot kyllä antaa isojakin summia ensi kertalaisille, mutta heti kun ne tajuaa että olet olet tulossa tai olet riippuvainen siitä niin ne vie kaikki. Antavat kyllä useasti 1000-4000 euroo, mut jos tuosta pelaa kaikki tai vaikka puolet on ne menoa. Kyllä ne on niin ovelia!

Käytännössä sitä ajattelee että se antaa koko ajan, mutta kun ei! 100-500 menee 10 minuutissa voi olla alle senkin, ja sitten kyllä vituuttaa!

Aluksi pelasin pieniä summia ja voitin isoja. Siitä sitten tuli riippuvuus. No aluksi olin tietenkin iloinen kun voitin vaan. Voitin todella soja summia ja usein, vaikka panostin aina 8 e kierros. Aluksi kun voitin pistin kaikki voiton kämppään ja sain sen maksettuakin. (50 000 e)

Mutta sitten kun pelasin ja pelasin ja pelasin ja hävisin. Huomasin "yhtäkkiä" että olin korvia myöten luotto ja vippikierteessä. Laskuja varmaan oli parhaimmillaan 40 eri paikkaan. n.10 000 edestä.

Ja niin vannoin etten tee enään sitä niin ei kun taas sama homma toistui, sitä laskumäärää ei voi sanoin kuvailla. Sit joutui ottamaan taas uutta lainaa ja senkin jälkeen vielä pelasin 2000 verran, mutta onneks tulin järkiini ja n. 1,5 vuotta sitten suljin melkein kaikki tilit mitä omistin. Jätin vain veikauksen ja paffin. Paffilta suljin kuitenkin vain maatit ja kasinon, nyt vain pitää muistaa aina uusia se 4 viikon välein. Mutta kyllä oikeasti tuo paffin maattijutut on kusetusta. Ei sieltä voita kun satasia, vaikka olen voittanutkin (2 x 4000 travel woldin bonuspelistä) se on vain tuuria, mutta "oikeilla" pyörähdyksillä ei kyllä voita oiken mitään. Muilla casinolla voitot on suurempia, mutta tämän takia jäinkin koukkuun, kun voitin nin paljon. Tuntui että mikää voitto summa ei ollut tarpeeksi iso kun nosteli melkein koko ajan 1000-10 000 euroo. Halusi aina vain sen pääpotin.

Uskon että peliautomaatit tekee ihmisen riippuvaiseksi. Tottakai vedonlyöntikin, mutta sitä on jotenkin helpompi kontroloida. Tottakai, sinne voi hävitäkkin, mutta summat ovat huomattavasti pienenpiä, kuin maatti peleissä, jos vain mitenkään pitämään järjen kädessä. Voin olla väärässäkin, mutta tätä mieltä olen.

Jos puhun itsestäni, niin minulle pienen (50-200) voitosta tulee nyt jo käytännössä yhtä hyvä mieli kuin isommastakin voitosta. Aloitin ns. uuden pelirippuvuuden vedonlyönnin n. reilu 1,5 vuotta sitten. Pelasin pienillä panoksilla ja hävisin käytännössä aina koska laitoin paljon kohteita ja monesi ennkkosuosikit. Sitten aikani pelattua muutin taktiikkaani että laiton vain 2-3 kohdetta, niin sitten rupesi pikkuhiljaa osumaan.

Nyt pelaan samalla taktiikalla, mutta kokonaispanos on suurempi 20-200 euroo riippuu päivästä ja kohteista, muttei ikinä 200 enempää. Ja teen monta lappua, pyöritelemällä 4-6 kohdetta. Voin sanoa että viikottaiset voittoni ovat olleet 100-1000 euroon pääasiassa n.500 viikossa. Se on mukava lisä kuukausiansioon.

Mutta vieläkin pidän kaikki kasinot suljettuna, koska tiedän jos sinne menen sinne, niin sinne voi palaa vaikka 1000 euroo päivässäkin, kun en osaa lopettaa, vaikka järki sanois mitä kun olen 1000-3000 voitolla, pelaan senkin! Niin kerran olin 10000 voitolla ja sen palasin päivässä takaisin.

Onneksi 30 000 pelivelkani on kohta maksettu. En tiedä sitten kuitenkaan paljonko oikeasti olen elämäni aikana voitolla, ainankaan kasinosta. Muutaman tonnin ehkä. Pidätte minua varmaan hölmönä kun pelaan vieläkin, joskin vain vetoa. Mutta nyt ainankin vielä kaikki on pysynyt kontrollissa. Eikä minulla pyöri kuitenkaan pelaaminen samalla tavalla päässä kuin silloin kun pelasin maatteja. Silloin en todellakaan ajatellut enkä tehnyt mitään muuta. Meni kaikkin päin peetä. Tottakai ajattelen vetoja päivittäin, ja joudun seuraamaan tilastoja ja vihjeitä, tekemään omia tilastojani. Mutta siihen ei mene kuin tunti kaks päivässä ja kerran viikossa päivä. Luulisin ettei pokeriammattilaisetkaan pelaa maattipelejä.

En kyllä kuitenkaan osaa sanoa, miten pääsee irti pelihimosta, ei varmaan mitenkään, mutta sen kanssa on opittava jotenkin elämään. Toivottavasti pärjään "himojeni" kanssa, enkä joudu velkakierteeseen enään, vaikka vaara on olemassa.