Energiasyöppömies

Siis täh!!! Ennemmin vedät masennuslääkkeitä, kun eroat tuosta miehestä???? Siis haloo! Eihän tuollainen riippuvuus ole tervettä. Missään nimessä ei kannata lähteä tuohon kiristykseen mukaan, että luopuisi omasta ajasta ja ystävistä. Se ei ole oikeaa rakkautta, jos joku niin vaatii. Parisuhteessakin ollessa pitää olla kummallakin omaa aikaa yhteisen ajan lisäksi! Ne masennuslääkkeetkään auta pidemmän päälle. Tule kuolemaan henkisesti tuolla menolla. Tsemiä "uuden elämän" aloitamiseen! p.s. muista, että elät vain kerran.

Tiedän tasan mitä tarkoitat. Itselläni oli ystävä, joka myös veti energiaa itseensä. Enkä ollut ainoa joka hänestä niin sanoi. Joten tiedän tasan mitä tarkoitat. Liika läheisyys ja fyysinen kontakti voi todellakin aiheuttaa paniikin.

Miehesihän tässä on se, jolla on ongelma, joten hänen pitäisi tehdä asialle jotain. Luulen että hänet diagnosoitaisiin herkästi läheisriippuvaiseksi. Jos hän ei itse osaa käsitellä asiaa puhumalla ja näkee vain vian sinussa, ei ole paljon tehtävää.

Oletko kertonut hänelle mitä lääkärisi sanoi?

Miehelläsi on riippuvuus/addiktio. Liika toisessa riippunen tukahduttaa, kuten olet huomannut. Mielestäni teidän kannattaa hakea apua tuohon asiaan tai laittaa suhde poikki. Samaa tyyliä ei kannata enää jatkaa. Ja niinkuin edellinen sanoi, masennuslääkkeitten popsiminen ei hyödytä, koska ne eivät korjaa masennuksen syytä, ne ainoastaan tasaavat oireita.

Valitettavasti ongelma on sinulla, joten sinun ont tehtävä jotain sille. Mies ei ymmärrä, että hänellä olisi mitään pielessä, vaikka hän on selvästi ihan täysin riippuvainen sinusta ja kertomasi mukaan vielä sairaan kaitseva.

Juttele miehen kanssa, kerro tuntemuksistasi ja mihin se on johtanut. Et voi elää masennuslääkkeillä vaan tarvitset tervettä suhdetta ja terveitä elämäntapoja. Hellittely ja yhdessä oleminen ovat tarpeellisia, mutta liika on liikaa.

Jos jutteleminen ei auta, eroaminen on ainoa vaihtoehto. Mies ei tule muuttumaan sinun toimillasi, jos hänellä itsellään ei ole puhdasta tahtoa muutokseen. Niin se vain on, itseään voi muuttaa, toista ei.

Onnea elämääsi. Ja jaksamista tarttua tilanteeseen. Ja siihen mieheen niska-persotteella ja kunnon heivaus jos puhe ei vaikuta.

Olen miettinyt että mikä mua vaivaa ja tuohan se on ollut. Meillä tosin toisinpäin, nainen tekee tuota samaa. Ennen oli ihan sairasta menoa, mutta täytyy myöntää sen vähentyneen. Minä vain en pääse siitä vanhasta pois, enkä tule koskaan pääsemäänkään. Erottu ollaan jatkuvan ahdistuksen vuoksi. Askarruttaa kyllä, koska osa minusta haluaisi takaisin, mutta se voi olla omaa mustasukkaisuutta. En tiedä itsekään....

Ei ole teidän suhteessa nyt psyykelääkkeet oikealla osapuolella, ei tod. Ensinnäkin palautat ystävien tapaamisen ja harrastukset kalenteriisi ja kotona otat omaa tilaa. Katso miten mies sopeutuu. Jos ei sopeudu niin ethän sinä voi siihen jäädä.

Tuohan on kuin eläisi vauvan kanssa, et voi edes vessassa ilman "vartiointia" käydä. Psykologi en ole mutta eiköhän mies ole jollain asteella ei-aikuinen, jos ei koe voivansa elää ehjästi ilman takertumista.

Miehelle harrastuksia ja tekemistä! Tosin olette olleet vasta pari vuotta yhdessä, että alkuhuuma on vielä päällä. Jos mies on nyt noin yli-innokas, voipi olla että vuoden päästä läheisyyttä on sopivasti. Ole ainakin iloinen, että miehesi haluaa läheisyyttä. Moni nainen jää ilman sitä.

Silti ymmärrän tilanteen. Kyllä molemmat teistä tarvitsevat omaa aikaa. Mieskin tarvitsee, vaikkei tajua sitä. Itseasiassa tuo roikkuminen saattaa olla oire oman ajan ja tekemisen puutteesta.

Ei mies silti lasista ole. Itsekin roikuskelen aika paljon vaimossa kiinni ja pieni yhden illan erokin tuntuu jo pahalta, ja muutun kärttyiseksi. Mutta olen tässä suhteen edetessä huomannut, että kyllä sitä jaksaa olla omissa oloissaankin kun vaan keskittyy tekemisiinsä. Sitä paitsi minua motivoi se, että vaimo on paljon iloisempi saatuaan välillä omaa aikaa. Olemme asiasta keskustelleet. Ainoastaan se loukkaa, jos toinen lähtee silloin tuulettumaan, kun on sovittu jo jotain muuta yhteistä menoa. Tätä onneksi ei enää tapahdu.

Eli ei mies ole lasista. Kyllä sen omat siivet kantaa kun vaan välillä heittää sen kielekkeeltä alas.

Hän on varmaan vähän läheisriippuvainen mutta ei varmaan sairaalloisesti. Tai ehkä onkin. Mutta kannattaisi ensin kokeilla jotain harrastuksia. Sopikaa yhteiset pelisäännöt ja ennenkaikkea keskustelkaa menemisistä ajoissa.

Ota sitä aikaa väkisin ja keskustelkaa. Kyllä mies tottuu. Kaikkeen tottuu. Jos taas ei totu, niin olet sinulle sopimattoman ihmisen kanssa, eikä suhdetta seurusetlua kannata jatkaa (oletan ettette ole aviossa).

Tunnustan tähän väliin olevani hörhö, joten kuvailen tätä asiaa sellaisen maailmankatsomuksen läpi, joka ei kaikille välttämättä heti aukene.

minulla on kokemusta aidan molemmmin puolin tuosta energiansyönnistä. Toinen ottaa elämänvoimansa sinusta. Sinusta tulee hänelle syy nousta aamulla sängystä, sekä happi jota hän hengittää. Ei hyvä.

Harva ihminen on niin vahva että yksin pystyy kannattelemaan kumpaakin jatkuvasti. Jos tilanne ei muutu, hän imee sinut kuiviin, ja kun sinusta ei enää riitä enempää, hän syyttää siitä sinua, ja ehkä etsii itsellensä uuden energialähteen. Hänen olisi löydettävä se uusi lähde, ennekuin sinä palat kokonaan loppuun. Hänelle se on jokatapauksessa itkun ja valituksen paikka, koska energian hakeminen muualta, on hänelle raskaampaa kuin sen vieminen sinulta, joten hän tulee valittamaan, ja ehkä uhkailemaankin, rajusti.

Jos sinulla on mahdollista keksiä itsellesi jokin 2 viikon tms. matka ilman häntä, se voisi olla hyvä alku, jotta pääset vähän lataamaan akkuja.

Semmoiset mantra itsellesi toistettuna "otan energiani takaisin itseeni" voi myös auttaa irrottautumaan.

olen naispuolinen, mutta tunnistan itseni tuosta. Käyttäydyn, tai olen käyttäytynyt vähän samoin kuin miehesi.....
Tuli melkein kyyneleet silmiin, kun alkaa valjeta miten ahdistavaa käytökseni on miehestäni ollut.
Viime aikoina olen alkanut tiedostaa ongelmani, ja olen yrittänyt siitä eroon.
Tosin minulla ei ihan noin "pahana" ole tuo ripustautuminen ollut. Siis annan mieheni käydä harrastuksissa ja kavereilla, ja itsellänikin on yksi harrastus jossa käyn yksin. Ja olen ihan mielellänikin toisinaan vain yksikseni kotona, puuhailen kaikenlaista.

Mutta tuo ongelma on ilmennyt lähinnä silloin kun olemme kaksin kotona.
Jostain syystä silloin ripustaudun ja kiehnään miehessäni kokoajan, melkeinpä sinne vessaankin seuraan....nolo tunnustaa. Niin että hän on jo aivan tuskastunut tilanteeseen, kerran hän sanoikin minulle suoraan että imen hänestä kaiken energian. Se tuntui tosi pahalta.

En osaa sanoa miten tästä pääsisi.... mutta miehesi täytyisi alkuun nyt tiedostaa itse tilanteensa! Siitä lähtee sitten se muutos. Ja terapiakin olisi hänelle varmaan tarpeen.
Minäkin olen käynyt muiden asioiden takia terapiassa, ja seuraavaksi aion ottaa siellä tämänkin asian puheeksi.

Omalla kohdallani on varmaan jotain tekemistä sillä, kun en lapsena ole saanut sylissä oloa ja fyysistä läheisyyttä juuri yhtään. Siksi varmaan tuntuu nyt että mikään ei riitä..... onko miehelläsikin kenties samoin?

tsemppiä sinulle kuitenkin:-)

Niin teillä ei ole enään mikään tuore suhde?, ja ikää oli?,onko mies aina ollut iilimatona suhteissaan?,jos ei niin se saattaa olla susta vaan niin hulluuntunut,et ei tahdo pysyä erossa. Mutta sun masentuneisuus,ja muut kertoo ettet ole itse mitenkään kamalan läheisyyttä kaipaava ihminen,tiedän itsestänikin että on ahdistavaa kun toinen on liian rakastunut,mutta neuvoa en uskalla eroa jos et jaksa,opettele elämään yhdessä,jos jaksat.

Olen itsekin ollut suhteessa, joka rajoitti elämääni. Se ei tosin ollut pelkkää läheisriippuvuutta, mutta mieheni oli persoonallisuushäiriöinen ja masentunut ja suhteen aikana tunsin, että olen lähinnä hänen holhoojansa. En saanut harrastaa mitään, koska jos lähdin minnekään yksin, alkoi kitinä että en ole tarpeeksi hänen kanssaan. Kaikkialle piti mennä yhdessä ja kaikki piti tehdä yhdessä, mutta sitten minussa ei kuitenkaan ollut välillä muuta hyvää, kuin se että järjestin rahaa, jolla ruuat ostettiin ja siivosin..

Kolme vuotta jaksoin tuota silkasta siitä ylpeydestä, että en voinut myöntää suhteen olevan virhe. Olimme vanhempien vastustuksesta huolimatta menneet naimisiin nuorena. En varmaan olisi mieleltäni terve, jos olisin vielä samassa suhteessa ja nytkin olen jälkeenpäin oireillut monella tavalla.

Puhu jollekin ystävällesi tai jollekulle, keneltä voit saada tukea jättää tuo mies. Minä tarvitsin sitä ennenkuin siihen pystyin ja sinuakin se varmasti auttaisi. Minä tarvitsin tiedon siitä, että joku hyväksyy minut jos jätän hänet. Oli hölmöä edes kuvitella, ettei hyväksyisi, mutta minulle oli tärkeää kuulla se.

Ymmärrän sinua täysin.Olin itse vastaavanlaisessa suhteessa yli vuoden.Lppetin sen äskettäin,juuri siksi,kun alkoi niin ahdistaa.Tuntui tosiaan että kaikki energia meni siihen kun hän soitteli ja kyseli,jos olimme erillään,esim.eri työajat.Änkesi koko ajan viereen ja odotti koko ajan jotain hellyyden osoituksia minulta.Annan toki hellyytä..mutta omasta aloitteesta,en ainakaa kenenkään vaatimuksesta,se jos mikä ahistaa.Loukkaantui,jos menin vaikka lenkille yksin ym.Suhde perustuu luottamukseen ja vapaaehtoisuuteen!!! Ei vaatimuksiin ja toisen kyttäämiseen ja jatkuvaan kyhnäämiseen.
Ei sellaisessa suhteessa voi elää.Minä ainakin kaipaan ja tarvitsen välillä omaa rauhaa ja joskus yksin oloa.Älä jää roikkumaan suhteeseen,ei ainakaan lääkkeiden voimalla.Toivon sinulle voimia tehdä päätöksiä

..ja rakastaminen on kaksi eri asiaa.
Elelin aikoinani samantapaisessa suhteessa,
mies halusi nyhjätä kyljessä; kotona, kotona
ja kotona. Jo pelkät maitokauppareissut vaativat
hirveän valmistelurumban.. noh, mies kärsi paitsi
läheisriippuvuudesta myös mustasukkaisuudesta ja
sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuksesta
ja ties vaikka mistä. Vaan niin kärsimme me muutkin.
Päätin muuttaa suhteesta eroon ja kauas pois. Mies
tappoi itsensä.

Ei ole tervettä riippuvuutta. Lääkärisi on oikeassa. Minulla oli riippuvainen mies, joka käyttäytyi mm. kuvaamallasi tavalla ja 5 vuoden yhdessäolon jälkeen alkoi henkinen väkivalta (kun oli ensin saanut elämämme siihen järjestykseen, että minun olisi vaikea karata)ja loppuaikoina, ennen eroa kaikenkattava vahtaaminen ja mustasukkaiset epäilyt. Erosta tuli pakosuunnitelma.
Uhkailu erolla on mm. sitä henkistä väkivaltaa.

Sinulta katkeavat kaikki sosiaaliset suhteet, jos jatkat. Minulla meni toistakymmentä vuotta ennenkuin aloin sairastua masennukseen. Se viimeistään on hälyyttävää. Ja minulta katkesivat suhteet entisiin ystäviin ja sukulaisiin. Mies käyttäytyi loukkaavasti heitä kohtaan sen lisäksi että pilkkasi heitä minulle.

Saisitkohan poikakaveriasi hakemaan apua itselleen? Olette seurustelleet niin vähän aikaa, että ero tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta.

Jätä ihmeessä moinen energiavaras. Tein itse erittäin selväksi miehelleni suhteemme alussa, että en tule sietämään jatkuvaa huomionkipeyttä ja sitä helvetin valitusta et "sä sitten aina vaan luet etkä huomaa mua ollenkaan" ja niin edelleen. Miehelläni on onneksi harrastus, johon hän haluaa keskittyä kunnolla vapaapäivinään. Meillä on ne yhteiset telkkariohjelmat, jotka säännöllisesti katsotaan, ja tietysti tehdään asioita yhdessä, mutta ennemmin me ammennetaan energiaa toisistamme ja kannustetaan toisiamme. Kumpikin puhuu jos siltä tuntuu, mutta ei koko ajan tarvitse kylki kyljessä nyhjätä.
Jätä toi mies. Sano sille, että parisuhde ei ole normaali, jos sen tarvii koko ajan olla sussa kiinni. Siis seuraa sua perässä vessaankin?! Ihan oikeesti?! Jos me ollaan molemmat miehen kanssa kotona ja mä olen omassa "kornerissani" vaikkapa seuraamassa ilmanpainetta (harrastan ukkosten bongaamista) ja mieheni tekee omia juttujaan, saatetaan vilkaista jos toinen nousee paikaltaan ja sitten vain hiljaisuudessa todetaan itseksemme, että jaahah, meni vessaan.
Ei ihan oikeesti. Jätä se.

Siis kun nyt on näköjään jossain ihan ilmi elävänä mies joka halailee jne osoittaa hellyytään puoliolle, niin se onkin ahdistavaa.
Aina mollataan meitä kun emme hali!!

Ota vuosi tai kaksi rauhallisesti, niin luulempa että miehesi kyllästyy ja saat olla rauhassa

Kateellisena vaan luin,
Kun itseltäni puuttuu liitosta kaikki läheisyys,niin antisin pienestä halista ihan mitä vaan,
Älä valita,

Lopeta läkkeitten syönti, eihän se ratkaise mitään. Toisen energioita voi tosiaankin imeä ja todennäköisesti miehesi tekee juuri niin. Sulla on nyt ratkaiseva aika menossa, yritä saada omaa tilaa ja miehesi ymmärtämään asia tai muuten voit todella huonosti. Älä alistu tähän tilanteeseen.

LÄheisyys ei saa olla noin limautuvaa ja kokemuskesi tyhjiinvalumisesta ovat tosia.

ps. olen energiahoitaja, joten tuttua asiaa.

Minulla oli samantapainen suhde naisen kanssa. Hän halusi aina olla yhdessä ja joka paikassa.Tuo todella ahdistaa. Opiksi: suhde on lopetettava, valitettavasti. Edellinen ei tule milloinkaan toimimaan, sorry.

Olet todennäköisesti narsistin kanssa! En voi sanoa varmasti, kun et antan muita tietoja teidän suhteesta. Eristäminen muista kavereista on yks narsistin selkeimmistä perus tuntomerkeistä!!! Ole varovainen!!!

heti kun luin viestisi tuntui kuin se olisi ollut omasta edesmenneestä suhteestani.silloin todellakin tuntui etten enää jaksa kun toinen vie kaikki voimani ja silloin myös tuntui että läheisyyttä oli liikaa.tuo todellakin kuulostaa hullulta mutta minulla itselläni ainakin oli tunne etten jaksa kokoaikaista kiehnäämistä.nyttemminkin jo hänestä erottuani ja eläessäni olen huomannut tuon suhteen vaikutuksen nykyiseen suhteeseeni.huomaan että jos nykyinen kultani tahtoo "liikaa" läheisyyttä niin huomaan olevani ahdistunut ym.mutta onneksi olen puhunut hänen kanssaan ja saan nykyään mennä ja tulla niin ettei kukaan ole kokoajan perässäni vahtimassa.toivon sinulle todellakin voimia joko jaksaa suhteessasi tai muutenkin!!!!!

Masennuslääkkeiden syöminen ei ole leikin asia, voit jäädä koukkuun. Lopeta ihmeessä lääkkeet, ne eivät ole vaarattomia ja vailla sivuvaikutuksia.

Miehelläsi saattaa olla lapsuudessa vahva hylätyksitulemisen kokemus ja hän tarrautuu sinuun.

Eikö mikään kelpaa... no, ole ihmeessä siten yksin, niin tiedät, mitenkä arvoa antaisit läheisyydelle.

Ymmärrän toki liika kiehnaamisen, mutta ei siitä masentua tarvii.

Ole itsevarmempi ja jämäkkä.
Tekeehän koirakin mitä lystää, jos sitä ei kouluta. Omistajan pitää olla aina koiransa yläpuolella.

No, olen ymmärtänyt, että useimmat miehet pitävät määrätietoisista naisista.
Hallitse halu, hillitse himo.

Itse olen ollut sellaisessa suhteessa, jossa olen todellakin yksin ollut, ilman sitä yhtä halia, Aina jouduin kilpailemaan huomiosta.
ex-Mieheni ja minun ikä ero on 30v,
3 vuotias tyttö. Halit loppui heti siihen, kun raskaaksi tulin.
Muuten mies välitti minusta ja halusi olla, mutta läheisyys puuttui. Aika äkkiä se suhde muuttui toveruudeksi.
Nyttemmin jatkan edelleen yksin oloa, mutta minun ei tarvitse kuluttaa sitä energiaa ainaiseen huomion ruikuttamiseen. Miekii söin suhteen aikana masennuslääkkeitä.

Että.... ei ole yksin hyvä olla, eikä näköjään liijoin kaksin, niinkö?

.....jos mies noin lähellä ei tietenkään joka paikassa saa kytiksiä vapaus pitää olla. Mielialalääkkeillä ihmiset pilaavat tunteet lopeta ihmeessä niiden syöminen niin tein minäkin kaikki tunteenpurkaukset hyvä ilot kuin surutkin vaikka onhan se tietty henkilökohtaista minä annan tunteiden tulle ja mennä

Hyvä kirjoittaja. Mielestäni jonkinlaisen ratkaisun aloitus voisi olla yhteisen avun hakeminen. Parisuhteen ongelmista ja kiemuroista voisitte keskustella sellaisen kanssa. Sein Kataja ry:n sivuilta voisi löytyä jotain mistä aloittaa. Puolisosi omistamisen halu ei kuulosta kovin parisuhdetta rakentavalta. Puolisollasi on saattanut olla elämänsä aikana menetyksiä/hylätyksi tulemisen tunteita ja ne nyt vaikuttavat ja tulevat esiin teidän suhteessanne. Pystyykö ja oppiiko hän koskaan luttamaan missään suhteessa kumppaniinsa niin paljon, että antaa tilaa myös toiselle teidän yhteisessä parisuhteessa? Onko hänellä millainen ystävä verkosto? Jos ei ole, olisin hieman huolissani siitä, sillä eihän elämäänsä voi elää vain toisen kautta. Itsetuntemus on tärkeä asia ja tulee mielikuva, että kumppanisi tarvitsisi apua mm. sen vahvistamiseen.
Jos kumppanillasi ei ole valmiutta avun hakemiseen erikseen tai yhdessä kannattaa miettiä oletko valmis jatkamaan suhteessa joka ei anna sinulle sitä mitä suhteeltasi toivot ja odotat. Tulee tunne, että kumppanisi saa juuri sitä mitä hän kaipaa. Oletko katsonut koskaan netistä hakusanalla narsismi mitä sillä löytyy? Lyhyesti kertomista piirteistä tulee ensimmäisenä se mieleen.
Voimia sinulle ja Teille.

Mulla oli vähän samanlainen juttu. Mies seurasi joka paikkaan ja missään en saanut olla rauhassa. Lääkäri määräsi minulle stesolidia (diapam)että rauhoittuisin. Aloin käyttää stesoja ja olutta yhdessä. Tämä vapautti minussa ennen näkemättömät seksihalut. Halusin aina ja joka paikassa. Ja mitä estottomammin. Nyt mieheni on helisemässä, eikä seuraa minua joka askeleella. Pysyy pienen etäisyyden päässä koska hänen kykynsä ovat kuitenkin rajalliset. Näin sain liian energisen miehen rauhoittumaan. Liika seksi oli hänellekin liikaa.

mielikuva, hän on pahasti läheisriippuvainen (ja olisi sinua enemmän tarvinnut lääkäriä).

Toinen mikä tuli mieleen, hän on myös kontrollifriikki, kysellessään minne toinen menee.

Rasittavaa todellakin.

Mieheltä löytyy myös normaalia enemmän narsismia kiristäen sinua "Joko hän tai ystäväsi/harastuksesi."
Jos olet valinnut hänet, olet jollain tavoin riippuvainen hänestä? Asunto hänen hallinoima ja sinulla ei paikkaa minne mennä mikäli lähdet?

Aina löytyy joku syy suhteen rikkomiseen, saapi nähdä mitä Poika ystäväsi tekee nytten, ku sanot hänelle.
Hänellä kyllä sydän särkyy, mutta mitä sitä toisen tunteita miettimään, niinhän se on, monet on aina tällä perjaatteella liikenteessä.
Ja minä vihaan semmoisia ihmisiä, jotka on noin perseestä olevia.
Mies kaverisi kyllä särkyy ihan täysin, mutta kyllä se siitä parantuu, mutta en usko, että hän enään Naiseen voi kovin enään luottaa, ku hän ei osaa enään olla naisen vierellä, ku hän ei nytten tiedä mitä se nainen haluaa, LÄHEISYYTTÄ vai NÄHDYKSI TULEMISTA.

hoh hoh hoijjaa.. onnea kuitenkin teille kummallekkin elämän teille

Mies on vaan rakastunut naiseen niin syvästi, ja haluaa olla aina lähellä rakaansa kanssa. Elätte ns. pidennettyä kuherruskuukautta ja mies on hellyyden kipeä. Rakkaus on lisääntyvää energiaa.

Vai että ahdistaa! Arvaappa paljon minua ahdistaa, 29 vuotias ja koskaan seurustellut, eikä oo koskaan ollut ketään kenen kanssa nukkua yönsä saatana. Toivottavasti ukkos jättää sut ja et saa enää ketään toista.

Juuri tuon tyyppiset miehet ovat niitä jotka jätetyksi tullessaan ampuvat kaverinsa. Äkkiä irti kun vielä voit

Tuohan on ihan tyypillistä rasittavaa mustasukkaisuutta. Olen itse kokenut samaa. Ex oli todella mustasukkainen, en saanut tavata kavereita. Minulla on aina ollut kavereina kumpaakin sukupuolta ja jos näitä rajoitetaan, tunnen itseni ahdistuneeksi. Hän tartutti minuunkin mustasukkaisuuden. Lopulta erotin hänet väkisin itsestäni, vaikka rakastin edelleen. Kyllä jokainen ihminen tarvitsee omaa tilaa, vaikka seurustelisikin.

Miehesi käyttäytyy kuin pieni poika, lapsi. Rakkaus naiseen on hänelle sama asia kuin äidin rakkaus häneen, ei hän sitä tiedosta tai huomaa, mutta sen huomaa siitä, että kun hän ei hoida itseään "kasva" aikuiseksi niin sinä OIREHDIT, syöt lääkkeitä jotka kuuluisivat hänelle terapian lisäksi.

Ei hän ammenna pelkästääm energiaasi vaan olet hänen kaikkensa, tukensa ja turvansa, aivan kaikki! Hän on sinusta riippuvainen niin kuin pieni turvaton lapsi ja jos otat etäisyyttä niin hän suuttuu, raivostuu, kiristää, vastustaa "hylkäämistä" kaikin mahdollisin keinoin ja sinusta tuntuu pahalta ja kierre on valmis!

Et voi vaikuttaa miehesi kokemuksiin tai muuttaa häntä, mutta voit hakeutua hänen lähelleen, antaa hänelle sitä mitä hän nyt kaipaa: läheisyyttä, koeta olla ahdistumatta ja anna sinä läheisyyttä sillä tavalla kuin se sinusta tuntuu hyvältä ja vähitellen, ei heti kun miehesi luottamus sinuun, hänen perusturvallisuutensa lähelläsi kasvaa, saat kaipaamaasi etäisyyttä ja omaakin aikaa.

Käy terapiassa hoida itseäsi, se on todella tärkeää ei nykyisten vaan myös tulevien ihmissuhteidesi kannalta. Masennus, läheisriippuvuus ovat asioita joista voi toipua ja sinä voit oppia antamaan läheisyyttä ja rakkautta ahdistumatta, pelkäämättä. Onnea ja menestystä elämäänne, en usko eron olevan ratkaisu, toisin kuin terapeuttisi sanoo, koska sinä vedät puoleesi näitä energiasyöppöjä ja se asia ei erolla parane vaan itsetuntemuksen ja itseluottamuksen avulla!

Jos mietitään näille kontrollifriikki ja mustasukkaisuuskuvioille muuta vaihtoehtoa.

Suhteen alkupuolella mahdollisesti käynyt jotain, joka heilauttanut suhteen noin epätasapainoon? Mies ei ole päässyt yli ja epäluottamus on jäänyt ja paikkaa sitä tarjoamalla liikaa läheisyyttä. Tilannetta ei varmastikkaan auta se, että mies varmaan aistii ahdistumisesi ja kokee ainoaksi ratkaisukseen tarjota lisää läheisyyttä, joka ruokkii lisää ahdistustasi ja kyseessä on jatkuva noidankehä miehen pelätessä menettävänsä sinut.

Kömmynikeissön mälfynkzön. Suorapuheisuus auttaa.

Tiedän energioista jonkin verran.
Ihmisten välillä tapahtuu aina energian vaihtoa, mikä on luonnollista. Molempien tulisi ravita toisiaan. Energian vaihto voi olla myös sitä, että toinen henkilä tietämätään imee toisesta energiaa. Miehesi saattaa tehdä juuri näin, eikä hän tarkoita sillä mitään pahaa. Nyt olisi tehtävä suhteelle jotain ja tosiaan ne lääkkeet eivät sinua nyt auta.

Kannattaisi miettiä, onko sinun vanhempasi toimineet samoin, imeneet sinusta energiaa sillä usein me otamme puolisoksi sellaisen joka muistuttaa vanhempiamme. Imeminen näyttäytyy siis myös tällaisena toiseen ripustautumisena, jota miehesio harrastaa.

Otapa nyt rohkeasti keskusteluun miehesi kanssa se, että ei ole normaalia rakkautta, että ripustautuu toisen eikä anna toisen elää omaa elämäänsä. hänhän kiristää sinua, joten hänen suhtautumisensa sinuun ei ole terve. Tee asialle jotain, mene vaikka psykologille, mutta älä syö lääkkeitä. Ne eivät voi parntaa ihmissuhteitasi.

Ukalla ottaa oma tilasi suhteessa ja jos se ei onnistu, niin uskalla myös harkita suhteen lopettamista.

Meillähän se meni silleen, että ensin minulle huomautettiin liiasta läheisyydestä... noh kaippa sitten otin liikaa neuvosta vaarin ja seuraavaksi erottiin kun ei kuulemma ollut yhtään läheisyyttä. Koita siinä sitten toisen ajatuksia lukea, että koska saa esim. halia ja koska ei, aina piti vain mennä sen toisen ehdoilla. Sillä ei merkitystä mitä minä halusin ja milloin... Kai se sitten oli parempi erota!

Muistuu kanssa yksi ex-heila mieleeni. Valitettavasti tilanne kärjistyi niin,että lopuksi oltiin käräjillä asti.
Pari kuukautta kestin sitä iänikuista perässä roikkumista,kyttäämistä ja arvostelua. Sitten riitti.
Kun olin heittänyt sen takiaisen ulos elämästäni, alkoi vuosia kestänyt vainoaminen. Tämä tyyppi ravasi työpaikallani kyyläämässä ja v***uilemassa. Luultavasti myös kertoillut minusta perättömyyksiä ympäri kaupunkia(kuten erotessamme uhkasi),noh aina maailmaan puhetta mahtuu..

Mutta asiaan siis; sinuna pakkaisin kamani ja häipyisin. Jos suhde tekee sinut sairaaksi ja ahdistuneeksi,miksi jäisit siihen?
Oletko muuten kertonut masennuslääkkeiden syömisestä? Saattaisi vähän pistää miettimään, sikäli jos hän ymmärtää joskus katsoa peiliin,eikä aina syyttele muita.
Tiedän todellakin miltä tuntuu,kun kaikki energia menee toiseen ihmiseen.
Ainoa neuvoni tuollaiseen tilanteeseen on,että joko sanot asiat suoraan (ei väliä,vaikka se mies siitä suuttuu) tai lähdet. Silloin kyllä aiheutat pettymyksen ja surua,mutta hänenkin on joskus tajuttava,että ihmisillä on rajansa.
Voimia ja kaikkea hyvää. Jos haluat joskus vaihtaa ajatuksia,heitä yksityisviestiä.

Virtahepo olohuonessa kirja , huomaat ettet ole yksin tämän ongelman kanssa.
Läheisriippuvuus on sairaus josta ei toivu kuin lähtemällä erisuuntiin.
Inhottava sanoa mutta ei mene kuin hetki ja miehesi haluaa perheen ja lapsia... näillä sitoo sinut enemmän.
Usko vanhaa konkaria.. saman kokenutta ja samssa ihmis-suhde läheisyys helvetissä itsensä kadottanutta naista.
Lähde vielä kun lähdet yksin.

ja kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.
Itse olen ollut kaksi kertaa naimisissa
ja ero on helpottanut molemmilla kerroilla.

Ensimmäisessä olimme lähes yhtä paljon yhdessä kuin te, mutta silti enemmän kuin sisko ja veli.
Helpotuin kahdeksan vuoden jälkeen vaimoni rakastuttua ehkä ensimmäistä kertaa.

Toisessa aviolitossa osasimme elää myös yksin, mutta omalta osaltani voimat loppuivat lähes 20 vuoden tunnemyrskyihin.

Parisuhde onkin niin haastava homma, että toivon osaavani elää ihan itekseen loppuelämäni.

Voimia sinulle omaan elämääsi!

Minun suhteessani oli vastaavanlaista. Ystäväni kiehnas ja tyrkytti itseään usein. Alkuun se tuntui hyvältä, mutta ajanmyötä se alkoi häiritä. Meillä siihen löytyi ratkaisu monien monien keskustelujen kautta. Alkuun ne menivät väittelyksi - mutta vähitellen se alkoit tuottaa tulosta. Nyt läheisyytemme on huomattavasti avoimempaa - ei niin tukalan sitovaa. Ja siitä nauttivat oikeasti kumpikin. Kehoitan sinua siis vain jaksamaan tuoda sitä tunnettasi esille - se varmaankin aiheuttaa alkuun kiistaa ja pahaa puhetta, mutta ennemmin tai myöhemmin se tuottaa - toivottavasti - tulosta. Muutenkin.... Ei mikään normaali ihmissuhde saisi olla sitova - tukala ja ahdistava.... Se tappaa tunteet hyvinkin nopeasti ja totaalisesti...
Terveisin ... Ai niin.. olen miespuolinen.. eli sillai tämä VOI olla hiukan eria asia.. Mutta pääperiaatteeltaan kuitenkin verrattavissaoleva..
T: catboy@suomi24.fi
Laitoin sähköpostiosoitteeni - jos vaikka haluat lisäkeskustelua..

Hei! Kannattaa miettiä myös asiaa miehesi kannalta. Miehelläsi ei ilmeisesti ole harrastuksia tms. Voisit ehdottaa hänelle jotain omaa tekemistä ja kavereiden näkemistä, jos ei ole kavereita, niin uusista harrastuksistahan niitä saa. Se voi olla kova paikka irtaantua sinusta hetkeksi, mutta niin hän myös huomaisi, ettei tarvitse koko ajan roikkua toisessa ja silti ei menetä toista. Päinvastoin, jos molemmat saatte enemmän omaa aikaa ja aikaa ystäville, suhteennekin voi paremmin ja jaksatte toisianne helpommin. Itse olen myös ollut liian takertuvainen pari ensimmäistä vuotta, mutta olen myöskin tajunnut em. asian ja ottanut enemmän tilaa itselleni.

akka valittaa ihan tyhjästä.....

Miten tää sun miehesi imee susta tätä energiaa,
käyttääkö hän imuletkuu vai jotain muuta imukuppii?
Mie ole kuullut että eneriaa ei saa imetyksi esim. semmoisilla kuppaussarvilla.
Mie annan sulle vinkin. Ala myymään sitä energiaas miehellesi, esim 100€/Kwh. Miehesi huomaa ennenpitkää että tulee aikas tyyriiksi energian imuttelu ja ottaa sinuun etäisyyttä, ehkäpä metrin tai pari.
Niitä maselääkkeitä ei toinna syödä lumilapiolla vaan mieluummin semmoisella lasten lhiekkalaatikkolapiolla, tulee nääs halvemmaksi.
Tällaiset kevätvinkit minulla!!!

Anna kaverillesi läheisyyttä riittävästi. Kun kaverisi lähtee vaikka vessaan,sanot,älä mene,haluan sinun olevan lähelläni ja roiku vaikka vaatteissa jos aikoo lähteä.Syödessä keskeytä haarukan meno suuhun,tarttumalla kiinni käteen ja sanomalla, ethän jätä minua,kun olet hiljainen? Yöllä herätä kaverisi heti jos aikoo vaipua uneen.Keskeytä aina jos kaverisi aikoo sanoa jotain ja vaihda välittömästi puheenaihetta. Näin kun teet muutamia päiviä,eiköhän kaverisi ala jo ottamaan etäisyyttä sinuun.

Tuo ei ole rakkautta vaan omistamista.
Elin 4vuotta sit samanlaisessa suhteessa,
Ensin kaikki oli ihan hyvin sit pikkuhiljaa alko sitominen viimisenä vuotena en päässyt edes salille, mies osti kotiin puol olohuonetta täyytävän laitteen, ihan väkisin kun hän alkaa kuntoilemaan ja sit tulikin että sinun ei tarvi mennä salille voit treenata kotona ja toi vettä välillä ja laitto ruokaa treenin jälkeen.
Ei kauppaan yksin, kaikki tehtiin yhessä ja jos hän oli iltavuorossa ni tekstareita mitä teet?
Minä myös masennuin ja olin kaks kuukautta sairaslomalla ja kun toivuin niin lopetin suhteen. Kaikki ihan kauhuissaan me viiminen pari kenen olis luullu eroavan.
Mutta en surrutkaan suhteen loppumista - hengitin vapaan. Läksin lenkille jopa illalla 9 jälkeen, uimaan aamulla.. ihana vapaus.
Niin kyllä hän rakasti mutta väärällä tavalla. Rakkaudellakin voi kahlita.

Pehmein tapa saada toinen ymmärtämään toimintansa tässä tapauksessa, on tehdä itse samalla tavalla. Ketä tahansa alkaa ennenpitkää ahdistamaan tilanne ja alkaa etäisyyden ottaminen. Tee se oman itsesi vuoksi, kuten miehesikin tekee.

Maamiehen tietolaarista kuultua: Siinä kerrottiin
kerran samasta ongelmasta, mutta hiukka toisentyyppisissä olosuhteissa.
Navetassa eli karjasuojassa oli yksi lehmä jota sonni seuras joka paikkaan niin ettei ees lehmän lypsäminen onnistunut kuin monimutkaisin toimenpitein.
Siitä oppia saaneena neuvoisin sua silleen että kun ens kerran meet huussiin vaikkapa paskalle niin pyydä miestäsi kantamaan sut huussiin. Pyydä sit häntä jäämään pöntön viereen paskapylvään vartijaksi ja kerro ettet uskalla kakkii yksin. Lopuksi pyydät miestäsi ottamaan bideen käteen ja huuhtelevan sun takaliston.
Sen jälkeen hyppäät miehesi reppuselkään ja huudat
että humma pärkkele, ala laukata. Sit meette olohuoneeseen ja alatta yhdessä nauraa selkäkeikkanauruu, siis eteen taakse heilutellen. Jatkatte samalla tyylillä noin kolme varttii, jonka jälkeen meette syömään jotain apetta sinne kyökin puolelle. Vaadit miestäsi syöttämään sinut, koska haluat läheisyyttä. Tämän jälkeen vaadit miestäsi laittamaan pussihousut jalkaan ja tunget ittesi samoihin pöksyihin, koska haluut pussihousuläheisyyttä. Tistatte nämä kuviot noin puolen vuoden ajan ja olen varma että hän ottaa sinuun hiukka etäisyyttä, ainaskin siinä pussihousujupakassa...

Voi vittu kyllä taas on akat vauhdissa,jätä se kun petti,jätä se kun on liian lähellä jätä jätä vittu teille ammät.

Ette te naiset sitten tiedä mitä haluatte! Milloin valitatte, että miehenne juoksevat kavereiden kanssa olusilla jne. ja milloin sitten kyhnäävät teitä liikaa! Joko miehet ovat teille liian köyhiä ja luusereita tai sitten vain työstään ja rahasta liikaa kiinnostuneita! Nainen haluaa miljonäärin joka on aina "kotona" mutta silti hänellä oltava ura tai on vetelehtijä luuseri... Eli suomalainen nainen haluaa jotain mitä ei ole olemassakaan!

Onnea silti ja lopeta pillereiden vetäminen, koska narkkarinaista kukaan halua! Pian huomaat olevasi ilman "läheisriippuvaista" miestäsi vieroitushoidossa, jossa todennäköisesti tulet kohtaamaan sen "elämäsi" miehen!

Hei,tollanen läheisyys on minustakin todella ahdistavaa,,ainaskin,kun menee nukkumaan jatkuvaa kiinipitämistä ,ja toisen herättelmistä ,mitähän lie mielessä ,muuten jos nähdään ,niin ei kiinipitämistä sille ole ,vaikka eihän kaulasta pitäminen paha asia ole,ja sitten tuollainen mitä kirjoittaja tuossa kirjoitti ,että ennkkoluulemista ja epäily ,minusta suhde alkuun onnistuu ehkä lopussa on vaan arki ja yhdessä oleminen läheisys ,ja suhde alkaa mennä jo piertareelle eli alkaa eksy ja tulla jus tuolaisia asoita

Miehesi on luultavasti"mammanpoika"joka ei ole irtautunut vielä Äidistää?Siksi ripustautuu sinuun!Tukehduttaa kaikki tunteesi!Ei masennuslääkkeet ole ratkaisu tähän!Vaan mies istumaan nokakkain ja kysyt mikä on,hänen suhteensa Äitiinsä?Selviää hyvin helpolla!Toivotan onnea keskusteluunne!Itse tein samoin omalle "mammanpojalleni"ja nyt poika taapertaa yksin..hyvin usein Äitinsä luokse!Ystävät ovat kertoneet minulle!!Onneksi pääsin eroon ripustautujastani ja tunteiden tukahduttajasta ilman masennuslääkkeitä!!T:Onnellinen nykyisestä elämästäni....!!Hyvää Jatkoa ja Onnea keskusteluusi,vielä kerran!!

Itellä oli 2 v sitten sama homma, äijä urputti kokoajan että en halua hänen seuraansa ym. ja samoin kiristi että suhde loppuu, niin sanoin et siitä vaan, mielummin elän sinkkuna kuin olen kokoajan valvovan silmän alla.

Siihen tarvitaan apua suhteen ulkopuolelta. Hän, siis joka on näin riippuvainen täytyy jossakin ymmärtää että kysymys on sairaalloisesta käyttäytymisestä joka johtuu hänestä itsestään. Helppoa olisi jos hän sen myöntäisi aidosti ja silloin hän voisi hakea apua(ammattiauttajalta). Yleensä sitä ei myönnetä, koska on pelottavaa tunnustaa jotain mikä on osa omaa itseä eikä tiedä mistä pitäisi luopua. toivon vain että et jatka tätä terapeuttina olemista ja laitat miehelle rajat jotka selvästi kertovat että olet kyllä valmis "normaaliin suuhteeseen" ja miehen asia on se hyväksyä tai hylätä.

kuulostaa ahdistavalta, jokaisella on oikeus omaan "reviiriin" ja omaan aikaan, ystäviin ja harrastuksiin myös suhteessa ja se kaikki koituu myöhemmin suhteen parhaaksi molemmille.
Kerro kaverille, että voit hyvin vain viettämällä myös aikaa yksiksesi, voin kokemuksesta sanoa, että ilman omaa oloa ja elämää olisimme eronneet jo aikaa sitten (nyt jo kohta 31 v aviossa) eikä se helppoa ole sittenkään, mutta aivan totaalisen välttämätöntä, jos haluaa pitää toisen rinnallaan....pakottaa ei voi! toivon teille hyvää kevättä ja "sopivasti" läheisyyttä

Sinuna kyllä ottaisin hänestä eron ja heti. Tuo kuulostaa todella ahdistavalta ja ymmärrän sinua täysin. Kaikki haluavat miehen, joka osoittaa läheisyyttä ja tykkää viettää aikaa yhdessä, mutta liika on aina liikaa. Kerro hänelle jo heti tänään, että et yksinkertaisesti jaksa enää ja haluat lopettaa suhteenne. Tee se kuitenkin yrittämättä syyllistää miestä, vaikka syyllinenhän hän tässä tapauksessa pahasti on...

Osaan mukautua tilaasi, tuttu tunne, nyt mietinkin kuinka tähän pääset kitrjoittelemaan ettei hän ole olan takana vahtimassa? Kenties duunissa onnistuu?

Ero vaan, sinkkuna on hauskempaa kuin kahlitsevassa suhteessa, sitten tuumailet asioita uudestaan kaikessa rauhassa.

En yleensä lue näitä keskustelujuttuja mutta kun lukaisin juttusi niin mieleeni juolahti eräs seikka jonka halusin sinulle sanoa.

Itse olen käynyt läpi kolme suhdetta ja kaikissa näissä suhteissa minulla on ollut "taakkanani" keskivaikea masennus.Hain tosin apua masennukseen vasta reilu vuosi sitten ja nyt olen syönytkin lääkkeitä siitä asti ja yhden lääkevaihdon jälkeen oloni on parempi kuin koskaan.

Tunnistan sinun käytöksessä paljon itseäni.Jokaisessa suhteessa pienen alkuhuuman jälkeen läheisyydestä on tullut minulle hyvin hankala asia ja välttelen sitä,pidän sitä vain välttämättömänä pakkona.Jos toinen on tullut halimaan tai suukottamaan niin suunnilleen olen työntänyt hänet pois tai sanonut että ei nyt jaksa.Olen nukkunut metrin päässä poikaystävästäni koska olen halunnut nukkua omissa oloissani,vedoten siihen etten saa unta jos toinen on liian lähellä kuorsaamassa.Kun näin mieheni töiden jälkeen,saatoin alkaa heti mököttämään,ei puhettakaan mistään tervehdys pususta ja halauksesta vaan heti mieheni nähtyäni alkoi ahdistaa.Minua kuvotti pelkkä ajatuskin makoilla yhdessä sohvalla toisiimme kietoutuneena kuin normaalit rakastavaiset.En osaa olla lähellä.

Kysyisinkin sinulta että millaisesta perheestä olet?näytettiinkö teillä läheisyyttä ja rakkautta?

Kysyn siksi että itse olen perheestä jossa isäni ja äitini eivät juurikaan edes puhuneet toisilleen,en ole pikkutyttöyden jälkeen halannut ketään perheenjäsentäni,enkä jossain vaiheeessa voinut kuvitellakaan edes halaavani siskoani ja hän on asiasta samaa mieltä(mikä on sinänsä hauskaa tänä päivänä kun vitsailemme että hyi älä tuu noin lähelle,olemme tosin läheisempiä nykyään kuin nuorena)

Olen siis joutunut ns.opettelemaan tätä läheisyyttä,nykyään voin jo helposti halata ystäviäni ja koskea ihmisiä.

Olen nyt ollut puolisen vuotta yksin.Välillä kaipaan että joku pitäisi minua sylissä ja koskisi minuun ja nykyään se alkaa olemaan minulle lähes normaalia että minäkin kaipaan toisen ihmisen läheisyyttä.Mutta vielä en ole valmis suhteeseen,minulla on vielä paljon asioita selvitettävänä,henkisesti kasvettavana ja käsiteltävänä.Ennen kuin opin rakastamaan itseäni vielä enemmän ja olemaan onnellinen yksin ja luopumaan lääkkeistä,niin ennen sitä en voi olla onnellinen toisen ihmisen kanssa enkä tehdä toista ihmistä onnelliseksi,sillä parisuhde tukehduttaa minut.

Onko sinulla muuten hyvä olla suhteessa?Jos minulla on huono olla suhteessa,ei ole syvällisiä keskusteluja,kunnollista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja aitoa välittämistä niin suhteeni kääntyvät aina siihen että en enää halua olla toisen lähellä,seksistä tulee pakkosuorittaminen toisen mieliksi ja en enää edes muista että toista voi vaikka halata joskus.

mieti asioita jotka vaikuttavat tähän sun kuvotukseen.Tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu kun loppupeleissä toisen sylissä tuntuu että tekisi mieli paiskata toinen seinään ja huutaa että älä saatana koske minuun kun en saa henkeä!Toki siis miehessäsikin on vikaa jos et saa elää omaa elämääsi,käydä ystäviesi kanssa ulkona ja olla kotona joskus ihan yksin.sen olen oppinut tähän 22-ikävuoteen mennessä että molemmilla on oltava omakin elämä,omat harrastukset ja joskus aikaa ihan vain itselleen omassa kodissa.Liika takertuminen mieheltäsi ahdistaa sinua koska haluat omankin elämän.Tuntuuko että suhteenne on vain ystävyyttä josta et haluaisi luopua?entäpä oletko ajatellut että jos hän jättäisi sinut niin sinulle olisi aivan sama,mutta itse et häntä pysty jättämään...?

Mieti asioita...Äläkä lopeta lääkitystä kesken!nimim.kokemusta on kun lopetin liian aikaisin lääkityksen..romahdin täysin.Nyt en lopeta ennen kuin olen vähintään kuukauden verran ollut normaali ihminen:)

Muista että ihminen ei muutu jos ei itse sitä halua.Ihminen ei muutu hetkessä,vaan se on pitkä prosessi.Jos et jaksa ponnistella niin onko mahdoton ajatus että eläisit myös hetken yksin,eläisit omaa elämää ja kävisit juttelemassa jossain,että tuo sun masennus saataisiin käytyä läpi?

Alkoi ahdistaa kun luki sinun seurustelun arkikulkua. 40 vuotiaana miehenä jo jonkun verran maailmaa nähneenä olen samaa mieltä kuin tri. JÄTÄ MIES.Kun olette vasta näinkin vähän aikaa ja oireet/tapa toimia miehellä ovat noin dominoivia mitä se voisi olla esim, 5v päästä. Ukkohan voi olla niin mustasukkainen että alkaa jopa pahoinpitelemmään. Helppo tätä on täältä sanoa mutta vielä kerran JÄTÄ MIES. :-)

kuulosti surullisen tutulta.. painin itse lähes samanlaisessa tilanteessa..

viime aikoina olenkin miettinyt että onko tämä aitoa rakkautta ollenkaan.. vain riippuvuutta..

ainakaan mies ei kunnioita.. omastani en enää sanoisi mies vaan pikkupoika.. ärsyttävää kokoaikaista kiehnäämistä, monesti olen kieltänyt mutta jatkaa silti..

suhteessa kummallakin pitää olla hyvä olla.. itselläkin tunne että en saa itse enää mitään tässä suhteessa, pääasia pitäisi olla että miehellä on hyvä.. miksi näin? noh, eropapereita en silti ole vielä laittanut menemään.. ehkä jonain päivänä.. tyhmä mieli uskoo että mies kypsyy..

Kyllähän tuo miehesi ilmiselvältä narsistilta kuulostaa. Itselläni suhde entiseen miesystävään alkoi juuri noin, päättyen ajan kanssa todellakin mustasukkaisuuteen ja lopulta väkivaltaan. Sinä et voi tehdä mitään koskaan tarpeeksi hyvin niin että hän olisi tyytyväinen. Aina löytyy jotain uutta muutettavaa sinussa kun hän on yhden asian saanut "korjattua". Tie on loputon, ihan sydämeni pohjasta toivon että lähdet suhteesta ja pian. Sinulla on oikeus hengittää.

Mainitsemaasi "energiasyöppöä" kutsutaan "energiavampyyriksi". Energiavampyyrit imevät muista energiaa erilaisin konstein...jotkut herättämällä pelkoa...toiset vain imevät sen energian siten, että tuntee olonsa tosi voipuneeksi yhdessäolon jälkeen. Otin tämän selityksen Dr. Bruce Goldbergin sivulta: "Some people, by their very presence, seem to drain the energy of those unprotected people around them. They will often associate with a victim who exhibits the classic signs of this drain. General debility, lack of motivation and energy, an emaciated physique, a pallid complexion, and an overall sense of weakness are typically noted. These victims also tended to be highly suggestible people. The dominant partner (energy vampire) always resists a successful treatment, or protection, applied to their victim. Most of these energy vampires are well-meaning, normal people. They are an unhappy lot, and do their damage by a telepathic draining of their victim's energy resources. Mere separation of two people results in immediate positive changes in the victim. In my Los Angeles office I train all such victims in the art of spiritual protection techniques to eliminate any recurrences of this syndrome. Try the psychic protection negativity experience on the hypnotic exercise link for your own protection."

Ei se miehesi mikään energiasyöppö ole, vaan mustasukkainen ja tollo.

Ei voi olla totta ! Ite,kuin luin alkoi ahistamaan muakin. Mulla ei oo ihan tommosta kokemusta, mutta pikkasen sinnepäin. Mä en kyllä olis tommosessa suheessa jolla on varmasti tulevaisuudessa vielä vaikutusta pitemmän aikaa,kun ette ole yhdessä. Tulevien miesten suhteen koet niidenkin läheisyyden ahdistavana , vaikka ne ei olis samanlaisia. Ole nyt järkevä ja jätä tämä mies. Suhde ei ole todellakaan terveellä pohjalla ,jos masennuslääkkeiden ansioista pysyt suhteessa. Suhteessa pitää olla molemmilla vapaus tehdä omiakin juttuja välillä ja ilman et toinen tulee perässä. Siten tulee kaipuutta toista kohtaan ,kun ei koko ajan ole nahkassa kiinni.
Mieti nyt oikeesti nyt vain itseäsi ja omaa hyvinvointiasi.

luonteeltaan, anna hänen lukea nämä vastaukset, jotka olet saanut. Ehkäpä hän kokee ahaa elämyksen ja asia hiukan valkenee hänelle.

mukaanhan tuo menee. Opettikos ne koulus joskus simmottii, jotta korkeamman potentiaalin kampe luovuttaa enerkiaansa matalamman potskun omaavalle. Ei siis ihan järisyttävä uutine.

Jokaisella ihmisellä on "henkinen reviiri". Itse olen lähinnä erakko so. avioliitossani(15 vuotta) kaipasin tyhjää tilaa ympärilleni kun taas silloinen vaimoni kaipasi läheisyyttä. Eri reviiri koot eivät vain toimi, toinen kokee ahdistavaksi ja toisesta tulee mustasukkainen. Kaiken jälkeen on menettänyt nuoruuden, rahat, huumorintajun sekä kaiken sen minkä suurella työllä oli ennen parisuhdetta saanut itselleen kehitettyä. Ainoa tapa on etsiä täysin sopivaa, niitä on n. miljoona maapallolla - Sinullekin.

no niin. vaikuttaa aika omituiselta suhteelta. jos tuntuu, että toinen ihminen vie kaiken energian, niin viehän se . jotain on tehtävä, ratkaisuja. mielestäni suhteen vuoksi ei pitäisi tarvita pillereitä syödä. olet nyt kaksi vuotta ollut tuollaisessa suhteessa. varsinaisesti vika ei ole kummankaan erityisesti. te vain ette sovi yhteen. joskus on hirveän vaikea myöntää itselleen ja vaikea on luopua, jos kuitenkin joskus on toista rakastanut. tuo on kuitenkin kieroutunutta rakkautta. en voisi kuvitella , että haluat jatkaa tuossa suhteessa. tuo vaatii rutkasti parisuhdeterapiaa ja ehkä ystävälläsi on jotain henkisiä ongelmia, kun riippuu sinussa noin tiiviisti.
sä et saa jättää omaa elämää elämättä tuon suhteen vuoksi. herää hyvä ihminen! ennenkuin on myöhäistä. tulet huomaamaan kuinka kevyeltä elämä tuntuu hengittää tuollaisen suhteen jälkeen. sä ehkä haluat palata takaisin, mutta älä lankea. kaikki lievenee aikanaan. ei saa jäädä odottamaan, että toinen muuttuu. muutos pitää lähteä itsestä. se muutos nyt , että olet jättänyt elämäsi, on erittäin huono valinta sinulle. palaa hyvä ihminen harrastuksiisi! ja katso kuinka käy. kaikkea hyvää sulle ja voimaa elämääsi!

Kyllähän se niin on, jos et enää rakasta miestäsi ja hänen läheisyytensä ahdistaa, olette puhuneet riittävästi asiasta.Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin suhteen lopettaminen. Tiedän tunteesi, se on todella ahdistavaa kun ei ole hetkenkään omaa rauhaa. Kyllä sitä pitää omaakin rauhaa olla. Jos kuitenkin rakkautta löytyy miestäsi kohtaan niin yrittäkää puhua enemmän ja selvittäkää suhteenne ja asiat mihin se johtaa jos ei muuta tapaansa. Hän on todella mustasukkainen sinusta ja omistushaluinen.Näin ei pitäisi olla, johtaa aina vaikeuksiin.
Jos miehesi on kypsymätön puhumaan ja muuttamaan tapaansa, Ei muuta vaihtoehtoa ole. Sinun terveytesi on todellakin tärkeämpi kuin suhde jokan tuottaa tuskaa. Hyvää kevään jatkoa. Toivottavasti saat asiat kuntoon Terkuin T.V

Kyllä minusta selvästi vaikuttaa siltä että ehkä
parempi lopettaa tuo suhde, varsinkin jos ei vielä ole lapsia. Sitten onkin vaikeampi erota kun on yhteiset lapset. Olen myös sellainen että haluan olla välillä itsekseni, en todellakaan siedä että toinen kiehnää vieressä koko ajan. Se ei tarkoita ettenkö välittäisi toisesta, jos otan "hajurakoa" välillä. Päin vastoin, tekee jopa hyvää välillä olla erossa vaikka pari päivää. Toivottavasti pystyt ratkaisemaan ongelmasi. Puhu asiasta vaikka hyvän ja luotettavan ystävän kanssa.

heitä tollaset ahdasmieliset äijät jäähylle ja kto miten sit käy?taitaa olla joku läheisriippuvainen,kun ei annna sulle tilaa.

masennuslääkkeet suhteen takia.. Voi hyvää päivää! Eikö hälytyskellosi ole aiemmin soineet? Muija vetää masennuslääkkeitä ja kokee olevansa energiaa syövässä parisuhteessa.. Sinuna en chattaisi täällä vaan remontoisin elämääni reaalimaailmassa jättämällä miehen ja myöhemmin sitten masennuslääkkeet. Missä sun ystävät ja läheiset ovat kun niitä näissä tilanteissa tarvitaan?

Hei,

minulla ja miehelläni oli aivan samanlaista. Tosin meidän juttumme ei mennyt niin pitkälle, että olisin joutunua alkamaan syömään lääkkeitä. Puhuimme kyllä monta kertaa asiasta, mutta se auttoi vain hetken ja taas oli samanlaista. Olimme siinä pisteessä, että ero tulee ja siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se oli todella ahdistavaa. Pääsimme kyllä asian yli ja nyt olemme sovussa.

Meille auttoi, kun aloimme juttelemaan ja loppujen lopuksi tappelimme. Silloin tapahtui muutos. Teimme pelisäännöt ja kerroimme toisillemme mikä meitä ärsyttää suhteessa ja toisissamme. Välillä tuli riitaa, mutta kyllä siitä selvisi.

Mieheni antaa minun olla nyt omissa oloissani ja olemme sopineet, että menen itse hänen luokseen, kun läheisyyttä ja huomiota tarvitsen. Tämä on meillä ainakin auttanut.

Jos tämä sama ei auta teitä niin olen sitä mieltä, että teidän kannattaa erota, jo ihan itsesi takia. Ei kenenkään tarvitse olla suhteessa jossa on paha olla. Tämä on sitten vain minun mielipiteeni asiasta!

Pixu

Sinä kirjoitat juuri sen, mitä moni varmaan kokee.Itse en myöskään kestä sellaista miestä,koska minä tarvitsen "omaa tilaa" niin ajatuksille,kun muuhunkin.Kun olin yksinhuoltajana vuosia,tarvin sellaisia hetkiä myös lapsiltani.Jos en saanut omaa aikaa joka ilta ajatuksilleni ym.en olisi jaksanut.Sitä tuntee itsensä huonoksi,kun kait pitäisi olla kiitollinen.Juuri meinasin alkaa seurustelemaan mukavan miehen kanssa,mutta ahdistuin hänen jatkuvasta soittelusta ja tekstaamisesta.Tuntui kuin hän vahtisi jokaista askeltani.Päätin etten ala,koska ahdistuin.Minä muuttasin ainakin hetkeksi pois sinuna,ehkä mies oppisi ja ehkä nauttisi itsekin elämästä,kun olisi muutakin..:-)

Alkuun se tuntuu mukavalta, kun mies on kiinnostunut ja "välittää" mihin menet ja missä olet. Mies on todellisuudessa epävarma itsestään eikä luota sinuun. Vahtii ja kuuntelee. Laittaako päivisin viestejä, joihin pitäisi vastata heti?
Seurustelin lähes neljä vuotta "riippuvaisen" miehen kanssa ja se todella vei energiat. Viesteihin piti olla vastaamassa saman tien, muuten tuli vaikka mitä epäilyjä ym..
Ravintolassa kun kävin WC jos jäin suustani kiinni hetkeksi niin jo soitti perään! Todella sairasta.. Kaverit huomas jo ensinmäisellä kerralla kun oltiin yhdessä ravintolassa, ettei ole ihan normaali! Seuras joka askelta!
Mutta sinun olisi parasta erota tai jos haluat jatkaa, menkää terapiaan je keskustelkaa. (Vaikka se harvoin auttaa) Minun tapaus oli Narsisti ja niistä on vaikea päästä eroon, mutta pääsin ja olen nyt tasapainoisempi. Hyvä kirja on "Naiset jotka rakastavat miehiä, ja Miehet jotka vihaavat heitä"
Tsemppiä ja voimia!

Mä ryyppään.. en huomioi sua lainkaan. oon vaan kaverien kanssa ennen kuin sinun kanssa. en muista syntymäpäiviäsi. en osta sinulle koruja:D juon myös sinun rahasi. tule hani tänne?

Ei tuo kyllä normaalilta vaikuta. Itselläni oli samankaltainen tapaus, ei ehkä noin paha. Kestin sitä 10-vuotta. Masennuslääkkeitä minäkin söin. Elin vain toisen ihmisen tarpeiden mukaan. Olen nyt eronnut jokunen vuosi sitten ja olen onnellinen,että erosin. Elämäni on paljon rikkaampaa ja oikeata elämää.Olisikohan niin että sinun miehesi pitäisi mennä lääkäriin tai psykologille.Taitaa olla siellä korvien välissä vikaa. Tsemppiä elämään!

Sinua on vain yksi ja sinulla on yksi elämä. Älä tuhlaa sitä tuollaiseen suhteeseen vaikka rakastaisitkin miestäsi. Kyseessä on nyt sinun terveytesi, mielenterveytesi. Ei ole oikein, että ahdistut suhteessasi. Alat hiljalleen palaa loppuun.
Voisitte ensin keskustella ja tehdä selväksi sen, että miehesi muuttaisi käytöstapojaan ja tunnustaisi itselleen olevansa mustasukkainen. Ja antaisi sinulle elin tilaa eli antaa sinun käydä kavereidesi luonna jne. ( Yleensä nämä toimenpiteet eivät kauaa valitettavasti toimi. Tiedän kokemuksesta)
Vaihtoehto kaksi on sitten vaan jättää mies. Helppoa se ei tule olemaan ja ehkä hän kiusaa sinua senkin jälkeen viesteillään, soitoillaan ja kaikella mahdollisella tavalla jotta saisi sinut takaisin. Ja lupaa kuut ja tähdet, mutta pysy lujana. Ei tiikeri pääse raidoistaan.
Varmasti löydät arvoisesi miehen vielä, joka osaa arvostaa sinua oikealla tavalla.
Tsemppiä tulevaisuudelle.

tuttu tunne todellakin... itse koin ihan samanlaista,en enää jaksanut,juteltiin asiasta mutta ei se siitä mihinkään muuttunut,lopetin suhteen,ja oloni on ollut parempi mutta kun uusi mies ilmestyy kuvioihin olen hukassa kun se alkaa lähestymään :O mutta tsemppiä sulle!!

KULLIA BAARISTA

että onko kyseessä vain se, että teillä on erilaiset tarpeet läheisyyden suhteen. Vaiko sitten jo sairaudenkaltainen epänormaali tila.
Monta kertaa suhteissa toinen on läheisyyden kaipuisempi kuin toinen.

Mutta vähän kyllä kuulostaa jo sairaalta jos vessaankin täytyy seurata ja kaiket yöt nukkua kainalossa? ja kiristäminen... ei hyvä.

Mutta kokeilkaa sitä puhumista asiasta! joku tässä ketjussa kertoi avoimen puhumisen auttaneen. Kissa pöydälle siis nyt!! Jos miehesi suostuu puhumaan asiasta ja tajuaa tilanteen, niin uskon että muutos voi tapahtua, JOS hän siis ei ole oíkeasti jotenkin vinksahtanut. Vaan on vain läheisyyden kaipuisempi kuin sinä.

Mutta puhu hänelle asiasta!!!

Jos et saa itsellesi aikaa toisen läheisyydestä, niin silloin on jotain pahasti pielessä. Itse elin aikoinani reilun kymmenen vuotta vastaavassa tilanteessa ja se tukahduttaa ihmisen. Minulle tuli masennus ja ystävät kaikkosivat pikkuhiljaa.
Jos et pääse keskustelemalla asioissa eteenpäin niin ota aikalisä ja tarkastele suhdettanne uudestaan. Älä jää riippumaan suhteeseen josta et saa sitä mitä haluat. Ole itsellesi rehellinen.
Tällä hetkellä elän suhteessa jossa mies haluaa olla lähellä ja nauttia yhdessä olosta, siitä huolimatta minulla on omat kuviot ja saan nauttia yksin olosta silloin kun siltä tuntuu.
Tsemppiä!

kun kundi hinkkaa ja käpälöi, jopa koulun ruokalassa kadullakin kulkevat aina käsikädessä tapauksia on monia. Ja vaikka näin sivullisena asiasta tiedänkin niin näkyy tämä outo käytös jo kilometrin päähän, että kundillahan on läheisriippuvuus mikä on itseasiassa sairaus. Kyllä mä jättäisin tuommoisen kundin sinuna ihan oman onnensa nojaan. Joten jos puhuminen ei auta niin sitten on otettava kovemmat aseet käyttöön (valitettavasti tässä tapauksessa tarkoitan nyt sitä eroa). Lääkkeitä älä vedä!! Toivon parasta sinulle joka tapauksessa.

Ime miehestäsi mehut niin usein, että hänen on pakko juosta karkuun, jos enää jaksaa!

Exäni oli samanlainen, että tuntui että toinen on koko ajan kiinni, mikä on todella ahdistavaa kun esimerkiksi joissain tilanteissa haluaisi pitää väh. sen 10cm välimatkan toiseen. Erosimme ja palasimme parin kuukauden kuluttua yhteen, jolloin sama läheisyysriippuvuus keitti yli koska ihminen tarvitsee joskus ihan oikeasti tilaa!! Puhu miehellesi ja tee selväksi, ettei tarvitse ottaa itseensä. Älä sen takia ala syömään masennuslääkkeitä, jos miehesi ahdistuksen aiheuttaa. Tilannetta tulisi yrittää korjata toisin keinoin

haluatta kun aina valitetaan että mies ei huomioi naista ja kun sitten joku huomioi niin sekin on väärin.Voi voi teitä naisia kun mikään ei käy aina on miehessä vika.

ja kun meet paskalle pyydä hänet vesaan kanssasi ja pyydä oikeen kattomaan minkä väristä sieltä tuli ja voisithan pyytää häntä pyyhkimäänkin.

Voi hyvä luoja, oletko tosiaan noin itsekäs. Erkä ymmärrä, että mies ystäväsi RAKASTAA SINUA!

Älä syö niitä lääkkeitä. Minulla on ystävä, joka oli ihan hyvännäköinen nainen kun tutustuimme 90-luvun alussa. Siitä kun meni muutamia vuosia ja hän alkoi syödä masennuslääkkeitä, ei hän ole ollut enää hyvännäköinen - eikä terve. Nyt 20 vuoden jälkeen hänellä on niin valtavasti ylipainoa, että kun norm. paino olisi noin 65 kiloa ja hän painaa 120 kg. Tiedän että osa painosta on turvotusta, nestettä, jota lääkitys kerää kehoon, koska naisen silmät ovat välillä kuin umpeen muuratut. Normaali lihoaminen ei ole tuollaista.

Minä roikun myös miehessäni tuohon tapaan kun kerroit. Se on ihanaa. Mieheni tuoksuu todella hyvälle ja hän on lämmin. Minulle tulee monella tavalla ihana olo kun saan hänet lähelleni. Tosin mieheni varmasti kokee tuota samaa ahdistusta jonkun verran kuin sinä, koska hän usein "pakenee" kavereidensa luo ja remonttiin, siis välillä mihin tahansa.

Minä osaan kyllä olla yksinkin ja nautin omasta ajasta. Mutta sinun miehellä on ilmeisesti se tilanne, ettei hän osaa yhtään nauttia omasta ajasta kun sinä olet pois tai omissa puuhissa. Hän on läheisriippuvainen. Eli hän tarvisi terapiaa tai sen "jujun" jostain, että osaisi saada energiaa ja iloa muustakin kuin sinusta. Hän on varmasti ihana mies kun pitää hellyydestä. Mutta jos se on jo niin tiivistä, että mitään muuta ei hänellä ole kuin sinut, niin se on jo hänellekin pakko olla jonkunlainen taakka. Ei vain itse sitä ymmärrä.

Jos saisit hänet jonkunlaiseen leikkiin? Hän saisi "palkinnoksi" aina vähän aikaa halia sinua kun on ensin pystynyt keskittymään johonkin muuhun? Tiedän että typerää "kouluttaa" "kasvattaa" aikuista ihmistä kuin lasta tai koiranpentua, mutta myönteinen ehdollistaminen on hyvä tapa oppia mitä tahansa. Sen avulla voi kohentaa elämänlaatua miellyttävällä ja palkitsevalla tavalla.

Tuo ei ole sinulle oikea suhde,mikäli tunnet noin,lopeta aikanaan.
Silloin kun ihmisten kemiat kohtaa kaikki muu menettää merkityksensä,olette kuin yhtä,liikaa läheisyyttä ei silloin ole olemassakaan,teillä ei ole tulevaisuutta!

Hei,

Olin joskus nuori ja naiivi ja uskoin että juuri noin sen kuuluu mennäkin. Tapasin parikymppisenä lasteni isän ja olimme yhdessä noin 15 vuotta.
Kaikin puolin mukava mies, mutta minä olin se, jonka aina piti olla kotona passaamassa ja kiehnäämässä kainalossa....alusta asti.

Tuollainen ahdistaa, mutta kun olet nuori vaimo, ja sinut on opetettu siihen että tuo on normaalia, tyydyt siihen, että asia on noin....

No, sitten kävi niin, että tajusin ettei noin voi jatkua....en voinut enää katsella itseäni sellaisena; vähitellen aloin pitää puoliani...


Avioeroni oli toisaalta harmittava,koko elämä piti yks kaks laittaa uusiksi....mutta, lintu pääsi häkistä vapaaksi, liitelemään vapaana, sai hengittää ja elää. Enää ei tarvinnut pelätä jokaista liikettään....

Ymmärrän tunteesi; itse en koskaan ollut niin pitkällä että olisin joutunut syömään masennuslääkkeitä, sen sijaan lihoin 35 kiloa 15 vuodessa. Kilot muuten lähtivät pois kun pääsin miehestä eroon. Lapsetkin ovat onnellisempia, ja itse kukoistan.

Ystävän neuvo: ota ainakin etäisyyttä. Hanki niitä omia harrastuksia senkin uhalla, että mies naputtaa. Ja jos ero tulee, se ei ole maailmanloppu. Tai kerää kamasi kaikessa hiljaisuudessa, ennen kuin katkeroidut, elämä on edessäsi juuri sellaisena kuin haluat.

Omistushaluun voi piiloutua myös mustasukkaisuutta, mitä jos miehesi sairaalloisesti pelkää, että siellä harrastuksissa tapaat muita ihmisiä?

Onnea sinulle.

Jotkut miehet kirjoittaa siitä mikä kumma meissä naisissa on vialla,kun ei mikään kelpaa.Toki kelpaa mutta liika liikkaa ja emme me halua koiranpentua,joka seuraa meitä ja hakee koko ajan syliä.Koiralle se sopii,muttei aika miehelle,jonka pitäisi hankkia elämä myös.Kumma kun jotkut ei tajua,että ihminen tarvitsee hengitystilaa,ystäviä ja omaa aikaa ym.Emme ole vankeja:-)

Oletteko te nykynaiset tosiaan niin itsekkäitä, ja ylpeitä, ettei mies saa edes kiintymystään osoittaa,ilman suostumustaanne, ilman aneluja. On varmaan miehille, yleensä ottaen, parasta, että kaltaisesi naiset pysyisivät peräkammarissa.

En minä ainakaan menis heti neuvomaan eroa!
Mies hakee turvallisuutta.
Minkälainen tausta hänellä on ?
Onko tuntenut turvttomuutta lapsuudessaan?
Tuostahan voisi keskustella terapeutin kanssa!

Miehesi näyttää tarvitsevan rakkautta.
Jos jostakustaa oikein välittää ja rakastaa täytyy asiat selvittää vähän pehmeemmin. Tässä maailmassa riittää ihmisraunioita tarpeeksi. Kannattaa syventyä teraprutin kanssa yhdessä ongelmaan.

Omamieheni koki aivoinfartin ja sairaistui siitä vielä epilepsiaan.
Hän käyttäytyi juuri samalla tavalla 60 kumppisenä.
Oli liimautuneena minuun juuri noin kuin kerroit.
Minäkin ahdistuin ja itkin itkemistäni, aikuinen nainen. Nyt asiat ovat kunnossa kyllä terapia auttoi.
Mutta vielä sanon että kannattaa ymmärtää ja hakea apua.

Olen samaa mieltä; käytöksesi on silkkaa itsekeskeisyyttä. Eikähän ole aivan normaalia, jos rakastunut, rakastava, mies kaipaa läheisyyttä.

Et ikinä pääse tuosta takertujasta eroon. Lähestymiskieltokaan tulee tuskin auttamaan. Toivottavasti ei tule niin surkeaa loppua, jonka voimme taas lehdistä lukea.

Oletko ajatellut, että kävisitte terapiassa? Jos kuitenkin halua olisi olla yhdessä.
Mulla itsellä on tällaiseen asiaan kokemusta. Itse olen ollut 7,5 vuotta sellaisessa suhteessa, joka on vienyt voimat ja kiinnostuksen kaikkeen. Meillä on vajaa 2 vuoden ikäinen lapsi ja sen takia yritän vielä. Mulla olisi ollut mahdollisuus jättää nykyinen elämä, ottaa lapsi mukaan ja olisin saanut "uuden" miehen. varmaan paremman kuin nykyinen, mutta silti tässä vielä olen. EN välillä tiiä, että miksi pidennän pahaa oloani entisestään. Silti toiseen on voimakkaita tunteita, voimakkaampia kuin itse uskallan myöntää. Silti en ole pettänyt miestäni. Ei olla naimisissa.

Me ollaan käyty terapiassa ja mies on jonkin verran ymmärtänyt, että mullakin on oikeus omaan aikaan ja olla itsekseni. Kotihommat on mun kontalla oikeastaan kokonaan, vaikka mies on tällä hetkellä pakkolomalla ja minä töissä. Välillä on vaan niin ihanaa, kun yö tulee ja saa nukkua. Terapiassa koitettiin opettaa, että parisuhteessakin olevat ihmiset on iahn omia yksilöitään. Jokaisella on oma elämä eikä kaikkea voi toiselta rajoittaa. Mun tapauksessa miehelle jää omaa aikaa vaikka kuinka paljon, tyttö on pari kertaa viikossa hoidossa ja ne päivät mies saa tehä mitä haluaa, minä olen silloin aamuvuorossa. Tai jos tyttö on kotona niin anoppi hoitaa usean tunnin ajan häntä ja mies saa taas omaa aikaa... Silti äidin on hankala päästä lenkillekään. Nyt onneksi hiukan ote hellittänyt, koska olemme parin kertaa olleet eron partaalla. Sanoin, että mun on pakko saada happea, että mä tukehdun muuten.

Toisten on aina niin helppoa sanoa, että erota ja lähteä pois. Ei se aina niin helppoa ole. Ei sitä silti haluaisi romuttaa toisen elämää, vaikka onkin omasta mielestä vaikeaa. Koska mies ei oikein ymmärrä tilanteen vakavuutta. Minustta tuli jopa huora, kun lenkille halusin. Tuo loukkaa niin paljon, että seksi ei nykyään enää maistu. Jotenkin tuntuu, että jos mies pitää huorana niin ei ole rakastelun arvoista.

Joten kyllä ymmärrän millaista sun elämä on. Mulla vielä vaikeuttaa, kun on lapsi. Ota yhteyttä, jos kiinnostut kirjoittaa ja haluaisit pitää yhteyttä kanssa ihmisen kanssa. Kirjoita viestiketjuun niin laitan sitten osoitteen jos haluat...

on sevaan jännää että vaikka on kuinka pitkää töissä niin mikään ei riitä. jos teet normipäivää niin ei tuu rahaa muka tarpeeksi ja kun teet ylitöitä niin etole kotona että mitenhän päin se meni??

Niinhän se on, että kaikki mitä on liikaa, ei ole hyväksi. Itseäni on aina vaivannut se, että minulla ja miehelläni on liian vähän läheisyyttä, siis todella on liian vähän, ei juuri ollenkaan, tulemme muutoin toimeen kyllä. Mutta olen varma, että jos minulla olisi sitten tuollainen mies kuin sinulla, ahdistuisin minäkin.
Ota etäisyyttä, keskustele asiasta. Jokaisella ihmisellä on yksityisyytensä, tarve olla yksin, eikä toisen kanssa häkissä.
Luultavasti tuo juttu on sinulle pahasta, vedä johtopäätöksesi. Olet aivan normaali, miehesi sen sijaan haluaa pitää sinut itsellään, hänellä on jokin ongelma.

niin kerroinkin jo

Hei,
Olen pahoillani kohtalostasi ja toivon ja myös USKON sinun siitä selviytyvän, koska selvästi ITSE TUNNET JA TIEDOSTAT ITSESI JA HALUSI! Etkä todella ole tässä asiassa yksin - sitä eivät vain monetkaan USKALLA myöntää! Opi tuntemaan itsesi vieläkin paremmin kuuntelemalla sisintäsi ja myös elämään sen mukaisesti. Älä elä naapurin elämää! Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa usein ja nyt 48 vuotiaana - olen siinä edelleen, vaikka tiedän erittäin hyvin tekeväni "väärin" itseäni kohtaan! Minä en edes asu enää kumppanini kanssa samassa taloudessa, mutta siltä hän vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni - vaikka olen sanonut monet kerrat jo vuosien ajan haluavani elää ainoastaan omaa elämääni. Olen kuitenkin sosiaalinen ja positiivinen persoona, enkä halua RIIDELLÄ kenenkään kanssa, enkä loukata toista! Ole sinä rohkeampi minua ja silläkin uhalla, että loukkaat toista, niin PELASTA OMA HENKINEN ELÄMÄSI!
Terveisin, amaranth

RAkkaus antaa mielestäni myös vapauden , rakkaus ei tarkoita todellakaan ettei voisi olla omia ystäviä, omaa aikaa jne.. jos vessaankin jo kammetaan -niin hohhoh... Ehkä enemmänkin kuulostaa "narsistilta" ...haluaa hallita ja omistaa....ja sillä ei varmaankaan ole tekemistä rakkauden kanssa ?

Kyseessä on Todellinen Ongelma - älä vähättele sitä vaan kuuntele tunteitasi. Kyseessä on jonkinasteinen riippuvuushäiriö ja se tarvitsee luultavasti ammattiapua. Toki sinussakin on joku puoli, joka on tuohon mieheen sitoutunut. Eli en osaa sanoa että hyötyisitkö sinäkin omasta terapiasta tms. Mutta joka tapauksessa suosittelen että lähdet siitä, että tunteesi ovat oikeutettuja ja tarvitsevat huomiota. Jos teet jotain ajoissa, suhteellanne voi olla mahdollisuuksia. Ellet tee, joudut toteamaan että suhteenne on kivillä. Tsemppiä.

Mies on selvästi jäänyt riippuvaiseksi lapsen roolista ja äidin rakkaudesta, ja sinä edustat tätä suojelevaa äitiä hänen elämässään. Kun et sitä kuitenkaan ole on tällainen suhde tuhoon tuomittu. Parempi kuitenkin hänen kustannuksellaan kuin sinun, miehellä on kuitenkin mahdollisuus muuttua mutta sinulla ei muuta, kuin sopeutua toisen mielikuvitusmaailmaan enemmän ja enemmän kunnes sinusta ei ole enää mitään jäljellä. Tämä kaikki on niin tavallista ja sääliksi käy niitä jotka siihen leikkiin jää mukaan.

Mä len ollut samanlaisessa suhteen alussa. Mies oli takertuva kuin takiainen... mua kanssa ahdisti ja sain samallaisia paniikkikohtauksia sen miehen takertumisen takia... aina kun yritin eroa, taukoa tai saada omaa aikaa niin mies alkoi kyynelehtiin ja dramatisoimaan asiaa... ei nähnyt tilanteen ahdistavuutta. Äijä oli niin riippuva ja roikkuva takiainen... pakotti mun tuntemaan samallalailla ja pakotti vielä olemaan hänen kanssaan säälistä.. lopulta sain tarpeekseni ja ravistin sen takiaisen irti itsestäni rajuin keinoin. Sen jälkeen olen voinut paremmin ja löytänyt tasapainoisen parisuhteen ihmisen kanssa joka seisoo omilla jaloillaan ei roikkuen toisen tuen varassa.

Se miltä toiseta tuntuu on vaikea tietää. Oikeesttan en edes 40 vuoden päästä sitä tiedä. Toisinaan pitää olla liki toisinaan etäisyyttä. En minäkään jatkuvasti toisen läheisyyttä siedä. Oikeastaan ei neuvoja kellekkään voi antaa. Ne tulee vaan. Älä turhaudu toisen tunteesee se varmaan muuttuu. Ehkä on kyse epävarmuudesta. Voi toinenkin tuntea mitämättömyytensä ja korvata sen ylettömällä huolenpidolla.... Mikään ei ole itselvyttä. Aika sn paljastaa. Nykyään ei mikään ole pyhää.

niin yritä ainakin väliaikaista :( ei ole mitään syytä lähteä terveyden kanssa riskeeraamaan.

Kuulostaa valitettavan tutulta tuo harrastus-aika-osio. Vaikkeivat kaikki olekaan yhtä läheisyydenkipeitä kuin ukkosi, ihmisten tuntuu olevan vaikea kunnioittaa tai ylipäänsä ottaa tosissaan kumppanin harrastuksia ja kuinka paljon ne vaativat aikaa. Voin vain kuvitella kuinka miehesti suhtautuisi jos olisit hevosihmisiä ja omistaisit hevosen! O_o

Oletteko käyneet pariterapiassa? Toisaalta jos mies noin tulistuu jo vain sinun mainitessasi asiasta en usko että ammattiauttajakaan saisi häntä vakuuttuneeksi tilanteen vakavuudesta sinun osaltasi.

Ota väliaikainen paussi suhteessanne, ja jos mies siitä tuimaantuu eikä ymmärrä mitä yrität hänelle viestittää, et vain suhteen ylläpidosta vaan myös hänen käytöksensä vaikutuksesta sinuun henkisellä tasolla, lienee parasta pistää pillit pussiin ja yrittää myöhemmin löytää mies joka ymmärtää oman tilan arvon.

Toivon sulle parasta :)

Kuin myös, kaksi vuotta takana...alkuun ihanaa läheisyyttä,kuin peppu ja paita, mutta kas kummaa kaverit ym jäivät huomaamatta taka alalle. Lääkärisi on oikeassa, ota etäisyyttä välien rikkoutumisen riskilläkin jos oma henkinen terveytes on tärkein eikä toisen mielyttäminen.Se tulee olemaan tuskallinen taival mutta loppulta palkitsee...opit kyllä nauttimaan omasta ajasta. Puoliskosi tarvitsee enemmän lääkärin apua kuin sinä.

energiasyöpöstä. Päätä suhde niin äkkiä kuin voit. Erosin noin kolme vuotta sitten. Olen lämmin ja huomaavainen ihminen, ja on ottanut todella koville pitää jäätävät rajat suhteessa ihmiseen, johon joskus rakastui. Vieläkään en ole henkisesti täysin palautunut - toivottavasti palaudun joskus. Mies yrittää aika ajoin yhä edelleen lähestyä minua. Viimeinen lähestyminen päättyi siihen, että uhkasin häntä lähestymiskiellolla. Inhottavan likaiseen peliin on joutunut mukaanvedetyksi.

Voi vittu teitä suomalaisia laatunaisia. Aina, siis AINA ollaan valittamassa, mikään ei perkele kelpaa.

'Mies on liian läheinen, mitä teen, yhyy!'
'Mies ei välitä minusta, hän on kavereidensa kanssa baarissa, mitä teen, yhyy!'

Vittu jos mies haluaa olla lähellä, se ei ole hyvä. Jos mies välttelee läheisyyttä ja haluaa pitää välitmatkaa, sekään ei ole hyvä.

Vaikka saatana teille tois kuun taivaalta niin mikään ei ole hyvä!

Kuulostaa asialliselta ongelmalta, ei miltään liioittelulta. Kyllä yhdessä ollessa pitäisi pystyä olemaan myös erillään - tapausta sen kummemmin tuntematta voin yleisesti sanoa, että kaikkien tulisi voida sopia yhteinen elämä sellaiseksi ettei ketään siinä liikaa ahdista, eikä kukaan tunne itseään hyväksikäytetyksi.

Hei
Olen itse elänyt samanlaisessa suhteessa viisi vuotta. Meillä on yhteinen lapsi.
Ole kiltti ja lähde mahdollisimman nopeasti. Muuta vaikka paikkakuntaa, jos muu ei auta.äÄlä vain jatka masennuslääkkeiden varassa,ne aiheuttavat riippuvuutta. Sitten vasta nalkissa oletkin.Hae apua parisuhde-asiantuntijoilta. Olen varma että he kertovat saman, kuin minäkin: miehesi on sairas.
Itse ymmärsin lähteä vasta, kun lapsenikin alkoi oireilemaan.

Yritähän ottaa etäisyyttä siihen puoliskoon,eihän tuo ole hänen puoleltaan ollenkaan normaalia käytöstä.
Ei herrajestas kukaan kestäis tollaista,minua jo pelkkä viikon matka jonkun kanssa hiostaisi,ei saisi mennä minne haluaa jne.
Älä tuhlaa elämääsi nyt tommoseen,sairastut pian itse!ja ajattele itseäsi,tuouta toista tuskin osaat enää auttaa,mutta ei se sun auttamisella kummoiseksi tuliskaan,vaan ammattiauttajan pakeille se läheisriipuvainen!!

Mua alkoi ihan kamalasti ahdistaa kun luin juttusi ja myös vastauksia, joissa ihmiset ovat kokeneet samaa. Minäkin olen, tuntui kuin olisi lukenut omaa tarinaa.

Meilläkin suhde kesti kaikkiaan noin pari vuotta, ja monta kertaa lopetin suhteen tai yritin lopettaa, mutta aina mies sai manipuloitua jatkamaan. Kai olin itsekin vielä aika lailla rakastunut, että halusin yrittää. Hälytysmerkkejä oli kuitenkin se, että tuntui kuin olisin ollut sumussa koko ajan, aloin voida huonosti, sairastuin myös masennukseen ja vuosikausia sitten vaivannut paniikkihäiriö laukesi uudestaan.

Olin todella tyhmä kun jatkoin suhdetta niinkin pitkään oman terveyteni kustannuksella, mutta olin aika heikoilla silloin ja mua pystyi helposti käyttämään hyväksi. Mies sanoi suhteen aikana ihan suoraan muun muassa seuraavia asioita: en luota sinuun, olen mustasukkainen, haluan omistaa sinut, haluan olla kanssasi 24/7 loppuelämäni, mennään naimisiin, tehdään lapsia, en pysty olemaan yksin, yms. yms.

Aloin pikkuhiljaa tajuta, että hän halusi sitoa minut perheen perustamisella ja muulla sitoutumisella tiukemmin itseensä, missään vaiheessa ei kysynyt haluanko itse samaa. Ylipäänsä hänelle ei tullut mieleen kysyä olinko edes onnellinen tai mitä itse halusin, tuntui kuin hän olisi kaivautunut pääni sisään ja "ohjelmoinut" minua haluamaan samaa kuin hän.

Hän syytti minua kaikesta pahasta olostaan. Riidan päätteeksi olin kuulemma pilannut hänen elämän. Teatraalisia kyyneleitäkin vuodatti välillä sopivissa kohdissa, yritti saada säälimään. Joskus onnistuikin. Sanoi minulle ihan suoraan, että ajatteli minua koko ajan, mietti mitä milloinkin teen, ja ei olisi halunnut viettää aikaa kenenkään muun kanssa, että ei olisi halunnut olla omien kavereiden kanssa jos olisi vaan ollut mahdollisuus nähdä minut. Lenkillekin yritti tunkea aina, vaikka tiesi miten tärkeä akkujen lataushetki se mulle oli. Vaikka oltiin vietetty ihana viikonloppu yhdessä, syyllisti mua siitä että lähdin sen päätteeksi kotiin. Muutama työpäiväkin meni pilalle sen takia, kun piti tapella yömyöhään, ei välittänyt vaikka olin väsynyt ja halusin nukkua. Hän sai muutenkin ihme raivareita ihan pikkuasioista, ja alkoi osoittaa myös fyysisen väkivallan merkkejä.

Syyllisti mua, sanoi että pönkitän omaa egoa hänen avullaan. Mitätöi kaiken pahan oloni ja tunteeni sanomalla ettei tarkoita sitä tai ettei joku asia ole mennyt niin tai näin. Oli myös sairaalloisen kiinnostunut perheestäni ja ystävistäni ja halusi tietää kaiken heidänkin elämästään. Tietoja käytti riitatilanteissa aseina.

Ja ns. "hyvinä aikoina" eli siis hänen mielestään hyvinä aikoina, jolloin olin itse koko ajan masentunut ja ahdistunut hänestä, hän oli koko ajan minussa fyysisesti kiinni, välillä suorastaan puoliväkisin pakottaen koskemaan häntä, tuijotti koko ajan minua kun katsottiin vaikka tv:tä tai kun söin, kietoutui minuun kun yritin vaikka pestä hampaita.

Onneksi silmäni avautuivat lopulta eikä suhdetta ollut lainkaan vaikea lopettaa kun olin tajunnut miten sairas ihminen hän oli ja kun olin myös jutellut läheisteni kanssa. Hänessä ei ollut jäljellä enää mitään siitä miehestä johon rakastuin, hän oli lopulta vain kiukutteleva pikkupoika. Tunnen suoranaista kauhua kun ajattelen miten hän on yrittänyt vangita minua ja millasta painajaista mun elämä (ja mahdollisten lasten elämä) olisi tullut olemaan. Onneksi emme missään vaiheessa asuneet yhdessä.

Bertta, iso ja roteva nainen, piti puhetta feministikokouksessa. Hän syyti
tulta ja tulikiveä miesten maailman vääryyksiä ja naisten sortoa vastaan.
- Onko tässä huoneessa yhtään miestä, joka esimerkiksi tiskaa kotona? karjui
hän.
- Kyllä minä tiskaan, kuului vieno ääni etupenkistä.
- Turpa kiinni Oskari, sinulta minä en kysynyt mitään!

Minun kohdallani kävi päin vastoin, kun yli 20 vuoden parisuhteessa vaimoni ei oma-aloitteisesti lähestynyt minua koskaan, joten sekin alkaa rassaaamaan.

Kysyn sinulta että oletko sinä kuinka usein lähestynyt omaa meistäsi.

nyt karkuun ja äkkiä, miehesi kuulostaa narsistilta. itse olin narsistin kanssa suhteessa 8kk ja omaa aikaa ei ollut. edes naispuolesten kavereiden kanssa en saanut kahville mennä, kotona piti olla eksän valvottavana. se juttu loppu huonosti ja käräjille mentiin, mukana myös väkivaltaisuutta.
hae googlella niinkun joku jo aiemmin ehdottikin, takaan sulle, että lukiessasi narsistin oireita sulle tulee tunne, kuin lukisit tarkkaa analyysiä miehestäsi. se on karmiva tunne.
lähtö on päivä päivältä hankalampaa, tee päätös nyt!

omg. läheisongelmainen. tota suosittelen terapiaa hänelle, psykoanalyyttisesti suuntautunutta.
itse olen ammattilainen ja tuo kuullostaa kyllä huolestuttavalta. ehkä hän etsii äitiään sinusta, jos jäi pienenä rakkaus vajaaksi. ehkä. mut sanoisin sinuna et "hae apua" tai mun on haettava sitä itselleni kohta :)

Onpa harvinaisen tuttu tunne! Luulin jo olevani maailman ainut nainen, joka ei voi sietää sitä jatkuvaa kyljessä kiehnäämistä. Tällekkin tämänhetkiselle herralle kerroin heti suhteen alussa, etten siedä iilimaoja, jotka roikkuu perässä koko ajan. Niin ottiko onkeensa? Eipä tietenkään. Jos olen menossa vessaan, tulee kyllä perässä katsomaan mitä teen. Ja vaikka näkee että vaikka meikkaan, pitää vielä kysyä???Siis tosi rasittavaa.
Pari kertaa olen laittanut suhteen jo poikki tämän takia, mutta kun olen hyväuskoinen, olen uskonut kun hän on luvannut ja vannonut lopettavansa moisen käyttäytymisen. Ja taas on mielessä....
Voimia sulle, jos aiot jatkaa. Koska voimia sä tarvitset.

Älä ihmeessä viivy suhteessa jonka vuoksi joudut käyttämään PSYYKEN LÄÄKKEITÄ. Sehän on hirveää. Jos miehesi on narsisti, eräs asiantuntija sanoi kerran TV:ssä että siitä ei parane, vaan jos joku kohtaa sellaisen, on vain käännyttävä ympäri ja juostava lujaa pakoon kertaakaan taakseen vilkaisematta. Vaikka miehesi ei olisikaan varsinainen narsisti, ei tuollainen normaalia ole.

...tähän suhteeseen vielä joksikin aikaa. Alat uskomaan, että mies on normaali ja sinä sairas.
Toi on sairasta alistamista, ja omistamista.
NYT KIPIN KAPIN POIS JA IRTI SIITÄ SUHTEESTA, JA HETI.
Hyvää jatkoa sinulle. Löydät sen oikean vielä, tää se oikea ei ole.

Hanki koira ja dildo!

Hyvä ja yksinkertainen neuvo että näytä tuo kirjoitus ja sano että se on sun tekemä.

Jos kaverilla ei ole itsetuntoa pohtia tai lukea niin anna sen mennä.

samanlainen on mun suhe mutta sitä joutuu joko kestään tai heittää jätkän pihalle

Hepp!!

Energia on suhteellista. Kaikki Universumissa on Energiaa!!! Ajatukset ja tunteet ovat energiaa liikkeessä E motion= Emotion.

Voit uudelleenmäärittää todellisuutesi, sen millä paradigmilla koet asiat. Emootiot ja ajatukset ovat käytökseen sysääviä pommeja, toimit niin kuin tunnet ja ajattelet.

Mihin käytät Energiaa, tulet saamaan takaisin. Jos murehdit, aivojen neurologia muuttuu lisäämään murehtimista käsitteleviä yhteyksiä.

Jos toisaalta harjoitat aivosi käsittelemään positiivisia asioita, ne vetävät lisää positiivisia kokemuksia todellisuuteesi.

Voit tehdä mitä tahansa aivoillasi, aivot sinänsä ovat yhtä harjoitettava elin kuin lihaskin.

Kuoppien ensimmäinen sääntö; jos olet kuopassa, lopeta kaivaminen.

Suhde ei saisi olla riippuvainen toisesta, kaipuu ei ole ihanaa vaan sairasta. En osaa enkä saa neuvoa sinua, koska se on sinun elämäsi, teet itsellesi parhaimmalla tavalla, ja toinen joutuu loukkaantumaan jos et enää keksi muuta.

Minuakin on loukattu, mutta pääsen jaloilleni koska olen vahva, Energiani ei riipu toisesta ihmisestä vaan omastani. Minä olen alkuvoima ja ammennan itsestäni, ja jos joku nainen näkee sen, tietenkin hän ihastuu minuun. Näin on monesti käynytkin, ja sitten ollaan yhdessä. Ja joskus ollaan erillään, minä en ole yhden naisen mies, mutta en pettäjäkään. Irti päästäminen on helpompaa jos huomaa nämä seikat. Olen onnellinen silloin kun ollaan yhdessä ja olen onnellinen silloin kun ollaan erillään, koska niin sen pitää olla. Ja joskus asia todellakin toimii! Että se toimii!

Kumppanisi saattaa yrittää kovemmin tehdä asiat toimiviksi, mikä ajaa sinut enemmän pakoon hänestä, se on perinnöllinen osa naisen DNAta, saavuttamaton tuntuu oikealta naisesta, yleensä (en tiedä tapaustasi, mutta yleensä on näin, uskallan mainita siitä)

Jos hän haluaa sinut pitää, on hänen palattava siihen, mikä hän oli tavattuaan sinut. Tai hänen on päästettävä itse irti. Se ei saisi olla niin hankalaa...

Vetovoima naisen ja miehen välillä on Energiaa. Se on se näkymätön osa, joka toimii sen aikaa kuin sen on määrä.

Tosiasia on että miehen tulee olla suhteen stimulus, ja nainen responssi. Naiset ovat avain tähän suhteen muodostumiseen ja se tapahtuu näin kaikkein luonnollisimmin, kun mies ei yritä. Miehet eivät nykymaailmassa osaa olla itsenäisiä, vaan riippuvaisia toisista elementeistä varsinkin kun ulkoiset elementit ovat painostavia. Tässä miehen pitää olla vahva ja terästä!


Pohdi, kuuntele intuitiotasi, mene sen mukaan niin et eksy.

-J S-

ihme kummajaisia? Miksei tavallinen (mutta tylsä) mies kelpaa? Meistä ei löydy tollasia suuria vikoja, mutta pieniä arkisia ehkä jonkin verran. Mut ihan miten vaan.

Itse neuvon jättämään tollasen miehen. Todella rasittavaa jos mun muija olis koko ajan metrin etäisyydellä ja jopa saman katon alla kyselis koko ajan minne menen.

Mä tunnen tuon tilanteen hyvin ,koska mulla on samanlainen mies itselläni.Seurusteluamme on kestänyt suurinpiirtein saman aikaa kun sulla ja välillä tulee tunne että eikö ole enää ollenkaan omaa elämää.Teoriassa hän kyllä hyväksyy minun menemiset ystävieni kanssa-----mutta kun on sitten se tilanne niin puhelin soi koko illan ja tekstiviestejä sataa koko ajan.
Ja jos en huomaa vastata välittömästi näihin niin tulee tosiaan kiukkuisia ja epäileviä viestejä. Olen hänelle kyllä sanonut aivan suoraan näistä ja olen saanut lupaukse ettei se toistu ja hän sanoo ymmärtävänsä etten koko ajan päivystä puhelinta,mutta taas kun olen jossain(ja se ei kyllä tapahdu liian usein)sama tilanne päällä.
Toivotan sulle jatkamista ja selitä vaan kaverilles suoraan miltä sinusta tuntuu ja ota vain omaakin aikaa joskus,muuten ei suhteenne tule kestämään.Hänen täytyy alkaan ymmärtämään sinun tunteitasi jos todella välittää sinusta.

Kyse ei ole että joku "varastaa energiaasi".

Vaan on kyse siitä miten reagoit ja koet sekä tunnet ihmisen lähelläsi. Kyse ei ole myöskään siitä kuka hän on vaan olipa kuka hyvänsä reagointisi on sinussa ei miehessä/jossain muussa.

Lääkkeet ym "tehokeinot" ei auta vaan tunnista oikeasti vastuusi itsesi tunteista ja hoida itseäsäisi asenteitesi,tunteiteisi,kokemuksiesi,reagointisi, ym suhteen siten että voit hyväksyä itsesi sekä vastuun siitä onko joku ihminen lähelläsi.

Yhteistyö suhteessa on yhteistä hyväksyntää ja sallimista sekä estyneisyyttä, josta on sovittava puhumalla sekä vastuullisesti neuvottelemalla johon molemmat tyytyy. Myös tukevat ja kunnioittaa sovittuja päätöksiä/valintoja.

Vian etsiminen sekä syyllistäminen ei vie asiaa sekä omaa itseäsi eteenpäin omassa asiassasi.

Tunne on sinun ei miehesi. Miehen tunteet ovat hänen ei sinun.

Tuntuupa tutulta,ihan alkaa itseänikin ahdistaa kun muistan millaista itsellänikin oli.Meillä olin nainen se joka käyttäytyi kertomallasi tavalla.Minä yritin järjestää itselleni aikaa keksimällä kaikenlaisia verukkeita ja selityksiä saadakseni olla yksin edes hetken aikaa.Siitä oli seurauksena mustasukkaisuutta,hän epäili että yksinollessani pidän vieraisiin naisiin yhteyttä milloin puhelimella milloin tietokoneella.Me keskustelimme asiasta mutta valitettavasti siitä ei ollut mitään hyötyä.Hänellä oli ongeömia itsetunnnon kanssa,pelkäsi jäävänsä aina toiseksi.Luulen että suurin syy on vahva rakkauden tunne ja sitten hylätyksi tulemisen pelko.Tämä takia täutyy koko ajan näyttää sitä vahvaa kiintymystä,että toinen tuntisi olevansa rakastettu.T'ämä sinällään hieno asia liiallisuuteen menneenä tukahduttaa toisen osapuolen ja saa vähitellen tunteetkin katoamaan.Meidän tapauksessa ratkaisu oli eroaminen.En kuitenkaan suosittele sitä kuin vasta viimeisenä keinona.Erossa aina kärsivät molemat osapuolet.Yritä vielä keskustella kumppanisi kanssa asiasta.

Tuttu tunne minulle. Minulle kävi samoin. Pikku hiljaa ystäväni hävisivät ympäriltäni.Olin yksin parisuhteessa. Kärsin myös ns. paniikkihäiriöistä.
Rohkenin kuitenkin erota ja elämäni parani 110 prosenttisesti, kun pääsin eroon ahdistavasta suhteesta. Ymmärrän täysin sinun tunnemaailmaasi. Ota rohkeasti ensiaskel, alkuun se tuntuu pahalta, mutta kun pääset siitä yli, huomaat missä ahdingossa olet ollut, silmäsi aukenevat. Olet itsenäinen vapaa nainen. Hyvää jatkoa sinulle...

Vaimoni on sitonut suhteessa vuosia kolmella tavalla "itseensä" ja olen joutunut lähtemään mukaan vain luullen että asia korjaantuu kun antaa kaikkensa. Ei korjaannu kun tavoitteet ovat naisen päässä eli vain ja ainoastaan henkilökohtaiset vaatimukset /unelmat sekä ehdottomuus. noin 15 vuotta hän on tukeutunut kaikkeen pitääkseen alistuksessa ja omistuksessa.

Luulin että, ne ovat yleisvaikeuksia , työuupumus, sairaudet, lapsuuden kohtalot ym jotka voisi eheytyä.

Ehdoton henkilö sitoo ja vaatii ja painostaa ja uhkaa ja sen hän on tehnyt , viimekädessä tappaa itsensä ja muitakin. Saadakseen "sen mitä haluaa" sellallaisen kuin itse haluaa.

Mikään ei muuttanut asiaa , lapset, onnettomuudet, menetykset ei mikään vaan hän on sairas kokoajan ja vaatii yksin kaiken itselleen heti välittämättä muista ja muiden kohtaloista.

Hän on itseluoman "vahvan naisen" illusioissa. Lasten kanssa yhteisellä arvionnilla on tämä nainen jouduttu pyytämään ulos kotirauhan sekä turvallisuuden vuoksi.

Niin mihen kuin naisenkin pitäisi kasvaa itsenäiseksi ja tiedostaa miten yhteiselämää autetaan mikäli tahtoo onnistua yhteisessä olemisessa.

Sen kerron että, siihen kyllä pitää itse osallistua jakamalla /rakentamalla eikä ilmoittamalla omia vaatimuksiaan. Tila on jaettava mutta kuinnoitettava miten se yhdessä haetaan niin lähellä olo kuin kaukanakin.

lOPETA TOI VIKINÄ TULEN ITSE HULLUKSI Eilen lähti työpaikka sit tulipuhelu että meni luottotiedot nyt akka hiostaa arvaa mikä fiilis!!!!ei yhtää ole itse tuhoinen heitä se hom.-.mo pihalle ja lähe ryyppää

Naiset eroaa ja hakeutuu muihin suhteisiin yleisimmin oman väitöksensä myötä koska he eivät saa läheisyyttä!!!

Toinen väittämä on se että mies on "pettänyt" heitä koska itse on halunnut pettää tuon edellisen väittämän vuoksi ja pitää peittää se pettäminen!

Mustasukkaisuus on narsisimin kera kauhein sairaus suhteille.

Jos olisin sinä niin jättäisin tämän miehen , vaikka se saattaa tuntua vaikealta 2 vuoden seurustelun jälkeen , mutta se on paras vaihtoehto .
Et voi elää ihmisen kanssa joka tekee olosi ahdistuneeksi ja vie sinulta kaiken vapauden ! mieti tarkkaa ja muista käyttää hiven järkeä . Pärjäile

Ole hyvä nainen onnellinen kun mies haluaa olla sinun lähellä ja vieressä. Ei tuollaisia miehiä ihan joka puussa kasva...Mieluummin lähellä kuin kaukana..

Aina pitäs luottaa toiseen eli antaa tilaa. Ja myös vastavuoroisesti rakastaa. Jospa miehelläsi on joku kokemus tai pelko siitä, että lähdet...?

Itse pidän tärkeänä sellaisen ilmapiirin luontia, että kumpikaan ei pelkää, että toinen ehkä lähtee pois. Niin itsenäinen ei saa olla.
Tämä ei toki silti tarkoita, että toisesta tehdään kahle.

Aina narisemassa kun ei saa rittävästi. Mutta sitten jos saa niin ei sekään ole hyvä. Kyllä te naiset olette ihmeellisiä olioita!

Ole tyytyväinen ja keskustele asiasi siellä kotona äläkä täällä yleisellä osastolla.
Keskustele miehesi kanssa asiasta, ehkä hän ei ole saanut rintaa lapsena riittävästi. Tai jäänyt paitsi lapsena jostain ehkä uusavuton!?

Mikähän se naiselle riittää tai on sopivaa?
Olet ehkä yksinkertainen ja miehesi mustasukkainen!

Miten itse osaat keskustella asiasta kun jaat perhehuolesi täällä?

Oot löytäny miehen, joka välittää susta ja haluaa olla sun lähellä ja haluaa sut lähelleen. Vaikka ahistaa, ni todennäköisesti tollasta "ahdistelua" ei jatku loputtomiin. Ole rehellinen miehellesi ja kerro, miltä susta tuntuu. Jos ei kestä totuutta, ni se on hänen ongelmansa sitten. Olen ehkä itse väärä henkilö ottamaan tällaiseen tilanteeseen kantaa, mutta oon vuosien mittaan törmänny miehiin, jotka ei osaa olla toisen lähellä, ne on vaa puheillaan tehneet muhun vaikutuksen. Kun mies välittää ja tahtoo olla lähellä, ni se on jo sinänsä musta aika iso ihme. Harvat miehet kun kykenee siihen.

...tätä. Varmaan tyyppi rakastaa ihan oikeasti,mutta olen kuullut psyykkarin luennoilla, että juuri tälleen alkaa mustasukkaisuus,joka muuttuu sairaalloiseksi:Ei salli mitään kosketusta muuhun maailmaan. Jos keskustelet asiantuntijan kanssa,niin varmaan saat varmuuden diagnoosiin.

tuossa tilanteessa.Todellisuudessa mies todella välittää sinusta, mutta sinä et ole enää kiinnostunut. Eli häivy tilanteesta.Mies jää tyhjän päälle ja alkaa ryyppäämään.Sitähän sinä sisimmissäsi haluat.Eli alistaa hänet täydellisesti kun olet huomannut että hän on riippuvainen sinusta.Moni nainen nauttii tuosta.Ja puliukkoremmi saa taas uuden jäsenen.Näin yksinkertaistahan se on.Eikä kukaan kysele näiltä rantojen miehiltä miksi ovat sinne joutuneet.Pakolaisille kyllä löytyy avustusjärjestelmiä, mutta ei kovia kokeneille suomalaisille rantojen miehille.Moni näistä naisista valitsee vielä uudeksi kumppaniksi juuri maahanmuuttajan koska hänellä on tarpeeksi huono itsetunto.

Mie osaan antaa tosi hyvän neuvon.. Sinun pitää alkaa tehdä koruompeleita ja meet myymään niitä Naantalin torille. Muista että mies on aina oikeassa eikä suinkaan väärässä kuten annat ymmärtää. Sinun pitää vaan muistaa että kun palvot ja palvelet miestäsi niin siitä se elämä alkaa, se on tietynlaista esileikkii ennen varsinaista leikkii. Ja syö niitä masennuslääkkeitä kourakaupalla, äläkä niissä pihistele. Ne ei oo pahasta jos muistaa vaan ottaa niitä säännöllisesti isoilla leppeillä. Heinänteossa pikkulepe on kaks heinää hangon nokassa, iso lepe tarkoittaa kuution kokoista heinäkasaa. Joten olkaa onnellisia ja pierkää samaan pakoputkeen yhtaikaa ja ilman pierunvaimenninta. Nimittäin jos pieree ilman vaimenninta niin voi käydä siten että naapurissa kuuntelevat kuinka teillä pierrään niin kuuluvasti että hornettien ylilentokin on kuin itikan ininää...

Kokeilepa anntaa pimppaa sille kun kuulostaa siltä että trviit kalua

Nimimerkki "Ahdistaa", luin viestisi ja koin jonkinlaista sielujen sympatiaa. Olen paljon omaa tilaa tarvitseva ihminen, sillä tavalla lataan akkujani ja pysyn ns. lähellä omaa itseäni. Olen aktiivinen ihminen, ja siksi tarvitsen aikaa olla ja tehdä asioita yksin tai eri ystävien kanssa.

Siinä myös yksi syy miksi en ole parisuhteessa; on hyvin vaikeaa löytää ihmistä joka ajattelisi samoin, ettei jatkuva yhdessäolo ja kädestä pitäminen ole samaa kuin rakkaus. Minulle rakkaus on ennenkaikkea molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta, kumppanuutta, luottamusta ja sitä, että yhteenkuuluvaisuutta tunnetaan vaikka joka hetki ei tietäisikään missä toinen on tai mitä tekee. Ei sitä saippuaoopperoiden ja elokuvien draamaa.

Olen kokenut aivan samanlaista ahdistusta vaikken onneksi ihan tuohon pisteeseen ole joutunutkaan. Minusta jos toinen ei ymmärrä tarvepitasi yksilönä, on vaikeaa olla yhdessä. Kaikkia tekemisiään ja ajatuksiaan ei tarvitse jakaa, sillä olemme kaikki ensisijaisesti yksilöitä. Eikä se ole sama asia kuin salailu tai anna aihetta epäluottamukseen.

Parisuhteessa on kolme "elämää": sinun, minun ja meidän yhteinen. Muuten se ei toimi pitkään.

Et ole todellakaan yksin! Kuulostaa pelottavan samankaltaiselta kuin oma suhteeni. Mies tosiaan vie energiat jatkuvalla "kyttäilyllään". Tiedän, että hän ei tee sitä pahuuttaan, mutta itseäni se on ahdistanut todella paljon.
Sitä on kuin akvaariossa eikä pääse olemaan omassa rauhassa mitenkään! Esim. tuo vessaan menon selittely on täyttä totta. Ei sitä usko, ellei itse koe. Varsinkin suhteen alkuvaiheessa tuli esiin kaikkea kummallista, mutta niihin on vuosien mittaan tottunut ja turtunut. Esim. jos olin hiljaa omissa mietteissäni, hänellä oli tapana kysellä "mitä mietit"? Ei siinä mitään, mutta kun sai olla koko ajan selittämässä sitä, ettei mieti mitään, niin multa alkoi jo tulla noi utelut korvista ulos!! Hän alkoi ikään kuin tunkea pääni sisälle. Hulluksihan siinä tulee!

Toisaalta miehelläni on paljon hyviäkin puolia.

Yhden psykologi-tuttuni kanssa juttelin asiasta, ja hän sanoi että miehen toiminta ym muu asiaan liittyvä johtuu hänen ahdistuneisuudestaan. Siinä on raskasta olla vierellä ja ihmetellä, miksi on energiat koko ajan vähissä.
Kyllähän se syy valkeni mullekin ajan myötä. Kauan kyllä kesti :-)

No, olemme ratkaisseet asian tahollamme, ja elämä jatkuu!

Jokaisella omat harminsa.

Löysin kerran mutterin ja pultin jotka näytti passaavan keskenään mutta ei sitte paria kierrosta enempää menny hyvin ja kovemman voiman käytön jälkeen molemmista meni kierre pilalle että ei enää tee kummallakaan mitään.

Tuota vois ajatella että suhteessa ihmisillekki käy samalla tavalla jos liian pajo aikaa ja voimia jonku asian jatkamiseen käyttää mitkä ei silleen helposti toimi.

Lopputuloksena sitte kummatki on kohtalaisen rikki ja saattaa jäähä jonkulainen kammo kokemuksesta että ei enää uskalla kokeilla seuraavaa jos seki on yhtä lailla vaikea ja voimille ottava kokemus.

Pärjäilkää.

Voisitko antaa miehesi osoitteen niin haluaisin hänet heti.

Minullakin oli joskus poikakaveri, joka halusi olla jokaikisen hetken kanssani. Itse tarvitsen omaakin aikaa välillä. Minuakin alkoi ahdistaa, ja siksi lopetin suhteen. Nyt elän miehen kanssa, joka antaa minulle myös omaa aikaa, mutta juuri sen ansiosta viihdyn tosi hyvin kotona hänen kanssaan. Jos kerran ihan masennut suhteessa, niin eiköhän kannattasi lähteä. Älä riskeeraa terveyttäsi tuollaisen asian takia.

Hei kirjoittaja,
Mä en jaksa enkä välitä lukea, mitä muut ovat aiheesta tässä välillä kirjoittaneet. Haluan vain kertoa oman kokemukseni ja ajatukseni aiheesta.
Mä nimittäin todella, todella tiedän, millaista on elää tuollaisessa suhteessa. Kun toinen on aivan liian omistushaluinen ja läheisyydenkaipuu on hirvittävän voimakas...pitäisi istua sohvalla vierekkäin, nukkua vierekkäin aivan kylki kyljessä, mennä joka paikkaa yhdesstä jne. jne esimerkkejä on loputtomiin. Eikä toiselle menee olleenkaan tajuntaan se, että kumpaani kaipaa omaa rauhaa ja tilaa, omia juttuja.
Onko kyse sitten omistushalusta, läheisyydenkaipuusta vai mustasukkaisuudesta ...ja mistä tuo tuollainen tulee, missä sen taustat on...
Joku voisi olla kateellinen sinulle/minulle tuollaisesta kumppanista, mutta tiedän todella omasta kokemukesta kuinka se vie voimat ja oman tahdon ja kuinka vaikea siitä on päästä irti.

Minä kestin tuollaista aivan liian kauan, lähes 20 vuotta. Kokemusta on

näytä sille mistä on 7 hirttä poikki(ovea).Ja lopeta itse se lääkkeillä läträäminen,eihän sillä miehelläsi ole kaikki kohdallaan.

Olisin onnellinen,jos mieheni osottaisi minulle jatkuvaa huomiota. Pidä miehestäsi kiinni, äläkä laske häntä pakoon. Hän nimittäin lähtee, jos et muutu. Vika on sinussa ei miehessäsi. Hoida nuppisi pikaisesti kuntoon. Olen melkoisen varma, että muutkin ongelmanne suhteessa ovat tuotoksiasi.

siitä miehestä? Miksi lähdit hänen kelkkaansa, jos asia on vaikea? Kait sentään tunsit häntä edes vähän, muutakin kuin vuoteensa tuoksun?

Pakosta tulee kysymyksiä, jotka viittaavat vain sinun omaan tunnelämääsi, käyttäytymiseesi miestä kohtaan, vaikeuteesi olla heikompi kuin mies.

Suhteenne vaikuttaa epäkypsältä, molemmin puolin on itsekkyyttä, kumpikin haluaa hallita toista. Olette toinen toistenne kilpailijoita.

Etäisyys tulee luonnostaan, ilman ponnisteluja, kunhan teillä on jotain niin yhteistä, että molemmat haluavat tehdä työtä sen eteen. Esm. oman kodin hankkiminen yhdessä. Lapset vievät ajatukset muualle, työn monipuolisuus, harrastukset (yhteisetkin) tasoittavat elämäänne.

Minusta ei kannata hätiköidä, hakea apua sieltä ja täältä, koeta kysyä itseltäsi tunteittesi aitoutta. Annatko itseäsi koskaan miehellesi täysin, ilman kommentteja ja nautit siitä, mitä voit saada olemalla antautunut, heikko ja miestä tarvitseva.
Mies vaikuttaa takertuvalta, mutta ota huomioon, hänellä saattaa olla lujemmat tunteet kuin itselläsi häntä kohtaan on koskaan ollut.Säälistä ei kannata suhdetta ylläpitää, mutta mieti tarkoin, mitä vaille jäät, jos lähdet suhteesta ulos. Jollain tavalla viet kuitenkin uusiin suhteisiin omat ongelmasi ja mittaamista riittää joka pysäkillä. Jos teillä on lapsia, heille tällainen tilanne voi olla todella rasittava. Lasten vuoksi kannattaa harkita eroon suhteesta.

Itsellesi ja miehellesi nämä alkuhankaluudet voivat olla erittäin hyvän ja kauan kestävän yhdessäelämisen parhaimmat oppivuodet. Jotain pitää sietää ja opetella itsessään tämän ylitunteen voittoa. Mitään hyvää ei saavuteta helposti.

Eikö se ole aivan normaalia osoittaa tunteensa. Rakkaus luo riippuvuuden tuntee. Te jotka riippuvuutta halveksitte olette vain tyhjiä kuoria. Ei miehesi ole sinuun tyhjyyttä luonut. Taidat olla melko tyhjänpäiväinen nainen. Annapa minulle miehesi yhteystiedot. Minua saa piirittää yötä päivää.

Moi!!
Minä yli 40v mies ja vaimo myös, minulla vastaa-
vaa vikaa en noin paha kun sinun miehesi.
Helpottaa kun menet ja menette puhumaan yhdessä ja erikseen, psykiatrille tai vastaavalle ammatti-
autajalle, SINÄ ET SAA KÄRSIÄ ENEMPÄÄ!!!
Minua se helpotti ja avasi uusia ajatuksia, perheen
mielestä olen mukavampi isä.

Osoita miehelle hellyyttä ja rakkautta, jos haluat hänen kasvattavan rakoa välillenne. Vaikutat kovin kylmältä naiselta. Ei ole ihme, jos miehesi joutuu sinulta huomiota kerjäämään.
Lääkärin olet nähvästi manipuloinut mielesi mukaisiin vastauksiin.

-x-

Lähde pois suhteesta jos siinä on jotain vaikeaa,mutta minusta kyllä tuntuu että samat ongelmat sulla tulee kaikkien muidenkin miesten kanssa,jos viat on aina muissa,eikä koskaan itsessä.

Vaimoni kärsi siitä kovasti ja suututti minut ensin puhumalla kuinka asiat hänen mielestään ovat. Lopetin liiallisen läheisyyden ja se korjasi suhdettamme kerralla.

Ei hän vielä ole valitellut, että olemme etääntyneet toisistamme. Onneksi, sillä itse olen tyytyväinen eloomme ja olooomme nykyisellään.

Mie tiiän...
Erotkaa nyt kevätsäiden aikaan ja mieluummin kauniilla ilmalla. Et sie kuule ole miehesi arvoinen,hän tarvitsee paremman naisen eikä suinkaan tuollaista vollottavaa naarasta. Siun pitää mennä johonkin hoitoon kun olet tollainen ruikuttava peräreiän pikiside. Paa päähäs jotain muuta kuin joutsenen sulkii jotka varastit joutsenlammelta kiimaisessa kevätinnossas. Anna sun miehes ottaa ohjat käsiin, koska hää on uros ja siun pitää palvoo häntä. Muista että mies on luomakunnan kruunu ja nainen hänen varpaiden voiteluasiantuntija...

Voi hyvä nainen sentään! Ota järki käteen ja toimi, kun vielä voit. Miehesi on täysin keskenkasvuinen yrittäessään hallita rakkauden varjolla elämääsi. Hälytyskellosi soivat, kuuntele siis niiden viesti ja toimi - äkkiä. Toista rakastava aikuinen ihminen ei toimi tuolla tavoin. Hänellä on itsensä kanssa vielä pitkä matka aikuisuuteen, älä jää jalkoihin ja ole osa kasvutapahtumaa alistumalla. Ikinä hän ei sinun kanssasi tule muuttumaan vaan vaateet aina vaan kasvavat sinun rakkaudenosoitustesi suhteen. Mikään ei tule riittämään! Rohkeutta ja jälkikäteen vielä kiität itseäsi, kun uskalsit olla itsellesi rehellinen lähtemällä ahdistavasta suhteesta. Kun vielä voit.

Taidat olla pinnallinen ihminen. Vaikuttaa siltä, että luot suhteestanne pelkkää kulissia.

olen kans seurustellut pari vuotta ja toinen tuhosi elämän energiani niin että minun oli pakko muuttaa pois siitä liitosta!
En ole katu hetkeäkään sitä päätöstä kun lähdin enkä koskaan palaa!!!!

Uskomatonta, jos jotkut valittaa täällä että naisessa vika, jos naisesta todella tuntuu että jokin on vialla, ja pahasti.

Kaikenlaisia urpoja tämäkin paikka täynnä.

Vapaita veljiä? jos ei,niin isäkin kyllä käy.

Itse olen joutunu aina elämään tunteettomien robottien kanssa ja
se vasta masentavaa onkin.

jos vain puhuisitte asiasta niin voisi asia korjaantua!!!! KOKEMUSTA ON KUN EI ASIOTA SELVITÄ!!!

Terve.

Ystäväsi on niinsanottu energia vamppyyri joka tosiaankin imee omat energiansa toisista ihmisistä.
Ystäväpiirissäni on pari ko ihmistyypin edustajaa jotka hyväksikäyttää toisten energiaa. lähinnä ne tekee sitä koska itsellään on huono energia tasapaino eikä saa itsestään mitään irti.
Useimmiten asia johtuu jostain viasta,traumasta, masennuksesta tai mistä tahansa vastaavasta ja henkilö korvaa "tyhjiön" läheisyydellä.
Eli se ongelma ei ole sinussa, se on ennemminkin hänessä. Ero ei auta asiaan sillä moni tuollainen tyyppi on todella hyvä kumppani, ja tilanne ei vaihtamalla auta sillä tilallesi tulisi joku muu jolla olisi sama ongelma. Näin ollen suosittelisin hakemaan hoitoa läheisyysriippuvaiselle kumppanillesi tai jos ei tämä suostu hankkikaa jokin yhteinen harrastus tai aktiviteetti josta saatte molemmat virtaa elämään. Jos kumppanisi "tyhjiön" saisi täytettyä esim liikunnasta aiheutuvalla hyvänolontunteella tai extreme harrastuksen adrenaliinihumalaalla hänen ei enään tarvitsisi imeä energiaansa muilta.
Itsellänikin oli ennen moisia oireita mutta pääsin niistä aloitettuani OFF ROAD harrastuksen ja itseäni ainakin helpottaa. Itselläni toimii myös käydä yökerhossa tanssimassa itsensä läkähdyksiin.

Toivottavasti neuvoistani on apua.

ps. mielipiteeni perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja mielipiteisiin ei ole tieteellistä pohjaa joten kokeile ja jos auttaa niin hyvä.

Niin, tarinasi mahtaa olla sinun yksipuolinen versio todellisuudesta. Mahdat luoda päähäsi kuvitelmaa siitä, että miehesi rajoittaa elämääsi.
Olette varmaan uusiopari. Muistelepa miksi ja miten jouduit aiemmasta suhteestasi lähtemään.
Tuo valituksesi on niin tyypillistä ihmiselle josta ei ole sitoutumaan.
Tutkipa ensin korviesi väli ennen kuin miesystävääsi syytät.

Hei sinulle!Olen viettänyt koko illan sinun vuoksesi täällä kirjoittamassa muille,jotka ei ymmärrä asian vakavuutta tai kokee sinut huonoksi naiseksi.Muista aina että jos sinä tunnet noin,sinulla on siiihen oikeus ja tieto,muilla ei.Olet saanut tosi paljon palautetta,myös minulta mutta olen reakoinut noihin ymmärtämättömien palautuksiin vihaisena.Terv.Kaiken kokenut,mutta hengissä.Voimia ja rakasta itseäsi!!Nauti,meillä yksi elämä!

Joku on tehnyt jäynää ja asentanut Sinnuun magneetin tiämättäsi. Niitä myydään kiinassa.
Nyt täytyisi purkaa magneetin vetovoima energia.
Käy työpaikka lääkärilläsi ja pyydä röngten kuvausta, jotta voivat paikantaa magneetin, ja
sitten purkavat vetovoiman. Tai asentavat lisäksi hylkyenergiaa työntävän vastavoima magneetin.

Voi vittu, täytyy tätä palstaa lukiessa sanoa että ihmiset on kyllä pihalla. Kun pyydetään asiallisia neuvoja EI pyydetä syytöksiä siitä, että joku on kylmä pihtarihuora tai muuta vastaavaa. Jos joku säälittävä kalkkuna haluaa elää jonkun säälittävän psykopaattipenan nyrkin ja hellan (tai makuuhuoneen, olohuoneen ja vessan) välissä niin siitä vaan, omapahan on surkee elämänsä. Vituttaa vaan jos tällaset surkimukset saa vielä lapsia ja yhteiskunta maksaa päästään sekasin menneiden räkänokkien hoidot ja myöhemmin vankilan ylläpidon.

drphil ohjelman?
http://www.drphil.com/shows/show/873

se jätkä aloitti ehkä samalla tavalla kuin miehesi.. joten häivy kun vielä voit!!!

Miesystäväsi vaikuttaa hyvin omistushaluiselta.Paniikkikohtauksesi johtuvat ahdistuksestasi, siitä että koet ettet enää hallitse tilannetta ja se on sinulle sangen epämiellyttävää.
Masennuslääkkeet eivät ole ratkaisu.Mielestäni ei ole järkevää syödä niitä toisen omistushalun vuoksi ellei sitten sinulla ole muitakin masennusta aiheuttavia asioita elämässäsi.Pariterapiaa voisitte kokeilla mutta jos kumppanisi ei ymmärrä sinua ja on edelleen omistushaluinen kieltäen sinulta SINUN ELÄMÄSI, on hyvä miettiä kannattaako suhdetta jatkaa, jos se tekee elämästäsi "elämättömän". Valinnat ovat vaikeita mutta ne ovat sinun käsissäsi ja kun uskallat ottaa sen askeleen, huomaat että elät taas. Silloin toivon mukaan paniikkikohtauksetkin saavat kyytiä:)