olen tässä mietiskellyt ja lueskellut neitosista ja harkitsen sellaisen hankkimista. Keskusteluissa ollaan yleisesti sitä mieltä, että kaksi on parempi kuin yksi. Näinhän se tietysti on, mutta itse haluaisin hankkia vain yhden. Jos aika riittää seurustella linnun kanssa, uskoisin että yksinäinen lintukaan ei varmaan hirmuisesti kärsi.
Tuttavallani on viisitoista vuotias neitsikka ja ollut aina perheen ainut lintu. Vaikuttaa hyvin reippaalta, ei yhtään yksinäisen tai masentuneen oloinen.
Valmistaudun tietysti myös siihen että toinen lintu on seuraksi otettava jos näyttää siltä että yksin jollain lailla kärsii.
Monet isot papukaijat elävät yksinäisinä perheissä, eikä niiden kohdalla keskustella samalla tavoin yksinäisyydestä.
yksinäinen neito
000000
3
593
Vastaukset
- pikkutikka
Luonnossa neitokakadu on parvilintu. Parvessa elävä lintu ei ole koskaan yksin.
Lintu ei ole nisäkäs, eli on täysin eri sorttia kuin me. Luetko lintuja niin hyvin, että näet yksinäisyyden ahdistuksen yms.?
Isoja ja pieniä pappareita ei voi verrata keskenään. Eri lajeilla on erilaiset tarpeet.
Mulla oli aluksi vain yksi neito. Tarkoitus oli alusta asti hankkia toinenkin. Sopivan löytämisessä vain vierähti muutama kuukausi. Sitten kun toinen tuli, oli se alusta asti ekalle tärkeä ja rakas. Nyt niitä on kolme, ja vasta nyt toimivat kuin pienenä parvena. Neljäskin on mietinnässä.
Neidon onnellisuuteen tarvitaan paljon muutakin kuin kavereita: paljon vapaata lentoa, kunnon eväät, sopivasti sumuttelua, ja tietysti rakastava ihminen. Lajikumppani on kuitenkin ykkösjuttu.- dee*
Voi isoa ja pientä verrata papukaijoissa. Monilla on aivan samat tavat käyttäytymisessä. Ehkä pienemmät ovat tulisempia, mutta eivät vaikuta katsojassa siltä kun ovat pienempikokoisia.
Reviirin puolustamiset ja ravinto on usein samanlaista. Häkkien koot ja vapaana lentämisessä tulee tilakysymys vastaan, samoin ruuan määrä ja ulosteläjien koot. Molemmat vaativat saman puhtauden, kylpemiset ja nukkumisajat.
Nykyään suositus on pitää papukaijoja (lintuja) pareittan eli kaksi papukaijaa. Mieluimmin eri sukupuolta.
Kaikki lajit eivät siedä omaa sukupuoltaan edes eri häkissä. Niiden elämä on silloin pelkkää riitelyä.
Neitokakadujen kohdalla ei tuota pulmaa ole, ne eivät useimmiten piittaa kumpaa sukupuolta kaveri on. Ne ovat "persoonia" ja ihan omanlaisiaan jokainen vaikka ovatkin parvessa. Ne eivät siitä huolimatta unohda ihmistään, koska hänet on hyväksytty parveen.
Parvilintu kärsiin yksinäisyydestä aina, vaikkei se sitä näyttäisi ulospäin. Siinä tärkein syy miksi neitokakadut pimahtavat peiliin eli leimautuvat kuvitteelliseen kaveriin.
Neitokakadut ovat syvimmältä olemukseltaan parvilintuja ja vaativat omanlajisensaparven seuraa. Sellaisia papukaijoja kuin neitokakadut ei ole muita koko maailmassa. - 000000
Viihtyykö sinun mielestäsi sitten nisäkäs yksin? mielestäni myös ihmisellä olisi hyvä olla lajitoveri seuranaan.
Lintuja en osaa lukea, mutta mistä lintu tietää että sillä pitäisi olla lajitoveri, jos sitä ei koskaan sillä ole ollut. Mistä sitten yleensä kukaan voi tietää kaipaako lintu lajitoveria, jos ei pysty lukemaan täydellisesti lintua? Ja kuka siihen pystyy?
Sanot että onnellisuuteen liittyy paljon muutakin kuin lajitoveri, elikkä jos kaikkea muuta on riittävästi niin toveri ei olekkaan välttämätön vaikka olisikin se ykkösjuttu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 682630
- 622582
- 681762
- 241597
- 201520
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91450- 151372
- 381223
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81177- 251096