Suomi osana Ruotsia kuvitteellisesti

Lienee paikallaan todeta, että YLE on ollut se taho, joka rupesi spekuleeraamaan. Pääjossittelijakseen YLE pestasi tunnetun ruotsalaisuuden ystävän Jukka Relanderin. Jos me toiset sitten haluaisimme spekuloida oikein kunnolla ja loppuun asti, niin sekö ei sitten olisikaan enää hyväksyttyä? Niinkö? Jossittelun jatkamista voimme harrastaa aivan tällä keskustelupalstallakin.

Totta on, että toteutumattomia vaihtoehtoja on kuta kuinkin mahdoton kuvitella toteutumisen mahdollisuuden kannalta. Tavattoman monisäikeisiä ovat maailman tapahtumien polveilut. Tietenkään raja ei olisi siirtynyt Kymijoelta mihinkään, jos Suomi olisi jäänyt osaksi Ruotsia v.1809. Toisaalta Ruotsikaan ei olisi säilynyt "rauhan tyyssijana", vaan maa olisi joutunut moniin sotiin viimeisen kahden vuosisadan aikana.

YLE:n valitsema jossittelun kuvakulma ikään kuin antaa ymmärtää, että meidän olisi ollut parempi olla ja elää Ruotsin yhteydessä v:n 1809 jälkeen kuin Venäjän yhteydessä. Sitä käsitystä ymmärtääkseni yritti propagoida myös tuo Jukka Relanderin juontama ohjelma Langinkoskelta. Rohkenen olla eri mieltä siitä onnellisuudesta.

Jos ajattelemme talvisotaa, niin mitenkähän Molotovin ja von Ribbentropin sopimus olisi erityisesti sen lisäpöytäkirja olisi muotoiltu, mikäli itsenäistä Suomea ei olisi ollut olemassa ja mikäli Ruotsin ja Neuvostoliiton raja olisi sijainnut Kymijoella? Kymijoelta on todellakin lyhyempi matka Suomen länsirannikolle kuin Kannaksen Rajajoelta. Toisaalta kuten totesin Ruotsi ja Natsi-Saksa olisivat olleet ilmeisiä liittolaisia jo v.1939 ja se olisi vaikuttanut myös Moskovan neuvotteluihin.

Toisaalta Ruotsi olisi ollut mukana jo Ensimmäisessä Maailmansodassa osapuolena Saksan rinnalla, siis keskusvaltojen yhtenä elementtinä. Mitä siitä olisi seurannut? Tuskinpa ainakan mitään myönteistä Ruotsin kannalta. Suomi olisi ehkä siinä vaiheessa irtaantunut Ruotsin yhteydestä eli meidän itsenäistymisemme ajankohta olisi saattanut olla suunnilleen sama kuin se oli nyt todellisuudessakin.

Entä suomalaisten "viihtyminen" ruotsalaistamista ajavassa Ruotsissa. Historiassa saatettaisiin tuntea aivan omana lukunaan ja kansainvälisesti tunnettuna ilmiönään "suomalaiskansalliset sabotaattorit", jotka muodostivat jatkuvan kauhun aiheen Ruotsin vallanpitäjille. Niin siis mahdollisesti siinä tapauksessa, että Suomi olisi jäänyt Ruotsin yhteyteen. Historiasta olisi voinut muodostua hyvinkin toisenlainen kuin mitä se on ollut meidän tietämässämme muodossa.

Ei välttämättä olisi koko Euroopan historia ja suurvaltapoliittinen tilanne toisenlainen. Koko Suomen sota 1808-09 oli turha sota. Se johtui Kustaa IV Aatun Napo-vihasta. Aleksanteri I ei ollut alunperin kiinnostunut lainkaan Suomen alueesta. Sen piti Tilsitin sopimuksen mukaan ekaks diplomaattisin keinoin taivutella Ruotsin kunkku mukaan Englannin mannermaasulkuun ja sitten voimakeinoin, jos ei muu auta. Kuitenkin 1810 Venäjä itse lopetti tottelemasta mannermaasulkua ja Napo äkästyi. Eli Euroopan asiat olisi kutakuinkin ennallaan vaikka Venäjä ei olisi hyökännyt Ruotsia vastaan.

Leiriniekka kirjoitti:

Lienee paikallaan todeta, että YLE on ollut se taho, joka rupesi spekuleeraamaan. Pääjossittelijakseen YLE pestasi tunnetun ruotsalaisuuden ystävän Jukka Relanderin. Jos me toiset sitten haluaisimme spekuloida oikein kunnolla ja loppuun asti, niin sekö ei sitten olisikaan enää hyväksyttyä? Niinkö? Jossittelun jatkamista voimme harrastaa aivan tällä keskustelupalstallakin.

Totta on, että toteutumattomia vaihtoehtoja on kuta kuinkin mahdoton kuvitella toteutumisen mahdollisuuden kannalta. Tavattoman monisäikeisiä ovat maailman tapahtumien polveilut. Tietenkään raja ei olisi siirtynyt Kymijoelta mihinkään, jos Suomi olisi jäänyt osaksi Ruotsia v.1809. Toisaalta Ruotsikaan ei olisi säilynyt "rauhan tyyssijana", vaan maa olisi joutunut moniin sotiin viimeisen kahden vuosisadan aikana.

YLE:n valitsema jossittelun kuvakulma ikään kuin antaa ymmärtää, että meidän olisi ollut parempi olla ja elää Ruotsin yhteydessä v:n 1809 jälkeen kuin Venäjän yhteydessä. Sitä käsitystä ymmärtääkseni yritti propagoida myös tuo Jukka Relanderin juontama ohjelma Langinkoskelta. Rohkenen olla eri mieltä siitä onnellisuudesta.

Jos ajattelemme talvisotaa, niin mitenkähän Molotovin ja von Ribbentropin sopimus olisi erityisesti sen lisäpöytäkirja olisi muotoiltu, mikäli itsenäistä Suomea ei olisi ollut olemassa ja mikäli Ruotsin ja Neuvostoliiton raja olisi sijainnut Kymijoella? Kymijoelta on todellakin lyhyempi matka Suomen länsirannikolle kuin Kannaksen Rajajoelta. Toisaalta kuten totesin Ruotsi ja Natsi-Saksa olisivat olleet ilmeisiä liittolaisia jo v.1939 ja se olisi vaikuttanut myös Moskovan neuvotteluihin.

Toisaalta Ruotsi olisi ollut mukana jo Ensimmäisessä Maailmansodassa osapuolena Saksan rinnalla, siis keskusvaltojen yhtenä elementtinä. Mitä siitä olisi seurannut? Tuskinpa ainakan mitään myönteistä Ruotsin kannalta. Suomi olisi ehkä siinä vaiheessa irtaantunut Ruotsin yhteydestä eli meidän itsenäistymisemme ajankohta olisi saattanut olla suunnilleen sama kuin se oli nyt todellisuudessakin.

Entä suomalaisten "viihtyminen" ruotsalaistamista ajavassa Ruotsissa. Historiassa saatettaisiin tuntea aivan omana lukunaan ja kansainvälisesti tunnettuna ilmiönään "suomalaiskansalliset sabotaattorit", jotka muodostivat jatkuvan kauhun aiheen Ruotsin vallanpitäjille. Niin siis mahdollisesti siinä tapauksessa, että Suomi olisi jäänyt Ruotsin yhteyteen. Historiasta olisi voinut muodostua hyvinkin toisenlainen kuin mitä se on ollut meidän tietämässämme muodossa.

Lue lisää

Tuommoinen aloitus herättää erilaisia vaihtoehtoja.Ensinnäkin jos Suomi olisi jäänyt osaksi Ruotsia eli länsirannikko aina etelään asti olisi ruotsalaista aluetta me suomalaiset olisimme häviävän pieni vähemmistö.Juuri Tsaarihan antoi meille mahdollisuuden suomalaisuuden levittämiseen.Meillä on myös historiassa suomalaisen nationalismin aika jolloin suorastaan pakotettiin muuttamaanoma sukunimi ruotsalaiseksi.Näin kävi meidänkin kohdalla.Ruotsi joutui kuitenkin tappiolle ja me jouduimme taistelemaan olemassaolostamme ja rajoistamme.Meidän päättäjillä myös sotien aikaan oli hyvin lyhyt näkökulma rajakysymykseen kun neuvoteltiin Neuvostoliiton kanssa rajoista ja leningradin turvallisuudesta.Koko tuo oppi rajoista perustui Nikolain luomiin rajoihin eli venäjä oli asettanut rajan niinkin läheele leningradia tai silloista pietaria.Meidän päättäjät pitivät kuitenkin kovasti kiinni Tsaarin määräämistä rajoista ja siitä oli seurauksena sota karjalasta.Tietenkin voidaan miettiä olisiko tuota sotaa voitu välttää mutta teoriassa kyllä.Suomalaiset joutuivat kuitenkin tekemään raskaimman savotan Stalinin joukkojen torjumisessa ja se olikin itsenäisyyden hinta.Todellinen itsenäisyys täytyy aina taistella joko verellä tai kovalla elämäntyöllä tai hiellä tai muuten taistella mutta taisteltava on tai antauduttava.Nyt Suomi onkin käytännöllisesti katsottuna suomalaistettu ja ruotsalaiset ovat häviämässä kun me lisäännymme.Ei ihme että katkeruutta on myös heidän puolellaan kun samaan aikaan äärisuomalaiset liikkeet kiihottavat kiihkosuomalaisuuteeen aivan kuin me olisimme olleet aina häviäjiä.

Bunker kirjoitti:

Ei välttämättä olisi koko Euroopan historia ja suurvaltapoliittinen tilanne toisenlainen. Koko Suomen sota 1808-09 oli turha sota. Se johtui Kustaa IV Aatun Napo-vihasta. Aleksanteri I ei ollut alunperin kiinnostunut lainkaan Suomen alueesta. Sen piti Tilsitin sopimuksen mukaan ekaks diplomaattisin keinoin taivutella Ruotsin kunkku mukaan Englannin mannermaasulkuun ja sitten voimakeinoin, jos ei muu auta. Kuitenkin 1810 Venäjä itse lopetti tottelemasta mannermaasulkua ja Napo äkästyi. Eli Euroopan asiat olisi kutakuinkin ennallaan vaikka Venäjä ei olisi hyökännyt Ruotsia vastaan.

Lue lisää

Sanotaan, että historia opettaa välttämään virheitä. Sanotaan, että Siperia opettaa. Paasikivi sanoi, että Moskova ei ole mikään raastuvanoikeus.

Usein sanotaan, että turha jossitella. Jossittelun täydellinen kieltäminen eli totaalinen jossittelemattomuus ei ole kuitenkaan järkevää, vaikka ahdasmielisesti ajateltuna niinkiin on mahdollista ja inhimillistä asennoitua. Tiedämme hyvin, mitenkä mm. upseerikoulutukseen kuuluu erilaisten mahdollisuuksien tutkiskelu sotapelien avulla ja sehän on varsinaista jossittelua jos mikä. Siinä jossittelussa kuitenkin haetaan sekä realiteetteja että yritetään varautua yllätyksiin.

Jos jotain vaihtoehtoisia mahdollisuuksia yritän hakea meidän historiastamme, niin niitäkin löytyy. Tuosta 200 vuotta sitten tapahtuneesta Venäjän yhteyteen siirtymisestä en ole pahoillani enkä sille hae vaihtoehtoja. Tapahtuneen tulkinta on kyllä yhä edelleen täsmennettävissä, Kenties on liian tiukka tulkinta jämähtää "Suomen autonomisuuteen" ikään kuin kiinniniitattuna asiana Porvoon maapäivien yhteydessä v.1809.

Saattoi hyvinkin olla niin päin, että Venäjän taholla katsottiin tsaarin ja Suomen suuriruhtinaan lupaus Aleksanteri I tahdon ilmauksena, joka lausuminen oli hänen vallassaan ja siten sen lausuman myöhempi muuttaminen ja jopa mahdollinen peruminenkin olisi ollut tsaarin ja Suomen suuriruhtinaan vallassa, hänen tahdostaan riippuvainen asia. Tätä tulkintaa ei meillä Suomessa ole erityisemmin pidetty näkyvillä, vaikka se taitaa olla varsin realistinen.

Toisena tapausten varsinaiseen kulkuun liiittyvänä seikkana haluaisin nostaa esille v:n 1918 tapahtumat. Taustalla oleva saksalaisten sotajoukkojen Suomeen tuleminen oli ymmärtääkseni erottamaton osa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheen tapahtumia, jossa yhteydessä Saksa tavoitteli Pietarin valtaamista. Suomen sisäiset asiat olivat Saksalle pelkkä sivuseikka. Kokonaistilanne on jäänyt Suomen historian tarkastelussa liian vähälle huomiolle, kun on ruodittu pelkästään Suomen historiaa. Ei Suomi ollut mikään erillinen saareke maailmassa eikä omassa ympäristössään.

Sisällissotaan ajautuminen oli tilanne, jonka suhteen tekisi mieli ottaa oppia ja jossitella. Kenties toisinkin olisi voinut käydä ja maa olisi voinut välttyä sisäiseltä katastrofilta. Toinen samaan asiaan liittyvä jossittelun aihe on sisällisodan jälkihoito, jonka suhteen olisi varmasti ollut tarjolla humaanimpiakin mahdollisuuksia kuin mitä tapahtui. Mm. tämmöistä tulee mieleen, kun historian opetuksia yritetään aprikoida.

kissamies57 kirjoitti:

Tuommoinen aloitus herättää erilaisia vaihtoehtoja.Ensinnäkin jos Suomi olisi jäänyt osaksi Ruotsia eli länsirannikko aina etelään asti olisi ruotsalaista aluetta me suomalaiset olisimme häviävän pieni vähemmistö.Juuri Tsaarihan antoi meille mahdollisuuden suomalaisuuden levittämiseen.Meillä on myös historiassa suomalaisen nationalismin aika jolloin suorastaan pakotettiin muuttamaanoma sukunimi ruotsalaiseksi.Näin kävi meidänkin kohdalla.Ruotsi joutui kuitenkin tappiolle ja me jouduimme taistelemaan olemassaolostamme ja rajoistamme.Meidän päättäjillä myös sotien aikaan oli hyvin lyhyt näkökulma rajakysymykseen kun neuvoteltiin Neuvostoliiton kanssa rajoista ja leningradin turvallisuudesta.Koko tuo oppi rajoista perustui Nikolain luomiin rajoihin eli venäjä oli asettanut rajan niinkin läheele leningradia tai silloista pietaria.Meidän päättäjät pitivät kuitenkin kovasti kiinni Tsaarin määräämistä rajoista ja siitä oli seurauksena sota karjalasta.Tietenkin voidaan miettiä olisiko tuota sotaa voitu välttää mutta teoriassa kyllä.Suomalaiset joutuivat kuitenkin tekemään raskaimman savotan Stalinin joukkojen torjumisessa ja se olikin itsenäisyyden hinta.Todellinen itsenäisyys täytyy aina taistella joko verellä tai kovalla elämäntyöllä tai hiellä tai muuten taistella mutta taisteltava on tai antauduttava.Nyt Suomi onkin käytännöllisesti katsottuna suomalaistettu ja ruotsalaiset ovat häviämässä kun me lisäännymme.Ei ihme että katkeruutta on myös heidän puolellaan kun samaan aikaan äärisuomalaiset liikkeet kiihottavat kiihkosuomalaisuuteeen aivan kuin me olisimme olleet aina häviäjiä.

Lue lisää

Herää kans kysymys ,kenen puolesta Suomi sitten taisteli koska me emme olleet kiitollisuudenvelassa Ruotsille vaan päin vasoin Tsaarille.Suomalaiset siis taistelivat oman luojansa puolesta eli Tsaarin vaikka meillä esitettiinkin että vihollinen on ikivanha Venäjä.Suomi siis taisteli Viimeisenä alueena tsaarin Venäjän olemassaolosta.Nyt tuo bolshebismi on jäänyt historiaan ja Venäjä on entisellään mutta meillä on idea hukassa.Aivan ´kuin me nyt olisimme kiitollisuudenvelassa lännelle ja mistä?tuo onkin suuri valhe joka syntyi 90 luvun pelon vuosina.Tosiasia on että meitä ei olisi kansakuntana ilman tsaarin luomaa Suomea .Viro saattaisi olla ja häviävän pieni karjalainen vähemmistö mutta Muu osa Suomea olisi ruotsalaistettu lähes täysin.Ruotsalaisissa virtaisi suomalainen veri mutta kieli olisi ruotsi ,aivan kuin ruotsalaisessa hevosessa virtaa suomalainen veri osin koska Ruotsin kuningas vei suomalaisia kylmäverisiä mukanaan jalostukseen.