Ateistit, perustelkaa.

"Ei tiedetä."

Mikä erottaa siis ateistin ja agnostikon?

hgythhhyhh kirjoitti:

"Ei tiedetä."

Mikä erottaa siis ateistin ja agnostikon?

palstalla noin muutama tuhat kertaa, mutta otetaan yleisön pyynnöstä vielä kerran:

Teismi = jumaluskoa
Ateismi = ei jumaluskoa

Gnostisuus = jumalasta voi saada tietoa
Agnostisuus = jumalasta ei voi saada tietoa

hgythhhyhh kirjoitti:

"Ei tiedetä."

Mikä erottaa siis ateistin ja agnostikon?

Vahva ateismi: jumalan olemattomuudelle vahvoja todisteita

Heikko ateismi: jumalan olemassaololle ei ole todisteita = teismi perustelematon väite

Agnostismi: Jumalasta ei ole tarpeeksi (uskottavaa) tietoa, näin ollen ei voida uskoa.

Skeptikko: "Extraordinary claims require extraordinary evidence." = Esitä todisteet väitteellesi

hgythhhyhh kirjoitti:

"Ei tiedetä."

Mikä erottaa siis ateistin ja agnostikon?

Jotkut reagoivat asettamalla kyseenalaiseksi oikeudenmukaisen Jumalan olemassaolon. He voivat jopa väittää olevansa agnostikkoja. Sillä tarkoitetaan sellaista ihmistä, jonka mielestä ”yliaistillisesta [kuten Jumalasta] ei voi saada mitään tietoa”. Biologi Thomas H. Huxley, 1800-luvulla elänyt Darwinin evoluutioteorian kannattaja, käytti sanaa ”agnostikko” ensi kerran siinä merkityksessä.
 Mutta mistä Huxley sai sanan ”agnostikko”? Itse asiassa hän turvautui ilmaukseen, jota ensimmäisellä vuosisadalla elänyt lakimies, apostoli Paavali, käytti eri merkityksessä.
Itse henkilökohtaisesti uskon Jumalaan.

bluetitan kirjoitti:

Vahva ateismi: jumalan olemattomuudelle vahvoja todisteita

Heikko ateismi: jumalan olemassaololle ei ole todisteita = teismi perustelematon väite

Agnostismi: Jumalasta ei ole tarpeeksi (uskottavaa) tietoa, näin ollen ei voida uskoa.

Skeptikko: "Extraordinary claims require extraordinary evidence." = Esitä todisteet väitteellesi

Lue lisää

"Agnostismi: Jumalasta ei ole tarpeeksi (uskottavaa) tietoa, näin ollen ei voida uskoa."

Väärin. Agnostikko ainoastaan ajattelee, ettei jumalasta voida saada tietoa. Mutta agnostikko voi silti uskoa jumalaan, eli olla agnostinen teisti.

tarkoittaa kirjoitti:

Jotkut reagoivat asettamalla kyseenalaiseksi oikeudenmukaisen Jumalan olemassaolon. He voivat jopa väittää olevansa agnostikkoja. Sillä tarkoitetaan sellaista ihmistä, jonka mielestä ”yliaistillisesta [kuten Jumalasta] ei voi saada mitään tietoa”. Biologi Thomas H. Huxley, 1800-luvulla elänyt Darwinin evoluutioteorian kannattaja, käytti sanaa ”agnostikko” ensi kerran siinä merkityksessä.
 Mutta mistä Huxley sai sanan ”agnostikko”? Itse asiassa hän turvautui ilmaukseen, jota ensimmäisellä vuosisadalla elänyt lakimies, apostoli Paavali, käytti eri merkityksessä.
Itse henkilökohtaisesti uskon Jumalaan.

Lue lisää

agnostikoista, missä yhteydessä?

Ristinkaataja kirjoitti:

"Agnostismi: Jumalasta ei ole tarpeeksi (uskottavaa) tietoa, näin ollen ei voida uskoa."

Väärin. Agnostikko ainoastaan ajattelee, ettei jumalasta voida saada tietoa. Mutta agnostikko voi silti uskoa jumalaan, eli olla agnostinen teisti.

Lue lisää

Ahaa....Itse otin määritelmät sanakirjasta, mutta kaipa se noinkin toimii. Oma määritelmäni agnostikoista on, ettei hän osaa päättää.

bluetitan kirjoitti:

Ahaa....Itse otin määritelmät sanakirjasta, mutta kaipa se noinkin toimii. Oma määritelmäni agnostikoista on, ettei hän osaa päättää.

"Oma määritelmäni agnostikoista on, ettei hän osaa päättää."

Ei osaa päättää?? Totuus tuskin on kenenkään yksittäisestä päätöksestä riippuvainen.

Miten kukaan voi olla varma yhtään mistään..

hgythhhyhh kirjoitti:

"Ei tiedetä."

Mikä erottaa siis ateistin ja agnostikon?

...on ateisti, joka ei välitä jankata jumalien tms. olemassa olemattomuudesta.

Nimenomaan minunkin mielestäni on absurdia vaatia keneltäkään todisteita minkään olemattomuudesta ennen olemisesta. Lisäisin vielä, että minun mielestäni kaikki jumalat ja yliluonnolliset kokemukset ovat hyvin todennäköisesti aivojen tuotetta. Ja jos joku kysyy että miten niin "todennäköisesti", niin vastaan että yhtä todennäköisesti kuin on todennäköistä että meteoriitti putoaa kalloosi kun seuraavan kerran astut ovesta ulos. Se voi tapahtua, mutta käytännössä pidät ajatusta niin mielettömänä, että et laske elämääsi sen varaan (uskallat astua ulos), ja pidät kummallisina niitä ihmisiä, jotka lukittautuvat sisälle meteoriittivaaran vuoksi.

Tämä tekee minusta käytännössä vahvan ateistin, vaikka teoriassa kukaan (edes teistit) eivät voi tietää mitään varmasti. Siis ei yhtään mitään.

KUN antropologit tekevät kaivauksia ja löytävät kolmikulmaisen, terävän piikiven kappaleen, he päättelevät, että jonkun on täytynyt muotoilla se nuolenkärjeksi. Tiedemiehet ovat yksimielisiä siitä, etteivät tällaiset tiettyä tarkoitusta varten tehdyt esineet ole voineet syntyä sattumalta.
2 Mutta kun on kyse eliöistä, tällainen johdonmukaisuus usein hylätään. Tekijää ei enää pidetäkään tarpeellisena. Yksinkertaisinkin yksisoluinen eliö, tai pelkästään sen geneettisen koodin sisältävä DNA, on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin muotoiltu piikiven palanen. Siitä huolimatta kehitysopin kannattajat väittävät, ettei niillä ole ollut tekijää vaan ne ovat muotoutuneet sattumanvaraisen tapahtumasarjan avulla.
3 Darwin kuitenkin havaitsi, että tarvitaan jotakin suunnittelevaa voimaa, ja hän lykkäsi tehtävän luonnonvalinnan harteille. Hän sanoi: ”Voimme sanoa luonnollisen valinnan joka päivä ja hetki kaikkialla maailmassa tähystelevän pienimpiäkin muunteluja, hyläten huonot, säilyttäen ja kartuttaen hyviä.”1 Tämä näkemys on kuitenkin menettämässä kannatustaan.
4 Stephen Gouldin mukaan monet kehitysopin kannattajat ovat nykyään sitä mieltä, että huomattavat muutokset ”eivät ehkä ole riippuvaisia luonnonvalinnasta ja voivat kenties levitä sattumanvaraisesti populaatioiden välityksellä”.2 Gordon Taylor on samaa mieltä: ”Luonnonvalinta selittää pienen osan tapahtumista suurimman osan jäädessä vaille selitystä.”3 Geologi David Raup sanoo: ”Tällä hetkellä puhtaan sattuman vaikutukset tarjoavat merkittävän vaihtoehdon luonnonvalinnalle.”4 Mutta onko ”puhdas sattuma” mikään suunnittelija tai tekijä? Pystyykö se tuottamaan koko elämän monimutkaisen kudelman?
5 Kehitysopin kannattaja Richard Lewontin myönsi, että eliöt ”näyttävät olevan huolellisesti ja taitavasti suunniteltuja”, minkä vuoksi jotkut tiedemiehet pitivät niitä ”tärkeimpänä todisteena Korkeimmasta Suunnittelijasta”.5 On hyödyllistä tarkastella joitakin näistä todisteista.
Pienet ihmeet
6 Aloittakaamme pienimmistä eliöistä, yksisoluisista. Eräs biologi sanoi, että yksisoluiset eläimet voivat ”pyydystää ravintoa, sulattaa sen, poistaa kuona-aineensa, liikkua, rakentaa taloja, olla sukupuolisessa kanssakäymisessä” ja ”oikeastaan tehdä kaikkea sitä mitä mekin, vaikkei niillä ole kudoksia, elimiä, sydäntä eikä aivoja”.6
7 Piilevät ovat yksisoluisia eliöitä, jotka valmistavat meriveden sisältämästä piistä ja hapesta lasia ja siitä edelleen lehtivihreälleen pikkuriikkisiä ”säilytysrasioita”. Eräs tiedemies ylistää sekä niiden merkitystä että kauneutta: ”Nämä korurasioihin kätketyt vihreät lehdet ovat laitumena yhdeksälle kymmenesosalle kaikista merieliöistä.” Piilevien ravintoarvo perustuu paljolti niiden valmistamaan öljyyn, jonka avulla ne voivat myös pulpahdella lähelle vedenpintaa, jossa niiden lehtivihreä taas saa tarvitsemaansa auringonvaloa.
8 Edellä lainattu tiedemies kertoo meille, että piilevien lasikuoret ovat ”jos jonkinmuotoisia – palloja, kuutioita, kilpiä, kolmikulmioita, soikioita, suorakulmioita – aina taidokkain geometrisia syövytyksin koristeltuna. Nämä puhtaaseen lasiin tehdyt koristeet ovat niin taitavaa työtä, että ihmisen hius pitäisi halkaista pituussuunnassa neljänteensadanteen osaansa, ennen kuin se mahtuisi kuvioviivojen väliin.”7
9 Eräs merieläinten ryhmä, josta käytetään nimitystä säde-eläimet, valmistaa lasia ja rakentaa siitä ”lasisia sädekimppuja, joissa keskellä olevasta kidepallosta pistää säteittäisesti esiin pitkiä, ohuita, läpikuultavia neulasia”. Tai ”lasikannattimista rakennetaan kuusikulmioita ja niistä edelleen yksinkertaisia kevyistä, suoraviivaisista rakenteista koostuvia kupoleita”. Eräästä mikroskooppisen pienestä rakentajasta sanotaan: ”Tälle mainiolle arkkitehdille ei riitä yksi – – kupoli; sille on oltava kolme pitsimäisin leikkauksin koristeltua lasikupolia sisäkkäin.”8 Sanat eivät riitä kuvailemaan näitä muotoilun ihmeitä – siihen tarvitaan kuvia.
10 Sienieläimet koostuvat miljoonista soluista, joita kuitenkin on vain muutamaa tyyppiä. Eräässä yliopiston kurssikirjassa selitetään: ”Solut eivät ole järjestyneet kudoksiksi eivätkä elimiksi, mutta silti solujen kesken tapahtuu jonkinlaista tunnistamista, joka pitää ne yhdessä ja tekee niistä toimivan kokonaisuuden.”9 Jos sienieläin puristetaan kankaan läpi ja hajotetaan siten miljooniin soluihinsa, nämä solut yhdistyvät ja muodostavat uudelleen saman sienieläimen. Sienieläimet rakentavat lasisia tukirankoja, jotka ovat hyvin kauniita. Yksi hämmästyttävimmistä on venuksenkukkakori.
11 Muuan tiedemies sanoo siitä: ”Kun katsoo jotain mutkikasta sienen tukirankoa, vaikkapa piineulasista koostunutta Venuksen kukkakoria, ei mielikuvitus riitä sitä tajuamaan. Miten puolittain itsenäiset, mikroskooppiset solut saattoivat yhteistoimin erittää miljoona piineulasta ja rakentaa niistä noin kauniin ja monimutkaisen verkon? Emme sitä tiedä.”10 Mutta yhden asian me tiedämme: ei ole todennäköistä, että se olisi sattuman aikaansaannosta.
Yhteistyötä
12 On olemassa useita tapauksia, joissa näyttää siltä, että kaksi eliötä on suunniteltu elämään yhdessä. Tällaisesta yhteistyöstä käytetään nimitystä symbioosi (yhteiselämä). Eräät viikunat ja pistiäiset tarvitsevat toisiaan voidakseen lisääntyä. Termiitit syövät puuta, mutta ne tarvitsevat suolessaan eläviä alkueläimiä sen sulattamiseen. Myöskään nautaeläimet, vuohet ja kamelit eivät pystyisi sulattamaan ruohon selluloosaa ilman sisällään elävien bakteerien ja alkueläinten apua. Eräässä kirjoituksessa kerrotaankin: ”Siihen lehmän mahan osaan, jossa tuo ruoansulatus tapahtuu, mahtuu noin 90 litraa nestettä, ja sen jokaisessa pisarassa on 10 miljardia pieneliötä.”11 Levät ja sienet kasvavat yhdessä muodostaen jäkälää. Vain siten ne voivat kasvaa paljaalla kalliolla ja alkaa muuttaa kiveä irtomaaksi.
13 Eräät muurahaiset elävät akaasiapuiden ontoissa piikeissä. Ne pitävät lehtiä syövät hyönteiset poissa ja katkaisevat ja tappavat köynnökset, jotka yrittävät kiivetä puuta pitkin. Vastalahjaksi puu erittää makeaa nestettä, jolla muurahaiset herkuttelevat, ja lisäksi se tuottaa pieniä valehedelmiä, joita muurahaiset syövät. Suojeliko muurahainen ensin puuta ja palkitsiko puu sen jälkeen muurahaisen hedelmillä? Vai tekikö puu hedelmiä muurahaiselle, minkä jälkeen muurahainen osoitti kiitollisuutensa suojelemalla sitä? Vai tapahtuiko tämä kaikki sattumalta yhtä aikaa?
14 Hyönteiset ja kukat tarjoavat monia esimerkkejä tällaisesta yhteistyöstä. Hyönteiset suorittavat kukkien pölytyksen, ja kukat puolestaan antavat hyönteisille siitepölyä ja mettä ravinnoksi. Jotkin kukat valmistavat kahdenlaista siitepölyä. Toinen siitepöly hedelmöittää siemenet, mutta toinen on steriiliä, ja sitä hyönteisvierailijat syövät. Monilla kukilla on erityisiä kuviointeja ja tuoksuja, jotka ohjaavat hyönteiset meden ääreen. Sitä tavoitellessaan hyönteiset pölyttävät kukan. Joillakin kukilla taas on laukaisumekanismeja. Kun hyönteiset koskettavat laukaisinta, siitepölyä sisältävät heteiden ponnet läimäyttävät niitä.
15 Esimerkiksi piippuköynnös ei pysty pölyttämään itseään, joten se tarvitsee hyönteisiä tuomaan sille siitepölyä toisista kukista. Sen kukat ovat jokainen torvimaisen kehälehden ympäröimiä, ja tämä lehti on vahapintainen. Kukan hajun houkuttelemat hyönteiset laskeutuvat lehdelle, jonka liukasta pintaa pitkin ne putoavat pohjalla olevaan pullistumaan. Luottipinnat ovat siellä valmiina ottamaan vastaan hyönteisten mukanaan tuoman siitepölyn, ja näin tapahtuu pölytys. Mutta sukaset ja vahapintaiset seinämät pitävät hyönteisiä kukan vankeina vielä kolme päivää. Sinä aikana kukan oma siitepöly valmistuu ja tarttuu hyönteisiin. Vasta silloin sukaset kuihtuvat ja vahapintainen kehälehti taipuu, kunnes se on vaakasuorassa. Hyönteiset poistuvat kukasta uuden siitepölykuorman kanssa ja lentävät johonkin toiseen piippuköynnökseen pölyttämään sen. Hyönteiset eivät ole lainkaan pahoillaan kolmen päivän vierailustaan, sillä ne voivat sen aikana herkutella niitä varten varastoidulla medellä. Onko tämä kaikki ilmaantunut sattumalta? Vai onko sen takana järkevä suunnitelma?
16 Eräillä kämmekkäkasveihin kuuluvilla orhoilla (Ophrys) on teriössään naaraspistiäisen kuva, jossa on myös silmät, tuntosarvet ja siivet. Se jopa erittää paritteluvalmiin naaraan tuoksua. Kun koiras yrittää paritella kukan kanssa, se suorittaakin ainoastaan pölytyksen. Eräs toinen kämmekkäkasvi (Coryanthes) antaa metensä käydä, ja kun mehiläinen sitä nautittuaan alkaa horjahdella, se luiskahtaa nestettä sisältävään suppiloon, josta se pääsee pois ainoastaan luikertelemalla hedesauvan ali, joka sirottelee sen päälle siitepölyä.
Luonnon ”tehtaat”
17 Kasvien vihreät lehdet ruokkivat maailman joko suoraan tai epäsuorasti. Ne eivät kuitenkaan voi toimii ilman juuriston apua. Miljoonat pienet juurenhaarat tunkeutuvat maaperään. Jokaista juurenkärkeä suojaa juurenhuntu, jonka solut erittävät runsaasti limaa. Limaisen juurenhunnun takana kasvavat juurikarvat imevät vettä ja kivennäisaineita, jotka kulkeutuvat johtosolukon pienen pieniä kanavia pitkin lehtiin. Lehdissä muodostuu tärkkelystä ja aminohappoja, ja nämä ravinteet lähetetään kaikkialle puuhun ja sen juuriin.
18 Puiden ja muiden kasvien kiertojärjestelmät ovat eräissä suhteissa niin hämmästyttäviä, että monet tiedemiehet pitävät niitä lähes ihmeinä. Ensinnäkin, miten vesi saadaan pumputuksi maasta 50–100 metrin korkeuteen? Niin sanottu juuripaine panee sen liikkeelle, mutta varressa on toisen mekanismin vuoro. Vesimolekyylit pysyvät toisissaan kiinni koheesion avulla. Kun lehdistä haihtuu vettä, sitä työntyy samanaikaisesti koheesion ansiosta ylöspäin yhtenäisinä ohuina patsaina, jotka ulottuvat juurista lehtiin ja etenevät jopa 60 metriä tunnissa. On arvioitu, että tämä järjestelmä pystyisi nostamaan vettä noin kolme kilometriä korkeaan puuhun! Kun ylimääräinen vesi poistuu puusta lehtien kautta haihtumalla, miljardit vesitonnit palaavat ilmakehään pudotakseen jälleen maahan sateena. Eikö olekin erinomainen esimerkki suunnittelusta?
19 Eikä siinä kaikki. Lehdet tarvitsevat maaperästä nitraatteja tai nitriittejä voidakseen valmistaa elintärkeitä aminohappoja. Jonkin verran näitä aineita joutuu maaperään salamoinnin ja eräitten vapaana elävien bakteereiden välityksellä. Myös palkokasvit, kuten herne, apila, pavut ja sinimailanen, muodostavat riittävästi typpiyhdisteitä. Eräät bakteerit elävät niiden juurista, juuret antavat bakteereille hiilihydraatteja, ja bakteerit puolestaan muuttavat eli sitovat maaperän typpeä käyttökelpoisiksi nitraateiksi ja nitriiteiksi. Näin ne sitovat yhden hehtaarin alalla noin 100–200 kiloa typpeä vuosittain.
20 Tässäkään ei vielä ole kaikki. Vihreät lehdet valmistavat ilman hiilidioksidista ja juurien kautta saamastaan vedestä auringon energian avulla sokeria, jolloin samalla vapautuu happea. Tätä tapahtumasarjaa sanotaan fotosynteesiksi eli valon avulla tapahtuvaksi yhteyttämiseksi, ja se tapahtuu solun viherhiukkasissa, jotka ovat niin pieniä, että niitä mahtuisi 400000 kappaletta tämän virkkeen lopussa olevaan pisteeseen. Tiedemiehet eivät täysin käsitä tätä tapahtumasarjaa. ”Fotosynteesiin liittyy noin seitsemänkymmentä erillistä kemiallista reaktiota”, sanoo muuan biologi. ”Se on todella ihmeellinen tapahtuma.”12 Kasveja on sanottu luonnon ”tehtaiksi”, ja ne ovatkin kauniita ja hiljaisia tuotantolaitoksia, jotka eivät saastuta, jotka tuottavat happea, pitävät yllä veden kiertokulkua ja ravitsevat maailman. Ilmaantuivatko ne pelkästään sattumalta? Onko se tosiaankaan uskottavaa?
21 Joidenkuiden maailman kuuluisimpien tiedemiesten mielestä sitä on vaikea uskoa. He näkevät luonnossa osoituksia älystä. Ja vaikka Nobelin palkinnon saanut fyysikko Robert A. Millikan uskookin evoluutioon, hän sanoi eräässä Yhdysvaltain fyysikkoseuran kokouksessa: ”On olemassa Jumala, joka muovaa loppumme – –. Puhtaasti materialistinen filosofia on minusta älyttömyyden huippu. Kaikkina aikoina viisaat ihmiset ovat aina nähneet niin paljon, että se on herättänyt heissä ainakin kunnioitusta.” Hän lainasi puheessaan Albert Einsteinin kuuluisia sanoja, joiden mukaan Einstein sanoi ’yrittävänsä nöyrästi käsittää edes äärettömän pienen osan luonnossa ilmenevästä älystä’.13
22 Todisteita suunnittelusta on kaikkialla ympärillämme luonnon loputtomassa vaihtelussa ja hämmästyttävässä monimutkaisuudessa, ja ne viittaavat korkeampaan älyyn. Tämä johtopäätös esitetään myös Raamatussa. Siinä suunnittelu luetaan Luojan ansioksi, jonka ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa”. – Roomalaisille 1:20.
23 Koska ympärillämme oleva elämä tarjoaa niin runsaasti todisteita suunnittelusta, näyttää siltä, että sen lukeminen sokean sattuman ansioksi ’ei ole puolustettavissa’. Ei siis varmasti ole ollenkaan kohtuutonta, että psalmista antaa siitä kunnian älylliselle Luojalle kirjoittaessaan: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.” – Psalmit 104:24, 25.

tutkijamies kirjoitti:

KUN antropologit tekevät kaivauksia ja löytävät kolmikulmaisen, terävän piikiven kappaleen, he päättelevät, että jonkun on täytynyt muotoilla se nuolenkärjeksi. Tiedemiehet ovat yksimielisiä siitä, etteivät tällaiset tiettyä tarkoitusta varten tehdyt esineet ole voineet syntyä sattumalta.
2 Mutta kun on kyse eliöistä, tällainen johdonmukaisuus usein hylätään. Tekijää ei enää pidetäkään tarpeellisena. Yksinkertaisinkin yksisoluinen eliö, tai pelkästään sen geneettisen koodin sisältävä DNA, on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin muotoiltu piikiven palanen. Siitä huolimatta kehitysopin kannattajat väittävät, ettei niillä ole ollut tekijää vaan ne ovat muotoutuneet sattumanvaraisen tapahtumasarjan avulla.
3 Darwin kuitenkin havaitsi, että tarvitaan jotakin suunnittelevaa voimaa, ja hän lykkäsi tehtävän luonnonvalinnan harteille. Hän sanoi: ”Voimme sanoa luonnollisen valinnan joka päivä ja hetki kaikkialla maailmassa tähystelevän pienimpiäkin muunteluja, hyläten huonot, säilyttäen ja kartuttaen hyviä.”1 Tämä näkemys on kuitenkin menettämässä kannatustaan.
4 Stephen Gouldin mukaan monet kehitysopin kannattajat ovat nykyään sitä mieltä, että huomattavat muutokset ”eivät ehkä ole riippuvaisia luonnonvalinnasta ja voivat kenties levitä sattumanvaraisesti populaatioiden välityksellä”.2 Gordon Taylor on samaa mieltä: ”Luonnonvalinta selittää pienen osan tapahtumista suurimman osan jäädessä vaille selitystä.”3 Geologi David Raup sanoo: ”Tällä hetkellä puhtaan sattuman vaikutukset tarjoavat merkittävän vaihtoehdon luonnonvalinnalle.”4 Mutta onko ”puhdas sattuma” mikään suunnittelija tai tekijä? Pystyykö se tuottamaan koko elämän monimutkaisen kudelman?
5 Kehitysopin kannattaja Richard Lewontin myönsi, että eliöt ”näyttävät olevan huolellisesti ja taitavasti suunniteltuja”, minkä vuoksi jotkut tiedemiehet pitivät niitä ”tärkeimpänä todisteena Korkeimmasta Suunnittelijasta”.5 On hyödyllistä tarkastella joitakin näistä todisteista.
Pienet ihmeet
6 Aloittakaamme pienimmistä eliöistä, yksisoluisista. Eräs biologi sanoi, että yksisoluiset eläimet voivat ”pyydystää ravintoa, sulattaa sen, poistaa kuona-aineensa, liikkua, rakentaa taloja, olla sukupuolisessa kanssakäymisessä” ja ”oikeastaan tehdä kaikkea sitä mitä mekin, vaikkei niillä ole kudoksia, elimiä, sydäntä eikä aivoja”.6
7 Piilevät ovat yksisoluisia eliöitä, jotka valmistavat meriveden sisältämästä piistä ja hapesta lasia ja siitä edelleen lehtivihreälleen pikkuriikkisiä ”säilytysrasioita”. Eräs tiedemies ylistää sekä niiden merkitystä että kauneutta: ”Nämä korurasioihin kätketyt vihreät lehdet ovat laitumena yhdeksälle kymmenesosalle kaikista merieliöistä.” Piilevien ravintoarvo perustuu paljolti niiden valmistamaan öljyyn, jonka avulla ne voivat myös pulpahdella lähelle vedenpintaa, jossa niiden lehtivihreä taas saa tarvitsemaansa auringonvaloa.
8 Edellä lainattu tiedemies kertoo meille, että piilevien lasikuoret ovat ”jos jonkinmuotoisia – palloja, kuutioita, kilpiä, kolmikulmioita, soikioita, suorakulmioita – aina taidokkain geometrisia syövytyksin koristeltuna. Nämä puhtaaseen lasiin tehdyt koristeet ovat niin taitavaa työtä, että ihmisen hius pitäisi halkaista pituussuunnassa neljänteensadanteen osaansa, ennen kuin se mahtuisi kuvioviivojen väliin.”7
9 Eräs merieläinten ryhmä, josta käytetään nimitystä säde-eläimet, valmistaa lasia ja rakentaa siitä ”lasisia sädekimppuja, joissa keskellä olevasta kidepallosta pistää säteittäisesti esiin pitkiä, ohuita, läpikuultavia neulasia”. Tai ”lasikannattimista rakennetaan kuusikulmioita ja niistä edelleen yksinkertaisia kevyistä, suoraviivaisista rakenteista koostuvia kupoleita”. Eräästä mikroskooppisen pienestä rakentajasta sanotaan: ”Tälle mainiolle arkkitehdille ei riitä yksi – – kupoli; sille on oltava kolme pitsimäisin leikkauksin koristeltua lasikupolia sisäkkäin.”8 Sanat eivät riitä kuvailemaan näitä muotoilun ihmeitä – siihen tarvitaan kuvia.
10 Sienieläimet koostuvat miljoonista soluista, joita kuitenkin on vain muutamaa tyyppiä. Eräässä yliopiston kurssikirjassa selitetään: ”Solut eivät ole järjestyneet kudoksiksi eivätkä elimiksi, mutta silti solujen kesken tapahtuu jonkinlaista tunnistamista, joka pitää ne yhdessä ja tekee niistä toimivan kokonaisuuden.”9 Jos sienieläin puristetaan kankaan läpi ja hajotetaan siten miljooniin soluihinsa, nämä solut yhdistyvät ja muodostavat uudelleen saman sienieläimen. Sienieläimet rakentavat lasisia tukirankoja, jotka ovat hyvin kauniita. Yksi hämmästyttävimmistä on venuksenkukkakori.
11 Muuan tiedemies sanoo siitä: ”Kun katsoo jotain mutkikasta sienen tukirankoa, vaikkapa piineulasista koostunutta Venuksen kukkakoria, ei mielikuvitus riitä sitä tajuamaan. Miten puolittain itsenäiset, mikroskooppiset solut saattoivat yhteistoimin erittää miljoona piineulasta ja rakentaa niistä noin kauniin ja monimutkaisen verkon? Emme sitä tiedä.”10 Mutta yhden asian me tiedämme: ei ole todennäköistä, että se olisi sattuman aikaansaannosta.
Yhteistyötä
12 On olemassa useita tapauksia, joissa näyttää siltä, että kaksi eliötä on suunniteltu elämään yhdessä. Tällaisesta yhteistyöstä käytetään nimitystä symbioosi (yhteiselämä). Eräät viikunat ja pistiäiset tarvitsevat toisiaan voidakseen lisääntyä. Termiitit syövät puuta, mutta ne tarvitsevat suolessaan eläviä alkueläimiä sen sulattamiseen. Myöskään nautaeläimet, vuohet ja kamelit eivät pystyisi sulattamaan ruohon selluloosaa ilman sisällään elävien bakteerien ja alkueläinten apua. Eräässä kirjoituksessa kerrotaankin: ”Siihen lehmän mahan osaan, jossa tuo ruoansulatus tapahtuu, mahtuu noin 90 litraa nestettä, ja sen jokaisessa pisarassa on 10 miljardia pieneliötä.”11 Levät ja sienet kasvavat yhdessä muodostaen jäkälää. Vain siten ne voivat kasvaa paljaalla kalliolla ja alkaa muuttaa kiveä irtomaaksi.
13 Eräät muurahaiset elävät akaasiapuiden ontoissa piikeissä. Ne pitävät lehtiä syövät hyönteiset poissa ja katkaisevat ja tappavat köynnökset, jotka yrittävät kiivetä puuta pitkin. Vastalahjaksi puu erittää makeaa nestettä, jolla muurahaiset herkuttelevat, ja lisäksi se tuottaa pieniä valehedelmiä, joita muurahaiset syövät. Suojeliko muurahainen ensin puuta ja palkitsiko puu sen jälkeen muurahaisen hedelmillä? Vai tekikö puu hedelmiä muurahaiselle, minkä jälkeen muurahainen osoitti kiitollisuutensa suojelemalla sitä? Vai tapahtuiko tämä kaikki sattumalta yhtä aikaa?
14 Hyönteiset ja kukat tarjoavat monia esimerkkejä tällaisesta yhteistyöstä. Hyönteiset suorittavat kukkien pölytyksen, ja kukat puolestaan antavat hyönteisille siitepölyä ja mettä ravinnoksi. Jotkin kukat valmistavat kahdenlaista siitepölyä. Toinen siitepöly hedelmöittää siemenet, mutta toinen on steriiliä, ja sitä hyönteisvierailijat syövät. Monilla kukilla on erityisiä kuviointeja ja tuoksuja, jotka ohjaavat hyönteiset meden ääreen. Sitä tavoitellessaan hyönteiset pölyttävät kukan. Joillakin kukilla taas on laukaisumekanismeja. Kun hyönteiset koskettavat laukaisinta, siitepölyä sisältävät heteiden ponnet läimäyttävät niitä.
15 Esimerkiksi piippuköynnös ei pysty pölyttämään itseään, joten se tarvitsee hyönteisiä tuomaan sille siitepölyä toisista kukista. Sen kukat ovat jokainen torvimaisen kehälehden ympäröimiä, ja tämä lehti on vahapintainen. Kukan hajun houkuttelemat hyönteiset laskeutuvat lehdelle, jonka liukasta pintaa pitkin ne putoavat pohjalla olevaan pullistumaan. Luottipinnat ovat siellä valmiina ottamaan vastaan hyönteisten mukanaan tuoman siitepölyn, ja näin tapahtuu pölytys. Mutta sukaset ja vahapintaiset seinämät pitävät hyönteisiä kukan vankeina vielä kolme päivää. Sinä aikana kukan oma siitepöly valmistuu ja tarttuu hyönteisiin. Vasta silloin sukaset kuihtuvat ja vahapintainen kehälehti taipuu, kunnes se on vaakasuorassa. Hyönteiset poistuvat kukasta uuden siitepölykuorman kanssa ja lentävät johonkin toiseen piippuköynnökseen pölyttämään sen. Hyönteiset eivät ole lainkaan pahoillaan kolmen päivän vierailustaan, sillä ne voivat sen aikana herkutella niitä varten varastoidulla medellä. Onko tämä kaikki ilmaantunut sattumalta? Vai onko sen takana järkevä suunnitelma?
16 Eräillä kämmekkäkasveihin kuuluvilla orhoilla (Ophrys) on teriössään naaraspistiäisen kuva, jossa on myös silmät, tuntosarvet ja siivet. Se jopa erittää paritteluvalmiin naaraan tuoksua. Kun koiras yrittää paritella kukan kanssa, se suorittaakin ainoastaan pölytyksen. Eräs toinen kämmekkäkasvi (Coryanthes) antaa metensä käydä, ja kun mehiläinen sitä nautittuaan alkaa horjahdella, se luiskahtaa nestettä sisältävään suppiloon, josta se pääsee pois ainoastaan luikertelemalla hedesauvan ali, joka sirottelee sen päälle siitepölyä.
Luonnon ”tehtaat”
17 Kasvien vihreät lehdet ruokkivat maailman joko suoraan tai epäsuorasti. Ne eivät kuitenkaan voi toimii ilman juuriston apua. Miljoonat pienet juurenhaarat tunkeutuvat maaperään. Jokaista juurenkärkeä suojaa juurenhuntu, jonka solut erittävät runsaasti limaa. Limaisen juurenhunnun takana kasvavat juurikarvat imevät vettä ja kivennäisaineita, jotka kulkeutuvat johtosolukon pienen pieniä kanavia pitkin lehtiin. Lehdissä muodostuu tärkkelystä ja aminohappoja, ja nämä ravinteet lähetetään kaikkialle puuhun ja sen juuriin.
18 Puiden ja muiden kasvien kiertojärjestelmät ovat eräissä suhteissa niin hämmästyttäviä, että monet tiedemiehet pitävät niitä lähes ihmeinä. Ensinnäkin, miten vesi saadaan pumputuksi maasta 50–100 metrin korkeuteen? Niin sanottu juuripaine panee sen liikkeelle, mutta varressa on toisen mekanismin vuoro. Vesimolekyylit pysyvät toisissaan kiinni koheesion avulla. Kun lehdistä haihtuu vettä, sitä työntyy samanaikaisesti koheesion ansiosta ylöspäin yhtenäisinä ohuina patsaina, jotka ulottuvat juurista lehtiin ja etenevät jopa 60 metriä tunnissa. On arvioitu, että tämä järjestelmä pystyisi nostamaan vettä noin kolme kilometriä korkeaan puuhun! Kun ylimääräinen vesi poistuu puusta lehtien kautta haihtumalla, miljardit vesitonnit palaavat ilmakehään pudotakseen jälleen maahan sateena. Eikö olekin erinomainen esimerkki suunnittelusta?
19 Eikä siinä kaikki. Lehdet tarvitsevat maaperästä nitraatteja tai nitriittejä voidakseen valmistaa elintärkeitä aminohappoja. Jonkin verran näitä aineita joutuu maaperään salamoinnin ja eräitten vapaana elävien bakteereiden välityksellä. Myös palkokasvit, kuten herne, apila, pavut ja sinimailanen, muodostavat riittävästi typpiyhdisteitä. Eräät bakteerit elävät niiden juurista, juuret antavat bakteereille hiilihydraatteja, ja bakteerit puolestaan muuttavat eli sitovat maaperän typpeä käyttökelpoisiksi nitraateiksi ja nitriiteiksi. Näin ne sitovat yhden hehtaarin alalla noin 100–200 kiloa typpeä vuosittain.
20 Tässäkään ei vielä ole kaikki. Vihreät lehdet valmistavat ilman hiilidioksidista ja juurien kautta saamastaan vedestä auringon energian avulla sokeria, jolloin samalla vapautuu happea. Tätä tapahtumasarjaa sanotaan fotosynteesiksi eli valon avulla tapahtuvaksi yhteyttämiseksi, ja se tapahtuu solun viherhiukkasissa, jotka ovat niin pieniä, että niitä mahtuisi 400000 kappaletta tämän virkkeen lopussa olevaan pisteeseen. Tiedemiehet eivät täysin käsitä tätä tapahtumasarjaa. ”Fotosynteesiin liittyy noin seitsemänkymmentä erillistä kemiallista reaktiota”, sanoo muuan biologi. ”Se on todella ihmeellinen tapahtuma.”12 Kasveja on sanottu luonnon ”tehtaiksi”, ja ne ovatkin kauniita ja hiljaisia tuotantolaitoksia, jotka eivät saastuta, jotka tuottavat happea, pitävät yllä veden kiertokulkua ja ravitsevat maailman. Ilmaantuivatko ne pelkästään sattumalta? Onko se tosiaankaan uskottavaa?
21 Joidenkuiden maailman kuuluisimpien tiedemiesten mielestä sitä on vaikea uskoa. He näkevät luonnossa osoituksia älystä. Ja vaikka Nobelin palkinnon saanut fyysikko Robert A. Millikan uskookin evoluutioon, hän sanoi eräässä Yhdysvaltain fyysikkoseuran kokouksessa: ”On olemassa Jumala, joka muovaa loppumme – –. Puhtaasti materialistinen filosofia on minusta älyttömyyden huippu. Kaikkina aikoina viisaat ihmiset ovat aina nähneet niin paljon, että se on herättänyt heissä ainakin kunnioitusta.” Hän lainasi puheessaan Albert Einsteinin kuuluisia sanoja, joiden mukaan Einstein sanoi ’yrittävänsä nöyrästi käsittää edes äärettömän pienen osan luonnossa ilmenevästä älystä’.13
22 Todisteita suunnittelusta on kaikkialla ympärillämme luonnon loputtomassa vaihtelussa ja hämmästyttävässä monimutkaisuudessa, ja ne viittaavat korkeampaan älyyn. Tämä johtopäätös esitetään myös Raamatussa. Siinä suunnittelu luetaan Luojan ansioksi, jonka ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa”. – Roomalaisille 1:20.
23 Koska ympärillämme oleva elämä tarjoaa niin runsaasti todisteita suunnittelusta, näyttää siltä, että sen lukeminen sokean sattuman ansioksi ’ei ole puolustettavissa’. Ei siis varmasti ole ollenkaan kohtuutonta, että psalmista antaa siitä kunnian älylliselle Luojalle kirjoittaessaan: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.” – Psalmit 104:24, 25.

Lue lisää

Siellä ei taida olla kategoriaa "maailman säälittävimmät copy-pastet"

Ylermi.Nakki kirjoitti:

Siellä ei taida olla kategoriaa "maailman säälittävimmät copy-pastet"

Vaikka olisikin kopio niin täyttä asiaa kuitenkin.

olisikin kirjoitti:

Vaikka olisikin kopio niin täyttä asiaa kuitenkin.

Puolet copypastesta oli selostusta, kuinka tietyt tieteilijät käsittelevät eri ilmiöitä. Toinen puolisko oli kuvausta siitä, mitä tapahtuu luonnossa eri eliölajeissa ja mikro-organismeissa. Tekstissä ei sanallakaan otettu kantaa siihen, MIKÄ nyt oikein hiertää niissä esimerkeissä. Veikkaan että ainoa perustelu on: "Tämä on niin monimutkaisen näköistä, että sen ON PAKKO olla suunniteltua".

tutkijamies kirjoitti:

KUN antropologit tekevät kaivauksia ja löytävät kolmikulmaisen, terävän piikiven kappaleen, he päättelevät, että jonkun on täytynyt muotoilla se nuolenkärjeksi. Tiedemiehet ovat yksimielisiä siitä, etteivät tällaiset tiettyä tarkoitusta varten tehdyt esineet ole voineet syntyä sattumalta.
2 Mutta kun on kyse eliöistä, tällainen johdonmukaisuus usein hylätään. Tekijää ei enää pidetäkään tarpeellisena. Yksinkertaisinkin yksisoluinen eliö, tai pelkästään sen geneettisen koodin sisältävä DNA, on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin muotoiltu piikiven palanen. Siitä huolimatta kehitysopin kannattajat väittävät, ettei niillä ole ollut tekijää vaan ne ovat muotoutuneet sattumanvaraisen tapahtumasarjan avulla.
3 Darwin kuitenkin havaitsi, että tarvitaan jotakin suunnittelevaa voimaa, ja hän lykkäsi tehtävän luonnonvalinnan harteille. Hän sanoi: ”Voimme sanoa luonnollisen valinnan joka päivä ja hetki kaikkialla maailmassa tähystelevän pienimpiäkin muunteluja, hyläten huonot, säilyttäen ja kartuttaen hyviä.”1 Tämä näkemys on kuitenkin menettämässä kannatustaan.
4 Stephen Gouldin mukaan monet kehitysopin kannattajat ovat nykyään sitä mieltä, että huomattavat muutokset ”eivät ehkä ole riippuvaisia luonnonvalinnasta ja voivat kenties levitä sattumanvaraisesti populaatioiden välityksellä”.2 Gordon Taylor on samaa mieltä: ”Luonnonvalinta selittää pienen osan tapahtumista suurimman osan jäädessä vaille selitystä.”3 Geologi David Raup sanoo: ”Tällä hetkellä puhtaan sattuman vaikutukset tarjoavat merkittävän vaihtoehdon luonnonvalinnalle.”4 Mutta onko ”puhdas sattuma” mikään suunnittelija tai tekijä? Pystyykö se tuottamaan koko elämän monimutkaisen kudelman?
5 Kehitysopin kannattaja Richard Lewontin myönsi, että eliöt ”näyttävät olevan huolellisesti ja taitavasti suunniteltuja”, minkä vuoksi jotkut tiedemiehet pitivät niitä ”tärkeimpänä todisteena Korkeimmasta Suunnittelijasta”.5 On hyödyllistä tarkastella joitakin näistä todisteista.
Pienet ihmeet
6 Aloittakaamme pienimmistä eliöistä, yksisoluisista. Eräs biologi sanoi, että yksisoluiset eläimet voivat ”pyydystää ravintoa, sulattaa sen, poistaa kuona-aineensa, liikkua, rakentaa taloja, olla sukupuolisessa kanssakäymisessä” ja ”oikeastaan tehdä kaikkea sitä mitä mekin, vaikkei niillä ole kudoksia, elimiä, sydäntä eikä aivoja”.6
7 Piilevät ovat yksisoluisia eliöitä, jotka valmistavat meriveden sisältämästä piistä ja hapesta lasia ja siitä edelleen lehtivihreälleen pikkuriikkisiä ”säilytysrasioita”. Eräs tiedemies ylistää sekä niiden merkitystä että kauneutta: ”Nämä korurasioihin kätketyt vihreät lehdet ovat laitumena yhdeksälle kymmenesosalle kaikista merieliöistä.” Piilevien ravintoarvo perustuu paljolti niiden valmistamaan öljyyn, jonka avulla ne voivat myös pulpahdella lähelle vedenpintaa, jossa niiden lehtivihreä taas saa tarvitsemaansa auringonvaloa.
8 Edellä lainattu tiedemies kertoo meille, että piilevien lasikuoret ovat ”jos jonkinmuotoisia – palloja, kuutioita, kilpiä, kolmikulmioita, soikioita, suorakulmioita – aina taidokkain geometrisia syövytyksin koristeltuna. Nämä puhtaaseen lasiin tehdyt koristeet ovat niin taitavaa työtä, että ihmisen hius pitäisi halkaista pituussuunnassa neljänteensadanteen osaansa, ennen kuin se mahtuisi kuvioviivojen väliin.”7
9 Eräs merieläinten ryhmä, josta käytetään nimitystä säde-eläimet, valmistaa lasia ja rakentaa siitä ”lasisia sädekimppuja, joissa keskellä olevasta kidepallosta pistää säteittäisesti esiin pitkiä, ohuita, läpikuultavia neulasia”. Tai ”lasikannattimista rakennetaan kuusikulmioita ja niistä edelleen yksinkertaisia kevyistä, suoraviivaisista rakenteista koostuvia kupoleita”. Eräästä mikroskooppisen pienestä rakentajasta sanotaan: ”Tälle mainiolle arkkitehdille ei riitä yksi – – kupoli; sille on oltava kolme pitsimäisin leikkauksin koristeltua lasikupolia sisäkkäin.”8 Sanat eivät riitä kuvailemaan näitä muotoilun ihmeitä – siihen tarvitaan kuvia.
10 Sienieläimet koostuvat miljoonista soluista, joita kuitenkin on vain muutamaa tyyppiä. Eräässä yliopiston kurssikirjassa selitetään: ”Solut eivät ole järjestyneet kudoksiksi eivätkä elimiksi, mutta silti solujen kesken tapahtuu jonkinlaista tunnistamista, joka pitää ne yhdessä ja tekee niistä toimivan kokonaisuuden.”9 Jos sienieläin puristetaan kankaan läpi ja hajotetaan siten miljooniin soluihinsa, nämä solut yhdistyvät ja muodostavat uudelleen saman sienieläimen. Sienieläimet rakentavat lasisia tukirankoja, jotka ovat hyvin kauniita. Yksi hämmästyttävimmistä on venuksenkukkakori.
11 Muuan tiedemies sanoo siitä: ”Kun katsoo jotain mutkikasta sienen tukirankoa, vaikkapa piineulasista koostunutta Venuksen kukkakoria, ei mielikuvitus riitä sitä tajuamaan. Miten puolittain itsenäiset, mikroskooppiset solut saattoivat yhteistoimin erittää miljoona piineulasta ja rakentaa niistä noin kauniin ja monimutkaisen verkon? Emme sitä tiedä.”10 Mutta yhden asian me tiedämme: ei ole todennäköistä, että se olisi sattuman aikaansaannosta.
Yhteistyötä
12 On olemassa useita tapauksia, joissa näyttää siltä, että kaksi eliötä on suunniteltu elämään yhdessä. Tällaisesta yhteistyöstä käytetään nimitystä symbioosi (yhteiselämä). Eräät viikunat ja pistiäiset tarvitsevat toisiaan voidakseen lisääntyä. Termiitit syövät puuta, mutta ne tarvitsevat suolessaan eläviä alkueläimiä sen sulattamiseen. Myöskään nautaeläimet, vuohet ja kamelit eivät pystyisi sulattamaan ruohon selluloosaa ilman sisällään elävien bakteerien ja alkueläinten apua. Eräässä kirjoituksessa kerrotaankin: ”Siihen lehmän mahan osaan, jossa tuo ruoansulatus tapahtuu, mahtuu noin 90 litraa nestettä, ja sen jokaisessa pisarassa on 10 miljardia pieneliötä.”11 Levät ja sienet kasvavat yhdessä muodostaen jäkälää. Vain siten ne voivat kasvaa paljaalla kalliolla ja alkaa muuttaa kiveä irtomaaksi.
13 Eräät muurahaiset elävät akaasiapuiden ontoissa piikeissä. Ne pitävät lehtiä syövät hyönteiset poissa ja katkaisevat ja tappavat köynnökset, jotka yrittävät kiivetä puuta pitkin. Vastalahjaksi puu erittää makeaa nestettä, jolla muurahaiset herkuttelevat, ja lisäksi se tuottaa pieniä valehedelmiä, joita muurahaiset syövät. Suojeliko muurahainen ensin puuta ja palkitsiko puu sen jälkeen muurahaisen hedelmillä? Vai tekikö puu hedelmiä muurahaiselle, minkä jälkeen muurahainen osoitti kiitollisuutensa suojelemalla sitä? Vai tapahtuiko tämä kaikki sattumalta yhtä aikaa?
14 Hyönteiset ja kukat tarjoavat monia esimerkkejä tällaisesta yhteistyöstä. Hyönteiset suorittavat kukkien pölytyksen, ja kukat puolestaan antavat hyönteisille siitepölyä ja mettä ravinnoksi. Jotkin kukat valmistavat kahdenlaista siitepölyä. Toinen siitepöly hedelmöittää siemenet, mutta toinen on steriiliä, ja sitä hyönteisvierailijat syövät. Monilla kukilla on erityisiä kuviointeja ja tuoksuja, jotka ohjaavat hyönteiset meden ääreen. Sitä tavoitellessaan hyönteiset pölyttävät kukan. Joillakin kukilla taas on laukaisumekanismeja. Kun hyönteiset koskettavat laukaisinta, siitepölyä sisältävät heteiden ponnet läimäyttävät niitä.
15 Esimerkiksi piippuköynnös ei pysty pölyttämään itseään, joten se tarvitsee hyönteisiä tuomaan sille siitepölyä toisista kukista. Sen kukat ovat jokainen torvimaisen kehälehden ympäröimiä, ja tämä lehti on vahapintainen. Kukan hajun houkuttelemat hyönteiset laskeutuvat lehdelle, jonka liukasta pintaa pitkin ne putoavat pohjalla olevaan pullistumaan. Luottipinnat ovat siellä valmiina ottamaan vastaan hyönteisten mukanaan tuoman siitepölyn, ja näin tapahtuu pölytys. Mutta sukaset ja vahapintaiset seinämät pitävät hyönteisiä kukan vankeina vielä kolme päivää. Sinä aikana kukan oma siitepöly valmistuu ja tarttuu hyönteisiin. Vasta silloin sukaset kuihtuvat ja vahapintainen kehälehti taipuu, kunnes se on vaakasuorassa. Hyönteiset poistuvat kukasta uuden siitepölykuorman kanssa ja lentävät johonkin toiseen piippuköynnökseen pölyttämään sen. Hyönteiset eivät ole lainkaan pahoillaan kolmen päivän vierailustaan, sillä ne voivat sen aikana herkutella niitä varten varastoidulla medellä. Onko tämä kaikki ilmaantunut sattumalta? Vai onko sen takana järkevä suunnitelma?
16 Eräillä kämmekkäkasveihin kuuluvilla orhoilla (Ophrys) on teriössään naaraspistiäisen kuva, jossa on myös silmät, tuntosarvet ja siivet. Se jopa erittää paritteluvalmiin naaraan tuoksua. Kun koiras yrittää paritella kukan kanssa, se suorittaakin ainoastaan pölytyksen. Eräs toinen kämmekkäkasvi (Coryanthes) antaa metensä käydä, ja kun mehiläinen sitä nautittuaan alkaa horjahdella, se luiskahtaa nestettä sisältävään suppiloon, josta se pääsee pois ainoastaan luikertelemalla hedesauvan ali, joka sirottelee sen päälle siitepölyä.
Luonnon ”tehtaat”
17 Kasvien vihreät lehdet ruokkivat maailman joko suoraan tai epäsuorasti. Ne eivät kuitenkaan voi toimii ilman juuriston apua. Miljoonat pienet juurenhaarat tunkeutuvat maaperään. Jokaista juurenkärkeä suojaa juurenhuntu, jonka solut erittävät runsaasti limaa. Limaisen juurenhunnun takana kasvavat juurikarvat imevät vettä ja kivennäisaineita, jotka kulkeutuvat johtosolukon pienen pieniä kanavia pitkin lehtiin. Lehdissä muodostuu tärkkelystä ja aminohappoja, ja nämä ravinteet lähetetään kaikkialle puuhun ja sen juuriin.
18 Puiden ja muiden kasvien kiertojärjestelmät ovat eräissä suhteissa niin hämmästyttäviä, että monet tiedemiehet pitävät niitä lähes ihmeinä. Ensinnäkin, miten vesi saadaan pumputuksi maasta 50–100 metrin korkeuteen? Niin sanottu juuripaine panee sen liikkeelle, mutta varressa on toisen mekanismin vuoro. Vesimolekyylit pysyvät toisissaan kiinni koheesion avulla. Kun lehdistä haihtuu vettä, sitä työntyy samanaikaisesti koheesion ansiosta ylöspäin yhtenäisinä ohuina patsaina, jotka ulottuvat juurista lehtiin ja etenevät jopa 60 metriä tunnissa. On arvioitu, että tämä järjestelmä pystyisi nostamaan vettä noin kolme kilometriä korkeaan puuhun! Kun ylimääräinen vesi poistuu puusta lehtien kautta haihtumalla, miljardit vesitonnit palaavat ilmakehään pudotakseen jälleen maahan sateena. Eikö olekin erinomainen esimerkki suunnittelusta?
19 Eikä siinä kaikki. Lehdet tarvitsevat maaperästä nitraatteja tai nitriittejä voidakseen valmistaa elintärkeitä aminohappoja. Jonkin verran näitä aineita joutuu maaperään salamoinnin ja eräitten vapaana elävien bakteereiden välityksellä. Myös palkokasvit, kuten herne, apila, pavut ja sinimailanen, muodostavat riittävästi typpiyhdisteitä. Eräät bakteerit elävät niiden juurista, juuret antavat bakteereille hiilihydraatteja, ja bakteerit puolestaan muuttavat eli sitovat maaperän typpeä käyttökelpoisiksi nitraateiksi ja nitriiteiksi. Näin ne sitovat yhden hehtaarin alalla noin 100–200 kiloa typpeä vuosittain.
20 Tässäkään ei vielä ole kaikki. Vihreät lehdet valmistavat ilman hiilidioksidista ja juurien kautta saamastaan vedestä auringon energian avulla sokeria, jolloin samalla vapautuu happea. Tätä tapahtumasarjaa sanotaan fotosynteesiksi eli valon avulla tapahtuvaksi yhteyttämiseksi, ja se tapahtuu solun viherhiukkasissa, jotka ovat niin pieniä, että niitä mahtuisi 400000 kappaletta tämän virkkeen lopussa olevaan pisteeseen. Tiedemiehet eivät täysin käsitä tätä tapahtumasarjaa. ”Fotosynteesiin liittyy noin seitsemänkymmentä erillistä kemiallista reaktiota”, sanoo muuan biologi. ”Se on todella ihmeellinen tapahtuma.”12 Kasveja on sanottu luonnon ”tehtaiksi”, ja ne ovatkin kauniita ja hiljaisia tuotantolaitoksia, jotka eivät saastuta, jotka tuottavat happea, pitävät yllä veden kiertokulkua ja ravitsevat maailman. Ilmaantuivatko ne pelkästään sattumalta? Onko se tosiaankaan uskottavaa?
21 Joidenkuiden maailman kuuluisimpien tiedemiesten mielestä sitä on vaikea uskoa. He näkevät luonnossa osoituksia älystä. Ja vaikka Nobelin palkinnon saanut fyysikko Robert A. Millikan uskookin evoluutioon, hän sanoi eräässä Yhdysvaltain fyysikkoseuran kokouksessa: ”On olemassa Jumala, joka muovaa loppumme – –. Puhtaasti materialistinen filosofia on minusta älyttömyyden huippu. Kaikkina aikoina viisaat ihmiset ovat aina nähneet niin paljon, että se on herättänyt heissä ainakin kunnioitusta.” Hän lainasi puheessaan Albert Einsteinin kuuluisia sanoja, joiden mukaan Einstein sanoi ’yrittävänsä nöyrästi käsittää edes äärettömän pienen osan luonnossa ilmenevästä älystä’.13
22 Todisteita suunnittelusta on kaikkialla ympärillämme luonnon loputtomassa vaihtelussa ja hämmästyttävässä monimutkaisuudessa, ja ne viittaavat korkeampaan älyyn. Tämä johtopäätös esitetään myös Raamatussa. Siinä suunnittelu luetaan Luojan ansioksi, jonka ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa”. – Roomalaisille 1:20.
23 Koska ympärillämme oleva elämä tarjoaa niin runsaasti todisteita suunnittelusta, näyttää siltä, että sen lukeminen sokean sattuman ansioksi ’ei ole puolustettavissa’. Ei siis varmasti ole ollenkaan kohtuutonta, että psalmista antaa siitä kunnian älylliselle Luojalle kirjoittaessaan: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.” – Psalmit 104:24, 25.

Lue lisää

>> KUN antropologit tekevät kaivauksia ja löytävät kolmikulmaisen, terävän piikiven kappaleen, he päättelevät, että jonkun on täytynyt muotoilla se nuolenkärjeksi. Tiedemiehet ovat yksimielisiä siitä, etteivät tällaiset tiettyä tarkoitusta varten tehdyt esineet ole voineet syntyä sattumalta.
2 Mutta kun on kyse eliöistä, tällainen johdonmukaisuus usein hylätään.

olisikin kirjoitti:

Vaikka olisikin kopio niin täyttä asiaa kuitenkin.

Ei ollut kovinkaan täyttä, esim puu ja muurahaiset kohta oli ihan naurettava, puut eivät tunne kiitollisuutta vaan muurahaiset vain yksinkertaisesti loisivat puuta.

tutkijamies kirjoitti:

KUN antropologit tekevät kaivauksia ja löytävät kolmikulmaisen, terävän piikiven kappaleen, he päättelevät, että jonkun on täytynyt muotoilla se nuolenkärjeksi. Tiedemiehet ovat yksimielisiä siitä, etteivät tällaiset tiettyä tarkoitusta varten tehdyt esineet ole voineet syntyä sattumalta.
2 Mutta kun on kyse eliöistä, tällainen johdonmukaisuus usein hylätään. Tekijää ei enää pidetäkään tarpeellisena. Yksinkertaisinkin yksisoluinen eliö, tai pelkästään sen geneettisen koodin sisältävä DNA, on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin muotoiltu piikiven palanen. Siitä huolimatta kehitysopin kannattajat väittävät, ettei niillä ole ollut tekijää vaan ne ovat muotoutuneet sattumanvaraisen tapahtumasarjan avulla.
3 Darwin kuitenkin havaitsi, että tarvitaan jotakin suunnittelevaa voimaa, ja hän lykkäsi tehtävän luonnonvalinnan harteille. Hän sanoi: ”Voimme sanoa luonnollisen valinnan joka päivä ja hetki kaikkialla maailmassa tähystelevän pienimpiäkin muunteluja, hyläten huonot, säilyttäen ja kartuttaen hyviä.”1 Tämä näkemys on kuitenkin menettämässä kannatustaan.
4 Stephen Gouldin mukaan monet kehitysopin kannattajat ovat nykyään sitä mieltä, että huomattavat muutokset ”eivät ehkä ole riippuvaisia luonnonvalinnasta ja voivat kenties levitä sattumanvaraisesti populaatioiden välityksellä”.2 Gordon Taylor on samaa mieltä: ”Luonnonvalinta selittää pienen osan tapahtumista suurimman osan jäädessä vaille selitystä.”3 Geologi David Raup sanoo: ”Tällä hetkellä puhtaan sattuman vaikutukset tarjoavat merkittävän vaihtoehdon luonnonvalinnalle.”4 Mutta onko ”puhdas sattuma” mikään suunnittelija tai tekijä? Pystyykö se tuottamaan koko elämän monimutkaisen kudelman?
5 Kehitysopin kannattaja Richard Lewontin myönsi, että eliöt ”näyttävät olevan huolellisesti ja taitavasti suunniteltuja”, minkä vuoksi jotkut tiedemiehet pitivät niitä ”tärkeimpänä todisteena Korkeimmasta Suunnittelijasta”.5 On hyödyllistä tarkastella joitakin näistä todisteista.
Pienet ihmeet
6 Aloittakaamme pienimmistä eliöistä, yksisoluisista. Eräs biologi sanoi, että yksisoluiset eläimet voivat ”pyydystää ravintoa, sulattaa sen, poistaa kuona-aineensa, liikkua, rakentaa taloja, olla sukupuolisessa kanssakäymisessä” ja ”oikeastaan tehdä kaikkea sitä mitä mekin, vaikkei niillä ole kudoksia, elimiä, sydäntä eikä aivoja”.6
7 Piilevät ovat yksisoluisia eliöitä, jotka valmistavat meriveden sisältämästä piistä ja hapesta lasia ja siitä edelleen lehtivihreälleen pikkuriikkisiä ”säilytysrasioita”. Eräs tiedemies ylistää sekä niiden merkitystä että kauneutta: ”Nämä korurasioihin kätketyt vihreät lehdet ovat laitumena yhdeksälle kymmenesosalle kaikista merieliöistä.” Piilevien ravintoarvo perustuu paljolti niiden valmistamaan öljyyn, jonka avulla ne voivat myös pulpahdella lähelle vedenpintaa, jossa niiden lehtivihreä taas saa tarvitsemaansa auringonvaloa.
8 Edellä lainattu tiedemies kertoo meille, että piilevien lasikuoret ovat ”jos jonkinmuotoisia – palloja, kuutioita, kilpiä, kolmikulmioita, soikioita, suorakulmioita – aina taidokkain geometrisia syövytyksin koristeltuna. Nämä puhtaaseen lasiin tehdyt koristeet ovat niin taitavaa työtä, että ihmisen hius pitäisi halkaista pituussuunnassa neljänteensadanteen osaansa, ennen kuin se mahtuisi kuvioviivojen väliin.”7
9 Eräs merieläinten ryhmä, josta käytetään nimitystä säde-eläimet, valmistaa lasia ja rakentaa siitä ”lasisia sädekimppuja, joissa keskellä olevasta kidepallosta pistää säteittäisesti esiin pitkiä, ohuita, läpikuultavia neulasia”. Tai ”lasikannattimista rakennetaan kuusikulmioita ja niistä edelleen yksinkertaisia kevyistä, suoraviivaisista rakenteista koostuvia kupoleita”. Eräästä mikroskooppisen pienestä rakentajasta sanotaan: ”Tälle mainiolle arkkitehdille ei riitä yksi – – kupoli; sille on oltava kolme pitsimäisin leikkauksin koristeltua lasikupolia sisäkkäin.”8 Sanat eivät riitä kuvailemaan näitä muotoilun ihmeitä – siihen tarvitaan kuvia.
10 Sienieläimet koostuvat miljoonista soluista, joita kuitenkin on vain muutamaa tyyppiä. Eräässä yliopiston kurssikirjassa selitetään: ”Solut eivät ole järjestyneet kudoksiksi eivätkä elimiksi, mutta silti solujen kesken tapahtuu jonkinlaista tunnistamista, joka pitää ne yhdessä ja tekee niistä toimivan kokonaisuuden.”9 Jos sienieläin puristetaan kankaan läpi ja hajotetaan siten miljooniin soluihinsa, nämä solut yhdistyvät ja muodostavat uudelleen saman sienieläimen. Sienieläimet rakentavat lasisia tukirankoja, jotka ovat hyvin kauniita. Yksi hämmästyttävimmistä on venuksenkukkakori.
11 Muuan tiedemies sanoo siitä: ”Kun katsoo jotain mutkikasta sienen tukirankoa, vaikkapa piineulasista koostunutta Venuksen kukkakoria, ei mielikuvitus riitä sitä tajuamaan. Miten puolittain itsenäiset, mikroskooppiset solut saattoivat yhteistoimin erittää miljoona piineulasta ja rakentaa niistä noin kauniin ja monimutkaisen verkon? Emme sitä tiedä.”10 Mutta yhden asian me tiedämme: ei ole todennäköistä, että se olisi sattuman aikaansaannosta.
Yhteistyötä
12 On olemassa useita tapauksia, joissa näyttää siltä, että kaksi eliötä on suunniteltu elämään yhdessä. Tällaisesta yhteistyöstä käytetään nimitystä symbioosi (yhteiselämä). Eräät viikunat ja pistiäiset tarvitsevat toisiaan voidakseen lisääntyä. Termiitit syövät puuta, mutta ne tarvitsevat suolessaan eläviä alkueläimiä sen sulattamiseen. Myöskään nautaeläimet, vuohet ja kamelit eivät pystyisi sulattamaan ruohon selluloosaa ilman sisällään elävien bakteerien ja alkueläinten apua. Eräässä kirjoituksessa kerrotaankin: ”Siihen lehmän mahan osaan, jossa tuo ruoansulatus tapahtuu, mahtuu noin 90 litraa nestettä, ja sen jokaisessa pisarassa on 10 miljardia pieneliötä.”11 Levät ja sienet kasvavat yhdessä muodostaen jäkälää. Vain siten ne voivat kasvaa paljaalla kalliolla ja alkaa muuttaa kiveä irtomaaksi.
13 Eräät muurahaiset elävät akaasiapuiden ontoissa piikeissä. Ne pitävät lehtiä syövät hyönteiset poissa ja katkaisevat ja tappavat köynnökset, jotka yrittävät kiivetä puuta pitkin. Vastalahjaksi puu erittää makeaa nestettä, jolla muurahaiset herkuttelevat, ja lisäksi se tuottaa pieniä valehedelmiä, joita muurahaiset syövät. Suojeliko muurahainen ensin puuta ja palkitsiko puu sen jälkeen muurahaisen hedelmillä? Vai tekikö puu hedelmiä muurahaiselle, minkä jälkeen muurahainen osoitti kiitollisuutensa suojelemalla sitä? Vai tapahtuiko tämä kaikki sattumalta yhtä aikaa?
14 Hyönteiset ja kukat tarjoavat monia esimerkkejä tällaisesta yhteistyöstä. Hyönteiset suorittavat kukkien pölytyksen, ja kukat puolestaan antavat hyönteisille siitepölyä ja mettä ravinnoksi. Jotkin kukat valmistavat kahdenlaista siitepölyä. Toinen siitepöly hedelmöittää siemenet, mutta toinen on steriiliä, ja sitä hyönteisvierailijat syövät. Monilla kukilla on erityisiä kuviointeja ja tuoksuja, jotka ohjaavat hyönteiset meden ääreen. Sitä tavoitellessaan hyönteiset pölyttävät kukan. Joillakin kukilla taas on laukaisumekanismeja. Kun hyönteiset koskettavat laukaisinta, siitepölyä sisältävät heteiden ponnet läimäyttävät niitä.
15 Esimerkiksi piippuköynnös ei pysty pölyttämään itseään, joten se tarvitsee hyönteisiä tuomaan sille siitepölyä toisista kukista. Sen kukat ovat jokainen torvimaisen kehälehden ympäröimiä, ja tämä lehti on vahapintainen. Kukan hajun houkuttelemat hyönteiset laskeutuvat lehdelle, jonka liukasta pintaa pitkin ne putoavat pohjalla olevaan pullistumaan. Luottipinnat ovat siellä valmiina ottamaan vastaan hyönteisten mukanaan tuoman siitepölyn, ja näin tapahtuu pölytys. Mutta sukaset ja vahapintaiset seinämät pitävät hyönteisiä kukan vankeina vielä kolme päivää. Sinä aikana kukan oma siitepöly valmistuu ja tarttuu hyönteisiin. Vasta silloin sukaset kuihtuvat ja vahapintainen kehälehti taipuu, kunnes se on vaakasuorassa. Hyönteiset poistuvat kukasta uuden siitepölykuorman kanssa ja lentävät johonkin toiseen piippuköynnökseen pölyttämään sen. Hyönteiset eivät ole lainkaan pahoillaan kolmen päivän vierailustaan, sillä ne voivat sen aikana herkutella niitä varten varastoidulla medellä. Onko tämä kaikki ilmaantunut sattumalta? Vai onko sen takana järkevä suunnitelma?
16 Eräillä kämmekkäkasveihin kuuluvilla orhoilla (Ophrys) on teriössään naaraspistiäisen kuva, jossa on myös silmät, tuntosarvet ja siivet. Se jopa erittää paritteluvalmiin naaraan tuoksua. Kun koiras yrittää paritella kukan kanssa, se suorittaakin ainoastaan pölytyksen. Eräs toinen kämmekkäkasvi (Coryanthes) antaa metensä käydä, ja kun mehiläinen sitä nautittuaan alkaa horjahdella, se luiskahtaa nestettä sisältävään suppiloon, josta se pääsee pois ainoastaan luikertelemalla hedesauvan ali, joka sirottelee sen päälle siitepölyä.
Luonnon ”tehtaat”
17 Kasvien vihreät lehdet ruokkivat maailman joko suoraan tai epäsuorasti. Ne eivät kuitenkaan voi toimii ilman juuriston apua. Miljoonat pienet juurenhaarat tunkeutuvat maaperään. Jokaista juurenkärkeä suojaa juurenhuntu, jonka solut erittävät runsaasti limaa. Limaisen juurenhunnun takana kasvavat juurikarvat imevät vettä ja kivennäisaineita, jotka kulkeutuvat johtosolukon pienen pieniä kanavia pitkin lehtiin. Lehdissä muodostuu tärkkelystä ja aminohappoja, ja nämä ravinteet lähetetään kaikkialle puuhun ja sen juuriin.
18 Puiden ja muiden kasvien kiertojärjestelmät ovat eräissä suhteissa niin hämmästyttäviä, että monet tiedemiehet pitävät niitä lähes ihmeinä. Ensinnäkin, miten vesi saadaan pumputuksi maasta 50–100 metrin korkeuteen? Niin sanottu juuripaine panee sen liikkeelle, mutta varressa on toisen mekanismin vuoro. Vesimolekyylit pysyvät toisissaan kiinni koheesion avulla. Kun lehdistä haihtuu vettä, sitä työntyy samanaikaisesti koheesion ansiosta ylöspäin yhtenäisinä ohuina patsaina, jotka ulottuvat juurista lehtiin ja etenevät jopa 60 metriä tunnissa. On arvioitu, että tämä järjestelmä pystyisi nostamaan vettä noin kolme kilometriä korkeaan puuhun! Kun ylimääräinen vesi poistuu puusta lehtien kautta haihtumalla, miljardit vesitonnit palaavat ilmakehään pudotakseen jälleen maahan sateena. Eikö olekin erinomainen esimerkki suunnittelusta?
19 Eikä siinä kaikki. Lehdet tarvitsevat maaperästä nitraatteja tai nitriittejä voidakseen valmistaa elintärkeitä aminohappoja. Jonkin verran näitä aineita joutuu maaperään salamoinnin ja eräitten vapaana elävien bakteereiden välityksellä. Myös palkokasvit, kuten herne, apila, pavut ja sinimailanen, muodostavat riittävästi typpiyhdisteitä. Eräät bakteerit elävät niiden juurista, juuret antavat bakteereille hiilihydraatteja, ja bakteerit puolestaan muuttavat eli sitovat maaperän typpeä käyttökelpoisiksi nitraateiksi ja nitriiteiksi. Näin ne sitovat yhden hehtaarin alalla noin 100–200 kiloa typpeä vuosittain.
20 Tässäkään ei vielä ole kaikki. Vihreät lehdet valmistavat ilman hiilidioksidista ja juurien kautta saamastaan vedestä auringon energian avulla sokeria, jolloin samalla vapautuu happea. Tätä tapahtumasarjaa sanotaan fotosynteesiksi eli valon avulla tapahtuvaksi yhteyttämiseksi, ja se tapahtuu solun viherhiukkasissa, jotka ovat niin pieniä, että niitä mahtuisi 400000 kappaletta tämän virkkeen lopussa olevaan pisteeseen. Tiedemiehet eivät täysin käsitä tätä tapahtumasarjaa. ”Fotosynteesiin liittyy noin seitsemänkymmentä erillistä kemiallista reaktiota”, sanoo muuan biologi. ”Se on todella ihmeellinen tapahtuma.”12 Kasveja on sanottu luonnon ”tehtaiksi”, ja ne ovatkin kauniita ja hiljaisia tuotantolaitoksia, jotka eivät saastuta, jotka tuottavat happea, pitävät yllä veden kiertokulkua ja ravitsevat maailman. Ilmaantuivatko ne pelkästään sattumalta? Onko se tosiaankaan uskottavaa?
21 Joidenkuiden maailman kuuluisimpien tiedemiesten mielestä sitä on vaikea uskoa. He näkevät luonnossa osoituksia älystä. Ja vaikka Nobelin palkinnon saanut fyysikko Robert A. Millikan uskookin evoluutioon, hän sanoi eräässä Yhdysvaltain fyysikkoseuran kokouksessa: ”On olemassa Jumala, joka muovaa loppumme – –. Puhtaasti materialistinen filosofia on minusta älyttömyyden huippu. Kaikkina aikoina viisaat ihmiset ovat aina nähneet niin paljon, että se on herättänyt heissä ainakin kunnioitusta.” Hän lainasi puheessaan Albert Einsteinin kuuluisia sanoja, joiden mukaan Einstein sanoi ’yrittävänsä nöyrästi käsittää edes äärettömän pienen osan luonnossa ilmenevästä älystä’.13
22 Todisteita suunnittelusta on kaikkialla ympärillämme luonnon loputtomassa vaihtelussa ja hämmästyttävässä monimutkaisuudessa, ja ne viittaavat korkeampaan älyyn. Tämä johtopäätös esitetään myös Raamatussa. Siinä suunnittelu luetaan Luojan ansioksi, jonka ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa”. – Roomalaisille 1:20.
23 Koska ympärillämme oleva elämä tarjoaa niin runsaasti todisteita suunnittelusta, näyttää siltä, että sen lukeminen sokean sattuman ansioksi ’ei ole puolustettavissa’. Ei siis varmasti ole ollenkaan kohtuutonta, että psalmista antaa siitä kunnian älylliselle Luojalle kirjoittaessaan: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.” – Psalmit 104:24, 25.

Lue lisää

Sinä teet itsellesi ketjun joka on loputon: se suunnittelija olisi mutkikkaampi kuin mikään suunnittelemansa, josta seuraa, että silläkin pitää olla suunnittelija, josta seuraa, että silläkin pitää olla suunnittelija, josta seuraa.....

tutkijamies kirjoitti:

KUN antropologit tekevät kaivauksia ja löytävät kolmikulmaisen, terävän piikiven kappaleen, he päättelevät, että jonkun on täytynyt muotoilla se nuolenkärjeksi. Tiedemiehet ovat yksimielisiä siitä, etteivät tällaiset tiettyä tarkoitusta varten tehdyt esineet ole voineet syntyä sattumalta.
2 Mutta kun on kyse eliöistä, tällainen johdonmukaisuus usein hylätään. Tekijää ei enää pidetäkään tarpeellisena. Yksinkertaisinkin yksisoluinen eliö, tai pelkästään sen geneettisen koodin sisältävä DNA, on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin muotoiltu piikiven palanen. Siitä huolimatta kehitysopin kannattajat väittävät, ettei niillä ole ollut tekijää vaan ne ovat muotoutuneet sattumanvaraisen tapahtumasarjan avulla.
3 Darwin kuitenkin havaitsi, että tarvitaan jotakin suunnittelevaa voimaa, ja hän lykkäsi tehtävän luonnonvalinnan harteille. Hän sanoi: ”Voimme sanoa luonnollisen valinnan joka päivä ja hetki kaikkialla maailmassa tähystelevän pienimpiäkin muunteluja, hyläten huonot, säilyttäen ja kartuttaen hyviä.”1 Tämä näkemys on kuitenkin menettämässä kannatustaan.
4 Stephen Gouldin mukaan monet kehitysopin kannattajat ovat nykyään sitä mieltä, että huomattavat muutokset ”eivät ehkä ole riippuvaisia luonnonvalinnasta ja voivat kenties levitä sattumanvaraisesti populaatioiden välityksellä”.2 Gordon Taylor on samaa mieltä: ”Luonnonvalinta selittää pienen osan tapahtumista suurimman osan jäädessä vaille selitystä.”3 Geologi David Raup sanoo: ”Tällä hetkellä puhtaan sattuman vaikutukset tarjoavat merkittävän vaihtoehdon luonnonvalinnalle.”4 Mutta onko ”puhdas sattuma” mikään suunnittelija tai tekijä? Pystyykö se tuottamaan koko elämän monimutkaisen kudelman?
5 Kehitysopin kannattaja Richard Lewontin myönsi, että eliöt ”näyttävät olevan huolellisesti ja taitavasti suunniteltuja”, minkä vuoksi jotkut tiedemiehet pitivät niitä ”tärkeimpänä todisteena Korkeimmasta Suunnittelijasta”.5 On hyödyllistä tarkastella joitakin näistä todisteista.
Pienet ihmeet
6 Aloittakaamme pienimmistä eliöistä, yksisoluisista. Eräs biologi sanoi, että yksisoluiset eläimet voivat ”pyydystää ravintoa, sulattaa sen, poistaa kuona-aineensa, liikkua, rakentaa taloja, olla sukupuolisessa kanssakäymisessä” ja ”oikeastaan tehdä kaikkea sitä mitä mekin, vaikkei niillä ole kudoksia, elimiä, sydäntä eikä aivoja”.6
7 Piilevät ovat yksisoluisia eliöitä, jotka valmistavat meriveden sisältämästä piistä ja hapesta lasia ja siitä edelleen lehtivihreälleen pikkuriikkisiä ”säilytysrasioita”. Eräs tiedemies ylistää sekä niiden merkitystä että kauneutta: ”Nämä korurasioihin kätketyt vihreät lehdet ovat laitumena yhdeksälle kymmenesosalle kaikista merieliöistä.” Piilevien ravintoarvo perustuu paljolti niiden valmistamaan öljyyn, jonka avulla ne voivat myös pulpahdella lähelle vedenpintaa, jossa niiden lehtivihreä taas saa tarvitsemaansa auringonvaloa.
8 Edellä lainattu tiedemies kertoo meille, että piilevien lasikuoret ovat ”jos jonkinmuotoisia – palloja, kuutioita, kilpiä, kolmikulmioita, soikioita, suorakulmioita – aina taidokkain geometrisia syövytyksin koristeltuna. Nämä puhtaaseen lasiin tehdyt koristeet ovat niin taitavaa työtä, että ihmisen hius pitäisi halkaista pituussuunnassa neljänteensadanteen osaansa, ennen kuin se mahtuisi kuvioviivojen väliin.”7
9 Eräs merieläinten ryhmä, josta käytetään nimitystä säde-eläimet, valmistaa lasia ja rakentaa siitä ”lasisia sädekimppuja, joissa keskellä olevasta kidepallosta pistää säteittäisesti esiin pitkiä, ohuita, läpikuultavia neulasia”. Tai ”lasikannattimista rakennetaan kuusikulmioita ja niistä edelleen yksinkertaisia kevyistä, suoraviivaisista rakenteista koostuvia kupoleita”. Eräästä mikroskooppisen pienestä rakentajasta sanotaan: ”Tälle mainiolle arkkitehdille ei riitä yksi – – kupoli; sille on oltava kolme pitsimäisin leikkauksin koristeltua lasikupolia sisäkkäin.”8 Sanat eivät riitä kuvailemaan näitä muotoilun ihmeitä – siihen tarvitaan kuvia.
10 Sienieläimet koostuvat miljoonista soluista, joita kuitenkin on vain muutamaa tyyppiä. Eräässä yliopiston kurssikirjassa selitetään: ”Solut eivät ole järjestyneet kudoksiksi eivätkä elimiksi, mutta silti solujen kesken tapahtuu jonkinlaista tunnistamista, joka pitää ne yhdessä ja tekee niistä toimivan kokonaisuuden.”9 Jos sienieläin puristetaan kankaan läpi ja hajotetaan siten miljooniin soluihinsa, nämä solut yhdistyvät ja muodostavat uudelleen saman sienieläimen. Sienieläimet rakentavat lasisia tukirankoja, jotka ovat hyvin kauniita. Yksi hämmästyttävimmistä on venuksenkukkakori.
11 Muuan tiedemies sanoo siitä: ”Kun katsoo jotain mutkikasta sienen tukirankoa, vaikkapa piineulasista koostunutta Venuksen kukkakoria, ei mielikuvitus riitä sitä tajuamaan. Miten puolittain itsenäiset, mikroskooppiset solut saattoivat yhteistoimin erittää miljoona piineulasta ja rakentaa niistä noin kauniin ja monimutkaisen verkon? Emme sitä tiedä.”10 Mutta yhden asian me tiedämme: ei ole todennäköistä, että se olisi sattuman aikaansaannosta.
Yhteistyötä
12 On olemassa useita tapauksia, joissa näyttää siltä, että kaksi eliötä on suunniteltu elämään yhdessä. Tällaisesta yhteistyöstä käytetään nimitystä symbioosi (yhteiselämä). Eräät viikunat ja pistiäiset tarvitsevat toisiaan voidakseen lisääntyä. Termiitit syövät puuta, mutta ne tarvitsevat suolessaan eläviä alkueläimiä sen sulattamiseen. Myöskään nautaeläimet, vuohet ja kamelit eivät pystyisi sulattamaan ruohon selluloosaa ilman sisällään elävien bakteerien ja alkueläinten apua. Eräässä kirjoituksessa kerrotaankin: ”Siihen lehmän mahan osaan, jossa tuo ruoansulatus tapahtuu, mahtuu noin 90 litraa nestettä, ja sen jokaisessa pisarassa on 10 miljardia pieneliötä.”11 Levät ja sienet kasvavat yhdessä muodostaen jäkälää. Vain siten ne voivat kasvaa paljaalla kalliolla ja alkaa muuttaa kiveä irtomaaksi.
13 Eräät muurahaiset elävät akaasiapuiden ontoissa piikeissä. Ne pitävät lehtiä syövät hyönteiset poissa ja katkaisevat ja tappavat köynnökset, jotka yrittävät kiivetä puuta pitkin. Vastalahjaksi puu erittää makeaa nestettä, jolla muurahaiset herkuttelevat, ja lisäksi se tuottaa pieniä valehedelmiä, joita muurahaiset syövät. Suojeliko muurahainen ensin puuta ja palkitsiko puu sen jälkeen muurahaisen hedelmillä? Vai tekikö puu hedelmiä muurahaiselle, minkä jälkeen muurahainen osoitti kiitollisuutensa suojelemalla sitä? Vai tapahtuiko tämä kaikki sattumalta yhtä aikaa?
14 Hyönteiset ja kukat tarjoavat monia esimerkkejä tällaisesta yhteistyöstä. Hyönteiset suorittavat kukkien pölytyksen, ja kukat puolestaan antavat hyönteisille siitepölyä ja mettä ravinnoksi. Jotkin kukat valmistavat kahdenlaista siitepölyä. Toinen siitepöly hedelmöittää siemenet, mutta toinen on steriiliä, ja sitä hyönteisvierailijat syövät. Monilla kukilla on erityisiä kuviointeja ja tuoksuja, jotka ohjaavat hyönteiset meden ääreen. Sitä tavoitellessaan hyönteiset pölyttävät kukan. Joillakin kukilla taas on laukaisumekanismeja. Kun hyönteiset koskettavat laukaisinta, siitepölyä sisältävät heteiden ponnet läimäyttävät niitä.
15 Esimerkiksi piippuköynnös ei pysty pölyttämään itseään, joten se tarvitsee hyönteisiä tuomaan sille siitepölyä toisista kukista. Sen kukat ovat jokainen torvimaisen kehälehden ympäröimiä, ja tämä lehti on vahapintainen. Kukan hajun houkuttelemat hyönteiset laskeutuvat lehdelle, jonka liukasta pintaa pitkin ne putoavat pohjalla olevaan pullistumaan. Luottipinnat ovat siellä valmiina ottamaan vastaan hyönteisten mukanaan tuoman siitepölyn, ja näin tapahtuu pölytys. Mutta sukaset ja vahapintaiset seinämät pitävät hyönteisiä kukan vankeina vielä kolme päivää. Sinä aikana kukan oma siitepöly valmistuu ja tarttuu hyönteisiin. Vasta silloin sukaset kuihtuvat ja vahapintainen kehälehti taipuu, kunnes se on vaakasuorassa. Hyönteiset poistuvat kukasta uuden siitepölykuorman kanssa ja lentävät johonkin toiseen piippuköynnökseen pölyttämään sen. Hyönteiset eivät ole lainkaan pahoillaan kolmen päivän vierailustaan, sillä ne voivat sen aikana herkutella niitä varten varastoidulla medellä. Onko tämä kaikki ilmaantunut sattumalta? Vai onko sen takana järkevä suunnitelma?
16 Eräillä kämmekkäkasveihin kuuluvilla orhoilla (Ophrys) on teriössään naaraspistiäisen kuva, jossa on myös silmät, tuntosarvet ja siivet. Se jopa erittää paritteluvalmiin naaraan tuoksua. Kun koiras yrittää paritella kukan kanssa, se suorittaakin ainoastaan pölytyksen. Eräs toinen kämmekkäkasvi (Coryanthes) antaa metensä käydä, ja kun mehiläinen sitä nautittuaan alkaa horjahdella, se luiskahtaa nestettä sisältävään suppiloon, josta se pääsee pois ainoastaan luikertelemalla hedesauvan ali, joka sirottelee sen päälle siitepölyä.
Luonnon ”tehtaat”
17 Kasvien vihreät lehdet ruokkivat maailman joko suoraan tai epäsuorasti. Ne eivät kuitenkaan voi toimii ilman juuriston apua. Miljoonat pienet juurenhaarat tunkeutuvat maaperään. Jokaista juurenkärkeä suojaa juurenhuntu, jonka solut erittävät runsaasti limaa. Limaisen juurenhunnun takana kasvavat juurikarvat imevät vettä ja kivennäisaineita, jotka kulkeutuvat johtosolukon pienen pieniä kanavia pitkin lehtiin. Lehdissä muodostuu tärkkelystä ja aminohappoja, ja nämä ravinteet lähetetään kaikkialle puuhun ja sen juuriin.
18 Puiden ja muiden kasvien kiertojärjestelmät ovat eräissä suhteissa niin hämmästyttäviä, että monet tiedemiehet pitävät niitä lähes ihmeinä. Ensinnäkin, miten vesi saadaan pumputuksi maasta 50–100 metrin korkeuteen? Niin sanottu juuripaine panee sen liikkeelle, mutta varressa on toisen mekanismin vuoro. Vesimolekyylit pysyvät toisissaan kiinni koheesion avulla. Kun lehdistä haihtuu vettä, sitä työntyy samanaikaisesti koheesion ansiosta ylöspäin yhtenäisinä ohuina patsaina, jotka ulottuvat juurista lehtiin ja etenevät jopa 60 metriä tunnissa. On arvioitu, että tämä järjestelmä pystyisi nostamaan vettä noin kolme kilometriä korkeaan puuhun! Kun ylimääräinen vesi poistuu puusta lehtien kautta haihtumalla, miljardit vesitonnit palaavat ilmakehään pudotakseen jälleen maahan sateena. Eikö olekin erinomainen esimerkki suunnittelusta?
19 Eikä siinä kaikki. Lehdet tarvitsevat maaperästä nitraatteja tai nitriittejä voidakseen valmistaa elintärkeitä aminohappoja. Jonkin verran näitä aineita joutuu maaperään salamoinnin ja eräitten vapaana elävien bakteereiden välityksellä. Myös palkokasvit, kuten herne, apila, pavut ja sinimailanen, muodostavat riittävästi typpiyhdisteitä. Eräät bakteerit elävät niiden juurista, juuret antavat bakteereille hiilihydraatteja, ja bakteerit puolestaan muuttavat eli sitovat maaperän typpeä käyttökelpoisiksi nitraateiksi ja nitriiteiksi. Näin ne sitovat yhden hehtaarin alalla noin 100–200 kiloa typpeä vuosittain.
20 Tässäkään ei vielä ole kaikki. Vihreät lehdet valmistavat ilman hiilidioksidista ja juurien kautta saamastaan vedestä auringon energian avulla sokeria, jolloin samalla vapautuu happea. Tätä tapahtumasarjaa sanotaan fotosynteesiksi eli valon avulla tapahtuvaksi yhteyttämiseksi, ja se tapahtuu solun viherhiukkasissa, jotka ovat niin pieniä, että niitä mahtuisi 400000 kappaletta tämän virkkeen lopussa olevaan pisteeseen. Tiedemiehet eivät täysin käsitä tätä tapahtumasarjaa. ”Fotosynteesiin liittyy noin seitsemänkymmentä erillistä kemiallista reaktiota”, sanoo muuan biologi. ”Se on todella ihmeellinen tapahtuma.”12 Kasveja on sanottu luonnon ”tehtaiksi”, ja ne ovatkin kauniita ja hiljaisia tuotantolaitoksia, jotka eivät saastuta, jotka tuottavat happea, pitävät yllä veden kiertokulkua ja ravitsevat maailman. Ilmaantuivatko ne pelkästään sattumalta? Onko se tosiaankaan uskottavaa?
21 Joidenkuiden maailman kuuluisimpien tiedemiesten mielestä sitä on vaikea uskoa. He näkevät luonnossa osoituksia älystä. Ja vaikka Nobelin palkinnon saanut fyysikko Robert A. Millikan uskookin evoluutioon, hän sanoi eräässä Yhdysvaltain fyysikkoseuran kokouksessa: ”On olemassa Jumala, joka muovaa loppumme – –. Puhtaasti materialistinen filosofia on minusta älyttömyyden huippu. Kaikkina aikoina viisaat ihmiset ovat aina nähneet niin paljon, että se on herättänyt heissä ainakin kunnioitusta.” Hän lainasi puheessaan Albert Einsteinin kuuluisia sanoja, joiden mukaan Einstein sanoi ’yrittävänsä nöyrästi käsittää edes äärettömän pienen osan luonnossa ilmenevästä älystä’.13
22 Todisteita suunnittelusta on kaikkialla ympärillämme luonnon loputtomassa vaihtelussa ja hämmästyttävässä monimutkaisuudessa, ja ne viittaavat korkeampaan älyyn. Tämä johtopäätös esitetään myös Raamatussa. Siinä suunnittelu luetaan Luojan ansioksi, jonka ”näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin, joten he eivät ole puolustettavissa”. – Roomalaisille 1:20.
23 Koska ympärillämme oleva elämä tarjoaa niin runsaasti todisteita suunnittelusta, näyttää siltä, että sen lukeminen sokean sattuman ansioksi ’ei ole puolustettavissa’. Ei siis varmasti ole ollenkaan kohtuutonta, että psalmista antaa siitä kunnian älylliselle Luojalle kirjoittaessaan: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. Merikin, suuri ja aava – siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.” – Psalmit 104:24, 25.

Lue lisää

"KUN antropologit tekevät kaivauksia ja löytävät kolmikulmaisen, terävän piikiven kappaleen, he päättelevät, että jonkun on täytynyt muotoilla se nuolenkärjeksi."

Väärin. Kaikkia teräviä piikiven kappaleita ei pidetä nuolenkärkinä. Eivätkä he päättele, että jonkun on täytynyt sen muotoilla vaan että muotoilija on ollut ihminen, jonka olemassaolosta on todisteita.

"Mutta kun on kyse eliöistä, tällainen johdonmukaisuus usein hylätään."

Koska se ei ole johdonmukaista. Meillä ei ole mitään havaintoa eliön tekijästä ja meillä ei ole mitään tapaa erottaa tehtyä eliötä kehittyneestä. Kehittymiselle meillä taasen on selitys (mekanismi).

Siihen kaatuukin sinun kaikki loput selittelysi, joita eivät pelasta edes epärehelliset lainauslouhinnat, tietämättömyyteen vetoaminen ja perusteeton musta tuntuu päättely.

ertert kirjoitti:

"KUN antropologit tekevät kaivauksia ja löytävät kolmikulmaisen, terävän piikiven kappaleen, he päättelevät, että jonkun on täytynyt muotoilla se nuolenkärjeksi."

Väärin. Kaikkia teräviä piikiven kappaleita ei pidetä nuolenkärkinä. Eivätkä he päättele, että jonkun on täytynyt sen muotoilla vaan että muotoilija on ollut ihminen, jonka olemassaolosta on todisteita.

"Mutta kun on kyse eliöistä, tällainen johdonmukaisuus usein hylätään."

Koska se ei ole johdonmukaista. Meillä ei ole mitään havaintoa eliön tekijästä ja meillä ei ole mitään tapaa erottaa tehtyä eliötä kehittyneestä. Kehittymiselle meillä taasen on selitys (mekanismi).

Siihen kaatuukin sinun kaikki loput selittelysi, joita eivät pelasta edes epärehelliset lainauslouhinnat, tietämättömyyteen vetoaminen ja perusteeton musta tuntuu päättely.

Lue lisää

Esim.monimutkainen geneettinen koodi ei voi syntyä sattumalta.Aivan mahdotonta.

ertert kirjoitti:

"KUN antropologit tekevät kaivauksia ja löytävät kolmikulmaisen, terävän piikiven kappaleen, he päättelevät, että jonkun on täytynyt muotoilla se nuolenkärjeksi."

Väärin. Kaikkia teräviä piikiven kappaleita ei pidetä nuolenkärkinä. Eivätkä he päättele, että jonkun on täytynyt sen muotoilla vaan että muotoilija on ollut ihminen, jonka olemassaolosta on todisteita.

"Mutta kun on kyse eliöistä, tällainen johdonmukaisuus usein hylätään."

Koska se ei ole johdonmukaista. Meillä ei ole mitään havaintoa eliön tekijästä ja meillä ei ole mitään tapaa erottaa tehtyä eliötä kehittyneestä. Kehittymiselle meillä taasen on selitys (mekanismi).

Siihen kaatuukin sinun kaikki loput selittelysi, joita eivät pelasta edes epärehelliset lainauslouhinnat, tietämättömyyteen vetoaminen ja perusteeton musta tuntuu päättely.

Lue lisää

Jos löytäisit tarkan kellon, ajattelisitko, että sattuma on muodostanut sen lennättämällä yhteen joitakin tomuhiukkasia? On olemassa vieläkin suurenmoisempi ”kello”. Aurinkokuntamme planeetat ja myös koko kaikkeuden tähdet kulkevat nopeudella, joka on tarkempi kuin mikään ihmisen tekemä kello.

Whitewash kirjoitti:

>> KUN antropologit tekevät kaivauksia ja löytävät kolmikulmaisen, terävän piikiven kappaleen, he päättelevät, että jonkun on täytynyt muotoilla se nuolenkärjeksi. Tiedemiehet ovat yksimielisiä siitä, etteivät tällaiset tiettyä tarkoitusta varten tehdyt esineet ole voineet syntyä sattumalta.
2 Mutta kun on kyse eliöistä, tällainen johdonmukaisuus usein hylätään.

Lue lisää

"Nuolenkärjet eivät olekaan eliöitä, jotka kykenisivät lisääntymään. Elollisilla olioilla ja elottomilla esineillä on selkeä ero. Elollisiin voidaan soveltaa"

ateistisen ajattelunhan mukaan, aineen yläpuolella ei ole mitään erityistä "henkeä", vaan elämän erillaiset toiminnot ovat vain "materian prosesseja"

sinä kun todennäköisesti edustat evoluutioajattelua, niin eikö siltä pohjalta voisi olla mahdollista, että (jotkut) "nuolenkärkinä" pidetyt esineet edustavatkin evoluution tähän asti tuntematonta "uutta askelta"

siinähän voisi olla jollekin evoluutiotutkijalle tutkittavaa ;)

no, "leikki sikansa saakoon"

hyvää keväänjatkoa kaikille

Ateistit väittävät ettei Jumalaa ole.

vai valikoiko sekin kirjoitti:

Ateistit väittävät ettei Jumalaa ole.

Ateistithan sanovat etteivät usko jumalia olevan olemassa.

ffhh kirjoitti:

Esim.monimutkainen geneettinen koodi ei voi syntyä sattumalta.Aivan mahdotonta.

Ei se synnykään sattumalta vaan luonnonlakien vaikutuksesta. Tosin et ole kertonut, mitä on geneettinen koodi ja mitä on monimutkainen ja mikä estää, että se ei voi syntyä sattumalta.

kkkkkfffffffffff kirjoitti:

Jos löytäisit tarkan kellon, ajattelisitko, että sattuma on muodostanut sen lennättämällä yhteen joitakin tomuhiukkasia? On olemassa vieläkin suurenmoisempi ”kello”. Aurinkokuntamme planeetat ja myös koko kaikkeuden tähdet kulkevat nopeudella, joka on tarkempi kuin mikään ihmisen tekemä kello.

Lue lisää

"Jos löytäisit tarkan kellon, ajattelisitko, että sattuma on muodostanut sen lennättämällä yhteen joitakin tomuhiukkasia?"

En. Jos oikein saivarrellaan, niin luonnosta löytyy tarkempia "kelloja" kuin sveitsiläiset ovat koskaan rakentaneet.

"Aurinkokuntamme planeetat ja myös koko kaikkeuden tähdet kulkevat nopeudella, joka on tarkempi kuin mikään ihmisen tekemä kello. "

Tarkempi missä suhteessa? Etkö huomaa, millaista hölynpölyä tuollaiset lausahdukset ovat?

Anteeksi, että turhaan avasin ko. keskustelun. Olin jättänyt ylpeydessäni ja laiskuudessani taustatyöt tekemättä. Löytyyhän tästä aiheesta paljon, kun jaksaa hakea. Nöyryyden puutetta minulta. (Vaikka yllättävän paljon keskustelua näköjään herätinkin.) En tiedä täysin, mitä "ateismi" pitää sisällään. Minulla on ollut sellainen luulo, että ateisti TIETÄÄ, ettei mitään korkeampaa älyä ym. ole olemassa, ja tämä tuntuu minusta oudolta. Minä ajattelen, ettei voi tietää. Olen siis kai agnostikko. Yhtä vähän kykenen todistamaan kuin kieltämään "korkeamman".

hgfdhggfhfhgf kirjoitti:

Anteeksi, että turhaan avasin ko. keskustelun. Olin jättänyt ylpeydessäni ja laiskuudessani taustatyöt tekemättä. Löytyyhän tästä aiheesta paljon, kun jaksaa hakea. Nöyryyden puutetta minulta. (Vaikka yllättävän paljon keskustelua näköjään herätinkin.) En tiedä täysin, mitä "ateismi" pitää sisällään. Minulla on ollut sellainen luulo, että ateisti TIETÄÄ, ettei mitään korkeampaa älyä ym. ole olemassa, ja tämä tuntuu minusta oudolta. Minä ajattelen, ettei voi tietää. Olen siis kai agnostikko. Yhtä vähän kykenen todistamaan kuin kieltämään "korkeamman".

Lue lisää

käsittääkseni tarkoittaa sitä ettei usko mihinkään jumalaan tai jumaluuteen. Tietenkään ateisti ei voi tietää tai olla varma siitä etteikö jotain jumalaa olisi olemassa, sen todennäköisyys tietysti ateistin näkökulmasta on vain vielä pienempi kuin agnostikon. Vivahde-ero siis.

Tosin joidenkin jumalien, kuten esim. Raamatun Jumalan suhteen voidaan olla varmoja ettei sellaista ole. Tämä ei titysti poissulje muita jumalia, mutta tuolaiset ihmisten luomat Jumalat ovat kyllä silkkaa puppua.

Nas.se kirjoitti:

käsittääkseni tarkoittaa sitä ettei usko mihinkään jumalaan tai jumaluuteen. Tietenkään ateisti ei voi tietää tai olla varma siitä etteikö jotain jumalaa olisi olemassa, sen todennäköisyys tietysti ateistin näkökulmasta on vain vielä pienempi kuin agnostikon. Vivahde-ero siis.

Tosin joidenkin jumalien, kuten esim. Raamatun Jumalan suhteen voidaan olla varmoja ettei sellaista ole. Tämä ei titysti poissulje muita jumalia, mutta tuolaiset ihmisten luomat Jumalat ovat kyllä silkkaa puppua.

Lue lisää

En ole missään tämän keskustelun vaiheessa liittänyt puheenvuorojani mihinkään ihmisen raamittamaan jumalaan. Tarkoitukseni on keskustella tiedon olemuksesta ja siitä, onko varmaa tietoa olemassa missään muodossa. Etenkään näihin "yliluonnollisiin" asioihin liittyen, sillä mielestäni (itseäni nyt toistaen) ajatus siitä, että korkeamman olemassaolon kykenisi kieltämään saati todistamaan, tuntuu oudolta.

(Olen vain "sotkenut" nimimerkkini näppäimistöstä, mikä nyt vähän harmittaa, koska puheenvuoroni on vaikea jäsentää tuolta.)

gdhbggfhg kirjoitti:

En ole missään tämän keskustelun vaiheessa liittänyt puheenvuorojani mihinkään ihmisen raamittamaan jumalaan. Tarkoitukseni on keskustella tiedon olemuksesta ja siitä, onko varmaa tietoa olemassa missään muodossa. Etenkään näihin "yliluonnollisiin" asioihin liittyen, sillä mielestäni (itseäni nyt toistaen) ajatus siitä, että korkeamman olemassaolon kykenisi kieltämään saati todistamaan, tuntuu oudolta.

(Olen vain "sotkenut" nimimerkkini näppäimistöstä, mikä nyt vähän harmittaa, koska puheenvuoroni on vaikea jäsentää tuolta.)

Lue lisää

tietoa ole olemassa juuri mistään?

Muita sivilisaatioita todennäköisesti löytyy mutta sellainen "yliluonnollinen" joka vaikuttaisi meihin, lienee jo määritelmällisestikin mahdotonta.

Nas.se kirjoitti:

tietoa ole olemassa juuri mistään?

Muita sivilisaatioita todennäköisesti löytyy mutta sellainen "yliluonnollinen" joka vaikuttaisi meihin, lienee jo määritelmällisestikin mahdotonta.

Lue lisää

Nimenomaan, ja siksi juuri ihmettelen ihmisiä, jotka väittävät tietävänsä, ettei "yliluonnollista" ole.

csdcsdcsdc kirjoitti:

Nimenomaan, ja siksi juuri ihmettelen ihmisiä, jotka väittävät tietävänsä, ettei "yliluonnollista" ole.

näköjään omia käsityksiäsi vastaan.

Ateisti ei vain usko, että jumalaa on. Ei sen kummempaa.

Mikä sitten on "yliluonnollista"?

Jos sillä tarkoitetaan vielä toistaiseksi tutkimatonta aluetta esim. luonnossa, niin varmaankin ateistit uskovat sitä löytyvän.

"Voin siis sanoa tietäväni ettei jumalaa/jumalia taikka korkeampaa älyä ole olemassa.
Tällä tarkoitan siis ainoastaan sitä ettei minulla ole tällähetkellä minkäänlaisia todisteita jotka oikeuttaisivat positiivisen uskomuksen johonkin edellämainittuihin konsepteihin."

Mutta eihän todisteiden puuttumisesta vääjäämättä seuraa vastakkaisen argumentin pätevyys?

Miksi puhut tietämisestä, jos kuitenkin tarkoitat sillä vain vastakkaisten todisteiden olemattomuutta?

hgfhfhfhgh kirjoitti:

"Voin siis sanoa tietäväni ettei jumalaa/jumalia taikka korkeampaa älyä ole olemassa.
Tällä tarkoitan siis ainoastaan sitä ettei minulla ole tällähetkellä minkäänlaisia todisteita jotka oikeuttaisivat positiivisen uskomuksen johonkin edellämainittuihin konsepteihin."

Mutta eihän todisteiden puuttumisesta vääjäämättä seuraa vastakkaisen argumentin pätevyys?

Miksi puhut tietämisestä, jos kuitenkin tarkoitat sillä vain vastakkaisten todisteiden olemattomuutta?

Lue lisää

kun ei ole todisteita jumalien puolesta, niin mikä vaihtoehto jää jäljelle?




vast: a-teismi, jumala-uskon puute

......

yksinkertaista, vai mitä?

hgfhfhfhgh kirjoitti:

"Voin siis sanoa tietäväni ettei jumalaa/jumalia taikka korkeampaa älyä ole olemassa.
Tällä tarkoitan siis ainoastaan sitä ettei minulla ole tällähetkellä minkäänlaisia todisteita jotka oikeuttaisivat positiivisen uskomuksen johonkin edellämainittuihin konsepteihin."

Mutta eihän todisteiden puuttumisesta vääjäämättä seuraa vastakkaisen argumentin pätevyys?

Miksi puhut tietämisestä, jos kuitenkin tarkoitat sillä vain vastakkaisten todisteiden olemattomuutta?

Lue lisää

Koska en puhu absoluuttisesta tietämyksestä.

Kyseessä on täysin subjektiivinen käsitys enkä sano etten voisi olla väärässä.
Tällähetkellä ei kuitenkaan ole olemassa tai minä en ainankaa ole tietoinen yhdestäkään argumentista taikka todisteesta joka todentaisi yhdenkään teistisen väitteen paikkansapitävyyden.

Minä en siis omaa minkäänlaista tietoa siitä että jokin tälläinen aloituksessa mainittu olento olisi olemassa enkä tee olettamusta että: Koska tästä asiaa X ei ole todistettu olemassaolemattomaksi se siis on olemassa.

Voin siis sanoa että koska minulla ei ole olemassa tietämystä jonkin asian olemassaolosta eikä tätä ko, asiaa ole kyetty todistamaan olemassaolevaksi minulla ei ole mitään syytä olettaa että tälläinen olisi olemassa.

Jos siis esitettäisiin kysymys: Onko jumalaa/jumalia/ korkeampaa älyä olemassa?
Tähän siis voi ainastaan vastata kyllä taikka ei, minun on sanottava ei, koska en voi oikeuttaa uskomusta että tälläinen olisi olemassa.

Tästä johtuen voin sanoa että tiedän ettei tälläistä ole olemassa.
Jälleen kerran en ole tästä absoluuttisesti varma, en väitä etten voisi olla erehtynyt enkä sulje pois mahdollisuutta että tälläinen joskus voitaisiin todistaa olemassa olevaksi.

>> Mutta eihän todisteiden puuttumisesta vääjäämättä seuraa vastakkaisen argumentin pätevyys? > Miksi puhut tietämisestä, jos kuitenkin tarkoitat sillä vain vastakkaisten todisteiden olemattomuutta?

Totta, mutta todistamisen taakka on myös sillä, joka väittää tietävänsä, että jotain ei ole olemassa.

gbgfgfgf kirjoitti:

Totta, mutta todistamisen taakka on myös sillä, joka väittää tietävänsä, että jotain ei ole olemassa.

Minä tiedän ettei oikeaa Joulupukkia ja hänen lentäviä porojaan ole olemassa. Minun ei tarvitse millään tavalla perustella tätä selviötä.

Minä tiedän ettei ole olemassa 100 metriä korkeita jättiläisiä jotka syövät ihmisiä. Tätäkään selvyyttä ei tarvitse mitenkään perustella.

Minä tiedän ettei ole olemassa sateenkaaren värisiä lentäviä yksisarvisia joilla haltiat ratsastavat halki ilmojen. Tämäkään ei tarvitse mitään todisteita.

Minä tiedän ettei ole olemassa oikeita hammaskeijuja, jotka kävisivät vaihtamassa tyynyn alle laitetun hampaan rahaksi. Tiedän sen aivan varmasti, eikä minun tarvitse sitä mitenkään todistella.

no juu ei kirjoitti:

Minä tiedän ettei oikeaa Joulupukkia ja hänen lentäviä porojaan ole olemassa. Minun ei tarvitse millään tavalla perustella tätä selviötä.

Minä tiedän ettei ole olemassa 100 metriä korkeita jättiläisiä jotka syövät ihmisiä. Tätäkään selvyyttä ei tarvitse mitenkään perustella.

Minä tiedän ettei ole olemassa sateenkaaren värisiä lentäviä yksisarvisia joilla haltiat ratsastavat halki ilmojen. Tämäkään ei tarvitse mitään todisteita.

Minä tiedän ettei ole olemassa oikeita hammaskeijuja, jotka kävisivät vaihtamassa tyynyn alle laitetun hampaan rahaksi. Tiedän sen aivan varmasti, eikä minun tarvitse sitä mitenkään todistella.

Lue lisää

Kaikki tuo mainitsemasi tieto rajoittuu ihmisten havaintomaailmaan.

bgdbbgdbgbgf kirjoitti:

Kaikki tuo mainitsemasi tieto rajoittuu ihmisten havaintomaailmaan.

"Kaikki tuo mainitsemasi tieto rajoittuu ihmisten havaintomaailmaan."

Mutta ihminen pystyy laajentamaan havaintoaluettaan laitteiden avulla. Jos sekään ei riitä, niin aina voi halutessaan siirtyä mielikuvitusmaahan, vaikka huumeiden avulla.

Silloin vain yhteinen todellisuuspinta muiden ihmisten kanssa murtuu.

konna kirjoitti:

"Kaikki tuo mainitsemasi tieto rajoittuu ihmisten havaintomaailmaan."

Mutta ihminen pystyy laajentamaan havaintoaluettaan laitteiden avulla. Jos sekään ei riitä, niin aina voi halutessaan siirtyä mielikuvitusmaahan, vaikka huumeiden avulla.

Silloin vain yhteinen todellisuuspinta muiden ihmisten kanssa murtuu.

Lue lisää

Pointtini on, että kaikesta ei ole koskaan täydellistä selvyyttä, sillä aistimme rajaavat havaintoja. Vaikka tekniset laitteemme kuinka kurkottaisivat inhimillisen havaintoalueemme ulkopuolelle, emme koskaan saata olla varmoja, että tässä on kaikki.

vgfdgfgffd kirjoitti:

Pointtini on, että kaikesta ei ole koskaan täydellistä selvyyttä, sillä aistimme rajaavat havaintoja. Vaikka tekniset laitteemme kuinka kurkottaisivat inhimillisen havaintoalueemme ulkopuolelle, emme koskaan saata olla varmoja, että tässä on kaikki.

Lue lisää

kuvitella asioita joista ei voi saada tietoa, miksi kuvitella jumalia, korkeampaa älyä, yms. Jos niistä ei voi saada tietoa, ne on pelkkää kuvitelmaa.

"emme koskaan saata olla varmoja, että tässä on kaikki."