Minun tarina sisaruskateudesta

Viestisi perusteella vaikuttaa, että sisarellasi on narsistinen persoonallisuus. Parhaiten autat itseäsi pysymällä hänestä kaukana.

Laina-asiassa neuvoisin kääntymään lakimiehen puoleen välittömästi. Tuo, mitä kerroit tuntui tosi väärältä. Työttömänä saat kunnalta ilmaisen oikeusavun.

Vähän samaa kokenut kirjoitti:

Viestisi perusteella vaikuttaa, että sisarellasi on narsistinen persoonallisuus. Parhaiten autat itseäsi pysymällä hänestä kaukana.

Laina-asiassa neuvoisin kääntymään lakimiehen puoleen välittömästi. Tuo, mitä kerroit tuntui tosi väärältä. Työttömänä saat kunnalta ilmaisen oikeusavun.

Lue lisää

Niin, lakimmies ja pankki on selvittänyt hänelle, että hän on yksin vastuussa lainasta. Siskoni sanoo taas, ettei minun tarvitse hänelle asiasta mainita, vaan ajatella sitä, että ei hän ole rahoja käyttänyt, joten vastuu on sen takia jaettava.
Hän on vedonnut moraaliseen vastuuseen. Toki halusin auttaa, kun mietin, että lainanottaja tosiaan meidän molempien isä.
Olen maksanut lainasta jo osuuteni, siskoni taas ei ja silti siskoni sättii minua, että enää hoida asioita loppuun ja olen välinpitämätön ja epärehellinen.
Siihen hän ei vastannut mitään, kun kysyin miksi hän ei taas ole maksanut omaa osuuttaan. Hän väittää, että minä olen tuhlannut nämä lainarahat isän kanssa. Se ei pidä paikkaansa todellakaan.

Nyt olen sitten välirikossa, koska lopetin maksamasta lainaa. Hänen mies ja ystävät eivät tervehdi enää minua.

Olen varmasti tehnyt häntä kohtaan myös väärin, mutta en kestä tätä taakkaa, koska hän ei vastaa omista teoistaan ja sanoistaan. En jaksa hyvittää ja pyydellä anteeksi enää.

En osannut edes ajatella, että siskoni voisi olla narsisti. Olin ihan satavarma, että vika on minussa, koska jos kysyn häneltä perusteluja tai tarkennusta syytöksiin, hän ei koskaan anna selkeää vastausta, vaan suoltaa uusia syytöksiä päälle.

Kiitos vinkeistä ja jos jollain on omakohtaisia kokemuksia, lukisin niitä mielelläni.
Mietin myös sitä, eikö tällaista ihmistä todellakaan saa tajuamaan, että tekee myös itse virheitä ja on myös saanut jotain, jopa enemmän..unohtaako hän vihassaan mitä itse on saanut vanhemmiltaan ja muilta (rakkaus, lahjat ym.)

sisko tarvii neuvoa kirjoitti:

En osannut edes ajatella, että siskoni voisi olla narsisti. Olin ihan satavarma, että vika on minussa, koska jos kysyn häneltä perusteluja tai tarkennusta syytöksiin, hän ei koskaan anna selkeää vastausta, vaan suoltaa uusia syytöksiä päälle.

Kiitos vinkeistä ja jos jollain on omakohtaisia kokemuksia, lukisin niitä mielelläni.
Mietin myös sitä, eikö tällaista ihmistä todellakaan saa tajuamaan, että tekee myös itse virheitä ja on myös saanut jotain, jopa enemmän..unohtaako hän vihassaan mitä itse on saanut vanhemmiltaan ja muilta (rakkaus, lahjat ym.)

Lue lisää

Joskus sitä vaan joutuu ottamaan etäisyyttä rakkaimpiinkin ihmisiin.Aiemmissa viesteissä puhuttiin narsistisesta persoonallisuudesta,ja itsekin ajattelisin että siitä on muodossa tai toisessa kyse.Onhan siskosi saanut kaikkien ihailun,rakkauden ja arvostuksen aiemminkin.mielestäni et ole missään muodossa velvollinen maksamaan edes moraalisista syistä siskosi velan takausta.Hän on sen allekirjoittanut ja tehnyt näin sitovan päätöksen.luulen ettei hänkään avustaisi sinua jos olet joskus vastaavassa tilanteessa.Koeta hyväksyä siskosi itserakkaus ja empatian puute.Ota häneen etäisyyttä ja hallitse omaa elämääsi tekemällä päätökset itseäsi ajatellen,älä syyllistä itseäsi ja kuuntele siskosi paasauksia moraalista jne.sillä niin hän vain haluaa hyötyä sinusta.olet jo aikuinen ja otettava vastuu omista tekemisistä,ei siskosi.Etäisyyden otto ja unohtaminen tekee kipeää,varsinkin jos aiemmin läheisiä tai jos törmäät siskoosi tai perheeseen usein.Hänen käytös ei ole oikein ja sinunkin on jo kovetettava luonnetta ja opetella nousemaan vastarantaan!Aika helpottaa ja näet siskosi huonot puolet yhä selvemmin,mutta älä vaan katkeroidu!

sisko tarvii neuvoa kirjoitti:

En osannut edes ajatella, että siskoni voisi olla narsisti. Olin ihan satavarma, että vika on minussa, koska jos kysyn häneltä perusteluja tai tarkennusta syytöksiin, hän ei koskaan anna selkeää vastausta, vaan suoltaa uusia syytöksiä päälle.

Kiitos vinkeistä ja jos jollain on omakohtaisia kokemuksia, lukisin niitä mielelläni.
Mietin myös sitä, eikö tällaista ihmistä todellakaan saa tajuamaan, että tekee myös itse virheitä ja on myös saanut jotain, jopa enemmän..unohtaako hän vihassaan mitä itse on saanut vanhemmiltaan ja muilta (rakkaus, lahjat ym.)

Lue lisää

Käy oman kylän tai kaupungin kirjastossa. Siellä aina avuliaat kirjastovirkailijat varmasti mielellään auttavat sinua ja etsivät hyvää suomenkielistä kirjallisuutta,jota narsisti-teemsta on kirjoitettu.
Minulle tulee nyt mieleen vain kirjojen
nimet "Naamiona terve mieli", "Sata tapaa tappaa sielu", "Kiusaaja keskellämme"
ja "Miksi aina sinä?".
Mutta kirjoja on paljon muitakin. Viime vuosina
tähän narsismiteemaan on todella herätty ja siksi kirjojakin tullut paljon
suomeksi. Jos osaat myös englantia, kirjojen skaala on aina vaan suurempi.

Hyviä vastauksia ja myös se antoi minulle ajattelemisen aihetta, kun Lette tuossa totesi, että olen pitänyt siskoani syntipukkina. Kuten aiemmin kerroin, ihailin häntä kaikella tapaa.

Missään nimessä en haluaisi hänestä tehdä syntipukkia, olen pahoillani jos annoin sellaisen kuvan. Onhan minussa itsessänikin vikaa, se varsinkin harmittaa, että viimeaikoina olen suutuspäissäni antanut hänelle palautetta siitä miten hän on minua kohdellut. Hän on syvästi loukkaantunut, eikä suostu vastaamaan, miksi on toiminut minua kohtaan ilkeästi.

Eräs tuttumme on sitä mieltä, että siskoni mitätöi minua ja ajattelee, että kestän kaiken mahdollisen häneltä.

Mielestäni vanhempani isovanhemmat jumaloivat häntä, kasvoin isosiskoni varjossa ja minua moitittiin avoimesti. Olin lapsena vilkas ja monesti ajattelematon. Siskoni ei anna anteeksi, jos lapsena tein hänelle jotain jäynää. Olen monesti pyydellyt anteeksi ja yrittänyt hyvittää mm. ostanut hänelle monta puseroa, kun lapsena kaadoin kynsilakkapullon hänen paidalleen.
Hän ei ole sanonut noista korvauksista mitään, kertoo edelleen, miten hän syvästi loukkaantui moisesta lempipaidan tärvelemisestä. Hän on siis pitkävihainen.

Vanhempani etääntyivät, ottivat hänestä irtioton muutamia vuosia, ennen kuolemaansa. Sisko oli katkera lapsuudestaan, koska hän oli syntynyt köyhään perheeseen.

Se, että minä olin hyvissä väleissä vanhempiimme, oli hänestä viimeinen niitti. Yrtin vuosia olla sovintotulkkina välissä ja ymmärtää siskoni katkeruutta, näin sain hänet hetkellisesti rauhoittumaan.

Totuuden olen hänelle kertonut ja moni muukin, hänestä me kaikki juonimme häntä vsstaan. Aiemmin säälin häntä ja annoin kaiken anteeksi (haukkumiset, vähättelyt, perheeni arvostelun ja merkkipäivien unohtamiset), mutta nyt tuli mitta täyteen.

Voihan olla, että pian taas kadun, pyydän anteeksi ja myönnän olleeni syyllinen kuitenkin kaikkeen.

En koe olevani vastuussa jos vanhempamme ovat olleet epäoikeudenmukaisia, mutta voin ymmärtää sen ja lohduttaa. Nyt minun sitten tulisi hyvittää vanhempiemme mahdollinen epäoikeudenmukaisuus..

Kiitos vielä paljon kaikille teille vastanneille!!!

Olen ollut marttyyri tai läheisriippuvainen, eli minussakin on korjaamisen varaa. Se on totta, että siskoni ei koskaan ikinä tyytyisi, no matter what..joten pohjaton kaivo, kuten sinun vertauskuvassa. Ihan hauska :D, sait minut hymyilemään!!

Otan nyt etäisyyttä ja olen sen kertonut siskolle ja perustellut myös. Olen hänen mielestä vastuuntunnoton ja pakenen, jätän hänet pulaan.

Ymmärsin myös sen, että minua on hyväksi käytetty eli olen aina silloin ollut olemassa siskolleni, kun hän on tarvinnut apua ja taloudellista hyötyä. Itse hän ei voi auttaa vedoten kiireisiin ja siihen, ettei hänellä ole velvollisuutta auttaa.

Sisko tarvii neuvoa kirjoitti:

Olen ollut marttyyri tai läheisriippuvainen, eli minussakin on korjaamisen varaa. Se on totta, että siskoni ei koskaan ikinä tyytyisi, no matter what..joten pohjaton kaivo, kuten sinun vertauskuvassa. Ihan hauska :D, sait minut hymyilemään!!

Otan nyt etäisyyttä ja olen sen kertonut siskolle ja perustellut myös. Olen hänen mielestä vastuuntunnoton ja pakenen, jätän hänet pulaan.

Ymmärsin myös sen, että minua on hyväksi käytetty eli olen aina silloin ollut olemassa siskolleni, kun hän on tarvinnut apua ja taloudellista hyötyä. Itse hän ei voi auttaa vedoten kiireisiin ja siihen, ettei hänellä ole velvollisuutta auttaa.

Lue lisää

Onpa hienoa, että ole päässyt "eriytymään" siskostasi ja tilanteesi varmasti helpottaa. Meitä vastaavanlaisia pikkusiskoja on varmasti paljon. Oma tarinani. Minä jouduin lapsena suuren häpeällisen teon kohteeksi, jolloin minusta tuli ujo ja arka. Myös minä ihailin isoa siskoani, joka oli topakka, monessa asiassa hyvä, pääsi aiemmin ansaitsemaan rahaa ja näin pystyi ostamaan kaikkea itselleen. Kun minä kasvoin, alkoi sisko haukkua kaikkea mitä tein, miten pukeuduin ja miten meikkasin. Koskaan hän ei sanonut hyvää sanaa mistään mitä tein. Kun vielä en mistään muualtakaan saanut mitään hyvää kuulla, itsetuntoni mureni olemattomiin. Vaikka nyt olen monella alalla menestynyt ja saanut palkintoja, ei tämä sisko ole tähän päivään mennessä mitään kaunista ja hyvää minun tekemisistäni sanonut. Kun pidin hänen asuinpaikkakunnallaan näyttelyn, hän kyllä kävi siellä, mutta ei sanonut töistäni mitään eikä laittanut vieraskirjaan nimeään. Vasta kun täytin 40 vuotta ja sain erittäin hyvän ystävän, joka ymmärsi minua, uskaltauduin sanomaan siskolleni, miten hän on haukkunut minua ja pyysin lopettamaan. Siihen loppui, hän uskoi ja ymmärsi, mutta ei kyllä pyytänyt anteeksi.