Tunteiden sanallistaminen vähentää tunnetta

Terapeuttini on kertonut minulle, että kaikki tunteet laskevat ajan funktiona. Tuosta tuli puhe, kun muuan läheiseni oli silmittömän vihainen ja itsetuhoinenkin ja olin aivan ymmällä hänen vuokseen, miten selviydyn siitä tilanteesta, miten hän selviytyy. Samassa yhteydessä terapeuttini sanoi, että kaikki tunteet laskevat, myös rakastumisen ja onnen tunteet, ajan myötä. Itse en ole tunteita juuri yhtään, vaan niitä koetetaan vähitellen ja hitaasti palauttaa.

Olen elänyt mieheni kanssa yli kaksikymmentä vuotta. Sitä aikaa kukaan ei pysty olemaan rakastumisen huumassa, vaan yhdessäoloon on muita syitä. Suhde muuttuu ajan myötä ja sanoisin, että se vain muuttuu paremmaksi, kun se syvenee. Itsekin kypsyy ja viisastuu (toivottavasti), ja aivan muut asiat ovat tärkeitä kuin ohimenevä ja latistuva tunnehuuma. Paljon mieluummin elän tätä hetkeä kuin suhteemme alkua. Niin monta tilannetta ja ongelmaa olemme yhdessä selvittäneet ja ratkaisseet. Ne ehkä ovat olleet parhaita yhteisiä hetkiämme.

poistettua ajattelemalla.

Ihminen, joka laskee kaiken, lopulta menettää kaiken, jollei yhtään ole impulsiivinen ja salli tunteita, sitäkö tarkoitit?

"Tunteiden sanallistaminen vähentää tunnetta" Mielestäni on päinvastoin: jos ihminen torjuu rakkautta, niin sen vahvuutta usein vakuutetaan sanallisella ilmaisulla. Jos rakkaus on aitoa se näkyy ihmisestä eikä sitä tarvitse vakuuttaa. Ystäväni kertoi, että avioliittonsa alkuaikoina molemmat vakuuttivat toisilleen rakkauttaan. Avioliitto päättyi eroon, vaimon löytäessä uuden miehen. "Todellisuudessa rakkaus on –tunne-, ei teko, ja ne ovat täysin eri asioita." Mielestäni rakkaus näkyy hyvinä tekoina rakkauden kohdetta kohtaan. Näet rakkauden hyvin kapeana. Suomalainen ei helposti ilmaise sanallisesti tunteitaan. Rakkaus voidaan nähdä hyvin laajasti. Jos yhdistetään Aristoteleen ja Kristinuskon näkemykset: rakkaus on puhdasta toimintaa, toimintaa totuudéssa, kauneudesa ja hyvyydessä.