Tämä BEDiä?

jus tin

Näin myöhemmin olen ruvennut miettimään alkoiko syömishäiriöni jo vuosia sitten, bedillä. Haluaisin kysyä teidän mielipidettänne asiasta, eli miltä kuulostaa?

Kun rupesin enemmän itsenäisesti käymään kaupassa tuossa 12-13-vuotiaana, minulla oli tapana ostaa sieltä jotain herkkuja, karkkeja sipsejä jne. Kauppareissuni lisääntyvät aika nopeasti, joka päivä olisi koulun jälkeen tehnyt mieli käydä hakemassa jotain. Keskimäärin kävin kuitenkin kaupassa varmaan n. 3-4 kertaa, joista vähintään yksi oli sellainen, jolloin saatoin ostaa esim. 300g-500g irtokarkkeja, ison pussin sipsejä, kermaviiliä & dippiä ja limsaa. Viikonloppuna sitten vanhemmat ostivat taloon jotain herkkuja lisäksi. Se, että aloin käydä kaupassa noin usein, ja että mun piti saada ostaa paljon kaikkea, sai mut tuntemaan hirveesti häpeää. Kuljetin herkut repussani kotiin ja sitten salaa mätin niitä omassa kämpässä. Välillä homma meni niinkin vainoharhaseksi että pelkäsin, että joku kuulee kun sipsipussi tms. rapisee, tai haistaa jotain, ja ajattelin kaikkea että "kaupan kassat varmaan kelaa et mä oon kauhee possu". Pelkäsin joka kerta, että törmäisin kaupassa vahingossa johonkin tuttuun, joka näkis mun ostokset. Mietit varmaan, et miten mulla oli rahaa tällaseen? Eihän mulla ollutkaan. Idiootti-minä, rupesin varastamaan perheenjäseniltäni rahaa mässäystäni varten. Ja ajanmittaan se tietysti huomattiin. Kadun, paljon.

Vaikka harrastin tätä 2-3 vuotta, en silti lihonut koskaan ylipainoiseksi. Paino kylläkin nousi hurjaa vauhtia, seiskalla painoin ehkä n. 52 kg, ja ysillä sitten jo 60kg (olen 160cm). Häpesin ja inhosin koko tämän ajan ulkonäköäni, kuten tosin vieläkin. En koskaan tullut tuolloin ajatelleeksi, että minulla voisi olla syömishäiriö, vaikka toki tiesin ettei käyttäytymiseni ole mitenkään 'normaalia'. Ahminta kuitenkin loppui aikanaan, samoihin aikoihin kun peruskoulukin. Sitten tulikin ensin ortoreksia-vaihe, sitten anoreksia ja myöhemmin sen rinnalle vielä bulimia-oireita. Tällähetkellä painan 48-49 kg, eikä syömiskäyttäytymistäni oikein terveeksi voi sanoa.

Mulla noista BED:n oireista vahvimpana tuntui tuo salailu ja häpeän tunne. En koskaan oksentanut, vaikka olikin huono olo. Sain vain siitä herkkujen mässäyksestä jonkinlaista tyydytystä, mitä en muualta saanut.

Toivon, että ette loukkaannu kirjoituksestani, tiedän että monet bedistä kärsivät ahmivat paljon enemmänkin kerrallaan, mutta minulla se loppui aina tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen tuli usein huono olo, ja ajatteli että "ei enää koskaan näin."

Olen kiitollinen vastauksista.

2

532

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ex-BED

      lievästi BED:ltä, koska minulle tuli ensimmäisenä mieleen vanhoista syömistottumuksistasi melko yleinen tunnesyöminen, tosin aina ne eivät ole syömishäiriöitä sillä niin moni ihminen syö tunteisiinsa. Syömishäiriöön liittyy niin paljon muutakin mitä korvien välissä on.. Esim. BED:iin liittyy vahvasti häpeäminen, uuden elämän vannottaminen ahmimiskohtauksen jälkeen mitä ilmeisesti podit sekä salailu, BED:in liittyy toki myös tunteet ja alitajuiset ahdistukset joiden purkaminen kohdistuu ruokaan ja sen tuomaan mielihyvään, ja vain ruokaan ja sen tuomaan mielihyvään. BED:stä voidaan puhua oikeastaan silloin, jos ruoka alkaa pelaamaan liian isoa roolia ajatuksissa ja tulevaa ahmintaa aletaan odottaa ynnä aikasemmin mainitut asiat. Se on kun syö, tietämättä miksi, muttei osaa myöskään lopettaa ja silloin syödään oikeastaan mitä vaan. Itse entisenä BED:läisenä siirryin siitä suoraan bulimiaan, siitä anoreksiaan kun ruoasta sekä oksentelusta tuli vihollinen ja pakonomaisesti, suorastaan neuroottisesti pyrin liikkumaan määrän x joka päivä. Jos en liikkunut tai en jaksanut, se oli korvattava seuraavana päivänä tuplamääränä mitä olin itselleni tavoitteeksi asettanut. Tämä vain siksi, että voisin "hallita" elämääni, kehoani ja tuntea itseni terveeksi. En koskaan laihtunut laihaksi, edes hoikaksi, sillä vuosien ahmiminen kyllä oli tuonut reilusti kiloja, mutta anoreksia on korvien välissä ja laihduin siinä semmoset 20 kg.

      Työterveyslääkäri oli tarkkana rutiinitarkastuksessa kun rupateltiin niitä näitä ja patisti mut lopulta hoitoon. En olisi itse edes tajunnut syömishäiriötäni ilman lääkärin ja ulkopuolisen apua, sillä mulle se oli normaalia tuntea nälkää, liikkua tavoitteiteni mukaisesti ja myös se ahdistus, paha olo ja stressi mikä omista pakkomielteistäni tuli oli mulle ihan normaalia arkea: kaikki varmaan potee samaa joten olin normaali ja ne kuuluivat asiaan.

      Mutta joo, BED loppui minullakin, nimittäin bulimiaan. Nyt kun olen saanut minäkuvaani kuntoon, on ruokailukin jo paljon kivempaa ja olen suorastaan rakastunut ruokaan! Mikä parasta, se ei lihotakaan eikä pahemmin aiheuta enää olankohautuksia isompia reaktioita tunteissani. En tiedä mikä on tullut, mutta luulen, että sisäinen epävarmuuteni ja lääkäreiden huolenpito ja välittäminen on saanut mut tuntemaan ihmisen arvoiseksi, että minusta välitetään sellaisena kuin olen ja en ole yksin. Mun ei tarvitsekaan ahmia tai näännyttää itseäni, vahtia ja stressata ulkoisen olemukseni puolesta että täytänkö tietyt kriteerit.. Toivotan itse, kaikille ja jokaiselle syömishäiriötä sairastavalle paljon voimia, sillä jos et itse voi rakastaa itseäsi se ei tarkoita ettei kukaan muu voisi. Jokaisesta välitetään, kun tajuaa vaan hakea apua ja ahdistus ei voi olla elämälle ominainen tunne. Jos ahdistaa, hae apua äläkä häpeä olla sitä mitä olet

    • Louisa

      Mulla on myös ollut useita vuosia tollasta, seiskalta tähän päivään, ja olen nyt 18-vuotias. Kun ahmin, minulla ei ole edes nälkä, ja syötäväksi kelpaa mikä vain. Eilen söin kokonaisen kinkkupiirakan yksin. Hyvä etten vuokaakin nuollut.
      Paino on sahaillut 68-58 välillä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      2932
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      65
      2783
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1822
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1669
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1657
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1600
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      22
      1533
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1297
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1263
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1259
    Aihe