GALLUP: Turhin keittiövälineesti

Toistaiseksi käyttämättä on jäänyt Jamie Oliverin "Flavour Shaker" - sellainen keilanmallinen kädessä ravistettava purkki, jonka sisällä olevan pallon pitäisi murskata ja sekoittaa sinne laitettavat ainekset. Sain sen lahjaksi noin kuukausi sitten, enkä tähän mennessä ole keksinyt, mihin sitä käyttäisin. Minulla on mortteli ja pippurimylly, salaatinkastikkeen hölskytän pienessä kannellisessa lasipurkissa ja yrtit pilkon veitsellä, joten...

Vehje maksaa kaupassa hämmästyttävät 30 euroa.

Monitoimikoneen lisälaitteena oleva (en enää muista, tuliko koneen mukana vai hankittiinko jälkikäteen) mehulinko on jäänyt myös aika vähälle käytölle, koska siihen mahtuu kerralla aika vähän mehustettavaa, ja sen puhdistaminen on koko lailla työlästä.

kun ihminen lukee tekstiä niin, että kun suurin osa kirjaimista tai edes alkukirjaimet sanassa ovat oikein, kääntävät aivot kaiken siansaksankin kelvolliselle kielelle :)))

Tämä on ihana kysymys, vastaan antaumuksella:

Oma turhin ostokseni on ehdottomasti tomaatinkannanpoistaja. Se on turhake, ja ostettu juuri siksi äidilleni. (myös kyseinen shampanjavispilä kuuluu varustukseen)

Äitini harrasti aikanaan "täyden palvelun keittiötä" ja vitsinä ostelimme sitten synttärilahjoiksi kaikenmaailman vimputtimia, joiden käyttötarkoitus on vaipunut unholaan.

Itselläni on lusikka, jossa on reikä. Olen saanut sen äidiltäni. Isäni oli saanut sen lahjaksi, jotta voisi ottaa jäitä astiasta grogiinsa. Hän kun ei koskaan juonut ainuttakaan grogia vaan silloin tällöin pelkän konjakin, emme tienneet pentuina mikä se lusikka on. Se on suolakurkkupurkissa. Pojilleni olen markkinoinut sitä suursyömärivieraan keittolusikaksi.

Myöskin omistan kananmunakeltuaisenerottelijan, joka on ollut käytössä tasan ziro. Jos olen ehkä joutunut erottelemaan keltuaisia, olen tehnyt sen laittamalla rikotun kananmunan sormieni päälle jolloin valkuainen valuu mukavasti pois. Kuinka ollakaan äitini on rikastuttanut minua moisella vempeleellä kostoksi kaikista turhakkeistaan.

Lisäksi perin mummoltani pienen suorakulmion tapaisen välineen, jossa on varsi ja pieniä sahanteriä kehikossa. Sillä on kai tarkoitus leikellä punajuuria viipaleiksi sahaamalla yksi pyöreä punajuuri kerallaan viipaleiksi. Suolakurkuille se on liian pieni. Sotketaan samalla leikkuulauta, tiskipöytä punajuuriliemeen ja kädet. Kätevää.

Lisäksi sain aikanaan äidiltäni säkkökäyttöisen perunankuorimakoneen. Sillä ei tehnyt mitään talviperunoiden kuorimisessa, kun niitä olisi pitänyt jyryyttää siinä noin tunti ja lisäksi perunoiden olisi pitänyt olla pyöreitä, täsmälleen samankokoisia. Kesäperunoista taas kuoret irtoavat vain altaassa pyöräyttämällä. En tiedä, missä sekin laite tällä hetkellä ilahduttaa käyttäjäänsä.

Jättimäinen mehulinko (ei tarvitse kertoa keneltä saatu) jonka ääni oli kuin rikkinäinen sirkkeli jäi jonnekin matkan varrelle muutoissa. Terveelliset porkkana- ja sellerimehut jäivät siten myös nauttimatta.

Viinipullontyhjäksi-imijälaite, jonka siskoni osti minulle lahjaksi, on edelleen käyttämättä. Minulla ei koskaan ole ollut niin suurta viinipulloa avattuna, että olisi ollut tarvetta säästää se yksi lasillinen ilmatyhjiöpullossa seuraavaan nauttimiskertaan tuoreen ja raikkaan oloisena.

Lisäksi olen kertonut äidilleni ja sisarelleni, etten missään olosuhteissa enää tarvitse telinettä, joka voi sijaita pöydässä, pitää samalla viinipulloa sievästi hiukan etukenossa ja samalla siinä voi polttaaa kynttilää. Kun se keikkuu pöydässä, on glamuur huipussaan. Sekin ikävä kyllä katosi muutossa. Harmittaa vieläkin :))

Siinä joitakin, ehkä niitä on lisää, mutta ensin tulleet nyt mainittu kerran kysyit. Pistääkö joku paremmaksi?
Tinsku

tinsku64 kirjoitti:

kun ihminen lukee tekstiä niin, että kun suurin osa kirjaimista tai edes alkukirjaimet sanassa ovat oikein, kääntävät aivot kaiken siansaksankin kelvolliselle kielelle :)))

Tämä on ihana kysymys, vastaan antaumuksella:

Oma turhin ostokseni on ehdottomasti tomaatinkannanpoistaja. Se on turhake, ja ostettu juuri siksi äidilleni. (myös kyseinen shampanjavispilä kuuluu varustukseen)

Äitini harrasti aikanaan "täyden palvelun keittiötä" ja vitsinä ostelimme sitten synttärilahjoiksi kaikenmaailman vimputtimia, joiden käyttötarkoitus on vaipunut unholaan.

Itselläni on lusikka, jossa on reikä. Olen saanut sen äidiltäni. Isäni oli saanut sen lahjaksi, jotta voisi ottaa jäitä astiasta grogiinsa. Hän kun ei koskaan juonut ainuttakaan grogia vaan silloin tällöin pelkän konjakin, emme tienneet pentuina mikä se lusikka on. Se on suolakurkkupurkissa. Pojilleni olen markkinoinut sitä suursyömärivieraan keittolusikaksi.

Myöskin omistan kananmunakeltuaisenerottelijan, joka on ollut käytössä tasan ziro. Jos olen ehkä joutunut erottelemaan keltuaisia, olen tehnyt sen laittamalla rikotun kananmunan sormieni päälle jolloin valkuainen valuu mukavasti pois. Kuinka ollakaan äitini on rikastuttanut minua moisella vempeleellä kostoksi kaikista turhakkeistaan.

Lisäksi perin mummoltani pienen suorakulmion tapaisen välineen, jossa on varsi ja pieniä sahanteriä kehikossa. Sillä on kai tarkoitus leikellä punajuuria viipaleiksi sahaamalla yksi pyöreä punajuuri kerallaan viipaleiksi. Suolakurkuille se on liian pieni. Sotketaan samalla leikkuulauta, tiskipöytä punajuuriliemeen ja kädet. Kätevää.

Lisäksi sain aikanaan äidiltäni säkkökäyttöisen perunankuorimakoneen. Sillä ei tehnyt mitään talviperunoiden kuorimisessa, kun niitä olisi pitänyt jyryyttää siinä noin tunti ja lisäksi perunoiden olisi pitänyt olla pyöreitä, täsmälleen samankokoisia. Kesäperunoista taas kuoret irtoavat vain altaassa pyöräyttämällä. En tiedä, missä sekin laite tällä hetkellä ilahduttaa käyttäjäänsä.

Jättimäinen mehulinko (ei tarvitse kertoa keneltä saatu) jonka ääni oli kuin rikkinäinen sirkkeli jäi jonnekin matkan varrelle muutoissa. Terveelliset porkkana- ja sellerimehut jäivät siten myös nauttimatta.

Viinipullontyhjäksi-imijälaite, jonka siskoni osti minulle lahjaksi, on edelleen käyttämättä. Minulla ei koskaan ole ollut niin suurta viinipulloa avattuna, että olisi ollut tarvetta säästää se yksi lasillinen ilmatyhjiöpullossa seuraavaan nauttimiskertaan tuoreen ja raikkaan oloisena.

Lisäksi olen kertonut äidilleni ja sisarelleni, etten missään olosuhteissa enää tarvitse telinettä, joka voi sijaita pöydässä, pitää samalla viinipulloa sievästi hiukan etukenossa ja samalla siinä voi polttaaa kynttilää. Kun se keikkuu pöydässä, on glamuur huipussaan. Sekin ikävä kyllä katosi muutossa. Harmittaa vieläkin :))

Siinä joitakin, ehkä niitä on lisää, mutta ensin tulleet nyt mainittu kerran kysyit. Pistääkö joku paremmaksi?
Tinsku

Lue lisää

Ai niin, vielä oli äidiltäni saatu saksalainen salaattilinko jota en oppinut hyödyntämään. Tein salaatit niinkuin aina ennenkin pilkkomalla ne kuppiin, en lingonnut niitä mihinkään siinä välissä. Uskoin, että ne eivät halua tulla takaisin kerran vauhtiin päästyään, jos alan veivaamaan niitä hurjaa vauhtia ympäri ämpäri veden roiskuessa pitkin keittiön seiniä. Olisivat pian linkoutuneet avaruuksiin ennen kulhoon päätymistään.

joka hankittiin joskus 80-luvulla, käytetty pääasiassa avomaankurkkujen ja sipulin pilkkomiseen, kun tehtiin kurkkusalaattia. Joskus jotain murotaikinaa ja semmosta. Braunin vehje ja toimii vieläkin, mutten viitsi sitä pikku pilkkomiseen ottaa esille. Mieluummin teen käsin.

Toinen turha vehje on mikroaaltouuni, koska sen paikka on liian korkealla, nakkaan sillä kohta kuikkaa. Olen lyhyt ja pitäisi aina nousta jonku jakkaran päälle. Keittiösuunnittelijat ei sitte tajua mitään. Kaksi kertaa on pudonnut kuumat ruuat työtasolle. Sen koommin en ole sitä käyttänyt. Oikee uuni on parempi ja nykyuunit lämpiää nopeesti.

Käsikäyttösistä semmonen pallovispilä, johan oli hankala putsattava. Lahjaksi saatu. Siinä oli joku metallinen pallo josta irtosi ilmeisesti kromipäällyste. Kiinasta tuontitavaraa, joissa vain kolmasosa on myyntikelpoista. Että kaikkee turhaa krääsää tänne rahdataan.

tinsku64 kirjoitti:

Ai niin, vielä oli äidiltäni saatu saksalainen salaattilinko jota en oppinut hyödyntämään. Tein salaatit niinkuin aina ennenkin pilkkomalla ne kuppiin, en lingonnut niitä mihinkään siinä välissä. Uskoin, että ne eivät halua tulla takaisin kerran vauhtiin päästyään, jos alan veivaamaan niitä hurjaa vauhtia ympäri ämpäri veden roiskuessa pitkin keittiön seiniä. Olisivat pian linkoutuneet avaruuksiin ennen kulhoon päätymistään.

Lue lisää

...lusikalla on hyvä ottaa kananmunat kattilasta keittämisen jälkeen, niin ei tule ylimääräistä vettä mukana. En tiedä onko tämä oikea käyttätarkoitus tuolle reikälusikalle, mutta itse käytän sitä kananmunalusikkana.

Salaattilinkokin on oikeasti kätevä. Alunperin hankin sen siksi, kun ranskalainen mieheni aina valitti salaatin olevan märkää :) (Turha varmaan sanoakaan, että minua moinen vain nauratti...) Nyt olen kuitenkin tottunut linkoamaan salaatin, ja se kyllä pysyy tuoreen oloisena pidempään, kun se ei ole märkää huuhtelun jäljiltä. Ainut harmi tuosta lingosta on, että se vie kamalasti tilaa keittiön kaapissa/pöydällä.

Minun ehkä turhin keittiövälineeni, jota kyllä joskus tulee ihan huvin vuoksi käytettyä, on yrttileikkuri. Se on rullamainen, moniteräinen leikkuri, jolla on tarkoitus silputa yrtit leikkuulautaa vasten. Tavallinen veitsi on mielestäni ihan yhtä tehokas, silloin harvoin kun tulee tuoreita yrttejä edes käytettyä...

reiällisellä... kirjoitti:

...lusikalla on hyvä ottaa kananmunat kattilasta keittämisen jälkeen, niin ei tule ylimääräistä vettä mukana. En tiedä onko tämä oikea käyttätarkoitus tuolle reikälusikalle, mutta itse käytän sitä kananmunalusikkana.

Salaattilinkokin on oikeasti kätevä. Alunperin hankin sen siksi, kun ranskalainen mieheni aina valitti salaatin olevan märkää :) (Turha varmaan sanoakaan, että minua moinen vain nauratti...) Nyt olen kuitenkin tottunut linkoamaan salaatin, ja se kyllä pysyy tuoreen oloisena pidempään, kun se ei ole märkää huuhtelun jäljiltä. Ainut harmi tuosta lingosta on, että se vie kamalasti tilaa keittiön kaapissa/pöydällä.

Minun ehkä turhin keittiövälineeni, jota kyllä joskus tulee ihan huvin vuoksi käytettyä, on yrttileikkuri. Se on rullamainen, moniteräinen leikkuri, jolla on tarkoitus silputa yrtit leikkuulautaa vasten. Tavallinen veitsi on mielestäni ihan yhtä tehokas, silloin harvoin kun tulee tuoreita yrttejä edes käytettyä...

Lue lisää

salaattilinko on yksi käytetyimpiä keittövälineitä saa salaatin rapeaksi ja säilyy kauemmin hyvänä. ainoa huono puoli on sen säilyttämine vie tilaa kaapissa.

munankeitin on minun keittiön turhin väline. anoppi sen joskus osti joululahjaksi enkä ole sitä montaa kertaa käyttäny. munien keittäminen kattilassa on paljon kätevämpää

reiällisellä... kirjoitti:

...lusikalla on hyvä ottaa kananmunat kattilasta keittämisen jälkeen, niin ei tule ylimääräistä vettä mukana. En tiedä onko tämä oikea käyttätarkoitus tuolle reikälusikalle, mutta itse käytän sitä kananmunalusikkana.

Salaattilinkokin on oikeasti kätevä. Alunperin hankin sen siksi, kun ranskalainen mieheni aina valitti salaatin olevan märkää :) (Turha varmaan sanoakaan, että minua moinen vain nauratti...) Nyt olen kuitenkin tottunut linkoamaan salaatin, ja se kyllä pysyy tuoreen oloisena pidempään, kun se ei ole märkää huuhtelun jäljiltä. Ainut harmi tuosta lingosta on, että se vie kamalasti tilaa keittiön kaapissa/pöydällä.

Minun ehkä turhin keittiövälineeni, jota kyllä joskus tulee ihan huvin vuoksi käytettyä, on yrttileikkuri. Se on rullamainen, moniteräinen leikkuri, jolla on tarkoitus silputa yrtit leikkuulautaa vasten. Tavallinen veitsi on mielestäni ihan yhtä tehokas, silloin harvoin kun tulee tuoreita yrttejä edes käytettyä...

Lue lisää

kuten minä pinaatin sekä nokkosten hienontamiseen ryöppäyksen jälkeen...nopeampaa kuin veitsellä.

Turhakkeena minulla lojuu kaapissa varrellinen teline, johon mahtuu kuusi kananmunaa ja jonka voi asettaa kattilaan....saa sitten varresta nykästyä keitetyt kananmunat kerralla pois kattilasta. Kuulostaa hyvältä, mutta eipä ole tullut otettua käyttöön.

Minäkin käytän valkosipulinpuristinta aika vähän, juuri siksi, että sen puhdistaminen on aika työlästä.

Valkosipulinkynnet voi myös raastaa kuorimatta tavallisen raastinraudan pienireikäisellä sivulla. Tulos on ihan samanlaista kuin puristimella, ja kuoret jäävät käteen.

Panhandle kirjoitti:

Minäkin käytän valkosipulinpuristinta aika vähän, juuri siksi, että sen puhdistaminen on aika työlästä.

Valkosipulinkynnet voi myös raastaa kuorimatta tavallisen raastinraudan pienireikäisellä sivulla. Tulos on ihan samanlaista kuin puristimella, ja kuoret jäävät käteen.

Lue lisää

pieneksi.

Minä en koskaan puserra valkosipulin kynsiä, vaan todellakin leikkaan ne pieniksi paloiksi.

pilkota kirjoitti:

pieneksi.

Minä en koskaan puserra valkosipulin kynsiä, vaan todellakin leikkaan ne pieniksi paloiksi.

Valkosipulivoita, on parempi puristaa kynsi pusertimen läpi kuin pilkkoa se. Pilkotusta ei tahdo irrota mehua, kun puristamalla se tapahtuu, jolloin voikin maustuu paremmin. Valkosipulisakset (puserrin) siis puolustaa paikkaansa ainakin silloin. Ja ottaen puhdistusajankin huomioon, se tapahtuu nopeammin kuin pilkkomalla, kokeile vaikka.

Muuten on todella totta, että useat ns. kodin keittiökoneet ovat suurelta osin statusvälineitä, eivätkä tosiasiassa säästä ainakaan aikaa, jos työvaihekäykin nopsaan, niin aika kuluu laitteen irto-osien ja muitteen pikkukolojen ja lokeroiden puhdistamiseen.
Bama sauvasekoitin on tehty siten että sen saa nopeasti puhtaaksi, mutta onkomuita laitteita?

...niin sen kynnen voi laittaa ihan kuorimatta sinne pesään ja puristaa, sen jälkeen vain kaapaisee tyhjän kuoren pois, eikä reikiinkään juuri jää putsattavaa tällä tekniikalla. Mutta täytyy tosiaan olla hyvä puristin, parin euron kalikalla ei yleensä saa tarpeeksi voimaa puristukseen tai se särkyy, kuorineen kynsi kun on hiukan sitkeämpi puristettava :)

Hei vaan. Valkosipulin puristimia on erilaisia. Yksi parhaista on Röslen valmistama
se on ruostumatonta terästä ja siinä se puristin osa helposti pestävä koska se
tulee ulos sieltä puristimesta!

MINÄ olen ostanut kyseisen kauhapidikkeen joltain Siljan laivalta. Kyllä meikäläisen kauhat siinä pysyy ihan hyvin...?

Keltuaisen erotin on kyllä melkomoisen turha vempele. Keltuaisen saa eroteltua ihan hyvin tosiaan kädessä tai sitten kallistelemalla sitä munankuoren toisesta osasta toiseen.

ilmoittaudun kirjoitti:

MINÄ olen ostanut kyseisen kauhapidikkeen joltain Siljan laivalta. Kyllä meikäläisen kauhat siinä pysyy ihan hyvin...?

Keltuaisen erotin on kyllä melkomoisen turha vempele. Keltuaisen saa eroteltua ihan hyvin tosiaan kädessä tai sitten kallistelemalla sitä munankuoren toisesta osasta toiseen.

Lue lisää

hyvä muottina, käytän sitä pasteijan tekoon, tulee kivat nypyreunat. Ja joskus piparimuottina. Koskaan en ole erottellut keltuaista sillä, liian monimutkaista.

Kananmunan keitin ja riisikeitin ovat turhakkeita...
Kattilat on sitä varten.

Yks äiti vaan... kirjoitti:

Kananmunan keitin ja riisikeitin ovat turhakkeita...
Kattilat on sitä varten.

meillä riisikeitin noin 5 krt /vko käytössä, ja riisi on paljon parempaa ja varmasti kypsää!(tosin en suosittele semmoista missä lasi kansi, kun kuumat vedet roiskuu ja kansi hyppii ja pomppii)

mutta turhin väline mikä keittiöstä löytyy on sähkökäyttöinen veitsi!
suhisee kun saha ja johto roikkuu edessä,mikä on vielä älyttömän lyhyt!kerran käytetty, vaikka oli iiiihan pakko semmonen saada = )

Kananmunankeitin on kyllä yksi turhimmista.
Meillä on kanssa kokeiltu kaikenlaisia hilavitkuttimia.
Nyt kiinnostaisi "Robottipölynimuri"
Sanokaa nyt, hyvät ystävät, onko sillä mitään virkaa.
Vempele on kuitenkin aika kallis, en mielelläni laittaisi rahoja turhuuteen.

Kaffekeittimestä jää makua veteen ja mulla on kohtalaisen vanha hella, joten kestää ikuisuus keittäessä... Tosin sain kapineen ilmaiseksi, joten miksikäs sitä ei käyttäisi. Mitään kanamunakeitintä en kyllä tarttis, ihan normaalisti munat kattilaan niin kyllä ne sieltä ajallaan tulevat valmiiksi. Pikapuuroja (sellaset annospussit) teen niin ,että keitän vedenkeittimessä vettä ja sekotan puurohiutaleitten sekaan, tulee vähemmän tiskiä, kun ei tartte kattilaa sotkea.

Suhteellisen vähälle käytölle on jäänyt säilykepurkinavaaja, sellanen vanhanaikanen pieni avaaja on toiminut ihan hyvin, en edes osaa käyttää sitä isoa härpäkettä. Itselleni ei ole vielä päässyt kertymään kovin paljon turhaa kamaa, mutta erilaisia muovikippoja on jo huolestuttava määrä...Sitä luulee tarvitsevansa kaikemaailman suolakurkuille, kinkuille, kurkkuviipaleille yms. omat kipponsa, mutta omissa myyntipaketeissaan ne lopulta lojuvat kaapissa. Tupperwarekutsut ovat siis kohtalaisen hasardeja paikkoja sortua heräteostoksiin. :D

Meitzi vaan kirjoitti:

Kaffekeittimestä jää makua veteen ja mulla on kohtalaisen vanha hella, joten kestää ikuisuus keittäessä... Tosin sain kapineen ilmaiseksi, joten miksikäs sitä ei käyttäisi. Mitään kanamunakeitintä en kyllä tarttis, ihan normaalisti munat kattilaan niin kyllä ne sieltä ajallaan tulevat valmiiksi. Pikapuuroja (sellaset annospussit) teen niin ,että keitän vedenkeittimessä vettä ja sekotan puurohiutaleitten sekaan, tulee vähemmän tiskiä, kun ei tartte kattilaa sotkea.

Suhteellisen vähälle käytölle on jäänyt säilykepurkinavaaja, sellanen vanhanaikanen pieni avaaja on toiminut ihan hyvin, en edes osaa käyttää sitä isoa härpäkettä. Itselleni ei ole vielä päässyt kertymään kovin paljon turhaa kamaa, mutta erilaisia muovikippoja on jo huolestuttava määrä...Sitä luulee tarvitsevansa kaikemaailman suolakurkuille, kinkuille, kurkkuviipaleille yms. omat kipponsa, mutta omissa myyntipaketeissaan ne lopulta lojuvat kaapissa. Tupperwarekutsut ovat siis kohtalaisen hasardeja paikkoja sortua heräteostoksiin. :D

Lue lisää

Veden keitin on hankala ja miten sitä kunnolla pesee, ei mitenkään. "Pannukahvi" pannun voi pestä vaikka astianpesukoneessa. helppo kaataa vettä kuppiin ja kuumenee nopeesti :) Suosittelen toisillekin...

Kahvipannussa kirjoitti:

Veden keitin on hankala ja miten sitä kunnolla pesee, ei mitenkään. "Pannukahvi" pannun voi pestä vaikka astianpesukoneessa. helppo kaataa vettä kuppiin ja kuumenee nopeesti :) Suosittelen toisillekin...

Lue lisää

...vedenkeitin pestä? Tuopa huolestuttavaa. Kertoisiko, joku, onko se todella tarpeen, ja kuinka usein?

Vedenkeittimellä on hyvät puolensa. Virta katkeaa, kun vesi on hetken kiehunut. Kattila taas voi unohtua liedelle, jolloin vesi voi haihtua kokonaan ja kattikla palaa pilalle. Luullakseni keitin kuluttaa vähemmän sähköä.

Oma turhakkeeni oli käsikäyttöinen raastemylly (noin 15 euroa). Tavallinen riivinrauta on paljon helpompi käyttää ja puhdistaa.

Kahvipannussa kirjoitti:

Veden keitin on hankala ja miten sitä kunnolla pesee, ei mitenkään. "Pannukahvi" pannun voi pestä vaikka astianpesukoneessa. helppo kaataa vettä kuppiin ja kuumenee nopeesti :) Suosittelen toisillekin...

Lue lisää

vedenkeitin pitää pestä? o_O

ihmeessä kirjoitti:

vedenkeitin pitää pestä? o_O

pestä etikkavedellä (siis kiehauttaa sitä) pari kolme kertaa vuoteen - muutoin voi tulla "ällöputkia"! Etikkaveden jälkeen on tietysti keitettävä muutama kerta siinä vedenkeittimessä tavallista vettä ennen juomavettä - muutoin jää sekä haju että maku! Asiasta on kokemusta, itselläni on ollut vedenkeitin jo kymmenkunta vuotta ;) En sanoisi että se on turhake (vaikka olenkin saanut sen), mutta se on totta että vettä voi keittää esim. kattilassa ;)

Jos sitten mietin alkuperäistä asiaa niin en sanoisi että itselläni on varsinaisesti yhtään turhaketta, vaikka kaikkee mahollista ja mahotonta onkin vuosien myötä kertynyt...;)

Teehommat ovat alkaneet meilläkin sujumaan.
Vaimo keittää illalla veden, niin ei minun tarvitse, kun aamulla lämmittää.

riittää kirjoitti:

Teehommat ovat alkaneet meilläkin sujumaan.
Vaimo keittää illalla veden, niin ei minun tarvitse, kun aamulla lämmittää.

:-D

olisi hyvä kirjoitti:

pestä etikkavedellä (siis kiehauttaa sitä) pari kolme kertaa vuoteen - muutoin voi tulla "ällöputkia"! Etikkaveden jälkeen on tietysti keitettävä muutama kerta siinä vedenkeittimessä tavallista vettä ennen juomavettä - muutoin jää sekä haju että maku! Asiasta on kokemusta, itselläni on ollut vedenkeitin jo kymmenkunta vuotta ;) En sanoisi että se on turhake (vaikka olenkin saanut sen), mutta se on totta että vettä voi keittää esim. kattilassa ;)

Jos sitten mietin alkuperäistä asiaa niin en sanoisi että itselläni on varsinaisesti yhtään turhaketta, vaikka kaikkee mahollista ja mahotonta onkin vuosien myötä kertynyt...;)

Lue lisää

Oli kyllä uutinen, että vedenkeitinkin on putsattava, vaikka tarkemmin ajatellen...
Kyllä keitin kätevä on, mutta jos on teefriikki, ehkä sittenkin kattila. Vesi ei kai ainakaan oikeaoppisessa teenvalmistuksessa saisi kiehua; kiehuminen muuttaa veden koostumusta tavalla, joka estää teenlehtien avautumisen. Hienostelua tai ei, eron ihan oikeasti huomaa.

Ainakin kahvinkeitin on meillä putsattu etikkavedellä aina, turha kalliita puhistusaineita kai on ostaa? Vai syövyttääkö etikka pitemmän päälle?

Vöyräämmällä ystävällä käy siivooja, joka käyttää keittiökalujen (ja muunkin lukaalin) puhdistukseen etikkaa - ja vain etikkaa. Kämpän tuulettamiseen ja pistävästä hajusta eroon pääseminen kestää useamman päivän. Ystävä on niin kohtelias ja arka, ettei halua loukata vanhaa naista sanomalla että muitakin luonnonmukaisia aineita on...

Tämä nyt ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta tietääkö joku, mikä etikan taika oikein on? Muualla kuin säilömisessä tai ruoanlaitossa? Meinaan että jos vanhalle rouvalle voisi nätisti vihjata, että se esimerkiksi "syö" puulattiaa...

Etikan taika? kirjoitti:

Oli kyllä uutinen, että vedenkeitinkin on putsattava, vaikka tarkemmin ajatellen...
Kyllä keitin kätevä on, mutta jos on teefriikki, ehkä sittenkin kattila. Vesi ei kai ainakaan oikeaoppisessa teenvalmistuksessa saisi kiehua; kiehuminen muuttaa veden koostumusta tavalla, joka estää teenlehtien avautumisen. Hienostelua tai ei, eron ihan oikeasti huomaa.

Ainakin kahvinkeitin on meillä putsattu etikkavedellä aina, turha kalliita puhistusaineita kai on ostaa? Vai syövyttääkö etikka pitemmän päälle?

Vöyräämmällä ystävällä käy siivooja, joka käyttää keittiökalujen (ja muunkin lukaalin) puhdistukseen etikkaa - ja vain etikkaa. Kämpän tuulettamiseen ja pistävästä hajusta eroon pääseminen kestää useamman päivän. Ystävä on niin kohtelias ja arka, ettei halua loukata vanhaa naista sanomalla että muitakin luonnonmukaisia aineita on...

Tämä nyt ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta tietääkö joku, mikä etikan taika oikein on? Muualla kuin säilömisessä tai ruoanlaitossa? Meinaan että jos vanhalle rouvalle voisi nätisti vihjata, että se esimerkiksi "syö" puulattiaa...

Lue lisää

kaffematin (Moccamaster) ensin säiliö täyteen vettä ja perään ripotellaan ruokalusikallinen ruokasoodaa, keitetään ja ilman soodaaan vielä 3-4 kertaa annetaan veden mennä läpi.
Etikkaa käytän siivouksessa vain ikkunanpesuun, ei lattioille.
Etikka poistaa rasvan, se kai on se taika.

Jos teillä ei jäätelökauhaa käytetä, ilmeisesti ette syö juurikaan jäätelöä. Kunnollisella jäätelökauhalla, jonka "pesä" (vai miksi sitä oikein sanotaan?) on ruostumatonta terästä, saa kivikovasta jäätelöstä paljon helpommin paloja (hiukan pehmeämmästä jopa kauniita palloja) kuin vaikkapa veitsellä tai lusikalla, varsinkin kun sen käyttää nopeasti kuumavesihanan alla ennen käyttöä. Jostain arpajaisista voitin vuosia sitten muovisen vempulan, jolla ei todellakaan tehnyt mitään.

Tosin, jos jäätelö ostetaan tavallisissa pakkauksissa, jotka käytetään kokonaan kerralla, silloin ymmärrän, ettei jäätelökauhalla ole käyttöä. Meillä jäätelö on aina kannellisissa rasioissa juuri siksi, että niistä on helpoin ottaa kerta-annos, kun syöjiä ei ole kuin kaksi.

Panhandle kirjoitti:

Jos teillä ei jäätelökauhaa käytetä, ilmeisesti ette syö juurikaan jäätelöä. Kunnollisella jäätelökauhalla, jonka "pesä" (vai miksi sitä oikein sanotaan?) on ruostumatonta terästä, saa kivikovasta jäätelöstä paljon helpommin paloja (hiukan pehmeämmästä jopa kauniita palloja) kuin vaikkapa veitsellä tai lusikalla, varsinkin kun sen käyttää nopeasti kuumavesihanan alla ennen käyttöä. Jostain arpajaisista voitin vuosia sitten muovisen vempulan, jolla ei todellakaan tehnyt mitään.

Tosin, jos jäätelö ostetaan tavallisissa pakkauksissa, jotka käytetään kokonaan kerralla, silloin ymmärrän, ettei jäätelökauhalla ole käyttöä. Meillä jäätelö on aina kannellisissa rasioissa juuri siksi, että niistä on helpoin ottaa kerta-annos, kun syöjiä ei ole kuin kaksi.

Lue lisää

Minulla on sellainen metallinen jäätelökauha ja varsi kumia että pysyy kädessä hyvin. Kastan sen kuumaan veteen ennen jäätelön ottoa ja tulee hyviä palloja!

Jädekauha kirjoitti:

Minulla on sellainen metallinen jäätelökauha ja varsi kumia että pysyy kädessä hyvin. Kastan sen kuumaan veteen ennen jäätelön ottoa ja tulee hyviä palloja!

Minulla on amerikantuliaisina vuodelta aatami todella toimiva metallinen jäätelökauha muovikahvalla. Lisävarusteena mekanismi, joka pyyhkäisee jäätelön kauhasta irti (sellainen metallinen terä). Todella näppärä!

tämä lihapullaturhake. Voin kuvitella, kuinka se lihamössö vaan pysyy ja pysyy siinä pihtien välissä, muttei irtoa pellille ravistamallakaan ja taikinaa tippuilee sinne tänne pellin ja kulhon välimaastoon. Tai sitten se ehkäpä täytyy öljytä jokaisen pullan välissä. Taidan harkita äidilleni vastalahjaksi kun saan häneltä seuravan vempeleen jonka käytöstä minulla ei ole hajuakaan...

Löysin kaappien uumenista sellaisen muovisen äitini antaman höyrymatkasilitysraudan. Suolaa pitää annostella pienestä kupista veden sekaan juuri oikea ripaus. Varmaan jokin kätevä messutuote. Siinä on ideana se, että voi siltellä verhot ikkunoissa ja takit henkareissa. Ja kitinkontit. Se on liian pieni, koska se on tarkoitettu myös siis kätevästi matkakäyttöön. (matkoilla kuljetetaan sitten rasiassa suolaa mukana ja se pikkuinen annostelukippo joka ei saa kadota)

Yhden verhon silittämiseen ikkunassa siis mukavasti käsi pystyssä kuluu jotain kolmekin tuntia. Lisäksi käydään lisäämässä vettä minisäiliöön kahden minuutin välein, lisätään sitä suolaa veden joukkoon erillisestä aukosta, etsitään jatkojohto (1m johto mukana, sekin siististi irrotettava eli tipahtelee laitteesta alituiseen), ja pyllistellään kun silitetään verhon alalaitaa. Liikunta hoituu näppärästi siinä samalla. Voisinkin antaa sen jo äidilleni takaisin... voin mainostaa, että voi silittää patalapun suoraan seinällä...

tinsku64 kirjoitti:

tämä lihapullaturhake. Voin kuvitella, kuinka se lihamössö vaan pysyy ja pysyy siinä pihtien välissä, muttei irtoa pellille ravistamallakaan ja taikinaa tippuilee sinne tänne pellin ja kulhon välimaastoon. Tai sitten se ehkäpä täytyy öljytä jokaisen pullan välissä. Taidan harkita äidilleni vastalahjaksi kun saan häneltä seuravan vempeleen jonka käytöstä minulla ei ole hajuakaan...

Löysin kaappien uumenista sellaisen muovisen äitini antaman höyrymatkasilitysraudan. Suolaa pitää annostella pienestä kupista veden sekaan juuri oikea ripaus. Varmaan jokin kätevä messutuote. Siinä on ideana se, että voi siltellä verhot ikkunoissa ja takit henkareissa. Ja kitinkontit. Se on liian pieni, koska se on tarkoitettu myös siis kätevästi matkakäyttöön. (matkoilla kuljetetaan sitten rasiassa suolaa mukana ja se pikkuinen annostelukippo joka ei saa kadota)

Yhden verhon silittämiseen ikkunassa siis mukavasti käsi pystyssä kuluu jotain kolmekin tuntia. Lisäksi käydään lisäämässä vettä minisäiliöön kahden minuutin välein, lisätään sitä suolaa veden joukkoon erillisestä aukosta, etsitään jatkojohto (1m johto mukana, sekin siististi irrotettava eli tipahtelee laitteesta alituiseen), ja pyllistellään kun silitetään verhon alalaitaa. Liikunta hoituu näppärästi siinä samalla. Voisinkin antaa sen jo äidilleni takaisin... voin mainostaa, että voi silittää patalapun suoraan seinällä...

Lue lisää

Taas löytyi aukko sivistyksestä, en nimittäin ole koskaan kuullutkaan, että höyrysilitysrautaan laitetaan veden lisäksi suolaa! Minä olen käyttänyt pelkkää vettä sekä kotona olevassa että matkalaitteessa.

Matkasilitysraudalla saisi kyllä kätevästi laukussa rypistyneet menovaatteet sileäksi, jos olisi silitysLAUTA, jonka päällä sitä käyttää. Monista hotellihuoneistahan tällainen jo nykyisin löytyy, mutta olen minä joskus silittänyt lattiallakin pyyheliinan päällä.

Panhandle kirjoitti:

Taas löytyi aukko sivistyksestä, en nimittäin ole koskaan kuullutkaan, että höyrysilitysrautaan laitetaan veden lisäksi suolaa! Minä olen käyttänyt pelkkää vettä sekä kotona olevassa että matkalaitteessa.

Matkasilitysraudalla saisi kyllä kätevästi laukussa rypistyneet menovaatteet sileäksi, jos olisi silitysLAUTA, jonka päällä sitä käyttää. Monista hotellihuoneistahan tällainen jo nykyisin löytyy, mutta olen minä joskus silittänyt lattiallakin pyyheliinan päällä.

Lue lisää

siis se hullu silitysrauta oli sellainen esittelytuote. Sitä aikanaan esiteltiin Foorumin aulassa (ja ostos TV:ssä). Se oli MUOVIA, mikä kaheli juttu, ja siis siihen piti jostain hämärästä syystä laittaa suolaa. Ihan oikein. Siis suolaa. Älkää vaan hyvät toverit laittako suolaa hyviin silitysrautoihinne.

Sitten se kone puski höyryä. Ja käyttö oli nimenomaan pystyasennossa. Muistaakseni höyryä ei tullut ulos vaakatasossa laisinkaan, jonka esittelijä sai naamioitua hyväksi ja turvalliseksi asiaksi. Se itsessään ei kuumennut lainkaan, vain sitä höyryä puski ulos epätasaisina puuskina. Ihan pimeä vehje, käytin kai kerran ja yritin kaupata kavereille sitä. Kukaan ei esittelyn jälkeen halunnut muuta kuin nauraa äitini kahelille vimmalle hankkia minulle käteviä laitteita.

Se meni pois markkinoilta nopeasti. Esittelijät siirtyivät kai muihin hommiin (joka heille sallittakoon). Terveisiä vaan, äitini oli yksi hyvän esittelytaitonne uhreista! :)

Se järkevämpi jäseneni perheessä osti joskus Ranskasta croissantinlämpimänäpitämiskorin - ts. kaunis sähkövastuksin varustettu leipäkori aamiaispöytään. Täysin turhake meidän taloudessamme - pari kertaa väänsin jatkojohdon koriin kiinni ja siihen se jäi. Harvan pöydän viereen on sijoitettu pistoke sopivaan paikkaan ja korin oma johto ei ollut pariakymmentä senttiä pitempi.

Eivätkä ne croissantitkaan lämpiminä pysyneet.

Roskiin heitin.

crudo kirjoitti:

Se järkevämpi jäseneni perheessä osti joskus Ranskasta croissantinlämpimänäpitämiskorin - ts. kaunis sähkövastuksin varustettu leipäkori aamiaispöytään. Täysin turhake meidän taloudessamme - pari kertaa väänsin jatkojohdon koriin kiinni ja siihen se jäi. Harvan pöydän viereen on sijoitettu pistoke sopivaan paikkaan ja korin oma johto ei ollut pariakymmentä senttiä pitempi.

Eivätkä ne croissantitkaan lämpiminä pysyneet.

Roskiin heitin.

Lue lisää

Kyselen, kuinka moni omistaa fonduepadan tai raclettegrillin, tai oikeastaan moniko niitä käyttää säännöllisesti tai edes epäsäännöllisesti? Noita vempaimia kun tuppaa kertymään talouteen kuin talouteen, jäätelökoneista alkaen.

Muuten en enää omista valitettavasti sitä ensimmäistä jätskimyllyäkään, jonka joskus 60 luvulla sain. Se saattaisikin olla sangen säväyttävä näky kun vanha lihava paappa veivaa kammesta puusaaviin kiinnitettyä eräänlaista "separaattoria" hikikarpalot otsalta noruen ja jääpalojen ja suolan rahistessa pytyn reunoilla. Tuolla laitteella tehty jäätelö oli todellakin palkka vaivasta, eikä omana aikanaan lähelläkään turhaketta. Sillä sellaisella valmistettiin monissa ravintoloissa talon oma jäätelö.
Nykyään kun kaikkea saa niin kovin helposti niin moiselle kapistukselle ei ole kuin museoarvo.
Kaiholla muistelen tuota "konetta".

crudo kirjoitti:

Se järkevämpi jäseneni perheessä osti joskus Ranskasta croissantinlämpimänäpitämiskorin - ts. kaunis sähkövastuksin varustettu leipäkori aamiaispöytään. Täysin turhake meidän taloudessamme - pari kertaa väänsin jatkojohdon koriin kiinni ja siihen se jäi. Harvan pöydän viereen on sijoitettu pistoke sopivaan paikkaan ja korin oma johto ei ollut pariakymmentä senttiä pitempi.

Eivätkä ne croissantitkaan lämpiminä pysyneet.

Roskiin heitin.

Lue lisää

ei olisi heittänyt sitä croissanttikoria roskiin... sitä olisi voinut kierrättää loputtomiin! En ole ikinä kuullut moisesta. Varmaan turhakkeiden aateilia! :)

Pistokkeenhan olisi voinut sähkömies asentaa kaikkien pöytien viereen.... edullisesti tukkuhintaan useampia kerralla. Viis muutaman satkun tai tonnin laskusta, kun saadaan vaan lämpimänäpitämiskori kytkettyä!

Tai vaihtoehtoisesti: kori olisi voinut sijaita mikroaaltouunin paikalla, ja jokainen vieras sitten hakenut haalean croissantin aina keittiöstä, kun sellaisen haluaa - kerrassaan upea keksintö ja hankinta - harmi ettet ymmärtänyt hyvän päälle!

tinsku64 kirjoitti:

ei olisi heittänyt sitä croissanttikoria roskiin... sitä olisi voinut kierrättää loputtomiin! En ole ikinä kuullut moisesta. Varmaan turhakkeiden aateilia! :)

Pistokkeenhan olisi voinut sähkömies asentaa kaikkien pöytien viereen.... edullisesti tukkuhintaan useampia kerralla. Viis muutaman satkun tai tonnin laskusta, kun saadaan vaan lämpimänäpitämiskori kytkettyä!

Tai vaihtoehtoisesti: kori olisi voinut sijaita mikroaaltouunin paikalla, ja jokainen vieras sitten hakenut haalean croissantin aina keittiöstä, kun sellaisen haluaa - kerrassaan upea keksintö ja hankinta - harmi ettet ymmärtänyt hyvän päälle!

Lue lisää

keittiössäni on tarpeellisia,en harrasta tarpeettomien tavaroiden ostamista.

Itse käytän laitetta, jolla perunat saa joko suikaleiksi tai viipaleiksi...riippuu tekeekö valkosipuliperunoita tai vaikka kiusauksia. En pidä pakastetun perunan mausta.

Turhakkeena taas kaapissa lojuu erilaiset karkkimuotit.

Vanha kokki kirjoitti:

Kyselen, kuinka moni omistaa fonduepadan tai raclettegrillin, tai oikeastaan moniko niitä käyttää säännöllisesti tai edes epäsäännöllisesti? Noita vempaimia kun tuppaa kertymään talouteen kuin talouteen, jäätelökoneista alkaen.

Muuten en enää omista valitettavasti sitä ensimmäistä jätskimyllyäkään, jonka joskus 60 luvulla sain. Se saattaisikin olla sangen säväyttävä näky kun vanha lihava paappa veivaa kammesta puusaaviin kiinnitettyä eräänlaista "separaattoria" hikikarpalot otsalta noruen ja jääpalojen ja suolan rahistessa pytyn reunoilla. Tuolla laitteella tehty jäätelö oli todellakin palkka vaivasta, eikä omana aikanaan lähelläkään turhaketta. Sillä sellaisella valmistettiin monissa ravintoloissa talon oma jäätelö.
Nykyään kun kaikkea saa niin kovin helposti niin moiselle kapistukselle ei ole kuin museoarvo.
Kaiholla muistelen tuota "konetta".

Lue lisää

...tai se se alun alkaen muistaakseni keltainen härveli on, tai oli. Nykyään se on kai harmaa, paksun pölyn peitossa oleva möhkäle jossain keittiön yläkaappien perukoilla. Se raijattiin viitisentoista vuotta sitten joltain ulkomaanreissulta ihanana vermeenä, jonka ympärille perhe ja ystävät rattoisasti kokoontuvat.

Sitä ei ole käytetty kertaakaan, mutta HUOM., se on sentään purettu paketista, seurauksena härvelin monien osien aiheuttama apeus ja lamaannus. Se muistetaan hajamielisesti, kun mietitään, mihin (muka) ongelmajätteet pitäisi raahata, ja unohdetaan sitten taas. Muka.

Ehkä siis joskus vielä...tai jälkipolvi. Paitsi ettei niiden omaatuntoa tällainen kolkuta, tai sitten ne retroavat tai tuunaavat sen johonkin malliin. Tarkemmin ajatellen f-pata taitaa OLLA perheen entisten nuorten huono omatunto, tai ainakin muistustus haaveiden haihtuvuudesta ja laiskuuden luonnollisuudesta.

Croissantinlämmittimestä (jopa sellaisen muistosta) olen syvästi ja aidosti kateellinen. Sen hävittäminen on rikos ihmiskuntaa kohtaan. Jospa sellaisen vielä jostain löytäisi - vaikka näinä älyvapaina energiansäästövouhotusaikoina taitaa olla herrah huave!

Vanha kokki kirjoitti:

Kyselen, kuinka moni omistaa fonduepadan tai raclettegrillin, tai oikeastaan moniko niitä käyttää säännöllisesti tai edes epäsäännöllisesti? Noita vempaimia kun tuppaa kertymään talouteen kuin talouteen, jäätelökoneista alkaen.

Muuten en enää omista valitettavasti sitä ensimmäistä jätskimyllyäkään, jonka joskus 60 luvulla sain. Se saattaisikin olla sangen säväyttävä näky kun vanha lihava paappa veivaa kammesta puusaaviin kiinnitettyä eräänlaista "separaattoria" hikikarpalot otsalta noruen ja jääpalojen ja suolan rahistessa pytyn reunoilla. Tuolla laitteella tehty jäätelö oli todellakin palkka vaivasta, eikä omana aikanaan lähelläkään turhaketta. Sillä sellaisella valmistettiin monissa ravintoloissa talon oma jäätelö.
Nykyään kun kaikkea saa niin kovin helposti niin moiselle kapistukselle ei ole kuin museoarvo.
Kaiholla muistelen tuota "konetta".

Lue lisää

siis fonduepata. Severin-merkkinen sähkökäyttöinen pata, jossa termostaatti. Tämä on ihme kyllä se laite, joka on useita kertoja vuodessa käytössäkin.

Poikani pitävät siitä hääräämisestä. Omistin aikanaan perinteisen mallin, mutta tämä sähköjuttu on aika kätevä. Tietenkin pitää olla jatkojohtoa sun muuta, muttei se menoa ole haitannut.

Aina ei ole ostettu sisäfileetäkään nuorten juttuihin niin paljoa, vaan lisänä on ollut nuggetteja, prinssinakkeja ja kasviksia sun muuta. Nuoret ainakin tuntuvat viihtyvän. :)

Tuollaiseen en olekaan vielä törmännyt - tomaattileikkuri?

Oikein tarkkaan ajatellen, jos sellainen toimii kypsään tomaattiin, ei se voi olla aivan mölö. Olen itse siinä mielessä hölmö, että tykkään leikata tomaatista ohuita, kauniita siivuja - yhtä paksuja joka osastaan. Jos lautaselleni ilmestyy paksuja kiiloja lillua valuen tulee mieleen, että leikkaaja ei ole osannut asiaansa.

Leikkaan itse tomaatit tuollaisella Mandoliinilla - vihannes/juuresleikkurilla, jolla saa millintarkkoja siipuja. Tai veitsellä - juuri teroitetulla.

crudo kirjoitti:

Tuollaiseen en olekaan vielä törmännyt - tomaattileikkuri?

Oikein tarkkaan ajatellen, jos sellainen toimii kypsään tomaattiin, ei se voi olla aivan mölö. Olen itse siinä mielessä hölmö, että tykkään leikata tomaatista ohuita, kauniita siivuja - yhtä paksuja joka osastaan. Jos lautaselleni ilmestyy paksuja kiiloja lillua valuen tulee mieleen, että leikkaaja ei ole osannut asiaansa.

Leikkaan itse tomaatit tuollaisella Mandoliinilla - vihannes/juuresleikkurilla, jolla saa millintarkkoja siipuja. Tai veitsellä - juuri teroitetulla.

Lue lisää

Tomaatti onkin oiva veitsen terävyyden mittari. Jos terä on vähänkään tylsä, leikattava litistyy veitsen alla ja tuloksena on epämääräisiä, vuotavia lötköjä napakoiden, siistien viipaleiden sijaan.

Rakastan tomaatteja, ja syön niitä paljon sekä kokonaisina että pilkottuina. Yksi HYVÄ keittiövimpain, joka ei ollut kallis ja jota käytän paljon, on Fiskarsin veitsenteroitin.

lahjaksi saatu pitkävartinen lusikka mikä on tarkoitettu viimeisten ketsuppitippojen ottoon, sillä ei muutakun sotke jokapaikan.

80-luvun limsakone, en koskaan oikein syttynyt siihen