Roskakalat

Olen yrittänyt päästä selville onko vesissämme roskakaloja. Toistaiseksi en ole löytänyt. Määritelmäni on, jotta jos kalasta saa suhteellisen pienellä vaivalla herkullista ruokaa, niin se ei ole roskakala.

Esimerkiksi muutama pilkkiahven ja särki. Nehän tuomitaan herkästi roskakaloiksi. Särjet piikkisiä ja ahvenet työläitä. Vaan kun olen menetellyt niin, että suomustan särjet ja nyljen ahvenet sekä paistan kypsäksi. Tähän asti varmaankin aivan selvä juttu. Mutta sen jälkeen irrottelen isosta ruodosta lihat välittämättä pienistä piikeistä ja heitän lihamyllyyn. Pieniä piikkejähän on särjessä tuhannen ja ahvenesta tulevat vatsapuolen piikit mukana. Vaan kun kerran myllystä laskee, niin ei ole tietoakaan piikeistä.

Myllyyn perään sipuli ja porkkana. Ja sen jälkeen tuohon massaan lisukkeet kuten munaa ja jauhelihaa. On ihme jos tuosta saa paistamalla roskaruokaa. Tuossa on sekin hyvä piirre, että raaka kalapullataikina voi sisältää lapamadon esiasteita j jokainen kalapulla pitää varmasti saada kypsäksi. Kertaalleen kypsäksi paistettu ei vaadi ainakaan kalojen takia ylikypsentämistä.

Jos pikkukalat kypsentää savustamalla, tulee kalapulliin mainio savuaromi. Moni on varmasti kyllästynyt pienien savuahvenien syöntiin kun ei niistä oikein saa irti mitään. Lihamyllyyn heittely on joutuisaa kun ei tarvitse välittää ruodoista.

Pienet lahnat ja hauet ovat aivan yhtä mainioita tuolla tavalla käsiteltynä. Kokorajoitusta ei ole. On tullut kokeilluksi sorvasta ja ruutanastakin. Tosin ruutanat olivat puolikiloisia. Aivan mainiota tavaraa tulee noistakin. Sorva kannattaa terästää tillillä. Se vie mudan maun.

Eli mitä tässä yritin opastaa. Lyhyesti: Kypsennetään ensin ja sitten isot ruodot pois ja myllyyn.