Minulla on 1,6kk ihana ja minulle erittäin rakas lapsi.Erosimme lapsen isän kanssa muutama kuukausi sitten koska hänellä oli toinen nainen,eikä perhe elämä maistunutkaan miehelle... Sittemmin jäin kahden pienen tyttöni kanssa.Isälle tytön hoitaminen on pakkopullaa.Olemnme sopineet hoitovuoroista lastenvalvojan luona ja isä noudattaa sovittuja tapaamisia vaihtelevasti.
Välillä minulla on olo,että olen niin hermostunut että pää räjähtää.Mietin vain että "ei tästä tule mitään" ja taidan olla noilla hetkillä aika ahdistunut.En syytä lastani ahdistuksestani.Tuntuu välillä raskaalta arki.Lapsi on siinä iässä että hän juoksee joka paikkaan,suuttuu kun kieltää,ei meinaa käydä päiväunille ja on erittäin touhukas,iloinen ja menevä.Jonkinlainen uhmavaihe taitaa olla hänellä,kun tosiaankiin suuttuu hirveästi jos jotakin kieltää ottamasta,jonnekkin kieltää menemästä jne.Siinä sivussa koetan pitää asuntoni mahdollisimman puhtaana ja siistinä ja tehdä ruokaa,pestä pyykit,tiskata astiat ja hoitaa lapsen ja antaa hänelle mahdollisimman paljon huomiota.
Tänään tyttö tippui sohvalta ja päähän tuli kuhmu.Vaikka olin metrin päässä,en ehtinyt hätiin.Siitä minulle tuli huono omatunto...vaikka sattuuhan lapsille tässä iässä varsinkin muksuja,sanoi oma äitini...
Onko muilla tällaisia kokemuksia äitiydestä,että välillä tuntuu että voimat hiipuvat ja pinna kiristyy?
Mutta kun saan tytön päikkäreille ja hetken hengähtää niin olo on taas ok.
Toivoisin asiallisia vastauksia...kiitos ja hyvää kesää :)
Tuntuu että pää hajoaa.
4
1093
Vastaukset
- nukkuu, ei ne minnekkään
karkaa ne työt!
Ja juoksuta ulkona paljon, niin sammuu taatusti sekä päivällä että illalla.
Anna armoa itsellesi, se on SUN koti ja siellä saa olla JUST sen näköstä' kuin SINÄ haluat.
Ja jos joku marmattaa, sano että AUTA sitten eläkä pälätä! - hmmMMMMM
Tarvitset myös omaa aikaa! pyydä apua, vie lapset välillä hoitoon, mene itse kosmetologille tai kampaajalle, hemmottele itseäsi ja ota kunnon päikkärit. Et sinä muuten jaksa! Älä säikähdä jos 1,6 vuotias suuttuu. Sinä olet äiti joka tekee säännöt! Kyllä se varsinainen uhmaikä alkaa noin 3-vuotiaana, mutta ihan hyvä että pidät jöötä jo pikkuiselle. Kyllä ne lapset kaatuilevat jatkuvasti. Älä syytä siitä itseäsi. :)
kaikkea hyvää jatkoa... :) - Saman kokenut
Hei!
Kuulostaa aika tutulta tuo sinun tarinasi. Minä tajusin vasta kun tyttöni oli 3-vuotias, miten ihana tyttö minulla ylipäätään olikaan. Siihen sti olin elänyt usvassa opiskellen tyttäreni isän pakottamana. Silloin tajusin, ettei siitä mitään tule. Lähdimme tytön kanssa asumaan kaksistaan ja pikkuhiljaa elämä alkoi tasoittua. Mutta ilman äitini ja ex-anoppini apua en olisi varmaan selvinnyt.
Nyt tyttäreni on jo 9-vuotias ja tapaamiset isänsä kanssa sujuu joten kuten, välillä tosi huonostikin. Mutta uskon kuitenkin, että aika on tehnyt tehtävänsä.
Toivon, että sinulla on joku, joka voi auttaa sinua konkreettisesti arjen askareissa ja pääset välillä itsekin lepäämään ja tekemään omiakin juttuja, kuten harrastamaan. Sopiva itsekkyys on hyvästä. Muista hoitaa itseäsi myös, jotta jaksat olla mahdollisimman hyvä äiti. Vahinkoja ja virheitä sattuu kaikille, eikä niistä kannata liikaa itseä soimata. Normaali arjen sujuvuus on lapsen kannalta parasta ja oman jaksamisen mukaan tee jotain mikä on sinulle itsellesi tärkeää :)
Tsemppiä ja voimia. Elämä voittaa viela. Usko vaan :)- huohhhhhhhhhh
mull on murkkulapsia,pieni koululainen ja vauva tulossa ja kaikki asiat kaatuu päälle...
todellakin tuntuu ett pää pimahtaa...
isommil lapsil on kivat lapsuusmuistot kun olin ajanut imurin kanssa heitä takaa ja karjunu:0
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732785
- 632684
- 681792
- 241637
- 201560
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä101515- 151402
- 481257
- 381243
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91219