-
Tehdessään pahaa ihminen kokee syyllisyyttä. Tästä häntä muistuttaa omatunto, joka on eettisen tietoisuuden heräämistä esim. ilkeästä tarkoitusperästä. Syyllisyyden, tietoisuuden, hyväksyminen ja vastuunottaminen omasta virheestä – yhtyneenä katumiseen – merkitsee inhimillistä kehitystä.
Ihmisellä on yhteys tietoisuutensa kautta universaaliseen eettisyyteen. Tätä yhteyttä hän voi elämänsä aikana kehittää tai tukahduttaa. Syyllisyys on tärkeä luonnonmukainen tunne, aistimus.
Sanotaan, että psykopaatti ei tunne syyllisyyttä. Psykopaatti on hyvin sairas, lähes psykoosissa siis poissa todellisuuden aistimisesta voimakkaasti omissa fantasioissaan ja haluissaan. Hän on tukahduttanut tietoisuuden niin vahvasti ja kroonisesti, että syyllisyyden tunnetta on vaikea havaita.
Syyllisyys on tervettä, mutta syyllistäminen on sairasta, sensuuria. Tuomitsemalla ja leimaamalla, liioittelemalla aiheutetaan kohteessa vastareaktio, emotionaalinen puolustus vääryyttä vastaan. Syyllistetty tuntee harmia, ahdistusta, vihaa ja katkeruutta. Hän ei kykene tässä tilanteessa ottamaan vastuuta todellisesta virheestään. Syyllistämisen seuraukset ovat juuri päinvastaiset kuin mitä syyllistäjä pyrki saaman aikaan. Ihminen voi kehittää syyllistämisestä jatkuvan mekanismin, tavan elää.
Syyllistäminen voi kohdistua myös omaan itseen. Jatkuvat liioittelut, omien virheiden jauhamiset, piinaavat itsesyytökset aiheuttavat tukahduttavan emotionaalisuuden ja epäoikeudenmukaisen syyllisyyden. Tällä menetelmällä hän torjuu tietoisuuden kielteisistä tarkoitusperistään ja siten mahdollisuuden vapautua ja kehittyä.
Hän syyllistää helposti muita tarkoituksenaan paeta tietoisuutta omasta vastuustaan. Keskityttäessä toisen vikojen ja puutteiden etsimiseen ja moittimiseen ei jää tilaisuutta katsoa itseänsä. Syyllistäminen on niin yleistä, että se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Vanhemmat syyllistävät lapsiaan, jotka oppivat saman mallin, syyttävät toisiaan ja vanhempiaan. Myös työpaikoilla sovelletaan samaa sairasta mallia.
On tavallista, että henkilö sairastuessaan vakavasti, vaikka syöpään, kysyy spontaanisti itseltään: ”Mitä olen tehnyt, kun olen sain näin vakavan sairauden?” Jos hän tekee tämän kysymyksen avoimesti syyllistämättä itseään ja pyrkien pohtimaan, millä lailla hänen elintapansa, tavanomaiset tunneratansa ja ajatuksensa sekä suhtautumisensa ovat voineet myötävaikuttaa sairastumiseen, hän avaa sisimmässään mahdollisuuden elämänmyönteisiin muutoksiin ja voi siten tukea parantumistaan. Ikävä kyllä tavallisimmin tämä kysymys tehdään tehdään juuri syyllistävässä hengessä, mikä vain lisää stressiä ja vaikeuttaa tervehtymisprosessia.
Peukalosääntönä voidaan sanoa, että, henkilö jolla on paljon vaikeuksia – vaikkapa alkoholismia, huumeidenkäyttöä, tuhoavuutta tai mielensairauksia, hänellä on myös paljon ahdistusta, depressiivisyyttä, pelkoja, vihaa ja katkeruutta. Itse asiassa kohtuuton määrä syyllisyyttä, joka aiheutuu nimenomaan itsensä syyllistämisen asenteesta.
On tarpeellista erottaa toisistaan terve syyllisyys ja syyllistämisen asenteesta johtuva patologinen syyllisyys
Syyllisyyden tunteesta ja syyllistämisestä
15
3325
Vastaukset
- A.L.
Ote Anja Niemelän kirjasta Peilikuvasi valehtelee:
”Minä olen Syyn lähetti ja minun on saatava sanoma perille, teen vain työtäni. Kun asia on toimitettu minä lähden, ja lähdenkin ilolla. Minä olen kulkija, ei minun kuulu jäädä minnekään asumaan. Minä en pidä asumisesta ensinkään. Katsoa nyt samaa syyllistä naamaa aamusta iltaan ja viikosta viikkoon. Kuukausista ei kestä puhuakaan eikä vuosia edes ajatella. Minua oikein inhottaa asuminen.”
Syyllisyyden sanoma ei tietenkään ole pelkkä ilmoitus. Se edellyttää ikävän asian sisäistämistä, ja jos mahdollista, hyvittämistä. Sanoman ymmärtäminen vaatii harhan korvaamista todellisuudella, sillä ”valhe pettää sinut menen tullen.”
Kun tämä on ymmärretty, voimme kuitata Syyllisyyden käynnin ja kiittää vierailusta. Kiitos onkin tärkeintä, sen jälkeen on helppo jatkaa.Jos syyllisyydentunteita ei koeta, ne eivät katoa. Ne voivat jäädä huomaamatta (torjuttuna tietoisuudesta), mutta ne toimivat silti aktiivisesti sisäisessä maailmassa ja vaativat kompensaatiota. Kun näin tapahtuu, yksilö voi huomaamattaan yrittää ”tehdä korjauksia” syyllisyytensä vuoksi irrationaalisella tavalla joko rankaisemalla itseään tai yllyttämällä toisia rankaisemaan häntä.
Tunnistamattomia syyllisyydentunteita lievittämään käytetään pääasiassa kahdentyyppisiä ratkaisuja ja ne ilmenevät eri tavoilla yksilöstä ja kulttuurista riippuen. Niin kutsuttu depressiivistyyppinen henkilö käyttää itserankaisua
lievittääkseen syyllisyydentunteitaan, kun taas skitsoparanoidinen yksilö yrittää saada lievitystä purkamalla syyllisyyttään toisiin, joita hän syyttää virheistään.
Primitiivisissä kulttuureissa jonkun syyllistyessä virheeseen tai syntiin hänen täytyy rangaista itseään silpomalla ja uhraamalla. Luonteeltaan enemmän skitsoparanoidiset yhteiskunnat siirtävät syyllisyytensä synneistään toisiin olentoihin uhraamalla eläimiä tai jopa perheen jäseniä – lapsia, puolisoita ja sukulaisia.
Tämän tyyppistä psykososiopatologista käyttäytymistä voi havaita päivittäisessä elämässämme, jossa tietyt yksilöt omaksuvat asenteita, jotka johtavat toisten runtelemiseen tapaturmien tai ammatillisen, sosiaalisen elämän ja tai tunne-elämän tuhoamisen kautta. Nämä asenteet estävät sekä yksilöä että muita nauttimasta kiintymyksestä ja muista hyvistä asioista elämässä.Lukiossa olessani harrastettiin kielten tunnilla vilppiä. Joillakin oli jopa pienoissanakirja mukana, eräs poika jäi kiinni. Etulpulpetissa istuvalla tytöllä oli pitkähihainen pusero, jonka hihoissa oli lunttilappuja, opettajat eivät huomanneet. Tavallisimmin kysyttiin toiselta tuntematonta sanaa. Itse sanoin kysyjälle sanan, jos satuin tietämään, mutta en kysynyt itse, koska ajattelin, että antaminen (auttaminen) ei ole niin suuri rikos vastaanottaminen. Mutta vilppi on aina vilppiä.
Luokalla oli "ammatilunttaaja" joka tiedettiin. Miksi kukaan ei sanonut opettajille. Ehkä siksi, ettei omatunto ollut puhdas. mutta myös siksi että ilmiantoa pidettiin epäreiluna, eli olimme kaikki inversiossa.- Eräs ihminen
Niin, mitä on syyllisyys ja mitä syyllisyyden tunne?
Syyllisyys on tietoa väärästä toiminnasta, pahasta teosta, vilpistä, valheellisuudesta.
Syyllinen on vikapää johonkin sopimattomaan, luvattomaan, tuomittavaan, vahingolliseen, epäeettiseen. On tullut tehtyä väärä teko, sanottua väärä asia, on jätetty tekemättä avunanto tai hyvä palvelus. Syyllistä harmittaa, kaduttaa, nolottaa.
Syyllisyyden tunne on muistutus väärästä teosta, sanasta, ratkaisusta. Omatunto kolkuttaa jatkuvasti, jäytää mielessä, asia olisi saatava korjattua. "Miksi tein noin, miksi sanoin noin, miksi olin inhottava, miksen auttanut, mitä varten toimin väärin?"
Sen, kun saat selville, tiedostat, ymmärrät itseäsi ja reagointiasi. opit virheistäsi, hyväksyt itsesi ja epätäydellisyytesi.
Meille jokaiselle sattuu ja tapahtuu asioita, joita myöhemmin harmittelemme, virheitä, hölmöilyjä, omia ilkeitä sanojamme ja tekojamme eiväthän ne nyt maailmaa kaada, niiden yli olisi päästävä. Oikein pahasta teosta seuraa tietenkin rangaistus, mutta pienemmät erheet kannamme sisällämme, säilömme ne mieleemme ja otamme käyttöömme joskus itsetuhoisesti. Rankaisemme itseämme syyllisyyden vaivaamina. Tulemme epävarmoiksi, sairastelemme, voimme huonosti. Oman heikkouden hyväksyminen olisi tarpeen, eihän meidän tarvitse olla niin täydellisiä kaikessa, on lupa erehtyä. Et ole kovin paljon huonompi kanssaeläjääsi, hänkin tekee virheitä.
Suvaitse itseäsi, kun havaitset puutteesi
- mukana ollut
"Hän syyllistää helposti muita tarkoituksenaan paeta tietoisuutta
omasta vastuustaan. Keskityttäessä toisen vikojen ja puutteiden
etsimiseen ja moittimiseen ei jää tilaisuutta katsoa itseänsä."
Tähän pohjautuu "syntipukki" ja "musta lammas" ilmiöt.
Omalla työpaikallani oli syntipukkina esimies jonka syyksi pantiin monenlaisia asioita. Hän ei nauttinut alaistensa luottamusta, mutta kukaan ei kuitenkaan sanonut hänelle mitään.
Seurauksena oli alaisten mielistely esimiestä kohtaan, joka johti ns. hovin syntymiseen esimiehen ympärille. En kuulunut hoviin, joten jäin ilman etuja, joita hoviin kuuluvat saivat. Minun luonteellani ei mielistellä.Olipa mielenkiintoisia elävästä elämästä otettuja esimerkkejä.
Muistuu mieleeni Kriittisen korkeakoulun luennolta tri. Raimo Harjulan näkemys, että Jeesus voidaan myös nähdä syntipukkina. Toivottavasti tämä ei loukkaa ketään.- ylihiihtäjä
-
Engl. taidemaalari William Holman Hunt (1827-1910)
The Scapegoat, maalaus syntipukista sen aidossa ympäristössä http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e6/The_Scapegoat.jpg
Syntipukki käsitteenä juontaa Raamatusta ja siinä 3. Mooseksen kirjan syntiuhreja käsittelevästä osasta. Eräs syntiuhrieläin oli/on vuohipukki, joka papin rituaalimenoin ihmisen synnit mukanaan karkotettiin autiomaahan.
Pukilla itsellään ei tietenkään ollut mitään osaa syntien muodostumisessa, kunhan vaan sijaiskärsijänä karkotettiin autiomaahan kuolemaan. Siinä se Jallu -syntipukki- luuraa.
Uskonnot ovat siitä lystikkäitä, että tehtyään syntiä ja sitä uhrilahjalla katuen ihminen voi vapautua synnin taakasta ja rientää kevein mielin kohti uusia ”kolttosia”. ylihiihtäjä kirjoitti:
-
Engl. taidemaalari William Holman Hunt (1827-1910)
The Scapegoat, maalaus syntipukista sen aidossa ympäristössä http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e6/The_Scapegoat.jpg
Syntipukki käsitteenä juontaa Raamatusta ja siinä 3. Mooseksen kirjan syntiuhreja käsittelevästä osasta. Eräs syntiuhrieläin oli/on vuohipukki, joka papin rituaalimenoin ihmisen synnit mukanaan karkotettiin autiomaahan.
Pukilla itsellään ei tietenkään ollut mitään osaa syntien muodostumisessa, kunhan vaan sijaiskärsijänä karkotettiin autiomaahan kuolemaan. Siinä se Jallu -syntipukki- luuraa.
Uskonnot ovat siitä lystikkäitä, että tehtyään syntiä ja sitä uhrilahjalla katuen ihminen voi vapautua synnin taakasta ja rientää kevein mielin kohti uusia ”kolttosia”.Kiitos kauniista kuvasta ja arvokkaasta tiedosta
- Psykopatologia
ylihiihtäjä kirjoitti:
-
Engl. taidemaalari William Holman Hunt (1827-1910)
The Scapegoat, maalaus syntipukista sen aidossa ympäristössä http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e6/The_Scapegoat.jpg
Syntipukki käsitteenä juontaa Raamatusta ja siinä 3. Mooseksen kirjan syntiuhreja käsittelevästä osasta. Eräs syntiuhrieläin oli/on vuohipukki, joka papin rituaalimenoin ihmisen synnit mukanaan karkotettiin autiomaahan.
Pukilla itsellään ei tietenkään ollut mitään osaa syntien muodostumisessa, kunhan vaan sijaiskärsijänä karkotettiin autiomaahan kuolemaan. Siinä se Jallu -syntipukki- luuraa.
Uskonnot ovat siitä lystikkäitä, että tehtyään syntiä ja sitä uhrilahjalla katuen ihminen voi vapautua synnin taakasta ja rientää kevein mielin kohti uusia ”kolttosia”.-
Kyseessä on horoskoopin kauris, joka usein esitetään vuohena, jolla on kalan pyrstö. Niinpä tämä mystinen hahmo on yhteydessä sekä mereen että maahan (mutta ei ilmaan ainakaan lintujen lailla).
http://roundpixel.org/goodies/ais/zodiac.gif
-
Ihminen kieltää syyllisyytensä pääasiassa teomaniasta tai megalomaniasta johtuen. Jos hän idealisoi itseään (teomania) suuresti, hänen sensuurinsa on myös hyvin voimakas, eikä hän halua myöntää virheitään. Sen sijaan hän näkee itsensä mieluummin ”enkelinä” tai pikemminkin ”jumalana”, joka ei tee virheitä eikä syyllisty pahoihin tekoihin, eikä hänellä ole pahoja aikomuksia enempää kuin pahoja ajatuksiakaan.
Freud nimitti ”superegoksi” eli yliminäksi sitä psyykkistä mekanismia, joka toimii sensuurina. Hän uskoi, että se on syntynyt yhteisön sisäistetyistä käyttäytymisihanteista, yksilön ulkopuolelta. Integraalisen psykoanalyysin mukaan sensuurin juuret ovat yksilön teomaniassa, mutta ympäristötekijät pahentavat sitä suuresti. Tämä johtuu sensuroivista ja suvaitsemattomista vanhemmista ja opettajista ja yleensä yhteiskunnasta. Kukan ei myönnä tekevänsä virheitä.
Yhteiskunta ja psykologiset tieteet ovat pahentaneet suuresti tätä sosiopatologista mekanismia uskoessaan, että syyllisyydentunteet ovat negatiivisia ja että niitä pitäisi välttää.
Syyllisyyden tunteet voidaan ratkaista vain hyväksymällä tietoisuus niistä. Vain tietoisuuden hyväksyminen on vapauttavaa.- syvä rintaääni
"Ihminen kieltää syyllisyytensä pääasiassa teomaniasta tai megalomaniasta johtuen. Jos hän idealisoi itseään (teomania) suuresti, hänen sensuurinsa on myös hyvin voimakas, eikä hän halua myöntää virheitään. Sen sijaan hän näkee itsensä mieluummin ”enkelinä” tai pikemminkin ”jumalana”, joka ei tee virheitä eikä syyllisty pahoihin tekoihin, eikä hänellä ole pahoja aikomuksia enempää kuin pahoja ajatuksiakaan."
On muuten hienoa että osaat analysoida itseäsikin etkä vain muita. - ÄÖlsdöalsdkAÖLSMFÄ<l
syvä rintaääni kirjoitti:
"Ihminen kieltää syyllisyytensä pääasiassa teomaniasta tai megalomaniasta johtuen. Jos hän idealisoi itseään (teomania) suuresti, hänen sensuurinsa on myös hyvin voimakas, eikä hän halua myöntää virheitään. Sen sijaan hän näkee itsensä mieluummin ”enkelinä” tai pikemminkin ”jumalana”, joka ei tee virheitä eikä syyllisty pahoihin tekoihin, eikä hänellä ole pahoja aikomuksia enempää kuin pahoja ajatuksiakaan."
On muuten hienoa että osaat analysoida itseäsikin etkä vain muita.hei tiäkkö mitä mua kaduttaa aivan sairaasti kun mä syytin yhtä meiänluokkalaista naistenvihaajaksi mut sen jälkeen mä sanoin itteäni narsistiksi joten sillä se ei ajattelis että mä oon epäreilu sitä kohtaan MUT MÄHÄN OLIN ja sen reaktio oli kauhistunu ja mua hävettää nyt aiva saakelisti mä en reagoinu sen reaktioon paljo mitenkään aika outoo kyllä mut nyt hävettäää! sehän on hyvä sillä sillonhan kehittyy tai jotain lol wtf
- Psykopatologia
-
"Syyllisyys on tervettä, mutta syyllistäminen on sairasta, sensuuria. Tuomitsemalla ja leimaamalla, liioittelemalla aiheutetaan kohteessa vastareaktio, emotionaalinen puolustus vääryyttä vastaan. Syyllistetty tuntee harmia, ahdistusta, vihaa ja katkeruutta. Hän ei kykene tässä tilanteessa ottamaan vastuuta todellisesta virheestään. Syyllistämisen seuraukset ovat juuri päinvastaiset kuin mitä syyllistäjä pyrki saaman aikaan. Ihminen voi kehittää syyllistämisestä jatkuvan mekanismin, tavan elää."
Leten esimerkissä syyllistetty "ottaa vastaan" syyllistäjän moitteet. Mutta voi olla toisinkin, esimerkiksi:
"Älä horise omiasi! Esiin tuomasi on omia houreitasi. Turhaan minua yrität syyllistää mahdollisten omien virheittesi pohjalta."- Psykopatologia
-
Otan kauempaa uudestaan:
"Syyllisyys on tervettä, mutta syyllistäminen on sairasta, sensuuria."
O.K.
"Tuomitsemalla ja leimaamalla, liioittelemalla aiheutetaan kohteessa vastareaktio, emotionaalinen puolustus vääryyttä vastaan."
Siis sairaan syyllistämisen myötä kohde puolustautuu, eikä havaitse todellista virhettään.
"Syyllistämisen seuraukset ovat juuri päinvastaiset kuin mitä syyllistäjä pyrki saaman aikaan."
Syyllistämisellä viitataan useimmiten patologiseen prosessiin, kuten toteat ("sairasta"). Kuitenkin tuot esiin, että syyllistäjä pyrkisi johonkin positiiviseen, ei siihen, mikä on de facto seurauksena, että kohde ei havaitse virhettään. Tässä ei ole ole selvää logiikkaa, ja viesti on sisäisesti ristiriitainen.
________
Viittaan siihen, että syyllistäjä peittää joitain omia "virheitään" syyllistämällä muita ja että syytön kohde oivaltaa tämän eikä purematta niele syyllistämisyritystä.
- - Psykopatologia
Psykopatologia kirjoitti:
-
Otan kauempaa uudestaan:
"Syyllisyys on tervettä, mutta syyllistäminen on sairasta, sensuuria."
O.K.
"Tuomitsemalla ja leimaamalla, liioittelemalla aiheutetaan kohteessa vastareaktio, emotionaalinen puolustus vääryyttä vastaan."
Siis sairaan syyllistämisen myötä kohde puolustautuu, eikä havaitse todellista virhettään.
"Syyllistämisen seuraukset ovat juuri päinvastaiset kuin mitä syyllistäjä pyrki saaman aikaan."
Syyllistämisellä viitataan useimmiten patologiseen prosessiin, kuten toteat ("sairasta"). Kuitenkin tuot esiin, että syyllistäjä pyrkisi johonkin positiiviseen, ei siihen, mikä on de facto seurauksena, että kohde ei havaitse virhettään. Tässä ei ole ole selvää logiikkaa, ja viesti on sisäisesti ristiriitainen.
________
Viittaan siihen, että syyllistäjä peittää joitain omia "virheitään" syyllistämällä muita ja että syytön kohde oivaltaa tämän eikä purematta niele syyllistämisyritystä.
--
Itse käytän termiä "syyllistäminen" vain defensiivisessä mielessä:
s y y l l i s t ä m i n e n,
prosessi, jolla syyllinen pyrkii siirtämään oman syyllisyytensä syyttäjään. Esimerkiksi vaimo motkottaa miehelleen tämän juomisesta, johon mies: ”Älä syyllistä! Eikö koskaan saisi olla yhtään hauskaa?”
-
Ketjusta on poistettu 52 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih465427Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j5631983Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens781125Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä3591028- 77983
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä53951- 59880
- 228834
Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.50823Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen saadakseen pidettyä Tarja Pirkkalaisen virassa
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen kaupungin johtamisjärjestelyiden muutokses58758