En jaksa enää

Toivonsa menettänyt

Meillä on kaksi lasta, vanhempi vähän yli 4-vuotias ja toinen vajaa puolitoistavuotias. Olen 25, ja ensimmäiseni oli suoraan sanottuna vahinkolapsi. Hän oli vauvasta asti todella hankala, levoton ja itkeskeli yötä päivää. Kuitenkin ajattelimme, että yritämme toista vähän ajan sisällä, ettei tule suurta ikäeroa. Toiseen lapseemme kiinnyin aivan eri tavalla kuin ensimmäiseen. Yhä useammin ja useammin huomasin hätisteleväni esikoista pois jollain tekosyyllä, "Mene nyt leikkimään", "äiti ja vauva nukkuu nyt", "mene isiä katsomaan". Menen toiseen huoneeseen nuoremman kanssa. Mieheni patisti minut lääkäriin, kun nuorempi oli puolen vuoden, kun olin kuin unissakävelijä. Lääkäri määräsi unilääkkeitä, ja totesi vain, että tietysti kahden pienen lapsen kanssa on vähän raskasta. Kun mainitsin suoraan osoittavani paljon enemmän huomiota kuopukselle, lääkärin mielestä asia oli normaali, tottahan sylivauva aikaa vie. Tilanne ei kuitenkaan muutu, ja lisäksi olen huomannut kiintyneeni nuorempaan aivan liikaa, kanniskelen häntä yhä sylissäni jatkuvasti kuin vastasyntynyttä. Esikoinen on suurimman osan ajasta isänsä kanssa, minä olen kuin häntä ei olisikkaan. Minä en vain siedä häntä silmissäni. Torun häntä pienimmästäkin asiasta, ja lellin kuopusta.

Mikä ihme minua vaivaa? Miksi minä hyljin omaa lastani? En jaksa enää tätä, minulla on todella huono omatunto, mutta en vain voi asialle mitään, vanhempi lapsi tuntuu ihan vieraalta.

4

969

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ottaisit

      yhteyttä perheneuvolaan? Vanhempi lapsesi alkaa kohta hyljeksiä sua ja sen jälkeen voi olla vaikea saada enää tilannetta korjattua.
      Kun pystyt ajattemaankin tilannetta järjellä pystyt myös käyttäytymään sen mukaisesti. Nykyisellä menolla nuorempasi kehitys voi häiriintyä pahasti, etenkin motorinen kehitys kun kanniskelet häntä. Kuopuksen ja isän välit myös kärsivät tilanteesta.
      Ole vaikka alkuun tunti viikossa vanhemman lapsen kanssa ja jätä nuorimmainen isänsä kanssa. Esim lenkillä aika menee nopeasti ja lapsi saa tuntea saavansa sun huomion ilman että asian eteen tarvitsee tehdä kovin paljoa.

    • olla se syntipukki

      tämä sinun esikoisesi.
      Eli kyse on elämästäsi ja sen tuomasta pettymyksestä saat sille kasvot tästä vahingon laukauksesta joka järjesti sinut nalkkiin.

      Nyt on niin että otapa peili kätesi ja katso siihen, lapsesi ei ole syyllinen elämäsi tilanteeseen. Vahingoitat häntä tieten tahtoen täysin tahallisesti.

      Muuten naisten väkivaltaisuudesta lapsiaan kohtaan ei puhuta.
      Kuitenkin lasten kuhmut mustelmat ja muut “pikkuvammat” vähenevät huomattavasti, kun lapsi pääsee päiväkotiin.

      Et todella halua etkä saa itseäsi ruotuun, joten hae lapsellesi hoitopaikka. Parempi vieraissa, kun rakastavan äidin hoidossa. ;-)

      Niin ja hirveintä väkivaltaa on välinpitämättömyys, varsinkin pienelle lapselle.

      • joo, sun nyt

        pitää opetella olemaan myös sen isomman kanssa!
        Istu alas sinne lattialle, ota syliin, silittele, halaa, puhu, kutittele.
        Ota kirjastosta lainaan vauvakirjoja ja tee niitä harakka huttua keittää...jne juttuja.
        Millainen äiti SULLA oli, ettet vaan siirrä niitä juttuja OMAAN lapseesi?
        Yritä yritä ja vielä kerran yritä.
        Pakko ei ole rakastaa, mutta hyväksy hänet!
        Ja joo, toi päiväkoti vaikka puol päiväsenä on hyvä ajatus...


      • kosketti
        joo, sun nyt kirjoitti:

        pitää opetella olemaan myös sen isomman kanssa!
        Istu alas sinne lattialle, ota syliin, silittele, halaa, puhu, kutittele.
        Ota kirjastosta lainaan vauvakirjoja ja tee niitä harakka huttua keittää...jne juttuja.
        Millainen äiti SULLA oli, ettet vaan siirrä niitä juttuja OMAAN lapseesi?
        Yritä yritä ja vielä kerran yritä.
        Pakko ei ole rakastaa, mutta hyväksy hänet!
        Ja joo, toi päiväkoti vaikka puol päiväsenä on hyvä ajatus...

        On todella hienoa, että uskallat kohdata tämän asian. " pakko ei ole rakastaa " on täysin tarpeeton repliikki, aivan varmasti rakastat lastasi aivan samalla tavalla kuin nuorimmaista. Se, että lapsi oli ns. " vahinko " , teki valtavan muutoksen elämääsi,sillä et ollut valmistautunut tähän asiaan. Yleensä tällaiset " vahingot" kuitenkin ovat positiivisia asioita elämässä, mutta lapsen itkuisuus ja levottomuus aiheutti sen, että yhteisiä leppoisia hetkiä teille ei ilmeisesti päässyt kertymään. Lapsen " suloisuus " peittyi kaiken sen hässäkän alle, joka sitten aiheutti oravanpyörän, joka vei voimasi ja on selvää, että on vaikea tunnistaa omia tunteitaan, kun elämä on yhtä itkua ja väsyttävää taaperrusta päivästä toiseen. On inhimillistä, että sellainen ei ole mukavaa ja aiheuttaa varmasti kiukkua ja tympeyttä lasta kohtaan, vaikka hän ei siis ole tippaakaan syyllinen. On kuitenkin niin, että meidän aikuisten on pystyttävä näkemään ja tunnistamaan omat vahingolliset ajatukset ja tunteet ja olen sinusta ylpeä, että olet ne kohdannut.
        On liian paljon puntarissa, jos et anna tälle arvokkaalle lapsellesi mahdollisuutta kokea rakkauttasi. Ajattele, että olet kuitenkin saanut tämän lapsen terveenä ( ilmeisesti?) ja ilmeisesti nämä itku ymt hässäkät on jo ohitettu?. Monesti tällainen ns. hankala lapsi saadessaan kokea rakkautta, onkin sitten se joka tulee olemaan sinulle tosi rakas ja läheinen.
        Minulla on kolme tytärtä ja äitinä olen joutunut pohtimaan juuri talläisia asioita, eli tunnistavathan he minun rakkauteni.
        Nyt he ovat aikuisia ja yhdellä on omia lapsia ja toinen odottaa esikoistaan. Nuorimmaiseni on jo myös parisuhteessa ja hän oli meidän perheessä myös varmaankin hemmoteltu ja kaikkien silmäterä. On siis normaalia, että kuopus on hieman lellikki, mutta on äärimmäisen tärkeää pyrkiä huolehtimaan, että jokainen lapsi saa tuntea äidin rakkauden. Se on heidän oikeus ja siis aikuisen on pyrittävä eroon sairaalloisesta kuopuksen hyssyttelystä ja lellimisestä, joka on äärimmäisen vahingollista ja tulee siis tuhoamaan molemmat lapset. Toinen kasvaa heikkoitsetuntoiseksi ja toisesta taas tulee itsekäs ja itserakas maailman napa, joka ei tule pärjäämään tässä maailmassa. Ketään ei kovin pitkään kiinnosta ihminen, joka on täynnä itseään ja vaatii kaiken huomion ja niinpä hän lopulta on yksin. Älä hyvänen aika anna enää tämän jatkua, olet jo tosi hyvällä alulla, kun tunnistat asian.
        Uskon myös, että olet ehkä hieman liikaa miettinyt näitä tilanteita, että josko en rakasta lastani. Luota siihen, että aivan varmasti rakastat ja anna vapaalla mielellä itsellesi rauha syyllisyydestä, rentoudu ja anna tämän ihanan lapsesi päästä lähellesi. Anna itsellesi anteeksi. Aurinkoista loppukesää.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      2902
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2763
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1812
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1649
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1647
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1590
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      19
      1488
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1287
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1263
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1249
    Aihe