Mielestäni yksin olo on kutakuinkin parasta, mitä elämässä on. No toki käyn työssä ja joskus harrastankin jotain, mutta kun haluan rentoutua, viettää vapaa-aikaa parhaalla mahdollisella tavalla, niin se tapahtuu siten, että olen ihan yksin eikä ole mitään ihmisääniä ympärillä. Teevee ja radio ovat tarpeettomia. Liikenteen äänet eivät häiritse.
Halusin tuoda esiin myös tämän näkökohdan, että yksin oleminen voi olla nautinto. Työpäivinä odotan erityisesti viikonloppuja, jolloin yksinoloon jää peräti kaksi päivää aikaa.
Tämmöistä näkökantaa ei kyllä kannata suureen eikä pienempäänkään ääneen missään oikeassa elämässä kuuluttaa.
Yksinäisyys on parasta maailmassa
Viihdyn yksin
11
695
Vastaukset
- kävisi..
Jos psykiatri saisi sinut kiinni tästä..
- on eri asia
kuin yksinäisyys.
Yksin ollessa ei välttämättä ole yksinäinen ja keskellä väkimassaa voi olla yksinäinen.
Kaikki haluavat välillä olla yksin. Mutta yksinäisyyttä harva valitsee omasta tahdostaan.- skooo
Hieno huomio. Yksinäisyys on jotain todella konkreettista ja kipeää. Jos ei kuukauteen puhu kenellekään on hieman eri asia kuin viettää viikonloppu omassa rauhassaan.
- se joka aloitti
En nyt muista sitä nimmaria.
Mutta kyllä yksinäisyyden voi myös valita, jos se tuntuu hyvältä. Mieluummin olen yksin kuin esimerkiksi kuuntelen ihmisten jorinoita aiheista, jotka eivät minua tippaakaan kiinnosta. Niitähän joutuu kohteliaisuudesta kuuntelemaan työpäivät pääksytysten muutenkin. - viestejä?
se joka aloitti kirjoitti:
En nyt muista sitä nimmaria.
Mutta kyllä yksinäisyyden voi myös valita, jos se tuntuu hyvältä. Mieluummin olen yksin kuin esimerkiksi kuuntelen ihmisten jorinoita aiheista, jotka eivät minua tippaakaan kiinnosta. Niitähän joutuu kohteliaisuudesta kuuntelemaan työpäivät pääksytysten muutenkin.Et ymmärtänyt alkuunkaan, mitä tuossa edellä tarkoittivat. Yksin oleminen (vaikka pitkiäkin aikoja) on eri asia kuin yksinäisyys. Jos ihminen on yksinäinen on eri asia kuin olla yksin.
Senkus nautit yksin olemisestasi, mutta älä tuputa muille. - parhaiten
Minä olen mieluummin yksin keskellä väkijoukkoa, kuin kavereiden piirittämänä. Samojen kavereiden ja tyttöystävän seuraa ei siedä jatkuvasti, ja toisaalta ei halua istua yksin yksiössäkään (tai missä lie kaukana sivistyksestä). Siispä kaikkein mukavin olotila löytyy menemällä yksin väkijoukon keskelle.
Esim. eilenkin lähdin seuraamaan Maija Vilkkumaan konserttia aitauksen ulkopuolelle, ja sain istua ihan rauhassa puistonpenkillä kun sadat ihmiset kävelivät ohi. Muutama deeku ja pullonkerääjä tuli välillä juttelemaan, mutta näille oli ihan mukava jutella ja tutustua (ja vähän myös halailla ja pussailla). Minut myös pyydettiin nurmikkoleiriin istumaan, sielläkin oli paljon mukavampaa kuin ainaisten samojen kavereiden kanssa. - se joka aloitti
viestejä? kirjoitti:
Et ymmärtänyt alkuunkaan, mitä tuossa edellä tarkoittivat. Yksin oleminen (vaikka pitkiäkin aikoja) on eri asia kuin yksinäisyys. Jos ihminen on yksinäinen on eri asia kuin olla yksin.
Senkus nautit yksin olemisestasi, mutta älä tuputa muille.Totta mooses luin. Mutta kuten totesin aiemmin, halusin tuoda esiin yksin olemisen positiiviset puolet. Seka vastasin viestiin, jossa väitettiin, ettei yksinoloa koskaan valita.
Tuntuu, että yksin oleminen on monille kamalaakin kamalmpi asia. Kannattaa miettiä, miksi. Onko se oma seura niin hirveän huonoa? - eiei
parhaiten kirjoitti:
Minä olen mieluummin yksin keskellä väkijoukkoa, kuin kavereiden piirittämänä. Samojen kavereiden ja tyttöystävän seuraa ei siedä jatkuvasti, ja toisaalta ei halua istua yksin yksiössäkään (tai missä lie kaukana sivistyksestä). Siispä kaikkein mukavin olotila löytyy menemällä yksin väkijoukon keskelle.
Esim. eilenkin lähdin seuraamaan Maija Vilkkumaan konserttia aitauksen ulkopuolelle, ja sain istua ihan rauhassa puistonpenkillä kun sadat ihmiset kävelivät ohi. Muutama deeku ja pullonkerääjä tuli välillä juttelemaan, mutta näille oli ihan mukava jutella ja tutustua (ja vähän myös halailla ja pussailla). Minut myös pyydettiin nurmikkoleiriin istumaan, sielläkin oli paljon mukavampaa kuin ainaisten samojen kavereiden kanssa.Ketjussa on jo sanottukin, että yksin oleminen ja yksinäisyys on eri asia. Sinulla on tyttöystävä ja kavereita, et ole yksinäinen vaikka menisit autiolle saarelle viikkokausiksi. Sinulla on heidät, välimatkasta huolimatta. Sinulla on myös varaa valita, oletko joskus heidän seurassaan tai ihan itseksesi, vaikka siellä väkijoukossa.
Yksinäisyys ei tarkoita fyysistä yksinoloa. Hänellä ei ikinä ole ketään läheistä ihmistä, ei voi valita. Väkijoukossa on siksi ahdistavaa olla, kun näkee kuinka muut ovat ystävien kanssa. Jos joku satunnainen tuttu tai tuntematon joskus jutteleekin, se ei poista yksinäisyyttä, vain helpottaa yksin olemista hetken.
Varmaankin useimmat ihmisten ja hälinän keskellä elävät haluavat joskus omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Se on kuitenkin ihan eri asia. Vain äärimmäisen erakkoluontoinen ihminen voi haluta elää ilman ystävää, mutta moni joutuu kokemaan sen tahtomattaan.
Yksin yksiöissään päivästä toiseen asuvia ihmisiä on paljon. Toisaalta jopa perheellinen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, jos ei omaa ystäviä. Ei ketään, ketä tavata, ei ketään kelle soittaa. Puolisokaan ei välttämättä ole ystävä. Se on yksinäisyyttä. - t***a
se joka aloitti kirjoitti:
Totta mooses luin. Mutta kuten totesin aiemmin, halusin tuoda esiin yksin olemisen positiiviset puolet. Seka vastasin viestiin, jossa väitettiin, ettei yksinoloa koskaan valita.
Tuntuu, että yksin oleminen on monille kamalaakin kamalmpi asia. Kannattaa miettiä, miksi. Onko se oma seura niin hirveän huonoa?Aloitusviestin otsikossa puhutaan yksinäisyydestä, nyt puhut yksin olemisesesta. Sanotaan vielä kerran: yksin olo on aivan eri asia kuin yksinäisyys. Yksin olo silloin tällöin on varmasti monista ihmisistä aivan mukavaa ja toivottavaa. Jos toivoo olevansa yksinäinen, niin on syytä pyrkiä psykiatrin puheille.
- Anonyymi
On uskomaton nautinto kun vihdoin oppii nauttimaan pelkästään omasta seurastaan ja alkaa rakastamaan itseään. Silloin ei edes seuraa kaipaakkaan ja lähinnä tuntee itsensä vain yksinäiseksi kavereiden seurassa. Vääriä kavereita kenties tai sitten vain huomannut että viihtyy vain itsensä kanssa. Minun mielestäni elämäni tärkein oppi on juurikin tämä; että oppii olemaan syvästi onnellinen yksin. Ihmiset haalii kavereita ja vääriä kumppaneita ja ovat vaikka kuolemaan asti väärän kumppanin kanssa tai mahdollisessa perhehelvetissä, kunhan ei vaan jäädä yksin. Järkyttävää... Myönnettäköön että elin vuosia tässä vajavaisuuden tilassa, että pitäisi olla ystäviä ja pitäisi olla se kumppani, EI TARVITSE. Sinä et tarvitse ketään ulkopuolista ihmistä tunteaksesi oloasi onnelliseksi, tämä ollut niin ihana asia huomata ja tuntuu uskomattoman hyvältä tehdä asioita vain itsensä vuoksi ja itseään kehittäen ja tietenkin ihanaa maapalloamme ja muita eliöitä kunnioittaen. Haaveilen tietenkin sielun puolikkaasta ja hän tulee sitten kun tulee, minulla ei ole siihen mitään kiirettä sillä maailman paras seura on oma itseni seura. Minulla on jo tytär ja hänen isänsä kanssa yhteishuoltajuus, yksi mies oli tämän suhteen jälkeen muutaman vuoden, tosin sitäkin ennen olin monta vuotta sinkkuna ja nyt olen sitten taas. Huomasin kuinka uskomattoman paljon voi väärä ihminen elämässä myrkyttää mieltä, kadotin itseni, mitä ei saisi ikinä tapahtua ja niin valitettavasti tapahtuu vaikka kenelle jatkuvasti. Muistakaa ihmiset te olette itsenne tärkeimpiä ihmisiä. Kun ymmärrätte tämän, ymmärrätte myös päästää vain sellaisia ihmisiä elämäänne jotka sinne oikeasti kuuluu
- Anonyymi
Miksei saa kuuluttaa?
Minä nautin yksinolosta.
Älykkäät ihmiset useammin nauttivat yksinolosta,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743032
- 712901
- 681842
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä191732- 241667
- 271661
- 201620
- 481307
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91289- 381283