Vain Sinä tiedät

runomuodossakin kirjoitettua,
syväluotaavaa tulkintaa ja analysointia
omastani taas kerran.

Kummallisia kerrostumia ja ajatuksia taas
aamulla syntyi, niistä se oli kooste.

Lämmin kiitos ja halaus Sinulle Jouni,
jo kauan rinnalla kulkenut ystäväni.

uusinta, vaikka samoja elementtejä varmasti
löytyykin kuin joistain aiemmistani.

Vai tarvitaan minun runojeni avaamiseen oikein
rohkeutta, jopas nyt jotakin. Voivoi, oli ikävää
tuottaa pettymys Sinulle.

Rohkenen kuitenkin olla eri mieltä kanssasi,
alku ei suinkaan ole ollut usein, jos lainkaan
aiemmissani. Tietysti jotain samankaltaisuutta
on voinut olla, sitä en kiellä.

Ihmisellä on monia aiheita kirjoittaa runoa. Sanoisinko
niin, että se mikä minua kauimpana on, on kuitenkin
se kaikkein läheisin, mietipä mitä mahdan sillä tarkoittaa.
Eli siitä käsi kirjoittaa, mitä sydän huoneissaan tuntee.

Olen yhä edelleen sitä mieltä, että tässäkin runossani
on takuuvarmasti uusia elementtejä entisiini nähden.
Jos olisit vaivautunut/uskaltautunut lukemaan tätä runoa
edeltäviäni vaikka pari-kolme, uskon ettet olisi pettynyt
ainakaan sen suhteen, että niissä on toistoa.

Lukija/kommentoija on kuitenkin aina arvoisallaan paikalla,
jos palaute on annettu hyvässä hengessä, niin kuin nyt
kuitenkin ymmärsin tarkoituksesi kritiikissä.

Kiitän ja onnittelen. Kiitän kommentoinnista ja onnittelen
rohkeudestasi, on paljon pahempiakin asioita, joihin tar-
vitaan rohkeutta =)

Parempien runojen nautintoa Sinulle ja oikein hyvää syksyä.

' Ei tämä syksy kuulaus merkitse katoamista
tai päätettä meissä, siirrymme vain toiseen
aikaan, eri tuoksuihin '

minä en ymmärtänyt
että tämä kaikki puna, kulta ja lehtien sokeri
onkin rakkauden laskeutumista
värien syvää sinfoniaa

en sitäkään
että valon käydessä kapeammaksi
ja pimeän paisuessa
on rakkaus siltikin läsnä

todensit minulle
miten autereisessa aamussa
illan hämärässä
olet yhtä lämmin aina

näitä tuttuja polkuja
haluan kanssasi taivaltaa
nähdä hyytyvän veden
ja kuulla rapisevien lehtien äänen

ei syksy vie meiltä mitään pois

Upeaa, värikylläistä ja pehmeää runoutta jälleen Sinulta.
Pitänee melkeinpä pyytää anteeksi, että se inspiroi ihan
väkisinkin minua, vaikken mitenkään tavoita samaa tun-
nelmaa enkä luo yhtä kaunista kuvaa kuin Sinä.

Kaunis kiitos runostasi ja nautinnollisesta liitteestä.

Nöyrä on kiitokseni myös kommentista omaan runooni,
johon olen kyllä suhteellisen tyytyväinen. Toki hiontaa
olisi voinut olla enemmän, mutta kukapa meistä täydel-
lisesti koskaan onnistuu.

Ihanaa ja aurinkoista päivän jatkoa Sinulle RUNOILIJA.

lindalinda1 kirjoitti:

' Ei tämä syksy kuulaus merkitse katoamista
tai päätettä meissä, siirrymme vain toiseen
aikaan, eri tuoksuihin '

minä en ymmärtänyt
että tämä kaikki puna, kulta ja lehtien sokeri
onkin rakkauden laskeutumista
värien syvää sinfoniaa

en sitäkään
että valon käydessä kapeammaksi
ja pimeän paisuessa
on rakkaus siltikin läsnä

todensit minulle
miten autereisessa aamussa
illan hämärässä
olet yhtä lämmin aina

näitä tuttuja polkuja
haluan kanssasi taivaltaa
nähdä hyytyvän veden
ja kuulla rapisevien lehtien äänen

ei syksy vie meiltä mitään pois

Upeaa, värikylläistä ja pehmeää runoutta jälleen Sinulta.
Pitänee melkeinpä pyytää anteeksi, että se inspiroi ihan
väkisinkin minua, vaikken mitenkään tavoita samaa tun-
nelmaa enkä luo yhtä kaunista kuvaa kuin Sinä.

Kaunis kiitos runostasi ja nautinnollisesta liitteestä.

Nöyrä on kiitokseni myös kommentista omaan runooni,
johon olen kyllä suhteellisen tyytyväinen. Toki hiontaa
olisi voinut olla enemmän, mutta kukapa meistä täydel-
lisesti koskaan onnistuu.

Ihanaa ja aurinkoista päivän jatkoa Sinulle RUNOILIJA.

Lue lisää

Kun sinä viet minut kotiin,
kosketat minua, ei minulta
puutu mitään ja syksy peilautuu
minuun kuin vasta kesä suutelisi.

Tuulet minuun kasvoihini ja
lämpimin käsin kosketat hiuksiini
enkä minä tiedä mitään syksystä,
kun auringon kehtona otat minua.

Ja ei siinä tarvita kuin, että
olet vierelläsi ja tulen mukanasi
kotiin, saan siellä kokea kuinka
tartut minuun ja siten puhut Rakkaudesta.

Silloin syksyn piirrot häipyvät,
sen vire painuu ja ihollasi väreilee
vielä kuuman kesän kutsu ja sen
tuoksussa voin tuntea, miten kaikki...

on vasta alullaan ja en
kutsu vielä syksyä luo..

http://www.youtube.com/watch?v=om4s71i0J5Q

mies-v57 kirjoitti:

Kun sinä viet minut kotiin,
kosketat minua, ei minulta
puutu mitään ja syksy peilautuu
minuun kuin vasta kesä suutelisi.

Tuulet minuun kasvoihini ja
lämpimin käsin kosketat hiuksiini
enkä minä tiedä mitään syksystä,
kun auringon kehtona otat minua.

Ja ei siinä tarvita kuin, että
olet vierelläsi ja tulen mukanasi
kotiin, saan siellä kokea kuinka
tartut minuun ja siten puhut Rakkaudesta.

Silloin syksyn piirrot häipyvät,
sen vire painuu ja ihollasi väreilee
vielä kuuman kesän kutsu ja sen
tuoksussa voin tuntea, miten kaikki...

on vasta alullaan ja en
kutsu vielä syksyä luo..

http://www.youtube.com/watch?v=om4s71i0J5Q

Lue lisää

tuo mahtava liite ja runosi sanoma,
ne kieltämättä nytkin inspiroivat.
Mutta tämä ikuinen ajanpuute ajaa minut
pois tästä ruudulta =(

Ja toisekseen, eihän tuohon runoon olisi kyllä
meikämamman päästä saanut syntymään sen
arvolle kuuluvaa vastinetta. Joten senkin puolesta
varmaan parempi, että tyydyn runsaaseen kiitokseen
ja tallentamaan vain runosi visuun talteen.

Voi että miten kaunis voi syksykin käsiesi jäljiltä olla !

Minä kiitän.

Sinä sielukkaiden säkeiden luoja,
kovasti kiitän sanoistasi.

On aikas hassua, miten NIIN kaksi erilaista mielipidettä
voikin olla samassa runossa :O

mukava kuulla,
että koit runon valmiiksi.
Niin ettei siihen olisi mitään lisättävää.

Kiitos kuuluu ehdottomasti Sinulle !

aina Sinä tulet
juuri sellaisina hetkinä minuun
kun tuntuu,
että maailmani on rikkoontumassa pirstaleiksi

silloin Sinä saavut
lohdullisine sanoinesi
ymmärtävine silminesi
ja pyyhit mieleni tummuuden pois

ja minä huomaan
että elämä on sittenkin
elämisen arvoista tänäänkin

Kiitos J.
En tiedä, mutta kummasti te Viisseiskan kanssa
olette saaneet minusta irti tänään yllättävän paljon.
Se on vain ja ainoastaan todiste siitä, että te olette
molemmat kultaakin kalliimpia runoinenne minulle.

K i i t o s !