Mahdoton mahdolliseksi ?

runosi oli hyvä ja siinä oli viisaita ajatuksia. Tuo kaiken ylösalaisin kääntäminen, tai jonkin ydin-yksityiskohdan muuttaminen kokonaiskuvassa voi olla avain uskaltautua katkaista napanuora menneisyyteen: mitään ei kannata märehtiä liikaa.

... päättää kovasti
että heti huomenna heitämme seesteisen
melankoliaan viitan harteiltamme
ja sukellamme nuoruuden polttaviin paloihin
kun yhteistä maailmaamme rakensimme
ja hyväilevät sormesi eivät pysyneet iholtani pois
iltojen hämärtyessä.
lupaa rakas että yritämme edes
mahdottoman mahdolliseksi
rakkautemme eläväksi ...

kaunista ja herkkää toivetta on runosi pullollaan.
kunpa rakkaus uisi veneessä virtaa alas uuteen huomiseen
koskikaran laulussa ...

todella huippuhyvä hyvä upea linda !!!

takaisin saa, tuskin tarvitseekaan, nykyisyys kun on yhtä täynnä mahdollisuuksia, vaikka elämää rämmitäänkin välillä metallin maku suussa eteenpäin. Se koettu on tehnyt meistä aikuisempia ja ymmärtäväisempiäkin, antanut ehkä kyvyn katsoa asioita oikeissa mittasuhteissa. Kaipauksella muistellaan yhä niitä kauniita hetkiä jotka aika on kultaisiksi värittänyt, ja maistetaan vielä suolainen maku ikävämmistä. Ehkä nykyään olisi enemmän henkisiä resursseja käsitellä niitä keskenjääneitä asioita, jos vain voimat muuten riittäisivät.

Tällaisin miettein kommentoin runoasi, jossa olet kauniisti yhdistänyt kosketuksen kaipuuta, muistoja ja ajan vaikutusta niin ihmiseen kuin luontoonkin. :)

Minä pidän raudanmakuisista runoista - on kuin elämä itse olisi ne kirjoittanut...

Komee

vaan rakkaudettomuus,
ei sanat niitä tehneet
vaan sanomattomuus.

Niin kauan on huultesi kuiskeesta
joilla rakkauden sanat,
hipoi täydellisyyttä
hiljaisemmin kuin
linnunsiiven kosketus.

Silti täynnä aitoa
tunnetta joka on pois,
jäljellä ovat vain
suolaisien vesien vanat
kauniine muistoineen.

Raudanmaku suussani
jonka tuo huuleen purtu haava!
Sillä niin Sinua kaipaan!

Muistot eivät Sinua
voisi koskaan korvata.

Näin tunsin runosi sanoissa.

Kiitos linda ! T: J

Niin "Mahdoton mahdolliseksi".
Runosi jo sen jo kertoo.
Vievät mahdolliseen mahdottomasta.
Ajasta, kyynelistä.
Iloon ajattomuuteen.
Siellä elää muistojen tyrskyävät veet.
Minä vain vilkutan ja meen uimaan:)
Kaunis kiitos lukuhetkestä.
Syvällisestä.

...kaikkea ylösalaisin, sillä...

Kaiken minkä kaipaat, voi löytää muistoista ja unelmista. Ilman niitä mikään ei muuttuisu ja elämä olisi jo elettyä.
Hieno runo. Oivallisia lauserakenteita ja hyvää sanaparien käyttöä. Excellent!

Hienoja sanakäänteitä, haikea ja syksyinen tunnelma. Vähän kuin ripaus syksyä teekupissa,
tarjoiltuna haikeina muistoina, elämän pituisena polkuna.

Uskotko Rakas, että hiljaisuudessa,
kuunvalossa kaikki näyttää turvallisemmalta,
rikkonainen kuin eheytyisi, suuri ja pelottava
pienentyisi, hiljaisessa kuiskeessa ja sinisessä
valossa elää kuin turvallisemmassa.

Oletko koskaan Rakkaani kohdannut
samaa tunnelmaa, nousut samaan tietoisuuteen,
samojen kokemusten ääreen ja oppinut hiljaa
Rakastamaan kuunvaloa. Kulkemaan sitä
kohden, nauttimaan eheytyneestä.

Sinä olet minulle hiljaisuuden kuunvalo.
Kun tunnen olkasi,hajonnut saa eheämmän
muodon ja värit taittuvat silmääni uudella
tavalla. Kun lämpösi tuulahtaa iholleni, arvet
minussa eivät enää kiristä sisälläni.

Uskotko Rakas, sinun hiljaisuudessasi
on kuunvalon energiaa joka saattaa osani
järjestykseen, koen jälleen rohkeutta, uskallan
tuoda sisäiset tauluni esille, sisimpäni maalaukset
päivänvaloon, uskallan yhä lisää..

kun sinä olet hiljainen kuunvaloni.

http://www.youtube.com/watch?v=E377EvTuA0g&feature=fvw

Kiitos Runostasi.

Joskus Rakkaus on maa joka pitää kääntää,
heinä joka pitää pöyhitä, että tuore pääsee
pintaan ja entinen lepoon.

Ja uusi itää.

Niin elämässä,..ja
Rakkaudessa.

Näissä meidän päivissä, joita on
se rajattu määrä.

Hämmentävän syvä ja kerronnallinen
Rakkauruno, joka otti heti mukaansa.

Tällainen teksti vaatii kokemusta ja taitoa,
sydäntä ja herkkää kättä kirjoittamaan.

Huikea Runo joka osaltaan ja loppu
huipensi tekstisi.

Erittäin hieno Runosi.

Iloa ja lämpöä Sinulle päivääsi.

On asioita, joihin voin
vaikuttaa.

Harkitsen kompromissia.
Toteutan sen, jos näen
sen johtavan toivottuun
tulokseen.

On asioita, joihin en
voi vaikuttaa.

Nostan silloin käteni
ylös luovuttamisen
merkiksi ja jatkan
eteenpäin.

Minulla ei ole aikaa
tuhlata vuosiani
tiedostomattoman
pelin vuoksi.

-----

Hei Linda,

Useasti mahdoton on mahdollista ja olemme itse suurin este onnelliselle elämälle. Näin sen koen. On tietysti asioita, joihin emme voi vaikuttaa ja silloin niiden kanssa tulee oppia elämään. Jatkan taas eteenpäin. Valintani pysyä poissa pitää edelleen ja käyn vain silloin tällöin katsomassa.

mahdoton ellei peräti mahdollinen yhtälö, sillä tiedämme lukuisilla yhtälöillä useita ratkaisuja

Mikä jäänyt on entiseen
on muuttunut historiaksi
ei ole paluuta, mutta…

aina voi uusia tunteensa
kulkea nurmettunutta
sammaleen peittämää polkua
muistella hyvällä menneitä

pyyhkiä kyyneleet
ja astua ilolla ja odotuksella uuteen.

Mahdoton mahdolliseksi, hmm… ehken ei aina ole mahdollista,
mutta unelmissa kaikki on mahdollista ja niitähän pitää aina olla. :)

oli lukea runoasi,
taidan minäkin kääntää kaikki
ylösalaisin:)

Nyt tää osu aika otolliseen aikaan. Olen itse viettänyt hetken, jos toisenkin, miettiessäni menneitä. Vahvasti ne tuntuvat edelleen vaikuttavan, muistot ja muut. Takaisin ei pääse mutta ehkä se on ihan hyväkin.

Mutta uudistumisena siihen suhtaudun, vielä kerrattavina asioina, jotta osaa sitten jatkossa oikeammin tehdä.

Tykkäsin tästä.

arki...aherrus ja päivän työt
tämä hetki...on tässä ja nyt
hetki jo ympäri kääntynyt
tätä hetkeä tässä
sitä saatamme kaivata
huomenna...viikkojen päästä
se on aika vakio tässä
emme ehkä huomaa ohikiitävää onnen hetkeä täällä
jos kaikki on hyvin...liian itsestäänselvää
elämä ohjaa...ylösalasinkaan
ei tarvitse pelkää
joskus se ylösalaisin voi olla riemuvoitto
toivotan...yötä kaunista
ennen kuin tulee aamunkoitto.

Kokonaisuudessaan hieno lukuelämys....kaikilta.

Tästä voi lukea elämänveden kasvattamia ajatuksia
ja ne lipuvat hitaasti hiljaisina hetkinä.


Sinä osaat jo verrata elämää elettyä ja tulevaa huomista, uskallat
kohdata senkin, mitä me emme voi kosketella, ilman
että kaikki kääntyisi päälaelleen

Ihan näinkin päin, vahvaa tunnelmaa syksyyn kirjoittelet.