Kotiäiti ilman äitikaveria...

yksin?

Yksinäisyys--- jokin vuosi sitten en vielä olisi uskonut "joutuvani" tällaiseen tilanteeseen. Parisuhteen solmiminen ja kahden lapsen saaminen on mullistanut elämäni ylösalaisin seurauksena masennusta yms. Tällä hetkellä muuten olen menossa valoisampaan suuntaan, mutta olen yksinäinen. Voi miten kaipaankaan ystävää, samassa elämäntilanteessa olevaa äitiä, jonka kanssa voisin jakaa iloja ja suruja. Olen osittain vielä lasten kanssa kotona, joten päivät yksin kotona ahdistavat. Leikkikentältä en ole saanut tuttavia, perhekahviloissa en pääse niiden aukioloajan vuoksi käymään. Kavereita minulla kyllä on, mutta ne asuvat kaukana ja näemme muutamia kertoja vuodessa. Sisarusten kanssa emme ole kovin läheisiä jo suuren ikäeromme vuoksi. Miehellä on joitain ystäviä/tuttavia, mutta kaipaamme molemmat ystäviä, tuttavaperhettä tms. Viikonloppuillat ovat ahdistavia kotona - tuntuu, että kaikilla muilla on jokin tuttavaperhe, jonka kanssa viettää aikaa. Toki mekin jonkin verran reissaamme, keksimme tekemistä jne. mutta silti - jatkuvasti olo on yksinäinen. Olen miettinyt, odotanko liikaa ystävyydeltä. Minkä verran on "normaalia" perheellisenä tavata ystäviä/viettää heidän kanssaan aikaa? Saattaa olla, että muutaman kerran kuukaudessa ehkä vähän useammin, kyläilemme tuttavilla tai meillä kyläilee töiden tai opiskeluiden ulkopuolelta tuttavia.

Suuri syy tähän yksinäisyyden kokemukseen on varmasti se, että asumme pienellä paikkakunnalla, jossa on sisäänpäinlämpiäviä ihmisiä. Mitenkään poikkeavia tms. emme kuitenkaan ole: ihan normi kahden lapsen perhe. Haaveilemme muutosta muualle, isommalle paikkakunnalle, jossa ehkä olisi mahdollisuus tutstua muihin ihmisiin. Työ, opiskelut yms. kuitenkin sitovat meidät tänne ahdistavaan pikkukaupunkiin. Pikkulapsiaika on kohta meillä ohi, joten tiedän, että töiden kunnolla alkaessa viikonloput vierähtävät helposti levätessä. Surettaa vain, että muistot kotiäitiajoista ovat yksinäisyyden sävyttämiä.

3

924

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • dzgzgzgaz

      eihän siinä paljon vaihtoehtoja ole. Itse vietimme ennen lapsia erakoitunutta elämää ja kaipasimme seuraa ja koimme olevamme erilaisia, mutta lasten saanti mullisti meillä kaiken-positiivisesti, ainakin sosiaalisen elämän suhteen. Olen nauttinut suunnattomasti tästä ajasta ja vähintään joka toinen päivä tapaan muita mammoja ja joskus perheitäkin. Todella pienellä paikkakunnalla asumme, mutta käymme kerhoissa, muskarissa ym. muualla. Ajelen eri paikkakunnille, kun kaipaan tuulettumista. Seurakunnan tapahtumista löytynyt myös ystäviä. Pakkohan sinun on jotenkin saatava tilannetta muutettua-eikö mitenkään mahdollista edes tietyin uhrauksin, että pääsisit kerhoihin? Tosin alkuun kerhot ainakin minulle oli aika ahdistavia kun alkuun ei kukaan jutellut ja oli ulkopuolinen, mut kun sitkeesti vaan kävi, niin tilanne muuttui. Myös puistoissa tutustuu, alan kyllä aina jutteleen jos joku toinen mamma tulee paikalle ja aika pian tietty huomaa, haluaako toinen jutella... Näiden vuosien myötä sitä on tullut rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi ja helpompi jutella erilaistenkin ihmisten kanssa. Tsemppiä sinulle-yritä jaksaa olla aktiivinen ja miettiä uusia mahdollisuuksia tilanteessasi. Nyt jos koskaan on helpompi tutustua ihmisiin kun voi aina jutustella lapsista.

    • Hepskukkuu**

      Missäpäin olet?

      • yksin?

        Julkisella foorumilla en mielelläni henkilökohtaisia tietojani paljasta. Miten olisi s-posti? Miksi kysyt?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      73
      2845
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      64
      2723
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1802
    4. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1647
    5. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      16
      1610
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1570
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      15
      1422
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1277
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1253
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1239
    Aihe