Masennuksen vaikutus vuorovaikutukseen?

Miten vaikuttanut?

Miten masennus on teillä vaikuttanut vuorovaikutukseen vauvan kanssa? Entä miten mahdolliset vuorovaikutusongelmat ovat myöhemmin näkyneet lapsessa?

5

423

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nou hätä

      enää tuollaisella mieltäsi kuormita!

      Jos annat vauvalle asiallisen perushoidon, se riittää jo pitkälle. Vaippaa vaihtaessa, syöttäessä ja kylvettäessä tulet automaattisesti vuorovaikutukseen hänen kanssaan. Etkä tietenkään anna hänen itkeä yksinään.

      Jos perushoito ei masennuksen takia onnistu, sinun on haettava apua jostakin.

      • alkuperäinen...

        Haluaisiko jo silti kertoa kokemuksiaan?

        Kyllä perushoito onnistuu mutta haluaisin silti kuulla kokemuksia... Jos sitten osaisin vaikka välttää joitain juttuja tai "tarkkailla" niitä osa-alueita... Ja muutenkin olisi kiva kuulla kokemuksia joiltain, joilla on samanlaisia ongelmia. Hirveän vähän on juttuja siitä, miten masennus vaikuttaa vauvan hoitoon vaikka masennusta on paljon ja siitä puhutaan muuten.


      • Jotakinajatusta
        alkuperäinen... kirjoitti:

        Haluaisiko jo silti kertoa kokemuksiaan?

        Kyllä perushoito onnistuu mutta haluaisin silti kuulla kokemuksia... Jos sitten osaisin vaikka välttää joitain juttuja tai "tarkkailla" niitä osa-alueita... Ja muutenkin olisi kiva kuulla kokemuksia joiltain, joilla on samanlaisia ongelmia. Hirveän vähän on juttuja siitä, miten masennus vaikuttaa vauvan hoitoon vaikka masennusta on paljon ja siitä puhutaan muuten.

        Itselläni on melkein aina ollut masennusjaksoja elämässäni. Itse raskaus toi minulle hyvää oloa, mutta synnytyksen jälkeen masennus palasi. Elikkä masennus on aiempaa perua johon vielä yövalvomiset ovat antaneet lisänsä. En kuitenkaan syö lääkkeitä koska en yrityksistä huolimatta ole löytänyt sopivaa lääkettä tähän masennukseeni.
        Olen paljon käsitellyt omaa lapsuuttani joten olen äitinä tiedostava. olen tietoisesti yrittänyt tehdä toisin kuin oma äitini joka ei kyennyt vanhemmuuteen. Olen osittain onnistunutkin. Kun vauva oli pieni minullaoli läheisyys ja hoiva helppo asia toteuttaa. kykenin vauvan tarvitseman läsnäolon antamaan. Vauvasta tuli iloinen, oppivain ja silmiin katsova. vauva voi hyvin.
        Ongelmat alkoivat kun vauva kasvoi taaperoksi. Nyt lapsemme on 1v 7kk ja koen jatkuvaa syyllisyyttä kun en kykene olemaan riittävästi läsnä. Masennus ja ajatukseni saavat minut poissaolevaksi ja olen väsynyt henkisesti. Lapsemme on kuitenkin saanut perusturvan ja olisi itse valmis tutustumaan muihin ihmisiin. minä taas jumitun masennukseen enkä kykene solmimaan ihmissuhteita. olen huomannut, että taaperomme on välillä aika surullinen koska hän selkeästi viihtyisi ihmisten parissa. Hän myös tajuaa, että minä olen onneton. En vielä tiedä miten tämä tulee vaikuttamaan lapsen tulevaisuuteen. toivon, että perusturva kantaa kaiken ylitse. Olen surullinen kun en kykene parempaan. Isänsä on myös työkiireiden takia poissaoleva joten lapsi ei saa kokea iloista maailmaa niin paljon kuin ansaitsisi.


      • Sisua kehiin!
        Jotakinajatusta kirjoitti:

        Itselläni on melkein aina ollut masennusjaksoja elämässäni. Itse raskaus toi minulle hyvää oloa, mutta synnytyksen jälkeen masennus palasi. Elikkä masennus on aiempaa perua johon vielä yövalvomiset ovat antaneet lisänsä. En kuitenkaan syö lääkkeitä koska en yrityksistä huolimatta ole löytänyt sopivaa lääkettä tähän masennukseeni.
        Olen paljon käsitellyt omaa lapsuuttani joten olen äitinä tiedostava. olen tietoisesti yrittänyt tehdä toisin kuin oma äitini joka ei kyennyt vanhemmuuteen. Olen osittain onnistunutkin. Kun vauva oli pieni minullaoli läheisyys ja hoiva helppo asia toteuttaa. kykenin vauvan tarvitseman läsnäolon antamaan. Vauvasta tuli iloinen, oppivain ja silmiin katsova. vauva voi hyvin.
        Ongelmat alkoivat kun vauva kasvoi taaperoksi. Nyt lapsemme on 1v 7kk ja koen jatkuvaa syyllisyyttä kun en kykene olemaan riittävästi läsnä. Masennus ja ajatukseni saavat minut poissaolevaksi ja olen väsynyt henkisesti. Lapsemme on kuitenkin saanut perusturvan ja olisi itse valmis tutustumaan muihin ihmisiin. minä taas jumitun masennukseen enkä kykene solmimaan ihmissuhteita. olen huomannut, että taaperomme on välillä aika surullinen koska hän selkeästi viihtyisi ihmisten parissa. Hän myös tajuaa, että minä olen onneton. En vielä tiedä miten tämä tulee vaikuttamaan lapsen tulevaisuuteen. toivon, että perusturva kantaa kaiken ylitse. Olen surullinen kun en kykene parempaan. Isänsä on myös työkiireiden takia poissaoleva joten lapsi ei saa kokea iloista maailmaa niin paljon kuin ansaitsisi.

        lapsesi ole päivähoidossa kodin ulkopuolella? Ellei, hae hänelle päivähoitopaikkaa. Yleensä olen sitä mieltä, että lapsen on parempi olla oman vanhemman kanssa kotona, mutta jos et tosiaankaan pysty lähtemään hänen kanssaan koskaan ihmisten ilmoille, niin sitten hoitoon.
        Syyllisyydessä rypeminen ei auta ketään. Sen sijaan voisit pienin askelin ruveta pääsemän irti erakoitumisestasi. Ihan itsesi vuoksi. Saattaisi masennus hellittää.


      • juuuupp
        Sisua kehiin! kirjoitti:

        lapsesi ole päivähoidossa kodin ulkopuolella? Ellei, hae hänelle päivähoitopaikkaa. Yleensä olen sitä mieltä, että lapsen on parempi olla oman vanhemman kanssa kotona, mutta jos et tosiaankaan pysty lähtemään hänen kanssaan koskaan ihmisten ilmoille, niin sitten hoitoon.
        Syyllisyydessä rypeminen ei auta ketään. Sen sijaan voisit pienin askelin ruveta pääsemän irti erakoitumisestasi. Ihan itsesi vuoksi. Saattaisi masennus hellittää.

        Käyn kyllä ulkona, mutta juuri siellä tulee muita vanhempia nähdessä ongelmia.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      73
      2785
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      63
      2684
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1792
    4. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1637
    5. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1560
    6. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      10
      1515
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      15
      1402
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1257
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1243
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1219
    Aihe