Syndrooma

kyl niihe on viäl aikaa, talvikuukausiin flikka ( vaik tiätty allakan mukaa ne pian o käsil )

Mut eiks se elämä ja ennen kaikkea rakkauskin ole
vähän sellasta, että on kylmä ja lämmin vuorottain =)
Äläkä sano, et mää puhusi menopaussist, se o ohi mul onneks jo * hykertelee *

Olenk mä hiukka miälissäni Su palautteest,
kiittelen ja pokkaan.

PS Mulla on muuten ne villakkaat jalas melki kesät-talvet.

Minun pieni ystäväni on valkoinen, lähes kokonaan valkoinen.
Miten ihanan liikuttava liite, omani on tuossa on ihan liki ja
jos se ymmärtäisi, olisin sen pyytänyt katsomaan liitettä. Eihän
se sitä tajua, telkkariin jos pyytää katsomaan, sen kylläkin.

Olet kyllä niin oikeilla jäljillä, että varmaan kaikkein pyyteettömin
ystävyys tulee omalta lemmikiltä. Se todellakin on aina yhtä iloinen
tapaamisesta, vaikka olisi ollut sen silmistä pois vain hetken.

Liitteestä ja runostasi tuli eittämättä mieleen Timo Turusen levytys
' pieni ystäväin ' joka kuulemma kertookin Hänen omasta koirastaan,
koirastaan joka muistaakseni joko kuoli tai jouduttiin lopettamaan.

Sekin on totta, että se jaksaa olla aina vierellä ja lohtuna pelkällä
olemassaolollaan. Mutta virhe - Sinä luulet ettei se ymmärrä puhettani.
Kyllä se kuule ymmärtää, enemmän kuin osaat kuvitellakaan. Mutta muuten
runosi oli ehdottomasti ihanin rakkausruno siihen uskollisempaan ystävään,
minkä ihminen voi omistaa - koiraan. Varmaankin perustuu Sinulle omakoh-
taiseen kokemukseen joko nyt tai sitten lapsuutesi kautta.

Voisin jatkaa koiraihmisenä tätä juttua loputtomiin, mutta ehkä et jaksaisi
kuunnella. Niin virtuoosi kuin oletkin rakkausrunoinesi, niin kyllä tämäkin
oli oiva osoitus monipuolisuudestasi. Vaikka toisaalta, rakkauttahan se rak-
kaus lemmikkiinkin on.

Minä arvostan aina palautteitasi ja upeita runojasi - KIITOS !

salatiedettä, vaikka pakko onkin myöntää, että yksi
runon kirjoittamisen vaikeimmista osista on nimetä
se joksikin. Mutta tällä kertaa jostain kumman syystä
se oli helppoa, ei tarvinnut miettiä, vaan se syttyi
kuin lamppuna tuolla pääkopassa.

Tosin ei itse runonkaan synnytys tuottanut tuskaa. Yksi
ainoa asia jäi harmittamaan heti sen jälkeen, kun olin
lähettänyt sen ja tallensin tekstin Wordista muistitikulle.
Pirskatti soikoon, kun sinne tupsahti kahteen kertaan sana
' päivien ' Jälkimmäisessä osassa sen olisi voinut korvata
vaikkapa siluetilla tai jollain muulla. Mutta, mutta - tehty mikä
tehty.

Morsetustakin olen muuten jossain runossani käyttänyt aikoja
sitten, nyt oli tällaisen vuoro. Ja miksi ihmeellä pyydät anteeksi
kirjoittamaasi, sehän oli mitä parhain palaute.

Kiitän Dolan, mukavaa että runoni antoi aiheen viivähtää tässä
ja jättää arvokkaita sanasia.

No mutta, mitäpä muuta tarvitseekaan sanoa,
se toki riittää ja antaa minulle iloa.

Itsellesihän se kiitos ehdottomasti kuuluu !

Jokainen näkee, kokee ja tulkitsee lukemaansa omalla
tavallaan, eikä mikään toisaalta ole väärin vaikka ap:n
kirjoittajan omat ajatukset ja kommentoijan/lukijan
eivät yhtyisikään. Kovasti en itse siksi haluaisikaan seli-
tellä runojeni syntyä, vaan todeta vain niin kuin nytkin;
faktan ja fiktion sulava sopusointu säkeissä kiertää.

Ja on aina mielenkiintoista lukea, mitä runo lukijassa
synnyttää, se kun voi olla aivan jotain muuta miksi olen
itse sisällön muodostanut ja tarkoittanut. Mutta myönnän,
olet melkoisen oikeilla jäljillä kuitenkin =)

Nöyrä on kiitokseni Diin Sinulle.

onneksi ei enää tarvitse arvuutella ystäväni.

Mahtava teksti jälleen Sinulta.
Jos vaikka olisikin lähtenyt omasta runostani
kumpuamaan, niin jotain paljon syvällisempää
ja paljon upeampaa nautintoa on tämä.

KIITOS !

PS Talteen menee.

niin tällekin kirjoittamanlleni tarinalle.
Kohtalo on se, joka tekee ihan omat siirtonsa
kysymättä asianosaisilta saako näin tehdä vaiko
ei ja siihen on tyytyminen.

Mukava kuulla, jos runoni antoi kenties johonkin
tulevaan runoosi eväitä ( jos nyt ymmärsin sanasi oikein )
Ja lakkaa kutsumasta runojasi pähkäilyiksi, mokomakin.
Kyllä ne on Runoja suurella ärrällä kirjoitettuna ja piste.
Siis siihen asiaan, mutta tärkein on vielä lausumatta;

Kiitos !

' Olet se vastaus
lausumattomiin kysymyksiin ' ja paljon, paljon
muuhunkin Rutusta on.

Miten oletkaan piirtänyt kaunista ja hellivää
kuvaa ystävästäni, kainalossani viihtyvästä kar-
vapallosta - valkoisesta ihmeestä.

Todellakin; hymy, ystävä ja rakas, rakas olento.
Rakkauden ilmentymä jos mikä.

Ja Sinä, Sinä olet omalla sarallasi ihme ja sanojen mestari
mitä parhain.

Kiitos !
Se on vähäinen palkka, mutta muuhun ei minusta ole.

hyvä vaan, että olit rehellinen mielipiteessäsi.
Tosin itse en jättäisi laistasi palautetta kenellekään,
eli en mitään, ellei runo sykähdytä.

Itse olen tyytyväinen runooni, niin myös - kuten huomaat,
moni muukin on siitä pitänyt.

Kaikesta huolimatta, viihtyisää viikonloppua.

askelillahan ON aina äänet,
joko kepeät, jollaisia ne lapsilla varmaankin
usein miten ovat. Tai sitten raskaita, surun
painolla varustettuja, mutta ääniä kaikki
tyystin.

Pidin näkökannastasi ja kiitän, että viivähdit
tässä hetken. Tekstisi oli hyvin kaunista luet-
tavaa.