Askelia yli ärsytyskynnyksen

Voi kuinka ihmistä voikaan vituttaa kömpiessään kukertavan ruosteiseen koslaan sateisen myrskyävänä arkiaamuna
kun taivas ei näytä merkkiäkään selkenemisestä. Tämä ikuinen pimeydessä taapertaminen alkaa kohta pukea tätä groteskia alkukantaista hahmoani jonka neonkeltainen sadetakki irvokkaasti laskeutuu turpeilta muodoilta silittämään sateen piiskaamaa kipeää maankuorta. Että voikin syksy painaa ihmisen mieltä kokoajan kohti suonsilmäkettä josta on äärettömän vaikeaa yrittää omin voimin nousta edes hetkeksi lepuuttamaan ankeita skeptisiä mielikuviaan.

Tulisipa talvi ja valkeus pimeyden saartamalle saarelleni josta ainoa kulkureitti ulos ihmisten ilmoille on kaksinkertainen lossimatka puolen tunnin odotuksineen.
Kuin kuullen pimeälle maistuvat ajatukseni, pohjoispuhuri päättää ottaa vallan ja sammuttaa puoliksi kituvan savukkeeni jonka juuri äsken sain vaivoin syttymään. Tosiaalta, yön aikana
pihalleni on ilmestynyt kyltti jossa selvästi sanotaan että Suomen eduskunta on hyväksynyt lain jolla kielletään tupakanpoltto
parvekkeella, kaikkien rakennuksien sisätiloissa, omalla pihamaalla, omassa autossa ja yhteisessä ilmatilassa. Loppuelämän ensimmäinen aamu on vääjämättä valumassa kohti epäonnen jatkuvaa sumaa...