Moi! Blues kärpänen iski ;o) Olen tähän asti soittanut klassista kitaraa, nyt haluaisin aloitella bluesin soiton/laulun. Onko olemassa mitään hyvää oppikirjaa asian tiimoilta ja osaisiko joku neuvoa kun olen harkinnut blues huuliharpun ostoa, niin millainen olisi edullinen mutta hyvä, ja millä asteikolla voisi/kannattaisi aloittaa? John Lee Hokkeria tässä kuuntelen ;o))
Blues in my mind
Blueskärpänen
12
803
Vastaukset
- eppu epä normaali
klassisella nailonkieliselläkin kitaralla onnaa ainaskin koti oloissa kyllä.Dobroja ja muita spesiaali blues soittimia ei kannata ainakaan ihan heti lähteä hommaamaan kun on tosi erilaisia noi 2 musiikkityyliä.
Oma mielipide ja kokemus se että parhaat ränttätänttä ja slovari blues sävellajit on E ja muut vapaitten kielten "lähtösoinnut". Jos Slide soitto putkella alkaa kulkee niin sitten voi olla asiaa kokeilla erikoisvirityksiä.
Kuuntelemalla, katselemalla ja jos mahdollista niin toisten soittajien kanssa jammailemalla tuon oppii kaikesta parhaiten.Tuo mainitsemasi John Lee Hooker on hyvä opettaja jos kuvaa vielä löytyy äänen lisäksi. Valkoisen bluesin korkeakouluksi on sanottu John Mayallin bändiä (Eric Clapton,Peter Green ym.) mutta sinne on vähän turhan tiukat pääsykokeet ja vaatimukset:) Kummiskin siinä lajissa ei kauheesti partituureja ja nuotteja vahdata vaan kimppasoitto se joka vie eteenpäin jos lahjoja ja motiivia vaan riittää.
Jos taas meinaat tuota huuliharppu ja vokalistipuolta alkaa harjoittelee niin yks hyvä kuunneltava opettaja on Pepe Ahlgvist ihan kotisuomesta vielä.- Bueskärpänen
Kiiots eppu epä normaali vinkeistä! Tuttuja "kamuja" suosittelit ;) Osaistko yhtään neuvoa? Minulla on tuollainen käsintehty Yamaha, siis leveälautainen nailonkielinen klassinen malli, josta olen ekat bluessaundit irrotellut.
Ruokahalu kasvaa syödessä ;) Tekis mieli ostaa sellainen kitara jossa on edelleen nailonkielet, mutta perään pikkuruinen vahvistin jossa ois myös mikille liitäntä. Sain käsiini Chet Atkinsin CD:n "Almost alone". Siinä levyllä on todella pehmeä, puhdas saundi ja uskon että Cehtillä on siinä nailoniset kielet? - eppu epä normaali
Bueskärpänen kirjoitti:
Kiiots eppu epä normaali vinkeistä! Tuttuja "kamuja" suosittelit ;) Osaistko yhtään neuvoa? Minulla on tuollainen käsintehty Yamaha, siis leveälautainen nailonkielinen klassinen malli, josta olen ekat bluessaundit irrotellut.
Ruokahalu kasvaa syödessä ;) Tekis mieli ostaa sellainen kitara jossa on edelleen nailonkielet, mutta perään pikkuruinen vahvistin jossa ois myös mikille liitäntä. Sain käsiini Chet Atkinsin CD:n "Almost alone". Siinä levyllä on todella pehmeä, puhdas saundi ja uskon että Cehtillä on siinä nailoniset kielet?heti mieleen kuin joku Ovation takavuosilta noista nailonkielisistä ja mikillä varustetuista kitaramerkeistä, mutta ei kai sitä nyt kannata ees puolitosissaan sellaista blueskitaraksi hommata?
Chet Atkinssin työkalu taas oli muistaakseni ns. orkesterikitara eli sähkö sellainen ja teräskielinen ja tyylilaji ihan jotain muuta kuin blues. - Blueskärpänen
eppu epä normaali kirjoitti:
heti mieleen kuin joku Ovation takavuosilta noista nailonkielisistä ja mikillä varustetuista kitaramerkeistä, mutta ei kai sitä nyt kannata ees puolitosissaan sellaista blueskitaraksi hommata?
Chet Atkinssin työkalu taas oli muistaakseni ns. orkesterikitara eli sähkö sellainen ja teräskielinen ja tyylilaji ihan jotain muuta kuin blues....jep jep...ei Atkins soitkkaan Bluessia vaan on jotain kantrin ja jazzin välillä tai molempia :o)
Tämmönen löyty Fazerilta/Yamahalta http://www.f-musiikki.fi/kitarat_ja_vahvistimet/elektroakustiset/12057_slg-100n_yamaha_/_nylonkiel._silent-kitara.html
Pääsispä kokeilee! - Blueskärpänen
eppu epä normaali kirjoitti:
heti mieleen kuin joku Ovation takavuosilta noista nailonkielisistä ja mikillä varustetuista kitaramerkeistä, mutta ei kai sitä nyt kannata ees puolitosissaan sellaista blueskitaraksi hommata?
Chet Atkinssin työkalu taas oli muistaakseni ns. orkesterikitara eli sähkö sellainen ja teräskielinen ja tyylilaji ihan jotain muuta kuin blues....niin ja piti vielä sanoman että sama löytyy vielä metallikielisenä. Siinä on vaan semmonen juttu kun oon niin tottunut nailoniin ja ei se nyt ihan pahalta kuullosta vaikka itse sanonkin. Kyllä kunnon Bluesissa pitää olla metallin maku suussa...ei veren :o))
- eppu epä normaali
Blueskärpänen kirjoitti:
...niin ja piti vielä sanoman että sama löytyy vielä metallikielisenä. Siinä on vaan semmonen juttu kun oon niin tottunut nailoniin ja ei se nyt ihan pahalta kuullosta vaikka itse sanonkin. Kyllä kunnon Bluesissa pitää olla metallin maku suussa...ei veren :o))
Itseltä löytyy 1 elektroakustinen teräskielillä sekä Yamaha nailonkielisenä ja hiukan ennakkoluuloinen olen tuon nailonlankun suhteen vaikka hyviä soittimia tekevätkin?
Mutta sitten kun kuulee jonkun soittavan tuollaisella kuin Andreas Segovia tai viihteellisemmältä puolelta kuin Francis Goya vaihtuu mielipide. On sen verran hintava toi kitara ettei viitti lähtee ostamaan ainakaan mokomaa :) - Dudley
eppu epä normaali kirjoitti:
heti mieleen kuin joku Ovation takavuosilta noista nailonkielisistä ja mikillä varustetuista kitaramerkeistä, mutta ei kai sitä nyt kannata ees puolitosissaan sellaista blueskitaraksi hommata?
Chet Atkinssin työkalu taas oli muistaakseni ns. orkesterikitara eli sähkö sellainen ja teräskielinen ja tyylilaji ihan jotain muuta kuin blues.Chet oli kuulu studiokitaristi ja Nashville kantrin edustaja, joka soitti Gretschin kitaroilla. Atkins syntyi 1924. Teki soololevytyksiä, esiintyi tv:ssä ja toimi myös RCA levy-yhtiön kantriosaston pomona sekä tuotti lukuisia menestyslevytyksiä. Niin sanotun Nashville-soundin kehittäjiä. Lukuisia Gretsch merkin nimikkomalleja, esim. Gretsch Chet Atkins Tennessee, 1963 tai Country Gentleman vuodelta 1965.
- Blueskärpänen
eppu epä normaali kirjoitti:
Itseltä löytyy 1 elektroakustinen teräskielillä sekä Yamaha nailonkielisenä ja hiukan ennakkoluuloinen olen tuon nailonlankun suhteen vaikka hyviä soittimia tekevätkin?
Mutta sitten kun kuulee jonkun soittavan tuollaisella kuin Andreas Segovia tai viihteellisemmältä puolelta kuin Francis Goya vaihtuu mielipide. On sen verran hintava toi kitara ettei viitti lähtee ostamaan ainakaan mokomaa :)Heitin hakusanaks ton soittimen tyypin ja löyty mm. tämmönen http://www.youtube.com/watch?v=FWF79H3INQU&feature=related
En kommentoi Coyan soittamista mitenkään. Sen verran voin sanoo et silloinen Hantta Krause kysyi siltä toimittajan ominaisuudessa: Miksi vierailet niin usein suomessa, eikö sinua kuunnella missään muualla ?
Et tommosta ;o)
- Dudley
Aloitin rummuilla, mutta nyt on menossa elinikäinen opiskelu slidekitaristiksi. Itselläni teräskielinen akustinen, jossa klassista kitaraa isompi koppa. Viritys: avoin D. Käytän sekä metalli-, että muoviputkea. Metallista kovempi metallisempi soundi, muovista pehmeämpi ala Ry Cooder. Alan ukot nysväävät putket itse esim. viinipullosta, itselläni brutaalisti kaupasta hankittu. Putken voi tökätä periaatteessa mihin sormeen tahansa, itselläni nimettömässä. On näin hieman kevyempi kuin pikkurillissä, joka tietysti vapauttaa parhaiten muut sormet toimimaan. Oppia kannattaa hakea esim. mainiosta Bob Brozmanin Bottleneck Blues Guitar dvd-sarjasta. Huuliharppuasiasta sen verran, että hommaa aluksi vaikkapa Hohnerin joku perusharppu. Itse diggaan Little Walteria ja Paul Butterfeeldiä. Kotimaisista esim. Pepe ja Helge Tallqvist. Soiton iloa!
- DVD Jopa
Stefan Grossman on julkaissut hyvää opetusmateriaalia. Nimi muistiin.
- Memphis Slim
A molli harppu. Merkillä ei väliä. Bluesia ei opita kirjoista. Itseopiskelu luo sen tyylin mikä eroittaa sinut muista.
- N. Patti
E-bluesin soitossa pitää olla tavallinen 10-reikäinen A-harppu. Voi tämän keksiä itsekin, mutta siihen menee vuosikausia
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742892
- 642753
- 681812
- 241647
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171639- 201590
- 191478
- 481287
- 381263
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91249