Avaamaton arvoitus

Hyvältä vaikuttaa lahjasi,joka sen tulee saamaan kuin
mieleeni tulee vuosikymmenien takaa kuinka mieli oli
kuin salaa kurkata paketti kääröihin ja aina kova oli se
mieluisin paketti ... eipä kai tuo aika että ihminen ole
muuksi muuttunut,
vaikka pehmeä paketti kuitenkin saattaa olla se
lämpimämpi paketti ... voi voi sitä tämänkin miehen
nuoruutta,siihen aikaan kun isä lampun osti tapaan.

Että tämä tuli mieleeni tuosta lahjakommentistasi,joka
oli hyvän lämpimältä tuntuva ... Siitä Sinulle : Kiitos !

Arvannen näin tässä Joulua toivottaa kuin Uuden Vuoden
ilotulitustakin.

Tiet kuin polutkin on itse raivattava,etenkin jos
uusille urille lähtee että tuntemattomiin maisemiin.

Valkeaa on ja lisää luvattu kuin pakkasherra takuu
miehenäkin mutta vaihto-oikeudesta ei ole kuulunut
vielä mitään - että mitähän tuo takaa lopulta ?

Veikkaanpa että murukulta asuu metsän siimeksessä
ja käärii erinäisiä paketteja... sääli nyt kättäsi edes,
kun niin paljon joudut olemaan työn touhuissa.

Vilkkautta viikkoosi,,,,eikä saa sitten omia päreitä
polttaa ja ei paljoin jaloinkaan ole syytä lähteä
pukkia etsimään - Kiitos iloisesta kommentistasi,
vaikka tarkoituksella hiukka tummaa tekstiä loinkin.

Hou hou --- Joulua lumen valkaisuilla --- olipa taas
toivotusta kerrakseen ...m-kulta kyllä ymmärtää
maatuvaa miesraukkaa.

Ja minä oikein tarkoituksellani tummaa nokea
heitin vasta pestylle lumelle ... luit aivan oikein.

Kahleet - kuin kaleeriorjat mutta minähän olen
jo niin tottunut elämässäni moninaisia kahleita
avamaan mutta yksi kahle on,johon ei yksin pysty.

Vastatuuleen tarpovat saavat erityisen lahjan
kovasta työstään - hyväntahdon aikana - mutta
mikä tuo lahja voisi olla ... eikä kukaan voi antaa
ees osviittaa ... siis ei sitä viittaa,vaan tiedon
murusia lahjan sisältöön ... no kenties siellä merillä
ollessasi tietänet siitä jotain ?

Ai että oikein pidit runostani,nyt pärstäni jo punottaa
kuin sillä eräällä Petterillä - Kiitos siitä ... suojaa nyt
tuo nenän nipukkasi - Voihan Vitalis !

Minä ymppäsin oikeastaan tämän runon ketaleen
yhteen/kahteen sanaan kuin eräseen tunnelmaan,
jota en voi paljastaa mutta sanotaan jotenkin näin,
että elämän arkiseen makuun liittyy - näin

Joulun alla,joka kenties itsekullakin on
vielä avaamatta sisäkonttorissa.

Täällä vaan hiukka että ilman lumikenkiä pärjää,
vaikka noitaliemiä maistelemaan korpikuusen alle.

Minulla on hyvin vahva käsitys Sinun touhuistasi
mitä tontut ovat vihjailleet että ihan sikinsokin
olet peittymässä lumeen,papereihin kiiltäviin että
pakettien luvattuihin kääröihin ja vain touhusi ovat
kuin kymmenkertaisella nopeudella liidät sinne ja
tänne - vie tullessas ja tuo mennessäs - tyylillä.

Olet nyt koko kansan näkyvässä Piilokamerassa.
Touhutätinä parhaimmillaan...oi voi tätä Joulurauhaa,
niin lempeää kiireetöntä odotusta...nyt tiedän kun
näin noitaa "jurmutan"etten yhtäkään kopeekkaa
tulee saamaan että kevyttä aattoa tänne nyt pukkaa.

Kiitos - ja Oikein suurta lahjavyöryä toivotan
nätille noidalle ... vai joko olen liian imeläksi
muuttunut ... mutta arki kyllä pukkaa päälle
korkoineen.

Koskaan kirjoittaja ei voi tietää miten runo mahdollisesti
koskettaa lukijaa ja ehkä vielä lisäksi antaa jopa
ajattelemisen aihettakin.

Tätä kirjoittaessani en todellakaan tiennyt että miten
tätä runoani johdattelisin "ikäänkuin summassa"jotain
ja jostakin mutta hyvin pian kuitenkin sanat
ajatuksineen loksahtivat paikoilleen
... kuin arvoituksena.

Aika harvoin on mielessäni tiettyä,mistä haluaisin
kirjoittaa kuin miten sitä ilmaista,se vain sitten
kehittyy jos on kehittyäkseen suuntaan tai toiseen.

Hyvältä tuntuu jos tästä runostani Sinulle jäi jotain,
kuin elämämmekin on tavallaan suurta arvoitusta kun
joudumme kohtaamaan syviäkin asioita,joihin emme
ole valmistautuneet.

Nöyränä - Kiitän Sinua - kommentistasi kuin
Valoa Elämääsi Toivotan !