Sormusaaveet kirjassa ja leffoissa

Päädyin joulun aikana aloittamaan pitkän tauon jälkeen uudelleen TSH-kirjojen lukemisen. Edellinen ja ensimmäinen lukukierrokseni oli vuonna 2002 - ennenkuin olin nähnyt yhtäkään elokuvaa. Havahduin siihen, etten harmittavasti enää oikein muistanut, mikä sinänsä hienossa leffatrilogiassa perustui suoraan kirjoihin ja mikä taas ohjaajan omiin muunnelmiin.

Nyt on Sormuksen ritarit melkein luettuna, ja muisti on verestynyt.:) Minusta se onnistuu erityisen kutkuttavasti kuvaamaan sormusaaveiden aavemmaisen uhkan ja hobittien epätoivoisen paon pitkin erämaita. Ekalla lukukerralla muistan omankin vereni melkein hyytyneen illalla lampun valossa. Nyt vaikutus ei ollut ihan yhtä vahva, vaikka joltisestakin kauhukertomuksesta voinee hyvin puhua.

Leffoissakin sormusaaveet on minusta esitetty upeasti: jylhinä, salaperäisinä ja uhkaavina. Angmarin noitakuningas kypärineen kerää minun pisteeni! Sormuksen ritarien leffaversiossa edettiin sen verran suoraviivaisesti, ettei aaveiden ja hobittien kuluttava kissa ja hiiri -leikki ihan päässyt vaikuttamaan täydessä voimassaan, mutta aika hyvin kuitenkin.