Moi!
Aloin vain miettimään kuinka totaalinen TURN OFF mun luonne on eli:
Mä oon todella vetäytyvä luonne. Siis sillä tavalla etten pahemmin koskaan ota muihin ihmisiin mitään kontaktia. On mulla hyviä ystäviä, erittäin hyviä ovatkin ja heille sitten avaudun täysin, koska luotan heihin. Muille ihmisille olen aina hyvin varautunut ja en kerro itsestäni melkeistään mitään ja jos kerron, niin sekin on toiselta työn ja tuskan takana. En harrasta laisinkaan small talkia, osallistun korkeintaan "juu,nii,aivan"tms. - sanoilla. Baarissakin jos olen ystävieni kanssa ja jos jotkut miehet tulevat juttelemaan meille, niin vedän heti sen suojamuurin ylleni ja en paljasta itsestäni mitään enkä ota muihin mitään kontaktia. Mä saatan vain hymyillä siinä taustalla, eikä mulla ole mikään ahdistus päällä, että pitäisi sanoa jotain. Se onkin ehkä ollut mun ongelma, koska mulla ei ole edes halua yrittää esittää sosiaalisempaa tai ulospäinsuuntautuneempaa kuin olen. Mä en itse kärsi tästä ollenkaan, koska mä viihdyn niin hyvin omissa ajatuksissani ja omissa maailmoissani, mutta joskus, kuten nyt tulee vain sellainen fiilis, että löydänkö mä koskaan kaltaistani? Tai siis sellaista miestä, joka hyväksyisi tämän tietynlaisen pasiivisuuden. Joskus mulla on kyllä päiviä, kun olen koko aika äänessä ja haluan olla esillä, mutta suurimmaksi osaksi tämä sisäänpäinkääntyneisyys hallitsee minua. Sen takia toisaalta seurustelun aloittaminen ahdistaakin minua tietyllä tapaa, sillä pystynkö koskaan löytämään sellaista miestä, jonka kanssa voin olla täysin oma itseni eikä minun tarvitse koko aika pinnistellä ja esittää puheliaampaa kuin olen`? Mä oon vähän sellanen pilviloinssa elävä tietyl tapaa.
Mut siis sit kun muhun tutustuu, niin mä kerron kaikesta ja musta on kiva tehdä joitain asioita yhdessä, mutta kuitenkin silleen, että saan säilyttää sen itsenäisyyteni. Minua ahdistaisi mies, joka tahtoisi lähteä kanssani esimerkiksi juoksulenkille, sillä se on mun oma juttu, jonka haluan tehdä yksin.
Niin ja mä pidän täysin itseni vastakohdista eli todella puheliaista miehistä... ristiriitaista kenties, kun en itse ole sellainen?
Kyllä musta miehet kiinnostuu, kun oon mä ihan kaunis ja hyväkroppainen, mutta tähän asti kenenkään kiinnostus ei ole oikein pysynyt yllä tuon pasiivisuuteni takia. Eli olen ilmeisesti hyvinkin flegmaattinen luonne?
Kunhan halusin pohdiskella hieman ja olisi kiva jos joku vain kertoisi, että mulla on mahdollisuuksia:) Kun tuntuu, että miehet pitää useimmiten niistä ulospäinsuuntautuneista naisista:)
kiitos:)
Flegmaattinen nainen?
27
3804
Vastaukset
En usko että miehet passiivisuuden takia ole sinusta kiinnostuneet, he vain kuvittelevat että sinä et ole heistä kiinnostunut. Tai et halua heidän seuraansa.
Ehkä sun kannattaa opetella ensin vaikka katsomaan miehiä silmiin. Kyllä kai se puhekin sieltä sitten tulee.
Miten olet ystäviisi tutustunut, ajattele uusia ihmisiä mahdollisina ystävinä. Ehkä se helpottaisi edes sitä juttelemista.- ap.
Siis ei mulla oo ongelmaa katsoa miehiä silmiin, mä en ujostele. Ja ei mua ujostuta vastailla kenenkään kysymyksiin, kerron ihan mielelläni kaikennäköstä ja kuuntelen kans ihan mielelläni, mut silti mua oikeesti harvemmin kiinnostaa tuoda ajatuksiani ilmi kenellekkään. Tai sillee, et mulla ei vaan ole tarvetta ilmaista itseäni pahemmin. Miehen täytyy olla todella special, että mulla on mitään intoa sanoa mitään ääneen.
Mä ilmaisen itseäni niin monella muulla tapaa kuten liikunnalla(tanssi,lenkkeily),kirjoittamalla blogia ja sellasta.
Niin ja noista ystävistä... kun mulla ei ole mitään tarvetta hankkia enempää ystäviä mitä mulla tällä hetkellä on. Mulla on kolme erittäin hyvää ystävää ja hyvä kun pysyn edes heidän vauhdissaan!
Ongelma ei ole siis ujous vaan enemminkin se, että en vain ole kiinnostunut pahemmin muista ihmisistä. Minusta saa helposti tympeän tai ylimielisen kuvan, kun katselen muita vain viruillen(mä nautin omista ajatuksista ja minusta on kiva kuunnella muiden juttuja).
Nykyisiin ystäviini olen tutustunut jo ala-asteella... - ap.
ap. kirjoitti:
Siis ei mulla oo ongelmaa katsoa miehiä silmiin, mä en ujostele. Ja ei mua ujostuta vastailla kenenkään kysymyksiin, kerron ihan mielelläni kaikennäköstä ja kuuntelen kans ihan mielelläni, mut silti mua oikeesti harvemmin kiinnostaa tuoda ajatuksiani ilmi kenellekkään. Tai sillee, et mulla ei vaan ole tarvetta ilmaista itseäni pahemmin. Miehen täytyy olla todella special, että mulla on mitään intoa sanoa mitään ääneen.
Mä ilmaisen itseäni niin monella muulla tapaa kuten liikunnalla(tanssi,lenkkeily),kirjoittamalla blogia ja sellasta.
Niin ja noista ystävistä... kun mulla ei ole mitään tarvetta hankkia enempää ystäviä mitä mulla tällä hetkellä on. Mulla on kolme erittäin hyvää ystävää ja hyvä kun pysyn edes heidän vauhdissaan!
Ongelma ei ole siis ujous vaan enemminkin se, että en vain ole kiinnostunut pahemmin muista ihmisistä. Minusta saa helposti tympeän tai ylimielisen kuvan, kun katselen muita vain viruillen(mä nautin omista ajatuksista ja minusta on kiva kuunnella muiden juttuja).
Nykyisiin ystäviini olen tutustunut jo ala-asteella...*virnuillen
ap. kirjoitti:
Siis ei mulla oo ongelmaa katsoa miehiä silmiin, mä en ujostele. Ja ei mua ujostuta vastailla kenenkään kysymyksiin, kerron ihan mielelläni kaikennäköstä ja kuuntelen kans ihan mielelläni, mut silti mua oikeesti harvemmin kiinnostaa tuoda ajatuksiani ilmi kenellekkään. Tai sillee, et mulla ei vaan ole tarvetta ilmaista itseäni pahemmin. Miehen täytyy olla todella special, että mulla on mitään intoa sanoa mitään ääneen.
Mä ilmaisen itseäni niin monella muulla tapaa kuten liikunnalla(tanssi,lenkkeily),kirjoittamalla blogia ja sellasta.
Niin ja noista ystävistä... kun mulla ei ole mitään tarvetta hankkia enempää ystäviä mitä mulla tällä hetkellä on. Mulla on kolme erittäin hyvää ystävää ja hyvä kun pysyn edes heidän vauhdissaan!
Ongelma ei ole siis ujous vaan enemminkin se, että en vain ole kiinnostunut pahemmin muista ihmisistä. Minusta saa helposti tympeän tai ylimielisen kuvan, kun katselen muita vain viruillen(mä nautin omista ajatuksista ja minusta on kiva kuunnella muiden juttuja).
Nykyisiin ystäviini olen tutustunut jo ala-asteella...No niin, eli ei sulla ollutkaan ongelmaa. Se ongelma on muissa.
- ap.
sanna-76 kirjoitti:
No niin, eli ei sulla ollutkaan ongelmaa. Se ongelma on muissa.
Ei, käsitit nyt väärin. Alotusviestini tarkoitus ei ollut esittää mitään ongelmaa, sillä tämä asia ei ole ongelma itselleni, sillä minä viihdyn itsekseni, mutta pystyykö kukaan mies tutustua minuun kun olen näin sisäänpäinkääntynyt? Tai lähinnä, että kestääkö kukaan mies olla kaltaiseni seurassa?
Tai varmasti sellaisiakin miehiä löytyy, mutta kun en ole vielä kohdannut ja sen takia kirjoitin tänne ja ajattelin, että jos joku mies, joka pitää kaltaisistani, niin ilmoittaa tänne! Tämä ei ole seuranhakuilmoitus, mutta ihan vain sen varalta, että jaksan yhä uskoa siihen, että jossain se prinssi on minullekin, minun kaltaiselle, ei niin ulospäinsuuntautuneelle: 9 ap. kirjoitti:
Ei, käsitit nyt väärin. Alotusviestini tarkoitus ei ollut esittää mitään ongelmaa, sillä tämä asia ei ole ongelma itselleni, sillä minä viihdyn itsekseni, mutta pystyykö kukaan mies tutustua minuun kun olen näin sisäänpäinkääntynyt? Tai lähinnä, että kestääkö kukaan mies olla kaltaiseni seurassa?
Tai varmasti sellaisiakin miehiä löytyy, mutta kun en ole vielä kohdannut ja sen takia kirjoitin tänne ja ajattelin, että jos joku mies, joka pitää kaltaisistani, niin ilmoittaa tänne! Tämä ei ole seuranhakuilmoitus, mutta ihan vain sen varalta, että jaksan yhä uskoa siihen, että jossain se prinssi on minullekin, minun kaltaiselle, ei niin ulospäinsuuntautuneelle: 9Ei ole seuranhakuilmoitus mutta kuitenkin?
Oisko helpompaa laittaa se oikea seuranhakuilmoitus tonne treffit-sivuille ja odotella sinne vastauksia.
En ihmettele että miehet eivät ymmärrä sinua.- Aikuinen Nainen...
ap. kirjoitti:
Ei, käsitit nyt väärin. Alotusviestini tarkoitus ei ollut esittää mitään ongelmaa, sillä tämä asia ei ole ongelma itselleni, sillä minä viihdyn itsekseni, mutta pystyykö kukaan mies tutustua minuun kun olen näin sisäänpäinkääntynyt? Tai lähinnä, että kestääkö kukaan mies olla kaltaiseni seurassa?
Tai varmasti sellaisiakin miehiä löytyy, mutta kun en ole vielä kohdannut ja sen takia kirjoitin tänne ja ajattelin, että jos joku mies, joka pitää kaltaisistani, niin ilmoittaa tänne! Tämä ei ole seuranhakuilmoitus, mutta ihan vain sen varalta, että jaksan yhä uskoa siihen, että jossain se prinssi on minullekin, minun kaltaiselle, ei niin ulospäinsuuntautuneelle: 9Taidat olla sen verran nuori vielä, että identiteettisi vasta etsii muotoaan. Viihdyt yksiksesi jne. mutta kuitenkin olet kovin kiinnostunut siitä, kuinka miehet ovat kiinnostuneita sinunlaisestasi tytöstä eli et ole ollenkaan riippumaton tai itsenäinen vaan täysin päinvastoin ja ihan hyvä niin, että pohdit näitä asioita. Lopeta vain tuo utelu, täältä et saa minkäänlaista todellista vastausta, et ainakaan miehiltä.
- **
Olen samaa mieltä kuin edellinen vastaaja, jollet halua keskustella, niin osoita edes elein ja ilmein, että olet kiinnostunut hänen jutuistaan.
Anna hänen kertoa ensin itsestään, kenties opit siten luottamaan. Ja jos kyse on vain siitä, ettet halua puhua henkilökohtaisia asioita ensiksi, niin koeta johdatella puheenaihe johonkin muuhun yleiseen asiaan, mistä voisit edes vähän jutella.- ap.
Mun pääpointti ehkä oli se, että tahtooko kukaan mies flegmaattista naista? Ku useesti tuntuu, et ne puheliaammat naiset saa helpommin seurustelukumppanin.
Ei mulla just nyt oo mikään kiire saada seuraa. Kyl miehet kattelee mua kadulla ja töissäki saan kivasti huomiota miehiltä ilman, että teen mitään sen eteen, mutta mikään ei koskaan johda vakavempaan. En sitten tiedä onko se just tää mun välinpitämättömyys muita kohtaan. Tosin erittäin harvoin edes kiinnostun kenestäkään. Et ei mun tartte mitään nettiprofiilia laittaa, eikä ole edes halua sille, koska mä uskon rakkauteen ensisilmäyksellä ja tahdon kokea sen sitten joskus aikanaan.
ja mä oon nuori, mulla on vielä aikaa, mutta kunhan tosiaan pohdiskelen!:d - **
ap. kirjoitti:
Mun pääpointti ehkä oli se, että tahtooko kukaan mies flegmaattista naista? Ku useesti tuntuu, et ne puheliaammat naiset saa helpommin seurustelukumppanin.
Ei mulla just nyt oo mikään kiire saada seuraa. Kyl miehet kattelee mua kadulla ja töissäki saan kivasti huomiota miehiltä ilman, että teen mitään sen eteen, mutta mikään ei koskaan johda vakavempaan. En sitten tiedä onko se just tää mun välinpitämättömyys muita kohtaan. Tosin erittäin harvoin edes kiinnostun kenestäkään. Et ei mun tartte mitään nettiprofiilia laittaa, eikä ole edes halua sille, koska mä uskon rakkauteen ensisilmäyksellä ja tahdon kokea sen sitten joskus aikanaan.
ja mä oon nuori, mulla on vielä aikaa, mutta kunhan tosiaan pohdiskelen!:dVarmaankin on paljon miehiä, jotka tykkäävät sellaista naisesta, joka ei liikoja utele ja pälpätä. Ujoilla ja sisäänpäinkääntyneillä on kuitenkin ongelmana se tutustuminen. Toisen täytyy ihastua ulkoiseen olemukseen todella paljon, että jaksaa piirittää vaikkei tule mitään vastakaikua.
Olet kuitenkin onnellisessa asemassa siksi, että sinua lähetytään usein. Hieman vastakaikua sille, joka näyttää kiinnostavalta. Ja sille rakkaudelle ensisilmäyksellä vähän enemmänkin :) Toivottavasti löydät hänet! - hjklögf
ap. kirjoitti:
Mun pääpointti ehkä oli se, että tahtooko kukaan mies flegmaattista naista? Ku useesti tuntuu, et ne puheliaammat naiset saa helpommin seurustelukumppanin.
Ei mulla just nyt oo mikään kiire saada seuraa. Kyl miehet kattelee mua kadulla ja töissäki saan kivasti huomiota miehiltä ilman, että teen mitään sen eteen, mutta mikään ei koskaan johda vakavempaan. En sitten tiedä onko se just tää mun välinpitämättömyys muita kohtaan. Tosin erittäin harvoin edes kiinnostun kenestäkään. Et ei mun tartte mitään nettiprofiilia laittaa, eikä ole edes halua sille, koska mä uskon rakkauteen ensisilmäyksellä ja tahdon kokea sen sitten joskus aikanaan.
ja mä oon nuori, mulla on vielä aikaa, mutta kunhan tosiaan pohdiskelen!:dsulla on vähän samaa kuin mulla,että miehen täytyy tosi paljon kiinnostaa, sytyttää, ennenku jaksaa ruveta kunnolla juttelemaan. Tai tällänen 'flegmaattisuus' mulle oikeestaan on syntynyt nyt vanhemmiten. En jaksa ruveta jauhamaan jotain turhanpäiväistä jos ei ole asiaa. Turha ruveta säätämään mitään turhaa. Ja muutenkaan en tee mitään jos se asia ei mua kiinnosta. Kun ympärillä toiset tuntuu harrastavan ja tekevän välillä enemmän kuin minä, mut en vaan jaksa tehdä mitään ylimääräistä jos se ei mua kiinnosta;). Joskus mustakin saa varmaan laiskan kuvan, mut sit ku teen jotain ni teen kanssa;). Sä et vaan oo tavannu vielä sellasta kiinnostavaa tyyppiä.
- Mitähel
ap. kirjoitti:
Mun pääpointti ehkä oli se, että tahtooko kukaan mies flegmaattista naista? Ku useesti tuntuu, et ne puheliaammat naiset saa helpommin seurustelukumppanin.
Ei mulla just nyt oo mikään kiire saada seuraa. Kyl miehet kattelee mua kadulla ja töissäki saan kivasti huomiota miehiltä ilman, että teen mitään sen eteen, mutta mikään ei koskaan johda vakavempaan. En sitten tiedä onko se just tää mun välinpitämättömyys muita kohtaan. Tosin erittäin harvoin edes kiinnostun kenestäkään. Et ei mun tartte mitään nettiprofiilia laittaa, eikä ole edes halua sille, koska mä uskon rakkauteen ensisilmäyksellä ja tahdon kokea sen sitten joskus aikanaan.
ja mä oon nuori, mulla on vielä aikaa, mutta kunhan tosiaan pohdiskelen!:dHuuuuuhuuuuu paljos sitä pilvee poltetaa?
- Niinonkotoivoa?
Täällä toinen samallainen nainen joka viihtyy liian hyvin omissa ajatuksissaan. Vain harvoille erityisille ihmisille tekee mielen avautua tai puhua hirveästi muutenkaan (ystävien lisäksi tietysti).
- Niinonkotoivoa?
-itseasiassa olisin voinut kirjoittaa aivan identtisen tekstin.
- äijjä25
Niinonkotoivoa? kirjoitti:
-itseasiassa olisin voinut kirjoittaa aivan identtisen tekstin.
On toivoa. Mutta: kuten edellä olevat kirjoittajatkin ovat vihjanneet, ongelmana tuossa on ensinnäkin se, että harva ihminen jaksaa yrittää ns. "väkisin" tutustua toiseen. Ja niistä, jotka sitten yrittävät, merkittävä osa on varmasti sinnikkäitä vain sen takia, että haluavat naiselta jotain aivan muuta kuin pidempiaikaista ihmissuhdetta. Toki näin on myös sellaisten naisten kohdalla, jotka ovat sosiaalisia, mutta näkisin, että sosiaalisesti sulkeutuneiden ihmisten kohdalla riski törmätä tällaisiin miehiin on olennaisesti suurempi. Jos tarkoitus onkin etsiä yhden yön suhteita, niin tällöin asialla ei tietenkään ole paljoa merkitystä.
Mihin perustan edellä mainitun väitteeni? No, jos ajatellaan, miten ihmiset tutustuvat toisiinsa, on siinä aina kyse molemminpuolisesta kontaktista. Mikäli keskustelun toisen osapuoli ainoastaan tyytyy vastaamaan kaikkeen parilla sanalla, tuntuu väkisinkin siltä, että tämä toinen osapuoli ei ole tutustumisesta kiinnostunut. Lisäksi keskustelun ylläpitäminen on äärimmäisen rasittavaa, mikäli toinen osapuoli ei auta siinä yhtään, ts. ole mukana samassa juonessa. Tällainen yksipuoleinen keskustelu latistuu äkkiä, sillä kaikki itseä kiinnostavat kysymykset on nopeasti kysytty -- ja niihin annettu vastaukset, joiden perusteella on vaikeaa ellei jopa mahdotonta kyseisestä aiheesta jatkaa. Niinpä keskustelu kuihtuu, koska missään asiassa ei päästä keskustelemaan mistään syvällisemmistä asioista.
Tietenkin aina voi törmätä mieheen, joka puhuu koko illan itsestään. Mielestäni tämä vaihtoehto ei toisaalta pidemmällä tähtäimellä ole välttämättä paras, sillä se saattaa viitata enemmän tai vähemmän piilevään narsismiin.
Kuten alussa sanoin, toivoa on. Mutta kannattaa vakavasti pohtia, olisiko mahdollista antaa itsestään edes hieman enemmän keskustelun toiselle osapuolelle. Loppujen lopuksi -- pidempiaikaista seurustelukumppania etsittäessä -- tärkeintä on se, mitä toisen sisällä on. Ei riitä, että omaa mielenkiintoisen ulkokuoren, joka houkuttaa lähettyville miehiä. Pitää löytyä myös sisäistä substanssia. Sitä on kuitenkin vaikea nähdä toisesta päältäpäin, eikä sitä oikein pysty yhden sanan vastauksistakaan päättelemään. :)
- vanhempi nainen
vaikutat tylsältä, itsekeskeiseltä ja sellaiselta, joka kokee itsensä todella erityiseksi, ymmärtämättä että kaikki muutkin pohtivat samoja asioita elämänsä aikana. Suurin osa miehistä ei koe ongelmaksi naisen flegmaattisuutta, he ovat tottuneita siihen. Mutta se että saatko miehen, jonka oikeasti haluat... en usko, koska se vaatii aktiivisuutta ja itsensä likoon laittamista.
- täti
Jees, sanoit juuri sen aloittajalle mitä itsekin mietin. Kirjoittaja aivan selvästi tietää että hänellä on ongelma, mutta tuntuu olevan erittäin ylpeä siitä että voi "silleen virnuilla muiden jutuille". Äärimmäisen epäkypsää eikä miehet tollaisista kiinnostu jos ei tietty telepaattisia kykyjä omaa ja pysty ajatuksia lukemaan..
- ap.
täti kirjoitti:
Jees, sanoit juuri sen aloittajalle mitä itsekin mietin. Kirjoittaja aivan selvästi tietää että hänellä on ongelma, mutta tuntuu olevan erittäin ylpeä siitä että voi "silleen virnuilla muiden jutuille". Äärimmäisen epäkypsää eikä miehet tollaisista kiinnostu jos ei tietty telepaattisia kykyjä omaa ja pysty ajatuksia lukemaan..
Hyviä pointteja teiltä tullut, kiitos.
Mutta siis aloitukseeni lisäten se, että jos näköpiiriini ilmaantuu mies, josta pidän, niin silloin minulla ei ole ongelmaa esittää sosiaalista ja miehestä kiinnostunutta, koska silloin olen oikeastikin sitä. Eli uskoakseni mies, josta kiinnostun, niin kyllä huomaa sen ennemmin tai myöhemmin, sillä osaan olla myös hyvinkin flirttaileva jos tahdon niin. Ja mun mielestä on parasta niin, että mulla on ensin. esim silmäpeliä jonkun miehen kanssa ja sen jälkeen mä olen se alotteen tekijä eli menen juttelemaan. Näin kuitenkin tapahtuu harvoin, sillä kiinnostun äärimmäisen harvoin kenestäkään ja mun pitää saada se varmuus mennä toiselle juttelemaan(eli just esim. ed.mainittu silmäpeli)
Lähinnä toi, että hymähtelen itsekseni muiden jutuille ei ole laisinkaan ylimielisyyttä! Tai en ainakaan koe sitä niin. Minusta on oikeastikin kiva kuunnella muiden juttuja, vaikka en itse osallistuisikaan keskusteluun. Mutta siis kun on tutussa kaveriporukassa, niin kyllä multa silloin juttua irtoaa, mutta noi tilanteet koskee sellaisia tilanteita joissa en kunnolla tunne jotakuta. Jotenkin mulla menee se oma aikani ennen kuin paljastan itsestäni mitään, ihan kait joku temperamenttijuttukin. Eli olen vähän sellainen hitaasti lämpeävä et mun pitää saada rauhassa tarkkailla sitä ulkopuolista ja tutustua sillä lailla siihen ennen kuin alan omaehtoisesti juttelemaan tälle. Sama mun työpaikalla - ekat 2kk olin totaalisen tuppisuu, mutta miehet jaksoi silti jutella ja nyt heistä on tullut hyviä ystäviäni.
Mut mun luonnetta vallitsee siis pitkälti varautuneisuuskin. Mulle itselleni nää asiat eivät ole laisinkaan ongelmia, sillä edelleen viihdyn itseni kanssa ja mulla ei ole tarvetta alituiselle small talkille, mutta uskon, että voi helpostikin häiritä muita. Oikeastaan mun kanssa on helpointa olla joko ns.säpinää tai sitten ei mitään. Säpinää,pientä flirttailua sen takia, koska jos mä itse pidän jostakusta, niin kyl mä silloin flirttailen helposti takaisinkin. Mut muuten olen sit taas omissa maailmoissani... - m.40
ap. kirjoitti:
Hyviä pointteja teiltä tullut, kiitos.
Mutta siis aloitukseeni lisäten se, että jos näköpiiriini ilmaantuu mies, josta pidän, niin silloin minulla ei ole ongelmaa esittää sosiaalista ja miehestä kiinnostunutta, koska silloin olen oikeastikin sitä. Eli uskoakseni mies, josta kiinnostun, niin kyllä huomaa sen ennemmin tai myöhemmin, sillä osaan olla myös hyvinkin flirttaileva jos tahdon niin. Ja mun mielestä on parasta niin, että mulla on ensin. esim silmäpeliä jonkun miehen kanssa ja sen jälkeen mä olen se alotteen tekijä eli menen juttelemaan. Näin kuitenkin tapahtuu harvoin, sillä kiinnostun äärimmäisen harvoin kenestäkään ja mun pitää saada se varmuus mennä toiselle juttelemaan(eli just esim. ed.mainittu silmäpeli)
Lähinnä toi, että hymähtelen itsekseni muiden jutuille ei ole laisinkaan ylimielisyyttä! Tai en ainakaan koe sitä niin. Minusta on oikeastikin kiva kuunnella muiden juttuja, vaikka en itse osallistuisikaan keskusteluun. Mutta siis kun on tutussa kaveriporukassa, niin kyllä multa silloin juttua irtoaa, mutta noi tilanteet koskee sellaisia tilanteita joissa en kunnolla tunne jotakuta. Jotenkin mulla menee se oma aikani ennen kuin paljastan itsestäni mitään, ihan kait joku temperamenttijuttukin. Eli olen vähän sellainen hitaasti lämpeävä et mun pitää saada rauhassa tarkkailla sitä ulkopuolista ja tutustua sillä lailla siihen ennen kuin alan omaehtoisesti juttelemaan tälle. Sama mun työpaikalla - ekat 2kk olin totaalisen tuppisuu, mutta miehet jaksoi silti jutella ja nyt heistä on tullut hyviä ystäviäni.
Mut mun luonnetta vallitsee siis pitkälti varautuneisuuskin. Mulle itselleni nää asiat eivät ole laisinkaan ongelmia, sillä edelleen viihdyn itseni kanssa ja mulla ei ole tarvetta alituiselle small talkille, mutta uskon, että voi helpostikin häiritä muita. Oikeastaan mun kanssa on helpointa olla joko ns.säpinää tai sitten ei mitään. Säpinää,pientä flirttailua sen takia, koska jos mä itse pidän jostakusta, niin kyl mä silloin flirttailen helposti takaisinkin. Mut muuten olen sit taas omissa maailmoissani...Ensiksi tuli mieleen että oletko ihminen joka ei halua ilmaista itseään, siis vaikuttaa, mutta ei se voi olla sitäkään, koska tänne kirjoittelet ja näytät osaavan kertoa itsestäsi, sekä tuntemuksistasi enemmän kuin moni jatkuvasti äänessä oleva. Olisko ongelma siinä ettet ole tottunut tekemään sitä suusanallisesti, laajennan nyt vähän juttua baarikeskustelujen ulkopuolelle. Siinä on sellainen vaara että tulee jatkuvasti väärin ymmärretyksi, toisinsanoen ylikävellyksi ja ihmettelee etteikö noi muut tajua mitä ajattelen.
Sinun sisällä asuu halukas ihminen kommunikointiin, se huomaan täällä palstalla, hyvä!
Kannattaisi kehittää samaa puolta jokapäiväiseen elämään, en tarkoita tyhjänpäiväistä höpöttämistä, vaan mielipiteidensä kertomista avoimesti.
Nykyisen tyylisi moni kokee rasittavaksi, olen tutustunut kaltaisiisi naisiin, joskus tuntui kuin kaikki vastuu, ideat, ym. olisi itsellä, se tuntui välillä kuin vetäisi kivirekeä perässä, paljon väärinkäsityksiä ja muuta. Itsensä ilmaisun kehittämisen tarvetta on meillä kaikilla, ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen, että muut saa arvailla, lukea ajatuksia, minä saan olla tällainen, muut mukautuu, vaikken mitään kerrokkaan. Helpointa olisi olla vaan ja ajatella, minä nyt vaan satun olemaan nyt tällainen, se on aika itsekästäkin ja haitallista pidemmänpäälle. - ap.
m.40 kirjoitti:
Ensiksi tuli mieleen että oletko ihminen joka ei halua ilmaista itseään, siis vaikuttaa, mutta ei se voi olla sitäkään, koska tänne kirjoittelet ja näytät osaavan kertoa itsestäsi, sekä tuntemuksistasi enemmän kuin moni jatkuvasti äänessä oleva. Olisko ongelma siinä ettet ole tottunut tekemään sitä suusanallisesti, laajennan nyt vähän juttua baarikeskustelujen ulkopuolelle. Siinä on sellainen vaara että tulee jatkuvasti väärin ymmärretyksi, toisinsanoen ylikävellyksi ja ihmettelee etteikö noi muut tajua mitä ajattelen.
Sinun sisällä asuu halukas ihminen kommunikointiin, se huomaan täällä palstalla, hyvä!
Kannattaisi kehittää samaa puolta jokapäiväiseen elämään, en tarkoita tyhjänpäiväistä höpöttämistä, vaan mielipiteidensä kertomista avoimesti.
Nykyisen tyylisi moni kokee rasittavaksi, olen tutustunut kaltaisiisi naisiin, joskus tuntui kuin kaikki vastuu, ideat, ym. olisi itsellä, se tuntui välillä kuin vetäisi kivirekeä perässä, paljon väärinkäsityksiä ja muuta. Itsensä ilmaisun kehittämisen tarvetta on meillä kaikilla, ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen, että muut saa arvailla, lukea ajatuksia, minä saan olla tällainen, muut mukautuu, vaikken mitään kerrokkaan. Helpointa olisi olla vaan ja ajatella, minä nyt vaan satun olemaan nyt tällainen, se on aika itsekästäkin ja haitallista pidemmänpäälle.Hmm, en tosiaan ilmaise mielipiteitäni pahemmin ellei asia koske minua jollakin tapaa. Muuten kyllä sanon ihan selvään mitä mieltä olen asiasta. En ehkä tuo itseäni hirveästi esille...
Aivan, tosiaan. Yritän jatkossa kertoa omia näkemyksiäni enemmän, kuitenkin säilyttäen aitouteni. En nimittäin ole kovinkaan puhelias enkä edes tahdo olla.
Jos mä tutustun johonkin mieheen niin alku eli ensimmäiset treffailukerrat saattaa tosiaan mennä kuvaamallasi tavalla eli kaikki vastuu treffeistä on useimmiten miehellä, sillä tuolloin olen usein aika varautunut kertomaan omia mielipiteitäni ja ehdotuksia. Ehkä tietyl tapaa pientä epävarmuutta, silleen että ei mun idea kuitenkaan kelpaa. Ja useimmiten olen tapaillutkin sellaisia miehiä, jotka haluavat päättää kaiken. Ja sitten kun minä yritän ehdottaa, että nähtäisiinkö, niin ei tietenkään sovi. Toki tämä oli vain yksittäinen tapaus, joten en voi yleistää! Ja tosiaan sanoin kyllä tällekin miehelle, että minun on hankala näyttää ihastustani, mutta kyllä mielestäni aika selväksi teen että olen kiinnostunut ja mukana, sillä minusta on kiva lähettää vaikka miehelle kesken työpäivän joku kiva viesti.. vaikkapa pelkkä "pusu
- mies2Xv
Minä olen samantapainen mies. En ole täysi tuppisuu mutta kuitenkin lähes aina seurueen hiljaisin, semmoisia hyvänpäivänkavereita minulla on joitain kymmeniä, hyviä kavereita muutamia, ehkä yli 10, ehkä alle 5, vaikea alkaa arvottamaan kaikkia nyt yhtäkkiä.
Minä kyllä pidän puheliaista ihmisistä (ja naisista) siinä missä hiljaisistakin. Kohtalaisen tärkeää minulle on että jonkinlainen kommunikaatio pelaa. Joko ilmeillä tai sitten puhumalla, aika sama. Sosiaalisesti taitavimpia ja aktiivisimpia ihmisiä vierastan, katson että seurana he ovat minulle ns. "out of league", sekä miehet että naiset. Samoin vierastan sellaisia, joiden kanssa kommunikaatio ei ollenkaan pelaa joiltain oleellisilta osin. Ihan hetero siis olen, mutta mietinkin nyt tässä ihmissuhteita yleisesti, koska en haluaisi erottaa romanttista ihmissuhdetta jotenkin ihan omaan sarjaansa, vaan katson sen enemmänkin olevan naisen ja miehen välisen hyvän ystävyyden luonnollinen jatke - koska mitäpä siitä tulisi jossei ole myös hyvä ystävä. - Tämä vaan
Täällä myös yksi flegmaattinen luonne.
Näin tekstissä suorastaan itseni. Nuorempana (olen nyt 20.v) pidin itseäni huonona ihmisenä kun en ollut niin kiinnostunut muista ja ulospäinsuuntautunut. Nyt ymmärrän jo itseäni enkä pode siitä huonoa omaatuntoa.
Mutta suhteen aloittaminen on kyllä vaikea paikka. Ainoa mitä toivoisin kumppanini ehdottomasti olevan: sosiaalisempi luonne kuin minä. Mutta ongelma taitaakin olla se että tämä sosiaalinen hemmo etsii sosiaalista naista, game over... En etsikkään parisuhdetta, mutten ole a-seksuaalikaan. - Selvääkin selvempi
Epäsosiaalinen, ujo ja hiljainen nainen joka on flegmaattinen ja passiivinen etsii puheliasta ja koreatapaista kiinnostavaa miestä ja valittelee kun miehet ovat kiinnostuneita vain puheliaisista ja sosiaalisista naisista.
Joo ei kiinnosta.
Kyllä, osaan olla sosiaalinen ja aktiivinen sekä puheliaskin mies mutta tuo mitä sinä teet on TYLSÄÄ.
Eihän sinusta saa ihmisenä mitään irti etkä anna toiselle mitään, otat vain.
On koettu ja nähty kaltaisesti naiset ja ainoastaan voisit todennäköisesti kiinnostaa hiljaisia pojuja joista tietysti itse välitä koska miehen pitää olla suosittu ja sosiaalinen eli täysi vastakohta sinulle.
Varmaan makaat sängyssäkin kuin lahna ja flegmaattisesti mietit seuraavan päin kauppalistaa kun mies tekee parastaan tyydyttäkseen sinut ja itsensä.
Kuka jaksaa?
Vielä kaiken lisäksi kehut itseäsi kauniiksi ja hyväkroppaiseksi. Panoleluksi sinusta varmaan onkin mutta ei paljon muuhun. Elä sen kanssa tai ala avata itseäsi sekä antamaan myös toisille jotain itsestäsi. - Bananaman
Voi kuule, olen juuri löytänyt sukulaissieluni. : D Huumorintajuni on äärimmäisen kuiva (vastakohtana itsestäänselvälle) ja en tosiaan viihdy suurissa ihmisjoukoissa. Naissukupuolen kiinnostus yleensä lopahtaa siinä vaiheessa, kun en edes yritä esittää kiinnostunutta, jos minun mieleni tekee olla hiljaa. Ja hiljaahan minä olen usein sosiaalisissa tilanteissa, joissa muut yrittävät esiintyä edukseen ja joissa usein luodaan pysyviä sosiaalisia kontakteja. En oikeasti näe vaivaa luoda pintapuolisia suhteita pärstäkertoimen perusteella, vaan mieluummin panostan harvoihin ja valittuihin ihmisiin, joihin oikeasti luotan ja joita todella arvostan.
Mutta tiedätkö mitä? En jaksa edes välittää. Aikaisemmat seurustelukumppanini ovat hyväksyneet flegmaattisuuteni täysin ja itse asiassa aika useat jopa pitävät siitä - kuin myös minä itse. Ei se ole pahe. Sosiaaliset tilanteet voivat vaikeutua, mutta ainakin minulla on se periaate, että jos joku on minusta oikeasti kiinnostunut, saa hän myös luvan tehdä jotain työtä sen eteen, eli käytännössä ottaa hitusen selvää oikeista ajatuksistani. Ei se niin vaikeaa ole. Kysyttäessä tai muuten vain hyvässä tilanteessa kerron kyllä mukavalle ihmiselle, kuten varmasti sinäkin ystävillesi. Parisuhteessa siis luonteeni ei ole kauniimpaa osapuolta haitannut tippaakaan, sillä on tämän ajoittaisen passiivisuuden takanakin oikeasti suuriakin tunteita harjoittava ihminen.
Vastasin nyt omakohtaisten kokemuksieni perusteella, sillä kuvittelisin, että samaistut ainakin jossain määrin. Mikäli koet maailmankuvasi olevan kohtalaisen normaali, hyvänä mottona voisin sanoa, että jos itse tunnet jotain, äärimmäisen todennäköisesti joku muu tuntee samoin. Älä siis pelkää. Ulospäinsuuntautuneet luovat enemmän suhteita, joten heillä on siis ns. enemmän mahdollisuuksia löytää itselleen oikeanlainen kumppani, mutta toisaalta kaltaisesi ihmiset pistävät paremmin silmään toisille sieltä harmaasta massasta - jos siis tietävät sinusta ylipäätänsä jotain. Itse ainakin toivoisin enemmänkin flegmaatikkoa kuin koko ajan äänessä olevaa ilopilleriä. Kukin omalla tavallaan.
Tsemppiä! Jos olet kiinnostunut, tässä olisi mielenkiintoinen artikkeli (englanniksi) aiheesta: http://ssusi.kapsi.fi/temp/howpeoplechoose.htm - ei hätää
olen minäkin. Olen kyllä nainen, että tuskin helpottaa. Miehet kiinnostuu just kun olen kaunis ja hyväkroppainen, ja erehtyy luulemaan tuollaista passiivisuuttani joksikin "salaperäisyydeksi". Minulla on vain muutama hyvä ystävä ja paljon sitten kavereita. Toisinaan olen kavereiden seurassa hyvinkin eläväinen ja nauravainen, mikä saa toisenlaiet miehet (kuin ne jotka luulevat minussa olevan jotain "salaperäistä" ja "mystistä") kiinnostumaan. Se ei kuitenkaan ole niin ominaista minulle, että ihan välillä harmittaa niiden miesten puolesta, jotka nimenomaan tuollaiseen iloisuuskohtaukseen ihastuvat. Joskus olen myös hyvin flirtti, en oikein osaa olla miesten suhteen muuta kuin en mitään tai sitten sellainen flirttailija. Se on vähän niin kuin joko tai. En haluaisi, että miehille sitten jonain päivänä paljastuu "karvas totuus", että olen kyyninen ja negatiivinen akka joka puhuu pahaa muista.
Ja pakko myös sanoa, että inhoan sitä jos mies haluaa harrastaa jotain yhdessä, niinkuin esim lenkkeilyä tai tennistä... kiitos ei.
Luulen, että sinäkinolet sellainen, että jos joku mies ei sinua kiinnosta, et pitemmän päälle jaksa esittää kiinnostunutta (miksi esittäisit?), mutta sitten kun tapaat sellaisen, joka on mielenkiintoinen, tuskin olet mikään flegmaattinen ;)
Itse olen suht nuori, 20 v. ja ajattelen, etten ole ajatusteni kanssa aivan totaalisen epänormaali (ja vaikka olisinkin, turha sitä on miettiä), joten ei näissä kannata velloa ja potea pahaa oloa. - Tylsääjatyperää
KUUSI VUOTTA VANHA ALOITUS??? Kuka näitä tänne nostelee??
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6565450Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o212387- 1141647
Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia2441637- 931487
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231426Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681185Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi3271164Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly91163Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3221157