Sherlock Holmes (2009)

En alun alkaen odottanut elokuvalta paljon, mutta hyvien arvostelujen rohkaisemana menin katsomaan sen odotukset hieman kohonneina. Sherlock Holmesin ystävänä täytyy sanoa, että elokuva oli pettymys. :( Ehkä odotin siltä sitten fanina liikaa, tiedä häntä...

Positiivista elokuvassa oli hyvin toteutettu Lontoo. Ilahduin etenkin Tower Bridgestä, jota todella tuohon aikaan rakennettiin. Myös Mycroftin muistaminen ohimennen ja muut viittaukset novelleihin (kuningattaren nimikirjaimet vaikkapa) lämmittävät fanin sydäntä. Jude Law sopi Watsonin rooliin loistavasti. Watsonin ja Holmesin sanailut olivatkin leffan parasta antia Holmesin selkeän mustasukkaisuuden ja oikeasti hauskojen slash -vitsien lisäksi. Lopputekstien toteutus oli hieno, niitä jaksoi jäädä katselemaan. :)

No sitten niitä pettymyksiä... En pidä tavasta, jolla Holmesista on tehty nykyaikaisen toimintasankarin malliesimerkki. Näitä löytyy elokuvamaailmasta kyllä tarpeeksi. Mielestäni alkuperäisestä hahmosta ollaan menty turhan kauas. Esimerkiksi väkivallan usein käyttäminen nyt vain ei kuuluu Holmesin tapoihin. Onhan Holmes toki hyvä nyrkkeilyssä, joten kuntoa täytyy huumeiden käytöstä huolimatta löytyä. Robert Downey Jr:in Holmes on kuitenkin mielestäni ylitreenattu tähän nähden. Ei kaikkien sankarien tarvitse omistaa pyykkilautavatsaa. Tämän hahmon kohdalla ne ovat äly ja omituiset tavat jotka viehättävät.

Toinen suuri pettymys tuli puvustuksessa. Olisin toivonut näkeväni viktoriaanista muotia naisten päällä, mutta tissivako on toki tärkeämpi kuin aikalainen muoti. :P Suurin pettymys löytyy kuitenkin juonesta. Alkuperäiset novellit ovat hyviä juuri mysteeriensä ja Holmesin päättelykykyjen ansiosta. Molemmat loistavat poissaolollaan elokuvassa, varsinkin jälkimmäinen. En myöskään pitänyt elokuvan musiikkimaailmasta, mutta tämä on toki makuasia. :)

Yleisarvosanani on, että okei viihdettä pienen toiminnan ystävälle. Hyvä, muttei missään nimessä loistava.

itse tykkäsin ihan kohtuullisesti, menoa ja sopivaa viihdettä.
Ihan kivasti kuvattu ja muutamat kikkailut ihan jees. Samoin ei liikaa tehoste mässäilyä.
Näkymä ja tunnelmat kivat.

Kyllä mä tykkäsin. Ei nyt mikään kaikkien aikojen leffa mutta keskivertoa parempi
viihdepläjäys!

Tämän vuosituhannen tusinatuote. Samassa kategoriassa tyhjänpäiväisten Hellboyn ja van Helsingien ja muiden vastaavien visuaaliefektitekeleiden kanssa.
Juoni ja sen käänteet ovat ennalta-arvattavia. Loppuratkaisu selviää jo ennen puoliväliä, ainakin jos ei jätä niitä aivoja narikkaan.

Viihteellisen aspektin osalta 3 tähden luokkaa, lähinnä visuaalisen kokonaisuuden osalta.
Näyttelijätyö ärsyttävän kliinistä ja tyypillistä bluescreen-näyttelemistä, josta paistaa läpi niinikään ärsyttävä "mitäs me superstarat"-asenne.

Viimekädessä leffalla ei ole juuri mitään tekemistä ACDn luoman hahmon kanssa, mutta se kai ei ole edes ollut Ritchien lähtökohta alunperinkään. Yhtä hyvin roolihahmona olisi voinut olla John McClane tai joku lukuisista Steven Seagalin tai Chuck Norrisin tyhjäpäisistä rooleista.

Ei oikeastaan mitään jäljellä alkuperäisestä Sherlokista. Joku nyrkkitappeleva Rambo, muka?

Tyypillinen Hollywood-rymistely kalleilla efekteillä somisteltuna.

Itseäni häiritsi eniten sen naisen tokaisu: :"I heard You are between two works". Tuollaista kieltä ei tosiaankaan käytetty Viktoriaanisen ajan Englannissa, sanonta on peräisin jostain jenkkilän valkokaulusköyhälistöltä.

Tyypillinen nykymuodin mukainen (synkkää,pimeää jne) uusversio jostain vanhasta filmistä.