Tapaaminen aikuisille adoptoiduille
Aika: 27.3.2010 klo 13.00 - 16.00
Paikka: Koskelantie 38, Helsinki, Tiukula
Tavoite
Tapaaminen on tarkoitettu kaikille aikuisille adoptoiduille mahdollisuudeksi verkostoitua ja tutustua toisiinsa.
Ohjelma13.00 – 14.30
Reetta Kurjonen ja Mervi Hänninen kertovat kokemuksistaan:
Reetta Kurjonen kertoo miten löysi biologisen äitinsä ja kuinka tämä kielsi hänet ja hylkäämiskokemus toistui. Reetta ja hänen biologinen sisarensa kertovat millainen voimavara biologinen sisar voi elämässä olla ja miten aikuisiällä muodostettu sisaruussuhde on vaikuttanut heidän elämiinsä.
Mervi Hänninen kertoo, miten biologinen suku etsi ja löysi hänet ja miten hän koki biologisen perheensä kohtaamisen, erityisesti biologisen äidin. Mervi kuvailee myös, miltä on tuntunut elää ns. kahden äidin välissä.
14.30 – 15.00 Kahvitauko
15.00 – 16.00 Yhteistä keskustelua, toiveita ja suunnitelmia jatkotapaamisista
Ilmoittautuminen viimeistään 19.3.2010 mennessä Mervi Hänniselle mervi1973@gmail.com tai puh. 044-960 8932.
Mukaan mahtuu n. 70 ensiksi ilmoittautunutta.
Lisätietoja
Reetta Kurjonen reetta.solaranta@pp.phnet.fi tai Mervi Hänninen mervi1973@gmail.com
Tapaaminen järjestetään yhteistyössä Pelastakaa Lapset ry:n kanssa
Vertaistukea ja verkostoitumista aikuisille adoptoiduille!!
8
613
Vastaukset
- nyt se alkaa
Toivoisin että olisi olemassa tulevaisuudessa adoptoduille oma auttava puhelin, Raha-automaattiyhdistys varmaankin tukisi.
Tietenkin on ensin perustettava koko maan kattava Adoptoitujen ydistys.
Asun kaukana Helsingistä, niin että vaikka kuinka mielelläni tahtoisin olla mukana tuossa tapaamissessa, niin ei taida onnistua.
Hengessä kuitenkin mukana kaikella sillä rakkaudella mitä minusta lähtee.- AdoAnna
Minäkin toivon adoptoiduille puhelin- ja nettitukea. Kun kysyin tällaista Pela:sta, niin he neuvoivat minua soittamaan Adoptiokuraattorille (googlaa, jos et tunne). Soitin sinne kahdesti, mutta olin erittäin pettynyt saamaani "tukeen". Adoptiokuraattori puhui samaan tapaan kuin Pela:ssakin puhuttiin. Molemmissa paikoissa korostettiin adoptiota hyvänä asiana. En tullut mielestäni kuulluksi, enkä pystynyt esittämään niitä kysymyksiä joita olin suunnitellut. Sanat juuttuivat kurkkuun, kun puhelut etenivät ihan eri tavoin kuin olin kuvitellut. Lisäksi minulta udeltiin sellaisia asioita kuten "mitä olisit toivonut adoptiovanhemmiltasi", "olisitko toivonut voivasi osallistua muiden adoptoitujen kanssa kesäleirille", "voisitko itse adoptoida lapsen" jne. Ihan kuin he olisivat halunneet opiskella adoptioasioita minun kauttani tai kerätä mielipiteitäni johonkin adoptiogallupiin. Ikävät kokemukset adoption jälkipalvelusta ja Adoptiokuraattorista ovat nostaneet kynnystäni osallistua mihinkään adoptiojuttuihin. Pelkään tulevani taas torjutuksi tunteiden tasolla. Pelkään joutuvani jälleen puhumaan vasten omaa tahtoani siitä, miten suuri onni adoptio on.
- Yksi adolapsi
AdoAnna kirjoitti:
Minäkin toivon adoptoiduille puhelin- ja nettitukea. Kun kysyin tällaista Pela:sta, niin he neuvoivat minua soittamaan Adoptiokuraattorille (googlaa, jos et tunne). Soitin sinne kahdesti, mutta olin erittäin pettynyt saamaani "tukeen". Adoptiokuraattori puhui samaan tapaan kuin Pela:ssakin puhuttiin. Molemmissa paikoissa korostettiin adoptiota hyvänä asiana. En tullut mielestäni kuulluksi, enkä pystynyt esittämään niitä kysymyksiä joita olin suunnitellut. Sanat juuttuivat kurkkuun, kun puhelut etenivät ihan eri tavoin kuin olin kuvitellut. Lisäksi minulta udeltiin sellaisia asioita kuten "mitä olisit toivonut adoptiovanhemmiltasi", "olisitko toivonut voivasi osallistua muiden adoptoitujen kanssa kesäleirille", "voisitko itse adoptoida lapsen" jne. Ihan kuin he olisivat halunneet opiskella adoptioasioita minun kauttani tai kerätä mielipiteitäni johonkin adoptiogallupiin. Ikävät kokemukset adoption jälkipalvelusta ja Adoptiokuraattorista ovat nostaneet kynnystäni osallistua mihinkään adoptiojuttuihin. Pelkään tulevani taas torjutuksi tunteiden tasolla. Pelkään joutuvani jälleen puhumaan vasten omaa tahtoani siitä, miten suuri onni adoptio on.
Sain itse huonoa kohtelua PeLa kun kävin kysymässä taustoistani. Vähättelyä, nälvimistä ja nöyryyttämistä kun yritin kertoa tunteistani. En ikinä halua asioida heidän kanssaan. Enkä edes saanut kaikkia dokumentteja itselleni, mm. syntymätodistusta en ole vielä saanut. Eli erittäin huono kokemus oli tuo PeLa.
Mielelläni kuitenkin osallistuisin aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. Kysynkin: miten tuo PeLa näkyy tuossa tapaamisessa, eli mitä tarkoittaa "yhteistyössä PeLan kanssa"?
Heitähän pitää mielistellä ja sanoa että adoptio on ihana asia ja bioäidillä on oikeus kutsua hylkäämäänsä lasta tyttäreksi. Sympatiat olivat bioäidin puolella joka oli "joutunut" luopumaan lapsestaan ja minun olisi pitänyt olla kiitollinen siitä että bioäiti suostuu tapamaan minua jne. Se hylkäyskokemus aiheutti minulle elinikäisen trauman, mutta se asia ei kiinnostanut PeLa:ssa ketään.
Myöskään adoptio ei ollut minun kannaltani onnistunut, adoptiovanhempani mustamaalasivat minulle bioäitiäni.
En voi ymmärtää miksi minuun suhtauduttiin PeLa:ssa niin vihamielisesti ja torjuvasti. Olen tavannut kaksi sosiaalityöntekijää siellä ja kumpikin oli töykeä minua kohtaan. Eli adoptiolapselle saa sanoa ja tehdä mitä huvittaa, nähtävästi. Mitään en saanut sanoa tai kysyä. Jäivät kiinni epäloogisuuksista niin eivät sitten enää puhu minulle mitään siellä. - Mervi M
Yksi adolapsi kirjoitti:
Sain itse huonoa kohtelua PeLa kun kävin kysymässä taustoistani. Vähättelyä, nälvimistä ja nöyryyttämistä kun yritin kertoa tunteistani. En ikinä halua asioida heidän kanssaan. Enkä edes saanut kaikkia dokumentteja itselleni, mm. syntymätodistusta en ole vielä saanut. Eli erittäin huono kokemus oli tuo PeLa.
Mielelläni kuitenkin osallistuisin aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. Kysynkin: miten tuo PeLa näkyy tuossa tapaamisessa, eli mitä tarkoittaa "yhteistyössä PeLan kanssa"?
Heitähän pitää mielistellä ja sanoa että adoptio on ihana asia ja bioäidillä on oikeus kutsua hylkäämäänsä lasta tyttäreksi. Sympatiat olivat bioäidin puolella joka oli "joutunut" luopumaan lapsestaan ja minun olisi pitänyt olla kiitollinen siitä että bioäiti suostuu tapamaan minua jne. Se hylkäyskokemus aiheutti minulle elinikäisen trauman, mutta se asia ei kiinnostanut PeLa:ssa ketään.
Myöskään adoptio ei ollut minun kannaltani onnistunut, adoptiovanhempani mustamaalasivat minulle bioäitiäni.
En voi ymmärtää miksi minuun suhtauduttiin PeLa:ssa niin vihamielisesti ja torjuvasti. Olen tavannut kaksi sosiaalityöntekijää siellä ja kumpikin oli töykeä minua kohtaan. Eli adoptiolapselle saa sanoa ja tehdä mitä huvittaa, nähtävästi. Mitään en saanut sanoa tai kysyä. Jäivät kiinni epäloogisuuksista niin eivät sitten enää puhu minulle mitään siellä.Hei kaikki aikuiset adoptoidut ja te, joita yhteistyömme Pelan kanssa askarruttaa!
Yhteistyö Pelan kanssa tässä tapaamisessa tarkoittaa sitä, että Pela tukee lämpimästi tätä tapaamista aikuisille adoptoiduille ja luovuttaa käyttöömme tilat, joissa sen järjestämme. Jos mieltänne askarruttaa joku muu asia, kysykää vain rohkeasti. Sen vuoksi tapaaminenkin on tulossa, jotta aikuinen adoptoitu pääsisi ääneen ja saisi vertaistukea, jota kaipaa. Tuossa tilaisuudessa myös kartoitamme, millaisten kysymysten kanssa aikuinen adoptoitu painii ja jokaisella osallistujalla on mahdollisuus antaa palautetta anonyymisti. Pyrimme siis todellakin parantamaan meidän aikuisten adoptoitujen tilannetta maassamme. Tämä tuleva maaliskuinen tapaaminen on maassamme ensimmäinen laatuaan ja me järjestäjät toivomme tälle jatkumoa. On siis äärimmäisen tärkeää, että te kaikki muutkin aktivoidutte (kuten tälle palstalle kirjoittelu osoittaakin, KIITOS SIITÄ), jotta turvaamme meille kaikille parempaa tulevaisuutta. Jos tällä palstalla ei kaikkea halua kysyä tai kommentoida voi minuun ottaa myös yhteyttä sähköpostilla: mervi1973@gmail.com.
Toivotan jokaisen aikuisen adoptoidun tervetulleeksi Aikuisten adoptoitujen tapaamiseen! Toivottavasti mahdollisimman moni tännekin kirjoitelleesta pääsee paikalle!
lämpimin adoptioterveisin Mervi - vanhempi ottolapsi
AdoAnna kirjoitti:
Minäkin toivon adoptoiduille puhelin- ja nettitukea. Kun kysyin tällaista Pela:sta, niin he neuvoivat minua soittamaan Adoptiokuraattorille (googlaa, jos et tunne). Soitin sinne kahdesti, mutta olin erittäin pettynyt saamaani "tukeen". Adoptiokuraattori puhui samaan tapaan kuin Pela:ssakin puhuttiin. Molemmissa paikoissa korostettiin adoptiota hyvänä asiana. En tullut mielestäni kuulluksi, enkä pystynyt esittämään niitä kysymyksiä joita olin suunnitellut. Sanat juuttuivat kurkkuun, kun puhelut etenivät ihan eri tavoin kuin olin kuvitellut. Lisäksi minulta udeltiin sellaisia asioita kuten "mitä olisit toivonut adoptiovanhemmiltasi", "olisitko toivonut voivasi osallistua muiden adoptoitujen kanssa kesäleirille", "voisitko itse adoptoida lapsen" jne. Ihan kuin he olisivat halunneet opiskella adoptioasioita minun kauttani tai kerätä mielipiteitäni johonkin adoptiogallupiin. Ikävät kokemukset adoption jälkipalvelusta ja Adoptiokuraattorista ovat nostaneet kynnystäni osallistua mihinkään adoptiojuttuihin. Pelkään tulevani taas torjutuksi tunteiden tasolla. Pelkään joutuvani jälleen puhumaan vasten omaa tahtoani siitä, miten suuri onni adoptio on.
Ne ei ole siellä koulutettuja meidän vanhempien ottolasten tarpeisiin ja kokemuksiin nähden.
Tämä päivä on melko lailla erilainen kuin 40-70-luvuilla adoptoitujen suhteen.
Pelastakaa Lapset ry:n olisi ehdottomasti saatava tietoa ja koulutusta meidän tilanteestamme ja meidän kokemuksistamme adoptoituina.
Sääli etteivät vaikuta olevan tarpeeksi kiinnostuneita meistä.
Siihen pitäisi saada muutos.
- sivustakokenut
Toivon todella, että saisitte aikaan auttavanpuhelimen adoptoiduille.
Jouduin työssä kohtaamaan aikuisia adoptoituja. Ei ollut aikaa, mahdollisuutta, kykyjä auttaa ja aina jäin yhtä onnettomalle mielelle, kun jouduin jättämään ihmisen, joka oli ypöyksin asiansa kanssa, yhtä onnettomaksi ja tietämättömäksi, kuin hän oli ennen kohtaamista.
Lopulta olin niin väsynyt mahdollisuuksien puutteeseen neuvoa, kuunnella, auttaa asiassa, että ohjasin heidät suoraan pelaan kuuntelematta edes asiaa, vaikka takaraivossa jyskytti epäily, että se on yhtä kuin hylkään hänet, vaikka hän oli kerännyt kaiken rohkeutensa, edes yrittämättä auttaa. Koin, että yhteiskunta ja viranomaiset jättää adoptoidut suorastaan rikolliselta tuntuvalla tavalla yksin.
Eräs mies sai yllättäen viranomaiselta kirjeen, että hänen on järjestettävä ja ennen kaikkea maksettava juuri kuolleen äitinsä hautajaiset. Aika murskaava tapa saada tietää adoptio ja äidin olemassaolo. Tähän salailu johtaa. Vanhoissa adoptioissa (miten sitten uusissa?) salailu ja aikuisten hyvinvointi näyttää olleen pääasia, ei lapsen hyvinvointi. - mummo
HEI,olen jo 68v ja aikoinaan adoptoitu isäni kuoltua hänen veljelleen koska hänelle ja ihanalle vaumolleen ei 0ltu suotu omaa lasta.Isällä oli taka-ajatuksena että kun heillä on lapsi niin he saavat rintamamies tilan,koska sitä ei annettu lapsettomille.Äiti(biologinen) ei ole hoitanut minua kovinkaan paljon koska sairastelin vauvana paljon ja olin myös ruotsissa 1,5 vuotta ,kun tulin ruotsista kotiin niin isä kuoli ja äiti jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi,silloin ei tunnettu lapsilisiä eikä mitään muutakaan sosiaaliturvaa.Isoveljeni ja pikkuveli jäi äidille.Vanhempani olivat viisaita he ei koskaan salanneet taustojani mm kun äiti avioitui ja sai lapsia niin jokainen vuorollaan käytiin näyttämässä minulle,mutta sisaruksilleni ei kerrottu mikä minä olen,kunnes kunolimme kaikki aikuisia kerroin heille.Olen saanut nauttia elämästä joka on ollut henkisesti rikasta.Kun adoptio vanhempani on jo kuolleet niin olen sisaruksiini ja vanhaan äitiini hyvin paljon yhteyksissä.Eikuitenkaan kaikki ole ollut yhtä auvoa koulussa kiusattiin koska vanhempani ei katsonut tarpeelliseksi kertoa ihmisille taustaani niin juttuja kulki monen laista,siihen aikaan se oli outoa että voi olla äiti synnyttämättä.Äiti ei esm.koskaan lähtenyt mihinkään koulun juhliin vaikka pyysin kun esiinyin siellä.Aikuisena kysyin miksi hän teki niin ,vastaus kun en koe olevani oikeasti äiti,koska en ole synnyttänyt sinua.Järkytyin koska pidin häntä aina äitinäni vaikka tiesin että olen adoptoitu,hän on munulle se oikea äiti aina mikään ei muuta sitä.
- dgdfgdfgdf
Säälittävää nyyhkytystä! Me emme kaipaa teidän valkoisten ylläpitämiä adoptioryhmiä yhtään mihinkään. Jos haluan, voin päättää päiväni nopeasti ja kivuttomasi milloin vain pelkän HENGITYSILMAN avulla! En tarvitse teitä ja teidän tekopyhiä nyyhkytyskerhojanne yhtään mihinkään. Mutta se kirous jonka kommunistinen SAATANA minua vastaan langetti on nyt kääntynyt häntä itseään vastaan. Se että minua VÄKISIN pidettiin hengissä on koitunut siunaukseksi, ei vain Suomelle vaan koko maailmalle!
http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/6171927.stm
Mutta näin yleisesti ottaen ei ole mitään mitä te valkoiset olette ikinä tarjonneet, mitä minä tai ME haluamme. Teillä ei ole MITÄÄN mistä minä tai ME olemme kiinnostuneita! Adoptioryhmänne ovat säälittävä VITSI!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881567
Kesän odotuksia hyrynsalmella
Kyllä kesällä hyrynsalmellakin on mahdollisuus osallistua kylän menoon monella tavalla . On kaunislehdon talomuseolla121440- 981390
- 691250
- 1161150
- 931114
- 69961
Anne Kukkohovi ei myykkään pikkuhousujaan
Kyseessä oli vain markkinointitempaus. Anne höynäytti hienosti kaikkia ja Onlyfans-tilinsä tilaajamäärä lähti jyrkkään n256958Voi Rakas siellä
Olet ollut mun ajatuksissa taas koko päivän. Olet ihmeellinen kertakaikkiaan ja arvostan sinua niin paljon❤️Minulla ei o18925- 37897