Osaisiko joku auttaa täällä. Enkä nyt kaipaa neuvoa, että kysy neuvolasta. Oon rv 27 ja odotan yksin, samoin tulen olemaan vauvan kans yksin. Mulla on myös leikki-ikänen lapsi. Oon ollu masentunut jo tovin ja nyt piti alottaa sepram, mutten uskalla. Pelkään niin kovin sivuvaikutuksia ja etten sitte jaksa olla lapseni kanssa. Mulla ei ole ketään joka auttaisi tai jolta pyytää apua. Mietin nyt väsyksissäni ja ahdistuneena, mitä tehdä. Mihin lapseni menee kun synnytän? entä kun tulen kotiin, mistä apua. varsinkin jos minut leikataan, niinkuin todennäköisesti käy. Missä välissä voin levätä? Onko jostain mahdollista saada tukiperhe? Tulen hulluksi kun mietin näitä asioita koko ajan. Onko kenelläkään käytännön kokemusta tällaisesta? Vai onko ainoa vaihtoehto antaa lapsi huostaan?
onneton äiti
9
805
Vastaukset
- avunhakuun
neuvot eivät sinulle kelpaa, niin miten kummassa luulet tuntemattomien maallikkojen pystyvän tällä palstalla antamaan parempia neuvoja?
Lapset ja lapsiperheet eivät jää yhteiskunnassamme vaille apua. Sitä kannattaa kuitenkin itse hyvissä ajoin pyytää.
Huostaanotto on kallis toimenpide, johon ei herkästi ryhdytä. Ensin kokeillaan muut tukitoimet.
Missä muuten on lastesi isä?- onneton äiti
Kun neuvola sattuu just olemaan kiinni viikonloppuna ja olisin halunnut jotain apua tähän ahdistukseeni tähän hätään. Ja jos lapsilla olisi isä niin asiahan olisi päivän selvä. En ole mikään idiootti. Mutta antaa olla, anteeksi ku kysyin.
- jasuliina
asustelet? Auttaisin mielelläni ihan konkreettisesti, jos olet lähelläkään (asun itse Pirkanmaalla). Muuten varmasti tulet apuja saamaan, älä ollenkaan huolehdi. Puhut asiasta neuvolassa seuraavan kerran (tai kun on auki seur. kerran niin soitat sinne), varmana auttavat minkä pystyvät, sitä vartenhan ne siellä ovat. Koita nyt ajatella iloisia asioita raskaana ollessasi, asiat tulevat varmasti järjestymään eikä todellakaan ainoa vaihtoehto ole huostaanottaminen. Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle ja pikkuise(i)llesi:)
- on ohjeeni
Älä anna huostaan. Minäkin olen kahden kanssa yksin. Jälkimmäisen kanssa olen ollut ihan yksin raskauden alusta saakka. Onko sinulla yhtään ystävää tai sukulaista jonka luokse isompi lapsi voisi mennä? Minä sain sukulaiselta kaupassakäyntiapua viikon ajan synnytyssairaalasta palattuani ja se oli kyllä tarpeen sektiohaavan kivuliaisuuden vuoksi. Tosin olin menettänyt paljon verta ja HB:ni oli noin 80-85 ja ensimmäisen kerran kun lähdin ulos meinasin pyörtyä ja jouduin ottamaan tukea tolpasta. Jos et saa apua niin suosittelen työntämään vaunuja hitaasti ja erityisen varovaisesti kaikki kaarteet. Osaisiko leikki-ikäinen lapsesi jo auttaa sinua niissä kaarroksissa vai onko hän vielä ihan pieni? Minun 5-v lapseni oli mainio apu (mutta hän on vahva). Hän avasi minulle ovet ja työnsi vaunuja aina kaarroksissa ja mäissä kun haavani ei olisi kestänyt. En pystynyt avaamaan mm talon ulko-ovia itse vaan aina tarvitsin lapseni avukseni. Mitä lepoon tulee niin valitettavasti et voi levätä koskaan jos sinulla on kaksi lasta eikä ketään auttamassa. Monesti minäkin toivon, että joskus saisi levätä, mutta se ei valitettavasti ole realistinen toive. Aamulla on herättävä vaihtamaan vaipat ja laittamaan aamiaista lapsille ja siitä se päivä lähtee pyörimään ilman todellisia lepohetkiä siihen saakka että saa lapset illalla nukkumaan jonka jälkeen voi hoitaa omia askareita jos jaksaa. Tai ehkä sitä voisi kutsua levoksi kun lapset ovat väsähtäneitä ja kaikki yhdessä istutaan hetkeksi tv:n ääreen vaikka lastenohjelmaa katsomaan :). Tukiperheistä en tiedä. Elä hetki kerrallaan.
- llddööss
Niin ja osta tukeva sitteri ja hyvä leikkikehä esim Dan Baby. Ne toimivat "lapsenvahteinasi" että pääset suihkuun ja vessaan.
- toivoton tilanne
kiitos että viitsitte vastata ja antaa neuvoja. täytyy huomenna ottaa yhteyttä sossuun ja neuvolaan että mitä he voiva tehdä vai pitääkö lopulta palkata hoitaja. minulla ei ole sukulaisia jotka voisivat auttaa. asun oulun seudulla.
- apua on löydyttävä
Varmasti apua löytyy kun kyselet tarmokkaasti. Onhan niitä miehiä jotka ryhtyvät varaisäksi yksinhuoltajalle, siis jonkun yhdistyksen kautta. Yksinhuoltajaystävälläni on myös ollut varamummo, olisikohan ollut pienperheyhdistyksen kautta. Ja sossun kautta voi päästä jonoon että saa sellaisen viikonloppuperheen jossa lapset voivat olla esim. kerran kuussa. Sinun kannattaa ottaa kaikki apu vastaan.
Minä erosin käytännöllisesti katsoen heti kun kolmas lapsemme syntyi. Isä joi ja joi kolme vuotta putkeen heti erottuamme, itse olia aivan poikki, lastensuojelu maksoi terapian mutta nyt jälkeenpäin kun olen jo voimissani toivon, että olisin saanut paljon enemmän apua sillä olin aika poissaoleva äiti kun olin aivan raunioina jonkun vuoden eron jälkeen. - ap.
apua on löydyttävä kirjoitti:
Varmasti apua löytyy kun kyselet tarmokkaasti. Onhan niitä miehiä jotka ryhtyvät varaisäksi yksinhuoltajalle, siis jonkun yhdistyksen kautta. Yksinhuoltajaystävälläni on myös ollut varamummo, olisikohan ollut pienperheyhdistyksen kautta. Ja sossun kautta voi päästä jonoon että saa sellaisen viikonloppuperheen jossa lapset voivat olla esim. kerran kuussa. Sinun kannattaa ottaa kaikki apu vastaan.
Minä erosin käytännöllisesti katsoen heti kun kolmas lapsemme syntyi. Isä joi ja joi kolme vuotta putkeen heti erottuamme, itse olia aivan poikki, lastensuojelu maksoi terapian mutta nyt jälkeenpäin kun olen jo voimissani toivon, että olisin saanut paljon enemmän apua sillä olin aika poissaoleva äiti kun olin aivan raunioina jonkun vuoden eron jälkeen.ei tässä kovin tarmokas olo ole mutta pakko jostain etsiä apua, enhän voi lastani kotiin jättää kun lähden laitokselle. tukiperheen saaminen olisi onnenpotku, saisi joskus levätä. on todella surullista, että ei jaksa olla reipas äiti, mutta jatkuva asioiden järjestäminen vie voimia. Lohduttavaa silti on, etten ole ainoa äiti, joka on raunioina.
- yh myös
ap. kirjoitti:
ei tässä kovin tarmokas olo ole mutta pakko jostain etsiä apua, enhän voi lastani kotiin jättää kun lähden laitokselle. tukiperheen saaminen olisi onnenpotku, saisi joskus levätä. on todella surullista, että ei jaksa olla reipas äiti, mutta jatkuva asioiden järjestäminen vie voimia. Lohduttavaa silti on, etten ole ainoa äiti, joka on raunioina.
Et todellakaan ole ainoa. Selvität mistä saat apuja lastenhoidossa, sitten kannattaa selvittää perhekerehot ym. jossa pääsee tapaamaan muita äitejä ja saa samassa elämäntilanteessa olevia äitejä ystäviksi. Vauva-aika on rankka, mutta muista, että se on kuitenkin loppujen lopuksi nopeasti ohi, että muista yrittää nauttia ajastasi lasten kanssa:) Jos lääkäri on antanut luvan aloittaa masennuslääkkeet raskausaikana, kannattaa miettiä niiden aloittamista. Masennus on todella ikävä sairaus ja voimia ja jaksamista tarvitaan elämäntilanteessasi. Voit olla itsestäsi ylpeä kun selviät tilanteistasi yksin, kaikki ei jaksaisi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732785
- 632684
- 681792
- 241637
- 201560
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä101515- 151402
- 481257
- 381243
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91219