Mitä pidät suurnpina syinä sille, että et löydä sitä seurustelukumppania itsellesi.
Tässä omani.
- Olen lihava ja tylsän näköinen. Painolle voisin tehdä jotain, mutta se on niin tylsää ja vaikeaa puuhaa, että en jaksa edes yrittää.
- En osaa iskeä ketään miestä. Jos yritän, niin pieleen menee aina ja iankaiken
- En osaa hurmata miestä ja saa ketään ihastumaan itseeni.
- Olen tylsää juttuseuraa, ennenkuin minuun tutustuu paremmin, ja kukaan mies ei jaksa odottaa sen aikaa
- Lisäksi olen nirso. Minulla ei ole mitään vaatimuslistaa siitä, millainen miehen tulee olla, mutta haluan miehen jota rakastan ja joka rakastaa minua. En vain jotain "otetaan nyt joku mies paremman puutteessa"- suhdetta. Jossa kuitenkin olen loppuelämäni onneton ajatellessani että olen menettänyt mahdollisuuteni elää rakastamani miehen kanssa.
Syyt suhteettomuuteesi
69
1195
Vastaukset
- Älymies 23
Suomessa on pulaa kauniista naisista. Vapaana on melkeinpä vain rumiluksia ja paksu-Pipsoja eivätkä sellaiset ole minulle vaihtoehto.
- pitipä_se_arvata
...tuo ole selvinnyt jo moneen kertaan. Jospa vastaisit näihin viesteihin VAIN siinä tapauksessa, kun sulta on tulossa jotain sellaista jota ei olla kuultu jo satoja kertoja.
- jahas...
No, muuta sitten ulkomaille tai hanki tyttöystävä/vaimo jostain toisesta maasta.
(Mistä ihmeestä muuten tietyille suomalaismiehille on tullut se käsitys, että heti kun mennään suomen rajojen ulkopulelle, niin naiset kuin taikaiskusta muuttuvat aivan täydellisiksi.) - Älymies 23
jahas... kirjoitti:
No, muuta sitten ulkomaille tai hanki tyttöystävä/vaimo jostain toisesta maasta.
(Mistä ihmeestä muuten tietyille suomalaismiehille on tullut se käsitys, että heti kun mennään suomen rajojen ulkopulelle, niin naiset kuin taikaiskusta muuttuvat aivan täydellisiksi.)Melkein kaikissa muissa maissa naiset nyt vain ovat keskimäärin kauniimpia kuin Suomessa. Euroopassa vain Britanniassa on yhtä rumat naiset kuin täällä. Maailmanlaajuisesti rumia naisia on melkeinpä kaikissa Afrikan maissa ja osissa Aasiaa.
- jahas...
Älymies 23 kirjoitti:
Melkein kaikissa muissa maissa naiset nyt vain ovat keskimäärin kauniimpia kuin Suomessa. Euroopassa vain Britanniassa on yhtä rumat naiset kuin täällä. Maailmanlaajuisesti rumia naisia on melkeinpä kaikissa Afrikan maissa ja osissa Aasiaa.
Olet varmaankin sitten matkustellut runsaasti ja viettänyt useita vuosia Suomen ulkopuolella asuen eri maissa voidaksesi olla noin varma asiasta...
- Älymies 23
jahas... kirjoitti:
Olet varmaankin sitten matkustellut runsaasti ja viettänyt useita vuosia Suomen ulkopuolella asuen eri maissa voidaksesi olla noin varma asiasta...
Itse asiassa olen.
- jahas...
Älymies 23 kirjoitti:
Itse asiassa olen.
No, kuten sanottua. Muuta sitten pois suomesta ja etsi se muunmaalainen tyttöystävä. Ei kukaan pakota sesurustelemaan suomalaisnaisen kanssa. (tai kuluttamaan aikaansa marisemalla Suomi24-palstalla suomalaisten naisten kamaluudesta)
- Tuunari_
Älymies 23 kirjoitti:
Melkein kaikissa muissa maissa naiset nyt vain ovat keskimäärin kauniimpia kuin Suomessa. Euroopassa vain Britanniassa on yhtä rumat naiset kuin täällä. Maailmanlaajuisesti rumia naisia on melkeinpä kaikissa Afrikan maissa ja osissa Aasiaa.
ulkomailla kun näkee ruman naisen niin ei välttämättä osaa sanoa onko se britti vai suomalainen :o
- määäääääääääääääää
Älymies 23 kirjoitti:
Melkein kaikissa muissa maissa naiset nyt vain ovat keskimäärin kauniimpia kuin Suomessa. Euroopassa vain Britanniassa on yhtä rumat naiset kuin täällä. Maailmanlaajuisesti rumia naisia on melkeinpä kaikissa Afrikan maissa ja osissa Aasiaa.
Kauneus on katsojan silmässä, joten tuo on sinun mielipiteesi. Itse tuon eriävän mielipiteen ja väitän, että Suomessa on maailman kauneimmat naiset!
Moi alkuperäinen, minulla on TÄSMÄLLEEN samat syyt omaan suhteettomuuteeni, kuin sinullakin. En olisi tuon paremmin voinut sitä kiteyttää! Miehet eivät vain kiinnostu, kun on ylipainoa (ei nyt mitenkään tolkuttomasti, mutta tarpeeksi kuitenkin), ja kun luonne on sen verran epävarma, etten osaa heittää mitään rentoa läppää vieraalle ihmiselle.
- LadyDay
Olen ollut lähes kuusi vuotta ilman suhdetta. Olen ihan kivan näköinen, hoikka ja seurassani ei tarvitse hävetä. Huumorintajuakin löytyy vaikka muille jakaa. Ne miehet, jotka ovat saaneet sydämeni sykähtämään, eivät taas ole kiinnostuneet minusta. Enkä voi sanoa että vaatimukseni miesten suhteen nyt niin kovat olisi.
Olen ollut muutamilla treffeillä ja yökylässäkin miesten luona, kivaa on ollut muttei miehistä sen jälkeen ole mitään kuulunut. Suurin syy lienee se, etten suostu seksiin suhteen alkuvaiheessa, enkä halua edes nukkua vielä itselleni tuntemattoman miehen kanssa. Vanhanaikaisuuteni ja varovaisuuteni eivät varmaan ole tätä päivää.
Minäkään en hallitse flirttailua enkä miesten hurmaamista. Toisilta se vain luonnistuu, ei minulta.
Eräällä nettipalstalla minulla on kuvallinen ilmoitus. Alkuhuuman jälkeen, n. 500 vierailijaa parissa viikossa, vierailijoita ei juuri enää käy. Syy miksi sopivaa tuoltakaan ei ole löytynyt on se, että yhteydenottajat ovat olleet keskimäärin 12 vuotta minua vanhempia, vaikka ilmoituksessa selvästi haen noin itseni ikäistä seuraa, parin vuoden heitolla suuntaan ja toiseen.
Ne muutamat itseni ikäiset yhteydenottajat eivät ole sytyttäneet minua. Sivuilla on kymmeniä ja kymmeniä kiinnostavia ikäisiäni miehiä, ketähän unelmien prinsessaa he mahtavat hakea?Ettei se tykkää, josta ite tykkäis. :) Ja sit ne jotka tykkää, niin niistä ei ite välitä. :)
- 12 vuotta sinua vanh
"Sivuilla on kymmeniä ja kymmeniä kiinnostavia ikäisiäni miehiä"
-> Eli ongelmaasi ei toisin sanoen olisi olemassa, jos laskeutuisit norsunluutornistasi ja pistäisit viestiä noille kinnostaviksi kokemillesi miehille. Kymmenistä ja kymmenistä löytyisi taatusti joku varteenotettava myös IRL. Voin vain kadehtia sitä, millainen valinnanvara sinulla on, ja tuntea hiljaista raivoa siitä, kuinka ylenkatsot sitä. - LadyDay
12 vuotta sinua vanh kirjoitti:
"Sivuilla on kymmeniä ja kymmeniä kiinnostavia ikäisiäni miehiä"
-> Eli ongelmaasi ei toisin sanoen olisi olemassa, jos laskeutuisit norsunluutornistasi ja pistäisit viestiä noille kinnostaviksi kokemillesi miehille. Kymmenistä ja kymmenistä löytyisi taatusti joku varteenotettava myös IRL. Voin vain kadehtia sitä, millainen valinnanvara sinulla on, ja tuntea hiljaista raivoa siitä, kuinka ylenkatsot sitä.näköjään huolimattomasti, koskapa ymmärsit väärin. Live-elämässä flirttailua ja hurmaamista en hallitse. Nettisivustoilla kylläkin sitä harrastan, niin helpoksihan se on tehty. Eli kiinnostavat miehet, joiden profiilikin on kohdallaan miellyttävän ulkonäön (ja tällä en tarkoita sitä, että miehen pitäisi olla komea tai lihaksikas) lisäksi, ovat saaneet minulta viestejä, mutta vastauksia ei ole tullut.
Ehkäpä en olekaan tarpeeksi nätti tai rintava. Taitaa nämä helsinkiläiset miehetkin olla näitä ylenkatsojia, eikä aina naiset.
Myönnän ylenkatsovani itseäni iäkkäämpiä miehiä. Olen 40 , enkä halua seurustella 55-70 vuotiaiden kanssa, enkä kolmikymppistenkään! - Jätkä 24
jaripilli kirjoitti:
Ettei se tykkää, josta ite tykkäis. :) Ja sit ne jotka tykkää, niin niistä ei ite välitä. :)
Yleensähän se aina menee noin, että aina kun joku on kiinnostunut sinusta, niin sitten sinä et olekkaan kiinnostunut siitä ja päinvastoin. Niin kuin esimerkiksi myös minunkin kohdalla.
- Jätkä 24
LadyDay kirjoitti:
näköjään huolimattomasti, koskapa ymmärsit väärin. Live-elämässä flirttailua ja hurmaamista en hallitse. Nettisivustoilla kylläkin sitä harrastan, niin helpoksihan se on tehty. Eli kiinnostavat miehet, joiden profiilikin on kohdallaan miellyttävän ulkonäön (ja tällä en tarkoita sitä, että miehen pitäisi olla komea tai lihaksikas) lisäksi, ovat saaneet minulta viestejä, mutta vastauksia ei ole tullut.
Ehkäpä en olekaan tarpeeksi nätti tai rintava. Taitaa nämä helsinkiläiset miehetkin olla näitä ylenkatsojia, eikä aina naiset.
Myönnän ylenkatsovani itseäni iäkkäämpiä miehiä. Olen 40 , enkä halua seurustella 55-70 vuotiaiden kanssa, enkä kolmikymppistenkään!40 siis olet! Ai että se on ihan noin yleistä jo ollut sinunkin ikäluokassasi! Tuo siis että jo heti ekoilla viimeistään kolmansilla treffeillä sänkyyn. Siis vielä tuossakin iässä moni omaa tuon teinimäisen sivistymättömän tavan. Uskomatonta!
Jätkä 24 kirjoitti:
Yleensähän se aina menee noin, että aina kun joku on kiinnostunut sinusta, niin sitten sinä et olekkaan kiinnostunut siitä ja päinvastoin. Niin kuin esimerkiksi myös minunkin kohdalla.
Ihan tyhmää. Mutta... Kylläpä se sitten onkin jonkin arvoista, jos sattuuki joskus kohdalle Se Oikea.
- tuon keksit?
Jätkä 24 kirjoitti:
40 siis olet! Ai että se on ihan noin yleistä jo ollut sinunkin ikäluokassasi! Tuo siis että jo heti ekoilla viimeistään kolmansilla treffeillä sänkyyn. Siis vielä tuossakin iässä moni omaa tuon teinimäisen sivistymättömän tavan. Uskomatonta!
Kirjoittaja, jolle vastasit, nimenomaan kertoi ensimmäisessä viestissään, ettei tahdo seksiä suhteen alkuvaiheessa. Katso sieltä vaikka! Mistä keksit tuon viimeistään kolmannella kerralla sänkyyn -asian?
- siinä on--
Jätkä 24 kirjoitti:
Yleensähän se aina menee noin, että aina kun joku on kiinnostunut sinusta, niin sitten sinä et olekkaan kiinnostunut siitä ja päinvastoin. Niin kuin esimerkiksi myös minunkin kohdalla.
vielä sellainenkin juttu että jos nainen huomaa miehen olevan hänestä kiinnostunut nainen menettää myös pelkästään tämän vuoksikin kiinnostustaan tähän mieheen.
siinä on-- kirjoitti:
vielä sellainenkin juttu että jos nainen huomaa miehen olevan hänestä kiinnostunut nainen menettää myös pelkästään tämän vuoksikin kiinnostustaan tähän mieheen.
Sit sen naisen tappio koko loppuelämänsä ajan. Minkäs sille ja sit mahtaa, että jos on väärin rakennettu.
- joqu0gpq
- ihastun hitaasti, joskus epäilen etten edes osaa ihastua keneenkään oikeaan ihmiseen joka tulee lähelle.
- en osaa olla "ihanan naisellinen" ja flirtti.
- olen varautunut miesten suhteen johtuen koulukiusaamisesta, raiskausyrityksestä, ahdistelusta. No ne keihin olen ite tykästyny, niin ne ei oo sit kuitee ihastunu muhun. Ja sit toisaaltaan ne ketkä on mua jollain tapaa lähestyny, ei oo ollu mun mieleen sillai.
En tiedä osaanko eritellä syitä mitkä niitä syitä on. En kelpaa kokonaisuutena. Oon sitä mitä oon, mutten riittävästi siis joillekin. Ehkä mun ongelma on se, etten osaa törmätä niihin sellaisiin ihastuksiin oikeissa paikoissa, joilla olisi samat asiat tärkeitä tietyillä tärkeillä alueilla ja sitten olemus ihastuttava, jotta ite tykäisin. Niin ja vielä sen mimmin pitäisi tykätä musta. :) Enkä tiedä missä tuollainen paikka ja sit olisi. Kaupassa käy kaikki, mutta siellä käy ne muutkin. :D- Thirty some
Copy&Pastettu tästä ketjusta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8700786
Listani:
-Ei superkomea varsinkaan niiltä osin joihin ei itse voi vaikuttaa ilman kirurgin veitseä, juuri vääränlaiset piirteet naisten odotuksiin verrattuna
-Ei suomalainen perusmies
-Ei sovi mihinkään peruskategoriaan (nörtti, sporttimies, amis, äijä, juntti, hippi, metallimies jne.)
-30v. ikään nähden vähän kokemusta
-Surkea lopulta iskemään ja viestittämään oikein seksuaalisesta halusta, tulkitaan estyneisyydeksi
-Baarissa ei osaa olla tarpeeksi luonteva, netissä kukaan ei pidä kuvaasta, muualla torjutaan muuten
-Kapeat sosiaaliset piirit ja vähän käynyt huono mäihä ajoitusten suhteen
-Ei ole bongannut naisia edes harrastuksista/tapahtumista
-Syrjäänvetäytyvä (ei ujo mutta raitis ja pitää pienemmistä porukoista)
-Lähes raitis ja baarikäynnit vähäisiä
-Ei osaa olla täysin rennosti ihmisten seurassa tai ihastua paitsi kun on tutustunut kunnolla
-"Liian fiksu", joka näyttää olevan turn-off naisille selvästi ellei kyseessä noin 40 vuotias nainen
-Osoittaa liikaa myötätuntoa & empatiaa joten tulkitaan pehmeydeksi ja heikkoudeksi
-Seksuaalinen halu ei niin voimakas että olisi pakkomielle seksiin jota kautta etsisi suhteita väkisin tai tavoite perustaa perhettä
-Liiankin itsenäinen ja viihtyy yksin
-Voimakasluonteinen, voi vaikuttaa päällepäsmäriltä
-Tottunut sinkkuiluun eikä oikeastaan tiedä miten ottaa askeleita parisuhdetta kohti
-Epäonnistumisia ihmissuhteissa jotka eivät ole oikeastaan johtuneet omista toimista
-Pettynyt ihmisiin ja ihmissuhteiden laatuun ylipäätään
-Ei osaa luottaa enää ihmisiin lopullisesti
-Kiinnostuksen kohteet olleet varattuja tai sitten eivät lainkaan kiinnostuneet
-Kiinnostuneet olleet täysin vääränkaltaisia ihmisiä monella tapaa
-Ei tahdo "laskea rimaa" koska näkee että suhteen täytyy pystyä muodostamaan oman kaltaiseen ihmiseen tai ihmiseen josta on oikeasti kiinnostunut/joka on kiinnostunut
-Ei usko että löytää ketään jolloin ei osaa eikä halua havannoida potentiaalisia ehdokkaita
-Ei katkeroitunut naisvihaaja mutta muuttunut vähitellen välinpitämättömäksi nihilistiksi
-Kaiken kaikkiaan "paska mies joka tuskin kelpaa kenellekään", käyttäen erään naisen luonnehdintaa jättäessään nuoremapana ja minun jäädessäni ihmettelemään mitä olin tehnyt väärin
Odotukset naiselle: Lapsia ja ylipainoa ei saisi olla, muuten mennään sen perusteella miten tullaan toimeen sekä esimerkiksi millainen yhteinen huumori löytyy.- M.O.T.
miehestä, joka lähestyy ihmissuhteita kriteerilistojen kautta.
- Thirty some
M.O.T. kirjoitti:
miehestä, joka lähestyy ihmissuhteita kriteerilistojen kautta.
Muodostaako kaksi ja puoli kriteeriä eli lapsettomuus ja normaalipainoisuus sekä yhteensopivuus sitten jo listan? :D
Tein lista itsestäni en naisista.
- jopa ATM:lle
tuossa listalla ole kuin yksi syy: olet lihava.
Ja lihavat naiset ovat kuvottavia. - wuppiduupa
Mä olen ollut sinkkuna nyt reilut 6kk, ja olen kyllä ahkerasti pohtinut syitä miksi.
Olen nätti/kaunis (riippuu kuka kattoo :D), mutta ylipainoa on n. 15 kiloa, sen takia voi laskea jo monet potentiaaliset miehet pois koska miehet tuntuvat haluavan sen urheilullisen, hoikan naisen, ja sellaiset miehet jotka sellaista haluavat eivät ole mua varten
Olen todella sosiaalinen ja flirtti persoona ja ainakin omasta mielestäni hauska (no, on ne muutkin niin sanoneet) ja haluan että mies olisi myös todella huumorintajuinen ja värikäs persoona, muttei saa olla mikään naistenmies. Tuntuu muuten olevan mahdoton yhdistelmä..
Olen älyttömän kranttu. Miehen täytyy miellyttää mun silmää, ja täytyy olla täsmälleen samalla aaltopituudella. Pitkin kevättä olen tapaillut muutamia miehiä, ja yksikin pieni moka minkä mies voi tehdä, mun kiinnostus lakkaa. Ja en halua tuhlata aikaani miehiin, jotka eivät kiinnosta mua sataprosenttisesti.
Joten.. yksinäisyys taitaa olla taattua mulla :D Eipä mulla sinänsä mikään kiire vielä seurustelemaan olekkaan, pelottaa vaan kun tuntuu ettei ketään kolahda..- voi vittu....
"Olen nätti/kaunis (riippuu kuka kattoo :D), mutta ylipainoa on n. 15 kiloa,"
Et sä sillon mikään kaunis ole.
"sen takia voi laskea jo monet potentiaaliset miehet pois koska miehet tuntuvat haluavan sen urheilullisen, hoikan naisen, ja sellaiset miehet jotka sellaista haluavat eivät ole mua varten"
Totta kai miehet haluaa normaalipainoisen tai hoikan naisen. Onko se sun mielestä väärin että miehetkin osaa vaatia naiselta tasoa? - wuppiduupa
voi vittu.... kirjoitti:
"Olen nätti/kaunis (riippuu kuka kattoo :D), mutta ylipainoa on n. 15 kiloa,"
Et sä sillon mikään kaunis ole.
"sen takia voi laskea jo monet potentiaaliset miehet pois koska miehet tuntuvat haluavan sen urheilullisen, hoikan naisen, ja sellaiset miehet jotka sellaista haluavat eivät ole mua varten"
Totta kai miehet haluaa normaalipainoisen tai hoikan naisen. Onko se sun mielestä väärin että miehetkin osaa vaatia naiselta tasoa?Oletpas ihanan oloinen ihminen. Outoa kyllä, mulla on miehiä elämässäni riittänyt vaikka ylipainoa onkin. Myös persoona ratkaisee, ja toiset OIKEESTI tykkää pyöreämmistä.
Vitun aasi. Eh.
- nainen 23_vv
Nainen, 23v. Olen kasvoiltani kaunis, ja hoikka, mutta kaikki muu sitten taitaakin olla pielessä.
- olen treenannut pienestä pitäen PALJON, vapaa-aika kuluu edelleenkin lähinnä treenatessa, kilpaurheilun vuoksi en voi myöskään juhlia juuri koskaan, joten olen jäänyt vähän ulkopuolelle opiskelijaporukoista
- opiskelen lääkiksessä ja teen töitä melkein aina kun en opiskele tai treenaa. Miehet eivät ymmärrä että en saa jättää esim. harjoituksia väliin treffien vuoksi, eikä oikein kukaan jaksa sitä, että minun kanssani kaikki täytyy suunnitella huolella paljon etukäteen.
- en ole koskaan seurustellut tai tehnyt juuri mitään muutakaan miehen kanssa, kokemattomuus on aika suuri hidaste kun nyt jo melkein nolottaa että on päässyt näin vanhaksi
- olen melko ujo, minuun täytyy tutustua ensin kunnolla ennen kuin minusta saa oikeanlaisen käsityksen; minua tullaan usein iskemään mutta menen tilanteesta hämilleni enkä osaa/uskalla osoittaa kiinnostustani, joten miehet luulevat ettei minua kiinnosta
- ujostelen myös kroppaani, minulla ei ole ollenkaan tissejä (kaikki hormonitoiminta ilmeisesti sekoili kovan treenin vuoksi kasvun kannalta tärkeimpinä vuosina) ja muutenkin olen hieman poikamaisen oloinen enkä pidä itseäni alastomana lainkaan viehättävänä
- olen todella valikoiva miesten suhteen, kuvittelen ilmeisesti löytävän sekä ulkoisesti että henkisesti unelmayksilön, ja olen siis kyllä ihan täysin tietoinen siitä ettei sellaisia taida olla edes olemassa ja kun itsekin olen kaukana täydellisestä, millä minä sellaisen edes pyydystäisin...- voi vittu....
"minua tullaan usein iskemään mutta menen tilanteesta hämilleni enkä osaa/uskalla osoittaa kiinnostustani, joten miehet luulevat ettei minua kiinnosta"
No onpas sullakin tosi "kamalaa"... - nainen 23_vv
voi vittu.... kirjoitti:
"minua tullaan usein iskemään mutta menen tilanteesta hämilleni enkä osaa/uskalla osoittaa kiinnostustani, joten miehet luulevat ettei minua kiinnosta"
No onpas sullakin tosi "kamalaa"...No valitettavasti tilanne on se, että olen sinkku enkä koskaan seurustellut, itselleni tilanne alkaa olla aika kamala kun kaikki ystävät alkavat olla jo vakisuhteissa, ja alan tuntea itseni hetki hetkeltä yksinäisemmäksi. Toki olen joskus käynyt treffeillä, mutta mainitsemieni asioiden vuoksi olen edelleenkin sinkkuna. Ujous on oikeasti hankala asia. Ei se paljon auta, että vastakkainen sukupuoli ottaa jotain kontaktia jos ei itse uskalla ottaa yhtään askelta miestä vastaan.
nainen 23_vv kirjoitti:
No valitettavasti tilanne on se, että olen sinkku enkä koskaan seurustellut, itselleni tilanne alkaa olla aika kamala kun kaikki ystävät alkavat olla jo vakisuhteissa, ja alan tuntea itseni hetki hetkeltä yksinäisemmäksi. Toki olen joskus käynyt treffeillä, mutta mainitsemieni asioiden vuoksi olen edelleenkin sinkkuna. Ujous on oikeasti hankala asia. Ei se paljon auta, että vastakkainen sukupuoli ottaa jotain kontaktia jos ei itse uskalla ottaa yhtään askelta miestä vastaan.
En halua tuputtaa itseäni väkisin kelleen ja jos nainen sanoo joo, mutta käytös on ei, niin mä vetäydyn. Ja syy on se, että toiset naiset on kilttejä, eikä sano jos ei halua kontaktia vaan sanoo joo, mutta välttelee sitten. En halua olla häirikkö. Sitten jos oon varma että nainen oikeasti haluaa tutustua muhun, niin toki sitten kykenen ottamaan huomioon ujouden ja vaikka mitä, mutta sen naisen pitäisi kuitenkin saada sen verran suutaan auki, että sanoisi A: Että on ujo eikä siksi ole valmis suuremmin olemaan aktiivinen ja B: Että haluaisi kyllä olla tekemisissä kanssani, mutta ei tiedä että uskaltaako miten nopeasti edetä ja miten edetä.
Telepatia ei toimi, joten luultavasti kyselisin asioita ja sitten jossain vaiheessa tietäisin, että miten siitä jatkaa. Mutta joo... Pakko sanoa naisenkin jotain. Mistä muuten voi tietää onko kyseessä kiltin naisen ei vai ujon kyllä?- ----
jaripilli kirjoitti:
En halua tuputtaa itseäni väkisin kelleen ja jos nainen sanoo joo, mutta käytös on ei, niin mä vetäydyn. Ja syy on se, että toiset naiset on kilttejä, eikä sano jos ei halua kontaktia vaan sanoo joo, mutta välttelee sitten. En halua olla häirikkö. Sitten jos oon varma että nainen oikeasti haluaa tutustua muhun, niin toki sitten kykenen ottamaan huomioon ujouden ja vaikka mitä, mutta sen naisen pitäisi kuitenkin saada sen verran suutaan auki, että sanoisi A: Että on ujo eikä siksi ole valmis suuremmin olemaan aktiivinen ja B: Että haluaisi kyllä olla tekemisissä kanssani, mutta ei tiedä että uskaltaako miten nopeasti edetä ja miten edetä.
Telepatia ei toimi, joten luultavasti kyselisin asioita ja sitten jossain vaiheessa tietäisin, että miten siitä jatkaa. Mutta joo... Pakko sanoa naisenkin jotain. Mistä muuten voi tietää onko kyseessä kiltin naisen ei vai ujon kyllä?Voisin allekirjoittaa tämän viestin täysin. Olen itse ujo tutustumaan naisiin missään suhdemielessä. Vaikken hirveän sosiaalinen olekaan, pikemminkin vähän introvertti, niin kuitenkin ihan neutraalissa mielessä tykkään tavata uusia ihmisiä, sekä naisia että toisia miehiä. Ja jos siinä pääsee lähemminkin tutustumaan, niin aina parempi.
Kuitenkin tällaisesta tuttavuus- tai kaverisuhteesta on miljoonien valovuosien matka parisuhteeseen, tai ylipäätään mihinkään suhteeseen jossa on edes mitenkään kyse sukupuolten välisestä vetovoimasta. Totta kai olisin itse avoin tällaiselle suhteelle, mutta ajattelen aina jo etukäteen, ettei naiselle sellainen tulisi kysymykseenkään. Riippumatta siitä, onko nainen vain joku satunnainen tuttu tai hyvä kaveri vuosien takaa.
Luulen että jos jotenkin huomaisin naisen olevan kiinnostunut minusta suhdemielessä niin silloin kyllä rohkaistuisin edes yrittämään jotain flirttiä tai muuta kiinnostuksen ehdotusta. Mutta jos nainen itsekin on vastaavalla tavalla ujo, niin mitä ihmettä siinä sitten tekisi? Jos mies arastelee naisia ja nainen miehiä niin ei kai siitä mitään tule, kun eiväthän ihmiset toistensa ajatuksia lue. - 18+14
Sähän olet miltei täydellinen nainen.
Nuori, kaunis, hoikka, harrastat urheilua ja
opiskelet lääkiksessä.
Ihan turha huolehtia mistään kokemattomuudesta.
Kelpaisit varmasti monelle miehelle. - zzag
jaripilli kirjoitti:
En halua tuputtaa itseäni väkisin kelleen ja jos nainen sanoo joo, mutta käytös on ei, niin mä vetäydyn. Ja syy on se, että toiset naiset on kilttejä, eikä sano jos ei halua kontaktia vaan sanoo joo, mutta välttelee sitten. En halua olla häirikkö. Sitten jos oon varma että nainen oikeasti haluaa tutustua muhun, niin toki sitten kykenen ottamaan huomioon ujouden ja vaikka mitä, mutta sen naisen pitäisi kuitenkin saada sen verran suutaan auki, että sanoisi A: Että on ujo eikä siksi ole valmis suuremmin olemaan aktiivinen ja B: Että haluaisi kyllä olla tekemisissä kanssani, mutta ei tiedä että uskaltaako miten nopeasti edetä ja miten edetä.
Telepatia ei toimi, joten luultavasti kyselisin asioita ja sitten jossain vaiheessa tietäisin, että miten siitä jatkaa. Mutta joo... Pakko sanoa naisenkin jotain. Mistä muuten voi tietää onko kyseessä kiltin naisen ei vai ujon kyllä?"jos nainen sanoo joo, mutta käytös on ei, niin mä vetäydyn."
Juuri näin, kerronpa esimerkin mihin päinvastainen johtaa.
Olin viime talvena tosi ihastunut yhteen naiseen, josta ei ole kovin helppoa saada juttua irti, mutta sitten kun jotenkin sain pientä jutustelua aikaan, hänen silmänsä ja koko olemuksensa todella lumosivat minut.
No sitten taas jonain toisena päivänä hän käveli sattumalta vastaan tosi jännittyneen näköisenä, oli vähän punastuneen näköinen ja vältti katsetta jne. Ja taas toisena tuli kunnon katsekontakti ja positiivista vastakaikua, kun törmättiin ja kyselin kuulumisia. Sitten taas vaivautunut katsekontakti toisena... tämä kaikki repi minua jo tosi ilkeästi ja yöunetkin menivät, joten soitin ja kysyin, annanko aihetta vaivautumiseen vai miten on. No kuulemma vika ei ollut käytöksessäni. Naisen ääni kuulosti tosi kivalta puhelimessa ja olin ihan seitsemännessä taivaassa.
Ei se minullekaan mitään rutiinia ole naisen iskeminen, vaan aikamoisen henkisen ponnistuksen takana voittaa oma jännityksensä. Vähän tuosta eteenpäin kuitenkin kokosin kaiken rohkeuteni ja pistin hänelle viestiä ja ehdottelin, että lähdettäisiinkö kahville tai lounaalle. Ei mitään vastausta, täysi hiljaisuus. Odottelin pari päivää tulisilla hiilillä, että onko tämä nyt jotain en-saa-olla-liian-helppo-pelleilyä, tunteet sahasivat vuoristorataa toivon ja epätoivon välillä ja sitten taas livenä kohdatessamme (kuinka ollakaan, vaivautuneesti taas tällä kertaa) kysyin suoraan, menikö pyyntöni jotenkin liian pitkälle. No niin kuulemma oli. Mikä hitto siinä oikein on, ettei asialliseen kysymykseen sitten voi asiallisesti vastata, vaan jätetään toinen päiväkausien piinaan tunteittensa kanssa?
Tähän kokemukseen loppui kyllä intoni yrittää kenenkään vaikeasti tulkittavan kommunikaatiorajoitteisen naisen kanssa yhtään mitään.
- trhthh
Minun on pakko myöntää, että naisen reipas (10 kg) ylipaino on rajusti kiinnostusta pudottava tekijä. Sen kympinkin juuri vielä kestäisi, mutta kun tuntuu olevan ihan säännönmukaista, että kun vuosia tulee lisää, niin ennen pitkää niitä kiloja onkin 15 tai 20 tai enemmän. Tai ainakin niin on käynyt kaikille tietämilleni naisille, joilla oli alkavaa ylipainoa nuorempana. itsekin kyllä joudun rehkimään sen eteen, ettei mahaa kerry, joten tiedän ettei se ihan helppoa ole.
- ----
Oikeastaan yksi ainoa syy: sosiaalinen kyvyttömyyteni.
En tiedä mistä etsiä naisia. Vietän käytännössä koko aikani kotona, töissä, vanhempieni luona tai joissain harrastetapahtumissa joko yksin tai kaverien kanssa. En viihdy baareissa, enkä ole keksinyt mitään muutakaan paikkaa jossa naisia voisi lähestyä suhdemielessä.
Ja jos niitä naisia lähestyisinkin, en tietäisi yhtään miten se pitäisi tehdä. Käytännössä varmaan puhuisin koko ajan täysin neutraaleja asioita, mitä voisin yhtä hyvin puhua sukulaisilleni tai kavereilleni. En osaa iskeä naista, joten vaikka lähestyisinkin naista ja juttelisin hänelle, ei hän edes huomaisi minun olevan kiinnostunut hänestä. Enkä ole keksinyt miten naisesta muka voisi huomata että hän olisi kiinnostunut minusta.
Nettideittailua olen kokeillut, mutta tulokset ovat olleet aika surkeita. Parin kymmenen naisen ilmoitukseen olen vastannut. Kukaan ei koskaan kirjoittanut yhtä ainutta viestiä takaisin. Noin viiden vuoden aikana on noin kymmenen naista vastannut omaan ilmoitukseeni. Osan heistä kanssa keskustelu jäi käytännössä yhteen viestiin, osan pääsin peräti tapaamaan kerran. Sen jälkeen ei heistäkään koskaan kuulunut mitään.
Kyseessä on vain ja ainoastaan sosiaalinen kyvyttömyyteni. En usko ulkonäössäni tai muussa elämäntilanteessa olevan mitään vikaa, siis sellaista vikaa jonka vuoksi en kelpaisi naisille. Mutta vaikka olisi muuten kuinka hyvä mies tahansa, niin jos ei osaa etsiä naisia, niin ei niitä koskaan löydäkään.- ----
Tarkoitin siis olevani käytännössä tavismies. En ole superkomea mutta kuitenkin ihan siedettävän näköinen. En ole vanhempieni luona asuva työtön mutten myöskään rikas playboy.
Yhtä kaikki, suurin syy kyvyttömyyteeni löytää naisia on kyvyttömyyteni edes etsiä niitä. - Doooolii
---- kirjoitti:
Tarkoitin siis olevani käytännössä tavismies. En ole superkomea mutta kuitenkin ihan siedettävän näköinen. En ole vanhempieni luona asuva työtön mutten myöskään rikas playboy.
Yhtä kaikki, suurin syy kyvyttömyyteeni löytää naisia on kyvyttömyyteni edes etsiä niitä.En ole seurustelllut ikinä. Pidempi aikaisia tapailuja on kyllä ollut mutta ei sen enempää. Syy siihen on varmastikin monilta osin itsessäni eikä näissä tapailemissani ihmisissä. En ole ikinä oikein uskaltanut sitoutua suhteeseen, koska pelkään että jos hyppään suhteeseen tosissani tulen loukatuksi. Tällä tavalla olen saanut miehet häipymään elämästäni. Eihän kukaan mies voi odottaa montaa kuukautta kun minä vielä mietin, ja haluan mennä hitaasti, en halua ripustautua tai nähdä joka pvä.
Viimeinenkin juttu meni mönkään. Mies löysi toisen. Hänen sanojensa mukaan " oli vain helpompaa koska minä haluan seurustella ja mä en enkä jaksanu enää oottaa.."
Hän siis hankki tytön joka halusi seurustella, enkä voi syyttää häntä siitä.
Olin alkanut todella pitää tästä miehestä ja nyt harmittaa että pilasin jutun.
Niinpä olen päättänyt että enää en aio pelätä suhteissa vaan jos oikea löytyy niin annan vaan mennä. Se ei pelaa joka pelkää. - määäääääääääääääääää
Doooolii kirjoitti:
En ole seurustelllut ikinä. Pidempi aikaisia tapailuja on kyllä ollut mutta ei sen enempää. Syy siihen on varmastikin monilta osin itsessäni eikä näissä tapailemissani ihmisissä. En ole ikinä oikein uskaltanut sitoutua suhteeseen, koska pelkään että jos hyppään suhteeseen tosissani tulen loukatuksi. Tällä tavalla olen saanut miehet häipymään elämästäni. Eihän kukaan mies voi odottaa montaa kuukautta kun minä vielä mietin, ja haluan mennä hitaasti, en halua ripustautua tai nähdä joka pvä.
Viimeinenkin juttu meni mönkään. Mies löysi toisen. Hänen sanojensa mukaan " oli vain helpompaa koska minä haluan seurustella ja mä en enkä jaksanu enää oottaa.."
Hän siis hankki tytön joka halusi seurustella, enkä voi syyttää häntä siitä.
Olin alkanut todella pitää tästä miehestä ja nyt harmittaa että pilasin jutun.
Niinpä olen päättänyt että enää en aio pelätä suhteissa vaan jos oikea löytyy niin annan vaan mennä. Se ei pelaa joka pelkää.Miehenä pitää sanoa, että kyllä niitä miehiä taitaa olla aika paljon, jotka ovat valmiita odottelemaan kauankin ja kammoavat ripustautumista. Ongelmana saattaa sitten sellaisten miesten kanssa olla se, että he eivät silloinkaan ole vielä valmiit seurustelemaan, kun sinä olisit. Voidaanko siitä, että löydät ripustautujamiehiä, siis päätellä, että kuitenkin haluaisit seurustella ja nimenomaan niin vakavasti, että jätetyksi tulemisen riskiä ei ole?
- Doooolii
määäääääääääääääääää kirjoitti:
Miehenä pitää sanoa, että kyllä niitä miehiä taitaa olla aika paljon, jotka ovat valmiita odottelemaan kauankin ja kammoavat ripustautumista. Ongelmana saattaa sitten sellaisten miesten kanssa olla se, että he eivät silloinkaan ole vielä valmiit seurustelemaan, kun sinä olisit. Voidaanko siitä, että löydät ripustautujamiehiä, siis päätellä, että kuitenkin haluaisit seurustella ja nimenomaan niin vakavasti, että jätetyksi tulemisen riskiä ei ole?
Miksen mä oo tapaillu semmosia?:D
Kyllä näin se todellisuudessa varmaankin on. Itse en sitä kuitenkaan tiedostanut aikaisemmissa suhteissa paitsi vasta sitten tämän viimeisimmän "suhteen" jälkeen aloin miettiä, että mitä kamalaa siinä olisi ollut jos olisin antanut sanoa itseäni "tyttöystäväksi" tai sanoa että joo "seurustellaan." Musta ne sanatkin alkoi jo ahdistaa silloin, myöhemmin mietin miten tyhmä olinkaan.
Harmi.
- Apila_84
Olen N26 ja viimeiset 6 v sinkkuna.
Syyt pitkään sinkuuteen:
- Ihastun todella harvoin, noin kerran 2 vuodessa. Ihastukseni kohteet eivät valitettavasti ole ihastuneet minuun tai ovat olleet saavuttamattomissa (esim. parisuhteessa ja avokki juuri raskaana, en halua rikkoa perheonnea).
- Seurustelen vain jos olen ihastunut. En tarvitse miestä pönkittämään omatuntoani, antamaan tukea ja turvaa tai ylläpitämään seksuaalista terveyttäni.
- Pärjään ehkä liiankin hyvin omillani ja sooloseksi riittää minulle vallan mainiosti.
- En ole markkinoiden kuuminta kamaa, joten minua ei tulla iskemään. Painoindeksi on normaali ja "pidän ulkonäöstäni huolta" mutta se ei välttämättä tee naisesta nättiä ;)
- En osaa silmäpeliä. En ole koskaan huomannut, että joku olisi katsonut minua "sillä silmällä" ja varmasti joku niin on tehnyt, olen vaan vähän taukki tällä osastolla.
- Arkeni pyörii aika pienissä ja suljetuissa piireissä vaikka PK- seudulla elelenkin. Uudet tuttavuudet ovat melko harvinainen ilmestys ja baanalla tuntemattomiin ei oteta kontaktia. Niin se vain menee PK- seudulla. - itsessä vikaa
passiivinen olemus ja asenne.
Tuu kattoo kattoo, kaveri tapettii tapettii:/ Varmaan suurin syy siinä, että en ole koskaan tehnyt elettäkään löytääkseni kumppania. Ja tähän on taas syynä ujous ja itsetunto-ongelmat. Varmasti myös jonkinasteista sosiaalisten tilanteiden pelko-diagnoosia tarjottaisiin jos ammattilaisilta kysyttäisiin. En ole kuitenkaan vaivautunut kysymään, koska sellaisia lääkkeitä joilla minut saisi naisia "iskemään" tuskin edes löytyy.
- tosiasiat
lienee, että suurinosa suominaisista ovat ylipainoisia tai käytettyjä.
Harvat laadukkaimmaat naiset taas turhan suuren kilpailun kohteena. - ...........
Ja tämä kertomus on tosi ....
- määkaivaan
ihan mielenkiintoinen aihe ...
itseäni ku mietin, tuli seuraavaa mieleen:
-en ihastu helposti, enkä osaa teeskennellä ihastunutta ellen sitä ole. Tällä en tarkoita että toisen täytyisi olla mikään yli-ihminen jotta ihastuisin, mutta se tietty tunne tarvitsee olla.
-mulla niin kauhean vahva oma elämä (työ, harrastukset, kaverit) ,etten ole miehille tarpeeksi "helppo nakki". Eli en ole halukas uhraaman kaikki omat juttuni miehen vuoksi. Olen siis ehkä liiankin itsenäinen?
-haluan kumppanin, mutta en voi ensimmäisillä treffeillä päättää haluanko seurustella. Tätä "alun epävarmuutta" miesten on kokemukseni mukaan vaikea sietää. Usein haluavat päätöksen heti, koska eivät halua tuhlata aikaansa.
-olen melko äänekäs ja omalla tavallani rempseä tyyppi, kaikki eivät siitä tykkää. Tavallaan olen menevämpi kuin moni tapaamani mies, vaikkakin ihan naisellisella tavalla :)
-mulla ei ole nytkään mitään hätää, joten mies ei saa "pelastaa" minua sinkkuuden kurjuudesta
Siinä siis jotain.- määäääääääääääääääää
Jos oikeasti haluat kumppanin, niin eipä mikään noista kyllä ole syy sinkkuuteen, ainakaan enää komekymppisenä. Ennemmin voisi omituisena pitää kolmekymppistä, joka ei ajattele noin!
Ainoa puoli on tuo "menevyys", joka voi karsia miehiä, riippuen siitä, mitä sillä tarkoitat. Jos se tarkoittaa älytöntä ryyppäämistä ja örveltämistä, niin varmasti karsii ainakin ikäisesi ja vanhemmat ehdokkaat, ehkä jotain parikymppisiä ei niinkään. Jos se taas on hyvästä itsetunnosta kumpuavaa sosiaalisuutta ja kykyä toimia uusissakin ympyröissä, niin sehän on vain viehättävää. Todennäköisesti se kuitenkin on jotain näiden ääripäiden väliltä, jolloin löytyy niin miehiä, joita se viehättää, kuin niitäkin, joille se on kiinnostusta rajoittava tekijä? - Tintus744444444
3 vuotta sinkkuna pitkän seurustelusuhteen jälkeen. Nyt 34 v. Nuorena miehiä löytyi baarista ja keikoilta. Sen kun vaan iski. Nykyään on eri meininki. Miehen pitää olla jotain tosi spesiaalia että evä värähtää ja vähempään en tyydy. Olenkin ollut selibaatissa nuo 3 sinkkuvuotta ja useita vuosia ennen sitä(ei ihmekään että erottiin). Parempi yksin kuin parisuhteessa, mutta todella haluaisin löytää samanhenkisen miehen, Maailmankatsomukseni ja jopa ruokavalioni ovat hieman normista poikkeavat, joten on ollut vaikeaa törmätä samanhenkisiin miehiin. Tavismiehet ovat osoittaneet kiinnostustaan mutta minä en vain heistä kiinnostu. Parilla treffeillä olen käynyt, mutta miehet osoittautuivat jopa erikoisemmiksi mitä minä itse, mikä on aika huvittavaa. Kurja tilanne, miehiin ei vain törmää. Harrastuksissa niitä näkee jonkun verran, mutta siellä ei voi tutustua miehiin. Myös minä olen hieman ujo, mutta jos näkisin sopivan miehen, iskisin kyllä kiinni heti. Tosin alkaa tässä iässä jo ulkonäköpaineet iskemään, vaikka minulle ei liikunnan vuoksi liikakiloja kerrykään. Välillä vaan miettii että kelpaako sitä kenellekään...
Niin, sitä mullakin on ollut koko elämä, kiinnostun miehistä jotka ei kiinnostu minusta tosissaan ja päin vastoin. Vuosi sitten jopa rakastuin, mutta tapaamisemme(ei seksiä) jälkeen mies hyppäsi sänkyyn jo seuraavan kanssa. Kuitenkin yritti pitää myös minua ikään kuin hyppysissään. Ei kiitos. - määkaivaan
määäääääääääääääääää kirjoitti:
Jos oikeasti haluat kumppanin, niin eipä mikään noista kyllä ole syy sinkkuuteen, ainakaan enää komekymppisenä. Ennemmin voisi omituisena pitää kolmekymppistä, joka ei ajattele noin!
Ainoa puoli on tuo "menevyys", joka voi karsia miehiä, riippuen siitä, mitä sillä tarkoitat. Jos se tarkoittaa älytöntä ryyppäämistä ja örveltämistä, niin varmasti karsii ainakin ikäisesi ja vanhemmat ehdokkaat, ehkä jotain parikymppisiä ei niinkään. Jos se taas on hyvästä itsetunnosta kumpuavaa sosiaalisuutta ja kykyä toimia uusissakin ympyröissä, niin sehän on vain viehättävää. Todennäköisesti se kuitenkin on jotain näiden ääripäiden väliltä, jolloin löytyy niin miehiä, joita se viehättää, kuin niitäkin, joille se on kiinnostusta rajoittava tekijä?Kiitos, kiva saada palautetta että luulisi kepaavan. Onhan se niinkin, että itselle oikean tyyppinen ihminen tajuaa omat jutut sen enempää ihmettelemättä.
Tuolla menevyydellä tarkoitin juuri sitä sinun vaihtoehto B:tä, viihdyn juhlissa ja ihmisten parissa, miksei baarissakin. Ei oikeastaan koskaan kauheaa örveltämistä tai sekoilua, eivätkä miehet ole (ainakaan se ainoa) syy juhlimiseen. On myös paljon kavereita ja harrastuksia, joten olen paljon liikkeellä ja menossa. Jos joku lähestyy asenteella "olisi kiva ku olisi joku kotona kainalossa"-asenteella ahdistun ainakin hiukan. Itse haluaisin enemmänkin hauskaa seuraa kaikenlaiseen tekemiseen, ja joo, toki myös siihen sohvalle köllöttelemiseen.
Tavallaan olen ajatellut etten joidenkin miesten silmissä ole oikein "vaimomateriaalia", enemmänkin hyvää seuraa, vaikka ihan perukunnollinen ja kiltti olenkin. Olen vaan usein niin pilke silmäkulmassa liikkeellä, enkä toivon mukaan kauhean haku päällä. Mutta se nyt on aina niin ihmisestä kiinni miten toiset kokee.
Huh, tulipa itseanalyysiä näin juhannuksen kynnyksellä...
- määääääääääääääääää
Suurin syy sinkkuuteen on tietysti se, että en halua vakavaa suhdetta! Noinkohan olisin sellaiseen edes kykeneväinen, tiedä häntä. Mikään periaatteen sinkku en ole, periaatteessa en pidä suhdetta mahdottomana ajatuksena, mutta aika ihmeellinen nainen pitäisi olla, joka vielä saisi siihen huijattua. No on niin ennenkin käynyt, joten mistäs sitä ikinä tietää, vaikea vain kuvitella suhteen tuovan juurikaan lisäarvoa elämääni tällä hetkellä.
- Tuunari__
70% olen nirsoilut.
20% minut ollaan nirsoiltu.
10% kaatunut muuhun. - edelleen yksin
30 % olen itse epäillyt onko riittävästi yhteistä ajatusmaailmassa ja mielenkiinnonkohteissa, tai että kiinnostaako minua pidemmän päälle kuulla/tietää mitä miehen päässä liikkuu.
40 % mies on ilmoittanut etsivänsä jotain muuta, että ei tunnu siltä, tai ei ole antanut mitään selitystä. Minä olisin mielellään tavannut hänet uudelleen.
Huvittavaa sinänsä, että nämä miehet antavat ymmärtää että pitävät minua viehättävänä ja ihmettelevät, miksi ihmeessä olen yksin. Yksi mies totesi minulle kerran, että kun sinä etsit sellaista ja sellaista miestä, että hän ei ole sitä, mitä minä etsin. Eli mies vetää minun ulkoisesta olemuksestani ja tyylistä johtopäätöksen että etsin tietyntyylistä miestä, toisenlaista kuin hän itse.
30 % tapauksista, yritys on loppunut jonkinlaiseen molemminpuoliseen saamattomuuteen, henkiseen laiskuuteen: on helpompi olla itsekseen kuin yrittää tutustua toiseen. Toinen ei ole ollut vastenmielinen, mutta ei ilmeisesti riittävän kiinnostavakaan.... vai?
Itse asiassa luulen, että nämä laiskat pariutujat, jotka ei jaksa oikein innostua kenestäkään ovat joko liian pelokkaita ryhtymään vakavaan suhteeseen tai sitten niiltä puuttuu päästä jotain kemiallisia aineita, jotka aiheuttaisi sen fysiologisen ihastumisen tunteen. Sitä ei vain tule oikein kenenkään kanssa jos tapaa yhden tai kaksi kertaa.
Tarkoitan, että ne helposti pariutuvat ovat parisuhteessa ja ne vaikeat tapaukset yksin. Ei se sen kummempaa vaadi. :(- outo nainen
"Itse asiassa luulen, että nämä laiskat pariutujat, jotka ei jaksa oikein innostua kenestäkään ovat joko liian pelokkaita ryhtymään vakavaan suhteeseen tai sitten niiltä puuttuu päästä jotain kemiallisia aineita, jotka aiheuttaisi sen fysiologisen ihastumisen tunteen. Sitä ei vain tule oikein kenenkään kanssa jos tapaa yhden tai kaksi kertaa."
Kuulun juuri tähän porukkaan! Olen hivenen liian ujo, ihastun tooodella harvoin ja vielä niin, että hokaan tuliset tunteeni tilalaisuuden jo mentyä lopullisesti ohi. Yleensä en löydä mitään kipinää miehistä, jotka joskus yrittävät iskeä minua. Viihdyn hyvin yksin ja tykkään pärjätä omillani. Kun joskus pohdin toisten ihmisten elämää ja omaani, ovat erot aivokemikaaleissa ja niiden määrissä ainoa selitys. - zzag
"Itse asiassa luulen, että nämä laiskat pariutujat, jotka ei jaksa oikein innostua kenestäkään ovat joko liian pelokkaita ryhtymään vakavaan suhteeseen tai sitten niiltä puuttuu päästä jotain kemiallisia aineita, jotka aiheuttaisi sen fysiologisen ihastumisen tunteen"
Olen varmasti laiska pariutuja, jos verrataan siihen, miten helposti useimmat tuttavani näyttävät pystyvän lämpenemään satunnaisesti kohtaamiinsa miehiin tai naisiin.
Olen miettinyt, että onko kyse henkisistä lukoista vai tosiaan jostain kemiallisista vajeista, mutta voi hyvinkin mennä puoli vuotta tai vuosi, ettei tapaa ketään, joka naksauttaisi sellaiset euforiset tunteet päälle, että tuo tyttö todella vie yöunet mielestä ja jalat alta ja pelkkä katse saa kivekset heittämään voltin.
Kun näitä ihmetapauksia kuitenkin aina joskus kohtaa, ja peilaa fiiliksiään niihin, niin tuntuu vähän tekemällä tehdyltä ruveta yrittämään kehittelemään jotain suhdetta sellaisen naisen kanssa, joka ei saa vastaavaa fiilistä aikaan...
Nämä naiset saattavat olla "vain" ihan ok-näköisiä kavereitteni mielestä, mutta tietysti heissä on sitä jotakin erityistä hohtoa omissa silmissäni. Tämä sen selventämiseksi, että kyse ei ole siitä, että vain joku megasexybabe olisi riittävän seksikäs herättääkseni libidoni.
- Reetta82
-yksinkertaisesti se, että oikeaa tyyppiä ei ole tullut vastaan. Ei ole tullut ainakaan vuoteen yhtään sellaista joka sytyttäisi tai kiinnostaisi. Enkä ala suhteeseen sellaisen kanssa, joka ei mua kiinnosta.
-useinmiten ikäiseni miehet (28) ovat todella tylsiä, rumia, lihavia, harmaita parrakkaita rillipäitä. Olen mieluummin yksin kuin sellaisen kanssa.- judge0fworld
- ylipainoisuus, ehdottomasti (voi kun olisikin motivaatiota laihduttaa, mutta siinä menee niin kauan ja tulokset ovat epävarmoja, eikä siitä kuitenkaan mitään hyötyä olisi sillä ei tässä iässsä enää kelpaa kenellekään)
- 30v ikää, liian vähän kokemusta naisista
- em. syistä todennäköisesti vaan oksetan naisia, vitun jees - tälle ei voi tehdä mitään
- työtön
- ei kavereita (enää), ei sosiaalista elämää netin ulkopuolella
- ujous, ei taatusti helpota naisensaantia
- alati kasvava välinpitämättömyys, kierre ja noidankehä alkaa pyöriä kohta täyttä vauhtia
- väärät valinnat elämässä.. mulla ei ole kunnon koulutusta -> työpaikan hankkiminen ei muutu ainakaan helpommaksi.. näin vanhana on ihan liian hävettävää mennä millekään kursseille
- ikäiseni naiset eivät varsinaisesti kiinnosta, treffi-ilmoitusten perusteella tarjolla ei ole kun ylitylsiä YH-äitejä
- en halua kumppanikseni ihan ketä tahansa, siitä toisesta ihmisestä on pidettävä ihan oikeasti ja tämän on toimittava myös toistepäin
- luulisin tulevani parhaiten toimeen hieman itseäni nuorempien naisten kanssa
- ajatusmaailmani, huumorintajuni jne jutut ovat sen verta erilaisempia että ihan normaalin rivitaviksen kanssa en uskoisi hommien pelaavan yhteen.. nörttitytöt ja pyöreät naiset olisivat jees :)
- jos löytäisin sen oikean, olisin valmis muuttamaan asennettani ja fyysistä olomuotoani. kun on joku jonka vuoksi elää, motivaatiokin on ihan toinen. yksin eläessä millään ei ole loppupeleissä mitään väliä kun kukaan ei ole katsomassa - tft
judge0fworld kirjoitti:
- ylipainoisuus, ehdottomasti (voi kun olisikin motivaatiota laihduttaa, mutta siinä menee niin kauan ja tulokset ovat epävarmoja, eikä siitä kuitenkaan mitään hyötyä olisi sillä ei tässä iässsä enää kelpaa kenellekään)
- 30v ikää, liian vähän kokemusta naisista
- em. syistä todennäköisesti vaan oksetan naisia, vitun jees - tälle ei voi tehdä mitään
- työtön
- ei kavereita (enää), ei sosiaalista elämää netin ulkopuolella
- ujous, ei taatusti helpota naisensaantia
- alati kasvava välinpitämättömyys, kierre ja noidankehä alkaa pyöriä kohta täyttä vauhtia
- väärät valinnat elämässä.. mulla ei ole kunnon koulutusta -> työpaikan hankkiminen ei muutu ainakaan helpommaksi.. näin vanhana on ihan liian hävettävää mennä millekään kursseille
- ikäiseni naiset eivät varsinaisesti kiinnosta, treffi-ilmoitusten perusteella tarjolla ei ole kun ylitylsiä YH-äitejä
- en halua kumppanikseni ihan ketä tahansa, siitä toisesta ihmisestä on pidettävä ihan oikeasti ja tämän on toimittava myös toistepäin
- luulisin tulevani parhaiten toimeen hieman itseäni nuorempien naisten kanssa
- ajatusmaailmani, huumorintajuni jne jutut ovat sen verta erilaisempia että ihan normaalin rivitaviksen kanssa en uskoisi hommien pelaavan yhteen.. nörttitytöt ja pyöreät naiset olisivat jees :)
- jos löytäisin sen oikean, olisin valmis muuttamaan asennettani ja fyysistä olomuotoani. kun on joku jonka vuoksi elää, motivaatiokin on ihan toinen. yksin eläessä millään ei ole loppupeleissä mitään väliä kun kukaan ei ole katsomassa"jos löytäisin sen oikean, olisin valmis muuttamaan asennettani ja fyysistä olomuotoani."
mikset aloittaisi jo nyt?
"kun on joku jonka vuoksi elää, motivaatiokin on ihan toinen."
luulisinpa että suhteessa olisit aikamoinen ripustautuja. itsesi vuoksihan sinä ensin elät, itsesi ja oma elämäsi pitäisi olla se motivaatio!
tuo lauseesi "voi kun olisikin motivaatiota laihduttaa, mutta siinä menee niin kauan ja tulokset ovat epävarmoja, eikä siitä kuitenkaan mitään hyötyä olisi sillä ei tässä iässsä enää kelpaa kenellekään" kiteyttää varmaan aika hyvin asenteesi kaikkea kohtaan.
itse olen 30v enkä tunne itseäni liianvanhaksi millekkään kursseille tai muuten oppimiselle enkä urheilemiselle enkä suhdetta aloittamaan. se taitaa olla tuo asenteesi joka on suurin syy sinkkuuteesi. potkaise itseäsi persuksille ja rupea elämään itsellesi ja katso mitä mukaan tarttuu;)
- Jätkä 24
1. Ei ole kovinkaan usein sattunut kohdalle naista, jonka kanssa olisi löytynyt molemminpuolinen tunne.
2. Sitten taas jos on, niin kyseinen nainen on aina ollut joko: a)varattu b)kusipää c)kaukana kilsojen päässä asuva d)nainen jonka kanssa sitten olisi lopulta mitään juttua ja yhteistä löytynyt
3. En ole kovinkaan useasti uskaltanut tehdä alotteita.
4. En harrasta yhdenillan juttuja.
Aika hyvin kun tuossa kuukausia sitten lähdin tapaamaan yhtä muijaa, johon tutustuin Suomi24 -deitissä. Siellä eräs muija otti muhun yhteyttä, vaihdeltiin meseosotteita ja jonkun aikaa jubailtiin. Jossain vaiheessa kävikin sitten niin että muija tapasi baarissa jätkän, jonka kanssa sillä pian alkoi seurustelu. Noh, oltiin silti vielä edelleen yhteydessä meseellä kumminkin ja tarpeeksi kauan kun oltiin oltu, päätettiin että me voitais kyllä ihan siltikin tavata. No sitten tapasin tämän muijan ja oli kyllä kerrankin sellainen muija, josta sitten itsekkin olisin ollut kiinnostunut :) :/ - näitä----
paritteluikäisä ja kelpoisia naisia ei kertakaikkiaann riitä alkuunkaan kaikille miehille kun yhtäältä osa miehistä käyttää tai nussii heitä niin monia laajoissa panoverkostoissaan ja toisaalta niin moni mies vaihtaa vaimon uuteen nuorempaan(parittelukelpoiseen ja ikäiseen) vähintään kerran elämänsä aikana.
- Olematonta onnea ets
Olen 45-vuotias ja vapaa sinkku nainen pääkaupunkiseudulta. Varattuja miehiä on tarjolla, mutta vapaita ei. Varatulla tarkoitan tässä tapauksessa miestä jolla on vakituinen suhde. Tiedän kyllä omat vikani, en ole täydellinen, mutta kukapa olisi. Silti olen ihan mukiin menevä... hauska, fiksu ja kunnollinen.
En halua miestä joka selkänsä takana on valmis pettämään omaa rakastaan. Haluan miehen jolla on selkärankaa kieltäytyä maailman houkutuksissta ja tehdä oma rakkaansa onnelliseksi.
Monille miehille vain seksi tuntuu olevan tärkeää ja millään muulla, no ehkä ulkonäöllä on merktystä... - m.31
Olematonta onnea ets kirjoitti:
Olen 45-vuotias ja vapaa sinkku nainen pääkaupunkiseudulta. Varattuja miehiä on tarjolla, mutta vapaita ei. Varatulla tarkoitan tässä tapauksessa miestä jolla on vakituinen suhde. Tiedän kyllä omat vikani, en ole täydellinen, mutta kukapa olisi. Silti olen ihan mukiin menevä... hauska, fiksu ja kunnollinen.
En halua miestä joka selkänsä takana on valmis pettämään omaa rakastaan. Haluan miehen jolla on selkärankaa kieltäytyä maailman houkutuksissta ja tehdä oma rakkaansa onnelliseksi.
Monille miehille vain seksi tuntuu olevan tärkeää ja millään muulla, no ehkä ulkonäöllä on merktystä...... ja ne joille seksi ei ole tärkeää ovat naisten mielestä luusereita.
- just tasan
m.31 kirjoitti:
... ja ne joille seksi ei ole tärkeää ovat naisten mielestä luusereita.
tarkkaan asia on näin. Ja jos miehellä vielä on selvästi vähemmän parisuhde/seksi-kokemusta on hän nimenomaan jo pelkästään tämän asian vuoksi naiselle täydellinen turn-off.
Se asia jos mies jää naisettomiksi ja/tai perheettömiksi tulkitaan monissa muissa maissa joksikin lähes mahdottomaksi asiaksi, ja täydelliseksi katastrofiksi tällaisen miehen kannalta( varsinkin jos hän on vielä n.s. unohtanut oppia sen miten ollaaan mies) ellei hän sitten ole joku elämäntavoiltaan täyslooseri kuten esim. pahasti alkoholisoitunut(jo hyvin nuoresta) tai sitten joku niin pahasti vammainen että tämä on estänyt häneltä asiallisen naisen itselleen saamisen.
Tämä onkin hämmentävä asia, mutta niin se vaan on että esim. minun kaltaisiani miehiä ei oikeastaan missään uskota edes olevan olemassa. Ehkä siinä tapauksessa tällaistakin paremmin ymmärrettäisiin jos mies olisi jo nuorena vetäytynyt johonkin luostarin tapaiseen laitokseen.
- 10
Minulla on aina ollut kummallinen tunne, että vaikka olen kaunis ihminen, niin kukaan ei rakasta minua oikeasti. Se on varmaan se syy, miksi minulla ei ole kumppania. Ihminen, josta välitän todella paljon, sattuu olemaan aika paljon vanhempi. En halua ketään miestä, johon ei voi luottaa ja joka ei rakasta oikeasti.
- johtuvat
suhteellisuudentajun puutteesta.. get the point?
- Bonmus
Mulla lienee muutamakin syy:
- Kärkeen se, että mulla on 3 lasta ja olen siis eronnut avoliitosta noin 1½ vuotta sitten (seksinkalastajat tykkää, parisuhteeseen taas ei haluta näillä painolasteilla) Tämä syy on se suurin.
- Usein ne joihin sattuisin ihastumaan, ovatkin lopulta varattuja tai vastikään eronneita tai jollain tapaa liian kiinni exissään/ muuta vastaavaa monimutkaisuutta, mikä ajaa minut pois sillä itse erosin hyvissä väleissä eikä ole mitään draamaa exän kanssa ja eromme on ollut koko ajan SELVÄ
-Se, että olen kaunis ja hauska sekä kiltti on osa ongelmaa= Olen juuri sellainen, joka vetää puoleensa ongelmaisia miehiä, jotka jotenkin sitten käyttävät ja jättävät tms. Pahojen poikien magneetti.
-Ulkonäköni ja sosiaalinen luonteeni on myös orastavan suhteen alussa miehille ongelma, sillä he usein ovat minusta mustasukkaisia ilman muuta syytä, pelkäävät että löydän paremman, blaah. Minua yritetään lähes aina baareissa iskeä, halusin sitä itse tai en.
-Minulla on hyvä itseluottamus tai pikemminkin omanarvontunne enkä hyväksy itseäni kohdeltavan huonosti ja teen sen selväksi jo alkuun (tämä ajaa osan pois jo heti, mikä on hyväkin)
-Olen erittäin intuitiivinen, miehet voivat valehdella minulle mutta jäävät nopeasti kiinni siitä eikä minun kanssa voi pelailla pelejä.
- Minulla on oma arki, hyvä työ ja tosiaan lapset jotka asuvat luonani joka toinen viikko. Paljon ystäviä ja koira, jonka kanssa harrastan ja liikun eli hyvin itsenäisesti olen tottunut menemään
- Osaan vaihtaa autonrenkaat, korjata puhjenneen pyörän kumin ja kasata itse huonekaluni, päivittää tietokoneeni ohjelmat sekä asentaa uusia laitteita, jotkut kokevat itsensä tarpeettomiksi jos eivät pääse miehistelemään näissä asioissa, vaikka itse haluaisin miehen olevan minulle muissa asioissa tärkeä
- En halua enempää lapsia enkä aio tehdä asiassa kompromisseja
- En välttämättä tiedä mitä haluan, millaista miestä "etsin". En ole haku päällä selvästi enkä kiertele missään kerjäämässä huomiota. Eli olen sinkku, mutten markkinoilla- Nainen22w
Jo muidenkin viesteissä mainittu ujous lienee itsellänikin suurin syy (iki?)sinkkuuteen. En tosin ole mikään toosi ujo, tilanteen vaatiessa osaan hyvin tsempata ja pakottaa itseni selviämään sosiaalisista tilanteista ja tutussa kaveriorukassa ujous on myös täysin tiessään. Nykyään ujouteni ilmenee oikeastaan vain siten, etten ole mikään suurin höpöttäjä vaan ennemminkin hieman hiljaisempi ja helposti tarkkailijan aseman ottava.
Tähän ujouteen tietysti nivoutuu lisäksi monien muiden syiden nippu. Osaltaan juuri tämän vuoksi olen melko kokematon, vaikka ikää onkin jo päälle parinkympin. Tämä puolestaan nostaa taas kynnystä ja kierre on valmis...
- Sinkkuna on kivaa
Olen nirso. Minulla ei ole mitään vaatimuslistaa siitä, millainen miehen tulee olla, mutta haluan miehen jota rakastan ja joka rakastaa minua. En vain jotain "otetaan nyt joku mies paremman puutteessa"- suhdetta. Jossa kuitenkin olen loppuelämäni onneton ajatellessani että olen menettänyt mahdollisuuteni elää rakastamani miehen kanssa.
Viihdyn yksikseni, seuraa saan jos jaksan sitä hakea (mies) mutta harvoin vaivaudun.
Elämäni on kliffaa ilman miestä, ei määräilyjä tai mitään sotkevaa sohvaperunaa tiellä.
Ystävä piirini on mukava ja laaja, vapaa-ajan riennot vievät kaiken aikani.
Rahaakin kykenen tekemään itse - siis rahan vuoksi ei miestä kannata pitää jos ei ole muuta iloa.
En ole valmis joustamaan minulle tärkeistä asioista enkä myöskään suostu tekemään asioita jotka koen vastenmieliseksi.
Todellinen syy on etten edes oikeasti halua seurustella ja jämähtää paikalle keskinkertaiseen parisuhteeseen.
Viihdyn siis sinkkuna
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih517016Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7033123Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831310Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.981291- 841285
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631187- 891180
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2361136Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.2181120- 761046