Muisteltaisiko, mikä oli ensimmäinen työpaikkasi, mistä ihan palkkaa maksettiin?
Kesä,vai ihan vakituinen paikka? Minkä ikäinen olit?
Saitko pitää palkkasi, vai pitikö kotiin maksaa?
nuo nyt vain esimerkiksi, jotta kertoisit työstäsi jotain. Vieläkö tänäpäivänä, on silloista työtehtävää, olemassa? Monet työthän ovat "kadonneet". Hoidetaan tekniikalla.
Mulla oli ihan eka ruotsissa, työmaakuppilassa, 6h päiviä vain sai tehdä.oli ison tehtaan ruokala. Kesätyö.
maksoin siitä jaetun huoneen vuokran, ruoan sain töistä. Jäi säästöön rahaa syksyksi.
Oli niitä muitakin kesätyöpaikkoja, mutta,, katsotaan jatkuuko ketju?
Ekat työpaikat?
kerro,,
105
586
Vastaukset
- kerro,,
niiin, olin 14v silloin, en palkkaani muista, mutta vaikka parit farkut ostinkin, ja leffassakin kävin, jäi silti sitä rahaa, säästöönkin. Alivuokralaisina asuttiin, ja tukholmaan tutustuttiin kun sitä aikaa oli, lyhyen työpäivän takia.
- mh:lä
ja heinäpellolla olin 13 ja 14 ikäisenä sekä syksymmällä viljapellolla. Asuimme omakotitalossa pienessä maalaiskylässä, joten ne hommat olivat ainoita saatavissa olevia kesätöitä. Tein kaikenlaisia maatalon töitä myös eräässä toisessa talossa toukotöistä puun pilkkomiseen, olin siis tyttöpuolisena renkinä, ja sain kummassakin ihan kunnon palkkaa. Ostin kivoja vaatteita palkallani, kaunista ruusukuvioista kangastakin josta äitini ompeli leningin. Sillä kävin monet lavatanssit sitten kun rippikoulun jälkeen pääsin tansseihin.
Tykkäsin olla heinätöissä ja riihelläkin, siis viljan puinnissa, vaikka se raskasta olikin. Jos meillä kotona olisi ollut maalaistalon töitä, en ehkä niin innokas olisi ollut lapsesta asti hevos- ja muihin töihin joita naapureissa tein. Naapurissa sedälläni oli pikkutila, ja kolme serkkutyttöä eivät "hienoa hipiäänsä" navetta- ym. töissä tahrineet; minä siellä kävin heidän äitinsä kanssa tekemässä heinätyöt ja ajamassa latoon kun setä kävi naapurikunnan tehtaalla hankkimassa lisätienestiä. Yksi heistä kävi oikein oppikoulun asenteella, että hänestä tulee hieno ja rikas kaupunkilainen virkanainen. Kuinka ollakaan, hän nai 18- vuotiaana maalaistalon pojan; niinpä hän on työuransa tehnyt "navetan ja pirtin välillä". Eli pelukopan jalkana, jos joku tietää mitä se tarkoittaa...
Olin kuudentoista, kun menin ensimmäiseen "viralliseen" työpaikkaani naapurikuntaan, joka oli isompi taajama. Se oli tosi vanha sekatavarakauppa, jossa olin jonkin aikaa harjoittelijana. Kauppias oli lähes kahdeksankymppinen ja asui taloudenhoitajansa kanssa samassa rakennuksessa kuin kauppa. Minä asuin taloudenhoitajan kanssa samassa huoneessa. Se oli kyllä aika ankea paikka maalta tulleelle, ujolle ja kauppa- alasta mitään tietämättömälle tytölle; kauppias oli ankara ja pahantuulinen eikä opettanut kunnolla perusasioita edes. Parin kuukauden kuluttua kuulin toisesta kaupasta, jonne voisi päästä. Kävin kysymässä ja pääsin; se oli mukava paikka ja palkka oli huomattavasti parempi.
Niitä aikoja muistellessa tulee mieleen, että koville se on ottanut meikäläisenkin työelämän alkuun lähteminen. Minkäänlaiseen ammattikouluun en päässyt, vanhemmillani ei ollut sellaiseen varaa. Kansakoulupohjalta olen kuitenkin niistä ajoista lähtien töitä tehnyt ja nyt olen onnellisesti eläkkeellä. - kerro,,
mh:lä kirjoitti:
ja heinäpellolla olin 13 ja 14 ikäisenä sekä syksymmällä viljapellolla. Asuimme omakotitalossa pienessä maalaiskylässä, joten ne hommat olivat ainoita saatavissa olevia kesätöitä. Tein kaikenlaisia maatalon töitä myös eräässä toisessa talossa toukotöistä puun pilkkomiseen, olin siis tyttöpuolisena renkinä, ja sain kummassakin ihan kunnon palkkaa. Ostin kivoja vaatteita palkallani, kaunista ruusukuvioista kangastakin josta äitini ompeli leningin. Sillä kävin monet lavatanssit sitten kun rippikoulun jälkeen pääsin tansseihin.
Tykkäsin olla heinätöissä ja riihelläkin, siis viljan puinnissa, vaikka se raskasta olikin. Jos meillä kotona olisi ollut maalaistalon töitä, en ehkä niin innokas olisi ollut lapsesta asti hevos- ja muihin töihin joita naapureissa tein. Naapurissa sedälläni oli pikkutila, ja kolme serkkutyttöä eivät "hienoa hipiäänsä" navetta- ym. töissä tahrineet; minä siellä kävin heidän äitinsä kanssa tekemässä heinätyöt ja ajamassa latoon kun setä kävi naapurikunnan tehtaalla hankkimassa lisätienestiä. Yksi heistä kävi oikein oppikoulun asenteella, että hänestä tulee hieno ja rikas kaupunkilainen virkanainen. Kuinka ollakaan, hän nai 18- vuotiaana maalaistalon pojan; niinpä hän on työuransa tehnyt "navetan ja pirtin välillä". Eli pelukopan jalkana, jos joku tietää mitä se tarkoittaa...
Olin kuudentoista, kun menin ensimmäiseen "viralliseen" työpaikkaani naapurikuntaan, joka oli isompi taajama. Se oli tosi vanha sekatavarakauppa, jossa olin jonkin aikaa harjoittelijana. Kauppias oli lähes kahdeksankymppinen ja asui taloudenhoitajansa kanssa samassa rakennuksessa kuin kauppa. Minä asuin taloudenhoitajan kanssa samassa huoneessa. Se oli kyllä aika ankea paikka maalta tulleelle, ujolle ja kauppa- alasta mitään tietämättömälle tytölle; kauppias oli ankara ja pahantuulinen eikä opettanut kunnolla perusasioita edes. Parin kuukauden kuluttua kuulin toisesta kaupasta, jonne voisi päästä. Kävin kysymässä ja pääsin; se oli mukava paikka ja palkka oli huomattavasti parempi.
Niitä aikoja muistellessa tulee mieleen, että koville se on ottanut meikäläisenkin työelämän alkuun lähteminen. Minkäänlaiseen ammattikouluun en päässyt, vanhemmillani ei ollut sellaiseen varaa. Kansakoulupohjalta olen kuitenkin niistä ajoista lähtien töitä tehnyt ja nyt olen onnellisesti eläkkeellä.Ompa mielnkiintoisia, tosielämän tarinoita, varmaan monen toisenkin mielestä, uskoisin.
No en todellakaan tiedä, pelukopan jalkana, sanontaa.
Silloin oli onni päästä tällaisiin töihin, eihän ikäluokastamme oppikoulua puoletkaan käyneet. Minäkin vain neljä vuotta, sitten olisin tuplannut, joten menin suorittamaan äkkiä viimeisen luokan jatkokoulussa, liikelinjalla, josta jatkoin kauppaopistoon. Sain vapaapaikan. Todistus oli loistava, joten oli siitä neljästä vuodesta ollut kai jotain hyötyäkin, noin katsoen.
Nykyisin on nuorilla vaikeampi työllistyä, kun ei ole enää tuollaisia töitä, mihin me pääsimme opettelemaan työntekoa. Metsässäkin kone tekee hetkessä monen miehen työt. - non-rec
mh:lä kirjoitti:
ja heinäpellolla olin 13 ja 14 ikäisenä sekä syksymmällä viljapellolla. Asuimme omakotitalossa pienessä maalaiskylässä, joten ne hommat olivat ainoita saatavissa olevia kesätöitä. Tein kaikenlaisia maatalon töitä myös eräässä toisessa talossa toukotöistä puun pilkkomiseen, olin siis tyttöpuolisena renkinä, ja sain kummassakin ihan kunnon palkkaa. Ostin kivoja vaatteita palkallani, kaunista ruusukuvioista kangastakin josta äitini ompeli leningin. Sillä kävin monet lavatanssit sitten kun rippikoulun jälkeen pääsin tansseihin.
Tykkäsin olla heinätöissä ja riihelläkin, siis viljan puinnissa, vaikka se raskasta olikin. Jos meillä kotona olisi ollut maalaistalon töitä, en ehkä niin innokas olisi ollut lapsesta asti hevos- ja muihin töihin joita naapureissa tein. Naapurissa sedälläni oli pikkutila, ja kolme serkkutyttöä eivät "hienoa hipiäänsä" navetta- ym. töissä tahrineet; minä siellä kävin heidän äitinsä kanssa tekemässä heinätyöt ja ajamassa latoon kun setä kävi naapurikunnan tehtaalla hankkimassa lisätienestiä. Yksi heistä kävi oikein oppikoulun asenteella, että hänestä tulee hieno ja rikas kaupunkilainen virkanainen. Kuinka ollakaan, hän nai 18- vuotiaana maalaistalon pojan; niinpä hän on työuransa tehnyt "navetan ja pirtin välillä". Eli pelukopan jalkana, jos joku tietää mitä se tarkoittaa...
Olin kuudentoista, kun menin ensimmäiseen "viralliseen" työpaikkaani naapurikuntaan, joka oli isompi taajama. Se oli tosi vanha sekatavarakauppa, jossa olin jonkin aikaa harjoittelijana. Kauppias oli lähes kahdeksankymppinen ja asui taloudenhoitajansa kanssa samassa rakennuksessa kuin kauppa. Minä asuin taloudenhoitajan kanssa samassa huoneessa. Se oli kyllä aika ankea paikka maalta tulleelle, ujolle ja kauppa- alasta mitään tietämättömälle tytölle; kauppias oli ankara ja pahantuulinen eikä opettanut kunnolla perusasioita edes. Parin kuukauden kuluttua kuulin toisesta kaupasta, jonne voisi päästä. Kävin kysymässä ja pääsin; se oli mukava paikka ja palkka oli huomattavasti parempi.
Niitä aikoja muistellessa tulee mieleen, että koville se on ottanut meikäläisenkin työelämän alkuun lähteminen. Minkäänlaiseen ammattikouluun en päässyt, vanhemmillani ei ollut sellaiseen varaa. Kansakoulupohjalta olen kuitenkin niistä ajoista lähtien töitä tehnyt ja nyt olen onnellisesti eläkkeellä....ovat kokemuksesi. Mutta kerro ihmeellä mikä se pelukopan vartija on. Ei oikeesti tiedä, vaikka maalta olen.
Sokerijuurikkaan ja lantun harvennus, hevos- ja navettatyöt ja puinti yms. ovat minulle maatalon tyttönä tietysti tuttuja. Mutta eihän talon omat lapset noista hommista mitään palkkaa saaneet. Nostan hattua Sinulle, kun olet niihin hommiin naapuriin mennyt, vaikka vastaavat hommat eivät serkuille kelvanneet. Eipä tullut meikäläiselle mieleenkään esittää mitään perijätärprinsessaa. Maalaisjärkeäkin oli ilmeisesti jo pienestä pitäen. Varsinkin hevoshommista tykkäsin - joskus sai ratsastaakin !!!
Ei se minunkaan paikallinen kaupanhoitaja mikään fiksu siltä osin ollut, että olisi hoksannut miten hyvä asiakaspalvelija tästä tytöstä tulisi kun hiukan ohjaisi paremmin. Äkäinen oli, omille pojilleenkin, joista sitten hulttioita tulikin. No, kesäkuukaudet siinä kului ja toki opin kaikenlaista, mutta sitten koulu kutsui. Kauppias oli vähän nuivan näköinen kun kerroin lähdöstäni, oli sitä mieltä että vuoden päästähän ne vasta kouluun lähtevät... minulle 3 kk riitti. Toki kävin myöhemmin esim. inventaarihommissa samassa liikkeessä, hyvää pientä lisätuloa pers'aukiselle opiskelijalle. - non-rec
non-rec kirjoitti:
...ovat kokemuksesi. Mutta kerro ihmeellä mikä se pelukopan vartija on. Ei oikeesti tiedä, vaikka maalta olen.
Sokerijuurikkaan ja lantun harvennus, hevos- ja navettatyöt ja puinti yms. ovat minulle maatalon tyttönä tietysti tuttuja. Mutta eihän talon omat lapset noista hommista mitään palkkaa saaneet. Nostan hattua Sinulle, kun olet niihin hommiin naapuriin mennyt, vaikka vastaavat hommat eivät serkuille kelvanneet. Eipä tullut meikäläiselle mieleenkään esittää mitään perijätärprinsessaa. Maalaisjärkeäkin oli ilmeisesti jo pienestä pitäen. Varsinkin hevoshommista tykkäsin - joskus sai ratsastaakin !!!
Ei se minunkaan paikallinen kaupanhoitaja mikään fiksu siltä osin ollut, että olisi hoksannut miten hyvä asiakaspalvelija tästä tytöstä tulisi kun hiukan ohjaisi paremmin. Äkäinen oli, omille pojilleenkin, joista sitten hulttioita tulikin. No, kesäkuukaudet siinä kului ja toki opin kaikenlaista, mutta sitten koulu kutsui. Kauppias oli vähän nuivan näköinen kun kerroin lähdöstäni, oli sitä mieltä että vuoden päästähän ne vasta kouluun lähtevät... minulle 3 kk riitti. Toki kävin myöhemmin esim. inventaarihommissa samassa liikkeessä, hyvää pientä lisätuloa pers'aukiselle opiskelijalle.Siis: mikä se PELUKOPAN JALKA on? Sotkin vartijaksi. Sorry.
Kesäkuun kolme ensimmäistä viikkoa YKSIN saaressa, n. 2:n kilometrin vesimatkan takana propsin ja tukin kuorintaa.
Varusteina yksi huopa, ruisleipää, voita lasipurkissa, hevosenlihasäilykettä, teetä ja sokeria.
Ensimmäinen homma asumuksen = havumajan rakentaminen pinon kupeelle.
Pikiöljy ei tehonnut itikoihin.
Maanataisin soutelin paikalle.
Kuorin pöllejä viikon havumajassa viltin alla palellen ja nukkuen.
Launataisin takaisin. Mantereen rantaan ja fillarilla kotiin.
Kolmen viikon tili oili 70mk jonka äitini tietysti kuittasi puolestani kuten sen jälkeenkin inttiin menooni saakka.
Ensimmäinen "verokirjatyöpaikka" oli 14-vuotisena silloisen E-G:n tehtaan edessä järvellä.
Irtopropsien kopukalle vetoa, nippujen larvausta ja riisuntaa, tukkien lajittelua yms.
Täyttä 8h:n työpäivää paitsi 3:n viikon jakso hinaajan venepoikana.
Iltapäivällä klo 16.00 -> aamulla klo 7.00:ään työaika.
Tärisevällä, avoimella kannella sai nukkua parin tunnin pätkiä jos pystyi.
Nippulautan lähestyessä puomia soutelin kaverini kanssa puomille, löysäsimme puomin auki, pitäen veneen kiinni toisessa ja keluvaijerin toisessa päässä.
Lautan mentyä ohi kelasimme puomin kiinni ja soudimme hinaajan kiinni.
Siinä meni koko 3kk:n kesäloma.
Palkka tietenkin muorille.
Ensimmäisestä tilistä sain ostaa himoitsemani pahvipurkin omenamarmeladia, 1,50mk, jonka söin kerralla.
Tietenkin järvellä elimme omilla eväillä!
Peruspalkka oli kaikista hommista muistaakseni 52penniä/tunti. Yö- ja ylitöistä tietysti TES:n prosentit.
Ja älkää perkele väittäkö ettei tämä olisi ollut mahdollista v1958.
Muut järvellä, ilman liivejä touhunneet, ikäiseni kaverit olivat gutzetin herrojen pentuja.
Ei niitäkään pumpulissa pidetty.
Työmatkaa oli noin 12km/suunta mutta sehän ei silloin tuntunut miltäänKuutiohintani oli 3mk/m3 perusteena pienempi halkaisiaja.
Guzetin käsin kuorijat saivat vain 2,50mk/m3.- kerro,,
sait mykistymään!
Olihan tuo kuppilahommakin aluksi "raskasta" mutta,,, ei sentään tuollaista. Perunoiden, sipulien kuorintaa, astioiden keruuta, siivousta, kattiloiden pesua, astioiden koneeseen laittoa, jne.
Huh, eipä olisi minusta yksin haumajaan ollut. - kerro,,
laiska-lasse kirjoitti:
Kuutiohintani oli 3mk/m3 perusteena pienempi halkaisiaja.
Guzetin käsin kuorijat saivat vain 2,50mk/m3.On sun nuorena pitänyt aika lailla osallistua perheenne rahatalouteen. Eikö äitisi antanut edes vaate, huvittelurahaa omaksi sulle yhtään?
kerro,, kirjoitti:
On sun nuorena pitänyt aika lailla osallistua perheenne rahatalouteen. Eikö äitisi antanut edes vaate, huvittelurahaa omaksi sulle yhtään?
Omaa rahaa! Hekoheko!
Pakollisten vaatteiden valintaan ensaanut osallistua koskaan. Joskus sain olla mittanukkena että osasi ostaa muutaman vuoden kasvuvaran.
Joskus sain tungittyä 20 penniä nonstop-elokuvaan kun siinä oli piirrettytyjä.
Joskus 5:n pennin laku.
Mutta omaa rahaa käyttöön, yhtään, ei toki.
Sama koski myös 8-vuotta vanhempaa veljeäni.
15-vuotisena sai rakennuksella jo täyttä miesten palkkaa.
Tilipussi avaamattomana muorin käteen. Lauantaina jotui tinkimään erikseen lavatanssien lipun hinnan. Limsapullon saanti ei aina ollut varma. Tätä jatkui 18-vuotiseksi jolloin hän häipyi siitä.kerro,, kirjoitti:
sait mykistymään!
Olihan tuo kuppilahommakin aluksi "raskasta" mutta,,, ei sentään tuollaista. Perunoiden, sipulien kuorintaa, astioiden keruuta, siivousta, kattiloiden pesua, astioiden koneeseen laittoa, jne.
Huh, eipä olisi minusta yksin haumajaan ollut.Ruokatuntiuinnilla opin kroolaamaan kun vastaan tuli käärme.
Onneton pieni 30cm kyy tuli samaan rantaan johon tapoin sen.
Siis, vapaauinti, Myöhemmin opin hengittämäänkin.
Toinen hyvä puoli. Tukkeja kuoriessani jouduin vähävoimaisena miettimään fysiikan peruslakeja.
Kolmas hyvä puoli. Valmisteli helppoa lähtöä siitä huushollista. Toteutin heti vapaaehtoisen intin jälkeen.
Ilman ikävää Ruotsiin.
Neljäs hyvä puoli, yhdistettynä myöhempien vuosien työ- ja muuhun elämään.
Ei tarvinnut inssinä työelämään astuessa ujostella omaa käytännön kokemustaan.
Itseluottamus kasvoi, luonne ehkä hieman kovettui mutta usko kanssaihmisten vilpittömyyteen on vahvempi kuin nykynuorilla.- kerro,,
laiska-lasse kirjoitti:
Omaa rahaa! Hekoheko!
Pakollisten vaatteiden valintaan ensaanut osallistua koskaan. Joskus sain olla mittanukkena että osasi ostaa muutaman vuoden kasvuvaran.
Joskus sain tungittyä 20 penniä nonstop-elokuvaan kun siinä oli piirrettytyjä.
Joskus 5:n pennin laku.
Mutta omaa rahaa käyttöön, yhtään, ei toki.
Sama koski myös 8-vuotta vanhempaa veljeäni.
15-vuotisena sai rakennuksella jo täyttä miesten palkkaa.
Tilipussi avaamattomana muorin käteen. Lauantaina jotui tinkimään erikseen lavatanssien lipun hinnan. Limsapullon saanti ei aina ollut varma. Tätä jatkui 18-vuotiseksi jolloin hän häipyi siitä.No huh,, ja huh. Olet kylläkin ainoa tietämäni, jolla noin kova kuri rahan suhteen on ollut.
Vaatteeni hankin 13v lähtien, noilla pikkuhommeleilla, ja en taatusti olisi penniäkään niistä kotiin antanut. Saihan äiti lapsilisää, ja elatusmaksua, minusta. Siitäkin puolesta tilistä käytiin kovaa vääntöä, sain tingittyä sen matkalipun ensin vähennettääksi, silloin kesätöissä.
Kotoa läksin 17v - kerro,,
laiska-lasse kirjoitti:
Ruokatuntiuinnilla opin kroolaamaan kun vastaan tuli käärme.
Onneton pieni 30cm kyy tuli samaan rantaan johon tapoin sen.
Siis, vapaauinti, Myöhemmin opin hengittämäänkin.
Toinen hyvä puoli. Tukkeja kuoriessani jouduin vähävoimaisena miettimään fysiikan peruslakeja.
Kolmas hyvä puoli. Valmisteli helppoa lähtöä siitä huushollista. Toteutin heti vapaaehtoisen intin jälkeen.
Ilman ikävää Ruotsiin.
Neljäs hyvä puoli, yhdistettynä myöhempien vuosien työ- ja muuhun elämään.
Ei tarvinnut inssinä työelämään astuessa ujostella omaa käytännön kokemustaan.
Itseluottamus kasvoi, luonne ehkä hieman kovettui mutta usko kanssaihmisten vilpittömyyteen on vahvempi kuin nykynuorilla.Ihanaa kun kykenet ottamaan positiiviset asiat, tuostakin ;)
Hienoa! kerro,, kirjoitti:
No huh,, ja huh. Olet kylläkin ainoa tietämäni, jolla noin kova kuri rahan suhteen on ollut.
Vaatteeni hankin 13v lähtien, noilla pikkuhommeleilla, ja en taatusti olisi penniäkään niistä kotiin antanut. Saihan äiti lapsilisää, ja elatusmaksua, minusta. Siitäkin puolesta tilistä käytiin kovaa vääntöä, sain tingittyä sen matkalipun ensin vähennettääksi, silloin kesätöissä.
Kotoa läksin 17vSain minä palkkanikin pitää!
Ensimmäisen kerran olin sellutehtaan jouluremontissa 17-vuotisena lukiolaisena.
Pitkiä työpäiviä TESsin mukaisella kolminkertaisella palkalla ilman ennakkon pidätystä.
Silloin minulle sanottiin että saan pitää palkkani kunhan en ennen pääsiäistä tule mitään pyytämään.
Siinä oli motiivia töihin pääsiäispyhiksi.
Heti kesäloman alussa alkoi sitten se koko loman kestänyt "pakkotyö".- kerro,,
laiska-lasse kirjoitti:
Sain minä palkkanikin pitää!
Ensimmäisen kerran olin sellutehtaan jouluremontissa 17-vuotisena lukiolaisena.
Pitkiä työpäiviä TESsin mukaisella kolminkertaisella palkalla ilman ennakkon pidätystä.
Silloin minulle sanottiin että saan pitää palkkani kunhan en ennen pääsiäistä tule mitään pyytämään.
Siinä oli motiivia töihin pääsiäispyhiksi.
Heti kesäloman alussa alkoi sitten se koko loman kestänyt "pakkotyö".Minullle "pakkotyölaitos" tuli kyllä mieleeni. Kotityöt meilläkin oli tehtävä, mutta palkkatöitähän ne eivät olleet.
Olet tosi nuorena joutunut ansaitsemaan, ja vieläpä itse hyötymättä. Olihan se hyvä että nuo joulupyhien ansiot sentään sait, vaan aika pitkä aika niiden oli kestettävä, sentään liki neljä kk.
Sinnikäs olet ollut, ja sisukas. - non-rec
kerro,, kirjoitti:
Minullle "pakkotyölaitos" tuli kyllä mieleeni. Kotityöt meilläkin oli tehtävä, mutta palkkatöitähän ne eivät olleet.
Olet tosi nuorena joutunut ansaitsemaan, ja vieläpä itse hyötymättä. Olihan se hyvä että nuo joulupyhien ansiot sentään sait, vaan aika pitkä aika niiden oli kestettävä, sentään liki neljä kk.
Sinnikäs olet ollut, ja sisukas....taisi olla puoliskollani. Kouluajasta en tiedä (tai muista), mutta lukioaikana ja sen jälkeen kun töissä oli niin vanhemmat sanoi, että palkkasi saat pitää ja tässä asua ja syödä, jos et alla hummaamaan ja ryyppäämään ja säästät opiskeluihin. Mielestäni hyvä opetus, ei tullut rilluttelijajätkää.
Opiskeluaikana oli tietysti kaikki lomat töissä, ja tietenkin opiskelu-pesämunaa oli kertynyt jo sitä ennen. Toki lainaakin joutui ottamaan, kun monensadan kilometrin päässä kotoa opiskeli ja asui neljä vuotta. Oli sitä lainaa vielä jäljellä kun yhteen mentiin, mutta hyvin on pärjätty.
Tarkkoja on tullut omista kakaroistakin. Itse hoitavat asiansa, joskus pitää ihan kysellä että pärjäättekö. Kyllä kuulemma. Joskus on tietysti nimi pistetty lainapaperiin, melkein tyrkytetty.
Jotenkin tuntuu että monet nykyihmiset haluavat välttämättä saada rahat menemään ennen seuraavaa tiliä. Minulle jäi säästöön jo ensimmäisestä... Ei ne suuret tulot vaan tuloihin suhteutetut (= mahdollisimman pienet) menot. Enkä ole mitään vaille jäänyt! - Mökin poika oon
non-rec kirjoitti:
...taisi olla puoliskollani. Kouluajasta en tiedä (tai muista), mutta lukioaikana ja sen jälkeen kun töissä oli niin vanhemmat sanoi, että palkkasi saat pitää ja tässä asua ja syödä, jos et alla hummaamaan ja ryyppäämään ja säästät opiskeluihin. Mielestäni hyvä opetus, ei tullut rilluttelijajätkää.
Opiskeluaikana oli tietysti kaikki lomat töissä, ja tietenkin opiskelu-pesämunaa oli kertynyt jo sitä ennen. Toki lainaakin joutui ottamaan, kun monensadan kilometrin päässä kotoa opiskeli ja asui neljä vuotta. Oli sitä lainaa vielä jäljellä kun yhteen mentiin, mutta hyvin on pärjätty.
Tarkkoja on tullut omista kakaroistakin. Itse hoitavat asiansa, joskus pitää ihan kysellä että pärjäättekö. Kyllä kuulemma. Joskus on tietysti nimi pistetty lainapaperiin, melkein tyrkytetty.
Jotenkin tuntuu että monet nykyihmiset haluavat välttämättä saada rahat menemään ennen seuraavaa tiliä. Minulle jäi säästöön jo ensimmäisestä... Ei ne suuret tulot vaan tuloihin suhteutetut (= mahdollisimman pienet) menot. Enkä ole mitään vaille jäänyt!Olette te olleet hyväosaisia kun jo kouluaikana lomat saitte olla ansiotyössä. Minä vähempiosaisena en mitään ansiotyötä saanut ennenkuin ammattikoulun jälkeen heti töihin menin ja sillä tielläni olen. Varmaan minullakin olisi jotakin muisteltavaa jos olisin saanut muutaman lantin tienata kesälomillani ja vaikka kerran elokuvissa tai tanssilavalla käydä. Vaan minkäs teet kun ei rahaa ole eikä työtä, josta joku mitään maksaisi?
kerro,, kirjoitti:
Minullle "pakkotyölaitos" tuli kyllä mieleeni. Kotityöt meilläkin oli tehtävä, mutta palkkatöitähän ne eivät olleet.
Olet tosi nuorena joutunut ansaitsemaan, ja vieläpä itse hyötymättä. Olihan se hyvä että nuo joulupyhien ansiot sentään sait, vaan aika pitkä aika niiden oli kestettävä, sentään liki neljä kk.
Sinnikäs olet ollut, ja sisukas.Joululoman ajan kokmonaistyöajalla ylityö ja % ( 3x ) tunteineen kertyi vähintään normaalin kk-palkan verran.
Enhän maksanut veroennakkoakaan. Kesästä riippui tuliko jälkiveroa.
En minä sisusta tiedä. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin vallitsevan tilanteen tai kotoa pois lähdön jonka toteutin heti lukion ja intin jälkeen.
Kun puhun opiskelusta, omastani tai lasteni, niin pidän itsestään selvänä sen tapahtuvat kotipaikkakunnan ulkopuolella vaikka oppilaitospaikkunnilla niin ei tietenkään ollut.
Yksi pottumaisuus lisää.
Siirtokarjalaisten säätiöltä sain erittäin edullista opintolainaa 1500mk ( 1966 ).
Seuraavana vuotena sain opiskelujärjestöni 1000mk:n takauksen mutta laina oli tietenkin omalla vastuullani ja markkinakorkoista.
Tämän kuultuaan ilmoittivat vanhempani tarvitsevansa tuon tonnin!
Niin pahasti olin vielä kotini manipuloitavissa että annoin tuon 1000mk heille.
Minua lohdutettiin sillä että "edestäsihän löydät" viitaten ilmeisesti epämääräisessä tulevaisuudessa odotettavissa olevaan mahdolliseen perintöön.
Takaisin maksun hetki koitti reilun 30-vuoden kuluttua tilanteessa jossa ko. perinnöllä ei pienuutensa vuoksi ollut meille mitään merkitystä vaan siirsimme sen suoraan lapsillemme.
Onkohan ketään kupattu näin pahasti?
Onkohan kukaan antanut näin pahasti kupata itseään?- kerro,,
laiska-lasse kirjoitti:
Joululoman ajan kokmonaistyöajalla ylityö ja % ( 3x ) tunteineen kertyi vähintään normaalin kk-palkan verran.
Enhän maksanut veroennakkoakaan. Kesästä riippui tuliko jälkiveroa.
En minä sisusta tiedä. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin vallitsevan tilanteen tai kotoa pois lähdön jonka toteutin heti lukion ja intin jälkeen.
Kun puhun opiskelusta, omastani tai lasteni, niin pidän itsestään selvänä sen tapahtuvat kotipaikkakunnan ulkopuolella vaikka oppilaitospaikkunnilla niin ei tietenkään ollut.
Yksi pottumaisuus lisää.
Siirtokarjalaisten säätiöltä sain erittäin edullista opintolainaa 1500mk ( 1966 ).
Seuraavana vuotena sain opiskelujärjestöni 1000mk:n takauksen mutta laina oli tietenkin omalla vastuullani ja markkinakorkoista.
Tämän kuultuaan ilmoittivat vanhempani tarvitsevansa tuon tonnin!
Niin pahasti olin vielä kotini manipuloitavissa että annoin tuon 1000mk heille.
Minua lohdutettiin sillä että "edestäsihän löydät" viitaten ilmeisesti epämääräisessä tulevaisuudessa odotettavissa olevaan mahdolliseen perintöön.
Takaisin maksun hetki koitti reilun 30-vuoden kuluttua tilanteessa jossa ko. perinnöllä ei pienuutensa vuoksi ollut meille mitään merkitystä vaan siirsimme sen suoraan lapsillemme.
Onkohan ketään kupattu näin pahasti?
Onkohan kukaan antanut näin pahasti kupata itseään?Huh, huh. Empä usko, ei olisi onnistunut kohdallani, koskaan. En moista koskaan ole kuullut, saati lukenutkaan kirjoista. Yleensä vanhemmat, kaiketi yrittivät auttaa lapsiaan tuossa tilanteessa, ei päinvastoin. Monet kaverini saivat paketteja kotoaan, pienistäkin mökeistä lähtijät, äiti muisti ruokapaketilla, vaikkei rahaa olisikaan ollut antaa.
Menee kyllä sulattamiseeni aikaa, tuon tarinan sisäistämiseen. - kerro,,
Mökin poika oon kirjoitti:
Olette te olleet hyväosaisia kun jo kouluaikana lomat saitte olla ansiotyössä. Minä vähempiosaisena en mitään ansiotyötä saanut ennenkuin ammattikoulun jälkeen heti töihin menin ja sillä tielläni olen. Varmaan minullakin olisi jotakin muisteltavaa jos olisin saanut muutaman lantin tienata kesälomillani ja vaikka kerran elokuvissa tai tanssilavalla käydä. Vaan minkäs teet kun ei rahaa ole eikä työtä, josta joku mitään maksaisi?
Hyväosaisia?
Oletko ikäluokkaamme, vai paljon nuorempi?
Sitä työtä kyllä löytyi, jos ketjun olet lukenut, vaikkapa sitten ruotsista. Eipä ollut varaa olla tekemättä, sitä työtä. Mitä tahansa, mihin kelpasi. Lapsityövoimaa käytettiin suomessakin aika paljon vielä lapsuudessamme, nuoruudessamme. - 5+17
Mökin poika oon kirjoitti:
Olette te olleet hyväosaisia kun jo kouluaikana lomat saitte olla ansiotyössä. Minä vähempiosaisena en mitään ansiotyötä saanut ennenkuin ammattikoulun jälkeen heti töihin menin ja sillä tielläni olen. Varmaan minullakin olisi jotakin muisteltavaa jos olisin saanut muutaman lantin tienata kesälomillani ja vaikka kerran elokuvissa tai tanssilavalla käydä. Vaan minkäs teet kun ei rahaa ole eikä työtä, josta joku mitään maksaisi?
Ihmisen muisti ei kerro asioiden oikeata laitaa, totuus on usein hyvin erilainen. Samasta asiasta kahden ihmisen muistikuva saattaa olla yhtä kaukana toisistaan kuin itä lännestä.
- Mökin poika oon
kerro,, kirjoitti:
Hyväosaisia?
Oletko ikäluokkaamme, vai paljon nuorempi?
Sitä työtä kyllä löytyi, jos ketjun olet lukenut, vaikkapa sitten ruotsista. Eipä ollut varaa olla tekemättä, sitä työtä. Mitä tahansa, mihin kelpasi. Lapsityövoimaa käytettiin suomessakin aika paljon vielä lapsuudessamme, nuoruudessamme.Samaa ikäluokkaa olen. Lähempänä 70 kuin 50 vuotta.
Sitä työtä kun vaan EI löytynyt, EI. Emme me kaikki ole kultalusikka suussa syntyneitä.
Eikä ruåtsiin syrjäseudulta kielitaidottomana ja alaikäisenä menty.
Kyllä minä nuo asiat vielä oikein hyvin muistan! - kerro,,
Mökin poika oon kirjoitti:
Samaa ikäluokkaa olen. Lähempänä 70 kuin 50 vuotta.
Sitä työtä kun vaan EI löytynyt, EI. Emme me kaikki ole kultalusikka suussa syntyneitä.
Eikä ruåtsiin syrjäseudulta kielitaidottomana ja alaikäisenä menty.
Kyllä minä nuo asiat vielä oikein hyvin muistan!Niin, sinä et mennyt, moni muu kuitenkin meni. Moni myös syrjäkyliltä sen työn joutui tekemään. Jo lapsena.
Kaiketi olet niitä, joilla puolillaan oleva lasi, on jo lähes tyhjä, kun monilla se on vielä lähes täysi.
Hyväosaisuudesta voimme olla erimieltä, kannattaisiko omaa katsantokantaasi hieman avartaa?
Jos et ymmärrä lukemaasi, näistäkin tarinoista, lienee syytä lopettaa keskustelu? Moniko oli taajamista,? - Pirre*
Mökin poika oon kirjoitti:
Samaa ikäluokkaa olen. Lähempänä 70 kuin 50 vuotta.
Sitä työtä kun vaan EI löytynyt, EI. Emme me kaikki ole kultalusikka suussa syntyneitä.
Eikä ruåtsiin syrjäseudulta kielitaidottomana ja alaikäisenä menty.
Kyllä minä nuo asiat vielä oikein hyvin muistan!17 vuotias kun läksi kielitaidottomana ruosiin mehtätöihin, sinne missä myrsky oli kaatanut puuta ristikolleen, - oli varmaan raskasta ja vaarallistakin sen ikäselle poijjalle, mutta ehjin nahoin hän selvisi ja hyvin pärjännyt maaliman tuulissa, - köyhän pojan oli lähettävä ja oli kai siinä veljessä seikkailijan luonnettakin :)
- i_a*
Kyllähän "tsupparina" eli juoksupoikana tuli kesäisin silloin tällöin oltua sukulaiskaupassa jo kymmenvuotiaasta lähtien... Ensimmäinen oikea kesätyöpaikka olikin keskikoulun ekavuoden jälkeen... Tarjolla oli metsätöitä ja ikää juuri karttunut 15 vuotta... Metsähallitus työnantajana ja työnä metsänistutusta, kulotusta ja raivausta...
Siinä nuorukaisena sai näyttää voimansa aikuisten miesten rinnalla... Kovinta työtä oli metsän raivaus urakkatyönä, eli isolla vesurilla hakkuualueelle jääneet pienet puut nurin ennen kulotusta... Eka työpäivän jälkeen nuo ennen kynää pidelleet, nyt tärinästä kipeät sormet, oli hampaat irvessä iroitettava vesurin varresta yksitellen... Aamusta joka lyönti aiheutti tuskanhien, mutta ajan myötä tuokin helpotti... Loppukesästä sitten pöllintekoon korpeen... Matkaa lähimmälle tielle 8 kilometriä ja majapaikkana itse kyhätty laavu kuusenoksista... Työ urakkatyötä eli kappalemaksu tehtyistä parkatuista pölleistä... Siinä "pokasaha soi" ja jätkien ihmeeksi saimme ikäiseni kaverin kanssa kunnon tilit... Samaa työtä työtä tein myös seuraavana kesänä... Tilipussin toin kotiin, josta äitini antoi hiukan käyttörahaa...
Juhlaa olikin sitten jatkossa kun Maanmittauhallituksen Geodeettinen toimisto palkkasi kartoitusmerkkien tekoon ilmakuvausta varten tuonne sydänmaille... Kesä luonnossa... Tulipahan myöhemmin kartoitettuakin tuolla Pyhäsalmen tienoilla kolmesataa neliökilometriä ennenkuin tekninen ala vei mukanaan... :)nippu elimä häissä, sanoi vanha kansa.
Saman ikäisenä, 15v, jouduin teräsosien polton ja puikkohiotsauksen ohella vuorottamaan guzetin rantapajan sepän sälliä.
Ensimmäisenä aamupäivänä teroitimme puoli traktorin lavalllista rautakankia.
Työvälineeni oli 8kg leka.
Aamupäivän aikana lähti kämmenistä nahka ja ruokiksen jälkeen oli yhtä tuskaa.
Seuraavana aamuna, töihin fillaroidessa, ei luonto tahtonut antaa myöten polkupyörän tankoon tarttumiseen.
Sormissa sama ilmiö. Eivät tahtoneet ohjaustangosta irrota.
Jos kotona ei olisi ollut niin hiton kova kuri niin olisin lopettanut.
Kroppa oli sanoin kuvaamattoman kipeä.
Juuri kun hommaan kolmessa viikossa tottui niin vakituinen sälli palasi 3:n viikon lomaltaan.
Opin tekomaan ja karkaisemaan puukon laakerin ulkokehästa, valmistamaan kivimeisseli ja muutenkin sain tuntumaa käytännön teräksen käsittelyyn.
Tietenkin palkka lyhentämättömänä muorille!- kerro,,
-ja siinä toinen, heti perään. Tässä vain nieleskelen, vaikka toki Päätalot olen lukenut.
Lähettinä minäkin seuraavan kesäni olin, valtion virastossa, helppoa kuin mikä. Ratikalla matkat, kotiin maksoin puolet tilistä, matkakortin jälkeen jääneestä rahasta.
Siinä valtion eri virastoissa oli paljon nuorukaisia vakseina, kesätöissä, saipa flirttia opeteltua samalla, kun monesti joutui odottamaan vastausta, tuomiini kirjeisiin - i_a*
laiska-lasse kirjoitti:
nippu elimä häissä, sanoi vanha kansa.
Saman ikäisenä, 15v, jouduin teräsosien polton ja puikkohiotsauksen ohella vuorottamaan guzetin rantapajan sepän sälliä.
Ensimmäisenä aamupäivänä teroitimme puoli traktorin lavalllista rautakankia.
Työvälineeni oli 8kg leka.
Aamupäivän aikana lähti kämmenistä nahka ja ruokiksen jälkeen oli yhtä tuskaa.
Seuraavana aamuna, töihin fillaroidessa, ei luonto tahtonut antaa myöten polkupyörän tankoon tarttumiseen.
Sormissa sama ilmiö. Eivät tahtoneet ohjaustangosta irrota.
Jos kotona ei olisi ollut niin hiton kova kuri niin olisin lopettanut.
Kroppa oli sanoin kuvaamattoman kipeä.
Juuri kun hommaan kolmessa viikossa tottui niin vakituinen sälli palasi 3:n viikon lomaltaan.
Opin tekomaan ja karkaisemaan puukon laakerin ulkokehästa, valmistamaan kivimeisseli ja muutenkin sain tuntumaa käytännön teräksen käsittelyyn.
Tietenkin palkka lyhentämättömänä muorille!Tuo pöllihän oli kaksi metriä pitkä... Latvapään oli oltava 9 cm... Metsähallituksen "kymppi" kiersi työmaalla ja jos näkemästään latvuksesta hänen mielestään vielä tuli pölli se oli tehtävä... Parkattuna ristikolla mitta joltakin kantilta alittui... Päähän lukija teki ristin ja siitä ei maksettu mitään... Tulipahan ilmainen pölli Metsähallitukselle joka myi moiset metrihinnalla... Haiskahti joskus "kusetukselta"...
Keväisinhän oli savotoilla nuo parkkuut... Pöllit ja propsit oli ajettu lanssiin parkki päällä... Pöllit parkattiin sitten pinoon... Ovelat kulkujätkät parkkasivat vain päistään puut, sillä pinoonhan ei nähnyt oliko koko puu parkattu... Näitä päästä parkattuja sanottiin "ylioppilaiksi"... Näitä näkyi sitten lansseissa kun ajomiehet moisia vienet eteenpäin... Jäivät lahoamaan paikalleen... :) - non-rec
i_a* kirjoitti:
Tuo pöllihän oli kaksi metriä pitkä... Latvapään oli oltava 9 cm... Metsähallituksen "kymppi" kiersi työmaalla ja jos näkemästään latvuksesta hänen mielestään vielä tuli pölli se oli tehtävä... Parkattuna ristikolla mitta joltakin kantilta alittui... Päähän lukija teki ristin ja siitä ei maksettu mitään... Tulipahan ilmainen pölli Metsähallitukselle joka myi moiset metrihinnalla... Haiskahti joskus "kusetukselta"...
Keväisinhän oli savotoilla nuo parkkuut... Pöllit ja propsit oli ajettu lanssiin parkki päällä... Pöllit parkattiin sitten pinoon... Ovelat kulkujätkät parkkasivat vain päistään puut, sillä pinoonhan ei nähnyt oliko koko puu parkattu... Näitä päästä parkattuja sanottiin "ylioppilaiksi"... Näitä näkyi sitten lansseissa kun ajomiehet moisia vienet eteenpäin... Jäivät lahoamaan paikalleen... :)Laiska-Lasse ja i_a: Kunnioitan hirmuisesti teitä molempia! Sen verran noista kertomistanne hommista tiedän, että osaan arvostaa. Onnitteluni, olette tosi mahtavia jätkiä...!!! Ja vielä on huumori tallella ;-)
Mutta niinhän se vanha sanonta sanoo, että mikä ei tapa se vahvistaa. Silloin ei paljon vaihtoehtoja ollut, oli tehtävä sitä hommaa mitä löytyi, työttömyyspäivärahoista ei kukaan haaveillutkaan. - i_a*
kerro,, kirjoitti:
-ja siinä toinen, heti perään. Tässä vain nieleskelen, vaikka toki Päätalot olen lukenut.
Lähettinä minäkin seuraavan kesäni olin, valtion virastossa, helppoa kuin mikä. Ratikalla matkat, kotiin maksoin puolet tilistä, matkakortin jälkeen jääneestä rahasta.
Siinä valtion eri virastoissa oli paljon nuorukaisia vakseina, kesätöissä, saipa flirttia opeteltua samalla, kun monesti joutui odottamaan vastausta, tuomiini kirjeisiinNyt kun tuon Päätalon mainitsit niin muistui nuo uitotkin mieleeni... Purouitot metsistä oli jo menneet ja pääjoella olin parina kesänä noin kolme viikkoa uittotöissä... Poikanenhan olin ja lähinnä koskivahdin hommia "kymppi" järjesteli... Ruuhkan purkuun meno, samoinkuin puilla sestominen, oli ehdottomasti kielletty vaarallisuuden takia... Väsy vain oli ainainen seuralainen, sillä työ oli ympärivuorokautista... Uni tuli vaikka itikat söi melkein seisoessa... Palkka kylläkin oli todella hyvä... Valitettavasti työ vaan kesti jokiosuudellamme niin lyhyen aikaa...
- kerro,,
i_a* kirjoitti:
Nyt kun tuon Päätalon mainitsit niin muistui nuo uitotkin mieleeni... Purouitot metsistä oli jo menneet ja pääjoella olin parina kesänä noin kolme viikkoa uittotöissä... Poikanenhan olin ja lähinnä koskivahdin hommia "kymppi" järjesteli... Ruuhkan purkuun meno, samoinkuin puilla sestominen, oli ehdottomasti kielletty vaarallisuuden takia... Väsy vain oli ainainen seuralainen, sillä työ oli ympärivuorokautista... Uni tuli vaikka itikat söi melkein seisoessa... Palkka kylläkin oli todella hyvä... Valitettavasti työ vaan kesti jokiosuudellamme niin lyhyen aikaa...
-sekin vielä ;) kyllä taidatte te miehet meidät naiset kakkoseksi jättää ;)
No, ollaanhan me "heikompia astioita", ainakin fysiikaltamme silloin lapsosena, vaikka aika rankkoja työrupeamiahan kaikilla on ollut, kullakin kykynsä mukaan.
Siis eikö ollut lainkaan lepoaikaa, tuossa hommassasi. Täysin laitontahan sellainen varmaan silloinkin olisi ollut?
Kun en tiedä, kuin lukemalla noista uittojutuista, niin kai nyt sentään jossain välissä piti nukkuakin, muutenhan olisi ruumihia tullut, tukkijätkistäkin?
Olet sinä monenmoiseen osallistunut, ja edelleen jatkat, kaikenlaista.
Aivan ihmeissäni, olen näitä lueskellut, jos ajatellaan millä eväillä meidän ikäluokka on aikaan saatu, ja miten paljon kuitenkin, olemme ehtineet, eikä se ruokapuolikaan niin hääppöstä lapsuudessamme ollut. - i_a*
kerro,, kirjoitti:
-sekin vielä ;) kyllä taidatte te miehet meidät naiset kakkoseksi jättää ;)
No, ollaanhan me "heikompia astioita", ainakin fysiikaltamme silloin lapsosena, vaikka aika rankkoja työrupeamiahan kaikilla on ollut, kullakin kykynsä mukaan.
Siis eikö ollut lainkaan lepoaikaa, tuossa hommassasi. Täysin laitontahan sellainen varmaan silloinkin olisi ollut?
Kun en tiedä, kuin lukemalla noista uittojutuista, niin kai nyt sentään jossain välissä piti nukkuakin, muutenhan olisi ruumihia tullut, tukkijätkistäkin?
Olet sinä monenmoiseen osallistunut, ja edelleen jatkat, kaikenlaista.
Aivan ihmeissäni, olen näitä lueskellut, jos ajatellaan millä eväillä meidän ikäluokka on aikaan saatu, ja miten paljon kuitenkin, olemme ehtineet, eikä se ruokapuolikaan niin hääppöstä lapsuudessamme ollut.Kun puu "huilasi" hyvin niin silloin nukuttiin... Jos tuli suma eli väylä ruuhkautui, silloin valvottiin... Koskivahtivuoroissa vuoroteltiin parin tunnin hukeissa... Auta armias jos "kymppi" tapasi vahdit nukkumassa...
Ei tuo Maanmittaushallituksen Geodeettisen toimiston työkään mitään helppoa ollut... Noin kolmen kilometrin rasterilla tehtiin puunlavamerkkejä noin 50x50 kilometrin erämaahan... Piti tehdä kuusi merkkiä viikossa... Merkit tehtiin maaston korkeimpaan kohtaan ja suurimman puun latvaan, yleensä yli 20 metriä korkeisiin... Puun toinen sivu karsittiin ja ohuin latva katkaistiin... Köysillä hinattiin jatkosalko jossa määrätty ristikko sen tunnistamiseksi ns. kolmionmittaustornista, joista ainakin kolmeen sen piti näkyä... Lisäksi vaakatasoon valkeiksi malatuista 60x60 cm levyistä taso ilmakuvia varten... Kolmeen maakiveen oli vielä hakattava merkit käsipelin, jotta tarkka paikka löytyisi puun kaatumisen jälkeen... Ryhmässä oli neljä 16-17 vuotiasta vesseliä... Kantamista yllin kyllin köysineen, työkaluineen, levyineen ja eväineen... Yleensä lähdettiin tiistai-aamuna ja tehtiin "samoilla silmillä" merkit torstai-iltaan... Nukuttiin sitten vuorokausi...
Kyllä haaveriakin sattuimonta... Esim. tehtiin viimeistä sen viikon merkkiä puoli nukuksissa... Kaveri sahasi korkean puun latvan poikki, mutta turvavyö olikin sahauskohdan yläpuolella... Kuului normaali huuto: "Latva tulee"... Senjälkeen karmea huuto kun kaveri tuli latvan mukana nuo parikymmentä metriä... Onni oli että putosi sammalelle kivien väliin ja kai tuo tuuhea latvakin hidasti maahantuloa... Hetken taju kankaalla ja se siitä... Matkaa lähimpään taloon yli kymmenen kilometriä... Empä vaan olisi poikaani päästänyt nyt moiseen työhön ja lienekö laillistakaan nykyisine työsuojelupykälineen... :) Tuo erämaa ja luonto eläimineen kyllä tuli tutuksi... :)
Kävipä näinkin... Tulimme korkean harjun takana olevan suon näkyviin... Suon reunassa noin sadan metrin päässä oli kolme hirveä, vasa, emä ja suuri sarvipää... Yksi kavereista pudotti reppunsa sanoen: Annetaanpas hirville kyytiä"... Lähti huutaen juoksemaan kohti hirviperhettä... Tuo sarvipää vain tuhahti lähtien hölkkäämään meitä kohti... Tänä päivänäkään en tajua kuinka nopeasti olin kiikkuneena isossa kuusessa kuten muutkin... Hirvi kävi tuhisten puun juurella ja perheineen juoksivat ison suon yli... No, jälkeenpäin vain vitsailtiin että saivatpa hirvet kyytiä, yhden kaverin ollessa vaitelias!!! - kerro,,
i_a* kirjoitti:
Kun puu "huilasi" hyvin niin silloin nukuttiin... Jos tuli suma eli väylä ruuhkautui, silloin valvottiin... Koskivahtivuoroissa vuoroteltiin parin tunnin hukeissa... Auta armias jos "kymppi" tapasi vahdit nukkumassa...
Ei tuo Maanmittaushallituksen Geodeettisen toimiston työkään mitään helppoa ollut... Noin kolmen kilometrin rasterilla tehtiin puunlavamerkkejä noin 50x50 kilometrin erämaahan... Piti tehdä kuusi merkkiä viikossa... Merkit tehtiin maaston korkeimpaan kohtaan ja suurimman puun latvaan, yleensä yli 20 metriä korkeisiin... Puun toinen sivu karsittiin ja ohuin latva katkaistiin... Köysillä hinattiin jatkosalko jossa määrätty ristikko sen tunnistamiseksi ns. kolmionmittaustornista, joista ainakin kolmeen sen piti näkyä... Lisäksi vaakatasoon valkeiksi malatuista 60x60 cm levyistä taso ilmakuvia varten... Kolmeen maakiveen oli vielä hakattava merkit käsipelin, jotta tarkka paikka löytyisi puun kaatumisen jälkeen... Ryhmässä oli neljä 16-17 vuotiasta vesseliä... Kantamista yllin kyllin köysineen, työkaluineen, levyineen ja eväineen... Yleensä lähdettiin tiistai-aamuna ja tehtiin "samoilla silmillä" merkit torstai-iltaan... Nukuttiin sitten vuorokausi...
Kyllä haaveriakin sattuimonta... Esim. tehtiin viimeistä sen viikon merkkiä puoli nukuksissa... Kaveri sahasi korkean puun latvan poikki, mutta turvavyö olikin sahauskohdan yläpuolella... Kuului normaali huuto: "Latva tulee"... Senjälkeen karmea huuto kun kaveri tuli latvan mukana nuo parikymmentä metriä... Onni oli että putosi sammalelle kivien väliin ja kai tuo tuuhea latvakin hidasti maahantuloa... Hetken taju kankaalla ja se siitä... Matkaa lähimpään taloon yli kymmenen kilometriä... Empä vaan olisi poikaani päästänyt nyt moiseen työhön ja lienekö laillistakaan nykyisine työsuojelupykälineen... :) Tuo erämaa ja luonto eläimineen kyllä tuli tutuksi... :)
Kävipä näinkin... Tulimme korkean harjun takana olevan suon näkyviin... Suon reunassa noin sadan metrin päässä oli kolme hirveä, vasa, emä ja suuri sarvipää... Yksi kavereista pudotti reppunsa sanoen: Annetaanpas hirville kyytiä"... Lähti huutaen juoksemaan kohti hirviperhettä... Tuo sarvipää vain tuhahti lähtien hölkkäämään meitä kohti... Tänä päivänäkään en tajua kuinka nopeasti olin kiikkuneena isossa kuusessa kuten muutkin... Hirvi kävi tuhisten puun juurella ja perheineen juoksivat ison suon yli... No, jälkeenpäin vain vitsailtiin että saivatpa hirvet kyytiä, yhden kaverin ollessa vaitelias!!!Ompa teillä ollut sattumuksia, tuuriakin mukana, kosolti. Molemmissa tapauksissahan olisi todella huonostikin voinut käydä.. Voi siis väsyneenä, unohtaa turvallisuutensa, kuten tuon pojan köyden kiinnitys. Niin, varmaan tekään ette vanhemmillenne kaikkea kertoneet, eivät ehkä olisi myöskään enää päästäneet. Kuten et sinäkään omaasi. Näin isovanhempana ajattelee usein, kuinka hyvä ettei kaikkea tiedä, elämä menisi murehtimiseen. Ja, kuitenkaan ei voisi vaikuttaa asioihin.
Kiitos kun jaoit tarinasi, tänne palstalle, varmaan monet muutkin, mielenkiinnolla lukeneet, kuten itsekin.
- emmilou
Lapsena nyt olin paimentanut naapurien lapsia, laittanut papiljotteja naapurintätien päihin, surruutellut ompelukoneella heidän korsettejaan kapeammiksi, kun he olivat laihtuneet.
Epäilinpä silloinkin, että liivit olivat itsestään löystyneet. Niistä hommista sain kolikoita.
Eka ihan virallinen työpaikka oli Postilla, joulukorttien lajittelijana. Se oli mukavaa, ja näppäränä sain siitä ekstraakin. Se tapahtui ensimmäisenä opiskeluvuonna.
Tosin, "virkahan" oli vain väliaikainen.- kerro,,
-kuitenkin, se eka ns, työpaikka.
Lapsia minäkin kaitsin, jo 10v asti, mutta ne oli niitä taskurahoja, mitä kukakin antoi. Joskus pelkkää namia, ja kiitos.
Jaoin myös 13v koulun jälkeen iltasanomia, silloin niitä jaettiin kotiin. Se oli sen talven homma vain, sitten kai jakelu loppui? Ei siitäkään varmaan enempää saanut, kuin nykyiset mainosjakelijat.
- non-rec
Laiha tytönruipelo pääsi "oikeisiin" töihin, siis sellaisiin joista sai oikeata rahhaa.
Ensin metsänistutusta pienessä porukassa Valtion metsissä. Tiliä tuli 1000 mk/päivä, Metsähallitusko lie ollut tilinmaksaja? Sain saman kuin aikuiset, ihan hyvää hanketta mutta kesti vain muutaman päivän.
Siitä vaihdoin kesäkuun alussa paikalliseen kauppaan töhin. Työtä oli kuutena päivänä viikossa, siis lauantaina myös, sulkikohan kauppa lauantaina klo 13 vai miten? Palkka 10.000 mk/kk. Nämä siis ennen vuoden 1963 rahanuudistusta, jolloin kaksi nollaa hävitettiin summan perästä. Mokomista meni ihan oikeasti veroakin, muistelen että jouduin maksamaan lisäveroa muutaman kympin.
Kotiin ei tarvinnut maksaa, teinhän kotitalon hommia vielä iltaisin. Eipä noilla hankkeilla paljoa osteltu, eikä oikein voinutkaan kun lauantaisinkin oli töitä eli ei päässyt kaupunkiin tuhlaamaan. Säästyipähän pikkuisen talveksi taskurahaa, kun koulu taas alkoi.- kerro,,
Sinun ei sentään noin nuorena, kuin nuo "meidän miehemme" tuossa alussa, tarvinnut ansioon lähteä.
Kaupassa olen ollut ja, silloin punnittiin takahuoneessa kaikki vielä, pusseihin. Sai jopa varttikilon pusseja sokeria, ja ruisjauhoja ;) ne oli koulun jälkeen, ja lauantaisin, mistä sitä omaa rahaa sai sitten. - non-rec
kerro,, kirjoitti:
Sinun ei sentään noin nuorena, kuin nuo "meidän miehemme" tuossa alussa, tarvinnut ansioon lähteä.
Kaupassa olen ollut ja, silloin punnittiin takahuoneessa kaikki vielä, pusseihin. Sai jopa varttikilon pusseja sokeria, ja ruisjauhoja ;) ne oli koulun jälkeen, ja lauantaisin, mistä sitä omaa rahaa sai sitten.maalaistalossahan oli aina työtä, mutta myös ruokaa. Rahaa niukemmin, joskus piti oikein etsiä hiivarahaa. Hiiva maksoi 5 markkaa (myöhemmin kait 5 penniä). Töihin piti mennä siksi, että sai harjoittelupisteitä opiskelemaan päästäkseen. Muuten vanhemmat olisivat mieluusti pitäneet kotona, töitähän siellä aina oli, mutta ymmärsivät että onhan tuo maailmalle jotenkin saatava, kun ei talo montaa lasta pysty elättämään.
- pappilan pikkupiika
Lapsen piikomista olin tehnyt vuosia, mutta niitä ei lasketa, kun ne olivat vain satunnaisia, ei päivittäistä työtä. Ensimmäinen päivittäinen työ oli PAPPILA PIIKANA ? kotiapulaisena. Rouva kotitalousopettaja.
Lastenhoitoa, lasten kouluun laittoa, läksyjen kuulustelua, läksyjen valvontaa ja leikkimistä heidän kanssaan, vaatehuuoltoa, ruoan laittoa, siivoamista, piispan tarkastusten kestitystä.... Heh... piikakin pääsi oikein piispantarkastuksessa juhlapöytään syömään muiden vieraiden kanssa. No olihan se elämys sen ajan syrjäkyläläiselle "kiltille maalaistytölle" nähdä elittikulttuuria.
Eihän sitä pikkupiika alkuun uskaltanut edes salissa liikkuakkaan, saatikka edes istua niihin hienoihin mööbeleihin.
Muistan, kun rouva käsi minun pestä parvekkeen oven posket, enkäs mä tiennyt, mitkä on posket.
Sain rahat pitää, ostin kameran.- kerro,,
En olisi tiennyt minäkään kyllä karmeiksi meillä sanottiin ;) ikkunassa oli pokat.
Asuitko sitten myös siellä pappilassa, vai menitkö yöksi kotiisi? - pappilan pikkupiika
kerro,, kirjoitti:
En olisi tiennyt minäkään kyllä karmeiksi meillä sanottiin ;) ikkunassa oli pokat.
Asuitko sitten myös siellä pappilassa, vai menitkö yöksi kotiisi?Ei, kun kyseessä oli parvekkeen oven POSKET, eli ovenkarmien viereinen seinä oli oven poskea. Sitä en tiennyt.
Joo, kyllä asuin pappilassa. Oli matkaa kotiin ainakin 25 km ja siihen aikaan ainut kulkupeli oli polkupyörä ja työpäivät olivat hirvittävän pitkiä. Mikään 8 tuntia ei riittänyt alkuunkaan. Monasti pääsin vasta illalla 22 jälkeen vappaaksi ja nukkumaan, ja aamulla taas ylös aikasin.
Kyllä minä siinä 14-15 vuotiaana uuvuin täysin. Myöhemmin kyllä havaitsin, ja sain tulla tietämään, että olivat kovasti tykänny musta. Minä se en tiennyt siihen aikaan laittaa hanttiin työajoista, ei niistä siihen aikaan niin tiedetty. Ja pappi nyt ei tunnollisempia työajan noudattajia ollut. - kerro,,
pappilan pikkupiika kirjoitti:
Ei, kun kyseessä oli parvekkeen oven POSKET, eli ovenkarmien viereinen seinä oli oven poskea. Sitä en tiennyt.
Joo, kyllä asuin pappilassa. Oli matkaa kotiin ainakin 25 km ja siihen aikaan ainut kulkupeli oli polkupyörä ja työpäivät olivat hirvittävän pitkiä. Mikään 8 tuntia ei riittänyt alkuunkaan. Monasti pääsin vasta illalla 22 jälkeen vappaaksi ja nukkumaan, ja aamulla taas ylös aikasin.
Kyllä minä siinä 14-15 vuotiaana uuvuin täysin. Myöhemmin kyllä havaitsin, ja sain tulla tietämään, että olivat kovasti tykänny musta. Minä se en tiennyt siihen aikaan laittaa hanttiin työajoista, ei niistä siihen aikaan niin tiedetty. Ja pappi nyt ei tunnollisempia työajan noudattajia ollut.Empä olisi ikinä arvannut! Seinää poskiksi! He, eipä turha päivä tämäkään.
Niin kai monet liian pitkiä päiviä tekivätkin, en tiedä, koska tuo työaikalaki tuli, mutta kyllä ne ruotsissa -60 ja seuraavana vuonna suomessakin sitä noudatti noissa töissä, joissa olin ensin.
Koulun loppuvuosina satunnaisesti muutaman päivän jossakin perunan nostossa 5 mk/pv tai 13 km:n päässä heinätöissä 8 mk/pv.
Sitten kolmivuotisen ammattikoulun jälkeen autonasentajana 2,03 mk/h vieraalla paikkakunnalla omakotitalon vinttihuoneessa toisen samanlaisen kanssa asuen. Kansakoulukaverit meni samaan aikaan Rautaruukin rakennustyömaalle hanttihommiin 4 mk/h ja valittivat, ettei ole oikein mitään tekemistä.
Ammattikoulun maksoivat vanhemmat ja sitten kun töihin menin, niin siitä lähtien olen omillani toimeen tullut. Myös tekun kävin omillani - ei silloin mitään opintolainoja tai -rahoja ollut.
Monet kerrat kaupan ohi kävellessäni mietin, olisiko tänään varaa ostaa saikan ja vanikan lisäksi se 10 sentin mittainen lenkin pätkä vai ei... Joskus olikin.- kerro,,
Meidän ikäluokalle varmaan noi ajatukset, ruoan suhteen, yhtäläisiä, monilla. Niin mullakin, kotonakin joskus asuessa jo. Vanhemmat erosivat aikoinaan, ja äidillä saattoi se tili huveta alkukuusta. Siksi niitä "hommeleita" piti tehdä kans penskana jo, että sai itselleen jotain. Osasin säästää, ja välillä lainasin äidille kovalla korolla, kiskonta lienee jo vanhentunut ;)
Siksi varmaan ruotsiinkin lähdin, että saan pitää rahani, ja säästihän äitikin, tavallaan minun vähät syömiseni.
Palkastani en puolta enempää suostunut antamaan, koska olisin muuttanut sitten alivuokralaiseksi, samalla rahalla, suomessakin.
Tilipäivänä kävin aina törsäämässä, söin baarissa paistetun kalaleikkeen ja muusia ;)
Niin, eipä silloin ollut noita tukia, vapaapaikalla itse sain koulua käydä. - non-rec
Ja sitroenia kunnioitan ihan samalla tavalla kuin edellä laiska-lasseja ja i_a:ta. Uskomattomia tyyppejä!
- ......
--- "joka vanhoja muitelee sitä tikulla silmään " -----
- kerro,,
"muitelee"?
Vapaaehtoistahan tämä on, eihän sinun tarvitse, aika montaa joudut sitten tikulla silmään tökkimään ;( - niin ,,,,,,,
kerro,, kirjoitti:
"muitelee"?
Vapaaehtoistahan tämä on, eihän sinun tarvitse, aika montaa joudut sitten tikulla silmään tökkimään ;(---- ei huolta miulla on paljon tikkuja ..... riittää kaikille .........
- Pirre*
palkka 90 markkaa kuukausi, kampaamoharjoittelijana, navettapiikana, lapsenlikkana..minukkana..
- kerro,,
Sinäkin, kaupassa aloittelit.
Mikä on minukkana? Kolmas outo sana tänään.
Hyvä ystäväni, opiskeli kampaajaksi. Jatkaa vieläkin, vaikka 66v. Ei asu enää täälläpäin, kesäisin tapaamme. Olin viikon koulun työharjoittelussa, vaan se pyykinpesu ja lattianlakaisu, harjojenpesu, ei oikein innostanut alalle. No, eipä minussa taiteellista puoltakaan olisi ollu, sitähän siinä hommassa tarvitaan. - ämmi.
kerro,, kirjoitti:
Sinäkin, kaupassa aloittelit.
Mikä on minukkana? Kolmas outo sana tänään.
Hyvä ystäväni, opiskeli kampaajaksi. Jatkaa vieläkin, vaikka 66v. Ei asu enää täälläpäin, kesäisin tapaamme. Olin viikon koulun työharjoittelussa, vaan se pyykinpesu ja lattianlakaisu, harjojenpesu, ei oikein innostanut alalle. No, eipä minussa taiteellista puoltakaan olisi ollu, sitähän siinä hommassa tarvitaan.työpaikkani oli kesällä nuorena likkana, kun hoidin 3kk:n ikäistä pientä vauvaa koko kesän. Silloin ei ollut äitiyslomat kuin jotain sen 3kk, 60-luvun alkupuolella. Pientä palkkaa sain. Nyt ajattelen, miten vastuullista noin pienen lapsen hoito oli. Onneksi en sitä silloin ymmärtänyt..huh.
Toinen duunini oli sitten jo konttorissa. Ei se palkka kovin kummoinen ollut. Sitten lähdinkin Tukholmaan sairaalaan töihin. Oli se aika hurjaa. Olin lukenut ruotsia koulussa, mutta enpä alkuun ymmärtänyt paljon mitään. Työnimike oli sjukvårdsbiträde muistaakseni. Palkka tuntui nuoresta suurelta, kun sen ensi kertaa käteeni sain. Olin Ruotsissa n.1,5 vuotta ja tulin kotimaahan vielä opiskelemaan.
Siinäpä muutama nuoruuteni työpaikka olikin. - kerro,,
ämmi. kirjoitti:
työpaikkani oli kesällä nuorena likkana, kun hoidin 3kk:n ikäistä pientä vauvaa koko kesän. Silloin ei ollut äitiyslomat kuin jotain sen 3kk, 60-luvun alkupuolella. Pientä palkkaa sain. Nyt ajattelen, miten vastuullista noin pienen lapsen hoito oli. Onneksi en sitä silloin ymmärtänyt..huh.
Toinen duunini oli sitten jo konttorissa. Ei se palkka kovin kummoinen ollut. Sitten lähdinkin Tukholmaan sairaalaan töihin. Oli se aika hurjaa. Olin lukenut ruotsia koulussa, mutta enpä alkuun ymmärtänyt paljon mitään. Työnimike oli sjukvårdsbiträde muistaakseni. Palkka tuntui nuoresta suurelta, kun sen ensi kertaa käteeni sain. Olin Ruotsissa n.1,5 vuotta ja tulin kotimaahan vielä opiskelemaan.
Siinäpä muutama nuoruuteni työpaikka olikin.Tuo lapsenlikkana olo, varmaankin myös ikäpolvellemme, aika tyypillinen eka työ? Joo, niiden äitien oli vain monen mentävä ansioon, ja lapsi jätettävä keskenkasvuisillekin, eihän ollut niitä tarhapaikkoja juurikaan. Tosiaan, ei varmastikaan moni tänä päivänä luottaisi edes 15-16vuotiaaseen, pienen lapsen kanssa?
Tiedän monia, joiden työura alkoi myös kotoa lähdettäessä, lapsenhoidolla, aluksi.
Sinä aika pian pääsit sitten konttoriin, ja siitä eteenpäin. Eikä paljon valitettu alivuokralais asumisestakaan. Oli niin yleistä silloin. Taisi olla myös tuo myöhemmin opiskelukin, tämän suurten ikäluokkien juttu.
- mummonmökistä
kaksitoistavuotiaana (olin toki kantanut postia, istuttanut metsää ja perunaa pienen ikäni). Siitä on muuten huomenna tasan viisikymmentä vuotta ja minulla on edelleen raha tuosta tilistä tallella. Se on hopeinen 1000 mk:n kolikko vuodelta -60 ja se on vitriinissä kuten Roope ankalla (sain tuon rahan ekassa tilissä, kun muuta rahaa ei ollut tarpeeksi.
Olin piikana maalaistalossa. Hoidin karjan, lapsen ja talouden muutenkin. Etenkin heinäaikaan oli paljon töitä. Emäntä kiersi traktorin kanssa vieraan töissä ja isäntä teki kotona ulkotöitä ja autteli navetassa. Paikka oli hyvä ja ihmiset mukavia. Edelleenkin käyn heitä tervehtimässä ja muistelemme menneitä.
Kotoa lähdin lopullisesti 14 vuotiaana ja siitä saakka olen huolehtinut itsestäni. Ammatiin valmistuin vasta kolmikymppisenä. Tuli perhekin siihen väliin ja opiskelu työn ohella vei oman aikansa. Yrittäjänä olen leipäni tienannut suurimman osan ajasta. Nyt olen aloittanut juuri kesäloman (oikeastaan ekaa kertaa kunnolla) ja elokuun alusta jään eläkkeelle.- kerro,,
Siis 12v, jo kuukausipalkalla? Hups, ompa sinullakin ollut iso vastuu ja työmaa.
Onnittelut huomisen johdosta, näin etukäteen, jos ketju vaikka "kuivuu kokoon " sitä ennen.
Hienoa, että vihdoinkin voit lomaa pitää. Yrittäjäthän sitä harvemmin muistavat, voivat pitää
Nuorena sinäkin maailmalle, se oli aika usein kai "maantapa", nuoruutta elettiin työn lomassa, mutta silloin jaksettiin. Ja jotenkin tuntuu, että olimme iloisempia, toivekkaampia, elämän suhteen, kuin monet nykyisin? Uskoimme elämän kantavan. - kerro,,
kerro,, kirjoitti:
Siis 12v, jo kuukausipalkalla? Hups, ompa sinullakin ollut iso vastuu ja työmaa.
Onnittelut huomisen johdosta, näin etukäteen, jos ketju vaikka "kuivuu kokoon " sitä ennen.
Hienoa, että vihdoinkin voit lomaa pitää. Yrittäjäthän sitä harvemmin muistavat, voivat pitää
Nuorena sinäkin maailmalle, se oli aika usein kai "maantapa", nuoruutta elettiin työn lomassa, mutta silloin jaksettiin. Ja jotenkin tuntuu, että olimme iloisempia, toivekkaampia, elämän suhteen, kuin monet nykyisin? Uskoimme elämän kantavan.piti jatkaa, oliko, onko se tosiaankin tuhatmarkkaa? Muistan ne hopeiset 100 ja 200mk rahat ennen rahan uudistusta, mutten noin isoa?
Uteliaisuuttani kyselen, keräsin joskus rahoja. - mummonmökistä
kerro,, kirjoitti:
piti jatkaa, oliko, onko se tosiaankin tuhatmarkkaa? Muistan ne hopeiset 100 ja 200mk rahat ennen rahan uudistusta, mutten noin isoa?
Uteliaisuuttani kyselen, keräsin joskus rahoja.mutta rahasta pudotettiin nollia pois noihin aikoihin ja siksi se hämää. Sen jälkeen ei ole juuri tahtonut tonnia säästyä! Kysymyksessä on juhlaraha, jota ei ole kovinkaan paljoa painettu. Moni sitä on ollut halukas ostamaankin, mutta enhän minä sitä enää myy. Arvon olen tarkistanut luettelosta, eikä se ole kuin 40-100 euroa kunnosta riippuen. Minulle sillä toki on suuri tunnearvo.
Rahaan liittyy erikoinen tarinakin. Ostin muutama vuosi sitten pienen hirsitalon ja kauppareissulla tuo onnenraha katosi. Aloin remontoida taloa ja sieltä paljastuikin mittava kosteusvaurio ja kauppa meni purkuun noin kuukauden kuluttua. Kun palasin autooni kaupanvahvistajan luota purkutoimenpiteestä, ajattelin tarvitsevani jotain suuhuni. Avasin laukussani olleen sisu-rasian ja siellä se hopeatonni köllötti kaikessa komeudessaan. En vieläkään tiedä, miten se oli sinne joutunut. Nyt kuitenkin säilytä sitä vitriinissä (kristallikello), sillä en enää halua sitä kadottaa. - kerro,,
mummonmökistä kirjoitti:
mutta rahasta pudotettiin nollia pois noihin aikoihin ja siksi se hämää. Sen jälkeen ei ole juuri tahtonut tonnia säästyä! Kysymyksessä on juhlaraha, jota ei ole kovinkaan paljoa painettu. Moni sitä on ollut halukas ostamaankin, mutta enhän minä sitä enää myy. Arvon olen tarkistanut luettelosta, eikä se ole kuin 40-100 euroa kunnosta riippuen. Minulle sillä toki on suuri tunnearvo.
Rahaan liittyy erikoinen tarinakin. Ostin muutama vuosi sitten pienen hirsitalon ja kauppareissulla tuo onnenraha katosi. Aloin remontoida taloa ja sieltä paljastuikin mittava kosteusvaurio ja kauppa meni purkuun noin kuukauden kuluttua. Kun palasin autooni kaupanvahvistajan luota purkutoimenpiteestä, ajattelin tarvitsevani jotain suuhuni. Avasin laukussani olleen sisu-rasian ja siellä se hopeatonni köllötti kaikessa komeudessaan. En vieläkään tiedä, miten se oli sinne joutunut. Nyt kuitenkin säilytä sitä vitriinissä (kristallikello), sillä en enää halua sitä kadottaa.kiva tarina, kiitos. Muistin kyllä tuon rahannuutoksen, meillä isä keräili rahoja, vaan en tuota rahaa ainakaan muistanut. Silloinhan 500mk (5mk) sai jo kaupastakin jotain, ihan ostetuksi. Olumpiaraha hänellä oli. Ja noita pieniä hopearahoja. Tuli taas uusi juttu, ihan kiva.
Olipa sinulla tuuria, kun sait puretuksi tuon kaupan, monillehan on käynyt huonosti, noissa asioissa.
Pitäisin minäkin tuollaista onnenrahana ;S - Pettikö muisti?
"Kotoa lähdin lopullisesti 14 vuotiaana ja siitä saakka olen huolehtinut itsestäni".
Jäikös se kansakoulun jälkeinen jatkokoulu käymättä? Vai miten selvisit 7 1 luokkaa jos 7-vuotiaana kouluun menit? - mummonmökistä
Pettikö muisti? kirjoitti:
"Kotoa lähdin lopullisesti 14 vuotiaana ja siitä saakka olen huolehtinut itsestäni".
Jäikös se kansakoulun jälkeinen jatkokoulu käymättä? Vai miten selvisit 7 1 luokkaa jos 7-vuotiaana kouluun menit?eikä petä vieläkään. Täytin heinäkuussa 14 vuotta ja kävin syksyllä supistetun kansalaiskoulun, joka kesti 2 kuukautta. Lähdin töihin heti koulusta päästyäni ja tietääkseni olen täyttänyt 15 vuotta seuraavassa heinäkuussa. Vaikka koulu olisi kestänyt kokonaisen lukukauden, olisin ehtinyt lähteä kotoa 14- vuotiaana.
Miksi sinulla muuten on syytä epäillä, että valehtelen? Minun ei tarvitse valehdella asioita, jotka ovat tarvittaessa täysin todistettavissa. Olisin minä saattanut viipyä kotona pidempäänkin jos olisi annettu, mutta meiltä oli lähdettävä kun käsky kävi. - Pettikö muisti?
mummonmökistä kirjoitti:
eikä petä vieläkään. Täytin heinäkuussa 14 vuotta ja kävin syksyllä supistetun kansalaiskoulun, joka kesti 2 kuukautta. Lähdin töihin heti koulusta päästyäni ja tietääkseni olen täyttänyt 15 vuotta seuraavassa heinäkuussa. Vaikka koulu olisi kestänyt kokonaisen lukukauden, olisin ehtinyt lähteä kotoa 14- vuotiaana.
Miksi sinulla muuten on syytä epäillä, että valehtelen? Minun ei tarvitse valehdella asioita, jotka ovat tarvittaessa täysin todistettavissa. Olisin minä saattanut viipyä kotona pidempäänkin jos olisi annettu, mutta meiltä oli lähdettävä kun käsky kävi.Ei ollut minun aikanani supistettua kansalaiskoulua. Oli yksivuotinen jatkokoulu seitsenvuotisen kansakoulun jatkoksi. Joskus minun jälkeeni vasta muuttui kansalaiskouluksi. Taisi olla välillä kaksivuotinenkin se jatkokoulu, en ole varma. Supistetusta kansalaiskoulusta en ole kuullutkaan. Milloin sellainen oli?
- mummonmökistä
Pettikö muisti? kirjoitti:
Ei ollut minun aikanani supistettua kansalaiskoulua. Oli yksivuotinen jatkokoulu seitsenvuotisen kansakoulun jatkoksi. Joskus minun jälkeeni vasta muuttui kansalaiskouluksi. Taisi olla välillä kaksivuotinenkin se jatkokoulu, en ole varma. Supistetusta kansalaiskoulusta en ole kuullutkaan. Milloin sellainen oli?
hieman siitä, missä on koulua käynyt. Olen Pohjois-Suomesta ja siellä ainakin oli niin vuotena 1962. Kansalaiskoulu-kurssin pituus on ollut 298 tuntia, eikä se tietenkään sisältänyt kaikkia aineita. Tarkistin tiedot todistuksesta ja kehtaisin kirjoittaa numerotkin, sillä kymppejä ja ysejä ne näkyivät olevan! Naapurikunnasta kotoisin oleva mieheni (edesmennyt) oli käynyt supistettua kansakoulua jonkun talon pirtissä peräti kahtena vuotena, vaikka oli minua vain hieman vanhempi. Varsinaiseen kouluun hän pääsi, kun koulurakennus valmistui. Ei silloin koulutaksit kulkeneet, vaan pistettiin tossua toisen eteen. Suomessa on varmaan paljon sellaista mistä et ole kuullut!
- Noin on!!
mummonmökistä kirjoitti:
hieman siitä, missä on koulua käynyt. Olen Pohjois-Suomesta ja siellä ainakin oli niin vuotena 1962. Kansalaiskoulu-kurssin pituus on ollut 298 tuntia, eikä se tietenkään sisältänyt kaikkia aineita. Tarkistin tiedot todistuksesta ja kehtaisin kirjoittaa numerotkin, sillä kymppejä ja ysejä ne näkyivät olevan! Naapurikunnasta kotoisin oleva mieheni (edesmennyt) oli käynyt supistettua kansakoulua jonkun talon pirtissä peräti kahtena vuotena, vaikka oli minua vain hieman vanhempi. Varsinaiseen kouluun hän pääsi, kun koulurakennus valmistui. Ei silloin koulutaksit kulkeneet, vaan pistettiin tossua toisen eteen. Suomessa on varmaan paljon sellaista mistä et ole kuullut!
Voisin sanoa vuorostani, etten ole kuullutkaan vuoden kestävästä kansalaiskoulusta , puhuttiin jatkokoulusta.
Veljeni kävi sellaisen 1963, ja se oli vain puolilukukautta. 2,5kk syksyllä ja sama keväällä. Kun heidän jaksonsa syksyllä päättyi, alkoi heti uusi ryhmä - jouluun, ja keväällä samoin. Koulukyyti oli , kylän taksimies oli tehnyt kunnan kanssa diilin, ja pikkubussilla kuskattiin.
Nämä asiat ovat olleet paljonkin kuntien harkinnanvaraisia, joten ellei omassa kunnassa ole näin ollut - kannattaisi tutustua laajemmin, eikä alkaa vähättelemään ja inttämään!
Muistaen senkin , meitä on täällä liki 60v ja lähes 70:siä, ja ylikin kuten ovat kertoneet. Noina ikäero vuosina koululaitoksemme kävi suuria muutoksia, tuli yhtenäisempiä oppimisvelvotteita /luokka jne.
Me ns. nuoremmat 60:set, ihmettelemme näitä kertomuksia - kuinka kovaa on ollut , sen huomaa kirjoituksista. Olet oikeassa, meillä jokaisella on aukkoja tiedoissa, viksu sen myöntää! - kerro,,
Noin on!! kirjoitti:
Voisin sanoa vuorostani, etten ole kuullutkaan vuoden kestävästä kansalaiskoulusta , puhuttiin jatkokoulusta.
Veljeni kävi sellaisen 1963, ja se oli vain puolilukukautta. 2,5kk syksyllä ja sama keväällä. Kun heidän jaksonsa syksyllä päättyi, alkoi heti uusi ryhmä - jouluun, ja keväällä samoin. Koulukyyti oli , kylän taksimies oli tehnyt kunnan kanssa diilin, ja pikkubussilla kuskattiin.
Nämä asiat ovat olleet paljonkin kuntien harkinnanvaraisia, joten ellei omassa kunnassa ole näin ollut - kannattaisi tutustua laajemmin, eikä alkaa vähättelemään ja inttämään!
Muistaen senkin , meitä on täällä liki 60v ja lähes 70:siä, ja ylikin kuten ovat kertoneet. Noina ikäero vuosina koululaitoksemme kävi suuria muutoksia, tuli yhtenäisempiä oppimisvelvotteita /luokka jne.
Me ns. nuoremmat 60:set, ihmettelemme näitä kertomuksia - kuinka kovaa on ollut , sen huomaa kirjoituksista. Olet oikeassa, meillä jokaisella on aukkoja tiedoissa, viksu sen myöntää!Hei, puutumpa minäkin, voin toki muistaa väärinkin ;)
Kirjoitin tuossa aikaisemmin, menneeni ns, jatkokouluun, viimeiselle. Se oli kylläkin juuri kansalaiskoulu. Alaluokkia oli 6, ja sitten kaksi kansalaiskoulua, jos ei oppikouluun mennyt, osa neljänneltä, osa viidenneltä. Kansalaiskoulussa oli tuo liikelinja, ja kotitalouslinja.
Liikelinjalla oli sitä laskentoa, ja kirjanpitoa, paljon. Samoin konekirjoitusta oli. Kotitalous, puolestaan käsitöitä, ja kotitaloutta, kuten ruoan valmistusta enemmän. Ruotsia luimme molemmissa ryhmissä, englanti oli valinnainen aine, muistaakseni. Koko lukuvuodet kestivät, hesassa nuo, jo silloin.
Muistan naapurin, hieman vanhempi, käyneen vielä ns, jatkokoulua, joten muutos oli lähellä.
Hesa puolestaan viimeisenä tuli peruskouluun mukaan. lapseni vielä pyrki oppikouluun, joka muuttui sitten peruskouluksi, olikohan jo toisella luokalla? (oppikoulussa) - mummonmökistä
Noin on!! kirjoitti:
Voisin sanoa vuorostani, etten ole kuullutkaan vuoden kestävästä kansalaiskoulusta , puhuttiin jatkokoulusta.
Veljeni kävi sellaisen 1963, ja se oli vain puolilukukautta. 2,5kk syksyllä ja sama keväällä. Kun heidän jaksonsa syksyllä päättyi, alkoi heti uusi ryhmä - jouluun, ja keväällä samoin. Koulukyyti oli , kylän taksimies oli tehnyt kunnan kanssa diilin, ja pikkubussilla kuskattiin.
Nämä asiat ovat olleet paljonkin kuntien harkinnanvaraisia, joten ellei omassa kunnassa ole näin ollut - kannattaisi tutustua laajemmin, eikä alkaa vähättelemään ja inttämään!
Muistaen senkin , meitä on täällä liki 60v ja lähes 70:siä, ja ylikin kuten ovat kertoneet. Noina ikäero vuosina koululaitoksemme kävi suuria muutoksia, tuli yhtenäisempiä oppimisvelvotteita /luokka jne.
Me ns. nuoremmat 60:set, ihmettelemme näitä kertomuksia - kuinka kovaa on ollut , sen huomaa kirjoituksista. Olet oikeassa, meillä jokaisella on aukkoja tiedoissa, viksu sen myöntää!Kävimme tuon tuon kansalaiskoulukurssin kunnalliskodin (silloinen nimitys) kellarissa! Kunnalliskotiin oli siihen aikaan sijoitettu myös vammaiset vanhusten joukkoon. Mieleeni on jäänyt sydäntäsärkevänä asiana pieni tyttö. Hän katseli polvillaan kellarin ikkunoista meitä koululaisia. Oletettavasti hän olisi halunnut paremmin ikäistään leikkiseuraa, mitä hänellä ei ollut. Asuminen oli järjestetty jokun koulun lakkautettuun asuntolaan, minne oli bussikuljetus. Matka oli pitkä, mutta kotiin se oli vieläkin pidempi. Tietäkään ei vielä silloin ollut, joten kotiinmeno ei ollut edes mahdollista. Täytän juuri näinä päivinä 62- vuotta, joten ei nämä asiat ole tämän vanhempia.
- Noin on!
mummonmökistä kirjoitti:
Kävimme tuon tuon kansalaiskoulukurssin kunnalliskodin (silloinen nimitys) kellarissa! Kunnalliskotiin oli siihen aikaan sijoitettu myös vammaiset vanhusten joukkoon. Mieleeni on jäänyt sydäntäsärkevänä asiana pieni tyttö. Hän katseli polvillaan kellarin ikkunoista meitä koululaisia. Oletettavasti hän olisi halunnut paremmin ikäistään leikkiseuraa, mitä hänellä ei ollut. Asuminen oli järjestetty jokun koulun lakkautettuun asuntolaan, minne oli bussikuljetus. Matka oli pitkä, mutta kotiin se oli vieläkin pidempi. Tietäkään ei vielä silloin ollut, joten kotiinmeno ei ollut edes mahdollista. Täytän juuri näinä päivinä 62- vuotta, joten ei nämä asiat ole tämän vanhempia.
Tarkoitin kirjoituksessani viitata "Pettikö muisti" kirjoittajalle, hänhän ei kelpuuttanut tietojasi ja kertoi vain oman kuntansa sovellutukset ainoina oikeina.
Kuten kerroin, siihen aikaan oli kunnilla sananvalta aivan erilainen mitä nykyään. Itse en ole kansalais- jatkokoulua käynyt, neljänneltä luokalta siirryin oppikouluun. Tulipa vielä muistiin veljeni jatkokoulusta, nämä olivat molemmilla puoliskoilla kaksiviikkoa päällekkäin, oppiaine oli Yhteiskuntaoppi. Heitä oli niin paljon että se pariviikkoinen pidettiin vanhassa jo lakatussa kyläkoulussa.
Voi suru, tätä tyttöstä - näinhän se silloin oli, mistään virikkeistä tiedettykään - pois vain silmistä, mitä kirjallisuudesta olen käsitykseni saanut.
On niin paljon ollut siitä kiinni, mihin Suomen kolkkaan on syntynyt, ja varallisuus / varattomuus lienee suurin koulutuksiin. En sinua mitenkään loukata tarkoittanut. - mummonmökistä
Noin on! kirjoitti:
Tarkoitin kirjoituksessani viitata "Pettikö muisti" kirjoittajalle, hänhän ei kelpuuttanut tietojasi ja kertoi vain oman kuntansa sovellutukset ainoina oikeina.
Kuten kerroin, siihen aikaan oli kunnilla sananvalta aivan erilainen mitä nykyään. Itse en ole kansalais- jatkokoulua käynyt, neljänneltä luokalta siirryin oppikouluun. Tulipa vielä muistiin veljeni jatkokoulusta, nämä olivat molemmilla puoliskoilla kaksiviikkoa päällekkäin, oppiaine oli Yhteiskuntaoppi. Heitä oli niin paljon että se pariviikkoinen pidettiin vanhassa jo lakatussa kyläkoulussa.
Voi suru, tätä tyttöstä - näinhän se silloin oli, mistään virikkeistä tiedettykään - pois vain silmistä, mitä kirjallisuudesta olen käsitykseni saanut.
On niin paljon ollut siitä kiinni, mihin Suomen kolkkaan on syntynyt, ja varallisuus / varattomuus lienee suurin koulutuksiin. En sinua mitenkään loukata tarkoittanut.mutta vastasin Sinulle tarkoituksella, sillä tiesit mistä minä puhuin!
Nyt lopetan tämän höpinän ja lähden katselemaan "maalikyliä" ikäänkuin lomalaisena. Kirjoitan todella harvoin, mutta nyt aihe kiinnosti. Hyvää kesää ja muistellaan toistekin!
- jutta-juulia
Kaksitoista vuotiana olin eka kesätyössä porkkanaa ja juurikkaita harventamassa.
Ihana työpaikka. Töitä tehtiin aamukahdeksasta noin kello 13.00. Silloin talon miniä tuli ja kirjasi jokaisen tehdyt rivit, tarjosi mehua ja lähetti lapset kotiin. Isommat lapset tekivät myös töitä pari tuntia kun ilta viileni.
Lauantai oli palkkapäivä ja talossa leivottiin. Minä ja yksi kaverini saimme tuoretta leipää ja viiliä, joskus pullaa ja maitoa. Varmaan emäntä sääli meitä tikun laihoja lapsia. Rahat kiikutettiin isän kanssa pankkiin. Muistaakseni niistä osa meni luistimiin ja ja muuhun vastaavaan.
Varsinaista verotettavaa työtä tein sairaalaharjoittelijana kun olin 15. Töitä sain tehdä 1,5 kuukautta ja erikoisluvalla koska työpäivä oli pidempi kuin sen ikäiselle oli laissa sallittu.
Seuraavana kesänä olin jätskikioskin myyjänä ja syksyllä muutin kotoa Tukholmaan piikomaan.- kerro,,
Meitähän onkin monia, sveamamman syliin työn perässä lähteneitä. Ja palanneita sitten.
Meilläkin säästettiin kyllä noihin kaunareihin. Sain kummeiltani aina pienen rahasumman, synttäreinä, jouluna. Puolet kun olin säästänyt, isä sitten maksoi toisen puolen. Niin en joutunut nurmeksilla, ne " monoon terät luistimilla" kuin yhden talven opettelemaan.. 5v sain kaunarit sitten.
Pyörän sain 5-6v siihen jouduin kyllä vielä jälkeen tekemään määrättyjä töitä kotona. Kuten vedenkantoa, puiden pinoamista, tiskausta, kuivausta, marjojen poimimisen puskista. Kaupassa käyntiä.
Meillä ei leivottu, ilo olikin naapurin lapseton pariskunta, joilta sain tuoreita leipomuksia, ilman mitään vastapalvelusta. Heihin pidin yhteyttä vuosia, olivat niin ihania ihmisiä.
- vanheneva työläinen
En ymmärrä onko tämä ryhmä JO niin vanhaa että elämää on vain menneisyydessä. Yleensä dementtiset alkaa elää menneisyydessä muistellan oikein urakalla, mitä silloin enne oli.
Minua kiinostaa nyky hetki, nyky hetken ongelmat ja selviytyminen tulevasta vanhuudesta, poliittinen ilmapiiri ei suosi nyt vanhuutta , siis vanhoja, jotain tulis tehdä että ME vielä oltais nykyisyydessä elämässä kiinni.
Sodan jälkeen syntyneet on työhön joutuneet aivan lapsesta asti, heti harava käteen ku pystyssä pysyttiin, sen jälkeen jokainen on joutunut lähtemään leivän perään , on hajaanuttu ympäri suomea, mikä minnekkin, ja suomi nousi kohisten vauraaksi.
Mua ei kiinosta VIELÄ menneisyys, tahtoisin tähän päivään meille vanhenevalle väestölle, harrastuksia, ja enemmän meitä huomiion otettavan, kutsuttaisiin EDES neuvolaan, että saataisiin käsistys missä kehitysvaiheessa oikeesti olemme. Tietenkin oasa meistä on jo dementoituneita , menneisyydssä eläviä, mutta luulen osan olevan vielä kovastikkin tän hetkisessä elämässä kiinni, tahtoisi kuuluvansa vielä tarpeellisena yhteiskuntaan. NYT meidät on heitetty oman onnen varaan MUISTELEMAAN vain menneitä, EI KIITOS vielä !- kerro,,
-niin, eihän sinun tarvitse, hyvänen aika sentään. Menneisyys on kuitenkin muokannut meistä, niitä joita tänään olemme. Ilman menneisyyttä, ei ole tulevaisuuttakaan.
Suurin osa meistä, ei varmaankaan tarvitse minkäänlaista vanhusneuvolaa, ainakaan vielä. Olemme osa töissäkin käyviä, osa eläkkeellä, pikään lapsuudesta jatkuneen työnteon jälkeen.
Harrastamme kuka mitäkin, mutta muistelu on erittäin suosittua, myös nuoremmilla ikäpolvilla.
Lapsenikin kokoontuessaan, muistelevat elämäänsä, ennen,,
Politiikka ei kiinnosta keskustelemisena minua tippaakaan, olen poliitiikan kyllästämä, ja tiedän sen lainalaisuudet, ja pelin. Äänestämässä kuitenkin käyn, ja ketä, mitä, on oma asiani.
Lehdistä seuraan, useammastakin, se riittää minulle. Jos on asiaa poliitikoille, lähetän sähköpostia, helppoa ;) tiedän ja tunnen ikäpolveni poliitikoista useimmat, vaalipiirini alueelta, myös osan nuoremmista.
Meilläkö dementiaa, enpä usko, osaamme olla jättämättä isoja kirjaimia päälle, kun kirjoitamme. - vanheneva minäkin
Kuusikymppisenä on takana paljon elettyä elämää, ihmisiä ja tapahtumia, hyviä ja pahoja aikoja jotka ovat tehneet minusta sen mikä olen. Muistelen niitä mielelläni ne on osa omaa ja sukuni historia, mitä pahaa siinä on. Teen jopa sukututkimusta, onko sekin sinusta dementian merkki?
Eipä tuo estä tässä päivässä elämistä, on ystäviä ja tuttavia, seuraan politiikka ja ajankohtaisasioita, harrastan monenmoista, lapsenlapsia löytyy viisi. Toisin sanoen heidän kautta näen myös tämän päivän nuoren ja lapsen elämää ja miten erilaista se on. En koe mitenkään olevani yhteiskunnan ulkopuolella.
Olen onnekas ihminen, ei ole kolotuksia eikä metaboolista oireyhtymää, ainut lääke toistaiseksi on päivittäinen monivitamiinitabletti. Tiedän ihan hyvin missä menen, olen kehityspsykologiani lukenut, siinäkin on kovin monta suuntausta. Enemmän luotan terveeseen järkeen ja omaan tuntemukseen, en tarvitse siihen mitään neuvola. - 4,5-vuotta
Tuu eläkeläisten joukoon,huolehtimaan kunnosta,nauttimaan elämän kiireettömyydestä.
60 on vielä muutaman vuoden nuori,70 on auttamattomasti vanha. Ollaan muutama vuosi katseltu
tätä ajan kulumista.
Usko hyvä ihminen. Työelämän ja montun väliin pitää jäädä muutama mukava vuosi. Metsäluterilainen työmoraali.
Kuten isäni.
Vaikka verta pierren hamaan hautaan.
Ainahan sitä ihminen enemmän ja parempaa.
AikAjanaA voi ja on syYtäKin tarKaStelLla kaHteEn suUntaaN.
KumPikAan ei sUlJe poIs tOisTa- iloitkaa muistoista
Etkö todella ole huomannut, että me elämme todella laidasta laitaan, ja miksi olisi kielletty menneisyys, kun nykyyisyyttäkin ollaan kirjoitettu palstat puhki. Onko menneisyydessäsi jotain katumisen varaa, vai miksi et soisi sitä niille, joita muisteluttaa? On todella ihanaa, kun ihminen vielä muistaa muistoja. Minulta useat muistot ovat kadonneet vaikean kooman seurauksena.
Olisit edes iloinen, että on muistoja mitä muistella. Kaikki tuo kuuluu elämään, ihan niinkuin nykyhetkikin. Minä vaan ihmettelen, oletko todella silmät ummessa täällä elämässä, ettet näe nykyhetken kirjoituksia? - ???;
No miksi et hyvä ihminen mene kaltaistesi palstalle jauhamaan aatteistasi, jos ja kun huomaat ettemme välitä sinun kiihkoiluistasi puu pennin vertaa.
Sinä et sanele kuka mitäkin saa kirjoitella ja avauksia tehdä, pystytkö sen ymmärtämään?. Samaa marinaa ja sappeasi käyt vinkumassa monilla sivuilla, olet laisesi - anna myös muidenkin olla.
Tässähän ihan mukava ketju, on taas harvemmin tultua täällä käytyä.
Tuntuu tutulta käsialaltakin!
Niin, niistä ensimmäisistä töistä.
Tietysti maaseudulla ne eka työt olivat sokerijuurikkaan harvennus ja perunamaalla istutukset ja nostot.
Niissä hommissa käytiin kylän taloissa, kotona ei paljoa näitä töitä ollut, kun pieni tilkku oli peltoa.
Koulusta oli syksyllä perunaloma, että päästiin perunamaalle, huom. se oli pääsemistä, kun sai sitä omaa rahaa.
Lapsityövoimasta ei silloin puhuttu mitään.
Kansakoulusta päästyäni minulla oli välivuosi ennen rippikoulua, sen olin oikeassa työssä kuukausipalkalla kylän puhelinkeskuksessa "sentraalisantrana". Kotoa kävin sen kolmen kilometrin matkan polkupyörällä talvellakin, oli ilma mikä hyvänsä. Kahdeksaksi menin aamulla ja pois pääsin joskus viiden, kuuden maissa, ei tietoakaan kahdeksan tunnin päivistä. Palkka oli 6.000 markkaa ja ensimmäisellä tilillä ostin itselleni ulsterin.
Rippikoulun jälkeen en keskukseen enää mennyt, vaan olin piikomassa vähän siellä sun täällä ennen kuin mulle selvisi miksi alan isona.
Aloittajalle kiitos kivasta ketjusta ja hyvää kesää!- non-rec
Olen kirjoitellut täällä vasta ehkä 1,5 vuotta, joskus tiiviimmin (niinkuin nyt), joskus taas harvemmin. Olipa kiva Tellastiina kun kirjoitit, muistan nimmarisi kyllä. Monta muutakin alkuaikojen "vakkaria" on palstalta hävinnyt, joitakuita on ihan ikävä. Iloista ja aurinkoista kesän jatkoa Sinulle ja muillekin tietysti ;-)
Ja nyt takaisin laiturille makoilemaan... on nimittäin vielä ihan oikeata palkallista lomaa tässä ennen eläkepäivien alkamista. Ja ilma kuin morsian! - kerro,,
Hei vaan, "taas"! Eilen palsta tuntui nukkuvan ruususen unta, ja jussina oli muksut juuri muistelleet asioita nuoruudestaan, vedet valui silmistä, naureskellessa, miten erilailla hekin kokevat, ja muistavat. Se oli piristävä vierailu.
No, ajattelin meillä kaikilla olevan ainakin muistoja ekoista työpaikoista, josko olisi ketjun paikka? Kokeilin, ja aivan ihania kirjoituksia on tullut, kuten sinunkin. Toiset ovat jo lapsesta asti, rankkaakin työtä tehneet.
Sinäkin pienestä koululaisesta, pelloilla möyrinyt, selkä kyyryssä.
Niin, eipä ole sentraalisantrojakaan enää. Aika nuorena olitkin päässyt puheluiden välittäjäksi. Eipä silloin osattu ajatellakaan, joskus puhuvamme ympäri maapalloa pieni "aski" kädessä. Niin se kehitys on valtavan harppauksen tässäkin ottanut.
Oikein mukavaa kesän jatkoa sinullekin Tellastiina, kiitos, ja "kohdataan taas".
Oi voi, melkein tippa linssiin tuli, kun luin, että joku muistaa.
Mulla taitaa olla kolmen ja puolen vuoden paikkeilla siitä, kun tänne tulin.
Sen aikaisia nikkejä ei taida olla kuin vuosiluku ja Olivian joskus harvoin näkee.
Siitä pellolla olemisesta vielä sen verran, että sokerijuurikasta harvennettiin kontaten, oli siinä polvet koetuksella, jotain topinkeja kierrettiin polvien ympärille, sitten toiseen kertaan myöhemmin möyhennettiin pitkävartisten kuokkien kanssa.
Nykyään kylvetään jo valmiiksi harvaan, eikä sinne pellolle ketään konttaamaan saisikaan.
Täälläkin joku moitti vanhojen muistelemisesta, samoin siskoni tytöt ovat sanoneet, että he on jo moneen kertaan kuulleet kaikki juurikasmaalla konttaamiset, mutta onhan se hyvä nuorempienkin saada tietää mitä vanhemmat ovat aikoinaan tehneet.
Onko niin, että elämä on jo niin tapahtumaköyhää, että pitää vanhoja muistella - tiedä häntä!
Mukavaa on vanhojakin muistella!- kerro,,
Empä usko, tapahtumaköyhyyteenkään, eihän nuorempi kiireinen sukupolvi sitä harrastaisi, jos niin olisi. Se on harmitonta, omien juuriensa tuntemista. Monista tapahtumista ammentaa voimaa, tähän päivään. Useimminkin ehkä voisi noita miettiä, huomaisi, miten paljon paremmin asiat ovatkaan nyt.
En haluaisi palata lapseksi, nuoreksi, vaan olen ihan iloinen, elämästä tässä ja nyt. Minusta ihmisen elämänkaari on mielenkiintoinen.
Oli hauska huomata, miten saman perheenkin lapset, saman asian, erilailla muistivat. Kuka mitenkin sen kokenut. Kavereistaan monet myös erimieltä, opiskelujutuista.
Opettavainen ja hauska oli heidänkin muistelonsa.
Eikös sanota;jotta he muistaisivat,,,
Kiva kun oot olemassa, muistellaan me vaan, onhan niitä reppuun mahtunutkin.
- S.Sykregen
Sain tehtäväkseni ´formata´ pieniä lautasia. Savimassaviipale piti laittaa pyörivälle alustalle ja panaa se kädellä niin, että se pysyi kohdallaan. Sitten painettiin kiinteä terä siihen ja alustalla pyörivä lautanen sai muotonsa.
Työnjohtajani eli mesu oli Backbergin Eikka. Hyväntahtoinen nuorimies. Ikävä kyllä turhauduin, kun hän hylkäsi joka päivä tekemäni lautaset. Koko kesänä en saanut hyväksyttyä lautasta syntymään. Yritin kysyä vanhemmalta naispuoliselta työläiseltä mikä vika lautasissani mahtoi olla. Tunsin itseni häiriköksi, kun sanoi ettei jouda neuvomaan, kun tekee urakalla lautasia.
Palkkaa sain 51 markkaa tunnilta ja kun olin vain 14 vuoden ikäinen sain tehdä vain kuuden tunnin työpäiviä.
Iltapäivisin soittivat musiikkia ja ämyreistä kuului joka päivä ´Ruusuinen hetki´ niminen laulu. Sen esitti ranskaksi Edit Piaf.
Tällainen oli eka kesätyöpaikkani. Anteeksi, taidan olla väärällä ikäryhmäpalstalla, mutta kuitenkin.- kerro,,
Voi, uskon turhauttaneen, tuollaisen. Aika kumma, ettei kukaan opettanut, kun palkkaakin maksettiin, sinulle.
Ihan kiva tuokin tarina, kesätyöstäsi, eli silloin jo oli tuo 6h aika alaikäisillä, (16v)?
Eipä minua ainakaan haittaa, "aitojen yli-ali meno", monet tältäkin palstalta näkyvät kirjoittelevan myös muilla ikäpalstoilla, ihan sallittuahan se on.
- Lets´ twist again
Tsupparina sahalla. Olin 14-vuotias, eli vuotta nuorempi kuin muut, jotka sinä kesänä1965 palkattiin. Vannotettiin olemaan paljastamatta ikääni, viisitoista täytin vasta lokakuussa. Oi voi sitä ihanuutta, kun ensimmäinen kuukauden palkka oli pussissa. Illalla suoraa päätä paikalliselle kioskille, karkkeja, jaffaa ja tottakai myös kavereille. Beatlespaita piti hankkia, mutta eihän rahat riittäneet. Niinpä ostin Suosikin, jossa idolit komeilivat. Tosin äitikkä pisti roskiin keskiaukeaman julisteen. Ei ehtinyt seinälle. Pitkätukat, paheellisia silloin. Juu, mutta siitäkin toivuttiin. All my lovingin tahdissa tanssittiin Yyterissä monina kesinä:)
- maarina
vieraalla töissä, tosin vain kuukauden ajan. Olin karjakon apulaisena, kartanossa. Rahat meni kotiin, en saanut käyttööni penniäkään siitä 500mk. Olin n. 15v tarkkaan en muista.
Varsinainen kokopäivätyö oli linja-auton rahastajana, palkka 300mk/kk, ne meni ruokaan ja vuokraan. Ei sillä summalla paljon shoppailtu. Silloin olin 16v.
Maatalon töitä vielä siinä sivussa, kotona käydessä. - kerro,,
Oho, kävit heti törsäilemään ;)
Olet ensimmäinen, josta kuulen, ettet saanut Beatlesien julistetta laittaa.
Olen sen verran vanhempi, ettei kolahtanut minuun, olin Elvisfani. Olin jo äiti, ja naimisissa, kun tuo nelikko nousi listoille. Vasta varttuneempana, jotkin kappaleet kolahtivat, joista pidän. Voi olla sekin, etten asunut suomessa silloin, kun tuo buumi tuli.
Sait sentään pitää palkkasi, hienoa. - kerro,,
maarina kirjoitti:
vieraalla töissä, tosin vain kuukauden ajan. Olin karjakon apulaisena, kartanossa. Rahat meni kotiin, en saanut käyttööni penniäkään siitä 500mk. Olin n. 15v tarkkaan en muista.
Varsinainen kokopäivätyö oli linja-auton rahastajana, palkka 300mk/kk, ne meni ruokaan ja vuokraan. Ei sillä summalla paljon shoppailtu. Silloin olin 16v.
Maatalon töitä vielä siinä sivussa, kotona käydessä.Moi, sinullahan oli kova kuri, ettet lainkaan saanut työsi tuloksista nauttia ;(
Tuo sinunkin toinen työsi, rahastaja, on jo unholaan painunut. Tuhansia työpaikkoja meni siinäkin, kun moinen lopetettiin. Eipä ihme, kun ihan nuoret ei pääse mihinkään, kun monet ammattinimikkeeet häipyneet taivaantuuliin.
Aika yleistähän oli, palkan pienuus, kontra kulut. Monethan asuivat, neljäkin samassa huoneessa, alivuokralaisina, saadakseen rahan riittämään myös huvituksiin, ja vaatteisiin. Silloin oli helppoa pysyä hoikkana ;) ruoastahan sitä tingittiin usein. - okkigaam
kerro,, kirjoitti:
Oho, kävit heti törsäilemään ;)
Olet ensimmäinen, josta kuulen, ettet saanut Beatlesien julistetta laittaa.
Olen sen verran vanhempi, ettei kolahtanut minuun, olin Elvisfani. Olin jo äiti, ja naimisissa, kun tuo nelikko nousi listoille. Vasta varttuneempana, jotkin kappaleet kolahtivat, joista pidän. Voi olla sekin, etten asunut suomessa silloin, kun tuo buumi tuli.
Sait sentään pitää palkkasi, hienoa.Kolmena kesänä kouluaikaan olin sukulaisille lapsenpiikana, en saanut palkkaa, kait se mummulle suoraan maksettiin.
Alle kymmenvuotiaana olin tädin miehen kanssa ropsia aisaamassa, ei ihan tyttölapsen hommaa.
Koulu päättyi olin 14v eka verollinen työpaikka oli Järvenpään Kauris kenkä. Vintissä vuorikangasta liimaamassa nahkaan. Palkka tunnilta 75mk. Kun Pyydettiin Marjatan kanssa palkankorotusta sanoi pomo, ettei mistään saada niin hyvää palkkaa. Otettiin samantien lopputili, noustiin junaan ja helsinkiin. pääsin SOK tehtaille sisälähetiksi, kaupunkia opin tuntemaan kun olkona myös vietiin tavaroita. Palkka oli huimat 125mk tunti. Asuin yksin j:päässä, vanhiksessa ja koko vuoden maksoin myös vuokran. Ei siitä rahaa säästöön jäänyt. Kun seuraavana kesänä mummu pääsi vanhainkodista alkoi mieron tie. Ei päästänyt sisälle eikä armahtanut muutenkaan- Vasta jokunen vuosi sitten tajusin pitäneeni hänelle asuntoa koko sen ajan. Sillä samalla reissulla olen vaikka työpaikat ovat vaihtuneet. Joskus uskon, että kun niin aikaisin aloin itsenäisen elämän, niin siksi pääsin myös eläkkeelle paljon aikaisempaa kun laki sallisi.
Maagikko - non-rec
okkigaam kirjoitti:
Kolmena kesänä kouluaikaan olin sukulaisille lapsenpiikana, en saanut palkkaa, kait se mummulle suoraan maksettiin.
Alle kymmenvuotiaana olin tädin miehen kanssa ropsia aisaamassa, ei ihan tyttölapsen hommaa.
Koulu päättyi olin 14v eka verollinen työpaikka oli Järvenpään Kauris kenkä. Vintissä vuorikangasta liimaamassa nahkaan. Palkka tunnilta 75mk. Kun Pyydettiin Marjatan kanssa palkankorotusta sanoi pomo, ettei mistään saada niin hyvää palkkaa. Otettiin samantien lopputili, noustiin junaan ja helsinkiin. pääsin SOK tehtaille sisälähetiksi, kaupunkia opin tuntemaan kun olkona myös vietiin tavaroita. Palkka oli huimat 125mk tunti. Asuin yksin j:päässä, vanhiksessa ja koko vuoden maksoin myös vuokran. Ei siitä rahaa säästöön jäänyt. Kun seuraavana kesänä mummu pääsi vanhainkodista alkoi mieron tie. Ei päästänyt sisälle eikä armahtanut muutenkaan- Vasta jokunen vuosi sitten tajusin pitäneeni hänelle asuntoa koko sen ajan. Sillä samalla reissulla olen vaikka työpaikat ovat vaihtuneet. Joskus uskon, että kun niin aikaisin aloin itsenäisen elämän, niin siksi pääsin myös eläkkeelle paljon aikaisempaa kun laki sallisi.
MaagikkoOlet joskus ennenkin tästä kirjoittanut, eli mm. asunnon pitämisestä mummolle. Ihan tarkkaan ei teidän "asetelma" minulle auennut, enkä oikein sitä vanhaa jutskaa muista enää. Jotenkin vain tuli surullinen olo puolestasi, niinkuin silloin aikaisemminkin kun tekstiäsi luin.
Ei ole ollut elämä helppoa Sinulle. Kaikkea hyvää jatkoon. - kerro,,
okkigaam kirjoitti:
Kolmena kesänä kouluaikaan olin sukulaisille lapsenpiikana, en saanut palkkaa, kait se mummulle suoraan maksettiin.
Alle kymmenvuotiaana olin tädin miehen kanssa ropsia aisaamassa, ei ihan tyttölapsen hommaa.
Koulu päättyi olin 14v eka verollinen työpaikka oli Järvenpään Kauris kenkä. Vintissä vuorikangasta liimaamassa nahkaan. Palkka tunnilta 75mk. Kun Pyydettiin Marjatan kanssa palkankorotusta sanoi pomo, ettei mistään saada niin hyvää palkkaa. Otettiin samantien lopputili, noustiin junaan ja helsinkiin. pääsin SOK tehtaille sisälähetiksi, kaupunkia opin tuntemaan kun olkona myös vietiin tavaroita. Palkka oli huimat 125mk tunti. Asuin yksin j:päässä, vanhiksessa ja koko vuoden maksoin myös vuokran. Ei siitä rahaa säästöön jäänyt. Kun seuraavana kesänä mummu pääsi vanhainkodista alkoi mieron tie. Ei päästänyt sisälle eikä armahtanut muutenkaan- Vasta jokunen vuosi sitten tajusin pitäneeni hänelle asuntoa koko sen ajan. Sillä samalla reissulla olen vaikka työpaikat ovat vaihtuneet. Joskus uskon, että kun niin aikaisin aloin itsenäisen elämän, niin siksi pääsin myös eläkkeelle paljon aikaisempaa kun laki sallisi.
MaagikkoEipä ollut sinunkaan alkusi, kovin helppo. Lapsityövoimaa, palkatta.
Tosiaankin, jos asunnon vuokran maksoit koko ajan, teit kyllä ison lahjan mummullesi. Sitten vielä matkakulut päälle, ei nekään ihan halpoja, päivittäin kulkea.
Kovin on koeteltu sinuakin. Olen tainnut olla onnekas, kun sentään kotiin en koko palkkaani vaadittu, vaikka yhteenottoja käytiinkin, summasta. Ja, työni hankin vapaaehtoisesti itse, juurikin rahan takia. Sinun oli tehtävä, siinä iso ero.
Toivon leppoisia eläkepäiviä sinulle, myös muillekin jo päässeille, ja tuleville.
- kerro,,
Kiitokset teille kaikille muistelijoille. Oli paljon tarinoita, toiset sai ajattelemaan, paljonkin.
Yhtä tavallaan ihmettelen, kukaan ei ollut mansikkapitäjissä, poimijana ollut? Pääkaupunkiseudultakin, bussilasteittain, nuoria lähti sinne kesätöihin, jonkinlainen yhteismajoitus oli järjestetty. Muistan monen koulukaverini siellä tiloilla parinakin kesänä olleen.
Tuli varsinkin tänään tuo mieleeni, kun lapsenlapseni olivat olleet itsepoimintatilalla poimimassa, ja mummillekin toivat pari kiloa, makoisia mansikoita, autonlainauksesta palkkioksi.
Oikein rattoisaa kesää, auringolla tai ilman, sopivasti sadettakin välillä.
Kiitos!- 1943
kun joskus vähän yli kymmenvuotiaana olin naapurissa sitomassa ruislyhteitä. Äiti otti palkaksi säkillisen rukiita, oman rukiin halla vei. Minusta tuo oli erittäin epäoikeudenmukaista, varmaan oli tarpeen. Tätä kesätyötä ei ole. Lapseni oli naapurin mansikkamaalla teini-ikäisenä. Molemmat ptävät vieläkin marjastamisesta ja mansikan itsepoiminnasta.
- kerro,,
1943 kirjoitti:
kun joskus vähän yli kymmenvuotiaana olin naapurissa sitomassa ruislyhteitä. Äiti otti palkaksi säkillisen rukiita, oman rukiin halla vei. Minusta tuo oli erittäin epäoikeudenmukaista, varmaan oli tarpeen. Tätä kesätyötä ei ole. Lapseni oli naapurin mansikkamaalla teini-ikäisenä. Molemmat ptävät vieläkin marjastamisesta ja mansikan itsepoiminnasta.
Olikin vielä tullut, tarina lisää. Ihan mukavaa, vaikkakin tuo sinun palkatta jääminen, ei sitä ollutkaan. Mielestäni aina voisi lasta palkita jotenkin, varsinkin vieraalle työnteosta. Taisi vain tavat olla aiemmin erilaiset?
Halla siis voi naapurin säästää, ja vierestä viedä. Maan korkeuserojako?
Meillä kukaan ei ollut työnteossa, mansikkapellolla, mutta sekä lapset, että lapsenlapset tuota itsepoimintaa harrastavat. Se oli vuosia meidän yhteinen kesäjuttu. Mukavalta tuntui, kun jo "aikuiset" lapsenlapsetkin jatkavat. Mulla ei polvet ja selkä oikein enää kestäisikään. Lupasivat uudelleen mennä pääsadon aikaan.
Kiva kun sinunkin lapsesi arvostavat kotimaisia marjoja, ja niitä poimivat.
Metsämarjoja nämä minun jälkeläiset ei oikein mielellään kerää, ostavat torilta, tai maanteiden varrella olevista myyntipisteistä.
Olen onnekas, saan naapureilta, ja eräs ystäväni kerää myös minulle.
- Raspikurkku
Olin 13, samana keaänä täytin 14. Työnä oli sahan voimalaitoksen tulipesien ja kattiloiden puhdistus. Likaisempaa hommaa on vaikea keksiä. Seuraavana kesänä pääsin tukkien lajittteluun. Ulkotyö ja kädet pysyi takuulla puhtaana keksin varressa, Koko ajan tehtiin 8-tunnin päivää, joskus jopa ylitöitäkin. Lain noudattaminen ei ollut niin tarkaa siihen aikaan ja me olimme sentään todella ison firman palkkalistoilla,
- vm.46
töissä ;)
Petkeleillä raavittiin märistä tukeista kuoria, kuoritut tukit hihnaa myöten sisään sahalle jatko käsittelyyn.
Meitä oli neljä tyttökaveria kesätöissä, pääasiassa lautatarhalla, "ylösottajina" Tukkimiehen kirjanpitoa.
Kyllä me vaunuihinkin lastattiin lautojakin tai työnneltiin niitä vaunuja kiskoja pitkin. Ja keräiltiin päreitä paanojen alta.
Ensimmäinen työpaikkani, mutta hauskin. Hyvin tienattiin. Ylitöitäkin tehtiin. Oltiin n. 15-16 vuotiaita.
Varsinainen sahatyö jäi vieraaksi, mutta työ auringon paisteessa ulkona(silloin ainakin paistoi aina aurinko ;) rusketti lman voiteitakin. - laitu-rilla
Olin sisareni lasten hoitajana 18 ja 6 kk ikäisiä sisaruksia, itse oli 10v yhdessä itkettiin ja opeteltiin tulemaan toimeen.
Sisareni perheelle rakennettiin taloa ja häntäkin siellä tarvittiin joka päivä, heillä oli myös karjaa joten rakennusreissulla hoitivat lypsyt ymuut.
Olimme kolmisin suurimman osan päivästä, alakerran emäntä katsoi heitä sen aikaa mitä kauppareissu keskellä päivää kesti, siellä oli sitten ruoka valmiina minullekin, samalla toin myös vuokraemännän ostokset.
Koko loman ajan olin siellä eikä se ollut hankalaa kuin alkuun kaikki sujui kun opin niksit.
Palkka tuolta ajalta oli kiiltonahkakengät! Ne oli niin hienot ja kauniit että taisin nukkua ne jalassa ensimmäisen yön kun palasin ansiosta kotiin. - kerro,,
Hei, lisää vieläkin, mukavaa. Olin tuolla viron puolella käymässä, ja eilen en tiennyt, tulenko tänään jo pois, joten olin päättämässä ketjua, mutta ihan kivahan on näitä muistoja lisää saada.
Miehillä, tai siis pojilla, tuo saha ja yleensä metsätyöt, tuntuu yleisiäkin olleet. Hyvin nuorena sinäkin, aloitit.
Kumma kun siellä ei noita työaikalakeja noudatettu, miksiköhän? Vai tuliko ne sitten sen jälkeen?
Raskasta työtä, nuorena kasvavana miehenä, on teillä ollut.
Hyviä vointeja sinulle. - kerro,,
vm.46 kirjoitti:
töissä ;)
Petkeleillä raavittiin märistä tukeista kuoria, kuoritut tukit hihnaa myöten sisään sahalle jatko käsittelyyn.
Meitä oli neljä tyttökaveria kesätöissä, pääasiassa lautatarhalla, "ylösottajina" Tukkimiehen kirjanpitoa.
Kyllä me vaunuihinkin lastattiin lautojakin tai työnneltiin niitä vaunuja kiskoja pitkin. Ja keräiltiin päreitä paanojen alta.
Ensimmäinen työpaikkani, mutta hauskin. Hyvin tienattiin. Ylitöitäkin tehtiin. Oltiin n. 15-16 vuotiaita.
Varsinainen sahatyö jäi vieraaksi, mutta työ auringon paisteessa ulkona(silloin ainakin paistoi aina aurinko ;) rusketti lman voiteitakin.Oho, siis tytötkin! Eikö teidän kylällä ollut poikia tuohon, vai oliko se muutenkin ihan naisten hommaa?
Olen tietämätön noista töistä, siksi kyselen? Saitko sinä pitää palkkasi, vai ottiko koti osan?
Ulkotyöt olisikin kesällä mukavia, jos ei sada kaiken aikaa. Meilläpäin hautausmaille oli kova tunku kesätöihin, ja näkyy olevan edelleen. - kerro,,
laitu-rilla kirjoitti:
Olin sisareni lasten hoitajana 18 ja 6 kk ikäisiä sisaruksia, itse oli 10v yhdessä itkettiin ja opeteltiin tulemaan toimeen.
Sisareni perheelle rakennettiin taloa ja häntäkin siellä tarvittiin joka päivä, heillä oli myös karjaa joten rakennusreissulla hoitivat lypsyt ymuut.
Olimme kolmisin suurimman osan päivästä, alakerran emäntä katsoi heitä sen aikaa mitä kauppareissu keskellä päivää kesti, siellä oli sitten ruoka valmiina minullekin, samalla toin myös vuokraemännän ostokset.
Koko loman ajan olin siellä eikä se ollut hankalaa kuin alkuun kaikki sujui kun opin niksit.
Palkka tuolta ajalta oli kiiltonahkakengät! Ne oli niin hienot ja kauniit että taisin nukkua ne jalassa ensimmäisen yön kun palasin ansiosta kotiin.Oliko sulla pienempiä sisaruksia, kotona, eli oliko homma lainkaan tuttua? Ajatella, kyllä kymmenvuotias on tosi nuori, noin pienten kanssa. Eikö siskoasi, äitiäsi, hirvittänyt? Ei oltaisi varmaankaan ihan noin nuorille lapsiamme antaneet hoitoon? On sinulla työmaa ollut, huh, vaippaikäisiä molemmat.
Tänäpäivänä olisi varmaan heitteillejättö, tuon ikäisen kaitsijan hoitoon luottaminen.
Pienistä silloin iloittiin, kuin nuo kenkäsi. Teit valtavan työn, palkasi eteen, mutta sait sentään itsellesi, sitähän kaikki eivät saaneet. - mummonmökistä
sympatiaa kaikkia kohtaan, jotka ovat olleet nuorena puiden kanssa tekemisissä. Kuusitoistavuotiaana kulkeuduin vihdoin metsätyömaalle emännäksi. Työmaa oli aivan rajan pinnassa. Tie oli juuri valmistunut (metsäautotie) ja miehillä oli parakit tien päässä. Minä asuin harmaassa hirsitalossa ja pyöritin miesten ruokalaa todella alkeellisissa olosuhteissa. Onneksi siellä oli muutama vanhempi ja kiltti mies, jotka auttoivat puiden pilkkomisessa ja veden kantamisessa lähteestä.
Työpäivät olivat pitkiä ja raskaita, mutta nuorena sitä jaksoi ja palkkakin olin kohtalaisen hyvä. Oli se kovaa aikaa, mutta haikeana minä vaan sitä muistelen, kun tällaine tilaisuus tulee. - kerro,,
mummonmökistä kirjoitti:
sympatiaa kaikkia kohtaan, jotka ovat olleet nuorena puiden kanssa tekemisissä. Kuusitoistavuotiaana kulkeuduin vihdoin metsätyömaalle emännäksi. Työmaa oli aivan rajan pinnassa. Tie oli juuri valmistunut (metsäautotie) ja miehillä oli parakit tien päässä. Minä asuin harmaassa hirsitalossa ja pyöritin miesten ruokalaa todella alkeellisissa olosuhteissa. Onneksi siellä oli muutama vanhempi ja kiltti mies, jotka auttoivat puiden pilkkomisessa ja veden kantamisessa lähteestä.
Työpäivät olivat pitkiä ja raskaita, mutta nuorena sitä jaksoi ja palkkakin olin kohtalaisen hyvä. Oli se kovaa aikaa, mutta haikeana minä vaan sitä muistelen, kun tällaine tilaisuus tulee.Eipä ollut sinunkaan työsi, helpoimmasta päästä, ja vielä tuon ikäisenä. Varmaankin on raskasta ollut, koko ruokahuoltoa pyörittää. Kiva, et oli ystävällisiä metsureita joukossa, auttoivat sinua. Kumma kun vähäinenkin ystävällisyys saa monesti ylittämään itsensä, ja taas jaksaa.
Niinhän se on vieläkin, ystävällinen sana toiselta, ja taas paremmalta tuntuu.
Tuotiinko ne elintarvikkeet sinne, vai jouduitko niitä pitkältäkin hakemaan? - mummonmökistä
kerro,, kirjoitti:
Eipä ollut sinunkaan työsi, helpoimmasta päästä, ja vielä tuon ikäisenä. Varmaankin on raskasta ollut, koko ruokahuoltoa pyörittää. Kiva, et oli ystävällisiä metsureita joukossa, auttoivat sinua. Kumma kun vähäinenkin ystävällisyys saa monesti ylittämään itsensä, ja taas jaksaa.
Niinhän se on vieläkin, ystävällinen sana toiselta, ja taas paremmalta tuntuu.
Tuotiinko ne elintarvikkeet sinne, vai jouduitko niitä pitkältäkin hakemaan?Kaupasta tuotiin elintarvikkeet. Lähinnä lihaa, kahvia, silliä, sekä jauhot ja ryynit. Perunat, voi, kerma ja maito ostettiin lähitaloista. Emäntä sai vapaasti itse suunnitella ruokahuollon ja päättää hankinnoista (emäntä 16 v)! Oli sitä matkaakin 35-40 km! Leivoinkin silloin, pullaa ja munkkeja ainakin. Työ oli kuitenkin vapaata ja miehet olivat reiluja ja kiitollisia kaikesta,
Olihan se yksinkertaista, jos tätä päivää ajatellaan. Ei millään uskoisi, miten esim. tegnologia on mennyt eteenpäin näinä vuoikymmeninä. Ei ollut puhelimia eikä edes sähköä.
"Hulluna" twistasimme tansseissa (poliisin poika haki Anglialla) ja taas jaksettiin arkea pyöritää. Tuon urakan jälkeen lähdinkin Helsinkiin töihin ja kouluun ja se onkin sitten oma lukunsa, - kerro,,
mummonmökistä kirjoitti:
Kaupasta tuotiin elintarvikkeet. Lähinnä lihaa, kahvia, silliä, sekä jauhot ja ryynit. Perunat, voi, kerma ja maito ostettiin lähitaloista. Emäntä sai vapaasti itse suunnitella ruokahuollon ja päättää hankinnoista (emäntä 16 v)! Oli sitä matkaakin 35-40 km! Leivoinkin silloin, pullaa ja munkkeja ainakin. Työ oli kuitenkin vapaata ja miehet olivat reiluja ja kiitollisia kaikesta,
Olihan se yksinkertaista, jos tätä päivää ajatellaan. Ei millään uskoisi, miten esim. tegnologia on mennyt eteenpäin näinä vuoikymmeninä. Ei ollut puhelimia eikä edes sähköä.
"Hulluna" twistasimme tansseissa (poliisin poika haki Anglialla) ja taas jaksettiin arkea pyöritää. Tuon urakan jälkeen lähdinkin Helsinkiin töihin ja kouluun ja se onkin sitten oma lukunsa,Niimpä, avunsaantikaan ei ollut parin napin painalluksen päässä, silloin.
Kun sähköäkään ei ollut, tuotiinko niitä tavaroita sitten useinkin, vai miten sait säilymään tuotteet, ja valmiit ruoat? Vai oliko se vain talvella? Asumuksia kuitenkin sitten lähettyvillä, onneksi. Nuo meijerituotteet, kun sieltä saitte.
Kiitti vastauksestasi, mukavaa lauantaita.
- at
Ekat oli suomessa- elämä 23v ja yli 40 ruotsissa.
Voisin kirjoittaa paksun kirjan.- at
Kiitos Teille jotka olette jatksaneet kertoa... minulle tulisi siitä kirja, sillä lyhyttä ei voi kertoa.
- kerro,,
at kirjoitti:
Kiitos Teille jotka olette jatksaneet kertoa... minulle tulisi siitä kirja, sillä lyhyttä ei voi kertoa.
Olisithan voinut työnimikkeen laittaa, mitä ensityöksesi teit?
Uskon, ja luulen, useimpien meistä mieluusti lukeneen näitä tarinoita. Jokaisellahan on joskus ollut se ensimmäinen työpaikka.
Vain yhden tiedän, joka ei koskaan ollut vieraalla töissä, jäi kotitilaansa hoitamaan, ja iäkkäitä vanhempiaan. Oli heidän iltatähtensä, ja ainoa lapsi. Itsekin löysi puolison, vasta keski-iässä, puoliso on tuttaviani, nykyisin molemmat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih496345Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6432641Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831209- 821133
Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.831114Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä601078Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2991076- 841055
- 66951
- 228854