4v. ei anna vauvojen nukkua

kaksoset on ja tytön kanssa yleensä pelataan joko pelejä tai leikitään ulkona silloin kun pojat nukkuu:) ei tarvi avustaa hoidossa, mutta jos itse tahtoo hoitaa veljiä tottakai saa auttaa:)

elisabet79 kirjoitti:

kaksoset on ja tytön kanssa yleensä pelataan joko pelejä tai leikitään ulkona silloin kun pojat nukkuu:) ei tarvi avustaa hoidossa, mutta jos itse tahtoo hoitaa veljiä tottakai saa auttaa:)

Lue lisää

minäkin häiriköisin

elisabet79 kirjoitti:

kaksoset on ja tytön kanssa yleensä pelataan joko pelejä tai leikitään ulkona silloin kun pojat nukkuu:) ei tarvi avustaa hoidossa, mutta jos itse tahtoo hoitaa veljiä tottakai saa auttaa:)

Lue lisää

on vanhempien taskussa, eikä siltä hievahda.

..mutta ei yleensä mikään kelpaa, joka asiaan sanoo: ei voi:( hiljaa meillä ei olla, koska halutaan että pojat tottuvat ääniin myös nukkuessaan. nukutan toisen pojan syliin sohvalla istuen, sillä välin kun toinen poika on kävelytuolissa tai koliikkikeinussa... ja tosiaan tuo avustaminen on sellaista, että ikinä emme pyydä auttamaan, mutta toisinaan tyttö itse pyytää esim. saanko minä juottaa vauvaa ja tottakai annamme olla mukana hoitamassa, kun kerran itse pyytää:) Mutta kävi mielessä, voisiko olla että hemmottelemme tytön pilalle, hän kun on saanut aina melkein kaiken mitä haluaa, lelujakaan kaupasta enää vaikeaa uusia löytää, kun kaikkea on jo osteltu:( ja muissakin asioissa annamme paljon periksi... emmekä ikinä käytä mitään rangaistuksia, ainoastaan koitamme selittää asiat puhumalla...

elisabet79 kirjoitti:

..mutta ei yleensä mikään kelpaa, joka asiaan sanoo: ei voi:( hiljaa meillä ei olla, koska halutaan että pojat tottuvat ääniin myös nukkuessaan. nukutan toisen pojan syliin sohvalla istuen, sillä välin kun toinen poika on kävelytuolissa tai koliikkikeinussa... ja tosiaan tuo avustaminen on sellaista, että ikinä emme pyydä auttamaan, mutta toisinaan tyttö itse pyytää esim. saanko minä juottaa vauvaa ja tottakai annamme olla mukana hoitamassa, kun kerran itse pyytää:) Mutta kävi mielessä, voisiko olla että hemmottelemme tytön pilalle, hän kun on saanut aina melkein kaiken mitä haluaa, lelujakaan kaupasta enää vaikeaa uusia löytää, kun kaikkea on jo osteltu:( ja muissakin asioissa annamme paljon periksi... emmekä ikinä käytä mitään rangaistuksia, ainoastaan koitamme selittää asiat puhumalla...

Lue lisää

4v. ei ole millään tavalla valmis ihminen.

Hän kasvaa ja kehittyy ja sieppaa reagointinsa asioihin aikuisen ilmeistä ja äänen sävystä.

Jokainen kasvava lapsi on oikeutettu saamaan huomiota hyväksyntää ja hellyyttä. HÄN 4v. ei ole apuriaikuinen. Kasvatus on tapahtuma, jolla ohjataan lapsen (4v.) käytöstä ja toimintaa haluttuun suuntaan. Et voi millään oikeudella vaatia neljävuotiasta käyttäytymään ajattelevan aikuisen tavoin.


Nykyään ei saisi tehdä kuin yhden lapsen uusavuttomuus on surkeaa.

21 kirjoitti:

4v. ei ole millään tavalla valmis ihminen.

Hän kasvaa ja kehittyy ja sieppaa reagointinsa asioihin aikuisen ilmeistä ja äänen sävystä.

Jokainen kasvava lapsi on oikeutettu saamaan huomiota hyväksyntää ja hellyyttä. HÄN 4v. ei ole apuriaikuinen. Kasvatus on tapahtuma, jolla ohjataan lapsen (4v.) käytöstä ja toimintaa haluttuun suuntaan. Et voi millään oikeudella vaatia neljävuotiasta käyttäytymään ajattelevan aikuisen tavoin.


Nykyään ei saisi tehdä kuin yhden lapsen uusavuttomuus on surkeaa.

Lue lisää

ikävä kyllä lasten kanssa on oltava myös tiukka. Lapsi kyllä uskoo, jos vanhempi laittaa rajoja. Mutta tarvii kuitenkin rajoja. Siis vaikka tekee mieli antaa periksi, niin silti aikuisena asetat rajat lapselle. Jos ei tekemiset kelpaa, niin pitää olla edes hiljaa.

elisabet79 kirjoitti:

..mutta ei yleensä mikään kelpaa, joka asiaan sanoo: ei voi:( hiljaa meillä ei olla, koska halutaan että pojat tottuvat ääniin myös nukkuessaan. nukutan toisen pojan syliin sohvalla istuen, sillä välin kun toinen poika on kävelytuolissa tai koliikkikeinussa... ja tosiaan tuo avustaminen on sellaista, että ikinä emme pyydä auttamaan, mutta toisinaan tyttö itse pyytää esim. saanko minä juottaa vauvaa ja tottakai annamme olla mukana hoitamassa, kun kerran itse pyytää:) Mutta kävi mielessä, voisiko olla että hemmottelemme tytön pilalle, hän kun on saanut aina melkein kaiken mitä haluaa, lelujakaan kaupasta enää vaikeaa uusia löytää, kun kaikkea on jo osteltu:( ja muissakin asioissa annamme paljon periksi... emmekä ikinä käytä mitään rangaistuksia, ainoastaan koitamme selittää asiat puhumalla...

Lue lisää

No eiköhän tuossa vastauksessasi ollutkin ongelman siemen. Nyt ne lelut kaappiin piiloon, ja annat niitä sieltä vain muutaman kappaleen tai lelusetin kerrallaan. Sama niille askartelu/itsenäisen työskentelyn tavaroille, mitä voit antaa sitten, kun yrität niitä kaksosia nukuttaa. Jos kaikki on aina saatavilla, väkisinkin tylsistyy...

Eiköhän ala tekemiset kiinnostaa, kun harvoin saa. Ja anna toki tuon ikäiselle sitä vastuuta. Jotain helppoja avustustehtäviä kaksosten suhteen.

elisabet79 kirjoitti:

..mutta ei yleensä mikään kelpaa, joka asiaan sanoo: ei voi:( hiljaa meillä ei olla, koska halutaan että pojat tottuvat ääniin myös nukkuessaan. nukutan toisen pojan syliin sohvalla istuen, sillä välin kun toinen poika on kävelytuolissa tai koliikkikeinussa... ja tosiaan tuo avustaminen on sellaista, että ikinä emme pyydä auttamaan, mutta toisinaan tyttö itse pyytää esim. saanko minä juottaa vauvaa ja tottakai annamme olla mukana hoitamassa, kun kerran itse pyytää:) Mutta kävi mielessä, voisiko olla että hemmottelemme tytön pilalle, hän kun on saanut aina melkein kaiken mitä haluaa, lelujakaan kaupasta enää vaikeaa uusia löytää, kun kaikkea on jo osteltu:( ja muissakin asioissa annamme paljon periksi... emmekä ikinä käytä mitään rangaistuksia, ainoastaan koitamme selittää asiat puhumalla...

Lue lisää

Olen aina sanonut,että lasten kasvatus on siitä mukava laji,että kaikki virheet osuvat taatusti omaan nilkkaan.Minkä jossain asiassa oikaiset,esim periksi antamisen,sen korkojen kanssa löydät oman nokkasi edestä.Samoin lelujen osto,helppo ostaa ja ajatella että on sit tekemistä,mut pieni lapsi ei osaa keskittyä ja lelut ei tunnu miltään,lopuksi niistä katoaa koko alunperin tarkoitettu nautinto.
Kannattaa miettiä,jos ei pärjää oman lapsensa kanssa esim 4vuotiaana,miten kuvitteleekaan pärjäävänsä hänen kanssaan 10 tai 14 vuotiaana?Kokemusta on,nyt jo vanhin 22v. Lapsen keinot senkun kovenee ja takautuvasti et auktoriteettiä saa.
Eli jokainen minun puolestani kasvattakoon lapsensa miten vapaasti haluaa,ilman rangaistuksia ja sääntöjä,mutta maailma ei siitä säännöttömäksi muutu eikä rangaistukset yhteiskunnastamme poistu,joten päin kasvoja tulevat ennemmin tai myöhemmin.On tullut kuunneltua näitä vanhempia,erilaisissa vanhempainilloissa valittamassa,kun meidän prinsessa ei ole tottunut siihen ei tähän ja häntä nyt sit kiusataan tai kavereita ei ole,kun itsekeskeisyys on huipussaan eikä yksikään täyspäiseksi kasvatettu lapsi jaksa prinsessaa.