Heip!
Olen varma siitä että, minulla on ADHD mutten uskalla hankkia diagnoosia, Elämä on yhtä helvettiä ja arki todella rankkaa (ollut aina).
Järjestyksen ylläpitäminen kotona on todella vaikeaa ja liian haastavaa.
Liikkeessä pitäisi olla jatkuvasti! ystäväni arvostelevat minua kovin sanoin kun eivät ymmärrä ettei arjen pyöritys ole minulle niin itsestään selvyys kuin heille ja tämä oikeasti saa minut lannistumaan :(
Silti olen mielestäni selvinnyt suht hyvin, vaikka normaali arki onkin todella haastavaa mutta vihdoin ja viimein toivoisin saavani tähän helpotuksen, diagnoosin ja lääkityksen.
Ongelman ydin onkin se minkä mainitsinkin etten uskalla hankkia diagnoosia koska pelkään että joudun syyniin tai että lapseni viedään pois minulta.
Molemmat lapsistani ovat tarkkoja, tunnollisia, rauhallisia ja fiksuja vaikka iältään ovat molemmat reilusti alle kouluikäisiä. Olen siis onnistunut mielestäni heidän kasvatuksessa, mutta huomaan jo heistä että heitä rasittaa minun poukkoilu, tavaroiden hukkaaminen ja muutenkin sekasortoinen olemus.
Lasteni kannalta olisi tärkeää että saisin diagnoosin, mutta se pelko lapsien kyttämiseen tai menettämiseen on liian suuri.
Onko ketään kohtalo toveria? selviytymistarinaa? neuvojaa? kaipaisin kipeästi apua.
Rankkaa
Vauhdikas-Mamma
1
558
Vastaukset
- aikuinen addi
addi, diagnoosin sain kun olin 33 v ja olen siitä kovin tyytyväinen. Lääkitystä käytän tarvittaessa.
Miksi ihmeessä et uskalla (?) hankkia diagnoosia? Tai siis mennä tutkimuksiin. Ei lapsia diagnoosin takia oteta huostaan, miksi ihmeessä otettaisiin?!
Itselläni on kolme lasta, kaikki alle kouluikäisiä. Olen tyäelämässä, pärjään ihan ok. jne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732845
- 642723
- 681802
- 241647
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä161610- 201570
- 151422
- 481277
- 381253
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91239