Syysterveiset onnellisilta lahjamunasolulasten vanhemmilta!Kerroimme heille pari viikkoa sitten kuinka heidän elämät alkaneet.Luonnollinen tilanne tuli,kun ovat katelleet olipa kerran elämä-dvd:tä ja ovat jo jonkin aikaa puhuneet siitiö-ja munasoluista.Lapsen kielellä kerroin minun munasolut olivat "pipiä" ja saimme kiltiltä naiselta terveitä munasoluja.Niistä ja isin siittiösoluista saimme teidät,rakkaamme.:) Johon vanhempi (6v.) tuumasi oivasti:"Elämän lahja!"Nuorempi on vasta 3-vuotias.Minun mielestäni sen parempi mitä pienempinä asian kuulevat ja ymmärrystason noustessa asiaa voi valottaa lisää.Avoimuus nähdäkseni hyväksi.Mutta jokainen valitsee oman tiensä.Lapsille kertomisen suhteen.Meillä asia ei koskaan ole ollut salaisuus;ystävät ja suku tietävät kyllä lastemme lähtökohdat.Voimahaleja kaikille lapsettomuudesta kärsiville!!!!!Olen aina hengessä mukananne!:):):)
Lahjamunasolulapset!
19
1285
Vastaukset
- peppi__
Ihana kirjoitus! Kiitos siitä. Nämä tekstit luovat aina tunteen, että maailma on sittenkin hyvä paikka ja aina on toivoa lapsettomuushoidoissakin ♥
Meillä yksi lapsi (saanut alkunsa ilman hoitoja) Nyt neljä vuotta ollaan yritetty toista. Lähes kaksi vuotta käyty hoidoissa. Pettymyksiä takana monta, mutta toivon liekki palaa jossain hiljaa.
Kaikkea hyvää teidän perheelle!- söpöliinit
Toivotan kovasti voimia teille!!!!!Meillekään ei se toinen ( kuin ei ensimmäinenkään) helpolla tullut ja tiedän sen tuskan,odottaa sitten sen 1. tai sen 2. kultaisen lapsen saamista!IHAN IHAN JOKAISELLE SYLIN TÄYDELTÄ JAKSUHALEJA!!!!!
- Petsku-78
söpöliinit kirjoitti:
Toivotan kovasti voimia teille!!!!!Meillekään ei se toinen ( kuin ei ensimmäinenkään) helpolla tullut ja tiedän sen tuskan,odottaa sitten sen 1. tai sen 2. kultaisen lapsen saamista!IHAN IHAN JOKAISELLE SYLIN TÄYDELTÄ JAKSUHALEJA!!!!!
Me ollaan avovaimoni kanssa kärsitty lapsettomuudesta reilu viisi vuotta. Tämän aikana olen sairastunut kahteen sairauteen, mitkä voi mahdollisesti periytyä! Lisäksi olen pienestä asti sairastanut sairautta missä on 50 prosentin mahdollisuus periytyä! Varsinainen lapsettomuuden syy on kuitenkin avovaimossa ja ilman hoitoja raskautuminen on lähes mahdotonta! Ensin kokeiltiin minun siittiöillä, vaikka kannoinkin periytyvää sairautta, mutta kun tässä matkalla olen sairastunut lisää niin tämä viimeinen hoito julkisella päätettiin tehdä luovutetuilla siittiöillä, koska olen tajunnut sen, että mulle on paljon tärkeämpää et vauva on terve kuin omaa lihaa ja verta!
Ensimmäinen tuoresiirto luovutetuilla siittiöilla tehtiin viime vuoden marraskuussa ja toivottua tulosta ei tullut silloinkaan! Pakaste siirrossa oltiin heti tammikuussa ja taas ei tullut toivottua lopputulosta!
Sitten pidettiin muutama kuukausi taukoa ja toukokuussa mentiin sillä ajatuksella hoitoihin, että käydään nyt siirtämässä ne pakkasessa olevat alkiot ja sen jälkeen lähdetään yksityiselle hoitoihin, jos siellä perehdyttäisiin vielä tarkemmin, että missä se vika on, kun alkio ei kiinnity kohtuun, vaikka aina siirrettäessä on kaikki näyttänyt hyvältä!
Sitten se tuli kuin puun takaa! Positiivinen testitulos ja nyt ollaan jo jonkun verran yli puolen välin ja kaikki on näyttänyt hyvältä, siis ultrissa! Vieläkään tätä ei tahdo uskoa todeksi vaan koko ajan on pieni pelko, että milloin se otetaan pois meiltä! Näin ei tietysti saisi ajatella, mutta nää viisi vuotta on vaan opettanut sen, että tässä elämässä on kaikki mahdollista!
Vaikka kannankin jo kolmea eri parantumatonta sairautta ja näistä yksi on etenevä neurologinen sairaus, jonka johdosta voi olla että olen pyörätuolissa muutaman vuoden kuluttua niin tämä lapsettomuus on silti ollut näistä henkisesti kaikkien vaikein hyväksyä! Voimia kaikille, jotka kamppailette lapsettomuutta vastaan! - -odottaen-
Petsku-78 kirjoitti:
Me ollaan avovaimoni kanssa kärsitty lapsettomuudesta reilu viisi vuotta. Tämän aikana olen sairastunut kahteen sairauteen, mitkä voi mahdollisesti periytyä! Lisäksi olen pienestä asti sairastanut sairautta missä on 50 prosentin mahdollisuus periytyä! Varsinainen lapsettomuuden syy on kuitenkin avovaimossa ja ilman hoitoja raskautuminen on lähes mahdotonta! Ensin kokeiltiin minun siittiöillä, vaikka kannoinkin periytyvää sairautta, mutta kun tässä matkalla olen sairastunut lisää niin tämä viimeinen hoito julkisella päätettiin tehdä luovutetuilla siittiöillä, koska olen tajunnut sen, että mulle on paljon tärkeämpää et vauva on terve kuin omaa lihaa ja verta!
Ensimmäinen tuoresiirto luovutetuilla siittiöilla tehtiin viime vuoden marraskuussa ja toivottua tulosta ei tullut silloinkaan! Pakaste siirrossa oltiin heti tammikuussa ja taas ei tullut toivottua lopputulosta!
Sitten pidettiin muutama kuukausi taukoa ja toukokuussa mentiin sillä ajatuksella hoitoihin, että käydään nyt siirtämässä ne pakkasessa olevat alkiot ja sen jälkeen lähdetään yksityiselle hoitoihin, jos siellä perehdyttäisiin vielä tarkemmin, että missä se vika on, kun alkio ei kiinnity kohtuun, vaikka aina siirrettäessä on kaikki näyttänyt hyvältä!
Sitten se tuli kuin puun takaa! Positiivinen testitulos ja nyt ollaan jo jonkun verran yli puolen välin ja kaikki on näyttänyt hyvältä, siis ultrissa! Vieläkään tätä ei tahdo uskoa todeksi vaan koko ajan on pieni pelko, että milloin se otetaan pois meiltä! Näin ei tietysti saisi ajatella, mutta nää viisi vuotta on vaan opettanut sen, että tässä elämässä on kaikki mahdollista!
Vaikka kannankin jo kolmea eri parantumatonta sairautta ja näistä yksi on etenevä neurologinen sairaus, jonka johdosta voi olla että olen pyörätuolissa muutaman vuoden kuluttua niin tämä lapsettomuus on silti ollut näistä henkisesti kaikkien vaikein hyväksyä! Voimia kaikille, jotka kamppailette lapsettomuutta vastaan!Aurinkoinen Hei kaikille!
Olipa kiva Petsku-78 lueskella joskus näitä "siittiötarinoitakin", suurin osa kun kuitenkin koskee luovutettuja munasoluja...
Itse -yllättäen- kuulu/n/mme tähän ensimmäiseen joukkioon ja tuntuu, että "siittiövertaistukea" ;) on vaikeahkoa löytää! Tilannetta kuitenkin mielestäni muuttaa (vrt.munasoluluovutus) jonkin verran se, että perinteisessä mielessä "suvunjatkaja" on tällä kertaa hän, joka tästä ajatuksesta luopuu...ja ovathan miehet kuitenkin marsista ja naiset venuksesta tms :-D
Meillä takana 2-3vuotta lapsettomuutta ja omilla soluilla 6 kpl epäonnistunutta ICSiä. Nyt sitten jonkun kumman onnenkantamoisen seurauksena raskaus vkolla 21 luovutussiittiöillä tehdyn inseminaation ansiosta! Miehen puolelta alunperinkin ongelmaa löytyi, mutta loppusuoralla ei enää tiedetty, missä kaikessa vika onkaan! Päätöksemme luovutussoluista-kummista vain-syntyi melko nopeasti, haaveena kuitenkin oli alunalkaenkin LAPSI. Adoptio-infoonkin jo ehdittiin...
Oman aikamme pohdittuamme ja keskusteltuamme, mies totesi, ettei biologia tee hänestä isää, joten eikun kokeiluun siittiöt! En voine kylliksi kiittää ja kumartaa miestäni, jonka laaja sydän tämänkin mahdollisuuden meille soi...Ihanaa, että TEIDÄNkaltaisianne löytyy!!!
Nyt sitten tasasin väliajoin(ehkä ärtymykseen asti...) - kai omaa epävarmuuttani - kyselen, onko miehelle tullut mieleen NYT, NYT tai NYT jotain, mikä asiassa mietityttää - kaikesta kun toivon avointa keskustelua. Mahtaa miehelläkin ajatukset vaihdella "prosessin" eri vaiheissa, niinhän se on omallakin kohdalla...?
Vaikka täällä "raskastellaan" jo sinänsä "pitkällä" ei taustamme tuomat "pikkuhuolet" ota ihan väistyäkseen, toisaalta yritämme iloita MAAILMAN ENITEN tästä ihmeestä-hetkessä eläen :)
Koettakaahan TE kaikki muutkin! Lisää vain ajatuksia tänne kiitos!
Tässä meidän stoorimme lyhyesti. - söpöliinit
-odottaen- kirjoitti:
Aurinkoinen Hei kaikille!
Olipa kiva Petsku-78 lueskella joskus näitä "siittiötarinoitakin", suurin osa kun kuitenkin koskee luovutettuja munasoluja...
Itse -yllättäen- kuulu/n/mme tähän ensimmäiseen joukkioon ja tuntuu, että "siittiövertaistukea" ;) on vaikeahkoa löytää! Tilannetta kuitenkin mielestäni muuttaa (vrt.munasoluluovutus) jonkin verran se, että perinteisessä mielessä "suvunjatkaja" on tällä kertaa hän, joka tästä ajatuksesta luopuu...ja ovathan miehet kuitenkin marsista ja naiset venuksesta tms :-D
Meillä takana 2-3vuotta lapsettomuutta ja omilla soluilla 6 kpl epäonnistunutta ICSiä. Nyt sitten jonkun kumman onnenkantamoisen seurauksena raskaus vkolla 21 luovutussiittiöillä tehdyn inseminaation ansiosta! Miehen puolelta alunperinkin ongelmaa löytyi, mutta loppusuoralla ei enää tiedetty, missä kaikessa vika onkaan! Päätöksemme luovutussoluista-kummista vain-syntyi melko nopeasti, haaveena kuitenkin oli alunalkaenkin LAPSI. Adoptio-infoonkin jo ehdittiin...
Oman aikamme pohdittuamme ja keskusteltuamme, mies totesi, ettei biologia tee hänestä isää, joten eikun kokeiluun siittiöt! En voine kylliksi kiittää ja kumartaa miestäni, jonka laaja sydän tämänkin mahdollisuuden meille soi...Ihanaa, että TEIDÄNkaltaisianne löytyy!!!
Nyt sitten tasasin väliajoin(ehkä ärtymykseen asti...) - kai omaa epävarmuuttani - kyselen, onko miehelle tullut mieleen NYT, NYT tai NYT jotain, mikä asiassa mietityttää - kaikesta kun toivon avointa keskustelua. Mahtaa miehelläkin ajatukset vaihdella "prosessin" eri vaiheissa, niinhän se on omallakin kohdalla...?
Vaikka täällä "raskastellaan" jo sinänsä "pitkällä" ei taustamme tuomat "pikkuhuolet" ota ihan väistyäkseen, toisaalta yritämme iloita MAAILMAN ENITEN tästä ihmeestä-hetkessä eläen :)
Koettakaahan TE kaikki muutkin! Lisää vain ajatuksia tänne kiitos!
Tässä meidän stoorimme lyhyesti.....ja LAHJASIITTIÖT!Täällä elän kanssanne raskauksienne iloa ja rukoilen niiden hyvin loppuun asti menevän!:):):) Kylläpä se niin tuttua tuo pelko on......Että se raskaus nyt annettu,,,,,ja josko vielä jotain pahaa tapahtuu..... Jos mahdollista,toisessa raskaudessa olin vielä pelokkaampi............Tsemihalit!!!!!!:):):)
- -odottaen-
söpöliinit kirjoitti:
....ja LAHJASIITTIÖT!Täällä elän kanssanne raskauksienne iloa ja rukoilen niiden hyvin loppuun asti menevän!:):):) Kylläpä se niin tuttua tuo pelko on......Että se raskaus nyt annettu,,,,,ja josko vielä jotain pahaa tapahtuu..... Jos mahdollista,toisessa raskaudessa olin vielä pelokkaampi............Tsemihalit!!!!!!:):):)
söpöliinit :) - ei kai tässä mitenkään HERKKÄNÄ ole, mutta viestisi aiheutti äkkinäisen pienimuotoisen "itkupurskahduksen"-ihan kuin olisi meinannut oksentaa itkun...Perässä tuli kyllä nauru omalle spontaanille reaktiolle :-D Haleja takaisin! Tunteella mennään ;)
- söpöliinit
-odottaen- kirjoitti:
söpöliinit :) - ei kai tässä mitenkään HERKKÄNÄ ole, mutta viestisi aiheutti äkkinäisen pienimuotoisen "itkupurskahduksen"-ihan kuin olisi meinannut oksentaa itkun...Perässä tuli kyllä nauru omalle spontaanille reaktiolle :-D Haleja takaisin! Tunteella mennään ;)
..lapset!I know!:) Kovasti tsemihaleja!!!!!!!!!!!:)
- Petsku-78
söpöliinit kirjoitti:
..lapset!I know!:) Kovasti tsemihaleja!!!!!!!!!!!:)
-Odottaen- Hienoa, että on muitakin "miehiä" ja tietysti naisia, jotka ajattelevat samalla tavalla, että eihän se biologia tee vanhempaa vaan aivan joku muu. Miehille sen myötäminen on varmasti paljon vaikeampaa kuin naisille, mutta todella hyvä, että niitäkin löytyy! :)
Itse en juurikaan ole(ainakaan vielä) ajatellut, että minä en ole tulevan lapseni biologinen vanhempi. Mielummin ajattelen, että annan tulevalle lapselle mahdollisimman hyvän alun tähän elämään ja eikä tarvitse pelätä, että hänellä olisi näitä minun sairauksiani, ainakaan minulta perittyjäni!
Me ollaan teitä -odottaen- muutama viikko edellä, joten jännittävä vuoden alku meille kummallekin on tulossa! :) - -Odottaen-
Petsku-78 kirjoitti:
-Odottaen- Hienoa, että on muitakin "miehiä" ja tietysti naisia, jotka ajattelevat samalla tavalla, että eihän se biologia tee vanhempaa vaan aivan joku muu. Miehille sen myötäminen on varmasti paljon vaikeampaa kuin naisille, mutta todella hyvä, että niitäkin löytyy! :)
Itse en juurikaan ole(ainakaan vielä) ajatellut, että minä en ole tulevan lapseni biologinen vanhempi. Mielummin ajattelen, että annan tulevalle lapselle mahdollisimman hyvän alun tähän elämään ja eikä tarvitse pelätä, että hänellä olisi näitä minun sairauksiani, ainakaan minulta perittyjäni!
Me ollaan teitä -odottaen- muutama viikko edellä, joten jännittävä vuoden alku meille kummallekin on tulossa! :)Juu, ei tuo biologia tee autuaaksi, vaikka jotkut niin luulee...Ja tosiaan lapsihan tässä oli pääasia eikä se DNA...!
Toisaalta ymmärrän TÄYDELLISESTI, että miehelle tulee/tullee hetkiä, kun syntyjä syviä miettii ja pohtii..."miksei sillä voi olla minun se, tämä ja tuo..." Siitä toki tulee surullinen mieli itsellekin, mutta eiköhän tuo mahdollinen elämän ihme pidä pääasiallisesti ajatukset ihan muissa jutuissa :) !
Ja kyllä Petsku-78, jännitystä riittää ihan jokaiselle päivälle ennen H-hetkeä! Nyt vähän tippui huolta sydämeltä, kun rakenneultrassa löytyi kuin löytyikin 4 lokeroa sydämestä ja läpät läpättävät, raajat, oikeanlaisia suonia ja silmää, suuta ja nenän sierainta :) Samaa ONNEA toivon IHAN KAIKILLE MUILLEKIN!!!
Eiku hyvää odotusta kaikille, kelle mihinkin vaiheeseen! Ehkä vielä tulee avattua ajatuksia tänne myöhemminkin - siihen asti - PERIKSIANTAMATTOMUUTTA ja JAKSAMISTA! -Odottaen- kirjoitti:
Juu, ei tuo biologia tee autuaaksi, vaikka jotkut niin luulee...Ja tosiaan lapsihan tässä oli pääasia eikä se DNA...!
Toisaalta ymmärrän TÄYDELLISESTI, että miehelle tulee/tullee hetkiä, kun syntyjä syviä miettii ja pohtii..."miksei sillä voi olla minun se, tämä ja tuo..." Siitä toki tulee surullinen mieli itsellekin, mutta eiköhän tuo mahdollinen elämän ihme pidä pääasiallisesti ajatukset ihan muissa jutuissa :) !
Ja kyllä Petsku-78, jännitystä riittää ihan jokaiselle päivälle ennen H-hetkeä! Nyt vähän tippui huolta sydämeltä, kun rakenneultrassa löytyi kuin löytyikin 4 lokeroa sydämestä ja läpät läpättävät, raajat, oikeanlaisia suonia ja silmää, suuta ja nenän sierainta :) Samaa ONNEA toivon IHAN KAIKILLE MUILLEKIN!!!
Eiku hyvää odotusta kaikille, kelle mihinkin vaiheeseen! Ehkä vielä tulee avattua ajatuksia tänne myöhemminkin - siihen asti - PERIKSIANTAMATTOMUUTTA ja JAKSAMISTA!Hei! Meille on tehty hoito lahja-alkioilla ja nyt mennään rv 7 2. Kaksi alkiota siirrettiin ja ilmeisesti molemmat kiinnittyivät, mutta viikko sitten tuli toinen pois (kova vuoto ja kivut), mutta parin päivän päästä ultrassa näkyi kuitenkin vielä toinen elävä sikiö
- Puppelipuu
on lahjamunasolulapsi.Oli mukava kuulla kuinka te kerroitte teidän lapsille heidän elämiensä aluista.Kiitos!
- taitseli
...myös.Oli tosi kiva lukea aloittajan lapsilleen kertomisesta!
- Tyttyryy
taitseli kirjoitti:
...myös.Oli tosi kiva lukea aloittajan lapsilleen kertomisesta!
Kuulla muidenkin kommentteja kuinka olette kertoneet lapsillenne ja kuinka ottivat tiedon vastaan.
- Tiiraa
Tyttyryy kirjoitti:
Kuulla muidenkin kommentteja kuinka olette kertoneet lapsillenne ja kuinka ottivat tiedon vastaan.
..lahjamunasolulapsen.KIITOLLISUUDEN tunne on VALTAVA!
- Haatu
Mukava lukea onnistumistarinoita.Toivottavasti meilläkin tärppäis;jonotamme lahjamunasoluja....:)
Kyllä sukusolujen lahjoittajat ovat enkeleitä maan päällä.Sydämelliset kiitokset heille!!!!
- jjjjjpppppppppp
Nämä tarinat antavat toivetta onnistumisesta!Kiitos!
- ou jee
Hei!Olisi todella mukavaa lukea lisääkin aiheesta;kuinka olette kertoneeet lapsillenne ja kuinka ovat suhtautuneet/kommentoineet,kun kuulivat elämän lähtötilanteestaan.
- ÄITI isolla Äällä
Meillä on nyt 8kk vauva; sai alkunsa ivf:llä luovutetusta munasolusta. Tässä kun tätä vauva-arkea pyörittää on jo melkein unohtanut, että joskus tuokin asia pitää keskustella. Sukulaisille on asia toki kerrottu, että ei ole "tabu". Eiköhän se sopiva paikka sitten joskus tule lapsen kanssa ottaa asia puheeksi... Kertominen kai etenee vaiheittain ikätasoisesti? Missä iässä olette muut aloittaneet?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista1038172- 1105723
- 2855134
- 495013
- 763787
- 583011
- 662727
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.222528Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit
Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘292512- 452471