Äitini meni naimisiin nykyisen miehensä kanssa 8 vuotta sitten, ja he ovat saaneet sen jälkeen lapsia. Isäpuoli vaikuttaa suhtautuvan minuun kuin loiseen, joka elää siivellä hänen uuden perheensä kiusana. Hän käyttäytyy yleensä aivan asiallisesti minua kohtaan äitini ollessa paikalla, mutta kun olemme kahdestaan, hän valittaa minulle koko ajan ja käskee muuttamaan pois.
Ymmärrän kyllä jos hän ei halua kohdella minua kuin omia lapsiaan. En kuitenkaan voi muuttaakaan mihinkään, koska olen 17v ja en opiskelun takia voi tehdä kokopäivätyötä. En ole vaatinut isäpuoltani välittämään minusta, ja yritän olla mahdollisimman vähän hänen kanssaan tekemisissä. Olemme siis asuneet saman katon alla 8 vuotta, ja tilanne on ollut koko ajan sama.
Isäpuoli vihaa minua
vihattu93
11
893
Vastaukset
- elmo100
Onpa ikävä kuulla tuollaista.
Oletko koskaan puhunut asiasta äitisi kanssa ?
Sinä kuulut perheeseen, siinä kuin kuka tahansa muu sen perheen jäsen, ja äitisi miehen pitää kohdella
sinua kunnioittavasti ja asiallisesti.
Mielestäni sinun kannattaisi puhua asiasta äitisi kanssa, jos et ole jo puhunut, äitisi tehtävä on sitten puhua asiasta miehesi kanssa, ja lopulta voisitte puhua asiasta myös kolmisin. Kuitenkaan äitisi läsnäolo on minusta silloinkin tärkeä, vaikka oletkin jo aikuisuuden kynnyksellä.
Koita selvittää asiaa vaikka se tuntuisi raskaalta, Tsemppiä.- Anonyymi
Ei vieraannuttaja äidin kanssa voi keskustella - lapsella on oma isä kin..
- huukkijoo
Oletko rauhallisesti ehdottanut asiasta keskustalua äitisi miehen kanssa? Voisit kertoa sekä äidillesi että isäpuolellesi, että mitä tunnet, koet ja ajattelet. Minkälaista kohtelua odotat, ja mitä vastavuoroisesti olet valmis tarjoamaan. Tuollaisessa vihan ilmapiirissä ei ole sinun tai isäpuolesikaan hyvä elää. Ehkä voisitte vaikka oppia pitämään toisistanne, jos puhuisitte ja tutustuisitte? Oletteko koskaan tehneet mitään yhdessä?
Minulla on vasta pieni poika, jota kohtaan uuden puolisoni oli aluksi vaikea tuntea mitään hyvää, koska näki pojassa vain exäni. Puhuimme asiasta avoimesti, vaikka minuun äitinä asia sattui ja lujaa. Nyt on kulunut kaksi vuotta, ja tilanne on täysin toinen. Kannatti puhua! Mieheni ja poikani välittävät toisistaan, juuri sellaisina kuin ovat. Varmasti mieheni rakastaa enemmän omia lapsiaan, mutta ei koskaan anna lapseni sitä nähdä tai kokea, vaan kohtelee kaikkia tasapuolisesti, ja minä teen samoin. Vaikka oma on aina oma... Se tunne pysyy kuitenkin vain sydämessä. Lapsille sanomme aina, että ovat kaikki yhtä tärkeitä. - Vihattu93
En ole erityisemmin puhunut tästä äitini kanssa. Joskus olen sanonut jotain ohimennen, mutta hän sanoo minun "kapinoivan" uutta isähahmoa vastaan. Isäpuolen kanssa en ole uskaltanut edes yrittää keskustella, koska hän saa aina hirveät raivarit ja menee valittamaan äidilleni, jos ystävällisestikin sanon hänelle mitä tahansa negatiivista.
- elmo100
Minusta homma ei pidäkkään mennä niin, että puhuisit isäpuolellesi suoraan, vaan nimenomaan äidillesi.
Sano äidillesi, että sinä haluat puhua hänen kanssaan kaksin, menkää vaikka huoneeseesi tai jos ei kaksin puhuminen onnistu kotona, lähtekää vaikka lenkille. Muista puhua rauhallisesti, kerro tunteistaisi avoimesti, kerro kuinka pitkään olet tuntenut niin kuin tunnet. Se on sitten äitisi asia keskustella isäsi kanssa asiasta. Jos haluatte voitte sen jälkeen keskustella vielä kolmisin, mutta mitään raivoamista sun ei tarvitse isäpuoleltasi hyväksyä, jos hän rupeaa raivoamaan, kävele tilanteesta pois. Sen jälkeen asian hoitaminen on jälleen sun äidin vastuulla. Sinä olet kuitenkin äitisi lapsi, ja äidilläsi on voimakas tunneside tuohon mieheen.
Viikonloppu on edessä, varaa siitä jo nyt äidiltäsi aikaa. Puhu asia pois mieltä painamasta, uskon että äitisi osaa hoitaa asiaa siitä eteenpäin. Tai voithan keskustelun pohjaksi vaikka näyttää äidillesi tämän viestiketjun. Tsemppiä ! - wilma60
Olen Elmon kanssa samaa mieltä. Keskustelu äidin kanssa on nyt ensimmäinen tässä tilanteessa ja ehkä sen jälkeen keskustelu kolmestaan. Äitisi voisi ensin jutella asiasta isäpuolesi kanssa ja sitten kun hän on hetken asiaa sulatellut niin rauhallinen keskustelu kolmestaan. Kun asutaan uusperheessä niin kyllä siellä jokainen on tasa-arvoinen perheenjäsen eikä saa tuntea olevansa loinen.
En tiedä miten yleistä on että kun mies saa ns. omia lapsia niin se vaimon lapsi jää syrjään. Lähipiirissäni on juuri tällainen tapaus. Kun pari seurusteli niin lapsi oli tosi tärkeä ja mies osteli lahjoja yhtenään. Mutta kun omia lapsia rupesi syntymään tiheään tahtiin niin kyllä tämä esikoinen jäi syrjään. Äidillä oli varmaan kiire monen pienen lapsen kanssa eikä hän esikoistaan juuri edes huomannut. PIeni, hiljainen ja huomaaton lapsi oli varmaan molemmille vanhemmille mieleen.
Toivon että pääset äitisi kanssa keskustelemaan ihan rauhassa ja keskustelu toisi myönteisiä tuloksia.
- Anonyymi
Minun lapsenlapsi elää tuommoisessa tilanteessa:( Sydän särkyy. Esim karkkeja,jotka isäpuoli ostaa,ei tämä lapsenlapseni saa. Hänen sisarpuolet mussuttaa niitä. Ja hyvin tyly ja kylmä ilmapiiri siellä kotona on.
- Anonyymi
Voisiko tämä lapsenlapsesi muuttaa isälleen asumaan, tai teille.
- Anonyymi
Muuta isällesi asumaan..
- Anonyymi
Se on jo aikuinen ihminen,27v , aloituksesta aikaa 11 vuotta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on jo aikuinen ihminen,27v , aloituksesta aikaa 11 vuotta.
Ei se muuta lapsen vieraannuttamista mihinkään.. Sairaat äidit ja "lastensuojelun" viranomaiset vastuuseen!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 682650
- 622582
- 681772
- 241597
- 201520
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91460- 151372
- 381223
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81177- 251096