Luovuttaisinko?

anttiKhM

En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, mutta purkaudun nyt tänne. Olen siis Saksassa vaihto-opiskelemassa tämän syksyn, joulukuun lopussa olisi tarkoitus tulla takaisin. Opiskelen psykologiaa ihan saksalaisten kanssa, sillä saksa on toinen äidinkieleni (isäni on itävaltalainen). Kielen kanssa ei ole ongelmia ja ajattelin pärjääväni mainiosti luennoilla ja pääseväni normaalisti kursseista läpi. Tilanne on kuitenkin toinen. Yliopisto, jossa opiskelen, on vähentänyt luentojen määrää ja lisännyt luettavien kirjojen osuutta kurssissa. Ensimmäiseen kurssiin, jonka nippa nappa pääsin läpi, piti lukea 8 eri kirjaa lisäksi muutamia artikkeleita. Viimeisimmässä kurssisa oli vain 7 kirjaa, mutten päässyt tenttiä läpi. Uusinta on ensi viikolla. Minulla ei ole koskaan ´diagnosoitu´ lukihäiriötä, mutta olen aina ollut hidas lukemaan muihin verrattuna eikä lukemani teksti jää helposti päähän vaikka kuinka keskittyisin. Se on tuottanut joitakin vaikeuksia yliopisto-opiskeluissa, mutta ei ylitsepääsemättömiä sellaisia, sillä kirjallisuus on rajoittunut yleensä yhteen tai kahteen kirjaan per kurssi. 8 kirjaa on minulle jo aivan ylitsepääsemätöntä. On minulle sanottu, että pläräisin nopeasti kirjat läpi, mutta se ei riitä. On suorastaan ihme, että edes pääsin ensimmäisen kurssin läpi, sillä en muistanut pläräämistäni kirjoista mitään joten jouduin säveltämään omiani.

Joku ehkä saattaisi pärjätä minun tilanteessani ihan hyvin, mutta minua koko tilanne ahdistaa. Toisaalta haluaisin vain luovuttaa ja lähteä takaisin Suomeen, mutta toisaalta taas en, sillä tarvitsen nämä Saksasta tulevat opintopisteet. Lisäksi minulle myönnettiin vaihtoon apurahaa, joten joutuisin maksamaan ne kokonaan takaisin. Olen myös joutunut maksamaan kahta vuokraa samaan aikaan (Suomi ja Saksa), sillä kihlattuni jäi kämppäämme asumaan enkä muutenkaan olisi halunnut luopua hyvästä asunnosta kaupungin huonon vuokra-asuntotilanteen takia. Ja todellakin olen ollut kihlatustani nyt erossa jo 4kk ja jos nyt lähden takaisin, koko täällä oloaika olisi ollut ´turhaa´. Tottahan tuo, ja sen lisäksi se olisi suuri häpeä tulla takaisin kesken kaiken. (kaikki ystäväni ja sukulaiseni tietysti tietävät vaihdostani enkä haluaisi vastailla kaikille kysymykseen "miksi lopetit?")

Vaikea tilanne, ainakin omasta mielestäni. Lisäyksenä vielä, että kävin juttelemassa professorin kanssa, voisiko hän tehdä minkäänlaista poikkeusta suhteeni (=vähentää kirjojen määrää, arvostella kokeeni höllemmin tmv. ), mutta hän sanoi, että kaikkiin opiskelijoihin pätevät samat säännöt eikä kuulemma todistus lukihäiriöstäkään olisi muuttanut asiaa :/ Jatkaisinko yrittämistä vai tulenko maitojunalla kotiin?

5

701

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vksl

      Älä luovuta, se jää myöhemmin kaivelemaan. Jos kuukausia on takana neljä ja kaksi olisi jäljellä niin mitä järkeä? Silloin ne neljä ainakin olisi menny hukkaan. Itse pyöriskelin vielä viime viikolla samaisen ongelman kanssa, Suomen "helppous" on kieltämättä houkuttelevaa. Mutta tänne jäin, ei antanu luonto periksi palata vielä Suomeen. Ja vaikka itse varmasti tiedät että joudut sen päätöksen tekemään lopulta itse, ymmärrän että huolesi sukulaisten kyselyistä ei varmasti auta asiaa:) Ja jos ei opettajilta heru ymmärrystä niin vähennät itsenäisesti sen kirjojen määrään vaikka viiteen, kai niillä tiedoilla kurssista pitäisi jo läpi päästä? Tsemppiä!

    • hiphei99

      Heippa!
      Koita jaksaa vaan. Välillä tulee takapakkeja. Olisko mahdollista, että et tekisi niin montaa opintopistettä siellä? saisit paremmin aikaa keskittyä kursseihin...Eikä joulukuun loppuun oo enää pitkä aika.
      Itekin oon ulkomailla opiskelemassa ja aluks tuntu kaikki ihan ookoolta, mutta nyt vähän koti-ikävä tai lieneekö kulttuurishokki kun on. Mutta silti yritän jaksaa olla täällä loppuun asti. TUntuisi luuserilta jos lähtis maitojunalla kotiin...
      Kyllä säkin pärjäät!

      • punainen lanka

        On totta, että ulkomailla opinnot ovat yllättävän vaikeita ja opintopisteiden eteen joutuu tekemään työtä enemmän kuin Suomessa. Tämä tulee monelle yllätyksenä, kuvitellaan että ulkomailla opiskellessa pääsee helpolla.
        Itse toki päätät, että lähdetkö kotiin. En usko, että kukaan pitää sinua epäonnistujana. Tämä on vaan yksi kokemus elämässäsi, ehkä jopa rikastuttava. Ulkomailla oppii elämästä monia asioita jo pienessä ajassa. Neljä kuukautta ei missään nimessä ole mennyt hukkaan, päinvastoin. Ajattele asioista positiivisesti, äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Joulukuun loppuun ei ole pitkä aika, mutta itse siis päätät, jatkatko siellä vai tuletko kotiin. Kumpikaan ei ole sen parempi tai huonompi ratkaisu. Valinta on vain ja ainoastaan sinun, johon kenelläkään ei ole syytä esittää vastaväitettä.


      • anttiKhM

        Aivan ensinnäkin kiitos teille kaikille, jotka vastasitte! Jään pohdiskelemaan asiaa vielä hetkeksi, mutta inhottavaa tietysti on, että päätös pitäisi tehdä nopeasti. Ikävä kyllä ei ole mahdollista suorittaa vähemmän opintopisteitä, sillä kuten kirjoituksessani mainitsin, niin saan apurahaa ja tietysti myös opintotukea. Paitsi että opintotuessa vaaditaan tietty määrä opintopisteitä, niin myös apurahan suhteen. Apuraha maksettiin minulle jo etukäteen (1000e eli 5kk x 200e, joka kuulemma on maksimi). Jos en suorita tarpeeksi kursseja, joudun maksamaan apurahan takaisin. Voitte varmasti arvata, että se raha on jo käytetty lentolippuihin sun muihin tarpeellisuuksiin. En siis voi vähentää tämän hetkisten kurssieni määrää, sillä olen laskenut en niin, että näillä kursseilla opintopisteet riittävät juuri ja juuri apurahaan.


    • entienny

      Hei!

      Mulla on itellänikin just samanlainen tunne, mutta hieman erilaisella tavalla. Olen nimittäin Espanjassa työharjoittelussa 3 kk. Olen opiskellut espanjaa viimeksi lukiossa ja täällä huomasin kuinka se on unohtunut. Nyt olen täällä ja minulla on esimerkiksi vaikeuksia ymmärtää kaikkea mitä minulle sanotaan espanjaksi ja olen viidestä erasmusopiskelijoista, jotka alotti harjoittelun samaan aikaan surkein espanjan kielessä. Totta kai opin espajaa joka päivä, mutta esimerkiksi kielikurssia mulla ei nyt ole kun yliopiston kielikurssit, jotka on mun tasolla, on täynnä. Tekee mieli luovuttaa ja lähteä kotiin ku en jaksa tällästä ja tunnen olevani taakka ja huono-osaisempi kaikille työntekijöille ja muille, koska kielitaitoni on surkeaa. Yritän kovasti opiskella itsenäisesti espanjaa, mutta ei tää oo helppoa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      104
      3394
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      88
      3083
    3. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      20
      1933
    4. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      69
      1906
    5. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      38
      1867
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      21
      1741
    7. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1687
    8. Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!

      Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi
      Tv-sarjat
      34
      1439
    9. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1349
    10. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1337
    Aihe