Kaikille ei löydy paria

Toimeen itsensä kanssa ja hyväksyy itsensä, silti kaipaa sitä toista puoliskoa. Ihmisen ei vain ole hyvä olla yksin, vaikka ajoittain viihtyiskin yksin. Rakkauteen tarvitaan kaksi. Ja totta parempiyksinkin kuin "huonon " partnerin kanssa, mutta kun kuitenkin luulee.. Että se hyväkin kamu seilaa jossain..

siksi . kirjoitti:

Toimeen itsensä kanssa ja hyväksyy itsensä, silti kaipaa sitä toista puoliskoa. Ihmisen ei vain ole hyvä olla yksin, vaikka ajoittain viihtyiskin yksin. Rakkauteen tarvitaan kaksi. Ja totta parempiyksinkin kuin "huonon " partnerin kanssa, mutta kun kuitenkin luulee.. Että se hyväkin kamu seilaa jossain..

Lue lisää

Juu, kyllä väillä kaipaa sitä toista puoliskoa, mutta se kaipaus ei saa estää tai heikentää elämänlaatua. . . Siis, ei elämä siihen kaadu, vaikka yksin eläisikin!
Ja ystäviähän on olemassa, joiden kanssa voi jutella surut ja murheet.
. . . Onko sitä rakkautta enään olemassakaan???
Kun yrittää tutustua, johonkin kiinnostavaan naiseen, niin hänet on jo rikottu, eikä hän uskalla päästää lähelleen enään koskaan ketään!
Mitäkähän rakkautta se sellainen rakkaus on, että tyätyy rikkoa toinen kokonaan!!!

siksi . kirjoitti:

Toimeen itsensä kanssa ja hyväksyy itsensä, silti kaipaa sitä toista puoliskoa. Ihmisen ei vain ole hyvä olla yksin, vaikka ajoittain viihtyiskin yksin. Rakkauteen tarvitaan kaksi. Ja totta parempiyksinkin kuin "huonon " partnerin kanssa, mutta kun kuitenkin luulee.. Että se hyväkin kamu seilaa jossain..

Lue lisää

nii'i! mut minkäs teet ku kaiken ikäset täs maailmas tuijottaa vaa ULKONÄKÖÖ!!!! nii väkisinki ne ei-nii-hyvännäköset kummatki sukupuolet jää väkisinki ilima =( mut minkäs sille mahtaa.. ei se oo aina kivaa men yksinää koisii =((

On ihan eri asia elää vapaaehtoisea sinkkuna, jolla on ollut parisuhteita kuin elää sinkkuna, jota kukaan ei huoli ja jolla ei ole koskaan ollut mitään. Arvaa kumman itsetunto on heikompi?

Nuo eivät ole mitenkään vertailukelpoisia, sillä eihän se ikisinkku voi mitenkään tietää, olisiko hän oikeasti parisuhdeihminen. Kaipuu siihen on kuitenkin kova. itse muistan kun teini-iässä aloin ensimmäisen kerran seurustelemaan. Vaikka se menikin poikki hyvin lyhyen ajan jälkeen, pidin sitä oikeasti järisyttävänä tapahtumana, se kun todisti että minulla(kin) on mahdollisuudet saada itselleni nätti tyttö (mun kaikki tyttökaverit ovat olleet hyvännäköisiä, paitsi yksi tavis) ollut paljon helpompaa.

"Se, että saa jonkun ei riitä, vaan hänen kanssaan täytyy myös elää ja tulla toimeen . . . ja onnellinenkin pitäisi olla. . . ja tunteen täytyisi olla molemminpuolinen!! . . . Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin!! "

Ottaen huomioon että suurin osa 18-60 vuotiaista ihmisistä on jonkinsorttisessa parisuhteessa, ei tuo nyt niin hankalaa ole.

Se molemminpuolinen tunne mitä usein odotetaan on intohimo, joka katoaa kaikista suhteista. Kun molemmat ovat epäitsekkäitä omien tarpeidensa ja toiveidensa suhteen ja tyydyttävät vaan toistensa tarpeet, niin suhde on hyvä vaikkei siinä intohimoa enää olisikaan.
Suhteen alussa intohimon ollessa kukoistuksessaan toimitaan epäitsekkäästi itsekkäiden päämäärien saavuttamiseksi ja se intohimo toimii siinä laukaisijana. Myöhemmin intohimon kadotessa epäitsekkyys pitäisi olla tiedostettua jotta suhde toimisi samallatavoin. Turha sitä on mitäöän epäonnea syyttää, kun kyse on pelkästään tyhmyydestä.

RÖH-RÖH kirjoitti:

Se molemminpuolinen tunne mitä usein odotetaan on intohimo, joka katoaa kaikista suhteista. Kun molemmat ovat epäitsekkäitä omien tarpeidensa ja toiveidensa suhteen ja tyydyttävät vaan toistensa tarpeet, niin suhde on hyvä vaikkei siinä intohimoa enää olisikaan.
Suhteen alussa intohimon ollessa kukoistuksessaan toimitaan epäitsekkäästi itsekkäiden päämäärien saavuttamiseksi ja se intohimo toimii siinä laukaisijana. Myöhemmin intohimon kadotessa epäitsekkyys pitäisi olla tiedostettua jotta suhde toimisi samallatavoin. Turha sitä on mitäöän epäonnea syyttää, kun kyse on pelkästään tyhmyydestä.

Lue lisää

Hyvin kiteytetty. Noinhan se oikeasti menee. Ihmiset ovat suurimmalta osin kuitenkin vain niin idiootteja että eivät ymmärrä tuota asiaa.

nöff, nöff kirjoitti:

Juu, kyllä väillä kaipaa sitä toista puoliskoa, mutta se kaipaus ei saa estää tai heikentää elämänlaatua. . . Siis, ei elämä siihen kaadu, vaikka yksin eläisikin!
Ja ystäviähän on olemassa, joiden kanssa voi jutella surut ja murheet.
. . . Onko sitä rakkautta enään olemassakaan???
Kun yrittää tutustua, johonkin kiinnostavaan naiseen, niin hänet on jo rikottu, eikä hän uskalla päästää lähelleen enään koskaan ketään!
Mitäkähän rakkautta se sellainen rakkaus on, että tyätyy rikkoa toinen kokonaan!!!

Lue lisää

Itse olen elänyt kahden miehen kanssa pitkän parisuhteen ja kun niistä pääsin eroon en ole päästänyt miestä lähelleni. En luota miehiin. Ajattelen että ennemmin tai myöhemmin mies kuitenkin pettää, alkaa juoda tms siis miksi avautuisin ja antaisin ainokaisen sieluni raastettavaksi?
Tuntuu että miehen pitäisi kovasti todistaa heti lähtöön olevansa kunnollinen ja luotettava, enkä tiedä voisinko silti luottaa.

-mies- kirjoitti:

On ihan eri asia elää vapaaehtoisea sinkkuna, jolla on ollut parisuhteita kuin elää sinkkuna, jota kukaan ei huoli ja jolla ei ole koskaan ollut mitään. Arvaa kumman itsetunto on heikompi?

Nuo eivät ole mitenkään vertailukelpoisia, sillä eihän se ikisinkku voi mitenkään tietää, olisiko hän oikeasti parisuhdeihminen. Kaipuu siihen on kuitenkin kova. itse muistan kun teini-iässä aloin ensimmäisen kerran seurustelemaan. Vaikka se menikin poikki hyvin lyhyen ajan jälkeen, pidin sitä oikeasti järisyttävänä tapahtumana, se kun todisti että minulla(kin) on mahdollisuudet saada itselleni nätti tyttö (mun kaikki tyttökaverit ovat olleet hyvännäköisiä, paitsi yksi tavis) ollut paljon helpompaa.

"Se, että saa jonkun ei riitä, vaan hänen kanssaan täytyy myös elää ja tulla toimeen . . . ja onnellinenkin pitäisi olla. . . ja tunteen täytyisi olla molemminpuolinen!! . . . Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin!! "

Ottaen huomioon että suurin osa 18-60 vuotiaista ihmisistä on jonkinsorttisessa parisuhteessa, ei tuo nyt niin hankalaa ole.

Lue lisää

Mihin perustuu tämä lausumasi "suurin osa 18-60-vuotiaista ihmisistä on jonkinsorttisessa parisuhteessa". Mun mielestä aivan höpöhöpöä. Eiköhän meitä yksinäisiä, sinkkuja ja eronneita ym ole kuitenkin aika iso osa kansastamme?
Mitä tulee tähän pääaiheeseen eli siihen, miten vaikeeta on löytää elämänkumppani ja kuinka moni tuntee yksinäisyyttä. Se on surullista ja murheellista. Mäkin etsin ja soisin löytäväni. 50-vuotispäivä on joidenkin vuosien päässä, mutta virtaa ja rakkautta on vaikka miten. Sen kaikista ihanimman kohtaamista kun ootan niin satsaan itseeni, onnellisuuteeni ja lähimmäisiini. Kun mä voin hyvin, hehkuu se toivottavasti myös vastapuolelle.
Tanssi on ihana harrastus, luonto maailman paras hoitaja. Ystävät ja mieluinen työ kultaa kalliimpia. Ylös ja ulos, ihmisten pariin! Tansseissa on kivoja ja hyväntuulisia ihmisiä. Hyvällä flaksilla tapaan mieheni siellä. Tai sitten rock-konsertissa tai oopperassa, uimahallissa. Tai sitten jossain ihan muualla. Pääasia, että on liikkeellä ja tekee asioita, joista tulee hyvä mieli. Joista nauttii.
Huonoon suhteeseen mua ei saisi mistään hinnasta. Mä haluan vain kaikista parhaan, mulle parhaan. Tätä elämää, kun elää niin lopulta ymmärtää, miten tärkeetä on se, ettei lähde mukaan mihinkään puolinaisuuksiin. Ottaa itselleen jonkun, kun joku on oltava. Silloin ei kyllä kovasti siitä toisesta tai itsestään välitä.
Opetellaan rakastamaan ensin itseämme - ollaan myös sen arvoisia. Vasta sen jälkeen on niin paljon helpompi rakastaa myös toista. Ja saada rakkautta takaisin.

äläkoske kirjoitti:

Itse olen elänyt kahden miehen kanssa pitkän parisuhteen ja kun niistä pääsin eroon en ole päästänyt miestä lähelleni. En luota miehiin. Ajattelen että ennemmin tai myöhemmin mies kuitenkin pettää, alkaa juoda tms siis miksi avautuisin ja antaisin ainokaisen sieluni raastettavaksi?
Tuntuu että miehen pitäisi kovasti todistaa heti lähtöön olevansa kunnollinen ja luotettava, enkä tiedä voisinko silti luottaa.

Lue lisää

Minäkin olen asunut kahden miehen kanssa . Mutta olen päättänyt että kolmatta miestä ei tule. Viihdyn yksin . Ei tartte ketään passata eikä ottaa huomioon . Ei kukaan vingu korvanjuuressa ja kaikki paikat pysyy kunnossa . Olen herra kotonani . Eikä minulta mitään puutu.

siksi . kirjoitti:

Toimeen itsensä kanssa ja hyväksyy itsensä, silti kaipaa sitä toista puoliskoa. Ihmisen ei vain ole hyvä olla yksin, vaikka ajoittain viihtyiskin yksin. Rakkauteen tarvitaan kaksi. Ja totta parempiyksinkin kuin "huonon " partnerin kanssa, mutta kun kuitenkin luulee.. Että se hyväkin kamu seilaa jossain..

Lue lisää

On jo alkuun huono lähtökohta, jos ajattelee, että keskinkertainen riittää, kun ei parempaa tarjolla. Tärkeää on, että arvostaa kumppania niin, että hän tuntuu olevan se tärkein ja rakkain koko maailmassa. Partnerin vähättely "keskinkertaisuus kastiin" on petosta toista ja itseäänkin kohtaan, eikä sellaisesta voi syntyä mitään aitoa ja toista kunnioittavaa ihmissuhdetta.

nöff, nöff kirjoitti:

Juu, kyllä väillä kaipaa sitä toista puoliskoa, mutta se kaipaus ei saa estää tai heikentää elämänlaatua. . . Siis, ei elämä siihen kaadu, vaikka yksin eläisikin!
Ja ystäviähän on olemassa, joiden kanssa voi jutella surut ja murheet.
. . . Onko sitä rakkautta enään olemassakaan???
Kun yrittää tutustua, johonkin kiinnostavaan naiseen, niin hänet on jo rikottu, eikä hän uskalla päästää lähelleen enään koskaan ketään!
Mitäkähän rakkautta se sellainen rakkaus on, että tyätyy rikkoa toinen kokonaan!!!

Lue lisää

Jos jaksaa vaan uskoa ja olla positiivinen, niin kaikesta pääsee yli. Itse olen nainen ja kahdesti eronnut, ja vaikka sitoudunkin toiseen täysin ja ero on tuskallista, niin aina pääsen yli ja jaksan yrittää.
Kyllä avaudun ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä ja joihin luotan.
Eli positiivisuutta peliin naiset! Ja miehet kans!

Ihana sinkkunainen kirjoitti:

Minäkin olen asunut kahden miehen kanssa . Mutta olen päättänyt että kolmatta miestä ei tule. Viihdyn yksin . Ei tartte ketään passata eikä ottaa huomioon . Ei kukaan vingu korvanjuuressa ja kaikki paikat pysyy kunnossa . Olen herra kotonani . Eikä minulta mitään puutu.

Lue lisää

Tuo on itsekästä. Ihminen tosiaan tarvitsee toista ja sen kieltäminen ei ole viisasta. Ilmankin voi elää, mutta et voi väittää että sinulla on kaikki, jos olet yksin. On hyvä olla oman elämänsä herra, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla toista siinä vieressä. Sopu syntyy kun molemmat ovat vamlmiita tekemään kompromisseja ja keskustelemaan asioista. Päätös on omasi, mutta itse riistät itseltäsi yhdessäolon ilon tässä tapauksessa.

scrum kirjoitti:

nii'i! mut minkäs teet ku kaiken ikäset täs maailmas tuijottaa vaa ULKONÄKÖÖ!!!! nii väkisinki ne ei-nii-hyvännäköset kummatki sukupuolet jää väkisinki ilima =( mut minkäs sille mahtaa.. ei se oo aina kivaa men yksinää koisii =((

Lue lisää

Kaikki eivät katso ulkonäköön. Katsotko itse? Jos et, niin kyllä varmasti löydät ihmisiä jotka pitävät sinuusta juuri sellaisena. Et ole vain etsinyt tarpeeksi:) älä luovuta!

Itsensä kanssa pitää olla sinut ja uskaltaa olla oma itsensä. Jollei toinen sitä ymmärrä eikä hyväksy, ero on
ainoa tapa. Minä yritin olla hänelle ymmärtäväinen 24 vuotta, ilman vastakaikua. Lopulta, kun lapset olivat aikuisia, oli eron aika. Minä luotan siihen, että oikea minulle vielä tulee. Mennyt elämä taloineen, mersuineen ja veneineen ei korvaa sitä, että nyt voin olla itseni. Mikäli löydän itselleni samalla aaltopituudella olevan, olen ikionnellinen. Ulkoiset puitteet eivät korvaa onnenpuutetta.

äläkoske kirjoitti:

Itse olen elänyt kahden miehen kanssa pitkän parisuhteen ja kun niistä pääsin eroon en ole päästänyt miestä lähelleni. En luota miehiin. Ajattelen että ennemmin tai myöhemmin mies kuitenkin pettää, alkaa juoda tms siis miksi avautuisin ja antaisin ainokaisen sieluni raastettavaksi?
Tuntuu että miehen pitäisi kovasti todistaa heti lähtöön olevansa kunnollinen ja luotettava, enkä tiedä voisinko silti luottaa.

Lue lisää

... vain rakkaus vastaan ja kestä sitten mahdollinen tuska. Itse teen niin. Kyllä menetyksen kestää kun muistaa että on kuitenkin elänyt vaikkakin lyhyenkin hetken. Ei eroon lopullisesti säry. Rohkeutta peliin, kyllä saa rikkaamman elämän. Keskeneräistähän ja epävarmaa tämä elämä muutenkin koko ajan on, kuka sairastuu kuka jää työttömäksi, menettää läheisensä, elää vain tätä päivää niin hyvin kuin osaa.

näin on kirjoitti:

Tuo on itsekästä. Ihminen tosiaan tarvitsee toista ja sen kieltäminen ei ole viisasta. Ilmankin voi elää, mutta et voi väittää että sinulla on kaikki, jos olet yksin. On hyvä olla oman elämänsä herra, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla toista siinä vieressä. Sopu syntyy kun molemmat ovat vamlmiita tekemään kompromisseja ja keskustelemaan asioista. Päätös on omasi, mutta itse riistät itseltäsi yhdessäolon ilon tässä tapauksessa.

Lue lisää

Ja oliko se jotenkin sinun ongelmasi?
(en ole tuo henkilö jolle vastasit, mutta tuli vaan pieneen mieleen....)

tomdas kirjoitti:

Hyvin kiteytetty. Noinhan se oikeasti menee. Ihmiset ovat suurimmalta osin kuitenkin vain niin idiootteja että eivät ymmärrä tuota asiaa.

En kyllä ole yhtään samaa mieltä. Intohimo ei katoa mihinkään. Intohimo on yhtä kuin elämänhalu ja elämännälkä. Intohimo on energiaa, mutta sitä pitää kunnioittaa eikä heti kaataa kaikkea kurkusta alas kun tilaisuuden saa.

Kannattaa uskaltaa kirjoitti:

... vain rakkaus vastaan ja kestä sitten mahdollinen tuska. Itse teen niin. Kyllä menetyksen kestää kun muistaa että on kuitenkin elänyt vaikkakin lyhyenkin hetken. Ei eroon lopullisesti säry. Rohkeutta peliin, kyllä saa rikkaamman elämän. Keskeneräistähän ja epävarmaa tämä elämä muutenkin koko ajan on, kuka sairastuu kuka jää työttömäksi, menettää läheisensä, elää vain tätä päivää niin hyvin kuin osaa.

Lue lisää

Eräs tasapainoisen elämän salaisuuksista ehkä onkin, että osaa elää tätä hetkeä ja tehdä tästä päivästä mahdollisimman hyvän niillä aineksilla, jotka itsellä ovat käytössä. Jos on jo pari parisuhdetta kokeillut tai muutoin yksin tuntuu hyvältä, miksi pitäisi lähteä haahuilemalla ns. rakkauden perään?

Jotkut tuntemistani ihmisistä ovat täysin parisuhdetyyppejä. Elävät mieluummin vaikka tyrannin nyrkin ja hellan välissä, kuin yksin. Tämä ihmistyyppi ei vain kykene nauttimaan elämästä muutoin kuin asumalla lajikumppanin kanssa, mutta on myös meitä, jotka pärjäämme vallan mainiosti omillamme. Toki läheinen suhde olisi kiva "bonus", mutta kaveriksi ei kelpaa kuka tahansa.

näin on kirjoitti:

Tuo on itsekästä. Ihminen tosiaan tarvitsee toista ja sen kieltäminen ei ole viisasta. Ilmankin voi elää, mutta et voi väittää että sinulla on kaikki, jos olet yksin. On hyvä olla oman elämänsä herra, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla toista siinä vieressä. Sopu syntyy kun molemmat ovat vamlmiita tekemään kompromisseja ja keskustelemaan asioista. Päätös on omasi, mutta itse riistät itseltäsi yhdessäolon ilon tässä tapauksessa.

Lue lisää

toisen ottaminen siihen vierelle on aina riski. Itse voi opetella tekemään kompromisseja, mutta mitä jos se toinen ei osaakaan? Mitä jos siitä kuoriutuu pahimmillaan väkivaltainen tai manipuloija ja tekee elämästä helvettiä? Tai mitä jos elämä sen kanssa on vähemmän dramaattista, mutta kuitenkin väsyttävää, turhauttavaa, kuluttavaa. Se toinen ihminen vierellä ei aina nosta ja tue ja tee kummastakin parempaa ihmistä. Usein yksi plus yksi ei ole kaksi vaan miinus kymmenen.

Pelossa ei kannata elää, ja jos rakkaudesta ja parisuhteesta unelmoi, niin se riski on vain otettava. Mutta jos tuntee, että yksinkin pärjää ihan hyvin tai jopa paremmin, niin miksi pitäisi yrittää väkisin? Mitä itsekästä siinä on, jos kokee olevansa parempi ihminen ilman toista puoliskoa? Ei parisuhde ole ainoa tärkeä ja läheinen ihmissuhde elämässä.

niin silti voi löytää ihmisen jota rakastaa ja jolta saa rakkautta. ei se tarkoita huonoa parisuhdetta.

sinun ongelmasi? :)) kirjoitti:

Ja oliko se jotenkin sinun ongelmasi?
(en ole tuo henkilö jolle vastasit, mutta tuli vaan pieneen mieleen....)

ei ole ongelmani, mutta halusin auttaa:) luulen, että henkilö, joka sen täälä nosti esille, lukee mielellään, mitä ihmiset ovat hänelle vastanneet.

nöff, nöff kirjoitti:

Juu, kyllä väillä kaipaa sitä toista puoliskoa, mutta se kaipaus ei saa estää tai heikentää elämänlaatua. . . Siis, ei elämä siihen kaadu, vaikka yksin eläisikin!
Ja ystäviähän on olemassa, joiden kanssa voi jutella surut ja murheet.
. . . Onko sitä rakkautta enään olemassakaan???
Kun yrittää tutustua, johonkin kiinnostavaan naiseen, niin hänet on jo rikottu, eikä hän uskalla päästää lähelleen enään koskaan ketään!
Mitäkähän rakkautta se sellainen rakkaus on, että tyätyy rikkoa toinen kokonaan!!!

Lue lisää

Moi!
olen kyllä samaa mieltä, että elämä ei kaadu, vaikka yksin eläisi. Olen itse sinkku (venäläinen nainen, mekin ollaan sinkkuja). Mutta silti uskon, että löydän sopivan miehen. Meillä sanotaan, jokaiselle naiselle löytyy mies. Näin. Pitää vain uskoa ja toimia. Kyllä se oikea, sopiva, rakkaus jne. tulee. Minä ainakin uskon.

-mies- kirjoitti:

On ihan eri asia elää vapaaehtoisea sinkkuna, jolla on ollut parisuhteita kuin elää sinkkuna, jota kukaan ei huoli ja jolla ei ole koskaan ollut mitään. Arvaa kumman itsetunto on heikompi?

Nuo eivät ole mitenkään vertailukelpoisia, sillä eihän se ikisinkku voi mitenkään tietää, olisiko hän oikeasti parisuhdeihminen. Kaipuu siihen on kuitenkin kova. itse muistan kun teini-iässä aloin ensimmäisen kerran seurustelemaan. Vaikka se menikin poikki hyvin lyhyen ajan jälkeen, pidin sitä oikeasti järisyttävänä tapahtumana, se kun todisti että minulla(kin) on mahdollisuudet saada itselleni nätti tyttö (mun kaikki tyttökaverit ovat olleet hyvännäköisiä, paitsi yksi tavis) ollut paljon helpompaa.

"Se, että saa jonkun ei riitä, vaan hänen kanssaan täytyy myös elää ja tulla toimeen . . . ja onnellinenkin pitäisi olla. . . ja tunteen täytyisi olla molemminpuolinen!! . . . Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin!! "

Ottaen huomioon että suurin osa 18-60 vuotiaista ihmisistä on jonkinsorttisessa parisuhteessa, ei tuo nyt niin hankalaa ole.

Lue lisää

mahdollisuudet saada itselleni nätti tyttö (mun kaikki tyttökaverit ovat olleet hyvännäköisiä, paitsi yksi tavis) ollut paljon helpompaa.


Tarkoitatko että taviksen kanssa oli helpompaa, tai että on helpompaa kun huomawsi että on mahdollisuus saada tyttökaveri.

minä taas kirjoitti:

ei ole ongelmani, mutta halusin auttaa:) luulen, että henkilö, joka sen täälä nosti esille, lukee mielellään, mitä ihmiset ovat hänelle vastanneet.

Minusta kun tuntuu, että "Ihana sinkkunainen" on iältään jotain 20 v. ja "näin on" eli "minä taas" jonkin verran tai reippaasti vanhempi, ainakin henkisiltä ijiltään.
Olis mukavaa, jos kirjoittajat jotenkin antaisivat tietoa itsestään, niin vois suhteuttaa ehkä...
No en ole minäkään semmoista tavannut, että olisin perheen perustanut. Nuorena miehenä oli kaikkea muuta: Muuttamista, armeijaa, opiskelua, työpaikan vaihdosta, asunnottomuutta... Ei ehtinyt. Taisi mennä sillä välin "parhaat päältä". Enkä mä sitten viitsinyt alkaa kenenkään yksinhuoltajan kanssa oleen...
Nyt en taida viitsiä enää perhettä perustaa, taidan tyytyä nykyiseen suhteeseen...

20 kirjoitti:

toisen ottaminen siihen vierelle on aina riski. Itse voi opetella tekemään kompromisseja, mutta mitä jos se toinen ei osaakaan? Mitä jos siitä kuoriutuu pahimmillaan väkivaltainen tai manipuloija ja tekee elämästä helvettiä? Tai mitä jos elämä sen kanssa on vähemmän dramaattista, mutta kuitenkin väsyttävää, turhauttavaa, kuluttavaa. Se toinen ihminen vierellä ei aina nosta ja tue ja tee kummastakin parempaa ihmistä. Usein yksi plus yksi ei ole kaksi vaan miinus kymmenen.

Pelossa ei kannata elää, ja jos rakkaudesta ja parisuhteesta unelmoi, niin se riski on vain otettava. Mutta jos tuntee, että yksinkin pärjää ihan hyvin tai jopa paremmin, niin miksi pitäisi yrittää väkisin? Mitä itsekästä siinä on, jos kokee olevansa parempi ihminen ilman toista puoliskoa? Ei parisuhde ole ainoa tärkeä ja läheinen ihmissuhde elämässä.

Lue lisää

"Mitä itsekästä siinä on, jos kokee olevansa parempi ihminen ilman toista puoliskoa?"
Se siinä on itsekästä, että sitten ei ole kuten kaikki muutkin, ei ole laumaa, ei kuulu porukkaan ja muita häiritsee, kuten tätä viisastelijaa joka vastasi aijemmin, miten itsekeskeistä on siis päättää itse omasta elämästään, itse omasta kodistaan ja ruumiistaan.

Joo, ihminen ei olekaan yleensä yksineläjä, mutta aika moni voi olla onnellinen yksinkin, koska ilman parisuhdetta yksin ei ole sama kuin olla maailmassa yksin. Ja ei siihen aina ääriesimerkkejä tarvita, ei kumppanin tarvitse olla yhtään väkivaltainen sekopää, eikä siihen tarvita tekosyitä. Kyllä kompromissien tekeminen on vaikeaa, jos toinen on vaan pohjattoman itsekeskeinen eikä niitä tee, kyllä siinä kotiorjana väsyttää aikaa myöten, kun itse joustaa, kuuntelee, antaa, suostuu, ja tekee 90%sti kaiken ja toinen valittaa kuin vauva, inisee koko ajan ja mikään ei vaan koskaan riitä. Se voi olla ulospäin ihan ns. normaali suhde ja kuitenkin syöstä toisen jopa itsemurhan partaalle: siis sen, joka sillä ei uhkaile. Se itsekeskeinen vauva tietenkin uhkailee sillä ja erolla, jos ei saa haluamaansa. Eikä tarvitse olla niinkään radikaali suhde. Kyllä jos toiseen kaikki vaan kuolee, niin on yksin, kun suostuu pakolla seksiin että kotirauha säilyisi, tai jos vaan elättää ja joustaa saamatta mitään.

Noi on noita kaikkietietävien lapsellisia kommentteja, jotka eivät edes halua ymmärtää, että ihmisellä on "kaikki" silloin kun se oppii olemaan tyytyväinen. Sillä KOSKAAN, ei parisuhteessa eikä yksin, kenelläkään ole KAIKKEA, joten kysehän on ihmisestä itsestään. Ja kaikki on silloin, kun vaan on tyytyväinen, hyväksyy puutteet, ja opettelee elämään sillä mitä on. Kaipuuta ihmisellä on aina, oli tilanne mikä hyvänsä.
Ja totuus on se, mikä sillä hetkellä on voimassa: kun yksinäinen on sillä hetkellä onnellisempi yksin, niin hän varmaan on. Sitten nämä kaikkitietävät idiootit ovat "minähän tiesin" kun se 10 vuoden päästä pariutuukin. Heille voi siis myös avioeron sattuessa mennä ilkkumaan samaa: muistakaa se. Kyllähän minä tiesin, että eroonhan se päätyy, ainakin 50%:n varmuudella . Kokeilkaa! :D

Joo, kyllä näin on.

näin on kirjoitti:

Tuo on itsekästä. Ihminen tosiaan tarvitsee toista ja sen kieltäminen ei ole viisasta. Ilmankin voi elää, mutta et voi väittää että sinulla on kaikki, jos olet yksin. On hyvä olla oman elämänsä herra, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla toista siinä vieressä. Sopu syntyy kun molemmat ovat vamlmiita tekemään kompromisseja ja keskustelemaan asioista. Päätös on omasi, mutta itse riistät itseltäsi yhdessäolon ilon tässä tapauksessa.

Lue lisää

Mitä kummaa te kiistelette, pitääkö ihmisellä olla kumppani vai voiko se olla yksin? loppujen lopuksi tuskin ihminen seurustelua ja rakastumista tarvitsee. Kumppani pitäisi ajatella seksin kylkiäisenä.
Kaikki pärjää ihan rauhassa omalla hengellä, mutta kaikki tarvitsee niitä toisia partereita seksiin, ei välttämättä elämän jakamiseen. :)

s kirjoitti:

mahdollisuudet saada itselleni nätti tyttö (mun kaikki tyttökaverit ovat olleet hyvännäköisiä, paitsi yksi tavis) ollut paljon helpompaa.


Tarkoitatko että taviksen kanssa oli helpompaa, tai että on helpompaa kun huomawsi että on mahdollisuus saada tyttökaveri.

Lue lisää

että sydän keveni todella paljon kuin pystyi päättelemään ettei jää yksin, jos ei halua jäädä yksin.

Koska kauniit ovat nirosmpia ja ensimmäinen tyttöystävä oli kaunis, niin päättelin että minussa oli sitä jotakin, joka uppoaa joihinkin tyttöihin (ei toki kaikkiin, eikä edes enemmistöön, sen olin jo kyllä huomannut).

Ihana nainen kirjoitti:

Mihin perustuu tämä lausumasi "suurin osa 18-60-vuotiaista ihmisistä on jonkinsorttisessa parisuhteessa". Mun mielestä aivan höpöhöpöä. Eiköhän meitä yksinäisiä, sinkkuja ja eronneita ym ole kuitenkin aika iso osa kansastamme?
Mitä tulee tähän pääaiheeseen eli siihen, miten vaikeeta on löytää elämänkumppani ja kuinka moni tuntee yksinäisyyttä. Se on surullista ja murheellista. Mäkin etsin ja soisin löytäväni. 50-vuotispäivä on joidenkin vuosien päässä, mutta virtaa ja rakkautta on vaikka miten. Sen kaikista ihanimman kohtaamista kun ootan niin satsaan itseeni, onnellisuuteeni ja lähimmäisiini. Kun mä voin hyvin, hehkuu se toivottavasti myös vastapuolelle.
Tanssi on ihana harrastus, luonto maailman paras hoitaja. Ystävät ja mieluinen työ kultaa kalliimpia. Ylös ja ulos, ihmisten pariin! Tansseissa on kivoja ja hyväntuulisia ihmisiä. Hyvällä flaksilla tapaan mieheni siellä. Tai sitten rock-konsertissa tai oopperassa, uimahallissa. Tai sitten jossain ihan muualla. Pääasia, että on liikkeellä ja tekee asioita, joista tulee hyvä mieli. Joista nauttii.
Huonoon suhteeseen mua ei saisi mistään hinnasta. Mä haluan vain kaikista parhaan, mulle parhaan. Tätä elämää, kun elää niin lopulta ymmärtää, miten tärkeetä on se, ettei lähde mukaan mihinkään puolinaisuuksiin. Ottaa itselleen jonkun, kun joku on oltava. Silloin ei kyllä kovasti siitä toisesta tai itsestään välitä.
Opetellaan rakastamaan ensin itseämme - ollaan myös sen arvoisia. Vasta sen jälkeen on niin paljon helpompi rakastaa myös toista. Ja saada rakkautta takaisin.

Lue lisää

"Mihin perustuu tämä lausumasi "suurin osa 18-60-vuotiaista ihmisistä on jonkinsorttisessa parisuhteessa". Mun mielestä aivan höpöhöpöä."

No höpöhöpö vaan itsellesi.

Heitin arvion hatusta, mutta kun se kerran haastettiin, etsin sitä tukevat tilastot.

Tilastokeskuksen sivuilta:
Suomessa oli vuoden 2009 lopussa 1 450 000 perhettä. Määrä on kasvanut 6 100 perheellä edellisestä vuodesta. Perheisiin kuului 76 prosenttia väestöstä eli 4 060 000 henkilöä. Yksin asuvia oli 1 026 000. Kaksi kolmasosaa perheistä oli avioparien perheitä. Avoparien perheitä oli 21 prosenttia ja yhden vanhemman perheitä 12 prosenttia. Saman sukupuolen rekisteröityjen parien perheitä oli 1 396.

Vähennetään perheistä ei-parisuhteelliset tyypit:
Äiti ja lapsia 149 631 perhettä
isä ja lapsia 29 000 perhettä
Tällöin parisuhteeseen perustuvia perheitä jää noin. 1 272 000 kpl kun taas yksinasuvia on 1 026 000.

Koska parisuhteellisessa perheessä on kaksi aikuista, yhdessä eläviä täysi-ikäisiä ihmisiä on noin 2,5 miljoonaa, joka on enemmän kuin 2x yksinasuvien määrä. Ja tässä ei ole edes huomioitu sitä, että yksinasuva tai yksinhuoltaja voi hyvinkin seurustella! (eikä kyllä kotona asuvia yli 18-vuotiaita lapsia, jotka ovat sinkkuja, mutta heitä on varmasti vähemmistö)

Eli väitteeni suurin osa väestöstämme elää parisuhteessa pitää paikkansa. MOT.

" Eiköhän meitä yksinäisiä, sinkkuja ja eronneita ym ole kuitenkin aika iso osa kansastamme? "

Aika iso osa on kuitenkin täysin eri asia kuin "suurin osa". Jos suurin osa kansastamme kykenee luomaan ja ylläpitämään parisuhteita, ei se nyt mahdottoman vaikeata voi olla!

Lähteet:
http://tilastokeskus.fi/til/perh/index.html
http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#perheet

Vallilan Henkka kirjoitti:

Minusta kun tuntuu, että "Ihana sinkkunainen" on iältään jotain 20 v. ja "näin on" eli "minä taas" jonkin verran tai reippaasti vanhempi, ainakin henkisiltä ijiltään.
Olis mukavaa, jos kirjoittajat jotenkin antaisivat tietoa itsestään, niin vois suhteuttaa ehkä...
No en ole minäkään semmoista tavannut, että olisin perheen perustanut. Nuorena miehenä oli kaikkea muuta: Muuttamista, armeijaa, opiskelua, työpaikan vaihdosta, asunnottomuutta... Ei ehtinyt. Taisi mennä sillä välin "parhaat päältä". Enkä mä sitten viitsinyt alkaa kenenkään yksinhuoltajan kanssa oleen...
Nyt en taida viitsiä enää perhettä perustaa, taidan tyytyä nykyiseen suhteeseen...

Lue lisää

Kiitos palautteesta Henkka, mutta olen 18v:) Iän perusteella on turha arvioida mitään, toisin kuin henkisen iän. Eikä minua haittaa vaikka te muut ette ottaisikaan minua todesta. Tietoni annan ja korjata saa, mutta uskon että se, joka osaa tietoaan käyttää viisaasti, palkitaan lopulta -ainakin toivon niin.

Kylläkai nykyajan nainen ei koskaan ole tyytyväinen vaikka mies olisi enkeli.Varmaan suuri osa naisista on eroamassa muutaman vuoden kuluttua,vaikka miehen mielestä asist ovat hyvin.Ero ehkä siirtyy taloutellisista syistä.Nainen hakee tähtiä taivaalta!

ihmisen tulisikin repiä onnensa siitä hyvästä mikä hänellä on eikä ruikuttaa sen perään mitä hän ei ehkä ikinä saa. Tulisi jotenkin tyytyä osaansa. Aina voi tietysti olla avoimin mielin ja iloita sitten siitä jos nappaa.

sittisoodaa kirjoitti:

ihmisen tulisikin repiä onnensa siitä hyvästä mikä hänellä on eikä ruikuttaa sen perään mitä hän ei ehkä ikinä saa. Tulisi jotenkin tyytyä osaansa. Aina voi tietysti olla avoimin mielin ja iloita sitten siitä jos nappaa.

Lue lisää

Alkoholismia, väkivaltaa tai huumeiden käyttöä ei tarvitse sietää vain siksi että olisi joku kumppani.

Liian moni kuitenkin sortuu tuohon kun ei uskallus muuhun riitä. Yksin eläminen on pelottavaa, tosin itse miettisin kaksi kertaa että onko se pelottavampaa kuin nuo yllämainitut asiat kumppanissa.

Tämä kulttuurin taholta tuleva painostus vailla naisseuraa eläviä miehiä kohtaan on juurikin se joka tähän sitten on tullut lisäksi vielä. Vailla naisseuraa eläviä miehiä(usein saman tien sosiaalisestikkin eristäytymään päätyneitä) on alettu leimaamaan surkeiksi luusereiksi joka suhteessa, seksuaalisesti pokkeaviksi ja perversseiksi(nuorempia miehiä leimataan lähinnä homoiksi ja vanhempia enemmän sitte joiksikin pedofiileiksi). Tämä tällainen painostus tulee yleiseltä tasoltakin montaa kautta, mutta se voi olla miehen lähiympäristössä vielä ihan erityisenkin voimakasta. Vailla naisseuraa elävään mieheen voidaan suhtautua vainoharhaisesti ja häntä demonisoida takana päin vaikka ei eteen ihan suoraan mitään sanomaan tultaisikaan ainakaan verbaalisessa muodossa(tiedän asiasta kun minulla on rakentamani ikkunaan suunattava laaser joka paluttuu äänen moduloimana, ja joka audio siitä sitten pikataan). Tiedän että minuakin on takanapäin epäilty homoksi ja myös pedofiiliksikin. Ei se mukavalta tunnu tällainen. Epäilisivät perkeleet transuksi niin hommaisin sellaiset hepeneet joilla näyttäisin näille saatana perjalkaisille ämmille kuka se on kaunein. No kyllä minä sentään olisin siihen vähän liian leveäraaminen äijä.

tää----- kirjoitti:

Tämä kulttuurin taholta tuleva painostus vailla naisseuraa eläviä miehiä kohtaan on juurikin se joka tähän sitten on tullut lisäksi vielä. Vailla naisseuraa eläviä miehiä(usein saman tien sosiaalisestikkin eristäytymään päätyneitä) on alettu leimaamaan surkeiksi luusereiksi joka suhteessa, seksuaalisesti pokkeaviksi ja perversseiksi(nuorempia miehiä leimataan lähinnä homoiksi ja vanhempia enemmän sitte joiksikin pedofiileiksi). Tämä tällainen painostus tulee yleiseltä tasoltakin montaa kautta, mutta se voi olla miehen lähiympäristössä vielä ihan erityisenkin voimakasta. Vailla naisseuraa elävään mieheen voidaan suhtautua vainoharhaisesti ja häntä demonisoida takana päin vaikka ei eteen ihan suoraan mitään sanomaan tultaisikaan ainakaan verbaalisessa muodossa(tiedän asiasta kun minulla on rakentamani ikkunaan suunattava laaser joka paluttuu äänen moduloimana, ja joka audio siitä sitten pikataan). Tiedän että minuakin on takanapäin epäilty homoksi ja myös pedofiiliksikin. Ei se mukavalta tunnu tällainen. Epäilisivät perkeleet transuksi niin hommaisin sellaiset hepeneet joilla näyttäisin näille saatana perjalkaisille ämmille kuka se on kaunein. No kyllä minä sentään olisin siihen vähän liian leveäraaminen äijä.

Lue lisää

Entäs jos tuo Toomischkani onkin nainen...? Meinaan että kaikille vanhoillisimmille ja konservatiivisimmille ihmisille tai ryhmille naisen naimattomuus/parisuhteettomuus (ja etenkin haluttomuus sellaiseen) voi olla todella paha ongelma...

19+8 kirjoitti:

Entäs jos tuo Toomischkani onkin nainen...? Meinaan että kaikille vanhoillisimmille ja konservatiivisimmille ihmisille tai ryhmille naisen naimattomuus/parisuhteettomuus (ja etenkin haluttomuus sellaiseen) voi olla todella paha ongelma...

Lue lisää

Ei sen ikäluokan ihmisiä enää paljon hengissäkään ole, ja hengissä olevistakin useimmat ovat jo seniilejä.
Kyllä se herjaaminen vaino ja demonisointi kohdistuu nykyään ilaman muuta vailla naisseuraa eläviin ja parisuhde/seksi-kokemattomiin miehiin. Ei kai tällaisesta asiasta kukaan voi nykyoloissa olla er mieltä, vai mitä ?

ei----- kirjoitti:

Ei sen ikäluokan ihmisiä enää paljon hengissäkään ole, ja hengissä olevistakin useimmat ovat jo seniilejä.
Kyllä se herjaaminen vaino ja demonisointi kohdistuu nykyään ilaman muuta vailla naisseuraa eläviin ja parisuhde/seksi-kokemattomiin miehiin. Ei kai tällaisesta asiasta kukaan voi nykyoloissa olla er mieltä, vai mitä ?

Lue lisää

Erittäin fiksu viesti fghsh. Itsekin uskon, että ihmisille on olemassa paljon hyvin ja paremmin yhteensopivia kumppaneita. Jokaisessa ihmisessä on jokin vika. Kyse on vain siitä, minkä vian pystyy itse hyväksymään ja elämään sen kanssa.
Niin siis anteeks vaan, mutta kyllä yhteiskunta painostaa naisiakin parisuhteeseen! Tietyn ikäisiä naisia, joilla ei ole parisuhdetta ja/tai lapsia pidetään aina "uraihmisinä" ja sitäkin paheksutaan. Lisäksi sellaisia naisia pidetään huorina, mikäli hankkii seksikumppaneita ilman siteitä. Ja jos ei hanki satunnaisia miesseksikumppaneita on lesbo. Niin että eiköhän jokainen ihminen syyllisty tuollaiseen stereotypiointiin, kaikki sitä kokee ja kaikki sitä itse tekee.

Pieni_murmeli kirjoitti:

Erittäin fiksu viesti fghsh. Itsekin uskon, että ihmisille on olemassa paljon hyvin ja paremmin yhteensopivia kumppaneita. Jokaisessa ihmisessä on jokin vika. Kyse on vain siitä, minkä vian pystyy itse hyväksymään ja elämään sen kanssa.
Niin siis anteeks vaan, mutta kyllä yhteiskunta painostaa naisiakin parisuhteeseen! Tietyn ikäisiä naisia, joilla ei ole parisuhdetta ja/tai lapsia pidetään aina "uraihmisinä" ja sitäkin paheksutaan. Lisäksi sellaisia naisia pidetään huorina, mikäli hankkii seksikumppaneita ilman siteitä. Ja jos ei hanki satunnaisia miesseksikumppaneita on lesbo. Niin että eiköhän jokainen ihminen syyllisty tuollaiseen stereotypiointiin, kaikki sitä kokee ja kaikki sitä itse tekee.

Lue lisää

Mutta mitään varsinaisia vainoja(ja kokonaan normaali-ihmisten yhteisön ulkopulelle sosiaaliseti torjutuksi tulemista) ei kohdistu muihin ryhmiin, kuin mitä juurikin parisuhde/seksi-kokemattomiin miehiin. Tästä asiasta tuskin kukaan oikeasti on erimieltä.

tää----- kirjoitti:

Tämä kulttuurin taholta tuleva painostus vailla naisseuraa eläviä miehiä kohtaan on juurikin se joka tähän sitten on tullut lisäksi vielä. Vailla naisseuraa eläviä miehiä(usein saman tien sosiaalisestikkin eristäytymään päätyneitä) on alettu leimaamaan surkeiksi luusereiksi joka suhteessa, seksuaalisesti pokkeaviksi ja perversseiksi(nuorempia miehiä leimataan lähinnä homoiksi ja vanhempia enemmän sitte joiksikin pedofiileiksi). Tämä tällainen painostus tulee yleiseltä tasoltakin montaa kautta, mutta se voi olla miehen lähiympäristössä vielä ihan erityisenkin voimakasta. Vailla naisseuraa elävään mieheen voidaan suhtautua vainoharhaisesti ja häntä demonisoida takana päin vaikka ei eteen ihan suoraan mitään sanomaan tultaisikaan ainakaan verbaalisessa muodossa(tiedän asiasta kun minulla on rakentamani ikkunaan suunattava laaser joka paluttuu äänen moduloimana, ja joka audio siitä sitten pikataan). Tiedän että minuakin on takanapäin epäilty homoksi ja myös pedofiiliksikin. Ei se mukavalta tunnu tällainen. Epäilisivät perkeleet transuksi niin hommaisin sellaiset hepeneet joilla näyttäisin näille saatana perjalkaisille ämmille kuka se on kaunein. No kyllä minä sentään olisin siihen vähän liian leveäraaminen äijä.

Lue lisää

Vanhempi sukuhan se on pahin painostaja.

Olen, hiukka vajaa nelikymppinen mies ja ollut nyt sinkkuna reilun kolmevuotta. Matkan varrella on ollut joitakin muutamien vuosien mittaisia seurustelu suhteita ja milloin mitäkin säätöjä. Siinä mielessä en koe itseäni millään muotoa epätoivoiseksi tms.. päin vastoin, nautin vapaudestani.

Itselläni on sellainen tilanne että olen sukuni ainoa mies puolinen, jonka perinteisesti voitaisi katsoa jatkavan sukua. No hiukka vähän joka käänteessä silloin harvoin kun olen sukulaisiini yhteydessä, vanhempi sukupolvi utelee ja tiedustelee että milloin niitä häitä tanssitaan, eihän sinunkaan nyt hyvä ole yksin olla... yms.. rivien välistä voi lukea "painostusta" huolta siitä että sukunimemme kuolee minuun, ellen pikkuhiljaa ala lisääntymään.

No jos tässä sattuis taas kohdalle sellainen neito jonka kanssa jalat laittais saman ruokapöydän alle ja vieläpä niin että ihan virallistaisi sen parisuhteen.. niin ihan piruuttani aattelin ottaa naisen sukunimen. Siinäpähän saavat yrmistellä ja jos sanomista tulee. Niin vastakysymyksellä ajattelin keskustelun hoidella, että eikös se ollut tärkeintä ettei minun tarvitse yksin olla? =D =D

joo----- kirjoitti:

Mutta mitään varsinaisia vainoja(ja kokonaan normaali-ihmisten yhteisön ulkopulelle sosiaaliseti torjutuksi tulemista) ei kohdistu muihin ryhmiin, kuin mitä juurikin parisuhde/seksi-kokemattomiin miehiin. Tästä asiasta tuskin kukaan oikeasti on erimieltä.

Lue lisää

Joo, no minä ajattelin aina niin, että kun olis mies, niin voisi rauhassa elää yksin, eikä kukaan tuppaisi seuraan/ihmettelisi lapsettomuutta. Jos olet itse mies, koet oman tilasi jotenkin vakavampana kuin jonkun sellaisen tilan, joka ei sinua koske. Se on aika itsekästä ja voi olla jopa perimmäinen syy siihen, että sinua ei kukaan ole huolinut. Jos etsit naista imagon/egon vuoksi, nainen haistaa sen kauas ja pysyy loitolla. Kukaan nainen ei halua olla sellaisen miehen kanssa, joka etsii kumppania etupäässä siksi, että ei olisi parisuhde/seksi -kokematon.

ei----- kirjoitti:

Ei sen ikäluokan ihmisiä enää paljon hengissäkään ole, ja hengissä olevistakin useimmat ovat jo seniilejä.
Kyllä se herjaaminen vaino ja demonisointi kohdistuu nykyään ilaman muuta vailla naisseuraa eläviin ja parisuhde/seksi-kokemattomiin miehiin. Ei kai tällaisesta asiasta kukaan voi nykyoloissa olla er mieltä, vai mitä ?

Lue lisää

Voi kuule! Aate on hengissä! Koulukunnan äidit juuruttavat sukupolvi toisensa jälkeen tyttäriensä tajuntaan, että tärkeintä naisen elämässä on saada oma mies. Ja lapsia. Kun nämä perinteen ylläpitäjät sitten jossain joutuvat tekemisiin miehettömän naisen kanssa, he suhtautuvat tähän kuin ali-ihmiseen. Jokainen ikisinkku varmaan voi kertoa kokemuksia aiheesta.

Ensimmäinen asiallinen viesti fghsh:ltä, jollai myös itse ajattelen. Ei se ulkoinen niin tärkeä ole - kyllä jonkun vian kestää jos arki sujuu ja vielä voi toista - siis ajatuksia kunnioittaa.

Mitäs sitten sanotte tästä nykyajan suuntauksesta että kaikkilla pitäsi olla ns. vakipano - eli että kuoritaan vain kermat päältä... ? Ymmärrän että on ns. tarve olla toisen lähellä ja saada sitä kautta hyväksyntää, mutta en ymmärrä sitä miksi täytyy olla vapaa - menemään myös muiden kanssa.

Naiset kyttää vain rahaa!

De Facto kirjoitti:

Naiset kyttää vain rahaa!

Olen 47. Kaksi kertaa olen ollut hulluna rakkaudesta. Kerran kun olin 18 suhde kesti vuoden ja 30 kun suhde kesti 5 vuotta.
En ole elänyt kun pieniä hetkiä sinkkuna joten naisia on ollut kymmeniä. Nyt olen seurustellut viisi vuotta naisen kanssa ja suhde on turvallinen ja vakaaa. En rakasta mutta kaikki on muuten hyvin ja homma toimii. Miksi siis lähteä huutamaan tuonne sen elämän rakkauden perään? Ei ihmiselle kuitenkaan ole sitä yhtä oikeaa vaan tuhansia oikeita. Voi sitä onnellinen muutenkin olla.

Nainen on suhtkoht varakas ja minä taas elän kaiken omaisuuden menettäneenä toimeentulotuella joten ei se raha kaikkea merkitse.

käytöksellä on lisäksi suuri vaikutus. Vaikka olisi ihan söpö, niin jos ei osaa tai pysty ottamaan kontaktia toiseen osapuoleen esim. ujouden takia voi hyvinkin jäädä yksin. Moni jopa rumaksi luokiteltava ihminen ulkonäkönsä puolesta taas on voinut löytää itselleen kumppanin eli ulkonäkö ei ole automaattisesti este. Este se on vain silloin, jos itse pitää sitä esteenä ja häpeilee sen takia itseään, eikä persoona ja muut luonteen piirteet pääse esiin.

Ihmettelen että kirjoituksessasi pidät kovin huonona sellaisia joilla ei ole töitä, ei ole huolittu töihin tai on masennusta. Eikä yksi henkilö edusta kaikkia muita, muilta luonteenpiirteiltään. Älä yleistä.

Paremminkin on korjaamista niissä asenteissa että pidetään muita aina huonoina, jos ei ole sopivaa työtä löytänyt. Kannattaisi tutustua oikeasti ihmisiin eikä niputtaa kaikkia samaan.

Olen aina maksanut ja olisin omat syömiseni treffeillä. Löysin uuden miehen ja avioiduin.Jatkuvasti saan kuulla siitä ettei meillä ole yhteistä tiliä,äijä ei tee mitään kotona ,koska hän ei omista talostani mitään.Hänelle on kova pala kun osaa hoitaa talouttamme ja saan rahaa säästöön.Hän haluaisi kaiken olevan yhteistä ja hyötyä minun osaamisestani.Sittenhän kiukuttelee kun ei onnistu siinä.Ei me kaikki naiset olla samanlaisia niinkuin ei miehetkään.

itsenäinen nainen kirjoitti:

Olen aina maksanut ja olisin omat syömiseni treffeillä. Löysin uuden miehen ja avioiduin.Jatkuvasti saan kuulla siitä ettei meillä ole yhteistä tiliä,äijä ei tee mitään kotona ,koska hän ei omista talostani mitään.Hänelle on kova pala kun osaa hoitaa talouttamme ja saan rahaa säästöön.Hän haluaisi kaiken olevan yhteistä ja hyötyä minun osaamisestani.Sittenhän kiukuttelee kun ei onnistu siinä.Ei me kaikki naiset olla samanlaisia niinkuin ei miehetkään.

Lue lisää

...ei kyllä mitenkään tajua, miten tämä vastaus liittyy oheiseen blogiin? Onkohan se tullut ihan oikeaan kohtaan? Käsittääkseni raha ei ole koskaan määrännyt evoluutiossa mitään?
Maailmalla nuorena miehenä ollessani, yks Koskisen Jukka kans sanoi, että perustetaan yhteinen pankkitili. Taitaa olla ainoa kerta, kun oon koskaan tajunnut HETI, että: "Joo, joo. Minä säästän ja sinä käytät? Vai kuinka? En muuten oo sun kans naimisissa, enkä mee." Samaa sanoin äirellekin, kun se vaati lähteä ostamaan uusia verhoja.
Vaimo meilläkin talouden hoitaa. Tili on yhteinen, mutta ite en saa sinne, kuin juuri ja juuri lainan lyhennykset. Mutta ei se tuohon blogiin paljon liity?
TV: Vihtori Pönttö

Se on selvä, että vastenmielisyys heti alussa on hälyttävä merkki. Tunne voi olla myös sitä että "liian hyvä minulle". "liian nuori minulle", "liian vanha minulle".
Me olemme pääsääntöisesti niin tyhmiä, ettemme vaivaudu selvittämään todellisuutta. Pitkässä liitossa todellisuus kuitenkin ratkaisee = luonne ja henkinen keskinäinen yhteensopivuus. Silti joku voi vaikka nenässä olevan luomen takia jättää seurustelun. Mitä järkeä siinä on. Minusta silloin ei anna itselleen mahdollisuutta tutustua tai rakastua.
Nämä täydellisyyden tavoittelijat ovat niin täynnä itseään, että heidän onkin parasta olla yksin. Kukaan ei ole kyllin hyvä heille, jokaisessa löytyy vikaa, kun sitä etsimällä etsii. Täydellistä hakeva ei ole löytänyt vielä edes itseään.

Miksi sitten muutat? Olet aikuinen ihminen. Ei äitisi määrää sinua. Sano, vaan että EN MUUTA. Piste.

JokuKAheli

No voi hel-mi! Mun mutsi haluaa kans muuttaa muutaman vuoden välein. Ei siinä voinut kavereita tai ystäviä pitää. Loikkasin "luonnollisesti" siitä kelkasta 19-vuotiaana, kun armeijakin lähestyi.
Äidilläs ei taida olla kaikki kohdallaan, miten olis terapia hänelle? Ehkä hän pelkää menettävänsä sinut, ehkä hänessä on jotakin "vikaa" tai olet ainoa hänen vanhuutensa turva...
Mene itse töihin tai vaikka opiskelemaan jollekin muulle paikkakunnalle. Sano äidilles että "hanki elämä ja ystäviä!"

tuolla asenteella, mutta jos kaikki on nyt jo hyvin....

Rakkaudessa on kaikki niin ihanaa, voi luottaa toiseen ja nauttia elämästä. Kun toinen kääntää selkänsä ja valehtelee ja tekee kaiken mahdollisen sen eteen että kaikki on ohi, se vie pohjan lopullisesti. Ja voit kuvitella millainen fiilis on kun toinen on sanonut edellisenä päivänä rakastavansa sinua ja seuraavana päivänä suutelee ja ihastuu työkaveriimme yhteisissä pippaloissa...

On ehkä jopa hieman hullua ajatella, että jokaiselle olisi vain yksi "se oikea". Ns. täydellisilläkin pareilla on varmasti joskus jotakin kitkaa keskenään, sillä molemmista löytyy aina enemmän tai vähemmän joitakin ärsyttäviä piirteitä. Jopa liika täydellisyys voi olla joskus ärsyttävää. Tärkeintä onkin kaiketi se, että molemmat kykenevät hyväksymään toistensa mahdolliset viat ja puutteet, mutta tietenkään ei saa ruveta valehtelemaan itselleen, jos näyttää siltä, että suhde ei kerta kaikkiaan toimi. Itselläni lähestyy jo 30v raja kovaa vauhtia, enkä ole kyllä vieläkään löytänyt ketään rinnalleni. Olen silti todennut sen tosiasian, että koska kukaan ei ole täydellinen, niin täytyy olla valmis hyväksymään, että ihannekumppaninkaan ei täysin tarvitse vastata omia odotuksia.

Entäs jos sitä huumaa ei oo alunperinkään? Mulla on ystävänä ihan aarre mieheks, mutta en koe "intohimoa" miestä kohtaan. Viihdyn miehen kanssa paremmin kuin kenenkään muun. Se on laittanut ajattelemaan, että oonko ihan tyhmä, enkä tajua onneni olevan ihan nenän edessä.

Jotenkin tuntuis kuitenkin epäreilulta lähteä suhteeseen, jos ei itse ole ihastunut, vaan vain kiintynyt. Luulen, että mies on, ellei tunteet ole hiipuneet, kun mitään ei ole tapahtunut. Mulla on sellanen tunne, että voisin ehkä ihastuakin riittävissä määrin, jos antaisin itselleni luvan. Mutta pelottaa, että tulee ryssittyä tuokin juttu. Samoin kuin se, että jossain vaiheessa katuisi lähtemistä parisuhteeseen ilman intohimoista rakastumista. En tiedä. Rakkaus on riski. Tietäis vaan, ottaisko sen vai tyytyiskö tähän ihan ok-elämiseen yksin.

haku päällä kirjoitti:

On ehkä jopa hieman hullua ajatella, että jokaiselle olisi vain yksi "se oikea". Ns. täydellisilläkin pareilla on varmasti joskus jotakin kitkaa keskenään, sillä molemmista löytyy aina enemmän tai vähemmän joitakin ärsyttäviä piirteitä. Jopa liika täydellisyys voi olla joskus ärsyttävää. Tärkeintä onkin kaiketi se, että molemmat kykenevät hyväksymään toistensa mahdolliset viat ja puutteet, mutta tietenkään ei saa ruveta valehtelemaan itselleen, jos näyttää siltä, että suhde ei kerta kaikkiaan toimi. Itselläni lähestyy jo 30v raja kovaa vauhtia, enkä ole kyllä vieläkään löytänyt ketään rinnalleni. Olen silti todennut sen tosiasian, että koska kukaan ei ole täydellinen, niin täytyy olla valmis hyväksymään, että ihannekumppaninkaan ei täysin tarvitse vastata omia odotuksia.

Lue lisää

oikein hyvä teksti mutta kuule. 30v on vielä iiiiihan baby, ja tuo "lähestyy jo 30v raja kovaa vauhtia" on katos ihan sun ajatustas vaan, trust me. mikä raja se semmonen on? entäpä 40v raja tai 50v raja? ne on kai mielestäsi ihan ikäloppuja ja toivottomia? aattele, jotkut etsii kumppania jopa kuuskymppisenäkin?

-rakkaudella...;-)

pakko sanoo sulle kirjoitti:

oikein hyvä teksti mutta kuule. 30v on vielä iiiiihan baby, ja tuo "lähestyy jo 30v raja kovaa vauhtia" on katos ihan sun ajatustas vaan, trust me. mikä raja se semmonen on? entäpä 40v raja tai 50v raja? ne on kai mielestäsi ihan ikäloppuja ja toivottomia? aattele, jotkut etsii kumppania jopa kuuskymppisenäkin?

-rakkaudella...;-)

Lue lisää

Ok, no en tarkoittanutkaan asiaa ihan tuolla tavalla. Tiedän kyllä ettei 30 ole ikä eikä mikään ja vaikka vanhuksenakin voi hakea kumppania. Tarkoitin lähinnä sitä, et jos 30 lähestyy, eikä sulla ole yhtään ihmissuhdetta takana, niin se on aika harmillinen tunne.

wannabevaimo kirjoitti:

Entäs jos sitä huumaa ei oo alunperinkään? Mulla on ystävänä ihan aarre mieheks, mutta en koe "intohimoa" miestä kohtaan. Viihdyn miehen kanssa paremmin kuin kenenkään muun. Se on laittanut ajattelemaan, että oonko ihan tyhmä, enkä tajua onneni olevan ihan nenän edessä.

Jotenkin tuntuis kuitenkin epäreilulta lähteä suhteeseen, jos ei itse ole ihastunut, vaan vain kiintynyt. Luulen, että mies on, ellei tunteet ole hiipuneet, kun mitään ei ole tapahtunut. Mulla on sellanen tunne, että voisin ehkä ihastuakin riittävissä määrin, jos antaisin itselleni luvan. Mutta pelottaa, että tulee ryssittyä tuokin juttu. Samoin kuin se, että jossain vaiheessa katuisi lähtemistä parisuhteeseen ilman intohimoista rakastumista. En tiedä. Rakkaus on riski. Tietäis vaan, ottaisko sen vai tyytyiskö tähän ihan ok-elämiseen yksin.

Lue lisää

Riskejä pitää ottaa. Jos tyytyy vaan istumaan sohvalla ja odottamaan "sitä oikeaa" asiaan ei koskaan tule muutosta. Rakkauden ja onnen eteen on tehtävä töitä. Parisuhde on pohjimmiltaan toisesta välittämistä ja sitä, että toinen on sinulle tärkein. Ja varsinkin jos itse kiellät itseltäsi ihastumisen vain pelätessäsi menettäväsi jotaikin.. Kiellät sitten varmaan senkin kun "se oikea" tulee eteen. Älä varo tätä asiaa, jos todella olette niin läheisiä, keskustelkaa asiasta. Jos kukaan ei yritä, mitään ei synny. Tunnet jo hänet, joten sinänsä sinulla ei ole mitään pelättävää. Älä anna oikean mennä ohi. Jos mitään ei kuitenkaan tule, voitte silti olla ystäviä. Paras parisuhde pohjautuukin lujaan luottamukselliseen kaverisuhteeseen.

Tarkoitan sitä, että riittääkö "pelkkä" ystävyys parisuhteeseen? Siis ystävyyssuhteethan voivat parhaimmillaan kestää läpi elämän ja ystävyyshän on valtavan hyvä pohja rakentaa parisuhde, mutta riittääkö se, että tulee toisen kanssa toimeen, jos ei minkäänlaista rakastumista ja siihen kuuluvaa intohimoa ole koskaan ollutkaan?
Jos minun mielipidettäni kysytään (ja kerron sen, vaikkei kysyttäisikään), kyse ei ole silloin parisuhteesta (ainakaan perinteisestä sellaisesta), jos ei missään vaiheessa ole kokenut toista kohtaan ystävyyttä voimakkaampaa. Silloin on kyse astetta vakavammasta ystävyyssuhteesta, ei muusta. En sitä kiellä, etteikö jotain toimivaa voisi senkin varaan rakentaa, mutta "kokonaiseen" parisuhteeseen kuuluu edes ripaus intohimoa ja rakkautta. Toki parisuhteestakin se villein vaihe hiipuu jonnekin kultaisiin muistoihin ajan ja varsinkin perheenperustamisen myötä, mutta sitä on kuitenkin edes joskus ollut ja sen voi hyvällä onnella saada edes jonkinlaiseen roihuun, jos jaksaa/haluaa/viitsii yrittää.
Toisinaan tuntuu, ettei rakkautta enää nykyään arvosteta eikä kunnioiteta samalla tavalla kuin joskus aikoinaan, mutta minulle se on edelleen se parisuhteen perusedellytys: jos ei tunne sitä pökerryttävää tunnetta sisimmässään, ei siitä sen kummempaa koskaan tule syntymäänkään. Sillä periaatteella olen elämäni tähän asti elänyt. Elin pitkän aikaa yksin siinä uskossa, ettei minua ole tarkoitettu kestävään parisuhteeseen. Mutta tässä sitä nyt ollaan, mieheni kanssa ollaan kohta 11 v. yhdessä kuljettu ja elämää koettu. Ennen häntä en edes uskonut, että "jokaiselle on se Oikea". :)
Hyvää kannattaa odottaa, parasta vieläkin pidempään... ;)

Näin tehdään, mutta onko se mielestäsi oikein?

yksinäinensydän kirjoitti:

Näin tehdään, mutta onko se mielestäsi oikein?

Älkää tehkö niin, kuin minä teen, vaan tehkää niin, kuin minä sanon. Itse jouduin vaihtamaan vaimoa, kun eka ei ollutkaan se oikea.

Mun sisko on ikisinkku, koska ei ole löytänyt suomalaisista miehistä sitä oikeaa. Tykkää ikävä kyllä ulkomaalaisista miehistä mieluiten italialaisista eikä ne ole kunnollisia!

Kyllähän se sinkkunaolo joskus tympii.Mikä meille naisille tai miehille sit kelpaa.riippuu paljon siitä millasta elämänvaihetta just elää ja millasta ihmissuhdetta siihen just sillon hakee.Sit kun elämänvaihe on ohi ni sit kaipaakin jonkinmuunlaista suhdetta.Miettikääpä...noin menee aika usein.
Ja sit toinen seikka,anteeks miehet,mut monesti on näin....mitä lyhyempi hame ja punasemmat huulet ni sitä varmemmin saa miehen ja suhteen.Sillä mennään pitkälle.Itse en moisia kriteereitä täytä vaikka ihan kaunis olenkin mutta miehiin ei iske pullantuoksunen,kotonaviihtyvä,raitis ja ahkera nainen joka vielä pussaa ja paijaakin miestä oman päivätyönsä lisäksi ja jaksaa vielä olla onnellinen ja hymyileväkin.Että joskus sitä miettii...mikä pielessä arvoissa.

aikuinen nainen kirjoitti:

Kyllähän se sinkkunaolo joskus tympii.Mikä meille naisille tai miehille sit kelpaa.riippuu paljon siitä millasta elämänvaihetta just elää ja millasta ihmissuhdetta siihen just sillon hakee.Sit kun elämänvaihe on ohi ni sit kaipaakin jonkinmuunlaista suhdetta.Miettikääpä...noin menee aika usein.
Ja sit toinen seikka,anteeks miehet,mut monesti on näin....mitä lyhyempi hame ja punasemmat huulet ni sitä varmemmin saa miehen ja suhteen.Sillä mennään pitkälle.Itse en moisia kriteereitä täytä vaikka ihan kaunis olenkin mutta miehiin ei iske pullantuoksunen,kotonaviihtyvä,raitis ja ahkera nainen joka vielä pussaa ja paijaakin miestä oman päivätyönsä lisäksi ja jaksaa vielä olla onnellinen ja hymyileväkin.Että joskus sitä miettii...mikä pielessä arvoissa.

Lue lisää

Olen eri mieltä. Itse olen kokenut, että vaikka olisi kuinka lyhyt hame ja punaiset huulet niin ei sitä oikee niinkään löydä. Niin löytää vain ne VÄÄRÄT. Lyhyellä hameella ei ikävä kyllä saa muuta kun yhden illan juttuja ja varattuja miehiä, jotka pettävät vaimojaan tai tyttöystäviään. Itselle ei jää käteen muuta kun paha mieli ja käytetty olo. Olen huomannut, että ne pullantuoksuiset, kotona viihtyvät, ehkä vähän pyöreähkötkin naiset saavat aina parhaimman näköiset ja muutenkin parhaimmat miehet. Tosin, nämä miehet ovat ikävä kyllä usein juuri niitä, jotka bongaavat "lyhyt hameisia" ja pettää, mutta eivät koskaan halua kunnon parisuhdetta "lyhyt hameisen" kanssa, vaan käyttävät heitä tylysti hyväkseen.

viekku2 kirjoitti:

Mun sisko on ikisinkku, koska ei ole löytänyt suomalaisista miehistä sitä oikeaa. Tykkää ikävä kyllä ulkomaalaisista miehistä mieluiten italialaisista eikä ne ole kunnollisia!

Lue lisää

Näytä minulle kukkanen ,niin minä näytän sinulle koko elämäni sanoi tyttö pojalleen,varjostansa.

aristus ja puristus kirjoitti:

Näytä minulle kukkanen ,niin minä näytän sinulle koko elämäni sanoi tyttö pojalleen,varjostansa.

tällainen tyttö, ihanasti varjossaan. näytin hänelle kukkasen mutta suloinen tyttö kysyikin "tarkoittaako tämä sitä, että olet ihastunut minuun?". Vastasin: "kyllä".
koko romanttinen tarina ropisi kuin ripulipieru: tyttö varjoistaan olikin tyytyväinen kun oli saanut tiedon tästä ja ei ollutkaan sitten enää pojasta kiinnostunut.

harmi, että jatkoin runon noin, mutta noin se meni.

Minä olen vielä alle parikymppinen tyttönen, mutta en silti ymmärrä sellaista mieletöntä kumppanin kaipuuta. Mulla ei ole ainakaan ollut mitään hirmuista hinkua jakaa elämääni kenenkään kanssa vaikka ihastus johonkin tyyppiin olisi ollut suurikin. Saattaa kyllä johtua omista taustoista, vuosia kestäneistä masennuskausista ja nykyisestä sosiaalisuuden totaalisesta puuttumisesta. Nyt tuntuu että jämähdän tälläiseksi loppuelämäkseni. Ei se sinänsä häiritse että kuolee neitsyenä, mutta onhan se harmi kun mistään mitä pienenä ajtteli isona kokevansa ei tullutkaan mitään. Eli toisin sanoen jokainen joka nyt joskus jonkunlaisen suhteen tai läpsyttelyn on kokenut, on ainakin saanut jonkun hyväksynnän. Musta sellaisessa rakkaudettomassa suhteessa eläminen on ihan ok, kunhan molemmat ovat tietoisia missä mennään ja molemmat saavat siitä jotain irti.

Kaikilla on omat ongelmat ja kuka hitto tahtois toisen ongelmia joihin ite ei ole alumperin millään tavalla osallinen. Minä en ainakaan tahtois olla mikään. Valintojen maailma sinä oot valinnu sen että hankit lapsen ja oot nyt yksinhuolta, joten huolla yksin ja ole yksin tai vaihtoehtoisesti huolla yksin äläkä heti sälytä sitä huoltamis velvoitetta tapaamasi ihmisen niskaan. Kiinostasko itteäs mies joka sanois että okei voidaan olla yhessä mutta sä muuten oot sitte aina kotona hellan ääressä ja saat ongelmia ittelles koska oot mun kanssa. Epäilen että suakaan kiinostais semmoin, lapsella tai ilman.

palstalla on kirottu kaveripojan asema alimpaan helvettiin, ja on sanottu että sellaiseen asemaan ei missään tapauksessa saisi jäädä.
Minä kyllä olen tästä asiasta aika paljon erimieltä, vaikka voi tietenkin niitäkin tapauksia olla joissa ei kannattaisi kaveripojan asemassa olla. Siis ihan siitä huolimatta vaikka satavarmasti tietäisit että et kaveripojan asemasta ikinä pääsisi naisen poikaystäväksi niin kaveripojan asemassa voi siltikin kannattaa olla varsinkin silloin jos ei kuitenkaan itsellä ole omaa naista.

tällä------ kirjoitti:

palstalla on kirottu kaveripojan asema alimpaan helvettiin, ja on sanottu että sellaiseen asemaan ei missään tapauksessa saisi jäädä.
Minä kyllä olen tästä asiasta aika paljon erimieltä, vaikka voi tietenkin niitäkin tapauksia olla joissa ei kannattaisi kaveripojan asemassa olla. Siis ihan siitä huolimatta vaikka satavarmasti tietäisit että et kaveripojan asemasta ikinä pääsisi naisen poikaystäväksi niin kaveripojan asemassa voi siltikin kannattaa olla varsinkin silloin jos ei kuitenkaan itsellä ole omaa naista.

Lue lisää

itse olen samassa tilanteessa...=(
Tai siis tahtomattani sinkkuna ja yksinhuoltaja...
ulkoäpäin ei koskaan ikinä uskoisi että olisin mitenkään surullinen tilanteeseni, koska en tietenkään näytä sitä...ja oma valintani on ollut että sain lapsen yksin koska entinen miesystäväni oli petturi ja täysin holtiton alkohlin/rahankäyttäjä...pakko oli lähteä siitä suhteesta koska lapsi oli tulossa, ja jos haluan edes jonkinlaisen truvallisen kodin lapselle...nyt aika on vierähtänyt ja olen pieniä suhteita yrittänyt viritellä kaiken muun ohella...ja ne ovat kuivuneet kasaan heti alkuunsa..yksinkertaisesti ei energia riitä lapsenkasvatuksen ja muun "vastuunkannon" ohella...teen kokopäivä työtä ja hoidan ihan kaiken yksin...joten on tosi vaikeaa löytää/päästää ketää meidän elämään. Varsinkin vkoloppuisin masentaa ajatus siitä että aika menee ja edelleen olen tilanteessani yksin..kaipaisin toki aikuista seuraa ja rakastumista.
Ystäväni ovat melkein kaikki onnellisessa parisuhteessa ja perheellisiä, joten jään usein ulkopuoliseksi, koska mökkireissut ja muut ovat suosittuja vain nillä joilla on "miehet mukana.." vietän siis paljon aikaa omien sukulaisten ja lapseni kanssa...ja tuntuu joskus että koko maailma on hylännyt eikä ketää vois vähempää kiinnostaakkaan... eikä tietenkään voikkaan, koska onhan minulla työllä rakennettu ulkokuori ja ns elämä hyvin. Varmasti moni ajattelee että olen vahva nainen...jne. aina ei pidä paikkansa miltä asiat näyttää... mutta eipäs valiteta...ainakin minulla on ihana lapsi, ja sellainen työ missä viihdyn, ehkä se rakkauskin joskus tulee vastaan ja hyväksyy meidätkin sitten sellaisena kuin ollaan. =)

00000000000012 kirjoitti:

itse olen samassa tilanteessa...=(
Tai siis tahtomattani sinkkuna ja yksinhuoltaja...
ulkoäpäin ei koskaan ikinä uskoisi että olisin mitenkään surullinen tilanteeseni, koska en tietenkään näytä sitä...ja oma valintani on ollut että sain lapsen yksin koska entinen miesystäväni oli petturi ja täysin holtiton alkohlin/rahankäyttäjä...pakko oli lähteä siitä suhteesta koska lapsi oli tulossa, ja jos haluan edes jonkinlaisen truvallisen kodin lapselle...nyt aika on vierähtänyt ja olen pieniä suhteita yrittänyt viritellä kaiken muun ohella...ja ne ovat kuivuneet kasaan heti alkuunsa..yksinkertaisesti ei energia riitä lapsenkasvatuksen ja muun "vastuunkannon" ohella...teen kokopäivä työtä ja hoidan ihan kaiken yksin...joten on tosi vaikeaa löytää/päästää ketää meidän elämään. Varsinkin vkoloppuisin masentaa ajatus siitä että aika menee ja edelleen olen tilanteessani yksin..kaipaisin toki aikuista seuraa ja rakastumista.
Ystäväni ovat melkein kaikki onnellisessa parisuhteessa ja perheellisiä, joten jään usein ulkopuoliseksi, koska mökkireissut ja muut ovat suosittuja vain nillä joilla on "miehet mukana.." vietän siis paljon aikaa omien sukulaisten ja lapseni kanssa...ja tuntuu joskus että koko maailma on hylännyt eikä ketää vois vähempää kiinnostaakkaan... eikä tietenkään voikkaan, koska onhan minulla työllä rakennettu ulkokuori ja ns elämä hyvin. Varmasti moni ajattelee että olen vahva nainen...jne. aina ei pidä paikkansa miltä asiat näyttää... mutta eipäs valiteta...ainakin minulla on ihana lapsi, ja sellainen työ missä viihdyn, ehkä se rakkauskin joskus tulee vastaan ja hyväksyy meidätkin sitten sellaisena kuin ollaan. =)

Lue lisää

terve nainen pystyy aina halutessan vaikka sen lapsenkin hankkimaan, eikä nainen voi ikinä ajutua lähellekkään sellaista totaalisen syrjäytyneisyyden tilaa mihin yksinäiset miehet voivat ajautua ajan kuluessaa vanhemmiten.

00000000000012 kirjoitti:

itse olen samassa tilanteessa...=(
Tai siis tahtomattani sinkkuna ja yksinhuoltaja...
ulkoäpäin ei koskaan ikinä uskoisi että olisin mitenkään surullinen tilanteeseni, koska en tietenkään näytä sitä...ja oma valintani on ollut että sain lapsen yksin koska entinen miesystäväni oli petturi ja täysin holtiton alkohlin/rahankäyttäjä...pakko oli lähteä siitä suhteesta koska lapsi oli tulossa, ja jos haluan edes jonkinlaisen truvallisen kodin lapselle...nyt aika on vierähtänyt ja olen pieniä suhteita yrittänyt viritellä kaiken muun ohella...ja ne ovat kuivuneet kasaan heti alkuunsa..yksinkertaisesti ei energia riitä lapsenkasvatuksen ja muun "vastuunkannon" ohella...teen kokopäivä työtä ja hoidan ihan kaiken yksin...joten on tosi vaikeaa löytää/päästää ketää meidän elämään. Varsinkin vkoloppuisin masentaa ajatus siitä että aika menee ja edelleen olen tilanteessani yksin..kaipaisin toki aikuista seuraa ja rakastumista.
Ystäväni ovat melkein kaikki onnellisessa parisuhteessa ja perheellisiä, joten jään usein ulkopuoliseksi, koska mökkireissut ja muut ovat suosittuja vain nillä joilla on "miehet mukana.." vietän siis paljon aikaa omien sukulaisten ja lapseni kanssa...ja tuntuu joskus että koko maailma on hylännyt eikä ketää vois vähempää kiinnostaakkaan... eikä tietenkään voikkaan, koska onhan minulla työllä rakennettu ulkokuori ja ns elämä hyvin. Varmasti moni ajattelee että olen vahva nainen...jne. aina ei pidä paikkansa miltä asiat näyttää... mutta eipäs valiteta...ainakin minulla on ihana lapsi, ja sellainen työ missä viihdyn, ehkä se rakkauskin joskus tulee vastaan ja hyväksyy meidätkin sitten sellaisena kuin ollaan. =)

Lue lisää

Tuo oli melkein kuin minun elämästä kirjoitettu

no----- kirjoitti:

terve nainen pystyy aina halutessan vaikka sen lapsenkin hankkimaan, eikä nainen voi ikinä ajutua lähellekkään sellaista totaalisen syrjäytyneisyyden tilaa mihin yksinäiset miehet voivat ajautua ajan kuluessaa vanhemmiten.

Lue lisää

Terve nainen ei läheskään aina voi saada lasta. Eikä miehetkään. Mutta miehet voi saada lapsia hamaan hautaan asti. Tänhän tietää kaikki, mutta muistutuksena vaan.

Miten sinkkumiehet sitten täyttävät seksuaaliset tarpeensa? Vai pystyvätkö miehet helpommin elämään seksittömän elämän kanssa? Olen ollut sinkku vuosia, mutta haluan silti seksiä. Tästä syystä olen noin muutaman kuukauden välein viettänyt yön ravintolasta löydetyssä herraseurassa. Ja kun sinkkuelämää on takana 10 vuotta, petikumppaneita on kertynyt useita kymmeniä --> olen useimpien miehien mielestä täysi horo, vaikka kovin moni on tuskin sitä mieltä, että seksiä neljä kertaa vuodessa on paljon. Vakipanojen kanssa petikumppaneiden määrä olisi epäilemättä pienempi ja seksikin olisi varmasti parempaa kuin kännisäädöt aamuyöstä. Toivoisinkin löytäväni itselleni mukavan miehen, jolle soittaa hellyyden ja seksin kaipuussa, mikäli omaa rakasta ei tule vastaan. Tätä kirjoittaa siis nainen, joka haluaisi parisuhteen, jossa molemmat olisivat onnellisia eikä suhteen ulkopuolista seksiä harrastettaisi.

Mutta siis: miksi miehet eivät hyväksy irtosuhteita ja vakipanoja naisilta, koska epäilemättä itse niitä myös harrastavat? Mulla on kauan sitten karisseet toiveet miehestä, joka ei olisi irtosuhteita harrastanut, jos sellaisia toiveita on koskaan ollutkaan. En hyväksy pettämistä, mutta minun mielestäni irtosuhteet eivät tarkoita sitä, etteikö olisi uskollinen parisuhteessa. Vai olenko ihan hakoteillä?

kääntynyt niin päin, tosiaan. esim. 25 - vuotiaat miehet ihailevat kovasti neljä-ja viiskymppisiä naisia (typerä nimitys "puuma" nykyään, unohdetaan se, puhun ihan vakavasti) ja voivat rakentaa suhteen heidän kanssaan. on paljon tuttuja näin. mutta naiset ovat nykyään tosi erilaisia kuin ennen ja asenteet myös: jos nelikymppinen mies on kiinnostunut kolmekymppisestäkin, on tilanne usein hieman "outo" ja mies koetaan ikälopuksi. en ole ainoa ystäväpiiristäni monet sanovat samaa. neljäkymppinen joka on kiinnostunut 25-vuotiaasta on sitten jo ihan pervo tai "dirty old man" nykyään.
Eipä siinä, en tarkoita että ikäero pitäisi olla, mutta kun tuli asia puheeksi. Mielestäni on hassua, että ikäeroasia on kääntynyt noin, koska jos ollaan täysi-ikäisiä niin ei iällä ole väliä muuten kuin sisäisen maailman kannalta, mutta silloinkin on annettava molemmille oikeus olla siinä kypsyyden asteessa kuin on.
Itse seurustelen minua vanhemman naisen kanssa ja olen seurustellut itseäni nuoremmankin kanssa. Molemmat ovat toimineet. Se jos suhde loppuu ei tarkoita missään nimessä että suhde olisi ollut "huono" tai "virhe" ellei siihen sitten ole liittynyt vahvaa henkistä tai pienintäkään fyysistä väkivaltaa.

mitäpahaavakipanossa kirjoitti:

Miten sinkkumiehet sitten täyttävät seksuaaliset tarpeensa? Vai pystyvätkö miehet helpommin elämään seksittömän elämän kanssa? Olen ollut sinkku vuosia, mutta haluan silti seksiä. Tästä syystä olen noin muutaman kuukauden välein viettänyt yön ravintolasta löydetyssä herraseurassa. Ja kun sinkkuelämää on takana 10 vuotta, petikumppaneita on kertynyt useita kymmeniä --> olen useimpien miehien mielestä täysi horo, vaikka kovin moni on tuskin sitä mieltä, että seksiä neljä kertaa vuodessa on paljon. Vakipanojen kanssa petikumppaneiden määrä olisi epäilemättä pienempi ja seksikin olisi varmasti parempaa kuin kännisäädöt aamuyöstä. Toivoisinkin löytäväni itselleni mukavan miehen, jolle soittaa hellyyden ja seksin kaipuussa, mikäli omaa rakasta ei tule vastaan. Tätä kirjoittaa siis nainen, joka haluaisi parisuhteen, jossa molemmat olisivat onnellisia eikä suhteen ulkopuolista seksiä harrastettaisi.

Mutta siis: miksi miehet eivät hyväksy irtosuhteita ja vakipanoja naisilta, koska epäilemättä itse niitä myös harrastavat? Mulla on kauan sitten karisseet toiveet miehestä, joka ei olisi irtosuhteita harrastanut, jos sellaisia toiveita on koskaan ollutkaan. En hyväksy pettämistä, mutta minun mielestäni irtosuhteet eivät tarkoita sitä, etteikö olisi uskollinen parisuhteessa. Vai olenko ihan hakoteillä?

Lue lisää

Et ole hakoteillä, olen kanssasi samaa mieltä asiasta. Joskus tietysti ajattelen, että pitäisi vain pidättäytyä ja odottaa mutta miksi? Itse olen ollut seurustellessa aina uskollinen ja niin pitää ollakin. Ehkä tärkeintä on näissä irtosuhteissa se, että kumpikin pelaa samoilla säännöillä eikä toiselle valehdella ja lupailla mitään että saataisiin sänkyyn.

hmhm kirjoitti:

Et ole hakoteillä, olen kanssasi samaa mieltä asiasta. Joskus tietysti ajattelen, että pitäisi vain pidättäytyä ja odottaa mutta miksi? Itse olen ollut seurustellessa aina uskollinen ja niin pitää ollakin. Ehkä tärkeintä on näissä irtosuhteissa se, että kumpikin pelaa samoilla säännöillä eikä toiselle valehdella ja lupailla mitään että saataisiin sänkyyn.

Lue lisää

Joo, mun mielessä seksisuhteissa ja yhden illan jutuissa pitää olla samalla tavalla rehellinen kuin muissakin. Ei niitä puhelinnumerojen vaihtoja siis pliis miehet, jos ei niille käyttöä arvele olevan. Ja sillä periaatteella tietenkin, että kaikkea voi tehdä, kunhan siitä ei koidu kellekään mielipahaa, ei kummallekaan tai kolmannelle osapuolelle.

mitäpahaavakipanossa kirjoitti:

Miten sinkkumiehet sitten täyttävät seksuaaliset tarpeensa? Vai pystyvätkö miehet helpommin elämään seksittömän elämän kanssa? Olen ollut sinkku vuosia, mutta haluan silti seksiä. Tästä syystä olen noin muutaman kuukauden välein viettänyt yön ravintolasta löydetyssä herraseurassa. Ja kun sinkkuelämää on takana 10 vuotta, petikumppaneita on kertynyt useita kymmeniä --> olen useimpien miehien mielestä täysi horo, vaikka kovin moni on tuskin sitä mieltä, että seksiä neljä kertaa vuodessa on paljon. Vakipanojen kanssa petikumppaneiden määrä olisi epäilemättä pienempi ja seksikin olisi varmasti parempaa kuin kännisäädöt aamuyöstä. Toivoisinkin löytäväni itselleni mukavan miehen, jolle soittaa hellyyden ja seksin kaipuussa, mikäli omaa rakasta ei tule vastaan. Tätä kirjoittaa siis nainen, joka haluaisi parisuhteen, jossa molemmat olisivat onnellisia eikä suhteen ulkopuolista seksiä harrastettaisi.

Mutta siis: miksi miehet eivät hyväksy irtosuhteita ja vakipanoja naisilta, koska epäilemättä itse niitä myös harrastavat? Mulla on kauan sitten karisseet toiveet miehestä, joka ei olisi irtosuhteita harrastanut, jos sellaisia toiveita on koskaan ollutkaan. En hyväksy pettämistä, mutta minun mielestäni irtosuhteet eivät tarkoita sitä, etteikö olisi uskollinen parisuhteessa. Vai olenko ihan hakoteillä?

Lue lisää

Mä olen kristitty 33-v sinkkumies ja ikinä en ole yhdenvillan juttuja harrastanut. Vakaumus tietty ehkä pääsyy. Yhden naisen kanssa lyhyesti seurustelin ja seksiä harrastin muutaman kerran. Mutta melekoista säätöä oli. Nyt elän seksitöntä elämää ja jos himot käyvät liian suureksi niin omaan apuun on pakko turvautua. Mutta selibaatti on elämäntapa. Ei sydänsuruja eikä mitään tauteja jne. Eli on meitä miehiä, jotka eivät ole ikinä harrastaneet yhden illan juttuja. Mutta naiset eivät sellaisia arvosta ja se että olen kristitty on vain negatiivista. Joten odotan eläväni elämäni yksin..tosin uskon ihmeisiin joten ei sitä tiedä mitä tapahtuu...

GospelATM77

GospelATM77 kirjoitti:

Mä olen kristitty 33-v sinkkumies ja ikinä en ole yhdenvillan juttuja harrastanut. Vakaumus tietty ehkä pääsyy. Yhden naisen kanssa lyhyesti seurustelin ja seksiä harrastin muutaman kerran. Mutta melekoista säätöä oli. Nyt elän seksitöntä elämää ja jos himot käyvät liian suureksi niin omaan apuun on pakko turvautua. Mutta selibaatti on elämäntapa. Ei sydänsuruja eikä mitään tauteja jne. Eli on meitä miehiä, jotka eivät ole ikinä harrastaneet yhden illan juttuja. Mutta naiset eivät sellaisia arvosta ja se että olen kristitty on vain negatiivista. Joten odotan eläväni elämäni yksin..tosin uskon ihmeisiin joten ei sitä tiedä mitä tapahtuu...

GospelATM77

Lue lisää

Varmasti et ole ainoa mies, joka jättää yhden illan jutut väliin. Eikä niitä pidä harrastaa, jos ei omakseen koe, oli syy sitten mikä tahansa. Eikä se, että itse hakee läheisyyttä/seksiä/hellyyttä yhden illan jutuista, tarkoita sitä, etteikö arvostaisi ja kunnioittaisi heitä, jotka eivät irtosuhteita harrasta. En minäkään erityisemmin irtosuhteista perusta, olisin paljon mieluummin oikeassa parisuhteessa. Mutta en pysty kieltämään itseltäni hetken lohtua, koska se ei sodi omaa moraalikäsitystäni vastaan, niin kauan kun ketään ei satuteta. Toivottavasti löydät jonkun kivan naisen, jonka kanssa elää ja olla onnellinen.

Kun elo luopuu etsinnästä löytää se Joulunkin yksin istumisesta.

että minä olen ruma mies mutta vientiä on ollut. en tiedä miksi sitten, ihmettelen sitä naisillekin ja nauravat vaan. ei se kuule kyllä siitä ulkonäöstä pelkästään ole kiinni. en tiedä. minä tykkään naisista ja naiset minusta, tykkään kovasti kaikennäköisistä naisista enkä itsekään tuijota ensimmäiseksi ulkonäköä.
kyllä mä nyt vaan täällä korostaisin että se ulkonäkö ei oo se juttu, sorry boys. (and girls :))

pakko sanoo... kirjoitti:

että minä olen ruma mies mutta vientiä on ollut. en tiedä miksi sitten, ihmettelen sitä naisillekin ja nauravat vaan. ei se kuule kyllä siitä ulkonäöstä pelkästään ole kiinni. en tiedä. minä tykkään naisista ja naiset minusta, tykkään kovasti kaikennäköisistä naisista enkä itsekään tuijota ensimmäiseksi ulkonäköä.
kyllä mä nyt vaan täällä korostaisin että se ulkonäkö ei oo se juttu, sorry boys. (and girls :))

Lue lisää

Veikkaan että olet sillä miehisellä tavalla "ruma".
Jos olet mies joka on naamastaan hieman ruma, mutta samalla vähemmän karskin näköinen niin silloin ketään naista ei oikein kiinnosta.

Sinä olet ehkä äijämäisen ruma tai sitten sulla on itseäsi oikein myyvä luonne.

Itsekään en välitä pyöreistä naisista koska oma keho on kunnossa. Tarjokkaita siltä puolelta olisi, ehkä sinäkin tarkoitit noita?

Rumotus kirjoitti:

Veikkaan että olet sillä miehisellä tavalla "ruma".
Jos olet mies joka on naamastaan hieman ruma, mutta samalla vähemmän karskin näköinen niin silloin ketään naista ei oikein kiinnosta.

Sinä olet ehkä äijämäisen ruma tai sitten sulla on itseäsi oikein myyvä luonne.

Itsekään en välitä pyöreistä naisista koska oma keho on kunnossa. Tarjokkaita siltä puolelta olisi, ehkä sinäkin tarkoitit noita?

Lue lisää

Tarkoitus ei ollut loukata pyöreitä naisia tässä sitten.

En vain näe oikein järkeä kahden erilaisiin elämäntapoihin tottuneen ja pyrkivän kehon hoidon osalta olevan yhteydessä millään muotoa.

Rumotus kirjoitti:

Tarkoitus ei ollut loukata pyöreitä naisia tässä sitten.

En vain näe oikein järkeä kahden erilaisiin elämäntapoihin tottuneen ja pyrkivän kehon hoidon osalta olevan yhteydessä millään muotoa.

Lue lisää

joo kyllä ymmärrän sua toisaalta erittäin hyvin. on "karheanrumia" miehiä ja sitten "komeita" ja sitten "nättejä poikia" ja ym ym. Mutta kyllä mä kuule olen vähä niinku oikeesti "ruma" :-D mulla on pyöreä pää ja vähän liian iso nenä. Mutta luonteen kohdalta osuit varmaan oikeeseen. Mutta ei missään nimessä muuten ollu tarkotus ylpeillä, en ole mikään expertti missään. Mutta siis toi luonne....mä luulen kuule et se on...uskon että käsität tän: toisinpäin! Eli mä EN myy itteeni mutta kyllä mä olen aika ulospäinsuuntautunut, mutta siis en ns. ole haku päällä oikein koskaan. Joku mimmi joskus sano, että se on tärkeetä, että mies on hieman "etäinen", kun kiinnostuin taas kyseleen näistä asioista. Ite ehkä vähän oon, mutta en tarkoituksella, en laskelmoiden. Mutta ehkä toi että EN myy itseäni mutta silti osaan viestittää naisille jotakin, ehkä se on se. Emmätiedä. Mutta en mäkään perhettä ja sitä "oikeaa" (jos sellaista nyt yleensä ja blablablaa) kuitenkaan vielä ole löytänyt, että eipä siinä. Nauttinut olen nyt sitten olostani, usein olen ahdistunut, tosi usein, mutta harvemmin siitä et naisasiat mättäis. Kaikki muu kyllä :-/

että pitäisi olla laki jotta avioliittoon tarvittaisiin myös
sulhasen ja morsiamen vanhempien kirjallinen suostumus ja
lisäksi jonkin viranomaisen antama lausunto joka arvioisi että
onko liitto kestävällä pohjalla.
Pelkkä ns. rakkaus ei tosiaankaan ole riittävä peruste kun se
kuitenkin kestää vain lyhyen aikaa.

sama juttu. Suomalaiset naiset ei vaan oikein innosta henkisesti. Liian viinaan meneviä lutkia BB tyyliin. Poikkeuksiakin tietenkin on.

Tuossa vain on se juttu että jos ei nuorena edes kunnolla etsi niin se ei tarkoita kolmekymppisenäkään löytää välttämättä sopivaa ellei sitten tyydy mihin tahansa suhteeseen.

"Se oikea hiihtää sitten vastaan kun sen aika tulee. "

En kyllä sokeasti uskoisi tähän ellei ole voimakas kohtalonusko tai jumalanusko tausta.

Moni jää tässä maailmassa yksin tavalla tai toisella, suhteessa tai erikseen.
Ehkä kannattaa totutella ajatukseen itse kenenkin?

"Ei se parisuhde ja perhe mikään automaattinen onnen tuoja ole. "

Ei ole, ei. Mutta kyllähän siinä voi tulla tunne että jää osa elämästä elämättä jos aina elää yksin.

Te kaikki "tulee jos on tullakseen" ym. se tulee kyllä vastaan- lässyttäjät voisitte jonkin muun lorun keksiä koska ainakaan etsimättä ja kysymättä ei kukaan tule. Toisille tietty, mut jos vähänkin klikkaa ulkonäkö tai jokin muu osa-alue niin ainakin mies voi olla aivan rauhassa... ei tule kukaan häiritsemään.

Kerro mulle mitä hauskaa on matkustelussa, avoautossa tai moottoripyörässä jos sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa? Itselle kaikki moinen tekee olosta vieläkin yksinäisemmän. Kateellisen auton naarmuttajan voi taasen löytää ihan etsimättäkin.

Rumotus kirjoitti:

Tuossa vain on se juttu että jos ei nuorena edes kunnolla etsi niin se ei tarkoita kolmekymppisenäkään löytää välttämättä sopivaa ellei sitten tyydy mihin tahansa suhteeseen.

"Se oikea hiihtää sitten vastaan kun sen aika tulee. "

En kyllä sokeasti uskoisi tähän ellei ole voimakas kohtalonusko tai jumalanusko tausta.

Moni jää tässä maailmassa yksin tavalla tai toisella, suhteessa tai erikseen.
Ehkä kannattaa totutella ajatukseen itse kenenkin?

"Ei se parisuhde ja perhe mikään automaattinen onnen tuoja ole. "

Ei ole, ei. Mutta kyllähän siinä voi tulla tunne että jää osa elämästä elämättä jos aina elää yksin.

Lue lisää

" Ei ole, ei. Mutta kyllähän siinä voi tulla tunne että jää osa elämästä elämättä jos aina elää yksin. "

Tasan tarkaan näin. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä tämän asian tulee ennemmin tai myöhemmin kokemaan näin. Se on itseasiassa mahdotonkin välttää tällaista kokemusta jo siksi, kun valtakulttuuri kuitenkin menee niiden ehdoilla jotka ovat mukana parisuhde/seksi-kuvioissakin, ja valtakulttuurin asettamien paineiden ulottumattomissa taasen on jokseenkin mahdoton elää.

Komppaan "Tartteeko löytyä pari?" -lausettasi. Miksi se koetaan jotenkin ahdistavaksi, jos yksinkertaisesti jää yksin lopun iäksi? Minä etsin, hain, olin hakematta ja etsimättä mutta ilmeisesti olin joku idiootti-imuri, kun kohdalleni osui vain niitä jotka eivät sitten tahtonetkaan mitään suhdetta vaan etsivät edelleen jotain, mitä ei ole olemassakaan.

Koin "ahaa"-elämyksen ja nykyään olen sinkkuna ihan omasta tahdostani, monet miehet ovat ihmetelleet tätä päätöstäni elää yksin, mutta miksi yrittää jotain mikä ei tule onnistumaan ja käteen jää vain paha mieli sekä sydän surut. Nyt niitä ei tule miesten osalta ja tulen erittäin hyvin toimeen itsekseni, ei tarvitse passata ja palvella toista, ei kuunnella ikuista haukkumista sekä sovaamista, tehdä kaikki juuri siten miten toinen sen tahtoo, nyt elän itselleni ilman huolen häivää ja nautin joka solullani tilanteestani.

Nyt kuitenkin olisi, kuin jokainen mies haistaisi sen, etten tahdo miestä enää ja tyrkyttämällä tyrkyttävät eivätkä millään jättäisi rauhaan, soittelevat (en vastaan puheluihin), viestittävät (en vastaa myös niihin), ehdottelevat treffejä (kieltäydyn kiittäen) ja tunnen oloni erittäin vaivautuneeksi, koska en tahdo enää yhtäkään miestä elämääni vaan tahdon elää juuri näin, eli yksin nauttien olostani.

Onko se todellakin niin, että sitten kun mies tai nainen on joko varattu tai ei tahdo parisuhteeseen tai muutenkaan toisen sukupuolen kanssa kanssakäymiseen, niin silloin alkaa niitä tarjouksia sadella, mikä siinä oikeen on...? Olen huomannut saman homman varattuna ollessani.

yxin1+11 kirjoitti:

Te kaikki "tulee jos on tullakseen" ym. se tulee kyllä vastaan- lässyttäjät voisitte jonkin muun lorun keksiä koska ainakaan etsimättä ja kysymättä ei kukaan tule. Toisille tietty, mut jos vähänkin klikkaa ulkonäkö tai jokin muu osa-alue niin ainakin mies voi olla aivan rauhassa... ei tule kukaan häiritsemään.

Kerro mulle mitä hauskaa on matkustelussa, avoautossa tai moottoripyörässä jos sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa? Itselle kaikki moinen tekee olosta vieläkin yksinäisemmän. Kateellisen auton naarmuttajan voi taasen löytää ihan etsimättäkin.

Lue lisää

Näin on.
Ja kuinka epämukavaksi sitä olonsa tuntee vaikka jossain oudossa ympäristössä hotellissa, jos sinne ihan yksin on mennyt. Tuleehan siinä helposti epätoivoisen luuserin olo, ja kun siinä sitten vielä paljon joutuu tekemään jo senkin eteen, että tämä asia ei ulospäin kovin pahasti näkyisi niin ei sitten niin paljon muuhun(kuten mahdollisen seuran saamiseen) voikkaan keskittyä. Eli ei näiltä matkoiltakaan näin mennen ainakaan sitä seuraa(mitä juurikin vailla on) ole paaljon odotettavissa.
Kaiken päälle ulkomaalaisten on mahdoton käsittää sellaista miten mies voi ajautua niin totaalisesti kaikesta elämästä, ja vielä sosiaalisestikkin syrjään kuin mitä suomessa miehet voivat ajautua, ei varsinkaan jos mies näyttää vielä päältä ihan o.k. näköiseltä. Joillain elinkautisvangeillakin on yleensä ainakin jotain sosiaalisia verkostoja ja monilla omia perheitäkin.

Minä tuossa viime suvena olin joitakin päiviä majoittuneena yhteen hotelliin. Siinä kun aamulla kävin alakerran ravintolassa syömässä niin oli siinä useita suomalaisiakin naisia ja pariskuntiakin. Kyllä minä sen huomata sain, että niiltä monttu auki levähti kun minä astuin baariin(jopa tökerösti tuijottivat ja ihan selvästi keskenään kommentoivat minua). Yhden suomalaismiehen kanssa jonkun sanan vaihdoin siinä ulkona, mutta kyllä hänkin selvästi vaivautunut siinä oli. Jos olisin joku sellainen vaatimattoman näköinen lyhyenläntä miehenlyllerö niin silloin ei minuun ainakaan heti huomiota niin kiinnitettäisi, mutta minä olen aika huomiota herättävä, vaikka ei kasvoillani enää mitään nuoruuteni lookista jäljellä olekkaan. Pelottavankin näköinen varmaan olen, ja ainakin johonkin mittaan myös surullisen näköinen kun en tällaista asiaa pysty ainakaan kokonaan peittäämään vaikka vähän tummia laseja käytänkin.
No minä olin kuitenkin lähinnä bisness/sijoitus-juttuja katsastelevalla matkalla enkä siis sen puoleen varsinainen epätoivoinen seuran etsijä, mutta kuitenkin näin.

yxin1+11 kirjoitti:

Te kaikki "tulee jos on tullakseen" ym. se tulee kyllä vastaan- lässyttäjät voisitte jonkin muun lorun keksiä koska ainakaan etsimättä ja kysymättä ei kukaan tule. Toisille tietty, mut jos vähänkin klikkaa ulkonäkö tai jokin muu osa-alue niin ainakin mies voi olla aivan rauhassa... ei tule kukaan häiritsemään.

Kerro mulle mitä hauskaa on matkustelussa, avoautossa tai moottoripyörässä jos sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa? Itselle kaikki moinen tekee olosta vieläkin yksinäisemmän. Kateellisen auton naarmuttajan voi taasen löytää ihan etsimättäkin.

Lue lisää

Elämä on tarkoitettu jaettavaksi läheisen ihmisen / perheen kanssa. Elämän viettäminen yksin on karua.

ja vielä huudatkin....
Jospa laittaisit sen riman sinne minne se kuluukin ja etsisit sen tavallisen tytön, joka oikeasti useimmiten on paljon mukavampi kuin prisessat, joita siis haluaisit ja joihin olet ihastunut, mutta joiden käytöstä et sitten kestäkään.

Tiedätkö, jossakin vaiheessa voi tulla se ajatus vastaan ettet sinä itse ole se oikea kenellekään koska oikein kukaan lähimainkaan sopiva ei sinua pidä minään.

Sen ajatuksen kanssa sinuiksi tuleminen on huomattavasti vaikeampaa kuin se että toteaa ettei vain ole sattunut kohtaamaan jonka itse kokee oikeaksi.

En usko että ihmiset yrittävät korvata toisen ihmisen koiralla vaan näkevät että koira sentään on luotettava ja joku johon voi suunnata huolenpitoaan rajoituksetta että kärsii tappioita tai huomaa jälkeenpäin että se oli pelkkää harhaa kun toisesta paljastuu ettei hän pidä sinua "oikeana".

Näen tuon "oikea vain ei ole tullut vastaan" pienoisena valheena kun ei jaksa ehkä yrittää tai pelkää että joutuu myöntämään vaikka esimerkiksi että itsessä on jotakin häikkää esimerkiksi rumuutta joka saa toiset ihmiset hylkimään.

Osa uskoo maailman ja ihmisten hyvyyteen sekä että onni tulee aina kun sitä vähiten odottaa. Ei se vain mene kaikilla niin jos vaikka ei ole vain puoleensavetävä toisen sukupuolen puolelta.

"Heitä"? Ketä siis?

Minua ihmetyttää tällainen sanojen kiemurtelu.
Sinä et halua paria, joku toinen haluaa.

On aikamoinen perustarve ihmisellä että on joku jota rakastaa ja jonka kanssa voi yrittää vaikka lisääntyä.
Voiko sitä edes verrata rahan hankintaan tai työhön?

Miksi sinä kuvittelet että sinun tapasi elää on se oikea ja näitä "heitä" yhdistää joku sinusta nähtävästi "huono" piirre koska he haluaisivat ehkä kumppanin.

Olet varmasti nyt totaalisen hieno ja näitä "heitä" korkeampi ihminen noissa suurissa mietinnöissäsi.
Ehkä sinä et kaipaa läheisyyttä kuten joku toinen kaipaa etkä ole ehkä valmis antamaan sitä toisille ihmisille.

Sinunlaisesi tiedetään ;)

ei ole vain yhtä oikeaa?? se riippuu itsestään millaista suhdetta hakee? rakkaus alkaa ihastuksesta ja loppuu yleensä alapesuun?? siihen jälkimmäiseen. kaikki muu on omista ajatuksista ja käyttäytymisestä kiinni. täytyyhän partnerin aina olla saman suuntainen ajatuksissaan ja teoissaan.

Rumotus kirjoitti:

"Heitä"? Ketä siis?

Minua ihmetyttää tällainen sanojen kiemurtelu.
Sinä et halua paria, joku toinen haluaa.

On aikamoinen perustarve ihmisellä että on joku jota rakastaa ja jonka kanssa voi yrittää vaikka lisääntyä.
Voiko sitä edes verrata rahan hankintaan tai työhön?

Miksi sinä kuvittelet että sinun tapasi elää on se oikea ja näitä "heitä" yhdistää joku sinusta nähtävästi "huono" piirre koska he haluaisivat ehkä kumppanin.

Olet varmasti nyt totaalisen hieno ja näitä "heitä" korkeampi ihminen noissa suurissa mietinnöissäsi.
Ehkä sinä et kaipaa läheisyyttä kuten joku toinen kaipaa etkä ole ehkä valmis antamaan sitä toisille ihmisille.

Sinunlaisesi tiedetään ;)

Lue lisää

"Heillä" tarkoitin juuri henkilöitä, jotka aina kuvittelevat että se jokin tekee heidän elämästä täydellistä ja että kaikki haluavat juuri sitä samaa.

Esim. Eräs kaverini joka oli ihastunut bmw -merkkisiin autoihin, ei pystynyt ollenkaan tajuamaan kuinka minä en halua samaa kuin hän. Monta kertaa jouduin tekemään selväksi, että pidän toyota:stani, jolla pääsen töihin ja kauppaan ja joka pelaa kuin unelma. Hän ei sisäistänyt sitä, kuinka on mahdollista, etten halua samaa kuin hän. Tämä oli esimerkki.

En tietenkään sano että tapani elää on ainoa oikea, mutta sanoisin että he, jotka ovat saaneet jotain hyvää elämäänsä, ovat saaneet sen ikäänkuin sattuman kautta oikeassa tilanteessa.
Ei niin, että olisivat etsineet ja halunneet ja pyrkineet siihen aina ja sokeasti. Puhutaan sitten rahasta, työstä tai suhteista jne.

.. kirjoitti:

"Heillä" tarkoitin juuri henkilöitä, jotka aina kuvittelevat että se jokin tekee heidän elämästä täydellistä ja että kaikki haluavat juuri sitä samaa.

Esim. Eräs kaverini joka oli ihastunut bmw -merkkisiin autoihin, ei pystynyt ollenkaan tajuamaan kuinka minä en halua samaa kuin hän. Monta kertaa jouduin tekemään selväksi, että pidän toyota:stani, jolla pääsen töihin ja kauppaan ja joka pelaa kuin unelma. Hän ei sisäistänyt sitä, kuinka on mahdollista, etten halua samaa kuin hän. Tämä oli esimerkki.

En tietenkään sano että tapani elää on ainoa oikea, mutta sanoisin että he, jotka ovat saaneet jotain hyvää elämäänsä, ovat saaneet sen ikäänkuin sattuman kautta oikeassa tilanteessa.
Ei niin, että olisivat etsineet ja halunneet ja pyrkineet siihen aina ja sokeasti. Puhutaan sitten rahasta, työstä tai suhteista jne.

Lue lisää

Ymmärsin sitten väärin.

Yritin juuri sanoa että kaikki eivät halua samaa ja vaikka omalla kohdalla ei ole niin voimakas vietti olla toisen kanssa niin välillä se on tuskallisen voimakas kuitenkin. Toisaalta tiedän ihmisiä joilla varmasti päivittäin on jo vaikeaa kun ei ole jotakuta jota rakastaa.

Ite ajattelen niin että ne jotka eivät ole löytäneet, ovat löytäneet, etsivät tai eivät etsi ole sen parempi tai huonompia kuin muutkaan toisenlaiset.

Yleensä se onnistuminen on yhdistelmä yritystä, oikea aikaisuutta ja sitten vain sattumaa.

Mutta olen sitä mieltä että kannattaa miettiä mihin itsellä on rahkeita. Jos tajuaa esimerkiksi kuten minä olevansa aika ruma ja puoleensavetämätön niin ei kirpaise kuin aluksi pikkaisen ja sen jälkeen ymmärtää ettei edes aina se yrittäminen riitä.
Joillakin mun kaltaisilla voi sitten käydä taas ihan käsittämätön mäihä ja tapaavat jonkun uskomattoman hyvän tyypin jonka kanssa kaikki onnistuu.
Sitten osa taas tapaa näitä joiden kanssa kaikki menee vähän pieleen kuten mullekin on käynyt.

Uskon kuiteski että joillekin elämästä tekis täydellisen esimerkiksi kumppani koska se on yksi elämän osa alue kuitenkin. Se voi joitakin rasittaa kohtuuttomasti, varsinkin sellainen yksinäisyys.

Vaikea sellaiselle ihmiselle on sanoa että unohtaisi unelmansa ja pitäis vain tottua olemaan yksin. Ite oon oppinut koska tiiän ettei tule todennäköisesti kesää ellen sitten ala huolimaan ja olemaan ihan kenen kanssa tahansa.

Minulla oli joskus nuorena tuollainen ajatus. Nyt tajuan miten naiivia se onkaan.

onpa sitä itsekkin tultua 29v oltua jo sinkkuna, eläessäni en ole seurustellut. vaikeahan sitä enää tässä iässä on alkaa mitään parisuhdetta tekemään kun on tottunu menemään ja tulemaan miten haluaa. eikä ole sellaista tunnetta että pitäisi tuossa vierellä joku olla. tai tottakai välillä tulee sellaisia hetkiä että olenko jäänyt jostain "paitsi" kun näkee muita kävelevän käsi kädessä ja nauravan ja suutelevan kadulla. silloin sitä miettii että olisiko se oma elämä erilaista jos seurustelisi.

mutta veikkaan että kun oppii tuntemaan oikeasti itsensä niin ehkä se seurustelun aloittaminen on helmpompaa, eikä tarvitse miettiä sitä että kuka olen ja mitä haluan. jokaisen ihmisen pitäisi olla elämässään pitempia aikoja yksin niin tietäisi itsestään paremmin ja oppisi kuuntelemaan. veikkaan että aika moni ihminen ketä on "heikko" menee suhteeseen vaan sen takia että pitää olla vieressä joku turva tms... eikä tuoda omia ajatuksia tai ideoita esille.

muumipapppa kirjoitti:

onpa sitä itsekkin tultua 29v oltua jo sinkkuna, eläessäni en ole seurustellut. vaikeahan sitä enää tässä iässä on alkaa mitään parisuhdetta tekemään kun on tottunu menemään ja tulemaan miten haluaa. eikä ole sellaista tunnetta että pitäisi tuossa vierellä joku olla. tai tottakai välillä tulee sellaisia hetkiä että olenko jäänyt jostain "paitsi" kun näkee muita kävelevän käsi kädessä ja nauravan ja suutelevan kadulla. silloin sitä miettii että olisiko se oma elämä erilaista jos seurustelisi.

mutta veikkaan että kun oppii tuntemaan oikeasti itsensä niin ehkä se seurustelun aloittaminen on helmpompaa, eikä tarvitse miettiä sitä että kuka olen ja mitä haluan. jokaisen ihmisen pitäisi olla elämässään pitempia aikoja yksin niin tietäisi itsestään paremmin ja oppisi kuuntelemaan. veikkaan että aika moni ihminen ketä on "heikko" menee suhteeseen vaan sen takia että pitää olla vieressä joku turva tms... eikä tuoda omia ajatuksia tai ideoita esille.

Lue lisää

Oon samaa mieltä sun kanssas.

"Nuori ja omasta mielestään kaikella tavalla kaunis nainen, koskaan en ole joutunut enkä joudu jäämään yksin. "

Johtuisko tuo jälkimmäinen asia siitä mitä mainitset edellä nuoruudesta yms.? ;)

Hmph. kirjoitti:

"Nuori ja omasta mielestään kaikella tavalla kaunis nainen, koskaan en ole joutunut enkä joudu jäämään yksin. "

Johtuisko tuo jälkimmäinen asia siitä mitä mainitset edellä nuoruudesta yms.? ;)

Lue lisää

Hmph:lle vastaus. Voi toki johtua nuoruudestani. Olen kuitenkin saanut kokea hyviä ja kestäviä ihmissuhteita elämässäni JO varsin nuorena ja tottakai haluan uskoa että omalla käytökselläni on ollut vaikutusta asiaan. ;;) Ja tahdon myös uskoa että on jatkossakin.

"Koskaan en joudu olemaan yksin." En tiedä, mitä tohon nyt sanois. Toisaalta toivon, että joutuisit. Ymmärtäisit ehkä vähän enemmän. Mutta toisaalta toivon, että et. Kahestaan on kivempaa.

Kahestaan on kivaa kirjoitti:

Hmph:lle vastaus. Voi toki johtua nuoruudestani. Olen kuitenkin saanut kokea hyviä ja kestäviä ihmissuhteita elämässäni JO varsin nuorena ja tottakai haluan uskoa että omalla käytökselläni on ollut vaikutusta asiaan. ;;) Ja tahdon myös uskoa että on jatkossakin.

Lue lisää

Sinun kohdalla on ehkä mahdoton koskaan saada selvää onko kiinni käytöksestä vai ulkoisesta olemuksesta.

Tiedätkö miten naurettavalta tuntuu kun joku puhuu itsetunnosta, itsevarmuudesta ja hyvästä käytöksestä jos on ruma mies ja on aivan sama miten käyttäytyy kun saa huonoa kohtelua osakseen?

Tai sitten mennään siihen pisteeseen että tosiaan pitää laskea oma rima niin alas jo että kuka tahansa pääsee hyppäämään sen yli mukaanluettuna ne joilla on huono luonne tai ovat täysin sopimattomia itselle.

Nuorena ja kauniina naisena on todella helppo sanoa että "olen hyväkäytöksinen ja minun on helppo sen takia löytää seuraa".

On jotenkin lohduttavaa lukea, etten ole maailman ainoa iki-sinkku. Minulla on hyvä työ ja loistavasti etenevä ura, tulen toimeen omillani ja olen ulkoisesti katseen kestävä. Urheilen paljon, joten myös vartaloni pitäisi täyttää joitain vaatimuksia. Silti olen sinkku, mistä enää 30- vuotias miehen itselleen löytäisi... Työn kautta se ei onnistu, harrastuksista en myöskään oikein usko miestä löytyvän, baareissa niin usein kovin nuorta porukkaa, että ihan hirvittää. Joten kanssasisaret- ja veljet, ei kaikille ole olemassa sitä oikeaa- tai edes sitä melkein oikeaa- Osa meistä tulee elämään yksin aina. Piste.

cc kirjoitti:

On jotenkin lohduttavaa lukea, etten ole maailman ainoa iki-sinkku. Minulla on hyvä työ ja loistavasti etenevä ura, tulen toimeen omillani ja olen ulkoisesti katseen kestävä. Urheilen paljon, joten myös vartaloni pitäisi täyttää joitain vaatimuksia. Silti olen sinkku, mistä enää 30- vuotias miehen itselleen löytäisi... Työn kautta se ei onnistu, harrastuksista en myöskään oikein usko miestä löytyvän, baareissa niin usein kovin nuorta porukkaa, että ihan hirvittää. Joten kanssasisaret- ja veljet, ei kaikille ole olemassa sitä oikeaa- tai edes sitä melkein oikeaa- Osa meistä tulee elämään yksin aina. Piste.

Lue lisää

Niin, tässä tullaan tähän.. cc voisi surkuttelemisen sijaan laittaa spostinsa tänne, löytyisi taatusti halukkaita kirjeenvaihtajia joista voisi valita itselleen muutaman sopivan ainakin deiteille. Ainakin mut, 30v peli ei ole vielä menetetty, mut kyllä kohta voi olla..

Vai alkoiko sittenkin jo peljättämään? Hui, nettimiehiä..

yxi1+13 kirjoitti:

Niin, tässä tullaan tähän.. cc voisi surkuttelemisen sijaan laittaa spostinsa tänne, löytyisi taatusti halukkaita kirjeenvaihtajia joista voisi valita itselleen muutaman sopivan ainakin deiteille. Ainakin mut, 30v peli ei ole vielä menetetty, mut kyllä kohta voi olla..

Vai alkoiko sittenkin jo peljättämään? Hui, nettimiehiä..

Lue lisää

Laitapa rohkeasti vaan spostisi esille vai alkoiko hirvittämään olla se eka joka lähtee asiassa liikkeelle?

ed. kirjoitti:

Laitapa rohkeasti vaan spostisi esille vai alkoiko hirvittämään olla se eka joka lähtee asiassa liikkeelle?

Okei, mielenkiinnosta annan siis sähköpostiosoitteeni, katsotaan, millaisia ajatuksia saattaisi löytyä. Eli caoilinn@suomi24.fi.

Osaatko kuvitella miltä se sitten tuntuisi jos ei sinulla niitä lapsenlapsiakaan eikä lapsia olisi.

Minä olen 56 v. nainen ja ollut kerran aviossa, josta kaksi lasta ja nyt myös kaksi lapsenlasta. Avioeron jälkeen olin monia vuosia yksin lasteni kanssa ja olin jopa tyytyväinen elämääni. Elämääni kuitenkin tuli mies kolmisen vuotta sitten, jonka kanssa muutin vuosi sitten yhteen. Luulin löytäneeni miehen, jonka kanssa jakaisin elämääni. Alkuun kaikki menikin hyvin ja hellyyttä ja välittämistä oli molemminpuolin. Mies kuitenkin salaa minulta alkoi etsiä "sitä oikeaa" netistä ja lankesi johonkin itseään puolta nuorempaan latinonaiseen, jonka kanssa meilaili ja viestitteli jatkuvasti Tämä nainen hehkutti rakkauttaan ja mieheni hurahti täysin tähän. No, myöhemmin kävi ilmi, että rikollisliiga oli kaiken takana ja mieheni menetti sekä rahansa, että ikuisen rakkauden sekä myös minut. Mies on 61 v ja saa nyt sitten etsiä "sitä oikeaa" loppuelämänsä.
Nyt yritän selvitä tuosta ja täyttää elämäni muilla asioilla kuten ihanien lapsenlapsien kanssa olemalla ja muilla minulle mieluisilla asioilla. Silti kaipaan ihmistä vierelleni.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on miesten keskenäinen tasa-arvoisuus huonontunut tosi paljon.
Ihmispopulaation rakenne alkaa yhä enemmän muistuttamaan jotain mehiläisyhdyskuntaa tai paviaanilaumaa, jossa vain pieni osa uroksista on kelvollisia jatkamaan sukua ja lopuille on vain se työläismehiläisen osa, raataa aikansa muiden puolesta ja kuolla pois. Pitäisi jo vähitellen perustaa tähän maahan jokin miespuolue tai salaliitto jonka poliittiseen ohjelmaan kuuluisi lopettaa kaikenlainen lapsiperheiden ja yksinhuoltajien tukeminen, koska kaikkein vähiten katetta verorahoillleen saavat yksinelävät miehet. Tämän puolueen pahimpia vastustajia varmaankin tulisivat olemaan lähes kaikki naiset ja noin 25% parhaiten ansaitsevista miehistä.

ouoio kirjoitti:

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on miesten keskenäinen tasa-arvoisuus huonontunut tosi paljon.
Ihmispopulaation rakenne alkaa yhä enemmän muistuttamaan jotain mehiläisyhdyskuntaa tai paviaanilaumaa, jossa vain pieni osa uroksista on kelvollisia jatkamaan sukua ja lopuille on vain se työläismehiläisen osa, raataa aikansa muiden puolesta ja kuolla pois. Pitäisi jo vähitellen perustaa tähän maahan jokin miespuolue tai salaliitto jonka poliittiseen ohjelmaan kuuluisi lopettaa kaikenlainen lapsiperheiden ja yksinhuoltajien tukeminen, koska kaikkein vähiten katetta verorahoillleen saavat yksinelävät miehet. Tämän puolueen pahimpia vastustajia varmaankin tulisivat olemaan lähes kaikki naiset ja noin 25% parhaiten ansaitsevista miehistä.

Lue lisää

Kyllähän tämäkin kehitys sellainen asia tietenkin on, että se taho jonka elämän mukavuutta tämä palvelee ja lisää haluaa kuoliaaksi vaieta tämän aihuttamasta elämisen tason kurjisumisesta niiden ihmisten jokossa joita tämä väistämättä korville päätyy vetämään.

Toi ei kyllä oo ihan totta. Usein naisissa on niitä, jotka itkevät parisuhteen rakkaudettomuutta, ja kun mies ei oo sitä ja tätä, eikä sano sitä ja tota. Naiset ovat usein olosuhteiden uhreja, ja tämän miehen valitsemia.

Mies etsii naisesta ensisijaisesti seksiä, naiset taas "ikuista rakkautta". Tämän takia chattipalstoilla pyörii enemmän miehiä. Luuletko tosiaan, että suurimmalla osalla heistä ei olis ollut naisia aiemminkin?

Miehet jotka etsivät seksiä, tulevat kyllä löytämään naisen ennen pitkää. Sen sijaan miehet, jotka etsivät ikuista rakkautta, jäävät usein ilman. Tämän perustan omiin havaintoihini.

1nuorimies kirjoitti:

Toi ei kyllä oo ihan totta. Usein naisissa on niitä, jotka itkevät parisuhteen rakkaudettomuutta, ja kun mies ei oo sitä ja tätä, eikä sano sitä ja tota. Naiset ovat usein olosuhteiden uhreja, ja tämän miehen valitsemia.

Mies etsii naisesta ensisijaisesti seksiä, naiset taas "ikuista rakkautta". Tämän takia chattipalstoilla pyörii enemmän miehiä. Luuletko tosiaan, että suurimmalla osalla heistä ei olis ollut naisia aiemminkin?

Miehet jotka etsivät seksiä, tulevat kyllä löytämään naisen ennen pitkää. Sen sijaan miehet, jotka etsivät ikuista rakkautta, jäävät usein ilman. Tämän perustan omiin havaintoihini.

Lue lisää

Luultavasti se todellinen rakkaus löytää siitä mielen äärettömyydestä, joka on kutistettu pakkokeinoin tähän konkreettiseen maailmaan ja sen ylitse ei voida nähdä.

Hyvin pian, kun kosmiselle tielle lähtee, kokee toisen ihmisen itsenään, sisarena, veljenä, eikä niinkään ihmisenä, jonka kanssa pitäisi saavuttaa jotakin. Rakkaus on pyyteetöntä. Rakkaus on tämä hetki. Ei toinen ihminen.

Siksi kukaan ei löydä "sitä oikeaa", vaikka niin luulevat. Se on illuusio.

Mies ei voi jäädä suuremmalla todennäköisyydellä yksin, sillä naisia ja miehiä on suurinpiirtien yhtä paljon ja moniavioisuus on todella harvinaista.

tää on yleinen vitsaus nykysuomessa että naiset yrittävät olla miehiä. arvaa "sytyttääkö"?

gg kirjoitti:

tää on yleinen vitsaus nykysuomessa että naiset yrittävät olla miehiä. arvaa "sytyttääkö"?

No se on sun ja muiden "sytymättömien" ongelma. Ei liikuta pätkääkään.

Olen aikalailla samoilla jäljillä 26v N.n kanssa. En halua ketään reviirilleni. Pidän tarkoituksella hieman tylyä ja kylmää imagoa yllä jolla saan tilaa ympärilleni. En halua kutsumattomia vieraita kotiini enkä halailla ketään. Ihmisten lähelle tunkeminen ärsyttää. Baareissa iskemään tulevat ovat raivostuttavia. En vain kestä jos joku on liian lähellä.
Pidän hyvänä sitä että olen tiedostanut tämän asian itsestäni. En tarvitse väkisin yrittää miellyttää kun minusta ei yksinkertaisesti olisi siihen. Tuntisin ahdistuneeksi elämän, jossa jokainen meno, ja niinkin simppeli asia, kuin mitä tänään on ruuaksi, pitäisi sopia toisen kanssa. Haluan elää omalla tavallani eikä se ole keneltäkään pois.

Ei sitä itselleen sopimattoman naisen kanssa kannata parisuhteeseen lähtä, kun siinä silloin aina joutuu ainakin antamaan enemmän kuin mitä itse saa. Pahimmassa tapauksessa ei sellaisesta saa itselleen yhtään mitään muuta kuin harmia ja paskaa silmilleen. Sosiaalisten paineiden vuoksi voisi miehelle kuitenkin joku kulissiparisuhde olla hyvä. Se vaan että tällöinkin naisen tulisi olla joku sellainen jonka kansa ainakin asiatasolla tulisi hyvin toimeen, ja joka nainen olisi myös sen näköinenkin että hänen kanssaan kehtaisi liikkuakkin maailmalla.

yxi1 13: Empä tiedä näistä nettijutuista, on vaikea tietää varmuudella, kuka toisella puolella kirjoittaa. Mutta ehkä se olisi ns. nykyaikaa... Olen ajatellut vain, ettei maailmassa oikeasti riitä jokaiselle sitä sielunkumppania!

cc kirjoitti:

yxi1 13: Empä tiedä näistä nettijutuista, on vaikea tietää varmuudella, kuka toisella puolella kirjoittaa. Mutta ehkä se olisi ns. nykyaikaa... Olen ajatellut vain, ettei maailmassa oikeasti riitä jokaiselle sitä sielunkumppania!

Lue lisää

Ethän sä tunnet ketään jonka kadullakaan sattuisit tapaamaan?
Näin sivusta kehotan olemaan yhteyksissä jos joku ehdottaa ja vähän tutustumaan.
Tietysti jos koet moisen miehen joka tällaisesta ketjusta seuraa etsii itseäsi huonompana luuserina niin sittenhän sen ymmärtää.

Maailmassa ei ole mitään sielunkumppaneita olemassa ellei sitten joku päätä että toinen on sellainen.

Mulla nuo netissä alun saaneet ovat karahtaneet karille ja arvaahan sen syynkin, mutta silti ei mikään minua estäisi kokeilemasta jos samalla puolella Suomea asuisi. Sen takia sunkin kannattaa vain ottaa härkää sarvista kuin hännästä ja antaa vaikka sähköpostis tälle tyypille.

Rumotus kirjoitti:

Ethän sä tunnet ketään jonka kadullakaan sattuisit tapaamaan?
Näin sivusta kehotan olemaan yhteyksissä jos joku ehdottaa ja vähän tutustumaan.
Tietysti jos koet moisen miehen joka tällaisesta ketjusta seuraa etsii itseäsi huonompana luuserina niin sittenhän sen ymmärtää.

Maailmassa ei ole mitään sielunkumppaneita olemassa ellei sitten joku päätä että toinen on sellainen.

Mulla nuo netissä alun saaneet ovat karahtaneet karille ja arvaahan sen syynkin, mutta silti ei mikään minua estäisi kokeilemasta jos samalla puolella Suomea asuisi. Sen takia sunkin kannattaa vain ottaa härkää sarvista kuin hännästä ja antaa vaikka sähköpostis tälle tyypille.

Lue lisää

Rumotus mielenkiintoinen hahmo hyvine pointteineen.. :)

En asu aivan siellä mut kunta- ja maarajat on juurikin luusereille.

Voi olla että jos on suurimman osan elämästä 50-vuotiaaksi yksin elänyt niin eipä silloin huvita enää suhteeseen alkaa varsinkaan jos toinen on jo täyden suhde-elämän elänyt.
Taitas sellainen olla enemmän muistelujen virittelyä kun rakkautta.

Minä löysin parin itselleni reilusti yli kolmekymppisenä. Siihen asti minullakin muutama pitempi juttu ja pari epätoivoisempaa viritystä. Kun pidät mielen avoimena ja katselet avoimesti ympärillesi, joku saattaa löytyä. Vanhempana osaa arvostaa erilaisia asioita, kuin nuorena. Minä esim. en lähtenytkään etsimään paria baareista. Sieltäkin tietysti saattaa joku löytyä.

wanhus :) kirjoitti:

Minä löysin parin itselleni reilusti yli kolmekymppisenä. Siihen asti minullakin muutama pitempi juttu ja pari epätoivoisempaa viritystä. Kun pidät mielen avoimena ja katselet avoimesti ympärillesi, joku saattaa löytyä. Vanhempana osaa arvostaa erilaisia asioita, kuin nuorena. Minä esim. en lähtenytkään etsimään paria baareista. Sieltäkin tietysti saattaa joku löytyä.

Lue lisää

"Kyllä se joku vielä sullekin löytyy,älä turhaan etsi sitä vaan se tulee itsestään sittenkun se on tullakseen"

Näin vanhemmat tapaa sanoa lapsillensa kun ne siihen ikään tulee,kaunis ajatus mutta täyttä paskaa!
Mitää elämässä ei saa ilman jonkinlaista panostusta,varsinkaan nykyään.
Ilman jäät jos et puoliasi pidä,viidakon lakien mukaan mennään ja kukaan ei todellakaan tule kotoa sua hakemaan eikä kukaan salamaniskusta eteesi ilmesty tyhjästä!

MINÄmies kirjoitti:

"Kyllä se joku vielä sullekin löytyy,älä turhaan etsi sitä vaan se tulee itsestään sittenkun se on tullakseen"

Näin vanhemmat tapaa sanoa lapsillensa kun ne siihen ikään tulee,kaunis ajatus mutta täyttä paskaa!
Mitää elämässä ei saa ilman jonkinlaista panostusta,varsinkaan nykyään.
Ilman jäät jos et puoliasi pidä,viidakon lakien mukaan mennään ja kukaan ei todellakaan tule kotoa sua hakemaan eikä kukaan salamaniskusta eteesi ilmesty tyhjästä!

Lue lisää

Jeps, taidan itsekin viettää elämäni sinkkuna. Olen vasta kovin nuorehko henkilö, mutta voin varmuudella sanoa, etten haluaisi miehen kanssa elää edes saman katon alla enkä tahdo lapsia. Tähän kaikki toki vastaavat että sinun mielesi muuttuu vielä, mitenköhän se muuttuisi jos mm. lasten saaminen on pahin painajaisesi yhtään liioittelematta? Lapsista toki pidän kovasti muttei asiat aina ole niin yksinkertaisia. Parisuhteessa voisin toki elää, mutta yllämainittujen ehtojen kanssa ei löydä helposti ketään. Muutenkin koko homma tuntuu silkalta huuhaalta, katkera ihminen en ole tai mitään mutta mielummin uhraan aikani hyville ystävyyssuhteille ja vaikka lemmikkieläimille ja teen itse elämästäni elettävän arvoista. On huono yhdistelmä tosiaan jos on sosiaalinen mutta silti haluaa elää omissa oloissaan niin että saa koska tahansa vapaa-ajastaan nauttia hiljaisuudesta ja tehdä juuri itselleen mielekkäitä asioita.

Parisuhde on kompromissi, valitettavasti vain aito rakkaus ei synny hetkessä. Ensin pidetään hauskaa ja tutustutaan, se on kuin aarteen etsintää, ja jos leikki tuntuu tylsältä, mennään etsimään paremmat apajat. Hyvällä tuurilla alat tuntea ne apajat omaksi kodiksesi vaikkei aarteenetsintää enää juuri ole. Eli intohimo laantuu mutta "rakkaus" ja riippuvaisuus lisääntyy. Sitä etsitään vain potentiaalisempaa ja potentiaalisempaa, katsellaan vähän ympärille että olisiko ruoho aidan takana vihreämpää. Jos et ole kaunein, komein, menestyvin, joudut niitä kompromisseja eniten tekemään ja oikeasti pelkäämään että mahdollinen kumppanisi ensimmäisen viiden vuoden aikana hurahtaa muihin. Tämä on nähty ja kuultu. Ei ole juuri sitä oikeaa... Olet tasan siihen asti se oikea kunnes sattuu vielä oikeampi kohdille.

Matriarkaatti92 kirjoitti:

Jeps, taidan itsekin viettää elämäni sinkkuna. Olen vasta kovin nuorehko henkilö, mutta voin varmuudella sanoa, etten haluaisi miehen kanssa elää edes saman katon alla enkä tahdo lapsia. Tähän kaikki toki vastaavat että sinun mielesi muuttuu vielä, mitenköhän se muuttuisi jos mm. lasten saaminen on pahin painajaisesi yhtään liioittelematta? Lapsista toki pidän kovasti muttei asiat aina ole niin yksinkertaisia. Parisuhteessa voisin toki elää, mutta yllämainittujen ehtojen kanssa ei löydä helposti ketään. Muutenkin koko homma tuntuu silkalta huuhaalta, katkera ihminen en ole tai mitään mutta mielummin uhraan aikani hyville ystävyyssuhteille ja vaikka lemmikkieläimille ja teen itse elämästäni elettävän arvoista. On huono yhdistelmä tosiaan jos on sosiaalinen mutta silti haluaa elää omissa oloissaan niin että saa koska tahansa vapaa-ajastaan nauttia hiljaisuudesta ja tehdä juuri itselleen mielekkäitä asioita.

Parisuhde on kompromissi, valitettavasti vain aito rakkaus ei synny hetkessä. Ensin pidetään hauskaa ja tutustutaan, se on kuin aarteen etsintää, ja jos leikki tuntuu tylsältä, mennään etsimään paremmat apajat. Hyvällä tuurilla alat tuntea ne apajat omaksi kodiksesi vaikkei aarteenetsintää enää juuri ole. Eli intohimo laantuu mutta "rakkaus" ja riippuvaisuus lisääntyy. Sitä etsitään vain potentiaalisempaa ja potentiaalisempaa, katsellaan vähän ympärille että olisiko ruoho aidan takana vihreämpää. Jos et ole kaunein, komein, menestyvin, joudut niitä kompromisseja eniten tekemään ja oikeasti pelkäämään että mahdollinen kumppanisi ensimmäisen viiden vuoden aikana hurahtaa muihin. Tämä on nähty ja kuultu. Ei ole juuri sitä oikeaa... Olet tasan siihen asti se oikea kunnes sattuu vielä oikeampi kohdille.

Lue lisää

Hienoja ajatuksia jotka toki voivat muuttua.
Itsellä ei ollut joskus toivetta lapsista ja perheistä. Välillä taas ajattelin että olishan se hienoa, mutta kun näkee millaista ihmissuhteiden touhu on ja niissä käy itselläkin huonosti niin eipäilenpä.

Vielä kun ei ole tarjottavaa kuin aika paskan näköinen pärstä ja muutenkin aika vähän noin materiaalisesti niin arvaahan sen että toinen osapuoli alkaa jossakin vaiheessa katsella muuta menoa.

Sen takia ihmissuhteita ei kannata ottaa vakavasti. Sen kaltaista onnea ei ole tarkoitettu kaikille.