Keinovalojen kellertämä hämärä on laskeutunut rannalle. Kävellessäni laiturille parvi vesimittareita säntää pakoon kylmän kangistamin jäsenin. Kauniita, mutta väkivaltaisia niin kuin lihansyöjät aina. Niillä on paljon kadehtittavia ominaisuuksia,- pintaliitoa koko elämä.
Hallakehrääjät tanssivat ikuisuuttaan pois lampunkuvun, tuon aurinkonsa vankeina. Ne luovat pehmeitä varjojaan laiturinkanteen.
Mustarastaan silhuetti näkyy pensaiden alaoksilla kuin peltinen houkutuskuva.
Laituri....voisin puhua siitä loputtomiin.
Laituri on veitsi veden haavassa.
Se on lähtöpaikka ja määränpää, se on täynnä elämää. Lastataan, puretaan, kiinnitetään, irrotetaan. Ongitaan ja sukelletaan. Pestään ja peseydytään. Laiturilla ollaan onnellisia ja vihataan, onnistutaan ja tehdään kohtalokas virhe. Jäädään ja jätetään. Ollaan ja otetaan. Laiturilta putoaa jäätelötikku tai tragedian mattoon kääritty ratkaisu tiiliskivineen. Kun lähestyt sitä se alkaa jo vaikuttaa ja kun astut sille se on jo sinussa, se asettuu mielialaksesi. Se on tunne. ja ennenkaikkea se on aina mahdollisuus!
Se kuuluu ihmisen keksinnöistä suurimpiin.
Entäpä sinun laiturisi?
http://www.youtube.com/watch?v=5OEyaaMZTd0&feature=related
Kaija.
37
461
Vastaukset
- GloriaJoy
löytyy Saimaalta, sen öisien hämyjen usvasta, muistojen kuutamosilloilta niin hohtavan hopeisilta.
http://www.youtube.com/watch?v=ivCeVDznbJ0
.. nim. Tyttönen Astuvansalmen vaikutusalueelta, se keijusieluinen pellavapää ;-)- verditti
Enpä tällä kertaa pane vastaan. Olisimme kuitenkin yhtä oikeassa.
Mistä lie löytäneet musiikia sopiviin kuviin. - GloriaJoy
verditti kirjoitti:
Enpä tällä kertaa pane vastaan. Olisimme kuitenkin yhtä oikeassa.
Mistä lie löytäneet musiikia sopiviin kuviin.tarvitsisi jo mies tä vm 1956 ja hänen musiikkimuistiaan ;-) .. tai sitten yöpöllöhuuhkajaa ...
Jotakuinkin noinhan se menee. Mitäs tuohon enää lisäämään :) On se hyvä asua kuivalla maalla :)
- verditti
Hienoa, että pidät selostustani täydellisenä.
(jaa, olihan siinä tuo jotakuinkin) verditti kirjoitti:
Hienoa, että pidät selostustani täydellisenä.
(jaa, olihan siinä tuo jotakuinkin)Ainoa mikä jäi vaivaamaan, oli etten pääse nyt irti mielikuvasta henkilöstä, joka on niin lumoutunut laitureista, että uuvuttaa ja vaivuttaa unten maille kaikki kuulijat puhumalla niistä loputtomiin.
Voin tuntea mielessäni varpaitteni ja sukkieni kastuvan:
http://www.youtube.com/watch?v=as4kkC9Q4jQPupuPuskasta kirjoitti:
Ainoa mikä jäi vaivaamaan, oli etten pääse nyt irti mielikuvasta henkilöstä, joka on niin lumoutunut laitureista, että uuvuttaa ja vaivuttaa unten maille kaikki kuulijat puhumalla niistä loputtomiin.
Voin tuntea mielessäni varpaitteni ja sukkieni kastuvan:
http://www.youtube.com/watch?v=as4kkC9Q4jQVai vielä vaivuttaa :))
Laitureilla on paljon taphtunut asioita ja ne olleet huiman tärkeitä yhdessäkin ammatissa, jos kyllä toisessakin jota naiset joskus harjoitti:))
Eihän laivoihin pääse ilman laitureita.
Ja seikkailua on niiden ympärillä ollut :)
http://www.youtube.com/watch?v=ObQHCo-x6I4- verditti
PupuPuskasta kirjoitti:
Ainoa mikä jäi vaivaamaan, oli etten pääse nyt irti mielikuvasta henkilöstä, joka on niin lumoutunut laitureista, että uuvuttaa ja vaivuttaa unten maille kaikki kuulijat puhumalla niistä loputtomiin.
Voin tuntea mielessäni varpaitteni ja sukkieni kastuvan:
http://www.youtube.com/watch?v=as4kkC9Q4jQVideosi on liian lyhyt. Juuri kun siitä alkaa muodostua musiikkia se loppuu.
Ehkä tuo puheen loputtomuus on minussa asuvan runoilijan oikeus liioitteluun.
Enhän ole osannut kuollakkaan ajallani. tulisilla kirjoitti:
Vai vielä vaivuttaa :))
Laitureilla on paljon taphtunut asioita ja ne olleet huiman tärkeitä yhdessäkin ammatissa, jos kyllä toisessakin jota naiset joskus harjoitti:))
Eihän laivoihin pääse ilman laitureita.
Ja seikkailua on niiden ympärillä ollut :)
http://www.youtube.com/watch?v=ObQHCo-x6I4Taitaa tapahtua yhä. Seikkailu odottaa laiturilta nousijaa usein tänäkin päivänä.
verditti kirjoitti:
Videosi on liian lyhyt. Juuri kun siitä alkaa muodostua musiikkia se loppuu.
Ehkä tuo puheen loputtomuus on minussa asuvan runoilijan oikeus liioitteluun.
Enhän ole osannut kuollakkaan ajallani.Olihan siinä pätkä liplatusta. Kaikki hyvä loppuu liian pian :)
on kivijärvenrannalla, siellä olen yksikseni käynyt elämäni raskaimmat asiat läpi, kuin myös elämän iloja. Kaunista katsella aurinkoisina päivinä ja erityisesti syksyisen päivän laskevaa iltaan.. Siellä on valoja ja varjoja ja heijastuksia, niitä luonnollisia, ei tekovaloja ympärillä, jollei halua laittaa.:)))
- verditti
Onko se paikkakunnalla mistä on sanonta, kivestä järvet japiip mäet?
Tai jotenkin noin.
Ei tarvii vastata. verditti kirjoitti:
Onko se paikkakunnalla mistä on sanonta, kivestä järvet japiip mäet?
Tai jotenkin noin.
Ei tarvii vastata.jotakuinkin noin se taitaa mennä:)))))
Monia on laitureita matkan varrella tullut kateltua.
Yks laituri jossain päin suomea oli jätetty lahoamaan, toiselta puolelta oli vielä kunnossa ja kun sillä kävelin niin mietin jostain syystä montakohan sormusta siltäkin oli veteen heitetty ja oliko niitä ongittu ylöskin.
Se oli murheellisen näköinen yksinäinen laituri jossain sisäsuomen järvellä.
Yhdellä laiturilla Nuuksiossa lammen rannalla on minusta otettu valokuva ilta-auringossa, salaa oli otettu ja kaukaa joten oli jopa onnistunut otos :))
Rakkain laitureista oli lapsuuden tervalaituri jolta saareen lähdettiin.
Laituri on vieläkin olemassa mutta on uusittu joten sitä ihanaa tervan hajua ei siellä enää ole.
Silloin oli katoskin siinä jossa vanhat miehet aina turisivat kun tulivat katsomaan veneiden tuloa ja lähtöä. Hekin kuuluivat sinne lapsuuden laiturin ääreen.
Nyt siinä on kahvila jossa on kyllä kiva istua kahvilla kävelyretkillä.
Viime kesän laituri sitten oli tuossa ihan lähellä josta uimaan aina aamuisin menin, nyt ei enää....kylmää hui.
Hesassa istuin kauppatorilla pollarin päällä ja söin savukaloja, lokkien ympäröimänä ja kuinka ollakaan olin hetken varomaton niin jopas iski yksi rohkea ja nappas kalan palan suoraan kädestä.
Tässä nyt muutama laiturimuistelo, on niitä vielä lisääkin. Mutta jos kirjoittaiskin ihan kirjan, kuvien ja mietelmien kera:))- verditti
Tee kirja,osaathan sinä sanat oikeaan järjestyksee.
Pidä kiirettä, ehkä varastan ideasi....
On hollannissa siel beneluxhavenin alueella,niillä poluilla ja laitureilla olin mies ,nuori ja sorja.
Askel kopisi komeasti tummassa yössä.- verditti
OliskoEuroopan suurin. Arvasin sinun vastaavan tähän.
Lienet niin monilla kaijoilla kopistellut
- Heikunkeikku
"Laituri on veitsi veden haavassa" Hmmm-hmmmyttelin vähän aikaa ja mietiskelin tuota lausettasi.
Sepäs oli aika osuvasti sanottu.
Minun laiturituntemukseni ovat huh-huh kuin pieniä veitsiä jalaanpohjiin ja ympäri kehoa ja tökkäilyjä kiukkusuoniin ja aivojen siihen osaan, joka säätelee maltillisuutta ja hermojen hallintaa ja kurkun perällä olevia puhumislihaksia. Lyhyesti sanottuna, kuten tapanani on, JÄRKYTTÄVIÄ.
Kevään tuoma ihastuttava innokkuus, inspiraatiot, ruohotupsujen katselusessiot ja muut siihen liittyvät asiat kokisin sata prosenttisina, ellei helevetin laituri tulis mieleen.
-Onko saaressa oleva laituri lähtenyt veks
-Puolikas laituria nyt ainakin on siirtänyt ittiään semmoseen asentoon, että vähäkö on hommaa saada se taas takas
Sana Laituri saa sielun silmät näkemään pullollaan olevat kassit, korit, vesikanisterit, muoviset kantolaatikot, täynnä olevia saaveja ja ja ja ja vaikka mitä, jotka on kovalla työllä raahattu laiturille.
Veneen lastaus alkaa. Koirat klapajaa kintuis, lapset pyöriskelevät innoissaan, minä astun lokinpaskaan ja vene painuu yhä syvemmälle veteen.
Sitten kun merimatka on taitettu, niin alkaa sama rulianssi toisinpäin. Kamat laiturille ja huh huh huh.
Tulipas mulla nyt negatiivinen mielikuva laiturista. Mikähän mua ny vaivaa.
Laituriton ranta, siliä kivi ja mun jalaat vesirajas lillumas. Se tuo ihan erilaisia mielikuvia, kuin tuo laituri.
Tässä lastataan kans laivaa http://www.youtube.com/watch?v=pTqxsc6aSWU- verditti
Ja taatusti omissa aivoissa luotu kuva!
Muistankohan oikein, että olisit joskus aikaisemminkin kertonut vaikeuksistasi kohtaamisissa laitureiden kanssa. Jätä spesialisteille. Niitäkin on. Tuli vielä tosta sun laiturin kanssa taistelemisesta mieleen muisto pikkutyttönä kun meillä ei ollut laituria saaressa, vaan veneet vedettiin rannalle. Jos oli iso vene niin se jäi merelle ja sieltä tultiin soutuveneellä maalle.
No, oltiin äidin kanssa kahden saaressa. Ei ollut sukulaisten mökilläkään ketään.
Silloin kuunneltiin tarkkaan radion säätiedotukset.
Lupas myrskyä sinne suunnalle. Velipojan vene oli raskas vetää maihin oli niin iso vene.
Yöllä sitten kyttäiltiin ikkunasta minkälaista aallokkoa rupee tulemaan ja tulihan sitä.
Ei kun rantaan ja veneeseen kiinni. Aina kun aalot heitti venettä rantaan vedettiin kumpikin voimiamme ja kun aallot painui takas mereen niin kiinni ettei vene mene mukana.
Saatiin pikkuhiljaa sitä vedettyä ylös sen verran että uskallettiin jättää narun kanssa köytettynä sinne.
Aamulla oli vene kiltisti paikoillaan ja aurinko paistoi, niinkun koko myrsky olis ollut unta vaan.- Heikunkeikku
verditti kirjoitti:
Ja taatusti omissa aivoissa luotu kuva!
Muistankohan oikein, että olisit joskus aikaisemminkin kertonut vaikeuksistasi kohtaamisissa laitureiden kanssa. Jätä spesialisteille. Niitäkin on.No en suinkaan mä nyt ala muiden aivojen sisuksissa luoduista kuvista selittelemään:)
Semmosta spesialistia ei olekaan, joka näyttäis nyrkkiä luonnon voimille ja nauraa kräköttäis sille päin näköä.
Luonto kato ei tykkää semmosesta. Se voi näytellä lempeäkatseista ja ymmärtäväistä, mutta kiusailufiiliksen
iskiessä, se vetää posket pullolleen ja päästää tulemaan, eiku tuuuuuulemaan.
Ja jäät vois pysyä vähä kauempana rannasta. Joka paikkaan nekin änkee. Ne tahtoo nostella laitureita, siirrellä eri paikkoihin, rikkoa. Niillä on kiirus tuoda ittiään esille, ennen sulamista. Sulamishomma on niille oikein.
On minulla joitakin positiivisiakin kokemuksia laitureista, ei sen puoleen. Vähäisyyden johdosta, suhteessa näihin negat. kokemuksiin, niin aateskelin jättää nää positiiviset kertomatta. Talvikin tulos, että emmmmää viitti liian hyviä asioita kertoilla. Menetän pian kasvoni kevätihmisenä olemisessa.
Olis Mahtavaa olla tämmösessä merten syleilyssä: http://www.youtube.com/watch?v=1yCCPioL4Ro - Heikunkeikku
tulisilla kirjoitti:
Tuli vielä tosta sun laiturin kanssa taistelemisesta mieleen muisto pikkutyttönä kun meillä ei ollut laituria saaressa, vaan veneet vedettiin rannalle. Jos oli iso vene niin se jäi merelle ja sieltä tultiin soutuveneellä maalle.
No, oltiin äidin kanssa kahden saaressa. Ei ollut sukulaisten mökilläkään ketään.
Silloin kuunneltiin tarkkaan radion säätiedotukset.
Lupas myrskyä sinne suunnalle. Velipojan vene oli raskas vetää maihin oli niin iso vene.
Yöllä sitten kyttäiltiin ikkunasta minkälaista aallokkoa rupee tulemaan ja tulihan sitä.
Ei kun rantaan ja veneeseen kiinni. Aina kun aalot heitti venettä rantaan vedettiin kumpikin voimiamme ja kun aallot painui takas mereen niin kiinni ettei vene mene mukana.
Saatiin pikkuhiljaa sitä vedettyä ylös sen verran että uskallettiin jättää narun kanssa köytettynä sinne.
Aamulla oli vene kiltisti paikoillaan ja aurinko paistoi, niinkun koko myrsky olis ollut unta vaan.Sinä näköjään olet myös meren rannalla eleleskellyt immeinen.
Ihan sama juttu, aina on säätiedoituksia kuunneltu ja tehty suunnitelmia sen mukaan.
Siinä oli varmasti Kova homma vedellä isoa venettä kohti rantaa.
Pienempikin vene tuottaa joskus tuumailuja, vaikka kököttäis laiturissa.
Mikään ei ole viheliäisempää, kun istuu takkatulen ääressä nautinnollisesti ja sitten
paukahtaa semmonen tuuli ja vielä semmosesta suunnasta, että on pakotettu pistämään
hyntyttä niskaan ja lähdettävä etukenos juuri sinne tuulisimpaan paikkaan ja mietittävä
siirtääkö vene vähän eri paikkaan, ettei tuuli hakkaa venettä hainhampaan teräviin kiviin.
Kiristää köyttä, sitoa lujasti ja sitä rataa.
- HTZA
ja se laskee laiturillekin.
Tarinasi sai, melkein, minut muuttamaan jollekin laiturille pysyvästi.
Aikasta pienenä, puhkaisi faija ämpäritä pohjan ja liimasi sen tilalle lasin.
Minä sitten makasin laiturilla ja katselin kuin vseielukat tuhosivat toisiaan.
Kauheita Malluaisia ja toukkia hirveine leukoineen.
Yhdeltä Simpukalta meni tuntitolkulla aikaa kun se ohitti laiturin.
Vieläkin on nautinto istahtaa laiturille kirkkaana päivänä, kirkkaan juoman kanssa ja katsella mitä pohjassa tapahtuu, ämpäriä ei ole ollut vuosikymmeniin mutta saattaa olla että rakennan vielä toisen, faijan muistoksi.
H.- verditti
Sain idean viestistäsi, olen nimittäin harkinnut Galleria-kuvan vaihtoa.
Kiitos! - HTZA
verditti kirjoitti:
Sain idean viestistäsi, olen nimittäin harkinnut Galleria-kuvan vaihtoa.
Kiitos!kuulla että olen tuottanut jotain hyödyllistäkin.
Turha on kuvaa vaihtaa, kun kirjoituksen taitaa.
ja sanoin kiehtovin, itsensä paljastaa.
Liian monta on pimeässä sieluja
jotka valoon halajaa, ja toisille paljon antaa.
Ystäväsi
H.
On tällä palstalla monta taitavaa kirjoittajaa.
Luin 'hartaudella tämän ketjusi viestit ja huomasin, että kuivanmaan asukkaalta on jäänyt yksi mahtava elementti lapsuudesta kokematta.- verditti
Samoin ajattelin minäkin hänen kohdallaan.
Luulen kuitenkin hänen liioittelevan. verditti kirjoitti:
Samoin ajattelin minäkin hänen kohdallaan.
Luulen kuitenkin hänen liioittelevan.kun ei tiedä sen olemassaolosta.
Pieni tekolampi äkkisyvine rantoineen on minun lapsuuden ''vesistö''. Kielletty oli sinne meno, vaarallisuuden vuoksi, talvellakin petollinen, koska vuolaana virtaava säännöstelty vesi hioi ja nosti/laski jääpeitettä vuorokausisykkeellä.
Olenpa ollut tekemässä laituria ihan yksityisrantaan. Tolpiksi lyötiin vanhoja sähköpylväitä joita oli uusittu tienvarteen. Hirvittävän raskaita ja osittain jäisestä vedestä liukkaita. Myöhäissyksyllä siis tämä laiturin teko. Ne juntattiin ihan kaksistaan pohjaan niin syvälle ja lujaaan kuin meni ja saatiin. Sitten kyllästetystä laudasta silta päälle.
Laiturin päähän tehtiin talvella aukko "avannossa käyntiä" varten ja jää oli niin kovaa ja paksua, että kirveellä ja moottorisahalla saatin juuri ja juuri. Sitten tukittiin styroksilla seuraavaa kertaa varten. Rantasaunasta siihen oli mukava juosta (kengät jalassa piti olla, matkaa sen verran ) ja takaisin.
Keväällä se oli jäiden sulettua jonkin verran kallellaan, mutta oikaistiin. Halkaistiin paksuja kuusia ja tehtiin pöytä ja penkit laiturin päähän. Lieneeköhän vielä paikoillaan ja käytössä, olisi kiva käydä katsomassa.- verditti
Enpä tiedä juurikaan seksikkäämpää näkyä, kuin nainen vasara kädessä.
oli Saimaan rannalla, sieltä niitä vedessä näkyviä ihmeitä katsottiin ja tutkittiin. Siltä hypättiin uimaan, sillä istuin ongella vaikken kaloja aina saanutkaan.
Sillä laiturilla istuin iltaisin yksin miettimässä elämää, ehkä sydänsurujakin suremassa.
Nyt minulla ei ole omaa laituria, mutta tuolla lammen rannalla suopursujen, karpaloiden ja hyllyvän suon reunassa vietän paljon aikaa. Tästäkin aloituksesta myöhästyin sillä olin lammellani ottamassa valokuvia joutsenista ja miettimässä elämää.
Mikään ei oikeastaan ole muuttunut lapsuuden ajoista, ranta on tärkeä ja ehkä joskus vielä saan laiturinkin.- verditti
Olen syntynyt ja kasvanut suuren joen rannalla. Onnellisimmat lapsuuden muistot liittyvät tavalla tai toisella
tuohon jokeen. verditti kirjoitti:
Olen syntynyt ja kasvanut suuren joen rannalla. Onnellisimmat lapsuuden muistot liittyvät tavalla tai toisella
tuohon jokeen.kulkee usein lammelta joen rantoja pitkin järvelle, tosin kyseessä on aika pieni joki.
Mutta vettä siinä kuitenkin on, tosin tällä hetkellä aika vähän.
Kun on veden äärellä tottunut elämään, ei sitä ilman osaa ollakaan, aina hakee jostakin veden pintaa
ja aaltojen loisketta. Vaikkei laituria olisikaan.
Lapsuuden rannalta on jäänyt mieleen myös iilimadot, niitä pelättiin ja inhottiin. Mutta kuumaan hiekkaan oli mukavaa kaivaa pienet jalat ja rakennella linnoja ja muuta mukavaa.
- Hymy;))
yhteislaituri. Laituri josta lähdetään merelle ja jonne palataan. Kotisatamaan. Rakastan tätä laituria. Siellä kohtaan elämän. Ihmiset tulevat ja lähteekseen jälleen palaatakseen. Syksy iltaisin laituriimme syttyvät kymmenet eri lamput...ne luovat pehmeällä valollaan kummallisen kotoisan ilmapiirin. Laituriin joka ei hevin keiku..on tukevaa betonia....keväisin liittyy myös uuden elämän toive...päästä katsomaan kun luonto herää pikku hiljaa...Rantakaislikoiden kauneutta ei voi kuvailla syksyisen sen väri on niin kaunis. Tässä lahdessa ne riittävät pitkälle...Voi vain aavistaa vesilintujen pesät. Tyynellä ilmalla tuo lahti on todella kaunis...Auringon laskun aikaan on ihanaa sytyttää vielä avogrilli...antaa nuotion hehkun kertoa omaa tarinaansa. Ihmiset kohtaavat täällä toisensa avoimemmin syskyisin ja keväisin tuo paikka kokoaa samanhenkiset miehet yhteen mennään jälleen vuosi toisensa jälkeen yhdessä fisuun......osana ehkä luontoa...En tiedä. Tuosta paikasta tullut vaan rakas....minullekin.
tsau:Friidu- verditti
Taidat olla niin sosiaalinen tyyppi ettet pysyiskään pelkästään omalla laiturilla.
Avasitko liittämäni linkin? Aattelin, että jospa tietäisit jotain tuosta vallilan Tangosta. - Hymy:))
verditti kirjoitti:
Taidat olla niin sosiaalinen tyyppi ettet pysyiskään pelkästään omalla laiturilla.
Avasitko liittämäni linkin? Aattelin, että jospa tietäisit jotain tuosta vallilan Tangosta.sitä OMAA laituria;))) niin eihän sitä osaa kaivata. Tuossa pikku-broidi juuri kävi kyläilemässä vaiffinsa kansssa. Vitsi siinä vasta sosiaalinen tyyppi onkin. Jää meikäläinen hopealle;))) Näytti Friidulle mikänlainen sen kimppa båtskin täytyy olla millä meriä seilataan. Kimpassa. Useamman jäsenen kesken. Olivat käyneet tämän laivan hakemassa Ruotsin puolelta. Ei hitsi jää Friidu näissä järjestelyissä toiseksi;)))
Vallilan Tango...joo..;))) Friidu ei kaikkia kerro. Kalibalata...vaan sinne Verdiiltille itselleenkin. Mikäs tässä nyt hyvällä fiiliksellä alan miettimään ja järjestelemään sukujen yhteisiä pikkujoulua...jotka asuvat täällä Stadissa. Siis meillehän mahtuu....;)) Lisä tuoleja voi lainata naapurista...
tsau:Friidu
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6565490Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o212407Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia2551675- 1141657
- 931497
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231426Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681195Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3271195Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi3341190Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly101187