Kun olin peruskoulu ikänen minulla ei ollu kovin paljon kavereita joten olin kaveri siskojeni kanssa. Hypittiin tramboliinillä, rakennettiin majoja ja laulettiin. Ihmettelen vieläkin miten voi olla mahollista että vanhemmat alkoi sitten vahtia mua että mitä oikeen teen siskojen kanssa vaikka niille en oo mitään pahaa ja väärää tehnyt. Sitten en ymmärrä miten minusta on kehittynyt juoruja että oisin satuttanu minun siskoja jotenkin ja mua ollaan yritetty rangaista. Mun elämästä ollaan tehty ihan kamalaa ollaan rangaistu mua oikeen semmosesta mitä en ole tehnyt.
Joudunko elämään koko loppu-elämäni sen kanssa että minusta on ollut liikkeellä perättömiä juoruja? Mun maine on ollut nyt pilalla useamman vuoden, enkä saa mun mainetta itelleni takas vältämättä enää koskaan.
Mitä mustakin ollaan oikeen luultu ja miks en tiedä vieläkään kunnolla.
Loppu-elämän piinako?
37%&54132
1
1072
Vastaukset
- .... mahtava keino
Olisi ensinnäkin mukava tietää ikäsi. Mutta neuvo nyt, vaikka olisitkin minkä ikäinen tahansa:
Älä välitä pätkääkään ihmisten jutuista, tutustu ja ystävysty, sano suorat sanat ettet ole tehnyt mitään, ja ysitä vedota siskoilta apua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732805
- 632694
- 681792
- 241637
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä151568- 201560
- 151412
- 481267
- 381243
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91229