Olen korviani myöten rakastunut erääseen yksinhuoltajaan jolla on kouluikäinen lapsi. Haluan tuon naisen ja viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Minulla itselläni ei ole lapsia.
Suurin ongelma tässä on tuo lapsi. Lapsella on kyllä isä jota hän tapaa säännöllisesti ja isä on muutenkin mukana lapsen elämässä. Nainen tulee hyvin toimeen omillaan eikä ole etsimässä elättäjää itselleen tai lapselleen. Ymmärrän kyllä että lapsi tulee samassa paketissa naisen kanssa mutta olen ihan sekaisin. Olen aina ajatellut että koskaan en rakastu keneenkään yksinhuoltajaan mutta tämä nainen on jotain aivan erityistä.
Suhde alkaa olla nyt siinä vaiheessa että minun on pakko alkaa tehdä päätöksiä siitä haluanko jatkaa hänen kanssaan vai en. Haluan minä, mutta en tiedä jaksanko sitä "kolmatta pyörää". Lapsi on kyllä ihan mukava ja hyväksyy minut kaverikseen mutta en vain tiedä mitä tehdä. Haluaisin ehkä joskus omiakin lapsia ja pidän lapsista.
Kokemuksia sellaisilta joiden ei koskaan pitänyt rakastua yksinhuoltajaan? Mielipiteitä? Neuvoja?
rakastunut yksinhuoltajaan
28
2696
Vastaukset
- aika vakava juttu
Jos todella rakastat häntä, niin haluat olla hänen kanssaan ja hyväksyt hänet juuri sellaisena kuin hän on.
Hänellä on lapsi, se on osa hänen elämäänsä ja tulee aina olemaan. Kuulostat siltä että tuo lapsi on sinulle jotenkin vastenmielinen ?
Kuitenkin väität että pidät lapsista ja haluat lapsia elämääsi. Olet ristiriidassa omien sanojesi kanssa.
Jos rakastat häntä todella, se tarkoittaa sitä että olet valmis tekemään kaikkesi jotta hän voisi tulla onnelliseksi. Et kuitenkaan tunnu olevan kiinnostunut siitä, miten tärkeä voit olla hänen lapselleen; eli siitä mitä sinä voit hänelle antaa suhteessanne. Olet kiinnostunut vain tuon naisen huolenpidosta ja hellyydestä.
Rakkautesi on ihastumista, ei pyyteetöntä rakkautta. Mietipä, mitä olet valmis uhraamaan sen vuoksi että saat elää hänen kanssaan lopun elämääsi. Ja ennenkaikkea, mieti, pidätkö lapsista OMASSA perheessäsi vai ei ? Lapsista on helppo pitää kun ne ovat jonkun toisen huoli...- joopajoo222
Lapsista on helppo pitää kun ne ovat omia. Henkilökohtaisesti en voi sietää muiden lapsia.
Aloittaja mainitsi rakastavansa naista, ei lasta. Jos kerran tulevat pakettina ja lapsi tuntuu vastenmieliseltä, anna olla. - kerran erehtynyt
joopajoo222 kirjoitti:
Lapsista on helppo pitää kun ne ovat omia. Henkilökohtaisesti en voi sietää muiden lapsia.
Aloittaja mainitsi rakastavansa naista, ei lasta. Jos kerran tulevat pakettina ja lapsi tuntuu vastenmieliseltä, anna olla.asiaa!! Jos pentu tuntuu ylimääräiselle, anna sen naisen olla. Kohta huomaat kuskailevasi lasta kavereilta, harrastuksista yms. Eti lapseton nainen!!
- yh29
luin tekstiäsi ja jotaintuttuakin löysin..
ainoa vaan että minä olen itse se yh ja minulla on alle 5vanha tyttö ja elämässämme on nyt vuoden päivät ollut mies joka tuntuu pohtivan noita samoja asioita kuin sinä.
o hienoa että ajattelet noita asioita ja todellakin jos rakastat naista niin ei kai se lapsi voi esteenä olla muuten hyvälle parisuhteelle.
itse koen toistaiseksi että oma suhteemme on aika hatara koska vuosi on kulunut ja jos ei mies edelleenkään osaa sanoa.tässä vaiheessa kun lapsenikin on jo hyvin kiintynyt "kokelaaseen" olen alkanut ajatella enemmän koska on häntä kohtaankin väärin jos ihminen vaan sitten yhtäkkiä poistuu ja kokeekin että ei tällainen elämä sovi hänelle.
teidän tilanteestaet kertonut,kauanko olet heidän elämässään vaikuttanut?
ole rohkea asian suhteen jos todella sanot rakastavasi ja avoin naiselle omista tuntemuksistasi.
Tsemppiä ja itse osaat parhaiten tehdä ratkaisusi ja tiedät mihin olet valmis ja mitä ennen kaikkea haluat elämän anatavan !- rthrher
On äärimmäisen tärkeää että mikäli päätät olla naisen kanssa lapsi saa kokea olevansa hyväksytty ja haluttu ja rakastettu perheessä. Rakkaus on antamista. Rakkaus ei ole vain intohimoa ja ihastumista ja romanttisia tunteita. Ne "ihanat" tunteet eivät ole koko rakkaus. Rakkautta on se että haluaa kokonaisvaltaisesti hyvää koko ihmiselle, hyväksyy hänet juuri sellaisena kuin hän on. Jos nyt ensihuumassa päätät olla naisen kanssa sydämestäsi hyväksymättä lasta niin voiko olla mahdollista että ihanan ensihuuman jälkeen lähdet kun arki alkaa? Tässä ei ole kyse vain sinusta ja tästä naisesta vaan viattomasta lapsesta. Lapsen kehitykselle o n erittäin tärkeää kokea olevansa rakastettu, arvostettu ja haluttu perheenjäsen. Mieti tarkkaan voitko antaa tämän kaiken lapselle. Hän on vasta lapsi. Sinun päätökset vaikuttavat hänen tulevaisuuteensa.
- yh29
rthrher kirjoitti:
On äärimmäisen tärkeää että mikäli päätät olla naisen kanssa lapsi saa kokea olevansa hyväksytty ja haluttu ja rakastettu perheessä. Rakkaus on antamista. Rakkaus ei ole vain intohimoa ja ihastumista ja romanttisia tunteita. Ne "ihanat" tunteet eivät ole koko rakkaus. Rakkautta on se että haluaa kokonaisvaltaisesti hyvää koko ihmiselle, hyväksyy hänet juuri sellaisena kuin hän on. Jos nyt ensihuumassa päätät olla naisen kanssa sydämestäsi hyväksymättä lasta niin voiko olla mahdollista että ihanan ensihuuman jälkeen lähdet kun arki alkaa? Tässä ei ole kyse vain sinusta ja tästä naisesta vaan viattomasta lapsesta. Lapsen kehitykselle o n erittäin tärkeää kokea olevansa rakastettu, arvostettu ja haluttu perheenjäsen. Mieti tarkkaan voitko antaa tämän kaiken lapselle. Hän on vasta lapsi. Sinun päätökset vaikuttavat hänen tulevaisuuteensa.
todellakin totta joka lause ja lyhyesti ja tärkeästi listattu nuo asiat ja kiteytetty.
- yh-äiti-
Olen kahden lapsen yh ja avoliitossa lapsettoman miehen kanssa. Ensin haluan sanoa sinulle, että lapsi ei ole ongelma, ei koskaan. Ongelma on jossain muualla, todennäköisesti ongelma on siinä, että haluat lapsettoman naisen ja olet valinnut naisen, jolla on lapsia. Eli virhe on sinun ratkaisussasi, ei naisessa eikä hänen lapsessaan. Lapsi ei ole "kolmas pyörä" vaan perheenjäsen. Kyllä se on niin, että sinä olet se "kolmas pyörä" jos et muuta asennettasi. Lapsi ja äiti ovat perhe. Sinä astut perheeseen ja tulet perheenjäseneksi, jos niin valitset.
Minun lapseni ovat olleet kova paikka lapsettomalle miehelleni. Hän selvästi rakastaa lapsia, mutta lasten vuoksi pelkää avioitua kanssani. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ei ole oikein lapsia kohtaan kiinnyttää heitä itseensä ja sitten hylätä. Jos ei kykene isäpuolen rooliin, niin an parasta hylätä perhe (en puhu naisesta vaan perheestä, koska kyse ei ole naisesta yksistään) heti kuin uskotella heille välittävänsä heistä ja rakastavansa heitä. Enkä puhu, että välität naisesta ja rakastat naista. Se ei tule kyseeseen. Jos haluat rakastaa naista, niin valitset rakastaa koko perhettä. Oli minunkin miehelläni joskus se vaihe, että otti etäisyyttä lapsistani, mutta onneksi hän ymmärsi, että niin ei voi olla.
Jos sinulla olisi omia lapsia, niin ymmärtäisit, kuinka itsekkäitä ajatuksesi ovat. Olen minäkin selittänyt miehelleni, että on olemassa vain "me, minä ja lapset", ei yksistään "minua". Jos hän olisi halunnut vain "minut" niin oli vapaa astumaan elämääni vuosia sitten, kun se vielä oli mahdollista. Hän kuitenkin tuli elämääni, kun en enää ollut vain "minä" vaan olin jo "me, minä ja lapset". Eli minua ei hänelle ole ilman lapsiani.
Eli et ole tekemässä päätöstä, haluatko jatkaa hänen kanssaan vai et, vaan heidän, perheen kanssa. Jos päätät jatkaa, niin lapsi ei voi olla sinulle se "kolmas pyörä" vaan hän kuuluu siihen "me" kategoriaan. Meillä on niin, että vaikka mies välillä henkisesti "sätkii ja rimpuilee" totuutta vastaan eli sitä vastaan, että minua ei voi saada lapsettomana, niin silti hän näyttäisi rakastavan lapsiani, erityisesti nuorimmaista: suhde isompaan on enemmän ystäväsuhde kun taas pienempään isä-lapsi-suhde.- mies vs78
Kiitos hyvistä ja ajatuksia herättävistä kommenteista.
Olen edelleen sekaisin, en tiedä mitä tehdä, mutta kyllä tämä tästä varmasti selkiytyy. Toivottavasti en vaan laita naisen elämää ihan sekaisin.
Joku kyseli kuinka kauan olemme seurustelleen. Nyt noin puoli vuotta ja näemme useita kertoja viikossa. Kiire ei siis vielä ole yhteen muuttaa eikä sellaisia mutta melkein odotin että tässä käy niin kuin aikaisemmissakin seurustelusuhteissani ja että kiintymys ja ihastus menee ohi muutamassa kuukaudessa. Nyt vain tuntuu että ihastun ja rakastun joka päivä enemmän tähän naiseen.
Juttelimme tänään asiasta ihan rakentavasti ja nainen oli samaa mieltä siitä että minun on hiljalleen aika tehdä päätöksiä siitä mitä haluan. Haluanko heidät vai jatkaa yksin. Hän teki kyllä selväksi että haluaisi jatkaa minun kanssani mutta kovin kauan hän ei enää minun arpomistani katsele. Tuntuu vähän kuin olisin kahden tulen välissä mutta ymmärrän kyllä myös naisen näkökannan asiaan. - omat lapsukaiset
et sinä itsekään rakastaisi välttämättä miehen lasta / lapsia.
Aloittaja selvästi ei halua vieraan miehen siittämää lasta itselleen.
Aloita aloittaja puhtaalta pöydältä ja jätä yhäri toiselle yhärille.
- Ajatusta...
"Haluan tuon naisen ja viettää hänen kanssaan loppuelämäni."
"Ymmärrän kyllä että lapsi tulee samassa paketissa naisen kanssa"
"mutta en tiedä jaksanko sitä "kolmatta pyörää""
"ja pidän lapsista"
Annat jotenkin sekavan kuvan tuosta ymmärtämisestä ja pitämisestä. Mulle jäi sellainen kuva tekstistäsi kuin et oikein ymmärtäisi ja pitäisi, vaan enemmänkin vain sanot niin koska haluat kyseisen naisen. - Naisasiamiesa
Pidä pää kylmänä veliseni! Samanlainen motkottava akka sieltä kuoriutuu kuin kaikista muistakin.
Onko hän muka ainoa hyvä nainen maailmassa, ja oletko sinä muka niin vässykkä, ettet hyvää naista muualta saisi? Come on, brother!
Kokemuksesta voin kertoa ainakin sen, että se oma lapsi on jo ihan tarpeeksi raskas kolmas pyörä, vaikka onkin ihana. Miten raskasta onkaan vieraan lapsen kanssa? Rakastunein alkuhuuman aika varmaan vielä menee, mutta entäs sitten kun tulee arki, eikä nainen enää olekaan niin "erityinen"?
Lisäksi yksinhuoltajaäideissä on yksi paha vika, vika jonka vuoksi sinäkin alunperin päätit, ettet sekaannu heihin! Naisethan ovat aina ailahtelevaisia. Sen tiedämme. Mutta yh-äidit on pahempia, koska he katsovat oikeudekseen vaihtaa mielipidettä ihan miten tahansa, ja määrätä ajankäytöstänne tyrannin tavoin - heillähän on LAPSI. Aina piiloudutaan lapsen taakse, ja aina voi lasta käyttää keppihevosena. Julmaa, mutta totta!
Et tule koskaan olemaan ykköspallilla tämän naisen elämässä! Oletko miettinyt sitä? Et voi koskaan kertoa hänelle tuntemuksistasi lapsen suhteen. - mies 35
Moro. Kehotan jättämään huomiotta tuon naisasiamiehen vuodatuksen. Hän ei ole sisäistänyt vielä sitä, että parisuhteeseen ryhtyminen ilman lapsia ja varsinkin lasten kanssa vaatii kykyä kompromisseihin. Ei voi ajatella vain itseään jos ruokakuntaan kuuluu muitakin. Ja minä olen mies suunnilleen ikäisesi mies, ihan tarkennukseksi vain.
Minusta edellä on sanottu se tärkein. Muistat vain, että se lapsi ei ole tehnyt mitään väärää, hän ei ole ongelma, kuten asian ilmaisit. Jos sinulla on vaikeuksia hyväksyä hänet, ongelma on sinulla ja sinun pitää kyetä se ratkaisemaan. Ei kukaan edellytä sinua alkamaan hänen isäkseen, hänellähän oli jo isä, mutta miehen malli olet väistämättä halusit sinä sitä tai et.
Mielenkiintoiseksi tilanne menee sitten jos saatte joskus yhteisiä lapsia. Miten suhtaudut puolisosi lapseen sen jälkeen? Oletko tasapuolinen? Puolisosi lapsesta tulee omasi sisarus, joka ei osaa ajatella toista veli- tai sisarPUOLENA. Hän kasvaa siihen että hänen elämässään on vanhempi sisarus ja piste.
Että mitä sitten teetkin, harkitse tarkkaan.- -mies-
" Muistat vain, että se lapsi ei ole tehnyt mitään väärää, hän ei ole ongelma, kuten asian ilmaisit."
No mitähän ihmettä tuo tähän asiaan kuuluu?
Suosittelisin itse kyllä miettimään tarkkaan ja jos olet vähänkin epävarma, passaamaan. Toisen miehen lapsen kasvatus on yhtä tuskaa. - Atte kamu
-mies- kirjoitti:
" Muistat vain, että se lapsi ei ole tehnyt mitään väärää, hän ei ole ongelma, kuten asian ilmaisit."
No mitähän ihmettä tuo tähän asiaan kuuluu?
Suosittelisin itse kyllä miettimään tarkkaan ja jos olet vähänkin epävarma, passaamaan. Toisen miehen lapsen kasvatus on yhtä tuskaa.se, että nainen on ainakin toimiva = saa lapsia, luultavasti sinunkin kanssasi.
Treenaa hetki tällä lapsella ennenkuin teette yhteisiä.
Jos lapsi on rasittava, niin nainen voinee antaa sen isälle, jos hyvin käy. - mies 35
-mies- kirjoitti:
" Muistat vain, että se lapsi ei ole tehnyt mitään väärää, hän ei ole ongelma, kuten asian ilmaisit."
No mitähän ihmettä tuo tähän asiaan kuuluu?
Suosittelisin itse kyllä miettimään tarkkaan ja jos olet vähänkin epävarma, passaamaan. Toisen miehen lapsen kasvatus on yhtä tuskaa.Että mitäkö kuuluu! No luitko aloittajan tekstiä? Lainaus: "Suurin ongelma tässä on tuo lapsi."
Sitä vaan että jos kokee lapsen olevan ongelma niin on enemmän kuin aiheellista muistuttaa, että jos/kun päättää suhteeseen mennä niin niitä tuntemuksiaan (että lapsi on ongelma) ei ainakaan minun mielestä pidä siirtää lapseen, joka ei ole syyllinen siihen että on olemassa. - xym
-mies- kirjoitti:
" Muistat vain, että se lapsi ei ole tehnyt mitään väärää, hän ei ole ongelma, kuten asian ilmaisit."
No mitähän ihmettä tuo tähän asiaan kuuluu?
Suosittelisin itse kyllä miettimään tarkkaan ja jos olet vähänkin epävarma, passaamaan. Toisen miehen lapsen kasvatus on yhtä tuskaa.Montakohan toisen miehen lasta -mies- onkaan mahtanut uurastaa kasvattaa pikkulapsesta aikuiseksi? Ihailtavaa jos puhuu kokemuksesta. Ja ovatkohan kaikki lapset keskenään identtisiä, siis tuskastuttavia, ihmettelen vaan.
Normaali pieni peruslapsi on käsittääkseni luottavainen, mukautuvainen ja valmis omalta osaltaan hyväksymään uuden aikuisen osaksi kotiaan ja perhettään. Riippuu äidinkin fiksuudesta miten kivuttomasti menee. Aloittaja lapsettomana angstaa nyt, ehkä hän tulee henkisesti kypsäksi isäksi perheen kaikille lapsille vasta oman lapsen syntymän myötä. - ...
mies 35 kirjoitti:
Että mitäkö kuuluu! No luitko aloittajan tekstiä? Lainaus: "Suurin ongelma tässä on tuo lapsi."
Sitä vaan että jos kokee lapsen olevan ongelma niin on enemmän kuin aiheellista muistuttaa, että jos/kun päättää suhteeseen mennä niin niitä tuntemuksiaan (että lapsi on ongelma) ei ainakaan minun mielestä pidä siirtää lapseen, joka ei ole syyllinen siihen että on olemassa.Sinulla on ihailtavan kypsä asenne elämään. Monet eivät saavuta sitä koskaan, vaikka kuinka vanhaksi eläisivät.
- PUNAISEN LANGAN
xym kirjoitti:
Montakohan toisen miehen lasta -mies- onkaan mahtanut uurastaa kasvattaa pikkulapsesta aikuiseksi? Ihailtavaa jos puhuu kokemuksesta. Ja ovatkohan kaikki lapset keskenään identtisiä, siis tuskastuttavia, ihmettelen vaan.
Normaali pieni peruslapsi on käsittääkseni luottavainen, mukautuvainen ja valmis omalta osaltaan hyväksymään uuden aikuisen osaksi kotiaan ja perhettään. Riippuu äidinkin fiksuudesta miten kivuttomasti menee. Aloittaja lapsettomana angstaa nyt, ehkä hän tulee henkisesti kypsäksi isäksi perheen kaikille lapsille vasta oman lapsen syntymän myötä.Sinua kiehtoo YH joka ampuu täyslaidallisen unohtuneiden tunteiden heräämiseksi ja onkohan äidillä paljonkaan aikaa vertailla miehiä, kun hyvä sattuu eteen niin sitten viedään miestä.
Rakkaus on nuorten höpinää ettei tulisi muka muita PYH! ei ehkä samanlaista, mutta erillainen taikka parempi. Suhde ei ala puhtaalta pöydältä osaltasi ja sinulla on täysi oikeus miettiä jatkoa...lopettaako, jättäiskö ystäväksi jne.
Miksi sinun pitää tehdä päätöksiä onko sulla syöpä ? Oletko menehtymässä vai onko takana maailman vanhin kysymys: No päätä pian, kavereita mulla on jo tarpeeksi..
Nainen tietää, että kala pitää vetää kuivalle maalle siinä vaiheessa, kun syötti maistuu.
Rauhoita tilanne, älä ota aikalisää taikka tee miettimistaukoja vaan anna ajan rullata eteenpäin jutussanne, jotta todella pääsette perille omista tunteistanne, mutta muista mies on laiska otus, joka tuntiessaan tarpeellisuutta valehtelee myös itselleen.
Kyllä sen itse parhaiten tuntee mihin ratkaisuihin päätyy, mutta muista silti kohdella naistasi silkkihanskoin ja rehellisesti. - punaisen langan
PUNAISEN LANGAN kirjoitti:
Sinua kiehtoo YH joka ampuu täyslaidallisen unohtuneiden tunteiden heräämiseksi ja onkohan äidillä paljonkaan aikaa vertailla miehiä, kun hyvä sattuu eteen niin sitten viedään miestä.
Rakkaus on nuorten höpinää ettei tulisi muka muita PYH! ei ehkä samanlaista, mutta erillainen taikka parempi. Suhde ei ala puhtaalta pöydältä osaltasi ja sinulla on täysi oikeus miettiä jatkoa...lopettaako, jättäiskö ystäväksi jne.
Miksi sinun pitää tehdä päätöksiä onko sulla syöpä ? Oletko menehtymässä vai onko takana maailman vanhin kysymys: No päätä pian, kavereita mulla on jo tarpeeksi..
Nainen tietää, että kala pitää vetää kuivalle maalle siinä vaiheessa, kun syötti maistuu.
Rauhoita tilanne, älä ota aikalisää taikka tee miettimistaukoja vaan anna ajan rullata eteenpäin jutussanne, jotta todella pääsette perille omista tunteistanne, mutta muista mies on laiska otus, joka tuntiessaan tarpeellisuutta valehtelee myös itselleen.
Kyllä sen itse parhaiten tuntee mihin ratkaisuihin päätyy, mutta muista silti kohdella naistasi silkkihanskoin ja rehellisesti.Unohdin kertoa uusiperheestä, että älä todellakaan luule ettei suhde käy lompakon päälle.
Lomailessa tulee maksettua myös lapsen osuutta, osallistut lahjoihin ehkä muuhunkin, käytte koko uusioperhe mm. elokuvissa, heität kioskirahaa ja yhteisiä ostosreissuja. Huomaamatta rahaa kuluu.
Lisäksi voit joutua käyttämään omaa aikaasi yhteisten asioiden toimittamisiin, hakemisiin jne.
Olisi naivia luulla, että voit olla osallistumatta rahallisiin- ja ajallisiin menoihin vuosien saatossa etenkin esim. asunnon ostossa.
Lisäksi voi rakkauden tunteiden jäätyessä tulla ongelmia kasvatuksessa ja siinä voi joutua taiteilemaan monen osapuolen välissä. Helppoa se ei tule olemaan etenkin, kun neljäskin pyörä on mukana loppuelämän ajan.
Kiitosta tulee harvoin, joten kannattaa todella harkita tulevaisuutta YH äidin kanssa.
Helpomallakin elämässä pääsee, mutta aikuinen ihminen tekee itse ratkaisunsa.
Pienistä ongelmista kasaantuu joskus isojakin esteitä eikä pelkät puheet niitä muuta???
Palaan alkuperäiseen ajatukseen, että miksi kiirehtiä ? Mielestäni olisi kohtuulista tunnustella vuosiakin miten juttu toimii ? - voiko kaiken saada?
punaisen langan kirjoitti:
Unohdin kertoa uusiperheestä, että älä todellakaan luule ettei suhde käy lompakon päälle.
Lomailessa tulee maksettua myös lapsen osuutta, osallistut lahjoihin ehkä muuhunkin, käytte koko uusioperhe mm. elokuvissa, heität kioskirahaa ja yhteisiä ostosreissuja. Huomaamatta rahaa kuluu.
Lisäksi voit joutua käyttämään omaa aikaasi yhteisten asioiden toimittamisiin, hakemisiin jne.
Olisi naivia luulla, että voit olla osallistumatta rahallisiin- ja ajallisiin menoihin vuosien saatossa etenkin esim. asunnon ostossa.
Lisäksi voi rakkauden tunteiden jäätyessä tulla ongelmia kasvatuksessa ja siinä voi joutua taiteilemaan monen osapuolen välissä. Helppoa se ei tule olemaan etenkin, kun neljäskin pyörä on mukana loppuelämän ajan.
Kiitosta tulee harvoin, joten kannattaa todella harkita tulevaisuutta YH äidin kanssa.
Helpomallakin elämässä pääsee, mutta aikuinen ihminen tekee itse ratkaisunsa.
Pienistä ongelmista kasaantuu joskus isojakin esteitä eikä pelkät puheet niitä muuta???
Palaan alkuperäiseen ajatukseen, että miksi kiirehtiä ? Mielestäni olisi kohtuulista tunnustella vuosiakin miten juttu toimii ?Aina kannattaa odotella parempia aikoja, morsianehdokkaita ja sitä, että se ihmeellisen täydellinen elämä alkaa. Missään tapauksessa ei kannata tyytyä tavalliseen naiseen tai yh-äitiin tai ihmiseen kenellä on menneisyys tai jopa lapsi.
Sillä voihan olla, että ensi vuonna tähän aikaan niin tapaat sen tosi kauniin, lapsettoman rikkaan miehen tai naisen, ken on elänyt pullossa ja säästänyt neitsyyttään ja kauneuttaan vain sinulle.
Sen jälkeen alkaa teidän täydellinen yhteinen elämä missä ei ole mitään ikävää tai kurjaa. Tosin voi olla että joudut odottamaan koko elämäsi, mutta eikö täydellisyys ole sama kuin onnellinen elämä? - -mies-
mies 35 kirjoitti:
Että mitäkö kuuluu! No luitko aloittajan tekstiä? Lainaus: "Suurin ongelma tässä on tuo lapsi."
Sitä vaan että jos kokee lapsen olevan ongelma niin on enemmän kuin aiheellista muistuttaa, että jos/kun päättää suhteeseen mennä niin niitä tuntemuksiaan (että lapsi on ongelma) ei ainakaan minun mielestä pidä siirtää lapseen, joka ei ole syyllinen siihen että on olemassa."Sitä vaan että jos kokee lapsen olevan ongelma niin on enemmän kuin aiheellista muistuttaa, että jos/kun päättää suhteeseen mennä niin niitä tuntemuksiaan (että lapsi on ongelma) ei ainakaan minun mielestä pidä siirtää lapseen, joka ei ole syyllinen siihen että on olemassa."
No mitä ihmeen merkitystä tuolla on, kenen ansiosta lapsi on maailmassa, kun varsinainen ongelma onlapsen olemassaolo?
Miten asia muuttuisi vaikka lapsi olisikin itse päättänyt tulla tyhjästä ja syntyä neitsyestä tai kenties olisi itse päättänyt adoptoitua tarpeeksi vanhana kyseiseen perheeseen. Esimerkiksi oma enoni muutti vanhempieni tykö murrosikäisenä, koska hänellä oli ongelmia kotona ja tässä tapauksessa perheeseen tulo oli kyllä enoni oma päätös (tietenkin se tarvitsi asianomaisten hyväksymisen, mutta kuitenkin). Jos AP olisi menossa tuollaiseen kuviooon niin eihän se tilannetta muuttaisi.
Ei sillä ole mitään merkitystä tämän asian kannalta vaikka lapsi olisi tipahtanut kuusta.
- paras päätös elämäss
Rakastuin yksinhuoltajaan aikoinaan, hänellä oli yksi 2v poika, joka on kuin omani. Tänä vuonna sain isänpäiväkortin, jossa luki "isi nr 1". Yli kymmenen vuotta on menty ja paranee koko ajan. tästä suurin osa naimisissa ja 3 yhteistä lasta tämän "ottopojan" lisäksi.
Ongelmia ei isän kanssa ole ollut, ehkä alkuun vähän oli nihkeetä kun kohdattiin. Alkuun voi olla "kateutta" siitä, että joutuu jakamaan oman lapsensa toisen isähahmon kanssa. Kateutta voi olla sitä enemmän mitä parempi suhde sinulla ja lapsella, toisaalta pitemmän päälle isän pitäisi ymmärtää hyvän suhteenne olevan vain lapselle yksi rikkaus lisää. Oma poikapuoleni sanoo joskus, että mulla on käynyt säkä kun mulla on kaksi isää. Paras asiakaspalaute kai mitä voi saada :-) Riippuu varmasti paljon isästä, isän ja äidin ja lapsen väleistä. Jos aikuisia ollaan ja ymmärretään asiat niin ei ongelmia pitäisi olla. Olen sitä mieltä, että näissä tilanteissa ei pidä liian pitkään miettiä, koska lapsi kärsii jos ottaa sinut elämäänsä ja yhtäkkiä menettää taas. Vanhempana (varhaisnuoruudessa viimeistään) lapselle tulee ristiriitaa vanhemmuksien välillä. Äidin päätöshän se on lopulta raja vetää, koska tuntee että jotain pysyviä ratkaisuja on lapsen takia pystyttävä tekemään.
Antaisin ehdottomasti mahdollisuuden jos noin tunnet.- xym
Olipa kiva lukea tarinasi, ja onnea ja tunnustusta sinulle siviilirohkeudestasi silloin kymmenisen vuotta sitten.
Taidat olla ainoa vastaaja, joka todella on uskaltanut heittäytyä täysillä mukaan naisen ja lapsen elämään, loput ovat livistäneet jonkin tekosyyn nojalla omasta mahdollisuudestaan luoda parisuhde ja perhe yksinhuoltajan kanssa. Kootut selitelmät, miksi näin oli hyvä ja järkevää, on luettu.
Toki jos mies esim. tietää että kakaroihin ei riitä kärsivällisyys pätkääkään, niin fine, pysykää pois yksinhuoltajien elämästä. - Tietää mitä tekee
xym kirjoitti:
Olipa kiva lukea tarinasi, ja onnea ja tunnustusta sinulle siviilirohkeudestasi silloin kymmenisen vuotta sitten.
Taidat olla ainoa vastaaja, joka todella on uskaltanut heittäytyä täysillä mukaan naisen ja lapsen elämään, loput ovat livistäneet jonkin tekosyyn nojalla omasta mahdollisuudestaan luoda parisuhde ja perhe yksinhuoltajan kanssa. Kootut selitelmät, miksi näin oli hyvä ja järkevää, on luettu.
Toki jos mies esim. tietää että kakaroihin ei riitä kärsivällisyys pätkääkään, niin fine, pysykää pois yksinhuoltajien elämästä.Minulla lapsia ei ole mutta emännällä on 11vuotias tyttö ja kaikki toimii täydellisesti. Aikoinani olin täysin tietoinen että kun aloitin suhteen niin pakettiin kuuluu myös lapsi ja sehän passasi minulle koska en pelkää lapsia saatika lapsen isää. Tyttö on kuin oma lapsi ja kohtelen tasavertaisena. Jos miehellä on vastuuntunto kohdallaan ja ottaa huomioon koko perheen toimii homma täydellisesti. Jos taas epäilet, pelkäät lasta ja tykkäät haihatella kavereiden kanssa baareissa et todellakaan ole hakemassa perhe-elämää vaan vaki panoa ja vahingoitat siinä samassa yh-äidin ja lapsen elämää. Ajattele tarkasti mitä elämältäsi tahdot ja pystytkö siihen suhteeseen ja ajattele myös muiden tunteita.
- SE
Tietää mitä tekee kirjoitti:
Minulla lapsia ei ole mutta emännällä on 11vuotias tyttö ja kaikki toimii täydellisesti. Aikoinani olin täysin tietoinen että kun aloitin suhteen niin pakettiin kuuluu myös lapsi ja sehän passasi minulle koska en pelkää lapsia saatika lapsen isää. Tyttö on kuin oma lapsi ja kohtelen tasavertaisena. Jos miehellä on vastuuntunto kohdallaan ja ottaa huomioon koko perheen toimii homma täydellisesti. Jos taas epäilet, pelkäät lasta ja tykkäät haihatella kavereiden kanssa baareissa et todellakaan ole hakemassa perhe-elämää vaan vaki panoa ja vahingoitat siinä samassa yh-äidin ja lapsen elämää. Ajattele tarkasti mitä elämältäsi tahdot ja pystytkö siihen suhteeseen ja ajattele myös muiden tunteita.
Erossa sinulla ei ole mitään oikeuksia toisen lapsiin vaikka olisit osallistunut kustannuksiin ja olisit kuinka kiintynyt.
- -mies-
xym kirjoitti:
Olipa kiva lukea tarinasi, ja onnea ja tunnustusta sinulle siviilirohkeudestasi silloin kymmenisen vuotta sitten.
Taidat olla ainoa vastaaja, joka todella on uskaltanut heittäytyä täysillä mukaan naisen ja lapsen elämään, loput ovat livistäneet jonkin tekosyyn nojalla omasta mahdollisuudestaan luoda parisuhde ja perhe yksinhuoltajan kanssa. Kootut selitelmät, miksi näin oli hyvä ja järkevää, on luettu.
Toki jos mies esim. tietää että kakaroihin ei riitä kärsivällisyys pätkääkään, niin fine, pysykää pois yksinhuoltajien elämästä."loput ovat livistäneet jonkin tekosyyn nojalla"
NO jos nainen ei tunnu sopivalta, niin ei sen kanssa kannata aloittaa mitään, olipa yh tai ei. Yksinhuoltajan dumppaaninen koska homma on liian vaikeata ei todellakaan ole livistämistä.
- ....................
Musta on erittäin fiksua sulta pohtia noita asioita ennen kuin esimeriksi löytäisit itsesi tilanteesta, jossa et jaksa ja lopulta sinun ja naisen lisäksi lapsikin olisi onneton. Varsinkin kun nuo lapset pakkaavat ottamaan ihmisen niin avoimesti vastaan, niin ei siinä halua tuottaa pettämystä ja aiheettomasti surua. Noihin päätöksiin en osaa sanoa mitään. Siinä on omat haasteensa ja yleensä tuossa asemassa tulee se oma kriisiaikansa jokaiselle ihmiselle. Joillekin pienempi ja joillekin isompi. Itse elän uusperhessä siinä ei-vanhemman asemassa. Naimisissa ja yhteistä eloa takana 8 vuotta. Ja sanottakoon, että päivääkään en ole katunut ja ehdottomasti antoisin parisuhde, jota olen ikinä kokenut. Lapsen kanssa tulemme toimeen ja vuosien varrella välillemme muokkautunut se omanlaisemme suhteemme, joka rakennettu lapsen ja minun ehdoilla. Mutta tiedän tapauksia, joissa nuo uusperheyden koukerot piinaavat sinne eroon saakka.
Tuossa puhutaan että jos oikeasti rakastat jne. Itse olen vähän eri mieltä. Kaksi aikuista ihmistä voivat rakastaa toisiaan aivan mielettömästi. Mutta ei se vaan mene niin, että tunteitaan voi pakottaa sen vuoksi jos rakastaa jotakuta toista. Vaikka siis kuinka haluaa, tahtoo ja yrittää. Pahimmassa tilanteessa tuosta syntyy vastareaktio, koska on niin pettynyt itseensä ettei pysty tuosta vaan rakastamaan jotakuta muuta käskemällä. Ja siitä kärsiikin sitten se lapsi. Sietämään voi oppia, mutta sekin on sitten jokaisen oma juttu, että kuinka jaksaa elämänsä potpottaa sietämällä ja onko se sellainen malli, jonka lapsi ja aikuiset ansaitsevat? Vai ehkä jotain parempaa, kuin sietämistä. Voisin kuvitella, että juuri rakkaudesta puolisoani ja hänen lasta kohtaan en pistäisi itseäni tilanteeseen, jossa kaikkien on huono olla. Käytöstä voi kontrolloida mutta tunteitaan ei. Ja rakastan omaa puolisoani yli kaiken, mutta kyllä se niin pakkaa aikuisten elämässä välistä olemaan, että kaikkea ei aina voi vaan tehdä siksi "kun rakastaa", joskus on mietittävä myös omaa, rakkaiden sekä sen lapsen hyvinvointia. Kukaan tuskin haluaa sellaista omalle tunnolleen vaikka olisi korviaan myöten rakastunut.
Sinuna "Mies vm 78" kävisin vilkaisemassa aihetta liippavia palstoja. eroperhe.net/keskustelu on eronneille ja uusionni.net/uusionni on uusperheellisille (vaatii rekisteröitymisen). Tuota jälkimmäistä suosittelen erityisesti, sillä siellä on paljon sinun asemassasi olleita ihmisiä ja ehkä voit lukea sieltä kirjoituksia, joita itse ehkä kirjottaisit muutaman vuoden päästä.
Ehkä mä nyt tuohon pohdintaan sen kuitenkin sanon, että mitään ei kannata hätkiköidä. Tuo voi olla vaan sitä sun "kriisiä" ja on erittäin vastuullista ja fiksua sun pohtia näitä asioita NYT eikä sitten kun maidot on jo kaadettu pöydälle. Joten miksi sun on NYTHETI tehtävä sitoutuvia päätöksiä? Mielestäni nuo pohdintasi kertovat juuri siitä, että nyt on vähän himmattava, rauhoituttava ja elettävä sitä elämää. Katsottava, että miten kuvionne toimii, onko kaikilla hyvä olla ja tulevatko kaikki miten toimeen. Ja sun käsiteltävä noita omia aatoksiasi. Haluattehan tekin olla epävarman ja epäileväisen sijaan varmoja ja 100 % iloisia päätöksestänne, ilman että kokisitte olevanne painostettuja päättämään kun ette siihen selvästikään valmiita ole. - Anonyymi
Itse olen yksinhuoltaja, siis oikeasti lapsi on minulla aina.... isänsä kanssa näkee epäsäännöllisesti. Lapseni vuoksi työnsin yhden kumppaniehdokkaan pois elämästäni. Lapsi olisi halunnut luoda suhteen mieheen ja itse pidin oven hänelle avoinna. Mies puhui suuria, miten haluaa perheen ja miten haluaa viettää perhe-elämää minun ja lapseni kanssa. Hän oli, näin jälkeenpäin ajateltuna, ihan pihalla. Olisi halunnut jopa yhden lapsen lisää, pojan. Ikää miehellä kuitenkin jo 50. Käytännön tasolla ei luonut suhdetta lapseeni ja kuvitteli kai, että sivussa istumalla voi olla meidän elämässä. Vähitellen työnsin hänet pois meidän elämästämme, koska näin, että lapsi yritti luoda ihmissuhteen, mutta mies torjui kaikki yritykset. Sanoin, että naisen, jolla ei ole pieniä lapsia. Isäksi ei tarvi alkaa, mutta kyllä nyt inhimillinen pitää olla lapsia kohtaan oli kumppani tai ei ollut. Mun elämään ei kuulu ketään, joka ei osaa olla lasteni kanssa, koska lapsi on minulle tärkein elämässä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih374835Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j4901498Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens771080Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä359998- 77923
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä53901- 59840
- 228804
Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.48758Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen saadakseen pidettyä Tarja Pirkkalaisen virassa
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen kaupungin johtamisjärjestelyiden muutokses57717