Mick Green

Mick Green ei liity mitenkään rockabillyyn!!

HotHog kirjoitti:

Mick Green ei liity mitenkään rockabillyyn!!

Puuttumatta Greenin ansioihin, tuli vaan mieleen vähän O.T:nä seuraavaa.
Jo aikoinaan edesmennyttä K.W.Blomqwistiä tuuratessaan rock n rollille omistetussa Tutti Frutti Rock`n´ Showssa tää kyseinen kantritohtori työnsi ohjelman täyteen drfeelgoodia ja piratesta.
Itte ajoitin viikottaisen kylpyni juuri shown aikaan, maaten kuumassa kylvyssä radiota kuunnellen ja kylmiä kylpyjuomia nauttien.
Se oli aina viikon kohokohta.
Tuuraaja taas pilas aina koko viikon soittelemalla maanantaina omia suosikkilevyjään eli hyvinkin Mick Green pitoista ohjelmistoa.
Ja tässä pointti; Mick Green on hyvä, muttei tosiankaan oman karsinansa ulkopuolella.

HotHog kirjoitti:

Mick Green ei liity mitenkään rockabillyyn!!

Typerällä väitteelläsi todistit vain että sinä itse olet väärällä palstalla etkä tiedä mitään koko rockabillystä, kannattattaisi ottaa asioista selvää ennen kuin paljastaa julkisesti tyhmyytensä. Kuuntele sinä vaan "Pesäveikkoja".

Mick Green oli yksi maailman kaikkien aikojen parhaimmista kitaristeista joka loi myös uutta, eikä vain tyytynyt vanhan toistoon. Todellinen innovaattori. Hän oli myös maailman eniten levyjä myyneiden henkilöiden luotto kitaristi, mies jolle soitettiin kun haluttiin saada parasta mahdollista laatua hinnasta piittaamatta.

Mick Green muistetaan kenties parhaiten siitä että hän soitti (Johnny Kidd and) the Pirates bändissä sen kulta-aikoina, sekä myöhemmin Johnny Kiddin kuoltua jatkoi omaan kuolemaansa asti Pirateksen riveissä. Johnny Kidd and the Pirates ei kenties ole rockabillyä jos asiaa tutkii tiukalla seulalla, mutta rock`n´ rollia se takuulla on. Parasta sellaista. Mick Green kuului parhaimpaan Pirates kokoonpanoon, bändiin jolle Johnny Kidd antoi luvan käyttää Pirates nimeä myös kun heidän tiensä erosivat. Pirates teki loistavia levyjä ja heitti mahtavia keikkoja ympäri maapalloa vuosikymmeniä. Mick Green oli mestari jota jäävät kaipaamaan monet ihmiset, minä yhtenä heidän joukossaan. Olen iloinen kun ehdin nähdä Mick Greenin lavalla ja sen takanakin joitain kertoja, hän oli vaatimaton ja mukava tyyppi. Levätköön rauhassa.