fantasiaa lapsosille

Hairahduin. Pidän ensinnäkin enemmän sci-fistä, mutta kun sattui lähikirjastoon juuri saapunut peikkosatu esille, otin mukaan. Mulla ei siis ole edes lapsia, ajattelin vain katsastaa mitä tämä pienkustannusmeuhka pitää sisällään.

Skippasin sujuvasti osan 1 ja tartuin laadukkaamman oloiseen versioon 2, Pikkupeikko ja kristalliapina. Nimi ja kannennkuva eivät liittyneet toisiinsa mitenkään, mutta jo eka kpl tuo esiin surkuttelevan peikonrähjän ja jättiläispelon sekä joulunodotuksen. Siitä tarina etenee kohti ... Lukekaa itse

No, mutta siis, ihan kiva satu. Scifimiehenä tunnen antipatiaa jo Pottereita kohtaan, mutta tämä lasten- ja nuortenhupailu on harmiton, paikoitellen jopa viihdyttävä. Pienkustantajan jälki näkyy lähinnä köpelönä kansikuvana, muuten kirja on kirja on kirja. Natuskelkaa siitä.

Olen huomannut, että usein lapsille ja nuorille, varsinkin lapsille, suunnattu fantasia on parempaa kuin "aikuisten fantasia". Monesti juoni on aivan uudenlainen, henkilöhahmot mielenkiintoisia ja tarina viihdyttävä. Lasten fantasia näyttäisi olevan lähes täysin vailla niitä kalkkeutuneita kaavoja, joiden varaan muu fantasia usein rakentuu.
Tsemppiä lastenkirjailijat!

Jaahas. Tänne päädyin, kun googlettelin tuota peikkosatua. Näkövammainen lapseni kun kuunteli juuri peikon ensimmäisen osan Celian äänikirjana ja tykkäsi kovin. Näyttäisi olevan kakkonenkin työn alla. No, onnea vain, mukava kirjanen, joka on jäänyt hyvin vähälle huomiolle.