Olen kolmen lapsen äiti, joista nuorimmainen on 4 vuotias ja jonka synnytyksen jälkeen sairastuin masennukseen.
Tätä sairautta ehdin sairastaa 1,5 vuotta ennen sen toteamista ja elämä oli yhtä tuskaa kaikki ne päivät, jotka vietin töissä ja kotona... masennukseni alkoi saada psykoottisia oireita kesällä 2008, jolloin vihdoin ja viimein lähdin hakemaan itselleni apua. Lukuisten avunpyyntöjen jälkeen minut ohjattiin paikalliseen tk:n päivystävälle lääkärille, joka kirjoitti lähetteen mielisairaalaan.
Tuota hetkeä en unohda koskaan, minua niin hävetti. Mutta en kerta kaikkiaan jaksanut enää muuta kuin itkeä päivästä toiseen hermoromahduksen partaalla, josta kärsi koko perhe, lapset ja puoliso. Niinpä lähdettiin mieheni kanssa kohti mielisairaalaa, jonne minulle oli varattu oma huone. Kuinkas ollakaan ylilääkäri katsoi parhaaksi, että minun parempi sairastaa kotona rakkaitteni parissa lääkkeiden avulla. Ja siitä toipuminen alkoi. Kävin psykoterapiassa, nukuin yöni monien vuosien jälkeen levollisesti ja aloin huolehtia itsestäni voidakseni huolehtia lapsistani.
Kolme vuotta olen syönyt lääkkeitä ja elämä on tasaista ja turvallista. Nautin jokaisesta hetkestä, jonka saan olla kotona perheeni kanssa ja salainen unelmani on saada vielä neljäs lapsi, mutta pelko sairauden uusimisesta vie voiton... minulle on kyllä sanottu, ettei sairaus uusi, sillä jokainen raskaus on erilainen. Pelottaa, mutta silti haluaisin toteuttaa kesken jäänyttä unelmaani suuresta perheestä ja sitoutumisesta kotiin. Vai tulisiko minun luopua unelmastani? Kokemuksia?
Neljäs lapsi???
1
329
Vastaukset
- regtvxv
kannattaa myös miettiä, että teetko neljännen siksi, että voisit olla sitten kotona pidempään? Moni joka ei halua työelämään, tekee lapsia aina lisää vain siksi, että "saa olla kotona". Mielestäni kotiäitinä oleminen pitäisi olla ihan yhtä arvostettua, vaikka sitten lapset olisivatkin vähän isompia. Itsekin olen miettinyt kolmatta lasta joskus, mutta taitaa jäädä meillä kahteen, koska en jaksaisi kolmatta enää pienellä ikäerolla ja tuskin enää jaksan ryhtyä vauva-arkeen kun nämä kaksi ovat jotain 4-5-vuotiaita...olen ajatellut, että on sitten kotona tai tekee osa-aikaista vaikka nämä kaksi lasta olisikin vähän isompia. Itsellä oli muuten esikoisesta joku lievä masennus 2kk synnytyksen jälkeen, mutta meni ohi ja pelkäsin tokan kohdalla samaa, mutta ei se tullutkaan! Kuulemma jos etukäteen varautuu, että elämä ei ole helppoa ja saattaa tulla masennus, niin silloin se ei yleensä tule - näin ainakin minulla kävi toisen kerran!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742932
- 642773
- 681822
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171659- 241657
- 201600
- 191518
- 481297
- 381263
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91259