Bernin vahtivietti ja reviiritietoisuus

Riippuu ykilödtä ja tottumuksista. Yleensä ainakin kaupungeissa asustelevat berninpaimenkoirat ovat hiljaisempia ja rauhallisempia kuin maalla asuvat, joka johon vaikuttaa kaupunkien melut ja suuret ihmisväestöt (koirat pääsevät tottumaan). Maaseudun rauhassa ja hiljaisuudessa koirat eivät totu meluun, joten ne reagoivat siellä paljon herkemmin kaikkeen ulkopuoliseen. Berninpaimenkoira tarvitsee myös paljon liikuntaa ja aktivointia (kuten kaikki muutkin rodut) pysyäkseen tyytyväisenä. Eli jos ette halua koirastanne kovin reviiritietoista, koittakaa totuttaa se mahdollisimman hyvin vieraisiin ja muuhun oleelliseen. Ja kuten leonberginkoirannekin jo osoitti, koirien luonne ei riipu vain rodusta, vaan myös yksilöstä. Rotu ei ratkaise kaikkea koiran luonteesta.

Berni on paimenkoira ja pysyy kyllä hyvin omalla pihalla. Meillä mökillä pysyvät molemmat melko hyvin näköpiirissä, joskus "kulkeutuvat" tutkimaan jäniksen ja ties mitä mielelnkkiintoisia jälki,ä MUTTA kun opettaa, että huutaa "karkki", iloisella äänellä (siis pennusta opettaa) ja koira tulee luo, HETI namu ! Ehdolistaa hyvin. Saattavta olla kaivelemassa ihan lähellä jotain kuoppaa, ei siis missään kaukana, MUTTA korvat narikassa, kilju vaa iloisesti karkki, karkki, kyllä tulevat namunsa hakemaan. Paimenkoira. Hyvä valinta. Miedän mamma lähti kerran lairurilta, siis hyppäsi, uimaan sorsaparven perään, sai kyllä huutaa paljon, että älysi kurvata kotiin !! Tuli kuitenkin.

Koirat on toki aina yksilöitä, mutta tässä hieman meidän bernikokemuksia. Asumme maalla ja meidän vajaan vuoden ikäinen urosberni on aina pysynyt hyvin omalla tontilla. Riistan perään ei ole lähtenyt, ei kotona tai vapaana metsälenkeillä. Kerran tosin löysi pihasta myyrän, jota sitten ryhtyi paimentamaan.

Luoksetulon oppi heti ja muutenkin touhuaa aina perheensä mukana. Vahtiviettiä on, joka ilmenee siten, että haukkuu meille tulevat tuntemattomat ihmiset, muuten ei hauku käytännössä ollenkaan.

Tokosta tykkää valtavasti ja on ollut suhteellisen helppo kouluttaa kun on niin perso ruualle, lisäksi miellyttämishaluakin on runsaasti ja muutenkin malttaa keskittyä. Maalla asuessa töitä on kyllä tehty tuo sosiaalistamisen suhteen ja toisten koirien kanssa toimii todella hienosti, olipa kyseessä uros tai narttu. Ihmisten kanssa on ollut hieman epävarmempi, tosin tämä riippuu pitkälti myös siitä, miten ihminen lähestyy koiraa.

Upea rotu, jota voin lämpimästi suositella nimenomaan maalle. Koira selvästi nauttii saadessaan touhuta vapaasti yhdessä "laumansa" kanssa.

Meilläkin ollut 2 berniä, nyt vain yksi. Olivat läheistä sukua keskenään, mutta siltikin kovin erilaiset, ehkä johtuu suuresta ikäerosta.
Kummatkin kyllä pysyvät erittäin hyvin pienemmässäkin pihassa, kunhan vaan opettaa missä raja menee. Meillä pysyy pihassa irrallaan vaikka olisi yksinkin. Tulee usein vaan makoilemaan portaille. Lenkilläkin hiljaisilla alueilla voi pitää vapaana, pysyvät kokoajan lähellä.
Vahtiviettiä vanhemmalla oli kyllä oikein kovasti. Kokoajan piti tarkkailla kaikkia, jos oltiin isommalla porukalla kävelemässä, se ei suostunut liikahtamaankaan ennenkun koko porukka oli sen edellä, että näki kaikki. Jos joku jäi jälkeen, löi tämä vanha herra tassut pohjaan, eikä suostunut liikahtamaankaan :)
Vieraita ihmisiä, ja joskus jopa tuttujakin haukutaan ja muristaan. Molemmat.
Mutta kuitenkin tosi ystävällisiä kun huomaa, että muukin lauma hyväksyy vieraan.
Riistavietti ei ole kummoinen, mitään jälkiä ei lähdetä seuraamaan.
Mutta jos eteen sattuu sopiva lintu, niin kyllä sitä koitetaan napata kiinni, tuloksetta :D
Kaikinpuolin mukava ja miellyttävä koira, kiltti mutta suojelevainen. Ikävä vaan, kun tuppaa berneillä olemaan kovasti sairauksia ja keski-ikä aika lyhyt..

Kuten huomaat jo vastauksista, kovasti ovat bernit erilaisia, niin myös meillä. Asutaan maalla ja kaksi berniä perheessämme ja molemmat ovat tykänneet käydä omatoimisesti lenkillä, eli eivät pysy pihalla ilman valvontaa. No, on päiviä ja aikoja, jolloin eivät karkaile, makoilevat kuistilla tai kulkevat perässä. On kokeiltu nameja ja jos jonkinlaista houkutinta pihalla pysymiseen, mutta aina sitä vaan pihan ulkopuolelta löytyy jotain kiinnostava ja sitten mennään. Vahtiviettiä myös löytyy, ihan vahtikoirasta käyvät ja onpa joskus vieraat pihaan tullessan odotelleet autossa kunnes talon väki on käynyt "pelastamassa" tulijat kahden koiran paimennuksesta. Aluksi ovat hieman epäluuloisia vieraita kohtaan mutta haisteltuaan ja hetken totuteltuaan ovat mitä leppoisimpia ja saa rapsutella vaikka maailman tappiin asti. Mutta pihalla yksin olleessaan vierailla ei ole mitään asiaa sisälle. Aidatulta alueelta eivät karkaa, eikä aitakaan ole kuin vajaan metrin korkea, kertaakaan eivät ole yli tulleet. Ilmoittavat haukulla kaikki kulkijat, myös ohikulkijat, mutta ohikulkijoiden perään eivät lähde vaikka muuten karkailevatkin. Joskus nuorempina ajoivat jänikset pois pihasta, mutta eivätpä enää ole kiinnostuneita mokomista.

Terveydestä vielä sen verran, että meillä toisella, tällä nuoremmalla joka on nyt 5-v, on todettu nivelrikko lonkassa, joka tietenkin rauhoittaa elämistä, ei enää karkaile niin helposti ja muutenkin on otettava rauhallisemmin. Syöpä myös on valitettavan yleinen kuolinsyy, kuten monella muullakin jalostetulla rodulla.

Berni on maailman ihanin koirarotu, enkä voi kuvitellakaan elämääni ilman berniä. Suosittelen lämpimästi :)

Erinomainen perhekoira, mutta vaatii hyvän kasvatuksen. Tämä on klisee, joka lukee joka puolella, mutta pitää paikkansa. En luottaisi siihen että pysyy pihalla kun selkänsä kääntää. Jos tarpeeksi houkutteleva kohde kuten ohi kulkeva ihminen, niin silloin mennään. Ei mene kauaksi, mutta käy kyllä "paimentamassa". Vahtiviettiäkin löytyy. Reviirille tulijat tarkistetaan ennen kuin hyväksytään. Aivan ihana koira. Sopivasti luonnetta. Sopii myös lapsiperheeseen. Uskollinen ja siihen pätee sanonta: "koira on ihmisen paras ystävä". Itsepäinenkin, jonka vuoksi vaaditaan johdonmukaisuutta. Bernin kanssa käy helposti niin, että sille antaa periksi kun se on niin söpö. Sitähän tämä viisaana koirana käyttää hyväkseen ja kohta ollaankin liemessä. Kokemuksen äänellä kerron. Tällä hetkellä on koira hallinnassa, mutta ei tämä mikään aivoton otus todellakaan ole.

Sanoitpa oikeat sanat :)) Näin se onkin. Itselläni bernejä v. 1993 lähtien. Yksi pentuekkin ja tällä hetkellä äiti ja tytär kotosalla. Äiti rauhallinen, mutta tytär oikea tuulispää =D Poika kuulemma kiltti hissuttelija, kuten äiti-mamma. Kovinlapsirakkaita koko jengija hyvin, hyvin oppivaista sorttia jokainen =DD Kouluissa käyty, miedänkin nti jo kolmessa koulussa ja lisää tulee; haku, jälki, vepe -kokeillaan, kun intoa piisaa kerta noin paljon !! Ikää 9 kk.