Ei sopiva vaimoksi tai äidiksi

No ehkä se mies haluaa sitä mitä sanoo!!! Hei haloo! Kyllä sinä käsität kun otat pään pusikosta pois.

Jos olet liian mustasukkainen ja omistava niin miehesi ei halua sinusta loppuelämän kumppania. Tai mikäli hän ei näe sinussa riittävän vahvaa henkistä tasapainoa, ei hän myöskään halua lapsia kanssasi, sillä ehkä hän pelkää, että vastuu jää liiaksi hänelle etkä kykene kantamaan osuuttasi. Mikä ihme siinä ei mene jakeluun? Miehelläsi kun on oikeus omiin mielipiteisiin ja näkökulmiin. Jos sinä et niitä ymmärrä tai hyväksy, niin eivät ne sillä katoa.

Ja se talo. Ehkä miehelle riittää nyt se talo.

Tai olisiko miehelläsi se heikko henkinen tasapaino? Jos sinä et jaksaisi lapsen kanssa, ei jaksaisi hänkään ja lopputulos olisi se, ettei kukaan jaksaisi.

Jos joku sanoo päin naamaa, ettei susta ole äidiksi, niin kyllä se on sellasta oman itsetunnon kohottelua. Muiden alaspuhuminen on raukkamaista. Etenkin suhteessa, jossa ollaan oltu jo jonkun aikaa yhdessä ja edetty vähän pidemmälle kuin pelkkään treffailuun.

Luulen, että ihan fiksua, jos et hanki kyseisen miehen kanssa lapsia vaan jonkun sellaisen, joka niitä oikeasti haluaa - sinun kanssasi.

Mitenkö suhtautua? Tuollaisista sanoista saa näyttää loukkaantuvansa ihan aidosti. Ei tekis pahaa miehelle nähdä sanojensa aikaansaannokset heti livenä.

Samaten tuollainen päin pläsiä laukominen tarkoittaa myös sitä, että sinä saat laukoa samalla mitalla hänestä mitä ikinä haluat. Sitä saa mitä tilaa.

Oliskos aika istua alas keskustelemaan vakavammin noin elämän mullistavasta asiasta, sen sijaan että ilkeillään puolin ja toisin jotta sitä asiaa ei tarvitsisi käsitellä sen kummemmin.
Aikuisiahan te jokatapauksessa jo olette, vai kuinka?

jos et jaksa huolehtia kodista, miten ikinä jaksaisit hoitaa vauvaa ja luoda hälle siistin elinympäristön? lapsen saanti on kovaa työtä, toki varmasti antoisaakin. aloita siitä, että alat huolehtia ensin itsestäsi ja kun se onnistuu niin kohotat panoksia pikku hiljaa.
meilläkin on mies sitä mieltä, että hän joutuisi kuitenkin hoitamaan lasta/koiraa/mitä tahansa niinpä meille ei sellaisia ole tulossa. ja oikeassa taitaa ollakin, ei ole kyllä vielä vauvakuumettakaan mulla.

Komppaan "xsa'aa". Vauva on maailman ihanin ja vaativin juttu, sellainen, jota ei kannata ruveta tekemään, jos ei jaksa hoitaa edes itseään ja kotiaan. Pane ensin omat asiat kondikseen, vasta sen jälkeen on vaavin vuoro.

Mies on täysin rehellisesti ilmoittanut ettei sinusta ole muuhun kuin siihen yhteen asiaan. Hän on säästänyt pitkän pennin tuon neljän vuoden aikana kun ei ole tarvinnut käyttää maksullisia naisia ( vasinkin kun lisää tuohon vielä puuttuvat lääkärinkulut).

Sinun hankkiutua raskaaksi salaa mieheltäsi olisi valtava vääryys kaikkia kohtaan. Kerrot ettet kykene edes huolehtimaan itsestäsi, pienokainen tarvitsee sinua 24/7 ensimmäiset pari vuotta vähintään ja sen jälkeen täysipainoisesti seuraavat 16 vuotta.

Ehkä tun tiedostaminen viilentää vauvakuumettasi.

Luehan kirjoituksesi, niin ehkä tajuat miksi mies ei halua kanssasi naimisiin. Jos olet mustasukkainen, niin pitäisiköhän asialle tehdä jotain? Minusta miehesi kuulostaa harvinaisen rehelliseltä ihmiseltä, sanoo suoraan mitä ajattelee. Jos se ei sun pirtaasi käy, niin lähde menemään.

Aiheeton mustasukkaisuus kyllä syö liitossa molempia osapuolia, enemmän tietenkin sitä, jota aiheetta syyllistetään. Puhun kokemuksesta. Sä et sitä varmasti ymmärrä, kun olet se mustasukkainen osapuoli. Miehesi tietää mitä haluaa. Sinä et ole se, jonka haluaa lapsiensa äidiksi. Katkeraa, mutta eiköhän sinulle löydy mies, joka nauttii siitä, että vaimo roikkuu koko ajan lahkeessa kiinni tyyliin älä vaan jätä minua.

Kasva aikuiseksi.

Mustasukkaisuudesta
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9823007

Täällä on moni sanonut paljon fiksuja asioita, joten minäkin yhdyn heihin. Jos et nytkään jaksa kotiasi hoitaa, niin et varmastikaan vauvan kanssa tule pärjäämään.

Vauvan hoito vaatii paljon fyysistä työtä hoidon suhteen ja suurta henkistä voimavaa. Tilastojen mukaan moni nainen masentuu raskauden aikana ja lapsen ensimmäisen kolmen elinvuoden aikana. Jos olet valmiiksi hieman masentunut, masennut raskauden aikana vielä hieman lisää ja lapsen synnyttyä lisää. Lopulta lapsella on masentunut äiti, joka ei jaksa tätä hoitaa. Pahimmassa tapauksessa lapsi saatetaan jopa ottaa huostaan. Tunnen erään henkilön, jonka äiti masentui pahasti synnytettyään lapsen, joka mys aikuisiässä on itsekin masentunut. tätäkö lapsellesi haluat?

Ei kaikista ole vaimoiksi ja äideiksi. Hyväksy vaan se tosiasia ja keskity muuhun. Jos on kova hoivavietti, niin koitappa vaikka hankkia lemmikki. Sitäkin voi hoivata, vaikkei se sama asia tietenkään oloe kuin lapsi.

Mä en ottais mustasukkasta naista mistään hinnasta. Sellasen jättäisin oitis mikäli kumppani osoittautuisi mustasukkaseks.

Nii-in, mustasukkaisuus on omistussairaus ja kukaan ei halua tulla omistetuksi väärällä tavalla. 'Rakkaus' kasvaa vain vapaudessa, mustistunteet rajoittavat, ahdistavat ja tukehduttavat myös sen toisen osapuolen elämän ja kaikki tunteet. Kaikki.

Niin kauan kuin minä olin omistushaluinen ja laitoin liikaa painoarvoa naimisiinmenolla, mies jarrutteli. Ja niin kauan kuin lapsen saaminen oli minulle lähes pakkomielle, mies jarrutteli. Olin epävarma, vähän neuroottinen ja helposti ahdistuneisuuteen taipuvainen, en mitään ihanteellista vaimo- tai äitimateriaalia. Mies pelkäsi, että minä joka pelkäsin liikaa epäonnistumista ja sitä, mitä muut minusta ajattelevat, en esimerkiksi uskaltaisi lainkaan palata vanhempainvapailta työelämään ellen ennen äippäilyä saisi kaipaamaani itsevarmuutta. Ja hän pelkästi, että luottamukseni suhteeseemme ja omaan arvooni naisena olisi kiinni avioliiton solmimisesta, mikä ei saisi olla totta.

Mies ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa menossa yhtään mihinkään, hän vain halusi odottaa tilannetta jossa haluan naimisiin oikeista syistä ja jossa olen valmis oikeasti ryhtymään äidiksi ilman että lapsi syntyisi tehtävän kanssa (äidin vapauttaminen stressaavasta työelämästä / äidin itsetunnon pönkittäminen / äidin elämän merkityksellisyyden varmistaminen tms.).

Nyt aviossa kolmisen vuotta ja esikoinen syntyy pian. Jossain vaiheessa kokosin itseni, mietin mikä elämässä on oikeasti tärkeää, mitä minulla jo on, ja lakkasin tarpomasta eteenpäin katujyrän lailla. Halusin edelleen naimisiin ja lapsia, mutta päätin ensin kasata itseni, enkä tehdä sitä avioliitolla tai lisääntymisellä - ne tulisivat aikanaan jos sopisivat elämäämme. En keksi parempaa ilmaisua kuin että "kasvoin aikuiseksi" vaikka se kuulostaakin tosi vähättelevältä entistä minääni kohtaan. Kasvoin henkisesti? Tiedä häntä. Mutta kai sitä ensin pitäisi tuntea itsensä, rakastaa itseään ja osata pitää hyvää huolta itsestään ennen kuin on valmis jakamaan elämänsä varauksetta toisen ihmisen kanssa - oli se toinen ihminen sitten puoliso tai lapsi.

En tiedä, onko tällä yhtään mitään tekemistä teidän tilanteenne kanssa, mutta tällaisia tekijöitä meiltä löytyi taustalta silloin kun mieheni ei pitänyt minua vielä valmiina vaimo- tai äitimateriaalina. Tsemppiä tilanteeseesi!

Onko sun miehesi sitten antanut syytä mustasukkaisuuteen?

Mustissairaat kehittelevät syitä omassa päässään ihan ilman aikojaan, oli oikeita syitä olemassa tahi ei.

Hei!
Paljon on tullut vastauksia. Ja kysymyksiä.
Kyllä, mieheni on antanut syytä mustasukkaisuuteen, monesti. Hänellä on ollut jotain selkäni takana ja jäänyt kiinni niistä vasta sitten kun muut ovat tulleet siitä minulle kertomaan. Ei ole helppoa jättää asioita taakse, mielestäni petetyllä on oikeus parantaa haavansa pikku hiljaa. EI asioita voi unohtaa viikossa. Tai kuukaudessa. Jokainen kasaa itsensä omaan tahtiin ja pettäjän on mielestäni suotava toiselle siihen oikeus.

Mieheni on kova kritisoimaan kaikkea tekemääni. Välillä syön väärin, välillä puhun liikaa, välillä innostun asioista liikaa, aina en jaksa kyykkiä lattialla luuttuamassa. Miehen käyttäytyminen vain on saanut minut vähemmän iloiseksi kuin ennen. Mietin miehen sanoja siitä, että olenko niin huono ihminen mitä hän välillä väittää. Siis nyt puhun muista asioista kuin tuosta vaimo- ja äitiasiasta. Ja aina ei jaksa olla iloinen, teen kuitenkin tällä hetkellä 12 tunnin työpäivää. 6 päivää viikossa. Ei sitä silloin jaksa aina siivota, kun on aivan poikki koko aika. Eikä mieheni sen enempää kotia siivoile. Rakennamme taloa, joka onneksi valmistuu pian ja sen takia päivät venyvät pitkiksi.

En kuule kauniita sanoja, en ole oikein ikään saanut lämpöä ja läheisyyttä, muuten kuin seksin toivossa. EN kuule sanoja rakkaudesta. Mieheni on aina ollut vähän huono tunneasioissa ja niiden ilmaisussa. Hetkillä, jolloin kaipaisin kainaloa ja mieheni työntää minut pois, mietin että mitä ihmettä teen ihmisen kanssa, joka ei halua minua viereeni.

Ja naimisiinmeno, ehkä se on viisainta olla menemättä naimisiin ihmisen kanssa, joka saa minut inhoamaan itseäni.

Onneksi vastaat itse itsellesi tekstisi viimeisessä kappaleessa. Jätä todella naimakaupat tuollaiset kääpiön kanssa, kerää kimpsusi ja kampsusi ja lähde etsimään sellaista ihmistä, joka antaa sulle niitä asioita, joita kaipaat.

Voithan tietysti sanella ehdot ensin nykyiselle kaverillesi: jos puheet ja asenne eivät muutu ja hellyyttä ala tippumaan, niin tämä on tässä. Sitten vain toimit päätöksen mukaisesti ja näytät, että et ole pompoteltavissa etkä liitskattavissa lattian rakoon.

Älä itsekkäälle narsistiklopille teekään lasta, katso nyt hyvä ihminen että taloudellisesti edes saat omasi pois! Ja lähde! Vanhemman, viisaamman neuvo, ja hyvä.
Toukokuussa astuu voimaan laki, jossa avoeron tapahtuessa taloudellista korvausta on mahdollista saada, esim. nyt jos mies omistaa valmistuvan talon ja olet paljon rahaa ja työtä siihen käyttänyt, katso juristin avulla että saat omasi pois.