Olen 22-vuotias nainen ja haluaisin tietää nyt mikä ***** mua vaivaa, tää on jo sairasta. Oon käynyt nyt ½ vuotta psykiatrilla, yrittänyt saada sitä kautta apua..
Olen googlettanut syömishäiriöiden oireita yms. ja yrittänyt itse saada selville tätä asiaa, haluaisin todella tästä parantua. Mutta kun luen bulimiasta, bedistä ja muista häiriöistä, niin löytyy paljon samaa mitä itselläni on. Bulimiaa ehkä eniten, mutta en oksenna ruokaa, kun en vain pysty. Olen pari kertaa mässykohtauksen jälkeen oksentanut, mutta en saa ruokaa tulemaan ulos millään. Käytän laxoberonia, paastoan ja treenaan ihan hulluja määriä.
Itselläni myös saman tyyppiset ahmimiset kuin muilla bulimikoilla, paino on normaalissa(162/59) tällä hetkellä, pelko silti kova että vielä se nousee takaisin sinne n.95 kiloon(vuosi sitten pudotin painoni 59 kiloon).
Mässäilyä toistuu n. 2-4 kertaa viikko, ennen söin vain vähän, nyt menee kilokaupalla. Vaikka kello olisi 11 illalla, ja haluan syödä esim. karkkia, niin lähden ajamaan vaikka 30 kilsaa, että saan sitä karkkia/keksiä/mässättävää. Monesti oon huomannu ja jopa sanonu itselleni ääneen, että tämä ei oo edes hyvää, älä syö.
Hoikimmillani painoin 52kg, siitä on aikaa n. 5 kk, asiat vain lähtivät käsistä, ahmimiset yleistyivät, ahdistaa, masentaa, väsyttää... Saatan oikeasti syödä aamusta iltaan asti, sitten ankaran rankka ruokavalio(n.900 kcal per pvä) ja raskas treeni (käyn salilla pakonomaisesti 6 päivää viikosta vähintään 1½h per pvä).
Pelkään parisuhteeni takia, olen todella muuttunut siitä mitä olin lihavana, silloin tunsin että nautin elämästä, osasin olla iloinen ja tyytyväinen joihinkin asioihin, nyt olen enää vihainen, tiuskin jatkuvasti kaikille, huudan miehelleni ja välillä jopa haukun häntä... Kaikki tämä ilmeisesti sen takia että saan purettua pahaa oloani. Olen täysin tunnesyöjä, ehkä aina ollutkin, joten syön pieneenkin stressiin. Nyt elämäntilanne sellainen että kaikki stressaa; raha-asiat, työasiat, remontti, opiskelujen loppuun saanti, häät sekä syöminen.
Tuntuu välillä että tekisi mieli vain antaa olla, luovuttaa..
Haluaisin kuulla myös sellaisten ihmisten kertomuksia, jotka parantuneet.. Miten ja kuinka? Itsestäni tuntuu että kuolen ennen kuin paranen. Vähintäänkin syön itseni hengiltä..
Bulimia?
1
136
Vastaukset
- Symbatix************
Kauheaa lukea sun tekstiä kun oma tytär on ihan samassa jamassa.
Olen yrittänyt saada häntä osastohoitoon, mutta ei lähde, tappaa itseään hitaasti mutta varmasti.
Jos olisin sun äiti, kehottaisin menemään ihan sairaalahoitoon joksikin aikaa, ehkä sieltä saisi enemmän apua kuin pelkästä terapiasta.
En ehkä kykene pelastamaan oman lapseni henkeä,mutta ilahdun jos sinä kuuntelet ja haet kunnollista apua.
Ei todellakaan ole tervettä että koko elämä pyörii painon ympärillä ja tilanteen muuttaminen vaatii todennäköisesti hieman intensiivisempää hoitoa kuin mitä olet saanut.
Ongelma ei ole painosi, vaan itsetuntosi, jonka olet menettänyt ja sen saat takaisin parhaiten asian hyväksymällä ja sillä että vastaanotat hoidot, mitä ne sitten ovatkin.
Toivon sinulle paranemista, hyvä että tunnistat tilanteesi, nyt tarvitset vain kunnon hoitoa, ota selvää mistä sitä saat. Puhu myös läheisillesi rehellisesti, ehkä hekin voivat auttaa, ainakin etsimään paikan jossa asiaan on riittävä ammattitaito.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 682650
- 622582
- 681772
- 241597
- 201520
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91460- 151372
- 381223
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81177- 251096