"Lapsen on itse ansaittava rahat harrastukseen"

Lisäksi kuljetukset yms. pitää itse hoitaa. Tuollaisen opin sain lapsuudessani kasvaessani suuressa lestadiolaisperheessä.

Meninikin sitten 10-vuotiaana kesätöihin (onneksi ko. yhteisössä löytyy työtä lapsillekin) tienaamaan markkoja. Vanhemmille maksoin ns. "ruokarahaa" eli osan palkastani.

Aloitin harrastuksen, vaikka isoäitini painosti vanhempiani estämään sen. Hän melkein onnistuikin siinä. Pärjäsin aika hyvin lajissani ja kerhon vetäjä kehui minua lahjakkaaksi. Todellisuudessa taiisin vain harjoitella todella paljon, koska tykkäsin lajista. Kerhon vetäjä myös hoiti kuljetuksen mikä oli suuri apu.

Olin siis hyvä, mutta välineitä olisi pitänyt uusia eikä rahani riittäneet. Jouduin lopettamaan ja valmentajani suuttui. Hän ei voinut ymmärtää miksei vanhempani ostanut minulle välineitä. Olihan paljon heikommin pärjäävilläkin uudet vehkeeet.

Myin romut pois ja aloin säästämään mopoa varten. Tuttavat olivat ihmeissään, kun kuulivat lopettamispäätökseni.

Itselleni jäi sellainen kuva, etteivät nuo harrastukset ole oikein ole hyväksi lapselle. Jäi traumoja niistä suurista tunteista ja rahat menivät... :(